10 vuotta purkutaidetta / Tämän haluan sanoa -näyttely

 

Purkutaide viettää nyt 10-vuotis juhlavuottaan - onnittelut 🎉Toukokuussa avautuneen näyttelyn nimi on "Tämän haluan sanoa". Hieno nimi! Näyttelyyn osallistuu tänä vuonna 90 taiteilijaa. Hämeentien näyttelytilassa on peräti 2400 m2 tilaa sekä 55 immersiivistä huonetta ja installaatiota. Purkutaiteen omilla nettisivuilla myös kerrotaan, että "viisinumeroinen määrä työtunteja on kulunut". Minä vierailin Purkutaide -näyttelyssä jo 24.heinäkuuta ja ihmisiä oli silloin todella paljon liikkeellä. Nyt kun ollaan jo elokuussa niin näyttely on avoinna vain perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ja vielä ehtii katselemaan taidetta aina 18.lokakuuta saakka. 

Minä kävin itse ihan ensimmäisen kerran kesällä 2020 Keravan Taiteen talossa ja siitä lähtien onkin sitten vierailtu ahkerasti tapahtumassa. Purkutaide on aina elämys ja sen avautumista kesällä odottaa vähän kuin jouluaattoa talvella. Tuttuja taiteilijoita aiemmilta vuosilta mukana taas mutta myös uusia, mielenkiintoisia tekijöitä. Kannattaa käydä myös lukemasta JustSiks nettisivuilta Juha Vuoren hyvä kirjoitus. Linkki löytyy Instagram kuvan alta. 

Kuva Justsiks Instagram 

Topi Ruotsalainen & Janne Vasama / Istu ja pala - seurausten puutarha

Teoksen nimi "Istu ja pala!" on varmasti monille meistä tuttu Aleksis Kiven legendaarisesta Seitsemän veljestä -teoksesta. Simeoni - veljessarjan neljänneksi vanhin veli - huudahtaa näin houreissaan. Sekavassa mielentilassa sekoittuvat hänen päässään syyllisyys, pelko, harhat ja helvetti. Kuin villiintynyt puutarha, jossa rehottaa ja kukkii häpeällisten tekojen seuraukset. 

Teos kertoo siitä, että edelleen me olemme välillä tuossa sekavassa tilassa koska toimimme välinpitämättömästi, tavoittelemme omaa etuamme, erkaannumme luonnosta ja toisista ihmisistä. Puhutteleva teos! 

Tuomas Kiuru / And the Nopsu goes to 

Kiuru on keravalainen taiteilija, joka on osallistunut moneen Purkutaiteen näyttelyyn. Nopsun Tuomas haluaa antaa kaikille kokijoille, käyttäjille ja tekijöille. Ihana hyvän mielen hahmo, joka löytyy heti kun tulet sisälle näyttelytilaan. 

Lorenzo Marino & Giovanni Monaco / Non-Art installation 

Marinon ja Lorenzon teos on itsessään aika jännä koska "se kieltäytyy tulemasta tunnistetuksi teokseksi". Lisäksi tekijät määrittelevät itsensä "ei-tekijöiksi" mutta toisaalta he astuvat silti "väistämättä esiin tekijyyden ja merkityksen kentässä". Saattaa kuulostaa kryptiseltä mutta minusta tämä on nerokas! 

Lulu Halme / Cunt's salon

Tämä huone ylistää tyttöyttä! "Tytöt ansaitsevat huomion. Uhreina, sankareina, taisteilijoina - tai vain tavallisina tyttöinä." Tässä huoneessa heräsi paljon ajatuksia omasta kasvamisesta tytöstä naiseksi ja ylipäätänsä naiseudesta. 

Janne Rehunen / Murskana 

Janne Rehusen työ Murskana oli kaunis mutta vaarallisen terävä eli sitä sai katsoa vain pleksin takaa. Rehunen on Nuutajärvellä toimiva lasintaiteilija, joka on tässä installaatiossa käyttänyt lasinpuhalluksen ylijäämänä syntynyttä lasimurskaa. 

"Teos kuvaa terävällä tavalla kotia, jossa on väkivaltaa. Koti on silloin hengenvaarallinen, turvaton tila, johon ei voi mennä ja se täytyy oikeutetusti jättää." 

Kodissa voi tapahtua todella ikäviä asioita, jotka ovat yksityisiä ja ne jäävät ikään kuin piiloon. Teos mahdollistaa tirkistelyn kulissien taakse - sellaiseen maailmaan, jossa kenenkään ei pitäisi asua. 

Mia Kolari / Pehmeä vallankumous

Tässä huoneessa oli todellakin "Pehmeä vallankumous" eli koko huone oli vuorattu lukuisilla pehmoleluilla. Mia Kolari on rakentanut lahjoitetuista ja kierrätetyistä pehmoista tilan, jossa voi ja myös saa ihan luvan kanssa koskettaa esillä olevia eläinhahmoja. Itselleni tuli sellainen "aikamatka lapsuuteen" tunnelma eli huoneessa oli todella turvallinen ja kotoisa tunnelma. Ei ollut kiirettä mihinkään kun sai katsella ja silitellä. Hurmaava!

Sirpa Kokkinen & Heikki Teuri / Sulava maailma

Taiteilijoiden yhteisteos otti hienosti kantaa ilmastomuutokseen. Ihmisen sekä luonnon välinen tasapaino on horjunut pahasti ilmaston lämpiämisen, sulavien jäämassojen ja luonnonvarojen ylikulutuksen takia muuttaen samalla myös ekosysteemejä kiihtyvällä tahdilla. Jääkarhujen suurin uhka on ilmaston lämpeneminen. Arktisen merijään sulaessa jääkarhujen metsästyalueet pienenevät. 

Em. johtaa ravinnon loppumiseen, pitkiin uimamatkoihin, nälänhätään ja pahimmillaan poikasten kuolemiseen. Meidän tulisi panostaa enemmän luonnon monimuotoisuuden suojeluun, päästöjen vähentämiseen ja kestävään kehitykseen. 

Matilda Hööpakka / Et ole yksin

Hööpakka on kuvittaja ja taidemaalari, joka on tunnettu vahvasta ja värikkäästä ilmaisusta. Purkutaiteessa on tällä kertaa esillä mustavalkoista kuvitusta ja huoneesta löytyy myös humoristinen sarjakuvahahmo Darrakatti. Em. hahmon avulla me katsojat voimme löytyy tuttua samaistumispintaa katin huumorin kautta. 

"Käytän Darrakattia toisinaan tunteideni purkamiseen, mikä auttaa jäsentämään omaa mieltäni. Julkaistuna teokset toimivat kuin vertaistukena kun monista niistä tunnistaa myös itsensä." 

Sheikki / Ysärillä

Sheikin töitä olen seurannut jo vierailtuani kesällä 2020 Keravan Taiteen kotitalossa ensimmäistä kertaa. Hänen työnsä olivat silloin "valkomustia" ja hyvin erilaisia kun nyt Hämeentien näyttelytilassa olevat. Tästä voit kurkistaa 2021 vuoden töitä Keravalta. Sheikki oli mystinen hahmo, joka ei myöskään paljastanut kasvojaan koskaan. Minulle osui mieletön tuuri, että juuri vierailupäiväni itse taiteilija Sheikki oli paikalla esittelemässä työtään ja tällä kertaa ihan omilla kasvoillaan. 

Jo viime vuoden Hämeentien näyttelyssä ollut äärimmäisen autenttinen Sheikin työ liittyen Helsingin metrojunaan (käytetty 1977-1984) oli saanut lisää metroon liittyvää materiaalia. Pienoismalleja oli tullut pari uutta ja itse asemalaituri oli myös rakennettu. Taitava kaveri ja äärimmäisen hauska - kiitos juttutuokiosta! 

Rebecca Sandelin / Welcome to Uncanny Valley

Sandelin on taiteilija-valokuvaaja ja tutkija, joka työskentelee valokuvien, taiteen ja visuaalisen kulttuurin risteyskohdissa. Oli mielenkiintoista sukeltaa ihan erilaiseen näyttelytilaan eli "Kummalliseen laaksoon", jossa ei ihan tarkkaan tiennyt missä oikein oli. Mystinen paikka!

 

Ossi Pirkonen / Ihmisluonto 

Pirkonen on kuvittaja, joka on 20 vuoden ajan kuvittanut, piirtänyt, opettanut, seinämaalannut ja luennoinnut. Huone on täynnä suloisia karkkivärejä mutta itse asiassa aihe käsittelee lähisuhdeväkivaltaa pehmeistä hattarapilvistä huolimatta. "Ei olisi uskonut siitä, se oli niin mukava tyyppi." Teos asettaa nerokkaasti vastakkain karkkivärisen söpöyden ja karun todellisuuden. Kosketti! 

Olio Yli-Suomu / Yliluonto

Olio Yli-Suomu on vantaalaisen taiteilijaparin Emilia Kyöstin ja Sami Mäki-Välkkilän muodostama taiteilijanimi ja -entiteetti. Erilaisten maailmojen tutkiminen ja luominen inspiroi kuvataiteen, tatuointien ja kivi- sekä puutöiden parissa toimivaa kaksikkoa. Tämä näyttely on jatkoa viime vuoden "Luontoni nousee lovesta" teokselle. Ihanan värikkäitä töitä! 

Terhi Ekebom / Seitsemän ihmettä ilman ihmistä

Klassiset maailman seitsemän ihmettä edustavat ihmisen taitoa, kunnianhimoa ja kykyä rakentaa pysyvää. Ekebomin teoksessa on ihan erilaisia ihmeitä kuin edellä mainitut. Maailmanihmeitä ovat meripihkaan pysähtynyt hetki, kiven painunut elämän jälki tai ajan kerrostamat muodot. Taiteilijan kierrätyspleksiin kaivertamat viivat olivat todella kauniita. Tässä melko pimeässä huoneessa näitä tuli katseltua pitkään koska ne olivat niin kauniita. 

Mari Salonen / Marren Pompom Universumi

Tähän pörröisen suloiseen maailmaan, joka oli täynnä poppom palloja oli lähes koko ajan jono ihmisiä, jotka halusivat istumaan tuohon ihanan värikkääseen keinutuoliin. Mari on YouTuben Rakkaudella Marre tubettaja, jota kutsutaan nimellä "Suomen pompom kuningatar". Pienet villalankapallot ovat minustakin suloisia ja näistä tulee aina minulle mieleen oma isoäitini. Suloisia!

Kati Lamppu / Täällä on vain kissoja

Vaikka olen koiraihminen minä ihastuin teatterissa työskentelevän lavastaja ja skenografi Katin suloisiin kissoihin. Nämä pahviset kissat on tehty pahviroskista, teipistä, lattiansuojapaperista, liimasta ja paperimassasta. Taitavan tekijän käsissä syntyy sitten kissoja. Minä mietin ihan hassua juttua, että "Onko kissoilla siksi lamput hännissään kun Katin sukunimi on Lamppu?" 😉

Mari Hokkanen / Historia on hullu kuningas

Valokuvataiteilija Mari Hokkanen työskentelee valokuvataiteen ja veistoksellisen valokuvan parissa. Hän on vieraillut noin 70 eurooppalaisessa museossa kuvaten yksityiskohtia esillä olevista teoksista. Vähän karmivia aiheita mutta äärimmäisen mielenkiintoisia ja näitä tuli katseltua pitkään. Menneen maailman historian havinaa, valtarakenteita, hallitsijoita, uskonnollisuutta ja rikkaita sukuja. Tuo itsekseen heiluva käsi oli melkein pelottava...

Janne Parviainen / Taide on ihmisen historiaa

Parviainen on helsinkiläinen taidemaalari, valotaiteilija ja sarjakuvapiirtäjä. Ihastuin viime vuonna Jannen mustavalkoisen pelkistettyihin ja jotenkin myös jännän salaperäisiin töihin. Nyt värikkäät ihmishahmot ovat kasvottomia muumioita, jotka ovat kuin paketoitu käärinliinoihin. Hahmot näyttävät melkein liikkuvan pinnoilla elävästi. Pidin! 

Näyttely on avoinna 18. elokuuta - 18.lokakuuta 2026 pe-su klo 11-18. Näyttely löytyy osoitteesta Hämeentie 135 C ja hissillä sitten kerroksiin. Parkkitilaa löytyy hyvin Hämeentien molemmin puolin. Liput 13,50 € aikuiset, alle 12-vuotiaat 8,50 € ja alle 3-vuotiaat maksutta. Marjon matkassa suosittelee Purkutaidetta! 

Lomamäen Lemmikkieläinpuisto on Mini Zoo Inkoon Degerbyssä

 

Sunnuntaina tein vihdoinkin retken Lomamäen Lemmikkieläinpuistoon Inkoon Degerbyssä. Olen lukemattomia kertoja ajanut elämäni aikana Rannikkotietä 51 mennessäni Hankoon, kahville Lill-Breds Bärgård & Cafehen isäni kanssa, Fagervikiin tai Galleria Karaijaan katsomaan keramiikka ja taidetta. Ohittaessani Degerbyn tienhaaran olen jopa ihmetellyt, että täältä löytyy yksityinen Torbackan lentopaikka ultrakevyille koneille. Nurmikentällä on ollut muutamia lentokoneita ja joskus onnistuimme isäni kanssa jopa näkemään yhden koneen nousun. Edellisestä tienhaarasta pääsee upeille ulkoilu- ja virkitysalueille eli Kopparnäs ja Störsvik eli jos kaipaat upeita luontoelämyksiä niin poikkea ihmeessä. Korona-aikana minä kolusin molemmat em. paikat ja ihastuin todella paikalliseen luontoon!

Jos jatkaa Torbackan tietä eteenpäin numeron 213 kohdalle saavut siellä sijaitsevaan elämykselliseen Lomamäen Lemmikkieläinpuistoon. Autoille löytyy parkkipaikkoja nurmikentältä ja sisäänpääsyranneke lunastetaan alueella sijaitsevalta kojulta. Sisäänpääsy liput ovat 22 €/henkilö - alle kolmevuotiaat ilmaiseksi. Tarjolla on myös perhelippu 80 € (2 aikuista ja 2-4 lasta). Jos menet isomman ryhmän kanssa kannattaa kysyä tarjousta etukäteen.  

Auto parkkiin ja sitten oranssinen ranneke kädessä kohden Lomamäen Lemmikkieläinpuisto aluetta. Tuli mieleen rannekkeesta kesäiset Flow-festivaalit, jossa en olekaan käynyt muutamaan vuoteen. 

Lomamäen Lemmikkieläinpuisto on avoinna kesä-elokuussa ke-su 11-18. Touko- ja syyskuussa auki vain viikonloppuisin klo 11-16. Muina aikoina voidaan järjestää yksityisvierailuita, syntymäpäiväjuhlia, polttareita - toiveiden mukaan.  

Ensimmäisessä aitauksessa oli minun lempieläimiä jo lapsuudesta eli mangusteja. Muistan lapsuudesta, että lauantai-iltaisin oli aina kiire käydä saunassa koska sen jälkeen alkoi teeveestä Avara luonto -ohjelma. Mangustit ovat monelle tuttuja Disneyn Leijonakuningas -elokuvasta (1994) mutta minulle ne olivat tuttuja jo luontodokumenteista. 

Seepramangustit tulevat Afrikasta ja ovat kuuluisia siitä, että ne pystyvät myös tappamaan myrkyllisiäkin käärmeitä. Mangustit kommunikoivat keskenään erilaisilla äänillä ja hajueritteillä. Mangustilajeja löytyy noin 30 erilaista ja varmasti tunnetuin on nelisormimangusti eli juuri se laji, joka esiintyy Leijonakuningas leffassa. 

Onneksi ehdin mukaan kettujen ruokinta-aikaan eli pääsimme sisälle kettuaitaukseen. Ja mikä parasta saimme myös syöttää punakettuja - nimeltään Ash ja Rowan. Oli upea kokemus kun kettu otti makupalan kädestäni. Ketuilla on muuten todella hyvä kuulo eli olen nähnyt joskus videon, jossa kettu on paikantanut lumen alta jyrsijän ja nopeasti se sukelsi lumeen kaivaen saaliin esille. Kettu on myös hyvä juoksija eli pinkoo jopa 50 km tunnissa. Kettu päihittäisi minut siis mennen tullen 😉

Lomamäen Lemmieläinpuistossa asuvat fretit Gucci ja Chanel. Upeat nimet freteillä - so chic! Ystävälläni on ollut fretti vuosia sitten lemmikkinä. Fretti kesytettiin n. 2500 vuotta sitten ja sitä käytetään vieläkin kanin metsästyksessä. Fretit ovat älykkäitä, uteliaita ja kaikin puolin erinomaisia lemmikkejä. Muistan, että ystäväni fretti oli todella kiintynyt omistajaansa ja päinvastoin myös ♥

Kuva Wikipedia, töyhtöloistofasaani naaras

Töyhtöloistofasaani uros oli todella upea monivärisessä höyhenpuvussaan. Oli pakko etsiä netistä kuva naaraasta, joka muitten fasaanien lailla oli paljon hillitympi väritykseltään. Töyhtöloistofasaanit asuvat luonnossa Himalayan metsissä ja pensakkoalueilla 2000-4500 metrin korkeudessa. Lintu on Nepalin kansallislintu ja nämä fasaanit elävät Nepalin lisäksi myös Intiassa. Todella kaunis väritys uroksella - naarasta en onnistunut näkemään. 

Toinen koreassa monivärisessä asussa kulkeva lintu oli kultafasaani. Naaras näytti netin perusteella olevan lähes yhtä vaatimaton höyhenpeitteensä suhteen kuin töyhtöloistofasaani naaras. Muistan koulun biologian tunneilta opettajan sanoneen jokseekin seuraavasti. "Naaraat valitsevat puolisokseen näyttävimmän yksilön. Koreat värit vaativat energiaa ja vain terve uros pystyy pitämään höyhenpuvusta hyvää huolta. Ja kun on näyttävä niin kilpailijat pysyvät loitolla." Kultafasaanit ovat alun perin kotoisin Keski-Kiinan vuoristoseuduilta. 

Harmaapapukaijat Rocky ja Amy olivat minusta ihan samannäköisiä! He kuin identtiset kaksoset. Lomamäen Lemmikkipuiston sivuilla kerrotaan, että "ulkonäöstä huolimatta ne ovat ihan eri luonteisia". Harmaapapukaijat ovat Päiväntasaajan Afrikasta ja ne ovat yksiavioisia! Ne ovat erittäin älykkäitä ja papukaija maailman parhaimpia puhujia. 

 

 

Seuraavasta aitauksesta löytyi seniori eli sinikelta-ara Sam, joka on asunut puistossa jo vuosia. Sam on noin 25 vuotta vanha. Muistan itse Käpylän eläinkaupassa asuneen Roope-pajukaijan, joka kuoli 2019 peräti 61-vuotiaana ja se osasi viheltää Anttia Tuiskua ja muumilaulua. Isot ara papukaijat voivat elää 60-80 vuotiaiksi ja ne muodostavat elinikäisen suhteen pariinsa. Sinikelta-arat ovat kotoisin Panamasta ja Väli-Amerikasta. 

Kaverina Samilla oli smaragdiara Sarge, joka oli myös värikäs ja puhelias papukaija. "Sarge rakastaa hedelmiä, varsinkin viinirypäleitä, pähkinöitä ja laulukilpailuita Samin kanssa." kerrottiin lemmieläinpuiston nettisivuilla. Allekirjoitan - näillä herroilla juttua riitti! Smaragdiaroja elää luonnonvaraisena Meksikossa ja Etelä-Amerikassa ja myös ne elävät 50-60 vuotta. Kaverukset myös esittivät melko akrobaattisia liikkeitä 😊

Hauska puinen tikkakoriste puiston puussa! Tuli mieleen oman isoisäni tekemä lähes samanlainen tikka omasta lapsuudestani. Tästä olisi lähtenyt luontopolku, jonne en ehtinyt mennä. 

Kuva Lomamäen Lemmikkieläinpuisto 

Lepomäen Lemmikkieläinpuistossa elää myös veikeä orava nimeltään Mimsy. Kuumana kesäpäivänä sitä ei kyllä näkynyt missään eli olisiko ollut päiväunilla. Mimsy kuulemma rakastaa hasselpähkinöitä ja niitä laitetaankin piiloon erittäin ahkerasti. Oravat ovat todella söpöjä otuksia!

Sitten siirryttiin todella tuttujen maatilan ja oman mummolan eläimien pariin eli vuohia, lampaita, kanoja, kukkoja ja kaneja olisi nyt nähtävillä. 

Kukko ja kanat tuli moikkaamaan meitä seuraavaksi. Olin jo antanut lähes kaikki mukaan annetut herkkupelletit lampaille joten harmitti kun kukolle ja kanoille jäi vain rippeitä. Onneksi muilla oli annettavaa näille makupaloja jonottaville lemmikkieläinpuiston asukkaille. 

Vuohista Billy ja Bella tuli elävästi mieleen kummitäti sekä myös tätini Uman (Ulla-Maija Aaltonen) vuohet vuosia sitten. Vuohilla oli tapana aina saada vierailijoilta jotain hyvää syötävää tai makupaloja. Mutta auta armias jos sinulle ei ollut mitään niin ne alkoivat puskea vaativasti herkkuja itselleen. Muistan, että Uma teki vuohenmaidosta aina juustoa. 

Nugget kalkkuna oli myös komea ilmestys! Kalkkuna on kalkkunoiden sukuuun kuuluva kanalintu, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Kalkkuna on alun perin kotoisin Meksikosta, jossa sen luonnonvarainen esivanhempi kesytettiin noin 800 eaa. Kalkkunakukko on kanaa suurempi ja sillä iso viuhkamainen pyrstö. Kukon pää on myös värikkäämpi kuin kalkkunakanan. Kukoilla on heltta ja nokan päällä pitkä roikkuva uloke, joka auttaa niitä houkuttelemaan naaraita, viilentämään kehoa kuumalla säällä ja kertomaan linnun terveydestä. 

Kuva Jim Capaldi, Springfield USA - Philadelphia Zoo

En muista koskaan ennen nähneeni verinokka-arakaria eli pientä tukaaneihin kuuluvaa lintulajia, joka elää Etelä-Amerikan koillisosissa. Lintu oli vähän vaikeasti kuvattavissa pleksin takaa joten ottamani valokuvan lisäksi lainasin netistä vielä paremman otoksen. Linnun suomenkielinen nimi tulee juuri tuosta "verenpunaisesta" nokan väristä. Linnun ulkoasu on muutenkin todella vaikuttavan värikäs. Lintu elelee sademetsän latvustossa. Todella kaunis lintu! 

Näistä luppakorvista ja muistakin kaneista tuli mieleen meidän lapsuuden kesäkanit. Ruusunnuppu (musta kani) ja Nöpö (harmaa kani) eivät aina löytyneet sieltä mihin ne oli illalla jätetty. Minulla oli veljeni ja serkkuni kanssa yhdessä nämä kanit. Kaniaitauksemme oli vähän huono ja usein aamuisin kanit olivatkin päässeet sieltä ulos (lue: kaivautuneet) omin voimin mutta onneksi ne eivät karanneet. Kesän loputtua kaneista piti luopua koska kaupunkiasuntoon niitä ei voinut viedä. Muistan vieläkin miten haikean surullisena silittelin kaneja kun ne haettiin pois.

Lampaita puistossa oli kahta ei rotua eli Quessantin pieni lammas sekä suomenlampaita. Quessantinlammas Wednesday on lammasrotua, jonka alkuperä on Ranskan Bretagnessa olevalla Quesssantin saarella. Lampaan säkäkorkeus on vain 45-50 cm. Rotu on älykäs, utealias ja täynnä persoonallisuutta. Suomenlammas Seba on Wednesdayn paras kaveri.  Lammsalaumaan kuuluvat myös veljekset Arri ja Byron. 

Minulla loppui aika kesken Lomamäen Lemmikkieläinpuistossa eli näkemättä jäivät  mm. haisunäädät, agutit, muuli, ponit, aasit, alpakat, poro, parmavallabit, kilpikonna, Intian piikkisiat ja sammakkotalo. Ensi kesänä on otettava kaikki em. haltuun sekä myös safaripolku ja luontopolku. 

Todella kiva paikka ja puistosta löytyy myös kahvila-kioski palvelee tai voit ottaa myös omat eväät mukaan. Kahvilasta voi ostaa jäätelöä, virvokkeita, kahvia, teetä sekä pientä suolaista ja makeaa. Kahvilan edestä löytyy myös noin 10 000 vuotta vanha kaksi metriä syvä hiidenkirnu jääkausien ajalta. 

Hiidenkirnut ovat mielenkiintoisia eli tästä voit kurkistaa minun retkeeni Askolan hiidenkirnuille. 

Marjon matkassa suosittelee piipahtamaan Lomamäen Lemmikkieläinpuistossa vielä elokuussa tai viimeistään syyskuussa. 🐇🐔🐓🐑🐐🐏🐢🐸