marraskuuta 07, 2026

Parveke on syysasussa vihdoin 🍁🍂🍁

Hyvästelin kesähuoneen 28.lokakuuta eli aikataulussa olin tänä vuonna. Katselin vanhoja postauksia vuosien varrelta ja lähes aina lokakuun loppupuolella olen siirtänyt pelargoniat sisätiloihin. Muut kesäkukat sekä myös miljoonakello amppeli päätyivät karusti biojätteeseen. Tuntui pahalta heittää begoniat pois koska ne kukkivat niin upeasti vielä. Begoniat olisi toki voinut pitää huonekasveina talven ajaksi mutta niille ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa. Kaksi isolehtistä murattia siirsin sisälle ja toivon, että ne jatkaisivat ensi kesänä taas eloaan kesähuoneessa. Em. muratit ostin viime kesänä parvekkeelle ja ne kasvoivat ihan hurjasti. Pienilehtiset muratit jätin parvekkeelle. Osa niistä ehkä selviää talven yli mutta välttämättä eivät kaikki. 

Kävin Rustassa ensimmäisen kerran jo 10.lokakuuta kun kävin ostamassa callunnoita haudoille. Silloin oli vielä aivan liian aikaista hankkia mitään syyskukkia meidän parvekkeelle koska siellä kukki edelleen todella upeasti. Kulunut syksy oli niin poikkeuksellisen lämmin, että tuntui siltä kuin kesä olisi vain jatkunut ja jatkunut. Pelargioihin tuli koko ajan uusia nuppuja ja muratit kasvoivat melkein silmissä. Istuin monena päivänä kahvilla vielä parvekkeella mutta syyskuun jälkeen siellä ei enää kyllä ruokailtu. 

Toki kun katseli parvekkeelta ulos ja näki eri väristen lehtien lentelevän tuulessa tuli mieleen, että kesä tekee loppuaan! Koska olen syntynyt kesäkuun viimeisenä päivänä minulle kesästä luopuminen on aina vähän vaikeaa. Joka syksy "ikuinen kesänvenyttäjä" toivoo vielä kesäisten ilmojen jatkuvan. Kun ystäväni laittavat kesävaatteet pois siirtyen syysasuihin minä jatkan edelleen kesäisesti pukeutuneena - ainahan voi kerrospukeutua.  

Meidän taloyhtiön pihalla kasvaa koristearonia ja sen lehdet tarjoavat aina upeaa väri-iloittelua syksyllä. Nämä lehdet keräsin muutamia vuosia sitten pihamaalta kuvassa olevaan värikollaasiin. Lehtien väri muuttuu vähitellen vihreästä keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyihin kun syksy etenee. Kun valo vähenee alkavat puut ja pensaat valmistautua tulevaan talveen. 

Vihreä lehtivihreä eli klorofylli hajoaa ja vetäytyy puun tai pensaan runkoon, paljastaen lehvissä uudet värit. Vain leppä tekee poikkeuksen eli se pudottaa lehtensä vihreinä. Lepät tekevät yhteistyötä typensitojabakteerien kanssa joten siksi ne voivat toimia eri tavalla kuin muut lehtipuut. 

Kerrostalokyttääjä Mimmi on ottanut taas vakiopaikkansa. Jos naapuritalon grillistä tulee makoisia tuoksuja hän juoksee aina häntä heiluen tähystyspaikalleen. Tällä kertaa grilli ei ollut kuumana mutta lapset leikkivät pihalla joten parempi oli nyt vain olla asemissa tarkkailemassa 🐾



Parvekkeelle olen viime vuosina ostanut aina callunoita eli aitokanervia. Calluna on vaatimattomampi kuin kellokanerva eli Erica mutta sen pakkasenkestävyys on erinomainen. Olen joskus vuosia sitten ostanut kellokanervia, jotka olivat kyllä näyttävämpiä mutta niiden talvenkestävyys ei ole kovin hyvä. Callunat ovat myös pienempiä sekä vaatimattomampia kuin kellokanervat mutta ne kestävät pitkälle kevääseen hyvinä. Niin kauan kun ei ole pakkasia minä myös kastelen callunoita säännöllisesti. 
 

Tänä vuonna en ostanut yhtään koristekurpitsaa eli mentiin siis entisillä "ikikurpitsoilla". Meidän parvekkeella vierailee säännöllisesti lintuja joten näitä ikikurpitsoita ei kannata jättää parvekkeelle kovin pitkäksi aikaa. Yksi pikkukurpitsa on jo joutunut "maistelun" vai pitäisikö sanoa "linnunnokan testaamaksi". Joskus on myös aitojen koristekurpitsoiden kanssa ollut myös lintujen "pikku maistelua" mutta melko nopeasti ne on jätetty sitten rauhaan. 

Lokakuussa huomasin meidän taloyhtiön parkkipaikalla olevassa koivussa "jotain outoa". Paksun koivun runkoon oli noin 1,5 metrin korkeudelle kasvanut sieniä! Kun minä siinä ihmettelin mikä kumma tämä oikein on niin naapurikin tuli autostaan kanssasi pähkäilemään tätä outoa sientä. Koivu oli ihan hyvä kuntoinen eli ei todellakaan mitenkään lahoava, vanha puu. Kotona sitten Googlen kuvahaulla löytyi nimi eli pörhösuomuhelokka. Onpas hauska nimi 😊 

"Pörhösuomuhelokka (Pholiota squarrosa) on pörhösuomuinen helokkalaji. Väriltään ruskeankellertävä ja muistuttaa kannoilla kasvavaa mesimieltä. Lakki on aluksi pallomainen mutta myöhemmin laakeneva. Sieni ei ole ruokasieni ja sitä on joskus epäilty lievästi myrkylliseksi. Pörhösuomuhelokkaa tavataan Etelä-Suomessa yleisesti mutta pohjoisempana se on harvinaisempi. Sieni kasvaa tuppaina usein koivujen tai muiden lehtipuiden rungolla tai tyvellä. Sen kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Pörhösuomihelokkaa on käytetty tekstiilien värjäyksessä vihreän värin saamiseen." 

Google tiesi myös kertoa, että pörhösuomuhelokka on lahottaja eli jossain vaiheessa tuo iso koivu mitä ilmeisemmin pitää kaataa pihaltamme vaikka se näyttää ihan elinvoimaiselta. Tylsää! 

Iltalenkillä Mimmin kanssa on jo melkoisen pimeää. Kun liikkuu ulkona tuntuu siltä, että olisi hyvä omistaa otsalamppu, että näkisi mihin astuu. Mimmille pitäisi myös laittaa joku valopanta kaulaa, että erotan koiran kun kuljemme siellä mustan keskellä. Vaikka kävelytie on valaistu tuntuu välillä siltä, että ollaan ihan säkkipimeässä. Jännitystä lisää aina myös ohi sujahtavat polkupyörät, jotka eivät vaivaudu soittamaan kelloa. Olisi paljon mukavaa kuulla kello niin osaisi vähän varautua kummalta puolelta pyöräilijä aikoo mennä ohi. Onneksi autossa jo viime viikolla saadut talvirenkaat joten jos tulee lunta olen valmiina ottamaan sen vastaan. Mukavaa uutta viikkoa kaikille 🌠




marraskuuta 03, 2026

Keski-Uudenmaan Teatterin Kampaamo on koskettava draamakomedia pienyrittäjistä

 

Kuva Kristiina Männikkö / Mainos - yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatterin kanssa 

Keski-Uudenmaan Teatterin näytelmä Kampaamo sai ensi-iltansa 24.lokakuuta Keudan Kerava-salissa. Teatterin tämän syksyn pääesitys on Kansallisteatterin pääjohtaja, teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Mika Myllyahon KUTille uudelleen kirjoittama, omiin kotimaisemiinsa Keravalla sijoittuva versio vuonna 2021 kantaesitetystä Kampaamo näytelmästä. 

Kampaamo näytelmä on sisarteos vuonna 2018 ensi-iltansa saaneelle Myllyahon Korjaamolle, joka kertoi kahdesta konkurssikypsässä autokorjaamossa työskentelevästä miehestä. Korona-ajan takia tuo Kansallisteatterin alkuperäinen Kampaamo -näytelmä oli mennyt minulta ihan ohi. 

Seuraavat pari tuntia istuisimme avecini eli minun luottokampajaani Kaisun kanssa seuraamassa mitä kolmen naisen ja yhden miehen välillä tapahtuu Keravan Kanniston asuinalueella. 

Kuva Kristiina Männikkö 

Minun hiuksiani on hoitanut jo vuodesta 1999 Kampaaja Kaisu eli meillä on todella pitkä (27 v) yhteinen historia, joka jatkuu edelleen ♥. Kuten olen joskus blogiin kirjoittanut niin kolmea en vaihda "kampaajaa, gynekologia ja hammaslääkäriä". Minähän olisin ihan pulassa ilman näitä luottoihmisiä! Kun löytää hyvän tekijän hänestä todellakin pitää kiinni "kynsin ja hampain". Hyvä kampaaja ei vain leikkaa tai värjää hiuksia, vaan hän ymmärtää asiakkaan tyylin, hiuslaadun ja elämäntilanteen. Kun löytää ammattilaisen, johon voi luottaa sataprosenttisesti, siitä ihmissuhteesta ei pidä päästää irti!

Kuva Kristiina Männikkö 

Kampaajat Ansku (Anna-Leena Sipilä) ja Raikku (Nora Raikamo) ovat pitäneet Kannistossa Kampaamoa jo 15 hyvää vuotta. Ajan saatossa lapset ovat siinä sivussa kasvaneet ja puolisot ovat lähteneet tai vain käyneet sietämättömiksi eli ovat saaneet lähteä naisten elämästä. Kampaamo on aina kuitenkin pysynyt tarjoten kampaajille sekä myös siivousyrittäjä Siskolle (Minna Kivelä) sekä työ- että myös turvapaikan. 

Huoltomies Erkki (Jari Vainionkukka) on ollut auttamassa kun jotain on ollut vialla Kampaamossa. Mutta kun korsolainen motoristi käyttää asiakasvessaa jättäen sinne haisevan tukoksen käy hyvin selväksi, että Kampaamo on ehkä tullut nyt tiensä päähän. Pitäisikö aloittaa ihan uusi aika? Mutta millainen ja mistä rahat...?

Kuva Kristiina Männikkö

Kampaamon naiset Ansku, Raikku ja Sisko ovat hyviä ystäviä jo kouluajoilta ja heille on tärkeää tukea toisiaan. Oikeastaan ei olisi edes varaa maksaa Siskolle siivouksesta mutta ystävää ei jätetä. Aika on ikään kuin pysähtynyt kampaamossa. Onko vuosien varrella tehty juuri muuta kuin leikattu niitä iänikuisia kaksihaaraisia ja tehty permanetteja... Liiketilakin on ikävästi rapistunut myös fyysisesti eli tapetit roikkuvat, home puskee seinistä läpi ja Siskon sanoin "permistä tehtiin mutta keskijakaus tuli". Ja sitten vielä se tukossa oleva vessa, jonka korjauksen huoltomies Erkki lupaa vasta muutaman viikon päähän. Miten ihmeessä tästäkin selvitään!!!

Kuva Kristiina Männikkö 

"Kai kerran elämässä vois tapahtua jotain hienoa ja ihmeellistä...                                                       Ja mun mielestä me ansaitaan se." 


Kuva Kristiina Männikkö 

Ansku (Anna-Leena Sipilä) on eronnut ja asuu tyttärensä kanssa yhdessä. Taustalla on kariutunut avioliitto ja ex-puoliso, joka on ollut myös taipuvainen lähisuhdeväkivaltaan. Ansku haaveilee uudesta kampaamosta ja tavallaan myös uudesta alusta Keravan kauppakeskuksessa, jossa "olisi isoja ikkuinoita" ja elämää ympärillä. Anskun äiti (roolissa huikea Minna Kivelä) on alkoholisti, joka tulee tapaamaan tytärtään aina kun mummelin omat kaljarahat ovat loppu. Kivelän hahmo rakentuu lavalla baskerin, takin ja silmälasien avulla. Näyttelijöillä on useita rooleja näytelmässä koska esiintyjiä on vain neljä. Jari Vainionkukka esittää huoltomies Erkin lisäksi myös velkaneuvojaa, kebab paikan isäntää, Makea ja lääkäriä. 


Kuva Kristiina Männikkö

Raikku (Nora Raikamo) on toinen Kampaamon työntekijöistä ja hänellä on mies sekä kaksi lasta. Ehkä Raikun omat aiemmat  elämänkokemukset, pettymykset ja toteutumattomat odotukset ovat tehneet hänestä vähän kompleksisen naishahmon. Raikku näkee elämän miinusmerkkisten silmälasien läpi ja hän ratkaisee ongelmat usein voimalla. Raikussa tuntuu olevan paljon patoutunutta vihaa sisällä. Hän on harjoitellut nuoresta saakka eri kamppailulajeja joten toiseksi tämä nainen ei jää kebab paikan kahakassakaan. Vihanhallinta ei silti ole hänen vahvimpia puoliaan. Raikku tuntuu silti kaipaavaan elämäänsä rakkautta ja miestä, joka pitäisi hänestä edes vähän huolta ja ottaisi kiinni jos kaatuu. 


Kuva Kristiina Männikkö 

Siivooja Sisko (Minna Kivelä) on yksinhuoltaja, jolla on teini-ikäinen tytär. Sisko on kouluajoista saakka kärsinyt vaikeasta lukihäiriöstä ja hänen elämänhallintansa on vähän solmussa lukuisten pikavippien takia. Rahojen käsittely ei ole Siskolla ihan hallussa. Käynti velkaneuvojalla antaa taas vähän apua hetkelliseen rahatilanteeseen mutta ongelmaa hän ei saa ratkaistua. Sisko on huolissaan myös tyttärensä elämänsä ja siitä miten he pärjäävät kahdestaan kun hän joutuu vielä ikävästi huijatuksi netissä. Nämä kolme naista ovat toisilleen silti solidaarisia eli he auttavat sekä sekä tukevat "kaveria ei jätetä" -asenteella. 


Kuva Kristiina Männistö 

"Ansku tykkäsi puhaltaa saippuakuplia lapsena. Ne oli Anskusta kauniita ja ne pirskahtivat naamalle kun niitä koski." 

Kampaamo näytelmä eteni mielenkiintoisesti käyttäen jännää metodia kertoa samaan aikaan näyttömöllä sekä mennyttä ja nyt juuri tapahtuvaa. Muut näyttelijät ikään kuin sanoittavat kohtausta kun yksi heistä odottaa samaan aikaan omissa oloissaan vaikka bussia pysäkillä. Minulla on hämärä mielikuva, että tämä metodi olisi vanha "kreikkalainen teatterikuoro" eli ryhmä näyttelijöitä taustoittaa ja selostaa päähenkilön toimintaa ja kohtalon käänteitä ikään kuin ulkopuolelta. Pidin metodista ja sopi näytelmään ihan älyttömän hyvin. 

Ensimmäinen näytös on enemmän komediallinen ja vasta väliajan jälkeen tulevat esille ne pinnan alla muhineet ikävämmät yhteiskunnalliset kysymykset. Kampaamo ottaa kantaa myös moniin vakaviin asioihin kuten lähisuhdeväkivaltaan, alkoholismiin, vihanhallintaan, rasismiin ja maahanmuuttoon. 

Kuva Kristiina Joensuu 

"Jos mä kaadun tästä taaksepäin, niin otatko sä mut kiinni?" Raikku 

Kampaamo näytelmässä käytetty musiikki oli aivan jumalaisen ihanaa. Musiikki valinta on mielestäni osunut aivan nappiin ja oli osattu ottaa näytelmään juuri oikeita kappaleita tukemaan tarinan draamankaarta. Nämä olivat helmiä ja todella hunajaa korvilleni: Feeling Good / Nina Simone, 9 to 5 / Dolly Parton, My Favorite Game / The Gardigan, Lose Yourself / Eminem,  Mercedes Benz / Janis Joplin, I Put a Spell On You / Nina Simone muutamia mainitakseni. Annan tästä 10+ musiikin valinneelle. Kun tulin kotiin laitoin heti soimaan saman biisilistan! 


Kuva Kristiina Männikkö 

"Ei me yhtäkkiä pystytä tekemään... jotain ihmeloikkaa parempaan porukkaan. Me ollaan me." 

Keravalaisen Kampaamon ohjauksesta vastaa Kaisa-Liisa Logrén, lavastaja-pukusuunnittelijana toimii Paula Koivunen, näytelmän valaisee Jussi Kaatrasalo ja äänestä huolehtii Tero Arnberg sekä tukat ja naamat pistää kuntoon Jaana-Veronika Lahtinen. 

Muita Kampaamon tärkeitä tontteja hoitavat teknikko Tero Enroth, rekvisitööri-järjestäjä Veera Lauhia, tuottaja Ulla Havulehto, graafikko Kalle Tahkolahti ja valokuvaaja Kristiina Männikkö.


Kuva Kristiina Männikkö 


Kampaamo näytelmän esitykset löydät tästä eli viimeinen esitys on 3.joulukuuta joten 11 esitystä on vielä jäljellä. Lippuja voit tilata tästä. Keuda talon parkkihallista pääsee suoraan Kerava-saliin. Väliaikatarjoilut olivat oikein makoisia. 

Lippujen hinnat Keski-Uudenmaan teatterin omassa lipunmyynnissä: peruslippu 37.50 €, eläkeläiset/työttömät 35,50 €, opiskelijat 28 € ja ryhmät 34 € (min 20 henkilöä). Lippuja voi toki tilata myös lippu.fi kautta. 

Lipunmyynti ja ryhmävaraukset Keski-Uudenmaan Teatterin toimisto 050 466 6455 tai info@kut.fi. Kultasepänkatu 4, 04250 Kerava. Toimisto palvelee ti, to klo 10-14 ja ke klo 14-18.

Marjon matkassa suosittelee ehdottomasti Kampaamo näytelmää ja teatterikäyntiä torjumaan marraskuun pimeyttä. Kiitos upeasta esityksestä taas jälleen kerran ♥♥♥




 




lokakuuta 31, 2026

Halloweeks Puotilan kartanolla oli taas todella upea elämys

 

Halloween terveisiä iki-ihanasta Halloweeks tapahtumasta, jonne ehtii vielä huomenna 1.11. katselemaan ja aistimaan valotaidetta sekä kaikkea muutakin kivaa. Valoa ei koskaan ole liikaa näin syksyllä kun pimeys tuntuu laskeutuvan koko ajan vain aiemmin. 

Puotilan kartanon puutarhassa järjestettiin ihan ensimmäinen Halloweeks syksyllä 2023 ja minä menetin jo silloin sydämeni tapahtumalle. Satoja kurpitsalyhtyjä, upeasti valaistuja puita, humoristinen luuranko luokka, leppeä noita keittelemässä taikajuomaa, kurpitsavaunut, autoilevia "kurpitsamiehiä", traktoreita, jättiläishämähäkki verkkoineen ja paljon muuta on tänä syksynä nähtävillä. Minä kävin jo yksin 6.lokakuuta kurkistelemassa miltä puisto näyttää. Olemme vuosittain käyneet Rva Kepposen kanssa tapahtumassa ja 28.10. aikataulumme sopivat vihdoin yhteiseen vierailuun.  

Huomenna sunnuntaina Halloweeks on vielä avoinna klo 12.00 - 21.30 eli hyvin ehtii vielä kuljeskelemaan puistossa ja ulkoilemaan nauttien puiston tarjonnasta. Me aloitimme perinteisesti ensin kahvittelulla eli Svenkan piharakennuksessa kahvit makean kera. Tapahtuma-alueella on myös koju, josta voi ostaa syötävää sekä erillinen metrilakua myyvä koju. 



Puisto on aina todella upeasti valaistu värivaloilla ja valokuvia tulikin napsittua melkoisesti. Kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä oli taas ympäri puistoa runsaasti. Olisi mukava tietää kuinka paljon kurpitsalyhtyjä aluella on tapahtuman aikaan oikein on? Uskoisin, että varmasti useita satoja. Molemmilla käyntikerroillani niitä myös kävi henkilö huoltamassa eli uudet tuikut sammuneiden tilalle. Löysin tutkittuani ensimmäiseltä vierailultani kirjoitettua blogitekstiä seuraavaa "Puotilan kartanon ympärillä yli 1000 kurpitsalyhtyä valaisee puistoa." joten varmasti ollaan samoissa lukemissa nytkin eli puuhaa riittää kyllä lyhtyvastaavalle. 



Luurangot olivat kokoontuneet rinkiin, jonka keskellä yksi heistä näytti keittelevän soppaa. Näitä heppuja keittopuuhissa ei oltukaan aiemmin nähty. Mitähän herkkua tuossa padassa mahtoi oikein valmistua? Toivottavasti jotain vahvistavaa ja "lihaa luiden päälle antavaa" oli tulossa - vai voiko noin edes sanoa kun on kyse luurangoista 😏 

Yksi luuranko oli kiivennyt ihan puunoksalle makoilemaan ja odottamaan sopan valmistumista. Jäi arvoitukseksi mitä höyryävässä padassa porisi ja koska keitos olisi valmis. Ystäväni oli juuri reissussa perheensä kanssa Yhdysvalloissa ja siellä luurangot tuntuivat koristavan kurpitsojen kera myös todella monien talojen pihamaita. Muistan lukeneeni Ilta-Sanomista muutaman vuoden takaa artikkelin, jossa kerrottiin miten massiivisesti USAssa käytetään asuihin, koristeisiin ja karkkeihin rahaa halloweenin aikaan. Jutuissa mainittiin, että peräti 68 % amerikkalaisista juhlii halloweenia. 



Tänä syksynä Halloweeks tapahtumassa oli minusta enemmän luurankoja kuin koskaan aiemmin. Toki kilttejä kummituksia ja enemmän pienimmille lapsille sopivia haamuhahmoja oli myös esillä joten tapahtuma on kyllä ihan kaiken ikäisille sopiva. Lapsia kiinnosti myös traktorin päällä istuminen ja pakko on myöntää, että itsekin olen yhdellä reissulla istahtanut traktorin penkille. Minullahan on haaveena joskus elämässäni päästä ajamaan traktoria edes pieni matka. Jää nähtäväksi toteutuuko tämä unelma koskaan...

Ihana kurpitsalyhty "puu" joka valaisi meidän menoa Rva kepposen kanssa eteenpäin puistossa. Puiston puiset käytävät ovat nykyään niin leveät, että siellä pystyy liikkumaan lastenvaunujen ja myös pyörätuolin kanssa - upea juttu eli puisto sopii kaikille. 

Näitä pikkuisia eläinluurankoja tulee aina kuvattua kun ovat niin söpöläisiä. Isommat luurangot ovat mielestäni lisääntyneet puistossa viimeisten vuosien aikana. Nämä ylläolevat hahmot taisivat olla kissa ja koira jos oikein tulkitsen ja koira oli ajanut kissan katolle. 









Valoa tähän pimeyteen kaivataan ja sitä myös Halloweeks tapahtumasta löytyy. Laitoin viime viikolla parvekkeen jo syyskuntoon ja suunnittelin jo kausivalojen laittamista sinne. Mietin, että onko sittenkin vielä liian aikaista mutta ystäväni totesi hyvin "Normaali aikaan siirtyminen on hyvä juttu oman unen kannalta mutta pimeys laskeutuu iltaisin aivan liian aikaisin". Tuo on kyllä ihan totta eli kun menemme Mimmin kanssa iltalenkille on jo ihan säkkipimeää. Pitäisikö emännän hankkia otsalamppu iltalenkitys varusteeksi? Aamulla Mimmi ei koskaan onneksi halua aikaisin ulos mikä on helpotus! 



Nämä "lökäpöksyt" ovat olleet Halloweeksin vetonauloina minusta jo kolme vuotta. Taas kaverusten auto piiputtaa ja kyydissä olevat "vähän laihanoloiset matkustajat" odottavat kun heput yrittävät taas jälleen kerran saada autoaan korjattua. Kovasti siinä ähistään ja puhistaan "housut vähän puolitangossa" joten peukut pystyyn, että kohta auto on kunnossa. Tsemppiä pojat! 



Kiltin oloinen noitahahmo siellä taas keitteli taikajuomiaan ja padasta kohosi runsaasti kuplia. Tällä kertaa en onnistunut vangitsemaan yhtään kuplaa valokuviini mutta niitä näytti lentelevän aina tasaisin väliajoin noidan padasta. Tämä kohde on selkeästi yksi pienempien lasten suosikkikohde ja minustakin on kiva katsella lapsien Halloween riemua kun he metsästävät noidan kuplia...


Ihan uusi tuttavuus oli tänä syksynä luurankojen koululuokka, jossa opettaja piti selkeästi biologian oppituntia liittyen omenan rakenteeseen. Tuli elävästi mieleen omat kouluajat kun minusta vielä piti tulla biologi koska olin äärimmäisen kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Kirjoitin biologian yo-kirjoituksissa ja sainkin siitä laudaturin tuottaen kuitenkin omalle opettajalle pettymyksen kun en pyrkinyt yliopistoon lukemaan bilsaan vaan valitsin kaupalliset opinnot. Olin vuosia mukana koulun biologiakerhossa ja me preparoimme opettajan johdolla myös kuolleen kissan sekä hiiriä - äärimmäisen mielenkiintoista puuhaa. 

Tässä luurankojen koululuokassa näki selvästi ketä biologian opetus kiinnosti. Ahkerimmat viittaavat käsi ojossa opettajalle kun taas osa hakee suojaa itselleen pulpetin avattavan kannen alta ettei opettaja vain kysyisi häneltä jotain kinkkistä. Nuo avattavat pulpelit olivat ihan legendaarisia ja kaikki niitä käyttäneet muistavat varmasti myös sen paperin, joka laitettiin pulpetin pohjalle kun pulpetti siivottiin. Omat pulpetit ovat aikoja sitten kadonneet kouluista ja nykyään myös opiskellaan myös ihan eri tavalla kuin ennen. Meillä oli vain lyijykynä, pyyhekumi ja ruutuvihko! 

Valtava hämähäkki verkkoineen oli myös tapahtumassa esillä. En ole mitenkään suuri hämähäkkien ystävä ja kun siirsin pelargoniat parvekkeelta sisälle ennen niin talviteloille laittoa huomasin, että mukana oli tullut myös julmetun iso hämähäkki. Sain sen onneksi muovikuppia apuna käyttäen palautettua takaisin luontoon - yöks! 

Lisää luurankoja ja minä selfiessä yhden kanssa - hymyni ei hyytynyt vaikka kaveri oli takanani!


Halloweeks löytyy osoitteesta Puotilan kartano, Puotilantie 7, 00910 Helsinki. Avoinna 1.11. klo 12.00 - 21.30 eli jos huomiselle ei ole ohjelmaa niin ota suunnaksi Halloweeks päivällä tai illalla. Tulishow myös nähtävillä huomenna. Mukava tapahtuma sekä päivällä että illalla. Valot toki näkyvät paremmin kun hämärä laskuu. Kiitos taas jälleen kerran Halloweeks tapahtumasta. Ensi vuonna tapaamme taas 🎃👻🎃💀