Vierailin ensimmäistä kertaa Söderlångvikin kartanossa Kemiönsaaressa jo kesällä 2015. Teimme ystäväni Minnan kanssa päiväreissun, jossa yhtenä kohteena oli juuri suomenruotsalaisen liikemiehen, kulttuuripersoonan, lehtikustantajan ja mesenaatin Amos Andersonin kesäpaikka. Anderson oli toki henkilönä tuttu ja oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä vierailemaan hänen kesäisessä paratiisissa. Anderson on alun perin kemiöläissyntyinen joten ei siis ihme, että hän osti 1927 Söderlångvikin tilan ja laajennutti sen päärakennuksen kartanomaiseksi 30-luvulla. Kemiönsaaren tilasta muodostui hänelle läheinen kesäpaikka ja Amos Anderson kuolinkin siellä 1961.
Amos Andersonin valokuva, jonka olen ottanut kun uusittu Amos Anderson Hem -museo Helsingissä vietti avajaispäiväänsä 18.3.2023.
Kesän 2015 reissulta syntyi ylläoleva kuvakollaasi Andersonin kesäkodista. Kymmenen vuotta sitten en vielä kuvannut järkkärillä joten kuvien laatu ei todellakaan ollut tuolloin kovin kaksinen.
Heinä-elokuun vaihteessa minä tein uusintavierailun Söderlångvikin kartanoon nähdäkseni Kim Simonssonin näyttelyn "Valveuni ja muitakin kertomuksia", josta löytyykin jo postaus. Samalla saisin myös vihdoin nähdä ja kokea miltä päärakennus näyttäisi vuosina 2018-2021 tehdyn peruskorjauksen jälkeen, jolloin kartanon sisätilat entisöitiin alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa. Ystäväni Minna oli ehtinyt siellä jo käydä joten nyt matkasin Mimmin kanssa Kemiönsaareen.
On vaikea käsittää että nykyinen kartanon päärakennus on alun perin ollut hirsirunkoinen 1700-1800-luvun taitteessa rakennettu maalaistalo. Seistessään kartanon edessä tuntuu siltä kuin olisi Välimeren maisemissa valkoisen, rapatun italialaisen huvilan pihapiirissä. Andersonin toiveesta entinen päärakennus korotettiin kaksikerroksiseksi ja katettiin tiilikatolla. Alkuperäistä taloa jatkettiin vuonna 1938 lisäsiivillä, joten kuumana kesäpäivänä olisi voinut ajatella olevansa ihan oikeasta saapasmaassa.
Wäinö Aaltonen (1894-1966) Kiven Muusa 1926, kipsi
Ensimmäiseksi astutaan Söderlångvikin kartanon Pylväshalliin. Koska Kim Simonssonin valtava Valveuni -hahmo täytti melkein koko tilan päätin lainata paremmman valokuvan museon omilta sivuilta. Pylväshalliin nimittäin tulvii todella paljon valoa normaalisti ja tila oli minusta äärimmäisen kaunis. Ikkunan ääressä on Wäino Aaltosen kaunis Muusa veistos, joka kylpi upeasti auringonvalossa.
Uusgoottilaista sisustusta on käytetty lähinnä kirjastoissa, ns. herrainhuoneissa ja biljardisalongeissa. 1800-uuvun lopun uusgoottialiset kalusteet hallissa ovat tummia ja hyvin koristeellisia. Tuolien selkänojat ovat korostetun korkeita ja täynnä koukeroita. Tummat kalusteet toivat jännän kontrastin muuten niin valoisaan tilaan.
Empirepeili on alun perin Ruotsista ja Amos Andersson on ostanut sen Mustion linnan huutokaupasta 1920-luvun alkupuolella. Anderssonin on myös vuonna 1929 hankkinut kustavilaisen tyylin kalusteita Mustion linnan pakkohuutokaupasta ja nämä kalusteet löytyvät puolestaan Amos Anderson Hem -museosta Yrjönkadulta Helsingistä. Anderson taisi rakastaa huutokauppoja.
Kuva: Söderlångvik Gård / Kartano / Manor Facebook 18.4.2021
Amos Andersson on selkeästi ollut "tarkan markan mies" hankinnoissaan. Kesäresidenssin kristallikruunut nimittäin liittyvät Svenska Teaternin yhteydessä olleeseen Royal-ravintolan laajennukseen 1936. Anderson oli itse toinen ravintolan omistaja joten myös kattokruunujen tilaaminen ravintolan ruokasaliin oli hänen vastuullaan. Eli kristallikruunuja tilattiin niin paljon, että jäljelle jääneitä voitiin käyttää Söderlångvikin kesäasunnossa. Taloon hankittiin 1961 myös Koneen hissi, joka liikkui kellarikerroksesta aina toiseen kerrokseen saakka. Pakkohan tuota pientä hissiä oli kokeiltava ja toimi edelleen hyvin.
Pienessä ruokasalissa on nautittu aterioita muutaman vieraan kanssa. Kulmakaappi, jonka ovat suunnitelleet W.G. Palmqvist ja Einar Sjöström edustaa myöhäisjugendia. Kaappi on aikoinaan ollut Yrjönkadun kaupunkiasunnossa, josta se 1930-luvulla siirtyi Söderlångvikiin. Ruokapöydän ympärillä olevat tuolit edustavat kustavilaistyyliä ja ne on valmistettu 1800-1900-luvun taitteessa. Tyylisuunnassa tuolit ja sohvat olivat poikkeuksetta maalattuja. Söderlångvikin tuoleissa puuosa ovat hennonvihreitä. Verhoilukankaissa käytettiin yleensä raidallisia kankaita.
Sigrid Schauman (1877-1979) Söderlångvikin eteläinen terassi, 1958, öljy
Sigrid Schauman (1877-1979) Omakuva, 1940, öljy
Pienen ruokasalin seinillä on paljon Sigrid Schaumanin taidetta. Minä rakastan hänen värikylläisiä töitään ja ihailen hänen hyvin poikkeuksellista elämänkaartaan. Kuvataiteilija ja taidekritiikko Sigrid Schauman eli peräti 101-vuotiaaksi. Hän oli omana aikanaan moderni taiteilija, joka yksinhuoltajana aloitti myös taidekriitikon työt saadakseen rahaa elämiseen ja leipää pöytään ainoalle tyttärelleen. Sigrid oli todella vahva ja itsenäinen nainen.
Ison ruokasalin pöytä on peräti 12 metriä pitkä ja sen on piirtänyt kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Harry Röneholm (1892-1951). Kuvassa on pöydän päällä Kim Simonssonin töitä joten näkymä takana olevaan ikkunaan on valitettavasti peitossa. Pitkä pöytä on viilutettu visakoivulla ja ruokapöydän tuolit ovat Keravan Puuseppien valmistamia. Ruokasalin pöydän ääressä on ollut tilaa 32 ruokailijalle. En huomannut katsoa kuinka monesta kappaleesta pöytä oli valmistettu mutta iso se oli ja vaati monta valkoista pöytäliinaa kattauksiin.
Väinö Blomstedt (1871-1947) Maasilta Ranskassa 1937, öljy / teekeitin eli samovaari vuodelta 1895
Alvar Cawén (1886-1935) Kaksi mallia Bretagnesta 1912, öljy
Alvar Cawén (1886-1935) Kuva Bretagnesta 1912, öljy- keskellä / kiinalaiset uurnat posliini
Huoneen takaosassa on kaksi uurnaa, jotka on valmistettu Kiinan Kantonissa noin 1820-1850. Kiinalainen posliini oli kysyttyä ja se oli myös merkki kodin sisustuksessa siitä, että omistajalla oli hyvä maku. Oman aikansa statussymboleita siis!
Emma Helle (1979-) Leijonat 2024 / Emile Gallen (1846-1904) Leijonakynttilänjalat 1800-luvun loppu
Hienosti vierekkäin kahdella eri vuosisadalla eläneen naisen leijona-aiheisia posliinitöitä! Hauska yhteensattuma myös, että molempien etunimetkin alkavalla samalla kirjaimella.
Ison ruokasalin seinien vierustoilla oli intarsia-koristeisia myöhäisbarokki tyyliä edustavia tuoleja sekä 1800-luvun lopussa Euroopassa valmistettu pöytä. Todella upeaa käsityötä! Mitä mahtoi tuo puinen rasia pitää sisällään, mietin...?
Santeri Salokivi (1886-1940) Taiteilijan vaimo 1914, öljy
Birger Carlstedt (1907-1975) Kasvihuone 1937, öljy
Sulho Sipilä (1895-1949) Omakuva 1946, öljy - taulu seinällä
Musiikkihuoneessa löytyy chippendale-tuolit, joista tuli hyvin suosittuja 1900-luvun alussa. Chippendale-tyyli on nimetty englantilaisen huonekaluvalmistaja Thomas Chippendalen mukaan mutta myöhemmät tuolit poikkesivat paljon hänen 1700-luvulla suunnittelemistaan malleista. Tästä tilasta löytyy myös Birger Kaipiaisen (1915-1988) tarjoilupöytä 1940-luvulla, jonka kannessa on keramiikkaa. Kuvan pöydästä löydät postauksen alussa olevasta kuvakollaasistani vuodelta 2015. Kristallikruunujen alla istuttiin myös salongissa.
Gunnar Elfgren (1896-1976) Ajatuksissa, Ann-Mari Häyrén-Malmström muotokuva
Jos sana salonki käsitteenä ei ole tuttu niin se on aikoinaan liittynyt entisaikojen seurapiirielämään eli se on ollut seurusteluhuone. Huoneen kustavilaistyylinen istuinryhmä on valmistettu 1800-1900-luvun taitteessa. Valkoiseksi maalatut huonekalut yleistyivät Suomessa 1800-luvun lopussa. Kalusteissa näkyi myös kultaa. Musiikkihuoneesta löytyi piano mutta salongin yhdessä nurkassa komeili musta flyygeli.
Viktor Malmberg (1867-1936) Tyttö ja pesusieni, marmori
Yrjö Ollila (1887-1932) Asetelma 1914, öljy
Vierashuoneen myöhäiskustavilaisen peilin konsolipöydältä löytyy sveitsiläinen Atmos-kello, jonka Jaeger-LeCoultren on valmistanut vuonna 1955. Kelloja kerännyt Amos Andersson sai kellon 80-vuotispäivänään lahjaksi ruotsalaiselta yritysjohtaja Marcus Wallenbergiltä (1899-1982). Wallberg saapui Söderlångvikiin omalla lentokoneellaan ja hän pysäköi vesitasonsa rannalle vierailunsa ajaksi. Atmos-kello on keksitty vuonna 1928 ja sen kellokoneisto, joka saa voimansa lämpötilanvaihteluista toimii teorissa ikuisesti. Toki kelloa pitää huoltaa noin 10 vuoden välein.
Lauri Leppänen (1895-1977) Torso 1930. kipsi
Kylpyhuone Söderlångvikissä oli hyvinkin nykyaikainen. Kylpyamme, bidee ja suihkunurkkaus, joka nykyisen mittapuun mukaan oli ehkä vähän ahdas. Avoimesta kylpyhuoneen ikkunasta näkyi pihalla oleva naistorso, joka oli hohtavan valkoinen mutta varjossa väri näyttää vääristyneen.
Kaapo Rissanen (1900-19971) Omakuva 1928, öljy
Presidentin huoneessa oli jännä verholla huoneesta erotettu tila lavuaarille sekä peilille.
Presidentin huone on nimetty presidentti Pehr Evind Svinhufvudin (1861-1944) ja hänen puolisonsa Ellenin (1889-1953) mukaan. Presidentttipari yöpyi huoneessa 1930-luvun loppupuolella. Pariskunta oli käynyt Söderlångvikissa jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta tuolloin talon uusia siipirakennuksia vierashuoneineen ei oltu vielä rakennettu. Vierailu sai Amos Andersonin tajuamaan, että hänen maaseutuasuntonsa oli liian vaatimaton korkea-arvoisille vieraille, joten huoneet piti myös varustaa heille sopiviksi. Huoneen sängyt ovat myöhäiskustavilaistyylisiä huonekaluja 1900-luvun alkupuolelta samoin kuin sohva nojatuoleineen edustaa samaa tyyliä.
Venny Soldan-Brofeldt (1863-1945) Kopio seinämaalauksesta Firenzessä, akvarelli
Johannes Haapasalo (1880-1965) Istuva poika 1938, pronssi / Emma Helle (1979-) Omenapuu 2024, posliini
Wilho Sjöström (1873-1944) Amos Andersonin muotokuva 1939, öljy
Alakerrasta löytyy myös biljardisali, jonka rokokootyylinen istuinryhmä on alun perin tarkoitettu Suomen ensimmäisen kuninkaan, Hessenin prinssin Friedrich Karlin k.äyttöön. Kun Suomesta tulikin tasavalta tulevalle kuninkaalle tarkoitetut huonekalut myyntiin Stockmannin antiikkiosastolla ja Amos Anderson osti ne.
Mikko Hovi (1879-1962) Enkeli, savi
Edvin Lydèn (1879-1956) Nunna 1901, öljy
Tuntematon taiteilija, Laulavat enkelit, öljy
Seuraavaksi olikin jo aika siirtyä Söderlångvikin kartanon toiseen kerrokseen ja Amoksen makuuhuoneeseen. Muistan jo ensimmäisellä käynnillä 2015 miettineeni miten askeettinen tämä huone oli. Metallinen art deco-sänky on Helsingin Uuden Rautasänkytehtaan tekemä ja malli on vuodelta 1912. Vuosisadan (1800-1900) vaihteessa varakas keskiluokka hankki yleisesti rautasänkyjä, koska niitä pidettiin tärkeinä tuholaisten torjunnassa kotona. Amos nukkui tässä huoneessa yönsä mutta otti usein päiväunia divaanissa eli seslongissä, joka oli "kirjaimellisesti pitkä tuoli" muotokieleltään. Amos keräsi sekä mattoja että ryijyjä ja hänen sängynsä yläpuolella oli 1800-luvun puolivälissä tehty ryijy.
Tuntematon taiteilija, kopio Alesso Baldovinettin maalauksesta "Madonna ja lapsi" 1460-1465, Musée du Louvre
Kirjaston barokkityyliset kalusteet ovat Keravan Puuseppien tekemiä. Amos Andersonin lapsuudenkodista Kemiön Brokärristä säilyneitä esineitä on vain kaksi - keinutuoli ja urkuharmoni. Tässä huoneessa Amos istui lukien aamulla sanomalehteä tai kuunnellen radiota. Kirjoja on paljon kuten myös Amos Anderson Hem -museossa Helsingissä. Lukeminen ja kirjat ovat selkeästi olleet mieluista ajanvietettä.
Amoksen työhuone on kirjaston takana. Työpöydältä löytyi mielenkiintoisia apuvälineitä - saksalainen Brunsviga laskin, amerikkalainen Royal kirjoituskone ja ruotsalainen LM Ericsson pöytäpuhelin. Itse työpöytä on 1900-luvun myöhäisjugendia.
Työhuoneesta löytyy myös venäläinen empire-tyylinen istuinryhmä, joka on kansainvälisesti korkeatasoinen. Huonekalut on valmistettu Pietarissa 1800-luvun alussa ja kirjaston puolelta löytyy myös toinen pöytä tuoleineen, joka on kuulunut tähän ryhmään.
Vasemmalla Mona Mårtenson, ja oikealla Sylvelin Långström.
Toisesta kerroksesta löytyy myös Helsinki huone, jossa majoitettiin Helsingistä tulleita vieraita ennen kuin Söderlångvikin siipirakennuksia oli tehty. 1940-luvulla ruotsalainen näyttelijätär Mona Mårtenson (1902-1956) ja suomenruotsalainen oopperalaulalaja Sylvelin Långström (1916-1994) ovat vieraillessaan Söderslångvikissä yöpyneet tässä huoneesta. Molemmat naiset kuuluivat Amos Andersonin läheisiin naispuoleisiin ystäviin ja heidän valokuvansa löytyvät huoneen takan päältä.
Söderlångvikin päärakennuksesta avautuu todella kaunis näkymä puutarhaan, jonka Paul Olsson suunnitteli 1930-luvun lopulla. Tuolta ajalta on peräisin avaimenmuotoinen allas suihkulähteineen. Vuosien varrella puistossa on toki tapahtunut muutoksia mutta alkuperäistä suunnitelmaa on pyritty vaalimaan. Monet puut ovat Amos Andersonin vieraiden istuttamia. Puutarhassa tehtiin iso kunnostus vuosien 2019-2021 aikana.
Oli aika kiittää Söderlångvikin museon äärimmäisen avuliaita ja mukavia Anneli Tuomista ja Ann-Sofi Österbergiä ♥ ♥
Ennen kotiinlähtöä Kemiönsaaresta takaisin Espooseen poikkesin vielä nauttimassa vähän kevyttä lounasta Amos Krogin terassilla. Todella maukasta!
Kuvat Niki Strbian / Söderlångvikin kartano, Omenajuhla
Söderlångvikin kartanolla vietetään Omenapäivää - sadonkorjuujuhlaa 27.9.2025 klo 11-17. Tästä linkistä löydät lisätietoa tapahtumasta lisää. Samalla toki voi käydä tutustumassa myös Söderlångvikin kartanoon sekä Kim Simonssonin "Valveunia ja muitakin kertomuksia" -näyttelyyn sekä hurmaaviin Sammaljätteihin, jotka löytyvät kartanon läheisestä metsästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti