Stadin silakkamarkkinat aloittivat perinteisesti lokakuun

 

Tänään alkoivat perinteiset Stadin Silakkamarkkinat Helsingin Kauppatorilla joten päätimme suunnata katsomaan minkälaisia venekuntia oli saapunut kalaherkkuineen Kolera-altaaseen. Silakkamarkkinat ovat kuuluneet minun elämääni jo lapsuudesta lähtien. Ihan bloggaamisen alkuaikoina 2013 syntyi myös tänne blogiin postaus tapahtumasta. Isoäitini sisar Aili-täti vei minut jo pikkutyttönä todella monena syksynä lokakuun alussa maistelemaan silakkaherkkuja sekä muitakin kalatuotteita ja aistimaan siinä samalla myös saaristolaistunnelmaa. Opin jo lapsena miten herkkua oli syödä kesällä uusien perunoiden kanssa silliä tai silakkaa. Monet ystäväni eivät ymmärtäneet miten voin edes laittaa suuhuni ällöttävää silliä puhumattakaan marinoiduista silakoista. Heistä kala oli ehdottomasti pahinta ruokaa ikinä ja eikä siitä todellakaan voinut kukaan lapsi pitää. 

Valokuva Finna / Kauppatori syys- eli silakkamarkkinat 1890-luku, Helsingin kaupungin museo 

Valokuva Finna / Silakkamarkkinat Kauppatorilla 1931, valokuva Pietinen, valokuvaaamo Pietisen kokoelma.

Silakkamarkkinoiden järjestämisellä on lähes 300 vuotta vanhat perinteet Helsingissä. Tapahtuma taitaa olla vanhin edelleen vuosittain järjestettävä yleisötapahtuma. Ruotsin kuningas Fredrik I ansaitsee saada kiitokset Helsingin perinteisistä silakkamarkkinoista. Tapahtuma syntyi vuonna 1743 kun Helsinki sai suoraan hänen kuninkaallisen korkeutensa päätöksellä oikeuden järjestää vuosittain kahdet vapaamarkkinat eli Paavalin päivänä 25.tammikuuta ja Mikkelinpäivänä 29.syyskuuta. 

Hieman huolestuneena luin uutisen siitä, että Euroopan komissio on ehdottanut silakan kalastuksen kieltämistä Suomen lähivesillä vuodelle 2024. Jos em. ehdotus hyväksyttäisiin EU:ssa vaikuttaisi se äärimmäisen voimakkaasti Suomen merikalastukseen, kalakauppaan sekä myös Helsingin joka syksyisiin silakkamarkkinoihin. Muistaakseni EU:n antamasta lausunnosta päätetään lokakuun 23.-24. päivänä. Tätä ennen tulee maiden, joita kielto koskee antaa oma lausuntonsa asiasta. Suomi sekä Ruotsi tulevat molemmat vastustamaan ehdotusta joten peukut pystyyn ettei tällainen ehdotus tulisi voimaan!

Väkeä oli Kauppatorilla perinteisesti ensimmäisenä myyntipäivänä runsaasti liikkeellä. Samaan aikaan näytti Senaatintorilla olevan myös vielä myös Kansainväliset Suurmarkkinat meneillään. Olin yllättynyt siitä miten paljon turisteja lokakuisessa Helsingissä vielä oli liikkeellä. Toisaalta syyskuu on ollut todella oivallinen kuukausi viettää lomaa Suomessa koska lämmintä on ollut vaikka välillä on vähän sadellutkin. Syyskuussa harvoin saamme nauttia lähes +20°C lämpötilasta kuten tänä vuonna. 

Oma viehätyksensä Kauppatorin silakkamarkkinoilla ovat myös vanhat puiset purjelaivat, joista tulee jännä nostalginen fiilis satojen vuosien takaa. Lohisoppaa olisi ollut tarjolla purjevaivassa mutta kun kotiin oli hankittu jo muuta ruokaa jätettiin keitto väliin vaikka se varmasti olisi ollut sellaista ihanan paksua ja ruokaisaa kuten aiempinakin vuosina. Siihen vielä kyytipojaksi saaristolaisleipää niin avot! 

Tänään myös jo 1970-luvulta asti toiminut silakkaraati - jonka jäsenet vaihtuvat vuosittain - on valinnut kolme parasta tuotetta Stadin Silakkamarkkinoiden tarjonnasta kahdessa kategoriassa. Vuoden maustekalasarjasarjassa kilpaili tänä vuonna 7 tuotetta ja kylmien silakkatuotteiden silakkayllätyssarjassa peräti 14 tuotetta. Raati pisteytti tuotteet maun, ulkonäön, tuoksun ja koostumuksen mukaan.

Silakkayllätys -sarjassa voittajaksi julistettiin taivassalolaisen Liisa Vainion Herkkusilakka. Vuoden maustekala -sarjan pääpalkinnon voitti Leif ja Gerd Bergman Getasta Ahvenanmaalta. Onnea voittajille! 

Marjon matkaan lähti Stadin silakkamarkkinoilta totta kai maustesilakkaa ja saaristolaisleipää, josta on enää puolet jäljellä. En voinut vastustaa sitä kun on niin hyvää! Piipahdan vielä viikolla hakemassa toisen saaristolaisleivän ja minua kiinnostaisi maistaa tuota voittanutta Silakkayllätystä. Myös tyrnimehua tekisi mieli ostaa itselle. 

Oletko sinä suunnitellut menoa Stadin silakkamarkkinoille? Onko tapahtuma tuttu ehkä jo entuudestaan? Mikä on sinun suhteesi silakkaan? Teetkö silakkaherkkuja vai jääkö syömättä?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja alkanutta lokakuuta! 

Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa tarjoaa historiallisia elämyksiä sekä myös kauhukierroksia

 

Brinkhallin kartano tarjoaa aivan huikean aikamatkan historiallisen kartanon lukuisiin rakennuksiin ja vehreään puistoon Kakskerran saarella Turussa. Kartanotilan todella pitkä historia ulottuu peräti 1500-luvulle joten näissä maisemissa on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista vuosisatojen kuluessa. Nykyinen uusklassinen päärakennus on peräisin 1790-luvulta ja se on tyylilajinsa aivan ensimmäinen Suomeen kohonnut rakennus. Kun kurkistaa päärakennuksen sisätiloihin huomaa, että kartanon sisustus on kuitenkin klassistinen 1920-luvun interiööri. Itse päärakennuksen tuntumassa löytyy kaksi saman ikäluokan sivurakennusta, jotka muodostavat upean kokonaisuuden. Museovirasto onkin määritellyt kartanon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Brinkhallissa useasti käyneenä en yhtään ihmettele, että tämä historiallinen kartano on toiminut oivallisena kuvauspaikkana sekä tv-sarjassa että myös valkokankaalla. Vuosina 1998-2002 Yleisradio esitti historiallista draamasarjaa Hovimäki. Neljä tuotantokautta sijoittuivat vuosille 1798-1907 joten puitteet olivat juuri oikeilta aikakausilta täällä Turun Kakskerran maisemissa. Itse en Hovimäki-sarjaa ole seurannut mutta ehkä sen voisi katsoa vaikka Areenan kautta. 

Aku Luohimiehen ohjaama elokuva Käsky (2008) on myös kuvattu Brinkhallin kartanossa. Leena Landerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003 perustuva elokuva teki minuun ilmestyessään todella voimakkaan vaikutuksen. Kävin itse asiassa katsomassa sen leffateatterissa peräti kaksi kertaa. Samuli Vauramo valkoisena jääkärinä ja Pihla Viitala punakaartilaisena naissotilaana jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun. Aihe oli äärimmäisen vaikea käsittää ja ylipäätänsä kansalaissota edes ymmärtää mutta elokuva auttoi minua käsittelemään aihetta. Olin ehtinyt jo vuonna 2006 nähdä Landerin romaaniin pohjautuvan Käsky -näytelmän Kansallisteatterissa mutta vasta vuosien kuluttua ymmärsin enemmän tästä vaikeasta aiheesta. 

"Brinkhallin (Prinkkala, Brinckala) tilan tarina alkaa 1500-luvulta jolloin tilan omistus siirtyi Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksonille, joka omisti myös Brinkkalan talo Turun torin laidalla. Palkkioksi ansioituneesta palveluistaan kuningas Juhana III korotti Eriksonin aatelissäätyyn ja lahjoitti Prinkkalaan ikuisen verovapauden. Näin Prinkkalan tilasta tuli aatelisten asumakartano." lainaus Brinkhallin kartanon nettisivuilta. 

Kaksi ensimmäistä vuosisataa 1500-1700 -luvuilla kartanon paikalla seisoi Hans Eriksonin rakennuttama kivistä ladottu linnarakennus ja pihapiiri rakennuksineen. Kun Erikson kuoli Brinkhallin kartano siirtyi 1608 hänen miniälleen Brita Kruusille, jonka suvulla se säilyi 1700-luvun puoliväliin saakka. Seuraavat vuosikymmenet olivatkin sitten jo sekavampia ja omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. 

Vuosi 1792 oli merkityksellinen sillä silloin tila päätyi Gabriel Bondorffille, joka purki vanhan kivilinnan ja rakennutti sen tilanne nykyisen Kakskerran saarella seisovan kartanon piharakennuksineen. Gabriel Bondorffin vaikutus näkyy edelleen Brinkhallin kartanossa sekä sen ympäristössä. 

Gabriel von Bonsdorff harrasti arkkitehtuuria ja hän myös aloitti uuden aikakauden Brinkhallissa. Kartanon päärakennus sai vaikutteita sekä Porthanialta että Turun akatemiatalolta. Bonsdorff suunnitteli ja myös rakennutti kartanon pihapiiriin kunniapihan neljällä rakennuksella. Kavaljeerinsiipi, Pehtoorinsiipi, Pakaritupa ja viljavarasto muodostavat Suomessa harvinaisen barokki-ihanteiden mukaisen ehjän kokonaisuuden. Rakennusten sijoittelun lisäksi siipirakennuksissa on kahdeksankulmainen muoto. 

Kartanon tiluksille perustettiin myös geometrinen, barokin suuntausten mukainen hedelmäpuutarha, jossa oli kolmekymmentä erilaista hedelmäpuuta. Lisäksi puutarhassa oli kasvilavoja, marjapensaita ja totta kai myös mehiläispesiä hoitamassa tärkeää pölyttämistä. Ympäröivillä pelloilla kasvatettiin viljaa ja perunaa. Brinkhallissa oli myös todella iso kivinavetta, josta nykyään on enää jäljellä kiviset seinärauniot. 

Palaneen kivinavetan seinärauniot Brinkhallin kartanon mailla. 

1900-luvulla Brinkhallin kartanossa isännöivät vuorineuvos Emil Sarlin (1915-1926) ja johtaja Georg Werner Ramberg (1926-1940). Kartanon päädyssä oleva puolipyöreän vilpolan rakennutti Sarlin. Rambergien aikana kartanoon saatiin keskuslämmitys sekä ajan mukainen kylpyhuone. Brinkhallin hedelmätarha alkoi myös kukoistaa Rambergien aikana ja 5000 omenapuun satoa myyntiin ympäri Suomea. 

Brinkhallin kylpyhuone on ollut edellä aikaansa! Kylpyhuoneeseen asennettiin 1920-luvun lopussa kylpyamme ja kaksoislavuaari. Lavuaarit olivat jalallisia pöytämalleja, kauniit kaarevat muodot jatkuivat tasolta alas jalkaan saakka. Kaikki kalusteet tilattiin ulkomailta. 

Brinkhallin kartano on Suomen ensimmäisiä uusklassisia kartanoita. Sisätilojen nykyasu ja huoneiden seinämaalaukset yksityiskohtineen ovat peräisin 1920-luvulta. Päärakennuksen ehjä erikoisin yksityiskohta on ns. Pompeiji-huone, jonka koristeltu antiikin aiheita mukailevin 1700-luvun seinämaalauksin. Pompeiji-huoneen värityksessä oli totta kai paljon pompeijin punaista.

Kartanon päärakennuksen pohja on säilynyt meidän päiviimme saakka 1700- ja 1800-lukujen mukaisena, mutta sekä ala- että yläkerran eteishalleja on laajennettu. 1900-luvun alussa myöhäisbarokin ihanteita edustaneet alakerta ja julkisempana juhlatilana ollut yläkerta vaihtoivat paikkaansa. Yläkerran sali siirrettiin maalattuine koristetapetteineen alakertaan ja makuuhuoneet puolestaan siirtyivät yläkertaan. 

Kun Suomi ajautui toiseen maailmansotaan päättyi myös kartanon historia merkittävänä suurtilana. Omenasadot valitettavasti paleltuivat talvisodan ja jatkosodan kylminä talvina. Vuonna 1942 navetassa oli suuri tulipalo ja karjaa oli pakko vähentää. Sotien jälkeen asutustoiminta pakkoluovutuksineen vei kartanon maista puolet ja osa ranta-alueista jouduttiin myös rahapulassa myymään. Kartano myytiin Turun kaupungille 1967.

Brinkhallin kartano oli Turun kaupungin omistuksessa aina vuoteen 2001 saakka. Valitettavasti kaupunki ei pitänyt hyvää huolta omaisuudestaan ja kartano pääsi rapistumaan vuosien kuluessa. Nykyään kartanon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, joka osti sen Turun kaupungilta. Osto pystyttiin toteuttamaan Anna ja Signe von Bonsdorffin sukurahastosta saaduilla lahjoitusvaroilla. Kartanoa on pieteetillä kunnostettu ja vuonna 2005 se avattiin suurelle yleisölle heinäkuussa Brinkhall soi -festivaalin myötä. 

Kuva lainattu Brinkhallin POPUP -teatterin sivuilta. 

Brinkhallin kartano on avoinna aina kesäkuukausien aikana normaalisti yleisölle mutta nyt sesongin ulkopuolella järjestetään myös kauhukierroksia kartanossa. Suositusikäraja Brinkhell - Kadotettu lapsi -kauhukierrokselle on 12 vuotta. Ja liput kierrokselle sekä sen yhteydessä olevaan esitykseen tulee varata POPUP teatterin sivujen kautta. Esityksiin ei oteta kuin 15 henkilöä ja ne ovat olleet hyvin suosittuja. Tällä hetkellä on vielä muutamiin esityksiin vapaita paikkoja.

Halloweenin 2023 ympärillä:
pe 27.10.klo 18, 19, 20
la 28.10. klo 16, 17, 19, 20
ti 31.10.klo 18, 19, 20
pe 3.11.klo 18, 19, 20
la 4.11. klo 16, 17, 19, 20

Kaikki liput 15 €

"Valkoinen Rouva, Kadotettu lapsi, Tonttiukko, Kammottava Hyönteiskokoelma ja Näkymättömät Juhlat. Pop Up -teatterin immersiivinen kierros sukeltaa kartanon synkimpiin salaisuuksiin ja tuo syksyn jäätävimmän tuulahduksen kauhunnälkäisten iltaan. Hovimestari vie tuomitut 15 katsojaa kerrallaan kierrokselle, joka kestää 40 minuuttia. Tai ikuisesti. Brinkhellistä kun ei koskaan tiedä."

Jos kauhukierrokset kartanossa eivät tunnu omalta jutulta niin seuraavan kerran Brinkhallin kartano rakennuksineen on avoinna taas ensi kesänä. Itse kartanokierroksen lisäksi on mahdollista käydä taidenäyttelyissä, jotka ovat levittäytyneet alueen muihin rakennuksiin. Kartanon alueella voi toki käydä kävelemässä myös silloin kuin Brinkhallin kartano ei ole avoinna. 

Aurinkoinen syyskuu on mennyt kuin siivillä

 

Tänä vuonna syyskuu on ollut minusta ihan mielettömän kesäinen ja kaikin puolin erinomainen kuukausi. Syyskuun lämpötilat ovat olleet lähellä parikymmentä astetta ja tänäänkin auton lämpömittari näytti +17°C. Meillä ei hellemekkoja lukuun ottamatta ole pakattu kesävaatteita vielä talvisäilöön. Vaikka elokuun viimeinen viikko olikin melko sateisen kostea niin hyvin meteorologien ennustukset osuivat oikeaan alkavan syyskuun osalta. Aurinkoisen lämpimät melkein hellelukemiin yltävät lämpötilat ovat pitäneet myös huolen siitä ettei puissa ole juurikaan vielä merkkejä ruskasta. Meidän pihan vaahtera on osittain muuttunut jo punaiseksi mutta osa sen lehdistä on edelleen ihan vihreitä.

Kesälapsena minulle tällaiset kesäiset ilmat syyskuussa ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen nauttinut aurinkopaisteesta ja siitä, että etäkonttorilla ollessaan voi hyvin viettää lounastauon omalla parvekkeella. Ihan luksusta istua parvekkeella vielä syyskuussa lounastamassa. Hektinen työpäivä katkeaa todella hyvin kun siirtää itsensä hetkellisesti valkoiseen parveketuoliin nauttimaan vaikka ruokaisasta salaatista tai jostain muusta lounasherkusta. Olen taas palannut siihen rutiinin kesän jälkeen, että vähintään kerran viikossa nautin myös sushia lounasherkkuna. Ikävä juttu on se, että meidän oma K-Kauppa joutui luopumaan sushitoimittajastaan mikä on sääli koska yrityksen sushit olivat äärimmäisen laadukkaita ja hyviä. Toivottavasti tilalle tulisi joku toinen jatkamaan sushitoimituksia ja pian. En ole ainoa meidän naapurustossa, joka kaipailee sushia takaisin kauppaan. 

Syyskuuhuni ovat myös kuuluneet perinteisesti keltaiset auringonkukat. Onnistuin vain kerran poimimaan kukkia auringonkukkapellolta Haltialasta. Seuraavan kerran kun menin uudelleen pellolle huomasin, että pelto olikin jo putsattu tämän sadon auringonkukista. Mutta ei hätää koska auringonkukkia on ollut myynnissä myös ihan marketeissa ja joten muutamia kimppuja olen ostanut sitten muiden poimimina kukkina. Tänä vuonna en ottanut auringonkukkia ollenkaan sisälle koska ne kiinnostivat Mimmiä liian paljon. Kukat ilahduttivat parvekkeella eivät näin myöskään levittäneet "keltaista kukistaan" olohuoneen pöydälle. Tuo keltainen kun myös kiinnosti Mimmiä todella paljon!

Kirjoitin blogiin 2018 postauksen "Voiko auringonkukkapelto olla koskaan OUT?" Ja vastaan nyt samoin kuin kirjoittaessani blogiin postauksen "luonto ja monivivahteisuus erilaisine ilmiöineen ei todellakaan ole out, last season, out of bounds tai mennyttä..." 

Auringonkukka pellot ovat aina kaunista katsottavaa ja niistä tulee otettua valkokuvia paljon. Edelleen minun sydämessäni "se kaikkein kaunein auringonkukkapelto" oli auringonkukkameri Haltialassa elokuussa 2018. Aurinko oli silloin juuri laskemassa kun minä ehdin pellolle ja sain aika upeita valokuvia tuosta maagisesta hetkestä. 

Toki syyskuuhun on kuulunut myös iltojen satumaiset usvat, jotka ovat syntyneet maan lämmön sekä kosteuden seurauksena lämpimän päivän jälkeen. Minä olen valmis jopa pysäyttämään auton jos näen läheisellä pellolla tai niityllä juuri nousevaa usvaa. Noiden hetkien ikuistamiseen kameraan ei koskaan kyllästy. Aina yhtä kaunista ja myös vähän salaperäistä. Olen aina salaa toivonut, että joskus tällaiseen usva maisemaan osuu vielä muutama metsäkauris kävelemään ja täydentämään satumaista valokuvaa. Toistaiseksi en ole onnistunut em. spektaakkelia näkemään. Kauriita olen ihan meidän asuintalon lähettyvillä nähnyt kyllä useana iltana. Ja itse asiassa veijarit ovat olleet kukkapenkissä ruokailemassa kuin sushibuffassa me ihmiset konsanaan😊

Toinen ilmiö, josta ei malta olla ottamatta valokuvaa on auringonlasku. Minulla on varmasti useita satoja kuvia hetkestä kun aurinko painuu horisonttiin vaaleanpunaisena pallona samalla värjäten myös taivaan punaiseksi ennen katoamistaan "mereen". Aina sitä tulee metsästettyä sitä aivan täydellistä auringonlaskua. Muistan yhden illan vuosia sitten kun ajelin pitkin merenrantaa etsien juuri sitä oikeaa paikkaa ja hetkeä tallentaa auringonlasku muistikortille. Kuvia oli paljon mutta en tiedä osuiko niihinkään juuri sitä oikeaa. 

Toinen näky, joka pysäyttää minut autoineni ovat tien läheisyydessä pellolla laiduntavat lehmät. Mitä enemmän eläimiä niin sitä parempi koska rakastan myös lehmien valokuvaamista. Kesälomani aikana luin uutisen, että Villa Elfvikin mailla olevan kesäkarjan sonnit olivat karanneet laitumelta ja päätyneet Raide-Jokerin raiteille seikkailemaan. Raide-Jokeri ei vielä ole edes käytössä mutta sonnit olivat jatkaneet matkaansa Otaniemeä kohden Vaisalantietä ihan rauhallisesti. Onneksi karkurit saatiin kiinni ja takaisin laitumelle. Tästä voit kurkistaa tuohon Hesarin uutiseen sonneista ihan valokuvan kera. 

Siivoilin pari viikkoa sitten erästä kaappiani ja löysin sieltä yhden monista elämäni aikana tekemistäni aarrekartoista. Oli jännää katsella ja tutkia asioita sekä valintoja, jotka useampia vuosia sitten oli päätynyt juuri minun aarrekarttaani. Huomasin myös ilokseni, että pari aikoinaan toiveeksi kirjattua juttua olikin mennyt jo maaliin tässä vuosien kuluessa. Aarrekarttoja on mukava tehdä ja mielelläni voisin taas tehdä uuden "juuri tähän elämäntilanteeseen nähden".

Miten siellä ruutujen toisella puolella? Onko aurinkoinen ja lämmin syyskuu antanut lisäboostia vai olisitko jo toivonut syksyn kunnolla alkavan? Pidätkö syksystä ja jos sinulla hyviä vinkkejä miten jaksaa kun pimeys koko ajan lisääntyy jaa kommenttikenttään omia ajatuksiasi aiheesta. Kivaa loppuviikkoa kaikille!