Maailman eläinten päivää vietetään joka vuosi 4.lokakuuta ja tästä päivästä starttaa myös Eläinten viikko. Alkujaan juhlapäiväksi valikoitui 4.10. Franciscus Assisilaisen muistopäivän mukaan. Italialainen Franciscus eli ja vaikutti 1100-1200 lukujen vaihteessa. Yläluokkainen Franciscus Assisilainen oli rikas nuorimies, joka aiheutti kotikaupungissaan aikoinaan skandaalin luopumalla omaisuudestaan ja omistautumalla köyhille. Itse asiassa hän riisui kaikki kalliit vaatteet julkisesti päältään kadulla kansan katsellessa kunnes paikallinen piispa sai peitettyä alastoman nuorukaisen viitalla.
Jos Franciscus Assisilaiselle naurettiin tuolloin kotikaupunkinsa kadulla on hän nykyään Assissin kaupungin ylpeys. Fransiskaaniveljeskunnan perustaja ehti toimia elämänsä aikana munkkina, diakonina ja saarnaajana vaikuttaen keskiajan eurooppalaiseen yhteiskuntaan enemmän kuin kukaan olisi voinut edes kuvitella. Franciscus oli oman aikakautensa vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Hän oli ensimmäisiä, jotka haastoivat uskomuksen siitä, että vaurauden tavoittelu on tie onnelliseen elämään.
Franciscus tunnetaan luomakunnan ystävänä ja yksikertaisen elämäntavan puolustajana. Katolilaisessa kirkossa hänet on valittu luonnonsuojelun suojelupyhimykseksi. "Niin kauan kun maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa." on Franciscus Assisilainen todennut.
Kuva Matti Pikkujämsä, Kirkko ja kaupunki -lehti
Minä olen koko elämäni ollut äärimmäisen eläinrakas joten nyt Eläinten viikon sekä päivään kunniaksi keräsin tähän postaukseen omia eläinmuistojani vuosien varrelta. Ensimmäistä kertaa Eläinten päivää on vietetty jo 1930-luvun alussa Italian Firenzessä. Eläinten viikko on tapahtumana huomattavasti nuorempi ja ensimmäisen kerran sitä vietettiin 1959. Suomen Eläinsuojeluyhdistys aloitti aikoinaan Eläinten tapahtumaviikon viettämisen ja tätä nimikkoviikkoa vietetään vain meillä Suomessa.
Loviisan Kuninkaanlammen ihanassa vanhassa talossa olen monta kertaa nähnyt tämän upeaturkkisen ja sinisilmäisen Birman kissan. Antaa jopa silittää itseään ja kehrää kiitokseksi. LWT tapahtumassa sitä tulee aina sekä kuvattua että rapsuteltua ja siliteltyä myös talojen lemmikkejä.
Ihana pörröhäntäinen orava saa aina hymyn huulille kun sen näkee puurunkoa kiipeämässä tai juoksevan vikkelästi nurmikolla. Tiesitkö, että orava syö ja myös säilöö syksyn sieniä. Se voi myös syödä kärpässienen sairastumatta siitä. Lapsuudessa kävimme usein isäni kanssa syöttämässä pähkinöitä lähes kesyille oraville puistossa.
Meillä oli veljeni ja serkkuni kanssa yhtenä kesänä lapsuudessa mökillä kesäkaneja. Usein aamulla ne olivat onnistuneet karkaamaan ulos ulkohäkistään joten niitä piti metsästää sinne takaisin. Kuvan kani ei ole kumpikaan kesäkaneistamme, jotka muuten olivat nimeltään Ruusunnuppu ja Piki.
Joutsenet ovat lintuja, joiden kauneus on viehättänyt ihan lapsesta saakka. Minulle on jäänyt lapsuudesta mieleen myös se miten iso joutsen olikaan kun se levitti uimarannalla siipensä täyteen mittaan. Muistan, että isoäiti aina varoitteli joutsenin melkoisesta nokkaisuvoimasta kun niillä oli poikasia suojeltavana. Näitä ihaillaankin ja valokuvataan hyvän etäisyyden päästä
Hevostyttö minusta ei koskaan tullutkaan vaikka hevosista äärimmäisen paljon pidänkin. Muistan kuinka kaikki luokan tytöt kävivät talleilla ihmetellen miksen minä vaikka tädilläni/kummitädillläni Uma Aaltosella oli useampiakin hevosia omassa pihapiirissään. Olen miettinyt johtuiko se ajanpuutteesta kun harrastuksia minulla riitti kuorolaulusta, pianonsoittoon, näytelmäkerhoon, mattojen/kankaiden kutomiseen, bilsakerhoon ja kokkailukerhoon. Myös matkaamiseen Uman hevosten luokse olisin tarvinnut vanhempien kuskaamista Paksaloon 50 kilometrin päähän, johon julkisilla ei olisi päässyt.
Muistan jo lapsena, että minua kiinnostavat kaikki eläinpihat, jonne aina olisin halunnut mennä vierailulle katselemaan ja silittelemään kotieläimiä. Kun kiertelimme Suomea sekä Pohjoismaita perheen kanssa kesälomareissuilla kävimme toki muutamissa mutta kun nähtävää oli muutakin minä joskus murjotin kun en kaikkiin eläinpihoihin päässyt. Kuvan jättiläiskana on kuvattu pari vuotta sitten kun vierailin Rehndahlin kotieläintilalla isäni kanssa. Siellä ovat omistajat käyntimme jälkeen vaihtuneet joten ihan selkeästi uuden vierailun paikka olisi paikallaan tehdä jossain vaiheessa.
Onkohan minipossu Madeleine vielä Rehndahlissa? Kesällä 2020 vierailumme aikana se kuljeskeli karsinassaan iloisena ja heiluttaen häntää kuin koira. Possun motto kirjattu seinätauluun oli ihan hulvaton "jollei pidä kiirettä ehtii enemmän". Meillä ihmisillä on paljon opittavaa eläimiltä ja yksi on juurikin tämä ajan ja kiireen hallinta.
Messukeskuksen Eläinmessuilla 2019 sain elämäni ensimmäisen kerran silittää frettiä. Minulle kerrottiin, että fretti on hilleristä kesytetty näätäeläin, joka on sukua mm. kärpälle, näädälle ja minkille. Jalostuksen myötä sen riistavietti on kadonnut. Opin myös, että muinaisessa Egyptissä faaraot ovat aikoinaan tuhansia vuosia sitten pitäneet frettejä lemmikkeinään. Näillä veijarilla oli myös ihan uskomattomat unenlahjat! Siellä ne vain vetelivät sikeitä vaikka ympärillä pyöriä sadoittain ihmisiä.
Valokuvausharrastuksen kautta on myös hurahtanut vähän erikoisempien lintujen bongailuun. Tähän mennessä olen ainoastaan onnistunut tallentamaan onnistuneesti itselleni valokuvia mandariinisorsasta 2019 syyskuun loppupuolella. Minulla on tuttu valokuvaaja, jonka Facebook kuvista näen aina mitä eksoottisia lintuja hän on bongaillut. Saan ystävältäni hyvin summittaisia paikkaohjeita, joiden mukaan olen etsinyt nyt viimeksi kuningaskalastajaa sitä löytämättä. Lintuharrastajat eivät toivoi mitään ryntäystä lintupaikkoihinsa minkä ymmärrän kyllä. Vanhankaupunginlahden koskella olen yrittänyt saada yhtä onnistunutta kuvaa koskikarasta mutta vielä en ole tässä tehtävässä onnistunut. Näiden lintujen etsiminen on äärimmäisen koukuttavaa ja mielenkiintoista joten aioin jatkaa jos vihjeitä vain saan.
Haltialan tila on tuttu ulkoilu- ja kahvittelupaikka vuosien takaa. Ylämaankarjaa täytyy aina käydä moikkaamassa kun maatilalla käy. Ylämaankarja (Highland cattle) on Skotlannista peräisin oleva keskikokoinen ja sarvekas lihanautarotu. Näitä veijareita näkee ulkona myös talvella koska rotu on sopeutunut ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Ylämaankarjan karvepeite on tuuhea ja kaksikertainen. Mitä hauskinta näillä veijareilla on pitkä karvoitus myös otsassa ja korvissa. Kutsun näitä "lehmien hipeiksi" juuri tuon otsatukan takia.
Lapsuudenkodissani meillä ei allergian takia voinut olla mitään muita kotieläimiä kuin kaloja. Itse asiassa Kauno, Kuuno ja Ilmari oli veljeni kaloja, jotka mielestäni oli jonkin sortin karppeja. Kauan niitä ei meillä voinut pitää koska ne kasvoivat niin suuriksi joten kolmikko myytiin takaisin Kapteenin eläinkauppaan, josta se oli hankittukin. Tilalle tuli paljon pienempiä kaloja, jotka eivät olleet yhtään niin näyttäviä ja värikkäitä. Kuvan karpit on kuvattu Helsingin Töölönlahden Talvipuutarhassa ja nämä elelevät siellä lammikossa edelleenkin. Karpit ovat todella fiksuja eli tunnistavat ruokkijansa ja tulevat syömään kädestä. Myös veljeni "jonkin sortin karpit" olivat tottuneet syömään kädestä.
Aasit ovat jo myös ihania otuksia ja niille on helppo myös menettää sydämensä. Olen muutaman vuonna ollut katsomassa hevosten laitumelle laskua Kylämäen hevostilalla Marttilassa. Yhdessä laitumelle laskussa koko hevosjoukon etunenässä kulki aasi, joka kevään innosta laukkasi kesälaitumelle vetäen itseään paljon isommat hevoset perässään. Kuvan aasit ovat juuri Kylämäen hevostilalta mutta enää enää en muista kumpi heistä oli se "hevosletkan vetäjänä".
Arvaatko mitä kuvassa mahtaa olla? Olin vuosia sitten äärimmäisen mielenkiintoisella pöllöretkellä ystävieni kanssa Pohjanmaalla ja yksi tehtävämme oli tarkistaa pöllöpönttöjä. Itse olin mukana "enemmän kuunteluoppilaana" koska en ole tuon alan asiantuntija kuten muut osallistujat. Yhden pöllöpöntön kannen alta paljastui suloinen joukko suurisilmäisiä otuksia, jotka olivat liito-oravia. Tämä on elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun olen nähnyt luonnossa liito-oravan. Tämä pariskunta lähti kuin ohjukset pöntöstä kun heitä häirittiin. Olivat kyllä äärimmäisen söpöjä ja nopeita!
Minun kameran kuviini on tarttunut myös lintuja kuten vaikka tämä tiira. Hyvä paikka bongailla lintuja on keväällä on Kopparnäsin elämyksellinen virkistysalue Inkoossa. Ensimmäisenä koronakeväänä minä löysin tämän upea luontopaikan olen menetin sydämeni noille kallioille, rannoille ja metsille. Joutsenet olivat juuri saapuneet Kopparnäsiin ja niitä on valtavasti rantaviivan tuntumassa ja kallioilla. Näissä maisemissa sielu kyllä lepäsi ja kameraan tallentui lintukuvia kiitettävästi.
Minä rakastan piharusakoita vaikka moni näitä "kaiken syöviä otuksia" vihaavatkin. Meidän omassa pihapiirissä on useita yksilöitä, jotka läpi vuoden nähdään kaupunkimiljöössä hyvin sopeutuneena. Totta kai puut ja pensaat sekä maasta keväällä nouset kukat ovat vaarassa joutua näiden ammattien suuhun. Em. huolimatta rusakot rulettaa!
Alpakkaan sain ensikosketuksen varmaan jossain eläinmessuilla. Myöhemmin löysin sitten tapahtuman Jumbon parkkihallin ylimmässä kerroksessa eli siellä järjestettiin alpakoiden agilitykisat. Pakkohan niitä oli mennä katsomaan ja alpakoista tuli oikein hyviä ystäviäni.
Mustarastas on varmasti yksi minun TOP5 kuuluvista linnuista Suomessa. Olen kokenut olevani erityisasemassa sen takia, että meidän parvekkeelle on useampaan otteeseen mustarastas pariskunta tehnyt pesän keväällä. Yksi näistä viidestä pesästä on mennyt maaliin eli loppuun saakka. Kaikki viisi poikasta kuoriutuivat ja lähtivät emonsa rohkaisemina suureen maailmaan. Koin olevani aivan erityisessä asemassa kun pystyin olohuoneen ikkunan läpi seuraamaan omaa "lintuliveä". Toki tuhotut pesät ja syödyt munat kesken haudonnan ovat saaneet mieleni mustaksi ja surulliseksi. Toisaalta olen ylpeä, että yksi poikue selvisi ainakin pois parvekkeelta. Miten taas ensi keväänä - no sen aika näyttää!
Myös siili on yksi lempieläimeni, jonka voi bongata ihan omasta pihapiiristään. Siilit ovat aika suloisia kuin ne saapuvat tuhisten iltaisin ruokakupille nauttimaan herkkuja. Olen myös pannut merkille, että siileillä on varmasti joku sisäinen kello, joka kertoo "nyt on saatava ruoka eli mennään ihmisten kuistille hengailemaan josko siinä samalla tuli vaikka ruokaakin. Siili on käsittämätön otus, jonka historia on pitkä. Sen varhaismuotoja eli Aasiassa jo 30-50 miljoonaa vuotta sitten. Nykyään tuntemamme siili on sekin jopa yli 15 miljoonaa vuotta vanha nisäkäs, mikä tekee siitä yhden vanhimman vieläkin samassa muodossa esiintyvään nisäkkään.
Mikä tärkeintä meidän ihmisten tule kohdella eläimiä aina hyvin ja kunnioittavasti. Eläinten kohtelulla on keskeinen merkitys eläimen hyvinvoinnille kaikissa niissä tilanteissa, joissa ihminen on tekemisissä eläimen kanssa. Tavoitteemme on myös pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja rakentaa tulevaisuus, jossa sekä ihmiset että luonto elävät tasapainossa.
Voisin jatkaa tätä eläinlistaani loputtomiin mutta tässä nyt muutamia minun eläinsuosikkeja. Mistä eläimistä sinä pidät? Tai mistä et pidä ja miksi? Onko sinulla on lemmikkieläimiä ja jos niin mitä? Itse olen ollut kahden jackrussellin emäntä joten kyllähän tälle eläinlistalle täytyy nostaa toki ihmisen paras kaveri eli koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti