& Julia musikaali on räiskyvän värikäs esitys, joka tempaa mukaansa

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen 

Pitkällisen odottamisen jälkeen 22.elokuuta istuin kuin "kissa pistoksissa" Helsingin Kaupungin teatterin suurella näyttämöllä 1.rivissä miettien, että kohta kauan odotettu & Julia -musikaali alkaisi. Minähän olen perinteisesti aina vuoden lopussa käynyt vaihtamassa saamani virikesetelit teatterilippuihin. Olin kirjoittanut innoissani blogipostaukseen jo 22.tammikuuta 2026 seuraavasti. 

"Viimeinen teatterikokemus toteutuu vasta elokuun lopussa kun pääsen katsomaan musikaalin & Julia! Ensi-iltaan 20.8. en enää mahtunut mukaan mutta kaksi päivää sen jälkeen istun jo katsomossa. Musikaalin ohjaa Samuel Harjanne ja Helsingin Kaupunginteatteri julkistaa roolituksen musikaaliin vasta helmikuussa. 

Lontoon ja Broadwayn hurmanneen & Julia -musikaalin on kirjoittanut Emmy-palkitun komediasarjan Schitt's Creek kirjoittaja David West Read ja musiikin on säveltänyt ruotsalainen popsuuruus Max Martin. Musikaalissa kuullaan 90-luvun ja 2000-luvun alun suurimmat hitit. Odotan tätä todella innoissani!" 

Näyttämöllä oli jo joukko todella taitavia tanssijoita pitämässä tunnelmaa yllä ennen kuin itse odotettu musikaali kohta alkaisi. Tästä olisikin tulossa todellinen spektaakkeli, jossa "ei olisi ihan se perinteinen" William Shakespearen Englannissa jo vuonna 1564 syntynyt traaginen tarina Romeosta ja Juliasta Veronassa. Toki näyttämöllä nähtäisiin legendaarisen kirjailijan sulkakynästä lähtenyttä suurta rakkautta, menetyksiä, valtaa, mustasukkaisuutta, katkeruutta ja toivoakin. Mutta mukana olisi myös todellinen yllätyskäänne eli musikaalin sävellykset ovat vuonna 1971 syntyneen ruotsalaisen musiikki neron Max Martinin tekemiä eli 1990- ja 2000-luvun alun jättihittejä. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Kun mukaan saadaan vielä kanadalainen näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja David West Read niin tarina nuoresta rakkaudesta alkaa hahmottua. Syntyy musikaali, jossa nuoret Julia ja Romeo kyseenalaistavat pölyttyneitä vanhoja sääntöjä, joiden mukaan pitäisi käyttäytyä ja elää. Käsikirjoittaja nostaa minusta Julian vahvaksi nuoreksi naiseksi, joka musikaalissa päättää ottaa elämän omiin käsiinsä Romeon kuoltua. Kokematon nuori tyttö saakin uuden mahdollisuuden kun Shakespearen viisas vaimo Anne Hathaway pelastaa Julian traagiselta kuolon kohtalolta. Aviomies William suostuu viisaan vaimon ehdotukseen ja päättää antaa Julia Capuletille uuden mahdollisuuden tarinassa. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen  - Julia (Renée Böök) ja Romeo (Mikko Peltomäki)

Julia raukan ensirakkaus eli olekaan ollut niin puhtoinen pulmunen kuin hän luuli. Julialle käy myös selväksi, että Romeo on ollut todellinen naistenmies, jonka perään monet neidot ovat vuodattaneet kyyneleitä hänen kuoltuaan. Oma rakas onkin ollut uskoton ja myös itserakas pettäjä. Toisin kuin Shakespearen alkuperäisessä näytelmässä Julia löytää oman sisäisen voimansa ja sisuuntuu. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Shakespearen määrätietoinen vaimo Anne on miestään 8 vuotta vanhempi sekä myös monin tavoin viisaampi. Hän on toki myös miehensä suurin fani mutta samalla ankaran kriittinen. Anne haluaa antaa Julialle enemmän mahdollisuuksia elämässä ja vapauden kulkea omaa tietään. Vaimon onnistuukin saada komea, kuuluisa ja omasta nokkeluudesta hyvin tietoinen William kirjoittamaan Julialle täysin erilaisen ja uuden kohtalon. Sulkakynä siirtyy hetkeksi vaimolle ja hänestä tulee myös uuteen näytelmään hahmo nimeltään April. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Julia (Renée Böök) ja Angelique (Laura Alajääski) 

On aika jättää Veronan pölyt jaloista ja matkustaa Pariisiin. Julian mukaan lähtee hänen entinen imettäjänsä Angélique, joka on tytön luotettu ystävä ja Julialle myös läheisempi kuin oma äiti. Mukaan otetaan myös Shakespearin vaimon luoma roolihahmo May, joka on Julian paras ystävä. May etsii omaa identiteettiään ja hän elää binäärien sukupuolikäsityksen ulkopuolella muunsukupuolisena. May saa tilaisuuden uuteen alkuun elämässään ja haaveilee todellisesta rakkaudesta. Matkaan lähtee myös Anne tai siis uuteen näytelmään hänelle kirjoittu roolihahmo April. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Angelique (Laura Alajääski), Julia (Renée Böök), May (Niki Rautèn) ja Anne Hathaway (Maria Lund)

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen 

Naisnelikon saavuttua vihdoin Ranskan pääkaupunkiin Pariisiin he sulavasti pujahtavat kuokkavieraina väärinymmärretyn sekä ujon ranskalaismusiikko Françoisen juhliin. Myös François on hyvin kokematon rakkauden suhteen ja hänellä on myös todella holhoava isä. Julia saa nuoren miehen löytämään oman rohkeutensa ja heidän välilleen syntyy lopulta yhteys.  

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - François (Martti Manninen) 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Angelique (Laura Alajääski keskellä)

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - François (Martti Manninen) ja Lance (Risto Kaskilahti)

Françoisin isä on jykevä ex-sotilas ja yksinhuoltaja, joka haluaa antaa pojalleen paremman elämän kuin itselleen. Hän löytää musikaalissa ihan sattumallta entisen rakkautensa ja toivoo samaa myös pojalleen, joka kipuilee omien tunteidensa kanssa. Isä pitää pojalle syntymäpäivä juhlat jossa olisi tarkoitus juhlistaa...

En halua paljastaa tämän enempää miten Annen uudelleen kirjoittama & Julia musikaali päättyy eli juonipaljatukset päättyvät nyt tähän. Yllätyksiä on kyllä luvassa ja paljon...  

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen

Juhlissa nähdään aivan hulvaton musiikki esitys, jossa Shakespeare, François, Lance, May ja Romeo esittävät juhlissa Backstreet Boys poikabändin Everybody kappaleen. Upean legendaariset hittibiisit tuovat musikaalin edetessä lukuisia muistoja myös omista nuoruus vuosista, jolloin noita kappaleita on tanssittu ja kuunneltu. Nostalgiaa parin vuosikymmenen takaa ja todella upeaa musiikkia! 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Lady Capulet (Raili Raitala), Herra Capulet (Mikko Vihma)

Esityksen puvustus on myös todella upea. Perustana on William Shakespearen aikainen renessanssi  mutta myös 2000-luvun ikonista pop-musiikki. Pukusuunnittelija Elina Kolehmainen kertoi käsiohjelmassa seuraavasti.

"Olen yhdistellyt puvustukseen ideoita renenssanssin epookista, tämän hetken muotivirtauksista ja haute couturen renenssanssihenkisistä luomuksista ja keittänyt niistä teoksen henkeen sopivan omintakaisen maailman. Renenssanssin ominaispiirteitä ovat esimerkiksi pönkkähousut, vartalonmyötäiset jakut, rei'itetyt ja poimutetut pinnat ja olkasiivekkeet." 

Eturivissä istuessani oli helppo nähdä myös pukujen upeita yksityiskohtia.

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen - Romeo (Mikko Peltomäki)

Näytelmän ohjaaja Samuel Harjanne. Musiikki ja sanoitukset Max Martin. Suomentaja Paavo Leppäkoski. Vastaava kapellimestari Eeva Kontu. Koreografi Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastaja Peter Ahlqvist. Pukusuunnittelu Elina Kolehmainen. Äänisuunnittelija Kai Poutanen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen. Lauluvalmentaja Jennie Storbacka. Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen. Dramaturgi Henna Piirto. 

Kuva HKT / Otto-Ville Väätäinen -  Romeo (Mikko Peltomäki), Julia (Renée Böök), Anne Hathaway (Maria Lund) ja William Shakespeare (Tuukka Leppänen)

Todella viihdyttävä ilta ja autossa päässä soivat & Julia musikaalin lukuisat hittibiisit vuosien takaa!  Katselin, että lippuja loppuvuoden näytöksiin on saatavissa rajoitetusti. Hyvä asia on kuitenkin se, että musikaali jatkuu vuonna 2027 ja siellä näyttää olevat varaukset avoinna jo maaliskuuhun saakka. Tämä musikaali on ehdottomasti niin upea, että se kannattaa nähdä ja kokea. Itse tässä jo mietin, että menisinkö katsomaan vielä toisen kerran keväällä...

Kiitos upeasta musikaali nautinnosta ♥

Håkansbölen kartanomuseo tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan menneeseen

 

Håkansbölen kartanolla on todella pitkä historia, joka alkaa jo vuodesta 1645 kun siitä tuli veronmaksusta vapautettu ratsutila eli rustholli. Vuosisatojen saatossa sen mailla on asunut monia merkkihenkilöitä, jotka ovat jääneet tekoineen historian kirjoihin. Pitkäaikaisimmat asukkaat kartanolla ovat kuitenkin olleet Sanmarkit. Emilia "Lilli" Sanmark (1873-1918) ja Arvid Sanmark (1866-1908) ostivat kartanon sukulaisiltaan 1905 ja palkkasivat arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemaan heille uuden päärakennuksen. Viimeinen kartanon herra Per Kasten siirtyi ajasta ikuisuuteen 1983. Vantaan kaupunki osti kartanon ja puiston Sanmarkeilta 2005. Uusi kartanomuseo vehreine puistoineen avautui peruskorjattuna 10.kesäkuuta 2026 ja minä ehdin vierailla siellä elokuun alkupuolella. Todella mielenkiintoinen ja upea paikka! 

Sanmarkit palkkasivat uuden kotinsa arkkitehdiksi uransa huipulla olevan Armas Lindgrenin (1874-1929). Kartanon toisesta kerroksesta löytyy vaihtuvien näyttelyiden tila (Per Kastenin huone), jossa on esillä Lindgrenin suunnitteleman kartanon pienoismalli, arkkitehdin tekemä julkisivun piirustus ja paljon mielenkiintoista tietoa liittyen Lindgrenin suunnitelmaan. Sanmarkien perhe kuului yläluokkaan, jonka kaupunkikoti oli Bulevardilla Helsingissä. Maaseutuelämä ja puhdas luonto houkuttelivat kuitenkin Vantaalle asumaan. Peruskorjatun kartanon edustalla kukki näin värikkään runsaasti vierailuni aikana. 

Håkansbölen kartanon pienoismallista tuli mieleen lapsuuden nukkekodit. Minä tein itse oman nukkekotini omenalaatikoista. Isoimman huoneen kattoon tein kristallikruunun helmistä. Seinille oli myös liimattu ihan oikeaa tapettia, jota oli vanhempieni remontista jäänyt. 

HALLI 

Ensimmäiseksi astutaan kartanon halliin, jossa kartanomuseon oppaat ottavat vierailijat vastaan. Museokorttia vilauttamalla pääset sisälle eli kannattaa ehdottomasti hankkia jos et vielä omista korttia. Oppaat ovat pukeutuneet 1900-luvun alkupuolen vaatetukseen, joka oli minusta upea oivallus. Voit napata mukaan pienet kirjaset "Sanmarkien vieraana" ja "Kartanokodin kerroksia", joista löytyy tietoa kierrokselle. Tarjolla on tohveleita tai "kenkien suojuksia" jotta peruskorjatut puu- ja linoleumilattiat pysyvät jatkossakin upeina. Ja sitten kiertämään! 

HERRAINHUONE

Herrainhuone löytyi aikoinaan säätyläis- ja porvariskodeista sekä myös kartanoista. Tämä tila oli  yksityinen tila miehille ja sitä käytettiin työntekoon, verkoistumiseen sekä rentoutumiseen 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella. Porvarillinen kotikulttuuri korosti tilojen jakamista sukupuolen ja käyttötarkoituksen mukaan. Huone viestitti myös varakkuudesta, sivistystasosta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 

Herrainhuoneen lattia löytyy alkuperäinen linoleumilattia, jonka keksi (1860) sekä patentoi englantilainen Frederick Walton 1863. Linoleumi valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista eli pellavaöljystä, hartsista, puujauheesta, kalkkikivestä ja väripigmenteistä. Materiaali on 97 % uusiutuvista luonnonvaroista valmistettu ja sitä käytetään edelleen lattioissa. 

Arvid Sanmark ei valitettavasti ehtinyt nähdä Håkansbölen kartanoa täysin valmiina. Hän sairasti diabetesta, jota ei vielä 1900-luvun alussa osattu kunnolla hoitaa. Insuliinihoitoa ei oltu edes keksitty joten Arvid vietti paljon aikaa tukholmalaisessa sairaalassa ja Euroopan terveyskylpylöissä. Arvid kuoli Tukholmassa 1.1.1908 ja puoliso Lilli jäi neljän lapsen yksihuoltajaksi. 

SALONKI

Salonki oli hieno huone, jossa kartanon rouva tyttärineen seurusteli vieraitten kanssa ja vaihtoi kuulumisia. Seinällä on kuva edesmennestä puolisosta Arvidista ja rintakuvassa on Lillin isä Kasten Antellista, joka kuoli vain reilu vuosi ennen Arvidia. Lilli sai apua tilanhoitoon serkultaan ja pehtoori Malmgrenilta. Hän oli epätavallinen nainen omana aikanaan hoitaen rahaliikennettä ja perustaen Håkansbölen sahan. Kartanoon tehtiin myös laajennus 1912 ja Lilli hankki 1914 Fiat-merkkisen auton. Selkeästi fiksu nainen! 

Perheen tyttäret Emelie (1896-1962) ja Beate Sophia (1897-1979) soittivat pianoa ja lauloivat salongissa. Piano oli sveitsiläinen ja se on aikoinaan kuulunut Arvidin äidille. 

 

Kartano jäi syksyllä 1918 hänen lapsilleen kun Lilli Sanmark kuoli äkillisesti. Tuntui surulliselta, että vain 45-vuotias nainen siirtyi ajasta ikuisuuteen ja lapsien molemmat vanhemmat olivat nyt poissa. Lapset asuivat Håkansbölen kartanossa vuoteen 1922. Nuorin lapsista Per Kasten jatkoi kartanon isäntänä tästä eteenpäin. 

BILJARDIHUONE

Entisaikoina biljardihuone oli yläluokan ja herrasmiesten ylellinen vetäytymispaikka. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa biljardihuone on vakiovaruste suurissa kartanoissa, porvariskodeissa ja herrainklubeilla. Myös Håkansbölen kartanosta löytyy maskuliininen tila, jonne vain miehet vetäytyivät illallisen jälkeen pelaamaan biljardia. Kun vierailin kesällä 2025 Amos Andersonin kesäresidenssissa Söderlångvikissa pääsin myös siellä kurkistamaan herrojen biljardihuoneeseen. 

Håkansbölen kartanon lähellä sijaitsi myös Nissbackan kartano, jonka omisti maanviljelysneuvos William Ramsay ja hänen puolisonsa, kreivitär Märta Armfelt. Pariskunnat ja myös heidän lapsensa olivat suunnilleen saman ikäisiä sekä ystäviä keskenään. Perimätiedon mukaan kartanoiden isännillä oli tapana sytyttää ikkunalle kynttilä, kun naapurit olivat tervetulleita peli-iltaan. Kynttilä laitettiin mahdollisesti juuri biljardihuoneen ikkunalle.  

Biljardihuoneen kasviaihein koristeltu Armas Lindgrenin suunnittelema kakluuni on kartanon parhaiten säilynyt. Kaakeliuuneja talosta löytyy joka huonetilasta koska niillä hoidettiin kodin lämmittäminen. Suomessa kaakeliuuniteollisuus kukoisti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Mm. Turun kaakelitehdas, Andsténin Tehdas, Arabia, Rakkolanjoen kaakelitehdas valmistivat uuneja. Kun lämmitysjärjestelmät kehittyivät 1930-luvulla niin upeita kakluuneita alettiin purkaa pois taloista. 😔

RUOKASALI

Kuva Finna, Håkansbölen kartanon ruokasali, josta näkymä biljardihuoneeseen  /  Fototyö C. Grunberg 1955 

Håkanbölen kartanon ruokasali on valtavan suuri ja vaikuttava. Ikkunoita tulvii runsaasti luonnonvaloa tilaan. Ruokasalin pöydän ympärille on mahtunut kokoontumaan isompikin määrä ruokailijoita. Keittiö on löytynyt ihan seinän takaa, jossa kökerska eli keittäjä valmisti ruoat. Piian tehtävä oli soittaa kuparigongia, jolla kutsuttiin perhe syömään. 

Ruokasalin yläpuolella roikkuva jugend-valaisin on arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema. Neliosainen valaisin on äärimmäisen kaunis ja tuijotin sitä aivan haltioituneena. Neliönmuotoiset, valkoiset varjostimet ja metalliset ketjuripustukset. Yksityiskohtina valaisimessa on koristeelliset, metalliset lehdet ja helminauhamaiset reunukset. Kasviaiheet kuten valaisimissa näkyvät lehdet olivat hyvin tyypillisiä jugendille. 

Myös ruokasalin koboltinsininen kakluuni oli todella upea!

Ruokasalista löytyi myös komea ja korkea astiakaappi, jota kutsuttiin Lilli Sanmarkin nuorena kuolleen sukulaisen mukaan Richardin kaapiksi. Eri astiastoja perheellä oli monia ja niitä säilytettiin juuri tuossa em. kaapissa. Venetsialaisia, tanskalaisia astiastoja, arkilaseja, kristalleja ja kaikkea muuta tarjoiluserviisiin kuuluvaa näkyi kaapin sisällä. Sanmarkit keräsivät myös sinivalkoista keramiikka. 

Huonetilan katossa oli myös jännä "holvaus", jossa oli ikään kuin ikkuna. Kun katsoin Finnan kuvaa vuodelta 1955 ei tuota aukkoa näkynyt mutta ruokasalin joulukuvassa 1920 (opaskirjanen) se oli olemassa. Olisiko se laitettu umpeen jossain vaiheessa mutta avattu nyt peruskorjauksessa uudelleen? Täytyypä selvitellä tätä! 

Amanuenssi Maiju Hautamäki viestitti minulle seuraavasti liittyen ruokasalin "holvauksen ikkunoista". "Rakennustutkijalta vielä varmistin, että aukot on suljettu jossain vaiheessa 1920-1950 -luvun välissä ja palautettu ennen kartanon ostoa Vantaalle sillä 2005 vuoden kuvassa aukko on taas auki." 

Noustessani yläkertaan huomasin seinällä Sanmarkin sukuvaakunan. Arvid Sanmarkin isä Carl Gustaf Sanmark aateloitiin 1896. Sanmarkin alkuperäinen sukuvaakuna oli puinen. Vaakunan yläosassa suljetun taistelukypärän kypäräkoriste käsittää siivet ja niiden keskelle asetetun rataspyörän. Ratas kertoo Sanmarkin ansioista rautateiden ja teollisuuden parissa.

PORTAIKKO JA YLÄHALLI 

Seuraavaksi noustiin portaita pitkin toiseen kerrokseen. Alimman tasanteella oli koristeellinen Englannista ostettu kaappikello 1800-luvun lopultaja sen takana seinällä lukuisien merkkihenkilöiden valokuvia. Armas Lindgrenin suunnittelma upean punainen jugendvalaisin on sijainnut kartanon eteishallissa. Valaisimessa kasviaihetta ja hapsuja kuten ruokasalissakin.

Per Kasten Sanmarkin eli kartanon nykyisen isännän sisarukset muuttivat pois Håkansbölestä 1920-luvun alkupuolella. Veli Carl Samuel valmistui filosofian maisteriksi ja avioitui vapaaherrattaren Anita Charlotta von Troilin kanssa. Beate Sophia ja Emelie vihittiin puolestaan saksalaisupseerien kanssa. Emilie muutti Müncheniin ja Beate jäi Helsinkiin. Sisarukset pitivät yhteyttä ja usein kokoonnuttiin yläkerran portaikkoon juomaan kahvia ja juttelemaan. Ylähallin sohva on myös Armas Lindgrenin suunnittelema. 

VIERASHUONE (KOKOUSHUONE)  

Per Kasten Sanmark asui Håkansbölessä Tobbi-koiransa kanssa kahdestaan noin 10 vuoden ajan. Vierashuonetta on käytetty kun sisarukset ovat vierailleet veljensä luona kartanossa. Nuori isäntä piti huolta alaisistaan ja järjesti heille mm. juhannusjuhlia ja piti yhteyttä myös Sotungin asukkaisiin. Kuvassa näkyvät punaiset tuolit Sanmarkit lahjoittivat jo 1900-luvun alussa kartanossa töissä olleelle Ester Örrströmille (1891-1983). Esterin sukulaiset lahjoittivat tuolit museolle 2023 takaisin. 

ROUVAN HUONE 

Vuonna 1932 Per Kasten Sanmark avioitui tukholmalaisen aatelisneidin Astrid Belfragen kanssa. Tuore aviopari myös päivitti Håkansbölen kartanon sekä sisustusta että värejä vastaamaan 30-luvun henkeä. Huoneita tapetoitiin vaaleiksi ja niihin maalattiin klassistiset, vaaleansiniset ja kultaiset koristemaalaukset. Huoneesta löytyy myös koristetyyny, johon on kirjailtu vuosi 1931 eli vuosi kun Astrid ja Per Kasten menivät kihloihin. 

MAKUUHUONE

Per Kasten ja Astrid Sanmark saivat kaksi lasta. Per Arvid Lennart syntyi 1933 ja Astrid Gudrun Lilli Gunilla 1937. Lapsien nimeämisessä oli kunnioitettu sukujen isoisien ja isoäitien nimiä. Kun Suomen talvisota alkoi 1939 perhe muutti Per Kastenin ostamaan Hesselbyholmin kartanoon Ruotsissa. Håkansbölen kartanon ympäristöä pommitettiin ja kartanon uunien muurit menivät rikki. Päärakennuksessa oli sodan aikana palvelijat Fina ja Amanda, keittäjä sekä kirjanpitäjä Agda Malmgren. Sotavuosina Per matkusti säännöllisesti Suomen ja Ruotsin väliä viettäen joka toisen kuukauden Håkansbölessä. Sota-aikana heille syntyi vielä tytöt Marie Louise 1942 ja Christina 1944. 

KOULUHUONE

Sanmarkin lapset viettivät Håkansbölessä kesä- ja joululomansa. Näin he myös tapasivat Saksan ja Helsingin serkkujaan. Kouluhuoneessa on opiskeltu, pelattu ja totta kai myös leikitty. Myöhemmin myös nuorimmat tyttärit olivat myös kesätöissä kartanon kasvihuoneissa. Näin siteet isän kotimaahan ja sukulaisiin myös säilyivät. 

LASTENHUONE 

Kartanolla lapsista huolehti palvelija Adolfina "Fina" Mattson ennen jäämistään eläkkeelle. Finan kuoleman jälkeen pehtoorin tyttärestä Agda Malmgrenista tuli lapsille läheinen kun he olivat Suomessa. 

Yläkerrasta löytyy myös palvelijoiden portaikko ja huone. Palvelijoilla oli oma sisäänkäynti sekä portaikko. Neljä heistä asui päätalossa ja loput pehtoorintalossa sekä työväen mäellä. Palvelijoilla töitä riitti: kaakeliuunin lämmittäminen, yöastioiden tyhjentäminen, vuoteiden sijaaminen, ruoanlaitto ja siivous. 

FINAN HUONE

Palvelija Adolfina Mattson (1859-1945) eli Fina työskenteli Sanmarkien palveluksessa peräti 45 vuotta! Hän toimi Sanmarkin perheen lastenhoitajana eli Carlin, Emelien, Beate Sophian ja Per Kastenin hoitaminen oli Finan vastuulla. Fina ehti myös hoitaa Perin lapsia ennen eläkkeelle jäämistään. Vuonna 1938 Fina jäi eläkkeellä. Finalla oli kartanossa oma huone aina kuolemaansa saakka. Viimeisinä elinvuosina Sanmarkin perhe palkkasi hänelle myös ihan hoitajan. Kartano tarjosi monelle muullekin työntekijälle kodin elämän loppuun saakka ja huolehti myös sairaalamaksujen maksamisesta. 

Kierros Håkansbölen kartanon tiloissa oli todella kiehtova elämys! Kartano on upeasti peruskorjattu ja siellä vierailu on mielenkiintoinen aikamatka menneeseen. Kartanomuseo kertoo sekä kartanon ja sen asukkaiden historiasta. Kartanon puistossa käveleminen on rauhoittavaa kaikkina vuodenaikoina. Piharakennukset ovat avoinna vain kesällä joten nyt niitä voi katsella vain ulkokäsin. Alueen historia alkaa jo keskiaikaisesta kylästä eli tästä voit kurkistaa mitä kaikkea eri vuosisadoilla (1200 luvulta -2000 luvulle) on tapahtunut näissä maisemissa. Kartanomuseo on Museokortti kohde. Håkanbölen kartanomuseo löytyy osoitteesta Kartanontie 1, Vantaa. Kannattaa ottaa seurantaa myös kartanomuseon Facebook sivut  ja Instagram.