Ihana Kevät on hiipinyt Anna's Joulumaan tiloihin Mäntsälän Nummisissa

 

Viime lauantaina 28.helmikuuta matkasin Mäntsälän Nummisiin taas jälleen kerran. Jos olet aiemmin seurannut blogiani niin minä piipahdin ihan ensimmäisen kerran Nummisissa jo joulukuussa 2023. Silloin avautui ihana Anna's Joulumaa tapahtuma ensimmäistä kertaa ja kolmena vuonna olen käynyt hakemassa joulufiilistä tuolta maaseudun peltojen keskeltä. Reilu kuukausi sitten Anna's Home Collection puodin pitäjä ja tapahtumajärjestäjä Anna vinkkaili somessa, että Nummisissa järjestettäisiin jotain kivaa lähiaikoina. Osuin omissa arvailuissani ihan oikeaan eli lopulta Anna ilmoitti, että Kevät -tapahtuma starttaa Nummisissa 28.helmikuuta ja se päättyy 29.maaliskuuta. 

"Suloiset puput, vaaleanpunaiset kukat, keltaiset sitruunat ja herkulliset tuoksut valtaavat Anna's Kevät tapahtuman. Elämyksellisen sisustusmyymälän lisäksi tarjolla on herkullisen kahvilan keväiset leivonnaiset, seikkailullinen pääsiäispupujahti lapsille sekä uusia supersuloisia asukkaita Tallin karsinoissa ihastelevaksi." 🐇🍰🐏🐣🌿

Suloiset shetlanninponit Dianne eli Didi ja Hertta. 

Aina ystävälliset ja rapsutuksista pitävät aasit Kropu ja Pepa muuttivat Mäntsälään 2024. 

Perinteiseen tapaan aloitin taas Tallin puolelta, johon oli tullut lisää asukkaita joulutapahtuman jälkeen. Tutut shetlanninponit ja aasit löytyivät samasta karsinasta. Mutta lampaita - Joulu, Uusivuosi ja Pääsiäinen - emme onnistuneet Mimmin kanssa näkemään. Kovasti yritimme kurkkia olisivatko piilossa jossain heinien alla tai paalien takana mutta hyvin pysyivät piilossa katseiltamme. Uusia asukkaita oli tullut entiseen ponien tilaan eli otimme suunnan sinne seuraavaksi.

Ensimmäisessä karsinassa asustelivat ranskanluppakorvakanit Jasmin, Lumikki ja Prinssi. Jasmin on väritykseltään ruskein ja vanhimpana hän huolehtii myös muista. Lumikissa on nimensä veroisesti eniten valkoista turkissa ja Prinssi on kaikkein pienin. Minulle näistä kaneista tulvahti mieleen ihania muistoja omasta lapsuudesta ja suloisista kesälemmikeistä vuosien takaa. Kanit ♥

Kuva on lainattua Anna's Joulumaan Kevät tapahtuman Facebook sivuilta.  

Toinen karsina oli varattu puolestaan kodiksi kahdelle pienikokoiselle belgianjättikanille. Jouduin lainaamaan yo. kuvan koska vierailumme aikana Ruska äiti ja Kuura tytär olivat koko ajan karsinassa olevan kuusen takana piilossa. Onnistuin näkemään äidistä vain hännän tupsun pikaisesti. Kuten kuvasta näkyy belgianjättikaneille on melkoisen pitkät korvat ja varmasti myös todella pehmeä turkki. Toivottavasti ensi vierailulla näemme äidin sekä tyttären kun ovat paremmin asettuneet taloksi Nummisiin. Seuraavaksi Mimmi siirtyi autoon ja omaan häkkiinsä kun minä jatkoin latoon tutkimaan siellä olevia keväisiä tuotteita.

Pääsiäispuput olivat sankoin joukoin hiipineet latoon ja niitä näytti todella olevan ihan kaikkialla. Muutamia suloisia lampaitakin näkyi myös nostalgisen punaisen Pappa-Tunturi mopon edessä heinäpaalien päällä. Tarjolla oli myös kevääseen liittyviä "ikikukkia", joista pystyi keräämään itselleen vaikka pääsiäiskimpun maljakkoon. Ladosta löytyy myös lasten "Pupu-jahdin" starttipiste, johon saa sitten kartan, jonka avulla suunnistetaan pupuja etsien.

Ihailen aina Nummisissa käydessäni kirkkaanpunaista Massey Ferguson traktoria. Merkkiä on kutsuttu jopa maatalouskoneiden "Roll-Royceksi" sen historiallisen luotettavuuden, merkittävien innovaatioiden ja pitkän historiansa ansiosta. Minulla on aina ollut haave päästä ajamaan joskus Massey Fergusonilla! 

Kevät -tapahtumasta löytyy myös hurmaava kahvila. Tarjolla on mm. paistettuja vohveleita marjojen kera mutta minä otin makean, mansikoilla täytetyn croissantin. Omnomnom! Myös suolaisia croissantteja, porkkanamuffinsseja ja herkullisen näköisiä toastejakin olisi löytynyt. Totta kai virvoitusjuomia, kahvia, teetä mutta itse päädyin tuollaiseen raikkaaseen mansikkajuomaan. Kahvilapöydiltä löytyy valkoisia, isoja pupusia koristeina ja "rairuohoa". 🐇

Kun astuu pihalta itse saliin/liiketilaan niin ensimmäisenä tulee mieleen "Tämä on kuin Pikku-Italia". Pirteää sitruunankeltaista, raikkaita kesäisen hehkuvia värejä, turkoosin meren sävyjä, haalean vaaleansinisiä "kaakelikuoseja", sitrushedelmäpuita ruukuissa eli selkeästi tilassa on jo kevättä ilmassa. Tarjolla oli myös herkullisia italialaisia levitteitä. Minä olen todella suuri Italia fani ja kiertänyt lähes koko maan lukuun ottamatta "saappaan kärkeä ja korkoa" ja Sardiniaa. Myös Sisilassa olen viettänyt vuosia sitten kaksi upeaa viikkoa syöden päivittäin juuri merestä pyydettyä miekkakalaa - pesce spada - grillattuna. Mi piace ♥ 

Kevääseen kuuluu myös hanamin ja kirsikankukkien vaaleanpunaisuus sekä herkkä ja valoisa valkoisuus. Odotan jo innolla näkeväni ensimmäiset hennot nuput kirsikkapuissa. Olen omassa sisustushistoriassani käynyt läpi myös "vaaleanpunaisen sisustusvaiheen". Ihastuin kevättapahtumassa yo. kuvissa näkyviin "pupukulhoihin" ja sellaisia lähtikin kaksi myös Marjon matkaan. Muutamia vuosia sitten hankin "kukkalautasia ja kulhoja" joten nyt voisi poikkeuksellisesti tehdä pääsiäiskattauksen vähän eri värisenä kuin tavallisetsi käyttäen myös pupukulhoja. 

Toki pääsiäinen voi olla valko-beige-kulta-vihreä sävyinenkin koska sisustusmakuja ja tyylejä on monia. Jokainen sisustaa käyttäenjuuri  niitä omia suosikkivärejään. Itse otan myös pääsiäisenä aina esille kummityttöni tekemiä virpomisvitsoja vuosien takaa eli myös vanhoja, muistoja mieleen tuovia pääsiäiskoristeita pitää minun pääsiäisessäni olla. Sekä joulun että myös pääisiäisen kanssa itselläni on aina tiettyjä perinteitä, joista pyrin pitämään kiinni joka vuosi. Rapuihmisenä minulle tietyt traditiot ovat pyhiä eli niistä en hevin luovu. 

Toki Anna's Joulumaan Keväästä löytyy myös oranssia, joka sekin on kevään väri. Oranssi kuvaa aurinkoa ja lämpöä! Toivottavasti ensimmäisen kevätkuukauden kunniaksi talvenselkä olisi jo taittunut mutta voihan se takatalvikin vielä meidät yllättää. En muista vuosiin näin kylmää alkutalvea kuin tänä vuonna. Ja myös lumista! 

Anna's Joulumaan Kevät avattiin 28.helmikuuta ja se päättyy sunnuntaina 29.maaliskuuta. Paikka löytyy osoitteesta Koivulantie 37, 04660 Numminen. Pääsiäistä vietetään huhtikuussa viikolla 14. 

Kevät on avoinna torstaisin klo 11-19, perjantaisin klo 11-19, lauantaisin 10-18 ja sunnuntaisin 10-16. Tapahtumaan ei ole mitään sisäänpääsymaksua. Myös karvakaverit ovat tervetulleita sekä piha-alueelle että myös sisätiloihin. Mukava tapahtuma kaikenikäisille! 

♥ Kiitos Anna ja muu henkilökunta ♥

Hyvää Kalevalan päivää

 

Tänään on vietetty kansalliseepoksemme Kalevalan sekä myös suomalaisuuden merkkipäivää. Päivä on ollut myös virallinen liputuspäivä eli jos mietit miksi siniristiliput liehuivat saloissa tänään tässä on syy liputukselle. Saamme kiittää monitietäjä Elias Lönnrotia (1802-1884) sekä Kalevalan että myös Kantelettaren kokoajana. Lönnrot on ollut omana aikanaan todellinen monitoimimies. Hän oli tiedemies, filosofi, muusikko, runoilija, kirjailija, toimittaja, kielentutkija, keksijä, lääkäri sekä myös suomalaisen karvitieteen uranuurtaja. Eikä tässä vielä kaikki sillä Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakausilehden Mehiläisen kustantaja sekä toimittaja. 

Kuvat Digi.Kansalliskirjasto

Sammattilaisen Elias Lönnrotin toimittama Mehiläinen lehti ilmestyi vuosina 1836-1837 ja 1839-1840. Mehiläinen oli yleislehti, joka sisälsi tietoa eri aloilta sekä runoja ja kertomuksia. Aikakausilehden tavoitteena oli edistää juuri suomen kieltä ja kansanrunoutta. Löysin Kansalliskirjaston digiarkistosta näköispainoksia muutamista lehdistä. Ensimmäiseksi tuntui siltä, että 1800-luvun kirjoitustyyli ja sen ajan kirjaimet tekivät lukemisen hieman vaikeaksi. 

Mutta mitä enemmän keskittyi sitä enemmän myös teksti aukesi. Löytyi viittauksia Kalevalaan ja sen henkilöihin. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan mahdotonta vaan ihan soljuvaa - toki vanhahtavaa suomenkieltä. Lönnrot ehti julkaisemaan myös useita kansaa valistaneita terveys- ja tiedejulkaisuita koska hän oli myös lääkäri. Ahkerana miehenä hän suomensi vielä jossain välissä useita virsiä. 

Kuva Wikipedia

Elias Lönnrotin patsas löytyy Lönnrotinpuistikosta Lönnrotinkadun varrelta eli juuri siitä Vanhan kirkon kohdalta. Pronssiveistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström ja se paljastettiin 1902. Veistoksessa Lönnrot on runonkeruumatkalla kirjaamassa muistikirjaansa kuulemiaan säkeitä ja syntysanoja Kalevalaa varten. Hänen vieressään istuu pitkäpartainen ja -hiuksinen vaka vanha Väinämöinen. Monumentin jalustan juurella puolestaan istuu kaihoisa Kantelettaren impi valikoiden hiuksistaan suortuvia kanteletta varten. 

Mauri Kunnas, Koirien Kalevala: Antero Vipunen 

Elias Lönnrotin veistoksen jalustasta löytyvät myös tekstit "Elias Lönnrot" ja "Sain sanat salasta ilmi." Tämä mystinen maininta sanoista liittyy Väinämöiseen ja jalustan piilokuvaan. Kun osaa oikein katsoa niin jalustan sivulta löytyy melko huomaamaton reliefikuva Kalevalan tietäjä Antero Vipusesta ylösalaisin juuri Väinämöisen alapuolelta. Kansalliseepoksemme 17. runossa Väinämöinen menee kysymään Vipuselta puuttuvia sanoja jonka seurauksena hän joutuu Vipusen vatsaan.

Vipusen otsassa on kalevalaisen mystiikan merkkinä pentagrammi eli viisikanta. Viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtikuvio, joka on muinaisen suojeluksen, tasapainon ja viiden elementin - tuli, vesi, ilma, maa ja henki - symboli. Antero Vipunen on itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa maan alla makaava vainaja tai jättiläinen - tietäjä, jolla on hallussaan ikiaikaisia loitsuja ja tietoja. 

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalassa on jättiläismäinen, nukkuva hahmo, jonka vatsaan Väinämöinen joutuu etsiessään loitsusanoja. Vipunen nielaisee koira-Väinämöisen kirjassa, mutta tämä pääsee pois vatsasta takomalla, mikä pakottaa Vipusen luovuttamaan sanat Väinämöiselle. Kunnas on noudattanut perinteistä Kalevan 17. runon tapahtumakulkua. Minusta on upeaa, että Kalevalasta on tehty myös versio lapsille!

Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen kyntää kyisen pellon 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Elias Lönnrotin keräämään opukseen tutustuttiin aikoinaan jo koulussa äidinkielen tunneilla. Tiedän, että monelle Kalevalan lukeminen oli todellista tuskaa ja hammasten kiristelyä. Minusta Kalevala oli koulussa jo kiinnostavaa luettavaa vaikka olihan vanha suomalainen runomitta lapsena vähän vaikeaa ymmärtää. Kalevalan mystiikka ja tietty sadunomaisuus kiehtoivat. Nähtyäni vielä lapsena miten Akseli Gallen-Kallela oli freskoissaan kuvannut Kalevalaa olin myyty! 

Kalevala Koru, Nukkekääty

Myös Kalevala Korun upea korut, joita itselläni on monia muistuttavat minua tästä kalevalaisesta perinteestä näin Kalevalan päivänä. Suomalainen Kalevala Koru on valmistanut koruja on vuodesta 1937 lähtien. Kalevalan satavuosijuhlat 1935 innoittivat aikoinaan rahankeräyshankkeeseen kalevalaisten naisten patsaan pystyttämiseen. Patsashanke ei koskaan toteutunut mutta patsasta suunnitellut naistoimikunta alkoi myydä arkeologisten löytöjen perusteella tehtyjä muinaiskoruja. Tästä sai sitten alkunsa Kalevala Koru.

Kalevala Koru, Karhu rannekoru ja Karhu kääty

Kalevala Koru täytti 80-vuotta 2017 ja kirjoitin silloin tänne blogiin postauksen "Kesyttämätöntä kauneutta". Äärimmäisen hyvä kampanja siitä, että kaikki me naiset voimme olla juuri omanlaisiamme!

"Jokainen meistä on omanlaisensa ja silti yhtä arvokas naisena. Miksi yrittäisimme koko elämämme mahtua johonkin oletettuun naisen muottiin, kun voimme olla onnellisempia kesyttämättöminä eli juuri sellaisina kuin olemme" markkinointijohtaja Maria Uunila, Kalevala Koru

Kalevala alkaa tarinalla siitä kuinka maailma syntyi. Kalevalan mukaan sotkan munan palasista syntyy maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Lapsen näkökulmasta ja myös meidän aikuistenkin Kalevalassa tapahtuu jatkuvasti jotain jännittävää. Missään tapauksessa Kalevala ei ole minusta tylsä vaan erittäin mielenkiintoinen eepos.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat." Kalevalan ensimmäiset sanat 

Mikä on sinun suhteesi Kalevalaan? Oliko koulussa pakkopullaa vai piditkö sen tarinoista? Onko sinulla joku muisto liittyen Kalevalaan tai Kalevala Korun tuotteisiin? Hyvää Kalevalan päivää kaikille tasapuolisesti! 

Seuraavissa postauksissa olen aiemmin käsitellyt Kalevalaa ja Kalevan päivää.

Kalevalan päivää ja koruja 2017

Kesyttämätöntä kauneutta 2017

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 2018

Kalevalan päivän kunniaksi pari sanaa eepoksen naisista 2021

Suomalaisen kulttuurin, Kalevalanpäivää kaikille 2022

Helsingin kaupunginteatterin "Komedia pankkiryöstöstä" on hulvatonta menoa

 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen

Jos haluat kokea todella hulvattoman teatteriesityksen suosittelen, että otat suunnaksi Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esitettävän "Komedia pankkiryöstöstä". Minä kävin katsomassa sen jo ensi-illassa 5.helmikuuta ja todella nautin esityksestä, jossa aivan mieletön sanailu ja ajoitus osuivat täysin nappiin. Kulttuuritoimituksen Maija Kääntä kirjoitti arvostelussaan 6.2. seuraavasti "Komedia pankkiryöstöstä on vahvasti farssi, jossa jokaisella näyttelijällä on hetkensä. Vauhdista ja liikunnasta tulee mieleen vanhat mykkäelokuvat." Erittäin hyvin kiteytetty arvio minunkin mielestäni. 

Komediassa oli paljon sellaista "menneen maailman menoa" ja tämä vuonna 2016 Lontoossa kantaesitetty näytelmä on siirretty Kaupunginteatterin versiossa vuoden 1958 Helsinkiin. Tässä farssikomediassa sai nauraa paljon kun sen todella yllätykselliset käänteet veivät mennessään eikä seuraavaa siirtoa osannut yhtään aavistaa. Tuli mieleen kun olisi istunut Linnanmäen perinteisellä Vuoristoradalla tietämättä mennääkö "vaunulla ylösmenon jälkeen hirveää vauhtia alaspäin" vai jotain ihan muuta. Ja tämä yllätyksellisyys oli juuri "se kasassa pitävä liima". 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, Linnea Leino (Aino, pankinjohtajan tytär)

Komedia pankkiryöstöstä perustuu Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin alkuperäiseen The Comedy About a Bank Robbery ja suomennoksen on tehnyt Paavo Leppäkoski. Em. kolmikko on aikoinaan perustanut Mischief Theatre -komediaryhmän, joka on tunnettu erityisesti juuri farssimaisista menestysnäytelmistään. Heidän aiempia teoksiaan ovat The Play That Goes Wrong, jossa huono-onniset amatööriteatterilaiset esittävät murhamysteeriä, jossa alkaa tapahtua onnettomuuksia. Heidän kynästään on lähtöisin myös Peter Pan Goes Wrong. Olisi todella upeaa päästä Lontooseen katsomaan alkuperäiskielisinä em. näytelmiä joskus tulevaisuudessa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen. Sauli Suonpää (Roger Rahikainen, vanki) ja Martti Manninen (Tauno Kyykkä, vanginvartija)

Kaikki lähtee liikkeelle vankilasta, johon on kantautunut tietoa houkuttelevasta ja arvokkaasta ryöstökohteesta! Hakaniemen Osakepankkiin on nimittäin tuotu säilytykseen valtavan suuri ja arvokas timantti, joka kuuluu jollekin ruhtinattarelle. Roger Rahikainen (Sauli Suonpää) on kovamainen vanki, joka on päättänyt karata vankilasta ryöstääkseen timantin. Ryöstösuunnitelma on saanut myös hieman yksinkertaisen vanginvartija Tauno Kyykän (Martti Manninen) innostumaan suunnitelmasta, johon hän lähtee mukaan hypäten samalla rikolliselle polulle. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Risto Kaskilahti (pankinjohtaja Jorma Kuusikko), Merja Larivaara, Jouko Klemettilä (Arvo pankkivirkailija)

Hakaniemen Osakepankin johtaja Jorma Kuusikko (Risto Kaskilahti) on pitkän työuransa varrella onnistunut vähän sotkemaan sekä omat että pankinkin rahat sekaisin. Onneksi hänellä on kuitenkin jo vuosikausia ollut apunaan uskollinen alainen Arvo (Jouko Klementtilä), jonka kanssa he yrittävät pitää tuon mittaamattoman timantin säilytyksestä kuitenkin huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Supon tarkastaja Reino Perä (Rauno Ahonen) kun on tulossa vielä tarkistamaan pankin turvatoimien pitävyyttä ihan koska tahansa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, Merja Larivaara (Hellä Moilanen, pankkivirkailija)

Pankissä työskentelevällä virkailija Hellä Moilasella on hieman kaidalta polulta poikennut Veikka poika (Samuel Kujala), jonka mieltymyksenä ovat muiden lompakot. Hellä itse puolestaan on "melkoinen vamppi", jolla on omat hunajaisen tehokkaat keinot pyöritellä miehiä kuin arpakuutioita. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Samuel Kujala (Veikka Moilanen), Sauli Suonpää (Roger Rahikainen) ja Linnea Leino (Aino)

Ihan puhtoinen pulmunen ei myöskään ole pankinjohtajan tytär Aino, jolla lukuisia eri ikäisiä kilpakosijoita riittää ja tätä kautta myös sitten rahaa. Joskus Ainon asunnossa on ihan ruuhkaa kun miehiä tulee "ovista ja ikkunoista" sisälle.  

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen.  Samuel Kujala (Veikka Moilanen) ja Linnea Leino (Aino)

HKT, kuva: Otto Ville Väätäinen, Rauno Ahonen (Supon Reino Perä) ja Merja Larivaara. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Linnea Leino, Martti Manninen ja Samuel Kujala.

Lasse Lipponen on Helsingin Kaupunginteatterin tanssija ja näyttelijä, jolla on vaatimattomasti "Komedia pankkiryöstöstä" farssissa neljätoista eri roolia esitettävänä. Lipposen rooleja ovat Virtanen, Varma, rosvo, poliisineuvos, tarjoilija, päätoimittaja, kukkakauppias, Elmeri, Ilmari, Günther, talonmies, isoäiti, prinssi Ludwig ja lokki - huh huh! Muistan Lasse Lipposen myös ihan huikeasta Moulin Rouge! musikaalista vuoden takaa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, vartija (Lasse Lipponen) ja Roger Rahikainen (Sauli Suonpää). 

Tuntuu siltä, että kaikilla hahmoilla "Komedia pankkiryöstöstä" on salaisuuksia, jotka sitten paljastuvat juonen edetessä. Se mistä alun perin on lähdetty liikkeelle muuttuu niin monta kertaa farssikomedian juonenkäänteissä, että "mustakin muuttuu valkoiseksi". Miten timantille käy tässä ryöstössä ja kuinka ihmiskohtalot lopulta ratkeavat selviää vain varaamalla liput Helsingin Kaupunginteatterin näytökseen.   

Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut loistavasti tämän hulvattoman farssikomedian kanssa. Näytelmän aivan huikea lavastus on Jani Uljaksen käsialaa. Näytelmässä uhmataan painovoimaa roikkumalla mm. köysissä ja kiipeämällä katon rajaankin välillä. Näyttelijöiden pitää osata olla myös melkoisia akrobaatteja! Pyörönäyttämön avulla kohtaukset vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja tämä elävöittää upeasti näytelmän kulkua. Lavastuksessa näkyi myös hyvin nostalgisesti 1950-luku. 

Elinan Vätön puvustus oli autenttisen 50-lukuinen kellohameineen, kenkineen ja miesten pukuineen. Musiikin on säveltänyt ja sovittanut Eeva Kontu ja se oli vei hyvin eteenpäin hulvatonta farssikomediaa.  

HKT kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterin viihdyttävästä illasta! Sai nauraa välillä ihan kyyneleet silmissä ja vatsa kippurassa. Vierustoverini nousi ihan seisomaan ja taputti raivokkaasti kun esitys päättyi! Esitys piti otteessaan ja näyttelijäsuoritukset olivat minusta loistavia. Kesto noin 2,5 tuntia sisältäen väliajan. Ehdottomasti Marjon matkassa suosittelee ja tästä pääset varaamaan liput tuleviin näytöksiin.