Tänään olimme sopineet Rva Kepposen kanssa tapaamisen Koiramäen Pajutallille Tuusulassa. Niin näytti myös moni muukin lähteneen kesäisen lämpimässä säässä katselemaan minkälaisia kurpitsoita ja syysjuttuja tänä vuonna olisi esillä Koiramäessä. Auton lämpömittari näytti +20C joten voidaanko tässä jo puhua intiaanikesästä koska mukaan ottamaani ohutta takkia ei olisi tullut mielenkään vetää ylleen.
Teknisesti intiaanikesä kyllä tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua eli ainakaan meillä Espoossa ei syksystä tai kylmyydestä ole ollut vielä mitään viitteitä. Jännää miten aikoinaan Pohjois-Amerikasta tullut käsite on rantautunut myös meille Suomeen. Aikoinaan intiaanikesä on tarkoittanut parin kolmen viikon utuista lämmintä kautta, joka toistui pohjoisen intiaanimailla vuosittain lokakuun puolivälissä. Viisas Wikipedia tiesi kertoa, että "Intiaanit pitivät lämmintä säätä suotuisana sotimiselle siirtokuntia vastaan. Intiaanit pitivät aikaa jumalansa Catantowwitin siunaamana."
Minulle "kesänlapsena sekä ikuisena kesän venyttäjänä" tällaiset syyskelit ovat ihan parhaita joten toivon niiden jatkuvan vielä pitkään.
Onnistuimme saamaan autoille parkkipaikat joten sitten vain siirtyminen Koiramäen Pajutallin pihapiirin. Tällä kertaa Mimmi jäi odottelemaan autoon koska alueella oli myös monia muita koiria. Muutamia vuosia sitten kun Koiramäen Pajutallissa olivat vielä Arvi ja Otto possut Mimmi katseli heitä pää kallellaan aidan läpi. Selkeästi häntä kiinnosti mutta myös pelotti koska minipossut olivat huomattavan paljon suurempia kuin pikkuinen Mimmi.
Päätimme aloittaa Rva Kepposen kanssa kahvittelulla ja makeilla herkuilla. Pitihän sitä nyt vähän päivittää kuulumisia sekä myös "tankata itseään", että jaksaa sitten kierrellä Koiramäen Pajutallin pihapiirissä. Jokainen puutarhan pöytä oli täynnä ja iloista puheensorinaa kuului. Tänään sattui taas olemaan sellainen hetki päivästä, että Helsinki-Vantaan lentokentällä käytettiin sellaista kiitorataa, joka ohjaa lentokoneet nousuun juuri Koiramäen yli. Tuntuu aina yhtä jännältä nähdä kun iso lentokone ilmestyy puiden latvojen takaa kohoten rakennusten yli taivasta kohden. En laskenut montako konetta siitä ehti mennä kun höpöttelimme ja sitten otettiinkin käyttöön joku toinen kiitorata.
Myynnissä oli lukematon määrä erilaisia kurpitsoita sekä myös callunoita ja muratteja syysistuksiin. Meillä on kesähuoneessa tai siis omalla parvekkeellamme vielä kesäkukat, jotka kukkivat vielä lähes kaikki. Ehkä viikon kuluttua luovun lobelia-amppelista koska se näyttää vähän kuivahtaneelta ja on elinkaarensa ehtoopuolella. Pelargoniat ovat kukkineet edelleen joten niitäkään ei vielä olla siirtämässä mihinkään. Myös marraskaktukseni on edelleen myös ulkona.
Vähän jäi harmittamaan etten ostanut koristekaaleja koska niitä olisin jo voinut lisätä kesähuoneeseen. Violetit sekä vihreät koristekaalit ovat kauniita parvekkeella joten mitä todennäköisemmin haen niitä joko Koiramäen Pajutallista tai jostain muualta lähiviikkoina. Koristekaalit tuntuvat olevan haluttuja ja monena syksynä ne ovat loppuneet aika pian sesongin alettua.
Koristekurpitsoita on kyllä vaikka minkälaisia! On hehkuvan oranssinvärisiä, kirkkaankeltaisia, syvänvihreitä, valkoisia, raidallisia, muhkuraisia, pyöreitä, "nyppyläpintaisia", ihan kuin lentävän lautasen siis ufon muotoisia, pitkulaisia jne.
Rva Kepponen nappasi käteensä kaksi ihan marakassien muotoista kurpitsaa. Marakassi tai marakas - muistatte varmaan koulusta eli kädessä pidettävä lyömäsoitin - valmistetaan useimmiten kuivatuista kalebassin eli pullokurpitsan kuorista. Kupitsankuorien lisäksi marakassi voi olla toki valmistettu nahasta, puusta tai muovistakin. Tico tico 🎵🎶🎵
Tänä vuonna minä olen merkinnyt kalenteriini syyskuun 27.päivän kohdalle "Suomen Jättikasvit Keuda". Olen seurannut monta vuotta kuinka käsittämättömän suuria kasviksia ihmiset kasvattavat ja nyt ajattelin käydä katsomassa niitä Mäntsälässä ihan paikan päälle eli Keudan Saaren kartanon maille. Suomen Jättikasvityhdistyksen Facebook-sivuilla kerrotaan seuraavasti.
Luonnollisesti Keudassa -tapahtuma 26.–27.9.2025 Mäntsälän Saaren kartanolla!
Perjantaina kisataan mm. floristiikan KeudaSkills-kisat ja Traktorikynnön SM-kilpailut.
Lauantaina vietetään perhepäivää avoimien ovien, eläinten, kone-esittelyjen, kasvomaalauksen ja Jättikasvisten SM-kisojen merkeissä. Myös SM-kynnöt jatkuvat.
Ensimmäistä kertaa minusta Koiramäen Pajutallissa oli myytävänä myös syötäviä kurpitsoita. Suurin osa ns. koristekurpitsoista on myrkyllisiä ja syöväksi kelpaamattomia koska ne sisältävä kukurbitasiinia, joka aiheuttaa ruoansulatusongelmia, ripulia ja pahoinvointia.
Rannikon Puutarha on toimittanut Koiramäen Pajutalliin kotimaisia syötäviä Hokkaidoja, Spagettikurpitsoita ja Halloween-kurpitsoita, joita voi huoletta popsia!
Koiramäen Pajutallin pihapiirissä on myös suloisia eläimiä. Kesäeläimet viihdyttävät kävijöitä koko syksyn eli pihapiiristä löytyvät lampaat, kanat ja kanit. Lampaita olisi ollut kiva silitellä mutta tällä kertaa ne ruokailivat mieluumin vähän kauempana. Kolme lammasta asustaa Kievarin takana. Peikkometsästä löytyy viisi kanaa ja vanhalla saunalla asuu kuusi kania. Suloisia otuksia ♥
Oli aika siirtyä kurkistamaan mitä kaikkea sisustukseen liittyvää olisi tarjolla Koiramäen Pajutallissa.
Syksyiset värit lämmin oranssi, okrankeltainen sekä rusehtavat sävyt olivat selkeästi suosittuja. Jänniä valosieniä, tuikkulyhtyjä, lasi- ja keramiikkakurpitsoita, hauskoja siilikaatimia, kurpitsakynttilöitä (jotka toimivat myöhemmin vaikka säilytysrasioina), syksyisiä kransseja, IB Laursenin kurpitsalyhtyjä, hilloja, mehuja, serviettejä.... Niin paljon kaikkea ihanaa ♥
Koiramäen Pajutalli löytyy siis Tuusulasta, osoitteesta Forsteninkuja 10. Koko perheen paikka ehdottomasti eli kaikille löytyy jotain kivaa. Lastenaitassa voi leikkiä kahvilaa ja pajupeikot toivottavat kaikki - sekä lapset että aikuiset - tervetulleeksi Peikkometsään. Makoisia tarjoiluita kahvilasta, ihanaa sisustustavaraa ja kurpitsoita.
♥ Kiitos Koiramäen Pajutalli jälleen kerran kivasta elämyksestä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti