On se jännä juttu miten esineet aina palaavat muotiin oltuaan hetken muodista poissa. Olen viime keväästä lähtien törmännyt nimittäin melko yllättävissäkin paikoissa kristallisiin laseihin vai ovatko ne olleetkaan aitoa kristallia :)
Muistan oikein hyvin ajan kun kristallin koettiin olevan hyvinkin porvarillista ja epämuodikasta sekä äärimmäisen vanhanaikaista pönötystä edustavaa. Itse kristallin valontaittavuuteen ja kirkkauteen hullaantuneena ostelin sitä kirpputoreilta ja antiikkitapahtumista kun eteen sattui hyvää ja edullista tulemaan vähää välittämättä mitä muut ajattelivat. Sain myös isoäitini jäämistöstä hurmaavan ihania vanhoja kristallikulhoja ja laseja, jotka katoin illallispöytään kun ystäviä tuli kyläilemään. Pesin näitä aitoja lyijykristallisia lasejani aina käsin juhlien jälkeen koska astiapesukone olisi muuttanut ne harmaan sameiksi ajan mittaan ja halusin säilyttää ne kirkkaina vaikka toistuvasti kuulin "Ihan höpsön hommaa laita vaan koneeseen!".
Kun opiskeluaikoina työskentelin Stockmannin lasi- ja posliiniosastolla 4.kerroksen astiataivaassa ihastelin aina aitoja kristalleja ja toivon joskus vielä omistavani lisää kristallia. Muistan kuinka eräs vanhempi ihastuttava kollega :) opasti minua kristallin saloihin vielä syvemmälle. Aidossa kristallilasissa pitää olla 24 prosenttia lyijyoksidia tai se ei ole kristallia. Aidon kristallin sisältämä lyijyoksidi tekee lasimassan helpommaksi hioa mutta samalla paljon pehmeämmäksi kuin normaalin lasimassan ja hänkin painotti "Älä missään tapauksessa laita näitä astianpesukoneeseen!"
Opin myös, että on olemassa halpaa puristelasia, jota on joskus kutsuttu myös köyhän kristalliksi. Tätä puristelasia on alettua käyttää Suomessakin jo 1800-luvun puolivälissä. Puristelasin pintakuvio on saatu syntymään kaatamalla kuuma lasimassa metalliseen kuvioituun muotiin, jonka päälle on laitettu vielä pienempi muotti. Lasimassa jähmettyi ja kuvioitui näiden kahden muotin välissä muodostaen kuin hiotun pinnan lasiin.
Ja tällä hetkellä tämä puristelasi on ihan kuuminta hottia taas. Kävin viime viikolla ystävättäreni kanssa Citycenterin Fazerilla kahvilla Ateneumin taidenäyttelyn ennakkoavajaisten jälkeen ja yllätys, yllätys jääteeni tarjoiltiin korkeasta kristallisesta lasista. Koska juttelimme niin kiihkeästi upeasta "Sibelius ja taiteen maailma" -näyttelystä unohdin ottaa valokuvan lasista. Suosittelen muuten katsastamaan Ateneumin uuden näyttelyn kun ehditte. Mahtava läpileikkaus suomalaisesta taiteesta koottuna säveltaiteen mestarin 150-vuotis syntymäpäivän kunniaksi.
Kuva on lainattu Fazerin omilta sivuilta.
Keväällä avatussa Futudesignin sisustamassa Ravintola Brondassa en ole vielä piipahtamaan mutta to go -listalla paikka jo on. Kunhan tämä sitkeä flunssani vaan helpottaisi. Kävin muuten vihdoin torstaina lääkärissä ja sain antibiootit sekä poskionteloiden että keuhkoputkien tulehduksiin. Loppuviikko meni kotitoimistolla ja vieläkään olo ei ole ihan terve. Tosin vasta puolivälissä kuuria mennään. On tämä kiusallisen sitkeää sorttia. PAH!!!!
Lainasin tämän kuvan Futudesignin omilta nettisivuilta ja mitäs siellä pöydällä onkaan kuin puristelasia kattauksen vesilasina. Valaisimina muuten Cafe Birgitasta tutut Zeron Fishermann valaisimet. Ihana interiööri muutenkin - niin skandinaavisen pelkistetty!
Kaikissa blogeissa myös hehkutetaan Nougatin myymiä Hobstarin puristelaseja. Bloggaajat tarjoavat aamiaissmootieta ja kylmää gazpacho tomaattikeittoa näistä laseista, joita on myynnissä sekä matalina että korkeina. Hinnat näille Libbey Hobstar Double Old Fashioned laseille ovat 7,50€ ja 9,00€. Itselleni tarjottiin kahvia tästä matalasta lasista muutamia viikkoja sitten. Mietin ensin polttaako kuuma kahvi lasin läpi sormiani mutta lisättyäni maitoa ei ainakaan polttanut.
Myös Chez Mariuksen nettikaupassa näitä samoja Hobstar laseja on myynnissä ja taisivat olla sieltä jossain vaiheessa jo loppukin. Erona aitoon kristallilasiin on se, että nämä lasit on tehty ravintolakäyttöön ja ne todella ovat puristelasia ja kestävät huomattavasti enemmän kuin ne aidot kristallilasit. Laseja voi huoletta pestä koneessa ja ne eivät muutu pestäessä yhtään harmaiksi. Joku taisi mainita jossain bloggauksessa, että hänen lapsensa oli pari kertaa pudottaneet laseja jopa lattialle eivätkä olleet särkyneet.
Luulenpa silti, että Marjon matkassa jatkavat edelleen ne omat suosikki kristallilasini sekä puristelasit, joita minulla on kaapissani. Älkää ymmärtäkö väärin sillä pidän näistä Hobstarin laseista paljon mutta en tarvitse niitä koska pärjään tämän hetkisillä laseillani. Ehkä tämän jutun ydin voisi olla se ettei kannata aina orjallisesti seurata jotain trendiä vaan käyttää juurikin niitä omia mieluisia astioita ja laseja, joita omistaa tai jotka tuottavat itselle hyvää mieltä ja muistoja vuosien takaa. Ihaninta tässä koko lasijutussa on se, ettei kristallilasia/puristelasia pidetä enää yhtään pönöttävänä vaan siitä voi vaikka hörppäistä tuoremehut aamulla töihin lähtiessä. Turha siis pitää vain kaapeissa kauniita esineitä, joilla voisi ilostuttaa ja kohottaa tunnelmaa jokaisena päivänä.
Kristallin kimallusta sunnuntai iltaanne :)
