kesäkuuta 20, 2025

Makoisaa Mittumaaria ♥ hyvää juhannusta ♥

 

Juhannus - valon ja keskikesän juhla alkakoon! Sade ja harmaa sääkin vaihtui siniseen taivaaseen sekä välillä lupaavasti pilkottavaa aurinkoon, JIHUU! Vielä eilen illalla oli perhosia vatsassa miten mahtaa käydä mittumaarin vieton tänä vuonna vesisateessa. 

Ystäväni ihmetteli minulle "Mikä ihme on mittumaari?" eli hänelle käyttämäni ilmaus oli ihan tuntematon. Itse asiassa lounaissuomalainen mittumaari tulee juhannuksen ruotsinkielisestä nimestä midsommar. En todellakaan ole kotoisin tuolta suunnalta Suomea mutta mielestäni olen lapsuudessani kuullut monien sukulaisten käyttävän mittumaaria joten minulle se on luontevasti synonyymi juhannukselle. 













Tein ekoteon ja kävin poimimassa lupiineja juhannuskukiksi. Vaikka lupiini on kaunis kukka tuolla maanteiden varsilla on se myös haitallinen vieraslaji. Lupiinit nimittäin valtaavat tilaa alkuperäisiltä kasvustoilta ja ovat haitaksi pölyttäjille. Eli itse asiassa lupiinien poimiminen juhannuskimppuun on ympäristöteko. 

Muista, että kukkineet lupiinit tulee hävittää sekajätteen mukana eikä perinteisen biojätteen. Tästä voit kurkistaa Helsingin kaupungin 26.5. starttaaman linkin, jonka avulla haitallisia vieraslajeja torjutaan mobiilipelin avulla. Lataamalla appin voit myös ansaita rahaa poimimalla ensin lupiinia ja myöhemmin kesällä myös jättibalsamia. 

Juhannukseen kuuluvat ihan ehdottomasti myös uudet perunat. Ensipuraisu uusista perunoista on ihan taivaallinen makunautinto. Niitä voi syödä sillin tai ihan vain voinokareen kanssa - herkullista! Jos haluat uusia perunoita joulupöytään muista pakastaa ne tässä lähiviikkoina. Nyrkkisääntö on se ettei lajike saa olla liian jauhoinen - Annabelle on hyvä valinta! Pakastettavien perunoiden tulee olla tasakokoisia, jotta ne kypsyvät kaikki samanaikaisesti. Esikeitä suolalla ja tillillä maustetussa vedessä 3-5 minuuttia, kaada vesi pois ja jäähdytä ennen pakastamista. Ja sitten jouluna kaada jäiset perunat suoraan pussista kiehuvaan veteen, johon voit lisätä tilliä. Kesä tulvahtaa näin kivasti joulupöytään!









Lupiinien hakureissulla näin ihania lehmiä, joita oli ihan pakko vähän katsella ja valokuvailla. Lehmät ♥ Lapsena minä tosin pelkäsin Vihdin Peltolan mummolaan menoa tai ainakin siellä pihapiirissä olevaa navettaa juuri lehmien takia. Tästä linkistä pääset kurkistamaan miten minusta kuitenkin tuli "lehmäkuiskaaja". Nykyään lehmät laitumella saavat minut lähes poikkeuksetta pysähtymään ja katselemaan niitä hetken kaihoisasti tai peräti ihan silittämään jos ovat lähietäisyydellä. 

Juhannukseen kuuluvat minusta suolaisten herkkujen lisäksi myös mansikat. Monena vuonna juuri juhannuksena on tehty ensimmäinen mansikkakakku. Aiemmin mansikkakausi käynnistyi vasta juhannuksena mutta nykyään tunneli- ja kasvihuoneviljelyn ansiosta ensimmäiset marjat ovat olleet poimittavissa jo toukokuussa. Wennborgin marjatila Kytäjällä on avoinna myös juhannuksena. Omat mansikkani ostin lähikaupasta mutta Kytäjälle täytyy kyllä matkata tässä ihan lähiaikoina. 









Juhannukseen kuuluu aina myös rakas siniristilippumme heilumassa salossa. Lippu nostetaan tankoon juhannusaattona kello 18 ja se saa poikkeuksellisesti liehua läpi yön, aina juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka. 










Juhannusruusu on puhjennut kukkaan nyt juhannuksen kunniaksi. Juhannusruusu on vanha pihojen ja puutarhojen kasvi, ja sitä on viljelty Suomessa 1800-luvun alkupuolelta lähtien joten siksi se kuuluukin Suomen historiallisiin ruusuihin. Juhannusruusuista tulee aina mieleen mustavalkoiset vanhat Suomi-Filmit ♥ 

Jos ole allerginen kukille tai niiden siitepölylle unohda juhannustaioista seitsemän kukan kerääminen ja asettaminen tyynyn alle yöksi. Tulevan puolison näkemisen sijaan saat vain punaiset silmät ja vuotavan nenän. Kedonkukista voi myös solmia juhannusseppeleen ja laittaa luonnonkukkia muuten vain hiusten sekaan koristeeksi. Kannattaa kuitenkin ensin vähän heilutella kukkia, että pikku öttiäiset ymmärtävät poistua kukista siirtymättä kukkien mukana sinun hiuksiini. 


Huomenna lauantaina 21.kesäkuuta 2025 kesäpäivänseisaus. Vaikka se tarkoittaa sitä, että alamme kulkea kohti pimeämpää aikaa ei se tarkoita sitä, että "kirves kannattaa heittää kaivoon". Kesä jatkuu edelleen joten ei hätää! Helsingissä päivän pituus on 18 tuntia 57 minuuttia kun taas Oulussa 22 tuntia 4 minuuttia. Pohjoisimmassa Suomessa aurinko ei laske lainkaan. Kesäkuukausia ovat kesäkuun lisäksi myös heinä- ja elokuu sekä usein kesäiset säät jatkuvat pitkälle syksyyn. Älä siis turhaan panikoi kesän loppumista ♥

Kohta ilmassa alkaa leijua ihana grillien tuoksu kun kaikkialla on siirrytty keittiöistä pihalle tekemään ruokaan. Mimmin kanssa lenkkeily aavistuksen hidastuu kun se nuuhkii innoissaan kaikkia niitä ihanasti tulvivia tuoksuja, joita kantautuu sen kirsuun ja myös omistajan nenään - nälkähän siinä tulee ja vesi kielelle! 


Ilouutinen on se, että Espoossa saa polttaa juhannuskokkoja. En muista koska viimeksi olisi meidän lähellä poltettu kokkoa metsäpalovaroitusten takia mutta nyt kello 22 kokko sytytetään järvellä ja samalla myös ohjelmassa on mm. musiikkia, tanssia ja lapsille ongintaa. Tarjolla toki myös perinteisesti kahvia, leivonnaisia, virvokkeita ja makkaraa (joka sekin minusta kuuluu erottamattomasti juhannukseen). 












Oikein mukavaa, rauhallista ja aurinkoista juhannusta kaikille ♥








kesäkuuta 16, 2025

Haagan alppiruusupuiston väriloistoon ehtii vielä

 

Nyt se aika kesästä jolloin luonnossa tapahtuu joka päivä niin paljon, että tuntuu siltä ettei itse pysy perässä. Kävelylenkeillä Mimmin kanssa huomaan aina uusia, maasta putkahtaneita tulokkaita meidän lähimetsikössä, joita sitten ihaillaan ellei peräti tallenneta kuvana kännykkään. Olen sellainen "kukkakuvien keräilijä", että joskus kun siivoan luuria mietin huvittuneena "kuinkahan monta valokuvaa olenkaan ottanut tällä reissullani?" Luonto on NIIN kaunista tällä hetkellä ettei oikein malttaisi olla sisätiloissa ♥ 

Olin toissa viikolla suunnitellut kukkien katselureissua Haagan alppiruusupuistoon mutta ystäväni viestitteli Facebookissa ettei kukinta ole vielä parhaimmillaan. Viikonloppuna päätin suunnata katsastamaan miten lukuisat alppiruusut ja värikkäät atsaleat kukkisivat. Samalla olisi mahdollista päästä näkemään myös miltä näyttää "Rodopuiston hääyö 14.6." Haagan alppiruusupuistossa. 












Haagan alppiruusupuiston eli rodopuiston ns. pääsisäänkäynti oli saanut todella upean sisääntuloportin, josta tuli mieleen japanilainen arkkitehtuuri. En itse asiassa koskaan mene puistoon tätä kautta joten en ollut nähnyt kesällä 2023 rakennettua porttia aiemmin. Itse olen aina pujahtanut sisälle metsäpuutarhan puolelta koska meiltä Espoosta suorin reitti sinne Kehä Ykköseltä vie juuri ensimmäisenä atsaleoiden luo. Tällä kertaa näin portin ihan sattumalta kun ajoin puistosta pois toista reittiä. 

Värikkäät atsaleat olivat todella upea näky ilta-auringossa. Minulle atsaleoista tulee aina mielleyhtymä joulunaikaan, jolloin meidän lapsuudenkodissa niitä oli myös joulukukkina. Atsaleat ovat puuvartisia kauniisti kukkivia kasveja, joita yleensä on puutarhoissa koristekasveina mutta myös huonekasveina. 

Minä olen saanut lukuisia atsaleoita lahjaksi jouluna mutta valitettavasti en ole onnistunut pitämään niitä hengissä kovin pitkään. Ehkä kastelussani on jotain väärää tai olen upottanut ruukun liian harvoin veteen tai atsalea on ollut liian lähellä pattereita. Kenties minä vielä joskus onnistun atsalean hengissä pitämisessä...tai sitten en! 


Atsaleat on aikoinaan sijoitettu kasvitieteellisesti omaan sukuunsa Azalea, mutta vuodesta 1836 ne ovat kuuluneet alppiruusujen sukuun Rhododendron. 

Haagan alppiruusupuistoon oli tullut myös uusia opastetauluja ja kesällä 2023 puistossa tehtiin mittavia kunnostustoimia. Vuonna 1975 aloitti Helsingin Yliopisto tällä alueella yhdessä Rakennusviraston kanssa alppiruusuprojektin. Entiselle suoalueelle Laajasuon puistossa istutettiin 3000 alppiruusuristeytymää tutkimustarkoituksessa. Puiston vanhimmat alppiruusut ovatkin 70-luvulta. Atsalea-alue eli metsäpuutarha tehtiin 1996. Kesän 2023 aikana puiston kasvillisuutta uusittiin ja sinne lisättiin myös pyörätelineitä ja roska-astioita. 

Haagan Alppiruusupuistossa vierailee kukinta aikaan todella paljon ihmisiä. Tapahtuma kerää vuosi vuodelta enemmän katselijoita ja nykyään tarjolla on syötävää sekä juotavaa erilaisista kojuista ja ruoka-autoista. Lauantaina oli selkeästi vilkas kävijäpäivä, joka valitettavasti näkyi siinä, että roskakorit pullistelivat ilta kuuden aikaan kun saavuin paikalle. 






Haagan seurakunta järjesti 14.kesäkuuta "Avioliittoon vihkiminen Helsingin kauneimmassa puistossa" -tapahtuman. Seurakunnan sivuilla oli ilmoitus, jossa tiedustelut ja ilmoittautumiset tuli tehdä 2.kesäkuuta mennessä "Rodopuiston hääyöhön". Kuten arvata saattaa kaikki paikat olivat täyttyneet nopeasti. 

"Avioliittoon vihkiminen Helsingin kauneimmassa puistossa. Sinä ja rakkaasi kukkaloiston keskellä vastaamassa toisillenne "Tahdon!". Kuulostaisiko tämä teidän juhlaltanne? Hääyössä rakkaus kuuluu kaikille! Vihkimiset lauantaina 14.6.2025 puolen tunnin välein klo 18 - 23.30.

Mukaasi tarvitset vain puolison ja todistuksen avioliitonesteiden tutkinnasta - me järjestämme Haagan seurakunnassa loput eli musiikin, juhlakahvit sekä valokuvauksen. Vihkihetkeen ja juhlakahveille voi kutsua max. kuusi vierasta."

 


 

 

Minä onnistuin näkemään kahden avioparin vihkiseremonian ja pakko myöntää, että silmät siinä kyllä kostuivat. Kauniita olivat molemmat morsiamet valkoisissaan ja komeita myös sulhaset, joista toisella vielä upea virkapuku yllään. Haitarimusiikki soi myös todella kauniisti vihkiäisissä. Minusta ihan huippuidea Haagan seurakunnalta ja selkeästi tapahtuma oli myös suosittu. Jos ei halua mitään suuria, mahtipontisia tai prameita häitä on alppiruusujen keskellä tapahtuva vihkiminen yksinkertaisen kaunista   

Haagan Alppiruusupuisto löytyy osoitteesta Laajasuontie 37, 00320 Helsinki. Ehdottomasti kannattaa käydä lähipäivinä ihailemassa tätä kukkaloistoa.  Katsele, aisti, kuuntele, nuuhki ja ihaile - tunne miten luonnon kauneus rentouttaa  Mukavaa viikkoa kaikille!




  
 

kesäkuuta 13, 2025

Keski-Uudenmaan Teatterin Suurenmoista! avasi minun kesäteatteri kauteni Krapissa

 

Kuva: Tiia Öhman *Mainos: yhteistyössä Krapin kesäteatterin kanssa. 

Teatterikesäni avattiin virallisesti reilu viikko sitten kun matkasin ystäväni kanssa Krapin Kesäteatteriin katsomaan Suurenmoista! musiikkikomedian ennakkonäytöstä kutsuvieraana. Koko päivän oli vähän perhosia vatsassa kun mietin minkälaista teatteri-iltaa sään ja ukkosen jumala Ukko mahtaa tarjoilla Tuusulaan. 

Kaksi vuotta sitten kääriydyttiin huopiin + 8 C asteessa mutta tänä vuonna lämpöä kyllä riitti eivät hyttysetkään olleet vielä kiusana. Minun kesääni on perinteisesti kuulunut ainakin yksi kesäteatteri näytös ja tämän tradition olen omaksunut jo lapsuudenkodistani. Eikä sillä säällä tai pirullisilla itikoillakaan ole oikeastaan mitään väliä koska kesäteatteri on itsessään NIIN IHANAA! 

YLE kirjoitti 2009, että "Missään muualla ei ole samanlaista kulttuuria! Suomalainen kesäteatteri on ainutlaatuinen maailman mittakaavassa." Suomessa on kesäteattereita n. 600 ja tästä linkistä pääset katsomaan mitä tänä kesänä on tarjolla eri maakunnissa ympäri maata. Mukana myös Krapi ja Keski-Uudenmaan Teatteri wink wink! 

Jossain vaiheessa Suomen harrastajateatteriliitto oli aikeissa hakea suomalaista kesäteatteria Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Toivottavasti se pääsee listalle suomalaisen saunaperinteen ja kaustislaisen viulunsoiton kanssa. 

Kohta Suurenmoista! alkaa ja eturivissä jo odotellaan innokkaasti...

Anna-Leena Sipilä, Sanna Stellan ja Tuomas Korkia-Aho, kuva: KUT/Kristiina Männikkö 

Suurenmoista! on itse asiassa tositapahtumiin perustuva hulvattoman hauska musiikkikomedia maailman huonoimmasta laulajasta Florence Foster Jenkinsistä. Vuonna 1912 Pennsylvaniassa syntynyt Florence oli yhdysvaltalainen sopraano, joka tuli aikoinaan tunnetuksi juuri lauluntaidon puutteesta ja silti hänen musiikkinsa elää yhä. Muistan elävästi vuonna 2016 ilmestyneen Stephen Frearsin ohjaaman elämänkertaelokuvan Florence, jota tähdittivät upea Meryl Streep, komea Hugh Gran ja taitava Simon Helberg. Ehdottomasti suosittelen myös leffan katsomista! 

Huolimatta vähäisestä sävelkorvasta tai rytmitajun puutteesta Florence Foster Jenkinsin levytyksiä kuunnellaan yhä esim. Spotifyssä ja YouTubessa vaikka hänen kuolemastaan 1944 on kulunut yli 80 vuotta. Florence opiskeli musiikkia lapsena ja olisi halunnut myös jatkaa opintojaan ulkomailla mutta hänen isänsä ei siihen kuitenkaan suostunut. Omapäinen nuori nainen karkasi ja meni naimisiin lääkäri Frank Thorston Jenkinsin kanssa mutta he erosivat jo 1902. Kun Florencen isä kuoli 1909 hän peri isältään huomattavan omaisuuden, jonka turvin hän pystyi aloittamaan laulu-uransa. 

Tuomas Korkia-Aho ja Seppo Halttunen, kuva: KUT/Kristiina Männikkö 

Anna-Leena Sipilä on todella huikea Florence Foster Jenkinsin roolissa. Olen nähnyt hänet monissa KUTin näytelmissä, tv-sarjoissa ja tiedän hänen myös osaavan laulaa hyvin. Upea suoritus on myös se "ettei osaa laulaa roolissa" ja nostan hattua siitä miten upeasti Sipilä suoriutuu tästä musiikkikomediasta, jossa laulamisella on todella suuri rooli. MTV:n haastattelussa Anna-Leena Sipilä kertoi, että hänellä oli apuna valmistautumisessa oikea lauluopettaja, joka auttoi "huonosti laulamisessa" mutta silti ohjaaja oli "vähän huomautellut liian hyvin laulamisesta". 

Sipilä on taitava komedianne, joka ottaa lavan haltuun laulamisen lisäksi myös olemuksellaan. Lavalla kuullaan mm. Sipilän esittämä Adelen nauruaaria Johann Strauss II operetista Lepakko sekä Yön kuningattaren aaria W.A. Mozartin oopperasta Taikahuilu. 

Reetta Vestman etualalla, kuva: KUT/Kristiina Männikkö 

Ikuinen suosikkinäyttelijäni Seppo Halttunen esittää Florencen miesystävää ja manageria St. Claria. Halttunen on nähty lähes kaikissa Tuusulan Krapin kesäteatterin näytelmissä kahta lukuun ottamatta. Krapissa näytelmiä on esitetty muuten jo vuodesta 2000 lähtien eli Halttunen on todellakin konkari. Hänen roolinsa Suurenmoista! näytelmässä on tukea Florence rakastaan laulamisen saralla. Muistan vieläkin Halttusen todella huikean roolin Krapista kesältä 2019, jolloin hän esitti Tankki täyteen 2 - maallemuuttajat näytelmässä legendaarista konstaapeli Reinikaista. 

Reeta Vestman esittää suomalaista kokkia Mariaa Suurenmoista! komediassa. Näkemässäni elokuvaversiossa kokki taisi olla meksikolainen. Vestmanin muistan ehkä paremmin 2004-2010 toimineesta Husky Rescue -yhtyeensä, joka kiersi ympäri maailmaa. Vestman on myöhemmin opiskellut myös näyttelijäksi ja näytelmässä hän myös laulaa mm. humoristisen Ievan polkan. 

Sanna Stellan ja Anne-Leena Sipilä, kuva: KUT/Kristiina Männikkö 

Sanna Stellan esittää Krapin musiikkikomediassa Florencen ystävättären Dorothyn roolia, jossa hän tukee ja kannustaa rakasta ystäväänsä. Stellan on jäänyt elävästi mieleen juuri Siskonpedistä ja Rakkaat lapset sarjoista, joista olen katsonut kaikki jaksot ja monta kertaa. Innolla odotan myös lisää jaksoja Siskonpetiin! Dorothy on todella energinen eli kun hän saapuu näyttämölle lemmikkinsä kantokassia heiluttaen tulee heti sähäkkä tunnelma. 

Tuomas Korkia-Aho ja Anna-Leena Sipilä, kuva: KUT/Kristiina Männikkö 

Tuomas Korkia-Aho esittää Florencen uutta pianistia Cosmè McMoonia. Korkia-Aho oli minulle uusi tuttavuus ja hän on itse asiassa valmistunut Taideyliopisto Teatterikorkeakoulusta vasta keväällä 2021. Äärimmäisen hyvin liikkuva ja myös todella upeasti laulava uusi tuttavuus. Tuomas esittää yhdessä Reetan kanssa Krapissa Andrew Lloyd Webberin The Phantom of the Opera musikaalista Oopperan kummituksen, joka oli todella upeaa kuultavaa. Tuomaksesta tullaan ihan varmasti kuulemaan lisää tulevaisuudessa. 

Suurenmoista! musiikkikomedia on upea mutta samalla ehkä myös vähän surullinenkin tarina Florence Foster Jenkinsin urasta. Floresilla oli eläessään paljon uskollisia tukijoita, jotka saapuivat hänen esiintymisiinsä mutta myös toisaalta ihmisiä, jotka nauroivat Floresille ihan julkisesti parjaten hänen laulutaidottomuuttaan. Vuonna 1944 Jenkins suostui yleisön pyynnöstä esiintymään New Yorkin legendaarisessa Carnegie Hallissa, joka myyntiin loppuun viikkoa ennen konserttia. 

Florencen tiedetään sanotaan seuraavasti eläessään "Ihmiset voivat sanoa, että en osaa laulaa, mutta kukaan ei voi sanoa, että en laulanut." Ehkä Florence tiedosti ettei osannut laulaa tai sitten ei mutta onko sillä niin väliä. Hän eli rohkeasti juuri oman näköistään elämäänsä ja kuoli onnellisena pidettyään viimeisen konserttinsa loppuun myydylle yleisölle, joka taputti hänelle suosionosoituksia.


Krapin kesäteatterin viihdyttävän vauhdikas sekä musiikkipainotteinen esitys kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Tästä löydät esitysten aikataulut eli esitykset kesä-heinä- ja elokuussa. Peruslippu 42 €/ ovelta 45 €. Eläkeläiset, työttömät 38 € / ovelta 40 €. Opiskelijat 28 € / ovelta 29 €. Lippuja voi ostaa KUT:in nettikaupan kautta

Käsikirjoitus Peter Quilter, käännös Pentti Järvinen, ohjaus Lija Fischer, lavastus Pekka Korpiniitty, pukusuunnittelu Sinikka Zannoni, maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen sekä musiikin suunnittelu ja sovitus Jussi Hongisto. 

Krapin Kesäteatteri löytyy osoitteesta Rantatie 2, Tuusula ja Krapin Pajan palvelut ovat käytettävissä väliajalla. Esityksen kesto noin 2 tuntia ja 20 minuuttia (1 väliaika). 

Kiitos KUT-teatteri upeasta kesäteatteri nautinnosta taas jälleen kerran! 






toukokuuta 31, 2025

Toukokuun viimeisen päivän tuumailuita

 

Tänään on toukokuun viimeinen päivä eli koulunsa lopettaville sekä valmistuville lämpimät onnittelut! En voi ymmärtää miten nopeasti tämä kuukausi on vierähtänyt koska minusta tuntuu siltä, että juurihan juhlittiin vasta vappua. Toukokuu on jännä kuukausi koska siihen kuuluu paljon erilaisia juhlapäiviä. Toukokuun toisena sunnuntaina juhlittiin äitejä ja minä lähetin onnentoivotuksen pilvenreunalle omalle rakkaalle äidilleni. Toukokuun 12. päivänä oli puolestaan veljeni syntymäpäivä ja samana päivänä juhlistetaan myös J.V. Snellmanin päivää eli suomalaisuuden päivää. 

Kuukauteen mahtui myös helatorstai eli Kristuksen taivaaseen astumisen muistolle omistettu kristillinen juhlapäivä, joka mukavasti antoi yhden vapaapäivän keskellä työviikkoa. Todella sukkelasti tämä viimeinen kevät kuukausi on laukannut eteenpäin ja huomenna alkaa virallisesti sitten kesä. JIHUU!!!


Toukokuun alussa istahdin taas Kaisun tuoliin Hiusmuotoilu Inochissa. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt luvattoman pitkään joten hiukset kaipasivat tyvestä puskevien harmaiden hiusten värjäämistä sekä myös muuta siistimistä. Voin vain kiittää perimääni harmauden ikävästä ilmaantumisesta mutta onneksi siihen on konstit keksitty. Pituudesta ei tällä kertaa leikattu mutta ensi kerralla Kaisu taas pääsee myös saksimaan latvoja. 

Kaisu laittoi hiuksiini myös pesupaikalla uuden Kerastasen Gloss Absolu-sarjan hoidon eli shampoopesun jälkeen tehtiin Fusio dose -hoito, johon päälle imeytettiin Gloss Absolu -sarjan kiiltohoito. Kerastasen hoidot säästävät vettä eli eri hoidot kerrostetaan ja niitä ei tarvitse välillä huuhtoa. Kiitos Kaisu tästä ihanasta kiillosta ja harmaiden häivyttämisestä! 



Viime päivinä olemme saaneet Mimmin kanssa lenkillä ihailla Muukalaispuiston vaaleanpunaisena kukkivia koristeomenapuita. Tai pitäisikö asia ilmaista niin, että minä ihailen ja koiruus menee kirsu maassa nuuhkien karvakavereiden jättämiä viestejä. Kirjoittelin blogiin meidän kotimme läheisestä Muukalaispuistosta muutamia vuosia sitten. 

Kun useat koristeomenapuut ovat täydessä kukassa tuntuu siltä, että haluaisi vain kuljeskella niiden alla ihailemassa tuota upeaa väriloistoa. Samalla on myös äärimmäisen mielenkiintoista havainnoida miten eri pölyttäjät käyvät vaaleanpunaisissa kukissa tekemässä tärkeää työtään. Onneksi tällainen puisto on ihan lähellä kotia. 

Muukalaispuiston nimestä on tullut aiemman blogipostaukseni myötä kysymyksiä eli mistä puiston nimi mahtaa johtua? En ole varmaan muistanut vastata täällä blogin puolella. On liikkunut uskomuksista, että kiinalaiset olisivat olleet 1900-luvun alussa rakentamassa Helsingin ympärille rakennettavaa linnoitustyömaata ja nimi johtuisi siitä. Tutkija Johan Lagerstedt kumoaa kuitenkin väitteen eli kiinalaiset olivat metsätöissä eivätkä osallistuneet itse linnoitustöihin. 

Muuten näillä linnoitustyömailla oli töissä ainakin 10 000 ihmistä. Oman kotini lähettyvillä on vanhoja vallikaivantoja paljon ja ne ovat tulleet tutuksi jo lapsuudesta. Aina varoitettiin ettei sinne saisi mennä mutta mielenkiinto veti kuitenkin katselemaan niitä. Tästä voit kurkistaa kun olen ollut seikkailemassa Mustavuoreen alueen kaivannoilla ja luolissa pari vuotta sitten. Yllä oleva kuva on juuri Mustavuoren linnoitusalueen rotkosta otettu.  

Kun selailin vanhoja valokuvia tupsahti eteeni kuva Mimmistä keväältä 2021 kun hän oli muuttanut toukokuun viimeinen päivä meille. Kuvat on otettu juuri Muukalaispuistossa kukkivien omenapuiden alla. En kestä miten pieni palleroinen hän on ollut tuolloin. Toisaalta muistan myös todella hyvin Mimmin naskali terävät hampaansa, joilla hän mielellään pureskeli ihan kaikkea. Jos meidän lähes sata vuotta vanhoissa perintötuoleissa on pieniä hampaanjälkiä niin syyllinen löytyy kyllä ihan tästä jalkojeni juuresta. Onneksi hampaiden vaihduttua tuo jyrsiminen on jäänyt unholaan. Toki omia luita ja leluja saa pureskella mutta ei mitään muuta. 

Kukkiahan pitää kotona aina olla eli pioneita meille on ostettu toukokuussa ihan joka viikko. Pionit ovat niin ihania ja vaikka ne eivät maljakossa kovin montaa päivää kestäkään on niitä ihan pakko ostaa aina uusia tilalle. Olen koukussa siis pioneihin! Ja ennen kaikkea tuohon käsittämättömään värimuutokseen eli aamulla vaaleanpunainen pioni onkin illalla persikkaisen värinen ennen vaalenemistaan lähes vaaleankeltaiseksi. Luonto on ihmeellinen asia ♥





Bongasin Meriharakka blogin Facebook-sivuilta mielenkiintoisen taidenäyttelyn Espoon Rantaraitilta. Viime sunnuntaina kävimme Mimmin kanssa päiväkävelyllä katsomassa Haukilahden koulun valinnaisen kuvataiteen oppilaiden taidenäyttelyä luonnonhelmassa. Eli näyttelytyöt löytyivät siitä Cafe Mellstenin vasemmalta puolelta Rantaraitin varrelta. Hyvin kekseliäitä ja hauskoja töitä, joita taisi olla kokonaisuudessaan lähes 40 kymmentä. Lahjakkaita ovat oppilaat, jotka näitä ovat tehneet. 

Arvostan sitä, että meillä Espoossa on mahdollista liikkua ihan rantaviivan tuntumassa ja nauttia merellisestä maisemasta kevät talvet! Minun olisi tehnyt todella paljon mieli jäätelötötteröä mutta myös muita jäätelönälkäisiä näytti olevan 100 metriä jonossa joten päädyin lopulta hakemaan jäätelön kaupasta. Hyvää sekin toki oli!









Viikolla ehdittiin myös piipahtamaan Träskändan kartanon puistossa katsomassa edellisenä viikonloppuna avattua UKJ:n ympäristötaidenäyttelyä, joka on avoinna 24.5.-30.8.2025. Kun astuin autosta ulos huomasin kukkivat sireenit eli pakkohan niitä oli nuuhkia sekä valokuvata ennen siirtymistä kartanonpuistoon. 

Kartanon läheltä löytyi alueen kartta, josta löytyy 18 teoksen sijaintipaikat alueella. Uudenmaan Kuvataidejärjestöt (UKJ) järjestävät kerran vuodessa. Näyttelyitä on järjestetty mm. Järvenpään Taideseuran, Lohjan taideyhdistyksen ja Loviisan Taideyhdistyksen kanssa yhteistyössä. Tänä vuonna ympäristötaidenäyttely järjestetään yhdessä Espoo Artin kanssa Träskändan ihanassa puistossa. Tapahtumaan on vapaapääsy. 

Anne Ahonen - Mitähän kettua  

Anne Ahonen - Auringonkukkapelto   

Ilse Uoti ja Signhild Kempe-Järvensivu - Vieraat Pietarsaaresta 

Mia Piiroinen - Nukkuva luonnotar 

Eija Sandberg - Piika 

Ehdimme Mimmin kanssa katsastaa murto-osan teoksista koska meidän piti kiirehtiä eläinlääkärille ottamaan vuosittaiset rokotukset karvakaverille kuntoon. Samalla saimme reseptin punkkitabletteihin koska niitä veijareita kuhisee jo luonnossa ihan joka puolella. Ehdottomasti pitää palata Träskändan puistoon vielä kesän aikana koska se on yksi suosikkipaikkani Espoossa. Samalla voisi käydä myös kurkistamassa miltä uusi Auroratalo näyttää sekä siellä oleva kahvila. 

Jos Träskändaan liittyvät postaukset kiinnostavat laitan tähän muutamia linkkejä aiempiin postauksiin sieltä liittyen paikan historiaan ja Aurora Karamziniin elämään Träskändassa. 

Kahvila Aiju löytyy Träskändan kartanon pihapiiristä tänä kesänä  2021                

Espoo Visual Festival tarjoaa vielä tänään elämyksiä Träskändassa  2019 

Tärkeä päivä ja mielenkiintoinen löytö 2021

Mukavaa viikonloppua kaikille ja aurinkoa!