Futuro talo ja Marimekko Helsinki Design Week -tapahtumassa

 

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi - Futuro valokuvat omiani

Helsinki Design Week järjestettiin 28.elokuuta - 6.syyskuuta teemalla Vastaantulija (The Oncoming Other). Pohjoismaiden suurin muotoilu- ja arkkitehtuurifestivaali levittäytyi ympäri Helsinkiä ja Espoota tuoden yhteen sekä lukuisia näyttelyitä, työpajoja että monia kaupunkitapahtumia. Olen lähes koko työurani ollut tekemisissä arkkitehtuurin, kalusteiden, sisustamisen, muotoilun ja designin kanssa joten tämä tapahtuma on tullut vuosien varrella rakkaaksi ja tutuksi. Tämän vuoden Vastaantulija teema keskittyi kaupunkikohtaamisiin, vuorovaikutukseen ja yhteiseen tilaan. 

Helsinki Design Awards 2026 -palkinnon voittajaksi valittiin JKMM Arkkitehdit. Onnittelut todella upeasta saavutuksesta! Odotan jo innolla kun peruskorjattu Kansallismuseo ja sen uudisosa Atlas-lisärakennus avautuvat huhtikuussa 2027. Museo sulki ovensa 15.lokakuuta 2023 kun yli satavuotiaan jugend-päärakennuksen peruskorjaus (katot, julkisivut, ilmanvaihto) sekä suuri maanalainen lisärakennushanke käynnistyivät. 

Kuva Helsinki Design Week, Weekly / kuvaaja Tuomas Uusheimo 

"Pohjoismaiden johtava muotoilu- ja arkkitehtuurifestivaali Helsinki Design Week ja Helsingin kaupunki ovat myöntäneet vuoden 2026 Helsinki Design Award -palkinnon JKMM Arkkitehdeille. Palkinto tunnustaa kokonaisvaltaista ja kunnianhimoista suunnittelua sekä aktiivista roolia suomalaisen arkkitehtuurin ja suunnittelukulttuurin uudistajana. JKMM Arkkitehtien työssä yhdistyvät arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, kalustemuotoilu, grafiikka ja taide." Helsinki Design Week

Eri puolilla pääkaupunkiamme oli Helsinki Design Week kohtaamispaikkoja & Aalto 90 Paviljonki. Kaapelitehtaalla järjestettiin taas todella suosittu Design Markte & Workshop Market. HDW Lab työpajoja, PechaKucha Night sekä keskustan elävöittämiseen liittyviä seminaareja ja työpajoja. Ehdin tehdä pikapyrähdyksen Kaapelitehtaalle.

Helsinki Design Week muistoja syksyltä 2016 kun Kolmen Sepän patsas oli peitetty jännällä muovisella kuplalla ja teoksen nimi oli superKOLMENMEN. 

Odotin todella innolla Futuro-talo vierailua Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen  vieraillut Futuro -talossa ihan ensimmäistä kertaa EMMAssa (Espoon modernin taiteen museo) jo kesällä 2015. Futuron isä oli arkkitehti Matti Suuronen, jonka piirustusten mukaan tämä lujitemuovista rakennettu talo valmistui 1968. EMMAn takapihalta löytyy keltainen Futuro nro001, joka siirrettiin Hirvensalmen taidemuseolta Espooseen ja samalla aloitettiin todella mittava kunnostaminen. Ufomainen asumus oli alun perin suunniteltu hiihtomajaksi vaikeakulkuiseen maastoon ja tehty tilaustyönä. Asumus oli ollut säiden armoilla pitkään joten se vaati perusteellisen konservoinnin. Tämän yksilön on omistanut edesmennyt viihdetaiteilija Matti Kuusla. 

Ensimmäinen sarjavalmisteinen Futuro-talo (nro 001) löytyy näyttelykeskus WeeGeeltä Espoon Tapiolasta. Kuva: Emma Suominen 

Futuro sisälsi kaiken tarpeellisen. Ufomainen tilaan mahtui wc-pesuhuonetila ja keittiö, kuusi tuolia, jotka voi laskea vuoteiksi tarvittaessa, takka-grilli-pöytätaso yhdistelmä sekä kahden hengen makuusoppi. Lattiapinta-alaa täällä oli vain 25 neliötä joten aika nerokkaasti tilaan on saatu mahtumaan tarpeellinen asumista tai vaikka sitä hiihtomajaa ajatellen.

Futuro talo sai huomattavan suuren kansainvälisen huomion kun se lanseerattiin 60-luvun loppupuolella. Suomalainen Polykem Oy alkoi valmistaa tätä erikoista lasikuituvahvisteista polyesterimuovi rakennelmaa. Futoro on ollut mahdollista purkaa ja kasata muutamassa päivässä ja kokonaista taloa on voinut myös siirtää helikopterin avulla. Maailmalla taloja on siirretty helikopterilla mutta Suomessa ei ole niin järeää kopteria, että Futuroa voitaisiin kuljetella.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Edesmennyt arkkitehti Matti Suuronen suunnitteli Futuro-talon 1960-luvun lopulla, mutta 70-luvun energiakriisi katkaisi niiden valmistamisen. Aikoinaan Futuro-taloja tehtiin Suomessa 20 kappaletta ja lisenssillä eri puolilla maailmaa muutamia kymmeniä. Yhteensä Futuroja on rakennettu arviolta 80–100 kappaletta.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Futuro sai 60-luvulla huomattavasti huomioita kansainvälisessä lehdissä ja mm. Playboy lehdessä siitä oli iso artikkeli. Juri Gagarin oli kiertänyt jo maapallon ympäri ja Apollo-avaruusalusten lentoja valmisteltiin pidemmille matkoille. Ihmisiä kiehtoi kaikki avaruuteen liittyvä ja ajan hengen mukaisesti kaikki oli kovin muovista ja värikästä. Kuussa ei oltu vielä käyty mutta sekin oli ihan käsillä. Futuron avaruusmaisuus istui äärimmäisen hyvin ajan ilmapiiriin ja muotiin.

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Futuro talojen valmistamisen ongelmaksi muodostui vuonna 1973 alkanut energiakriisi, joka kolminkertaisti muovin hinnan. Futuro talo oli myös ehkä liian erikoinen tuote massamarkkinoille ja turhan kallis rakentaa ja nyt vielä öljynhinnan nousu kohotti talon hintaa. Suuresta kiinnostuksesta huolimatta ufomainen Futuro ei koskaan valitettavasti lunastanut sille asetettuja kaupallisia odotuksia. 

Puistossa esillä olevan Futuron henkiinherättämisen takana on amerikkalais-hollantilainen suunnittelija Jan van Dijs, joka on tilannut Futuron Ekin Muovilta. Van Dijsin yritys on keskittynyt vanhojen rakennusten kunnostamiseen eri puolilla maailmaa. Upea, että tällaisia ihmisiä löytyy, jotka osaavat arvostaa ja myös kunnostaa aiempaa arkkitehtuuria. 

Kuva Espoon kaupunki / valokuvaaja Vessi Hämäläinen 

Ekin Muovi on Virtasalmella toimiva perheyritys, joka on entisöinnyt sekä myös asentanut EMMAssa olevan keltaisen Futuro talon 2012. Yritys myös entisöi Tapiolassa sijaitsevan arkkitehti Matti Suurosen Venturo talon, johon minä pääsin muutamia vuosia sitten toimittamaan lattiamateriaalit. Venturo on suunniteltu 1971. Ekin Muovin sivuilta voit kurkistaa kuinka huonossa kunnossa Venturo oli ennen entisöinti. Ihmeitä on todella tehty! 

Marimekko valokuvat / Helsinki Design Week: kuvaaja Justus Hirvi 

Marimekon upeita tuotteita oli somistamassa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Futuroa. Minä ehdin vierailla Futurossa viimeisenä päivänä eli jono sisälle oli satoja metrejä pitkä mutta onneksi se liikkui myös aika sukkelasti. Sisään Futuroon pääsi kerrallaan 8 henkilöä joten valokuvaaminen siellä oli mahdotonta niin etteivät muut ihmiset olisi tulleet kuviini. Valokuvat Futuron sisältä onkin lainattu ja ne on ottanut valokuvaaja Justus Hirvi. Vähän harmitti etten mennyt jo viikolla Futuroon koska ihmisiä olisi silloin ollut varmasti maltillisemmin liikkeellä. 

Tästä voit kurkistaa myös mielenkiintoisesta näyttelystä, joka pidettiin EMMAssa 2019 eli Futuromania - Designing Future Living. Näyttelyssä pääsi kurkistamaan minkälaisia tulevaisuuden visioita ja utopioitakin on ollut 1950-1960 -luvuilla. Arkkitehtejä, ympäristösuunnittelijoita, muotoilijoita ja taiteilijoita on aina kiehtonut tulevaisuus. Yli puoli vuosisataa sitten tulevaisuus on nähty täynnä rajattomia resursseja ja runsaasti vapaa-aikaa.

"Espoon modernin taiteen museossa voi tutustua mm. Matti Suurosen erikoiseen, ufomaiseen Futuro-taloon. Näyttelyssä esitellään myös Armi Ratian filosofiaa tulevaisuuden asumisympäristöstä Marikylä-rakennuksissa, jotka on toteuttanut arkkitehti Aarne Ruusuvuori. Tapio Wirkkalan vuonna 1958 suunnittelema Tulevaisuuden kaupunki 2000 on melkoisen huikea visio."

Mielenkiintoinen aikamatka 60-luvulle yhdistettynä Marimekon tuotteisiin!

Kun lähdin Futurosta päätin vielä kiertää vähän Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa ja ilokseni huomasin aivan ihanasti kukkivia punaisia lumpeita lammikossa. Näitähän piti sitten ihailla auringonpaisteessa pitkään ja totta kai myös valokuvata.  Punaiset lumpeet ovat Suomen luonnossa erittäin harvinaisia ja rauhoitettuja, mutta niitä voi löytää muutamilta istutetuilta kasvupaikoilta tai erikoisina luonnonmuotoina.

Olen kerran aiemmin elokuussa 2021 nähnyt punaisia lumpeita meillä Espoossa Kuttulammessa. Ihmettelin silloin näitä kaunokaiset kun ulkoilimme pikku Mimmin kanssa puistossa. Onko lumpeet mahdollisesti istutettu lampeen vai mistä ne ovat sinne ilmestyneet? Tietääkö joku espoolainen näistä enemmän?

Kaisaniemessä kukkivat myös valkoistet lumpeet. Kauniita olivat nämäkin. Jos minulla olisi oma puutarha niin siellä olisi ehdottomasti lammikko, jossa olisi lumpeita sekä myös rakastamiani karppeja uimassa. Mielenkiintoinen ja antoisa sekä ihanan aurinkoinen sunnuntai! 

 

Tutustumassa Jättikasvisten SM-kisoihin jo toista kertaa

 

Viime lauantaina suuntasin kohden Saaren kartanoa Mäntsälässä ja Jättikasvisten SM-kilpailuita. Olin vieraillut tapahtumassa jo syyskuussa 2025 kun huomasin ihan sattumalta Facebook feedissäni mielenkiintoisen valokuvan jättiläismäisestä kurpitsasta. Klikkasin innoissani kuvan auki ja tapahtuma vaikutti todella mielenkiintoiselta joten Mimmi kyytiin ja kohden kasviksia. Vuosi sitten olimme liikkeellä jo heti aamusta kello 9 koska samalle päivälle oli aiemmin jo sovittuna toinen tapahtuma Hyvinkäälle. Nyt viisastuneena huristelimme Mäntsälään kisapaikalle vasta puolenpäivän aikoihin joten onnistuimme näkemään myös jättikurpitsojen punnitukset sekä myös voittajien palkitsemisen. Ilma oli aamusta ollut myös vähän sateinen mutta kun me saavuimme olivat sadepilvet jo väistyneet. 

Tapahtumapaikalla oli alkanut jo isojen vai pitäisikö sanoja peräti "jättiläiskurpitsojen" punnitus! Katselin ihan lumoutuneena kuinka Avant 745 -kuormaaja siirteli liinojen avulla punnittavaksi vietäviä kurpitsoita. Minulle täysin maallikkona oli ihan mahdotonta arvailla mitä kukin kurpitsa mahtaisi painaa. Välillä kuuluttaja kyseli yleisöllä "Mitä veikataan painoksi?". Pitää selkeästi olla sisällä "jättikasvisten maailmassa" koska melko nuoretkin tässä tapahtumassa olivat todella lähellä oikeaa painoa. Minä mietin mielessäni vain, että "Mitenköhän paljon tuo kuormaaja mahtaa jaksaa nostaa?" Kotona tarkistin netistä, että Avant 745 nostokyky on 1400 kg mutta ihan näin suuriin lukemiin ei onneksi päästy. 😉

Jättikurpitsa (Cucurbita maxima) on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta nykyään sitä viljellään ympäri maailmaa. Jättikurpitsa kasvaa siis nimensä mukaisesti "jättiläiseksi" eli suurimmat voivat siis kasvaa monen sadan kilon painoisiksi. Maailman suurin kurpitsa on painanut peräti 1054 kg - ihan käsittämättömän paljon siis. 😮 Suomen suurin kurpitsa on puolestaan saanut vaakalukemaksi 716 kg ja tämän "jötkäleen" ovat kasvaneet Jari Hämäläinen ja Erkki Ovaskainen vuonna 2012. Kuninkuuslajin eli suurimman kurpitsan voittotittelin sai viime vuonna kiteeläinen Ville Vauhkonen ja hänen oranssi mammuttikurpitsa painoi 276,2 kg! 

Kuvassa iittiläisen Leena Peltolan peltokurpitsa, jonka paino oli 64,4 kg. 

Luin artikkelin (Meillä kotona -lehti) muutamia vuosia sitten kuinka "ihan umpikaupunkilainen" hurahti jättikurpitsojen kasvattamiseen. Jutun mukaan jättikurpitsojen kasvattamiseen tarvitaan kyllä oma tontti tai puutarha joten minun on siis turha haaveilla kurpitsasta omalla parvekkeella. Tarvitaan kurpitsansiemen ja paljon vettä sekä myös sitä tuuria. Jättiläiskurpitsoihin pitää myös perehtyä eli tämä on harrastus, jossa sekä tarkalla tiedolla että myös tuurilla on oma osuutensa. Tulee elävästi mieleen se minun lahjaksi saamani tomaatin taimen kasvatus kesähuoneessa (lue: parvekkeella) muutamia vuosia sitten. Vaikka yritin kyllä pölyttää ja tehdä "varkaanpoiston" niin tomaatteja ei silti ilmestynyt meidän aamiaispöytään. Harmitti mutta joku kerta vielä onnistun! 

Tässä on hyvä vertailukohta miten suuria nämä jättikurpitsat ovat. Vieressä Mimmi - noin 6 kg ja todella suuret kurpitsat odottamassa punnitsemista. 

 

Kartta Keuda, tapahtumat

Samalla kun järjestetään "Jättikasvien SM-kisat" oli myös "Luonnollisesti Keudassa" tapahtuma. Keuda (Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä) on Keski-Uudellamaalla toimiva ammatillisen koulutuksen järjestäjä. Toiminta-alue on Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula. Tarjolla on koulutusta sekä nuorille että aikuisille. Ammatillisia perustutkintoja, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, oppisopimuskoulutusta sekä lyhytkursseja. Toimipisteita alueen kunnissa on kymmenkunta. Saaren kartano kierrokselle emme ehtineet mukaan mutta ehdottomasti ensi vuonna. 

Jättiläiskurpitsojen jälkeen kaikki muut kurpitsat tuntuivat todella pieniltä vaikka ne eivät todellakaan olleet lilliputteja vaan rakkaudella kasvatettuja. 

 Peltokurpitsa 38.8 kg (vas.) ja 39,4 kg (oik.) - kasvattaja Pirjo Salo, Järvenpää 

Marrow kurpitsa on Cucurbita pepo-lajiin kuuluva ja myös sen alkuperä on Amerikassa. Marrow kurpitsan varsinaisena jalostus- ja kehitysmaana pidetään kuitenkin Englantia. Marrow kurpitsa on jännän pitkänomainen - kuin "iso kurkku" - ja sen kuori on paksu. Myös tätä lajiketta kasvatetaan jättikasvikilpailuihin ja SM-ennätys on vuodelta 2021 eli peräti 52,11 kg ja kasvattajana Pirhonen Tohmajärveltä. 

Tällä "jättiläis" keräkaalilla ruokkisi vähän isommankin perheen! Suomen ennätys keräkaali vuodelta 2023 on ollut peräti 27,8 kg ja sen kasvatti Team Untila Mikkelistä. Mietin mielessäni, että kun kaalista tulee todella näin valtavan suuri niin "ihan perinteisiä kaalikääryleitä" jättilehdistä ei ehkä tehdä. Ja ovatko lehdet jo vähän puisevia...😐

Minä pidän kesäkurpitsoista ja niitä tuleekin kesällä syöty paljon. Kesäkurpitsa sopii ihan kaikkeen - suolaiseen, makeaan, raakaan ja kypsennettyyn. Pidän sen miedosta mausta. Minun kaupasta tai torilla ostamani kesäkurpitsat ovat ihan lilliputteja verrattuna näihin jättikasvis kisaajiin Saaren kartanolla. 

Nauris on ikivanha ristikukkaiskasveihin kuuluva kaksivuotinen juurikasvi. Se on ollut ohran ohella tärkein viljelykasvi aina 1800-luvulle saakka kunnes peruna yleistyi Suomessa. Naurista on käytetty aikoinaan perinteisiin herkkuihin kuten Etelä-Pohjanmaan naurisleipään ja Savon naurispuuroon. 

Entäs nämä jättiläisperunat - yhdellä perunalla olisi ruokkinut perheen! 

Tapasin reippaan Otava-nimisen pojan, joka äitinsä kanssa oli tuonut Jättikasvien SM-kisoihin jättiporkkanansa. Otavan kasvattama porkkana näkyy kuvassa keskellä olevien "haarallisten porkkanoiden" takana keskellä. Sitä vastaan kisasi vasemmalla perunan takana näkyvä porkkana, jolla oli hassun pitkä lonkero. Unohdin käydä katsomassa miten Otavalle kävi - toivottavasti hän voitti ♥ 

Kyssäkaali eli kaalirapi on kaalin muunnos, joka on yleinen viljelykasvi Etelä- ja Keski-Euroopassa. Kyssäkaali on ristikukkaiskasveihin kuuluva vihannes, jonka syötävä osa on turvonnut varren mukula. Violetti kyssäkaali oli kasvattanut kylkiinsä pienempiä kyhmyjä tai pulleita sivumukuloita. Kyssäkaalia voi käyttää salaateissa tai kypsennettynä keitoissa sekä uunijuureksena. Kyssäkaali on itselleni täysin tuntematon vihannes. Violetti kyssäkaali oli kuin "luonnon oma taideteos". 

Punajuurikas on itselleni tuttu kasvis mutta nimellä punajuuri. Kun tein vielä itse rosollin jouluksi tähän prosessiin kuului keittää perunat, porkkanat ja punajuuret ennen niiden pilkkomista. Yhtenä vuonna ennen jouluaattoa kun kiireessä tiskasin leikkuulautaa ja veitsiä onnistuin jotenkin pudottamaan veitsen kämmeneen eli pieni pistos vain. Minulla oli kumihanskat kädessä enkä tuntenut kipua mutta ymmärsin aika nopeasti ettei vedessä ollut vain punajuuren väriä vaan siitä tuli sitten lääkärikeikka ja kämmenen ompelu. Em. tapahtuman jälkeen olen antanut "Saarioisten äitien" valmistaa meidän rosollin. Pidän punajuurista kyllä edelleen eli kammoa ei tullut! 

Palsternakat näyttivät esittelypöydillä ihan kuin jostain tieteiselokuvissa olevat oliot! Koska minulla on koivun siitepölyallergia ja siihen liittyvä ristiallergia en voi syödä parternakkaa tai selleriä missään muodossa eli kypsentäminen ei auta huulten ja nielun turpoamiseen sekä järkyttävään kutinaa. Melkoisia jättejä nämäkin palsternakat olivat!

Kun katselin tätä lanttupöytää Jättikasvisten SM-kisoissa tuli siitä mieleen upea taidemuseossa oleva installaatio. Minä rakastan lanttulaatikkoa ja sitä pitää aina olla joulupöydässä. Ja kyllä olen joskus myös tehnyt sitä itse. Veitsiepisodin jälkeen sekin on ostettu valmiiksi tehtynä - vähän kyllä hävettää... 

Kyllä tomaateistakin saa melkoisia jättiläisiä oikealla kasvatuksella ja tuurilla. Tomaattien SM-kisojen suurin yksilö on ollut 2,862 kg ja sen on tehnyt Osmala jo vuonna 2014. Koskahan uusi ennätys menee rikki? Laitoin ystävälleni kuvan näistä tomaateista ja tsemppasin hän osallistumaan ensi vuonna. Jäädään odottamaan tuleeko isompia...

Näitä auringonkukkia ihmettelin jo viime vuonna ja niiden valtavaa kokoa! Olen elämäni aikana käynyt lukuisilla auringonkukkapelloilla poimimassa kukkia elokuussa mutta harvoin kukat ovat olleet itseäni pidempiä eli yli 180 cm pitkiä. SM-ennätys auringonkukalle on yli 633,1 m ja kukan halkaisija 65 cm! Ihan käsittämättömiä lukuja... 

Myskikurpitsa on kurkkukasveihin kuuluva köynnöskasvi. Olen myös sille allerginen juuri tuon ikävän koivun ristiallergia takia eli en voi valitettavasti syödä myskikurpitsaakaan. Mutta ollaan lähes samanpituisia Jättikasvisten SM-titteliä pitävän yksilön kanssa vuodelta 2022. 

Mansikka valittiin vuoden 2026 HeVi-kasvikseksi ja teema oli vahvasti esillä myös Luonnollisesti Keudassa -tapahtumassa. Mansikka on ensimmäinen marja, jolle Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry myönsivät HeVi-tunnuksen eli arvotunnuksen. Mansikka oli esillä Keudan marjatunnelissa. Floristiikkatalossa oli myös esillä mansikka-astioita ja muita mansikkateeman sopivia asioita. Heti tapahtuman jälkeen kotimatkalla kävin ostamassa lähikaupasta mansikoita! 

"Mansikat ovat monivuotisia, rönsyjä, kasvattavia ruohovartisia kasveja. Mansikoiden kukka­pohjus paisuu hedelmöittymisen jälkeen pohjushedelmäksi eli pohjus­marjaksi, jota myös sanotaan mansikaksi. Tavallisessa kielen­käytössä sitä pidetään marjana, mutta kasvitieteessä yleisesti käytetyn määritelmän mukaan se on epähedelmä, koska hedelmällä tarkoitetaan vain sikiäimestä muodostunutta solukkoa. Tässä mielessä mansikoiden varsinaisia hedelmiä ovat pähkylät eli pienet siemenet pohjusmarjan ulkopinnalla. Mansikat leviävät siementen lisäksi myös rönsyjen avulla." Wikipedia 

Tapahtuma-alueella oli esillä upea Keudan floristiopiskelijoiden tekemä kukkasidontanäyttely.  

Ulko-alueelta löytyi myös vähän pienempiä kasviksia eli kaikki eivät olleet jättiläisiä. 

Karviaiskoiso eli ananaskirsikka - kuten itse tätä aina kutsun - on sukua monelle tutulle kasville kuten tomaatille, munakoisolle ja perunalle. Näitä tulee ostettu toisinaan kaupasta ja todella herkullisia vaniljajäätelön kanssa. 

Sitruunakurkkua (takana kuvassa) täytyy ehdottomasti saada maistaa joku päivä. Tätä ei juurikaan löydy kaupasta mutta sitä voi myös itse kasvattaa. Muistuttaa ulkonäöltään sitruunaa. Siitä voi tehdä myös kurkkurelissiä.

Mansikkakoiso kasvaa alueella Pohjois-Meksikosta Etelä-Amerikkaan. Harvemmin löytyy kaupasta mutta tätäkin voi itse kasvattaa. Marjat erittäin makeita, aromaattisia ja miedompia kuin ananaskirsikassa. 

Tzimbalosta en ollut tätä ennen kuullut koskaan eli Andeilta kotoisin oleva pensasmainen kasvi, joka tuottaa pieniä, raidallisia ja happamia hedelmiä. Pepinon villi sukulainen kertoi näyttelyteksti.  

Mustikkakoison eli pinaattikoison näin jo viime vuoden tapahtumassa. Maailmalla tämä pinaattikoiso tunnetaan nimellä wonderberry, sunberry tai garden huckleberry. 

Viidakkokurkku oli minulle uusi tuttavuus mutta todella hauska. Siemeniä tähän hauskaan pikkukurkkuun voi hankkia vaikka Hyötykasviyhdistyksen kautta. 

Sitten pitikin jo kiirehtiä katsomaan kuka oli voittanut jättikurpitsojen vuoden 2026 kilpailun. 

Kuninkuuslajin eli suurimman kurpitsan voittotittelin sai tänä vuonna hausjärveläinen Krista Pennanen. Hänen kellertävänoranssi mammuttikurpitsa painoi 573,4 kg - ihan käsittämätön paino minusta! Onnittelut ensikertalaiselle, joka heti nappasi SM-mestaruuden ensimmäisellä osallistumiskerrallaan. Onnea Krista ♥♥♥

Mimmi pääsi valokuvaan Kristan kanssa. Tutustuimme myös pikaisesti parkkipaikalla Kristan suloiseen mäyräkoiraan. 

Jättikasvisten SM-kisat ovat todella mielenkiintoinen ja myös hauska kokemus! Paljon  katsottavaa ja koettavaa. Ensi vuonna pitää ehdottomasti päästä mukaan Saaren kartanon kierrokselle. Tänä vuonna 26.9. tapahtuma oli avoinna klo 11-15. Vanhaa Maantietä pääsee kohteeseen kätevästi ja sieltä sitten opastetaan eteenpäin. Keudan kartassa lisää kohteita.  Nähdäänkö Jättikasvisten SM-kisoissa ensi vuonna?