heinäkuuta 29, 2023

Ankkapurhan teollisuusmuseo Inkeroisissa kertoo tarinaa yli 100 vuoden ajalta

 

"Kaikki alkoi vuonna 1872 kun kenraaliluutnantti Carl August Standertskjöld perusti Ankkapurhan Lohisaarelle puuhiomon nimeltä Ingerois Trädliperi Bolag. Tehtaalla oli kaksi paperikonetta mutta kun tehdas paloi 1881 tuhoutuivat koneetkin. Pari vuotta myöhemmin 1887 omistus siirtyi Tampellalle ja täällä aloitti ensimmäinen jatkuvakäyttöinen kartonkikone toimintansa 1897. Tuo alkuperäiselle paikalleen entisöity kone pysäytettiin lopullisesti vasta vuonna 1978! 

Tämä arvokas "pahvimankeli" olisi ollut nähtävillä Ankkapurhan teollisuusmuseossa, jonne minä en tällä visiitillä ehtinyt. Museo valittiin muuten Itä-Suomen paikallismuseoksi vuonna 2018."




Kuva on otettu Patosillalta tässä vielä vapaana virtaavasta Kymijoesta.




Maisema Patosillalta toiseen suuntaan on kovin erilainen. Kymijoen vesi ahtautuu kohti Ankkapurhan patoja. Vesi ohjataan kahden vesivoimalaitoksen läpi ja se purkautuu kymmenen metrin pudotuksen jälkeen Anjalanlahden suvantoon, joka sijaitsee Anjalan ja Inkeroisen välissä. 

Lainasin tämän postauksen alkuun kappaleen blogitekstistä, jonka kirjoitin jo kesällä 2019 Kouvolan asuntomessujen aikaan. Messujen oheiskohde Ankkapurhan kulttuuripuisto oli yhden vierailupäiväni ohjelmassa. Tästä voit kurkistaa siitä tekemääni blogipostaukseen. Minua jäi silloin vietävästi harmittamaan etten ehtinyt enää kurkistamaan Ankkapurhan teollisuusmuseoon. Onneksi museo on edelleen paikoillaan ja minäkin olen tehnyt sinne nyt uuden kokopäivä retken, jossa sukellettiin mielenkiintoiseen teollisuusmaailmaan oppaan kanssa. 

Oppaana toimi aina yhtä energinen ja hauska Hanna Myllyntausta, joka oli opastanut jo asuntomessujen aikaan Museotalo Warpusessa. Hannalla on takanaan pitkä ura paperiteollisuudessa ja hänen tapansa kertoa tempaa todella mukaansa. 

Ankkapurhan teollisuusmuseon toinen opas Hanna Myllyntausta ja "historialenkit". 

Museossa on paljon katsottavaa aina kampakeraamiselta ajalta lähtien mutta aloitetaan kierros museon ytimestä ja arvokkaimmasta kokonaisuudesta, joka on Suomen ensimmäinen jatkuvakäyntinen kartonkikone. Tämä kone käynnistettiin vuonna 1897 ja lopullisesti se pysäytettiin vasta 1978. Tuntuu jotenkin ihan absurdilta ajatella on sama kartonkikone teki kartonkia Inkeroisissa peräti 87 vuoden ajan. Ehkä se kertoo myös siitä mitä kestävä ja toimiva tuo kone oli. 




Katsellessani valtavaa konetta mietin miten mielenkiintoista olisi ollut nähdä joku videoklippi siitä kun kone on tositoimissa. Tai 70-luvulla joku kaitafilmikameran otos työn touhussa olevasta koneesta. Opas Hanna kertoi, että paperi- ja kartonkikoneet olivat "vanhoja leidejä" tai näin ainakin vanhempi paperi-insinööri oli tietämätöntä kesäopasta opastanut. Minun käyntini aikana oli "vanhalle leidille" tuotu kimpullinen kesäkukkia maljakossa. 

Upea huomionosoitus ansioituneen työntekijän nostamiseksi esille näyttelyssä ja samalla hänen työpanoksensa arvostaminen julkisesti. 




Paljon mielenkiintoisia ja monenlaisia osia kartonkikoneessa. Ajan patinaa ja historian havinaa. Vanhoissa koneissa eivät muodot ole yhtään niin virtaviivaisia kuin nykyaikaisissa mutta niissä on omaa eleganssiaan.








Palaanpa vielä siihen kampakeramiikkaan, jota myös löytyy Ankkapurhan teollisuusmuseosta. Kymijoen Ankkapurhan kosken molemmille rannoille sijoittuva alue on historialtaan erittäin rikas. Se sisältää mm. Kymenlaakson jääkauden jälkeisen ajan ilmeisesti vanhimman löydetyn asuinpaikan n.6600 vuoden takaa. Kansallismuseo on suorittanut kaivauksia ja kampakeraamiset esinelöydöt ovat myös nähtävillä Inkeroisten näyttelysalissa.

Historian lehtien havinaa vuosituhansien takaa ja kampakeramiikkaa. 

Ankkapurhan teollisuusmuseossa vierailee myös lapsia sekä koululaisryhmiä ja näyttelystä löytyvä pienoismalli eli diodrama esittelee hyvin mitä kaikkea tuossa tapahtuukaan ennen kuin puu metsästä on muuttunut ihan toiseen olomuotoon kuten vaikka pahviksi tai paperiksi. 

Ankkapurhan teollisuusmuseo sijaitsee Lohisaaren ensimmäisessä puuhiomossa. Yllä olevan kuvan lainasin Wikipediasta ja siinä tuo punatiilinen matala rakennus kosken oikealla puolella on museotilana nykyään. Teollisuusmuseossa esitellään myös henkilökunnan työ- ja elämänoloja sekä teollisuuden kehitystä 150 vuoden ajalta. 

Vapriikin eli tehtaan työläisiä vaimoineen ja lapsineen. Kun tehdastyöläisten määrä lisääntyi tarvittiin myös opetuksen järjestämistä työntekijöiden lapsille. Tehtaan oma kansakoulu perustettiin 1879 ja näin lapset saatiin opetuksen pariin. Valokuvien kautta välittyy tunnelmaa niin kuohuvasta joesta, tehdasrakennuksista, johdon konttorista ja työtekijöiden asunnoista. 

Työpäivät tehtaalla olivat pitkiä eikä työkään ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä. Tehdas oli myös edistyksellinen työpaikka eli jo vuonna 1882 Inkeroisiin tuli ensimmäinen sähkölamppu. Työläisten tiivis yhteisö ja sosiaalinen elämä toivat myös iloa ja keveyttä elämään.


Ankkapurhan teollisuusmuseon yhteydessä on myös aito pajaympäristö, jossa esitellään useiden sukupolvien teollisuusseppien työtä ja työvälineitä. Nähtävillä on mm. Hennalan purkutiilistä rakennettu ahjo, 150 kg painava Lokomon valmistama alasin sekä yli 120 vuotta vanha nahkapalje, joka on edelleen täysin toimintakunnossa. Museopajassa on mahdollista järjestää tilauksesta myös työnäytöksiä. 






Ankkapurhan teollisuusmuseon tiloista löytyy myös koskettava näyttely vuoden 1918 tapahtumista "Totuus ei ole punainen eikä valkoinen". Vaikean aiheen ympärille kootut valokuvat puhuttelivat. Minä olen isovanhempieni esimerkin myötä puhunut aina kansalaissodasta. Ikävää tapahtumaa on kutsuttu myös veljessodaksi, sisällissodaksi, kapinaksi, vapaussodaksi, luokkasodaksi, vallankumoukseksi ja sisällissodaksi. 

Myös Inkeroisissa tuo sota repi ihmisiä erilleen. Tehtaan teknillinen johtaja, suojeluskunnan perustajajäsen Ilmari Stenbäck sain surmansa neljän punakaartilaisen kanssa käydyssä laukausten vaihdossa Keskuskonttorin edustalla 1918 tammikuun 30.päivänä. Laukaukset surmasivat myös täysin ulkopuolisia ihmisiä, jotka vain sattuivat olemaan samassa paikassa. 





Oppaamme Hanna Myllyntausta johdatteli meidät vielä mielenkiintoisen kierroksen päätteeksi katsomaan museon toista pientä näyttelyä. Siirryimme viereiseen rakennukseen, jossa on vuosina 1920-1921 rakennettu uusi vesivoimalaitos, jonka suunnittelijat olivat Sigurd Frosterus ja Ole Gripenberg: Tämä 20-lukua huokuva tila on häkellyttävän kaunis. 



Pääsimme kurkistamaan myös voimalaitoksen ylläpidon huonetilaan, jonka tasojen valkoinen marmori oli tuotu Belgiasta asti. Tämä arkkitehtoninen tila oli aivan täydellinen lopetus Ankkapurhan teollisuusmuseon kierroksen upeasti vetäneelle Hanna oppaalle. 

Ankkapurhan teollisuusmuseo on avoinna kesäkaudella 2023 seuraavasti: 1.6.-25.8. keskiviikkoisin, torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-17. Museoon on vapaapääsy. Museon osoite on Kuitutie 2, Inkeroinen. Yhteystiedot: puh. 040-755 2785 ja museo.opas@storaenso.com. 









4 kommenttia:

  1. Onpa mielenkiintoinen paikka ja ihan uusi minulle. Pidän kovasti noista vanhoista valokuvista.
    Mukavaa elokuuta sinulle Marjo ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankkapurhan museo on mielenkiintoinen ja Inkeroinen ylipäätänsä myös paikkana on itselleni tärkeä. Isoäitini sisar - jota en koskaan oppinut lapsena oppinut tuntemaan - muutti nuorena naisena asumaan Inkeroisiin. Hän avioitui siellä ja sai kolme poikaa, jotka olivat äitini serkkuja. Serkkupojat yhtä lukuun ottamatta ja myös heidän isänsä - Tyyne-tädin mies olivat töissä juuri tällä tehtaalla.

      Äitini kertoi aina tarinoita siitä, kuinka vieraita pidettiin todella hyvänä Inkeroisissa kun Tyyne-täti oli mahtava jo ammattinsa puolesta laittamaan ruokaa. Hän oli kylmäkkö. Kun serkkutyttö Helsingistä tuli kylään notkui pöytä aina herkkuja. Minä en Tyyne-tätiä edes juurikaan muista koska hän kuoli kun olin lapsi.

      Mukavaa elokuuta myös sinulle Outi ♥

      Poista
  2. Mielenkiintoinen museo ja minulle täysin tuntematon entuudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo ja ylipäätänsä itse tuotantolaitosta olivat mielenkiintoisia. Tuossa jo edellisessä kommentissa Outille kerroin, että minulla on henk.koht. yhteys Inkeroisiin isoäitini sisaren Tyyne-tädin kautta. Myös kytkös tehtaassa työskeltelyyn on olemassa oli Tyyne-tädin mies ja kaksi poikaa myös työskenteli juuri tässä tehtaassa. Minä en Tyyne-tätiä oppinut tuntemaan kun olin niin pieni.

      Poista