Haagan Alppiruusupuistossa lauantai illan kunniaksi

 

Tämä päivä alkoi kummitytön lakkiaisilla Rudolf Steiner koulussa Helsingissä ja päättyi Haagan Alppiruusupuistoon! Mukava päivä, johon mahtui uusien ylioppilaiden juhlava lakitustilaisuus ja yhteislauluna Gaudeamus igitur! Tulvahti mieleen omat lakkiaiset vuosien takaa ja valtavasti ihania muistoja tuosta päivästä. "Riemuitkaamme siis" eli latinaksi "Gaudeamus igitur" on peräisin samannimisen keskiaikaisen opiskelijalaulun ensimmäisestä säkeestä. 

Laulu tunnetaan myös nimellä De Brevitate vitae eli Elämän lyhyys. Lakitustilaisuudessa meille jaettavan ohjelmalehtisen kääntöpuolella oli myös laulun sanat mutta jotenkin suurin osa niistä tuli kyllä ihan omasta muistista vaikka latinaa en koskaan ole opiskellut. Onhan tätä legendaarista laulua kyllä laulettukin todella monta kertaa. 

Ylioppilasjuhlissahan lauletaan vain Gaudeamus igiturin 1. ja 4. säkeistö eli sekin voi helpottaa sanojen mieleen muistumista. Vielä kerran onnea sekä kummitytölle/veljeni tyttärelle sekä kaikille niille uusille ylioppilaille sekä eri oppilaitoksista valmistuville, joiden opintaival on ainakin tältä erää tullut yhteen päätepisteeseen. Elämässä voi aina opiskella lisää ja suuntautua kehittämään itseään jatkossakin. Jos ei heti pääse sinne mihin yrittää niin voi myös pitää välivuoden. Onnea kaikille! 

Vajaa viikko sitten olin huomannut Instagramista Peppi Jackrusselin sivulta, että Haagan Alppiruusupuistossa kukkii jo. Tänään lakkiaisten jälkeen hyppäsin autoon Mimmin kanssa ja suuntasimme kohden legendaarista rodopuistoa. Mimmi ja Peppi ovat alun perin saman kasvattajan kennelistä mutta Peppi on syntynyt vuotta aiemmin kuin Mimmi. Olemme seuranneet toisiamme jo pitkään Instagramissa ja nyt 14.toukokuuta tapasimme ensimmäistä kertaa ihan livenä Kurranummen koira-aitauksessa pienten koirien puolella. Mimmihän on ollut vain kerran aiemmin koirapuistossa joten oli hyvä, että sovimme tapaamisen paikkaan, jossa saa lähes aina olla yksin omassa rauhassaan. Mimmi ja Peppi viihtyivät oikein hyvin yhdessä joten ehkä toisetkin treffit on tulossa jossain vaiheessa. 

Olin kurkkinut myös Haagan Alppiruusupuiston Facebook -sivuilta mikä tilanne tänä vuonna on kukinnan suhteen. Minua vähän huolestutti ajaessani Alppiruusupuistoon kukkiiko siellä enää koska olin löytänyt Alppiruusupuiston sivulta 19.toukokuuta tehdyn kävijä postauksen. 

"Haagan Alppiruusupuisto aloittelee kukintakauttaan. Ensimmäiset atsaleat ja pari ihan varhaisinta rodoa kukkivat parhaillaan, mutta valtaosa isoista rodopensaista skippaa tänä vuonna kukinnan ja keskittyy vain tekemään uusia lehtiä."

Kuva 2025 kesähäistä Haagan Alppipuistossa .

Voihan olla, että isoista rodoista vasta osa on alkanut kukkimaan koska ainakin minä näin myös kukintoja. Ehkä ei niin paljon kuin aikaisemmin mutta kyllä sekä vaaleanpunaista että valkoista havaisti molemmin puolin kun kävelimme Mimmin kanssa alppiruusupuiston rodopuolella. Viime kesänähän vierailimme siellä vasta 14.kesäkuuta kun Haagan seurakunta järjesti siellä "Rodopuiston hääyön" ja silloinkin kukki ihan hurjasti. Tänä vuonna tapahtuma "Vaivatta vihille Haagan Alppiruusupuistossa - Hääyö 13.6." järjestetään taas ja ilmoittautumisia otetaan vastaan 5.6. saakka. Vihkimiset suoritetaan puolen tunnin välein klo 18.00 - 23.30 ja paikat täytetään järjestyksessä. Eli wink wink jo mietit häitä...

Teen uuden kierroksen vielä jossain vaiheessa Haagan Alppiruusupuistossa kesäkuun puolella juuri täällä metsäpuutarhassa eli rodopuiston puolella tarkistaen tilanteen. Uskon, että sitten kukkia on vielä enemmän. 

Mimmi tapasi monia kivoja koiria Haagan Alppiruusupuistossa ja sai totta kai myös paljon rapsutuksia.

Seuraavaksi siirryttiin metsäpuutarhan atsalea puolelle Mimmin kanssa. Vähän oli vaikeuksia kyllä koiruuden kanssa ohittaa pari grillimyyjää, joilla paistui makoisia makkaroita siinä ihan nenän alla. Sekä emäntä että myös koira taisivat olla sen verran nälkäisiä että pieni huikopala olisi ollut aika kiva juttu siinä kävelyn lomassa. Jätimme kuitenkin väliin kun kotona oli valmiiksi tehtyä herkkuruokaa. Pakko myöntää, että jätskikoju ohi en päässyt ostamatta! Myyjiä on melko paljon kärryineen eli jäätelön lisäksi tarjolla oli grillimakkaraa ja virvokkeita ainakin. Varmasti ensi viikonloppuna on enemmän vielä myyjiä liikkeellä kun on vielä "vihkimispäivä". 

Tänään on ollut pitkä mutta samalla myös todella mukava päivä ensin ylioppilasjuhlissa ja sitten vielä Haagan Alppiruusupuistossa. Oli tarkoitus pestä tänään olohuoneen ikkunat mutta en millään ehtinyt. Ehkä huomenna olisi oikea aika saada lasit taas kirkkaiksi kun mustarastaatkin ovat lähteneet ja parvekekin on jo laitettu kesäkuntoon. Teen parveke/kesähuonepostausta myös jossain vaiheessa. Mukavaa sunnuntaita ja helluntaita kaikille. 

En muistanut ottaa yhtään selfietä kukkien kera joten oli sitten pakko ottaa edes yksi kuva autossa. 

Mustarastaat tekivät taas pesän ja neljä poikasta meidän parvekkeelle

 

Huhtikuun 21. päivänä ilokseni huomasin, että meidän parvekkeen pöydälle oli aloitettu tekemään linnunpesää. Tiesin heti pesän muodosta ja aiemmasta historiasta, että pesäntekijä olisi mustarastas ♥ Ihan ensimmäinen pesä ilmestyi kesähuoneemme kukkahyllykköön jo keväällä 2016 kun olin viikon työmatkalla Hollannissa. Neljä kauniin, sinivihreää munaa ilahdutti minua suuresti kunnes eräänä päivänä munat olivat kadonneet. Joku oli ilkimys (harakka, varis, naakka, orava) oli käynyt pesällä. Muistan kuinka kyyneleet kihosivat silmiini kun jouduin poistamaan pesän parvekkeelta. 

Vuosien saatossa tämä upea keväinen pesänrakennus tapahtuma on toistunut jo 8 kertaa. Vuonna 2020 viisi poikasta onnistui kuoriutumaan ja lentämään myös pois pesästä ♥ Kaikki muut pesät valitettavasti aina tuhottiin. Tänä keväänä sain kokea parvekkeen ikkunan läpi toisen kuoriutumisen ja neljän poikasen kasvun ja lennon maailmalle ♥ 

Mustarastas naaras rakensi kahdessa päivässä todella upean pesän parvekkeelle. Naaras myös valitsee pesäpaikan ja rakentaa pesän yksin. Mustarastas on myös paikkauskollinen lintu. Olin vähän kauhuissani siitä, että aina aiemmin pesä on rakennettu suojaisempaan paikkaan. Tänä keväänä pesä nimittäin ilmestyi pääsiäiskukkien keskelle parvekepöydällä olevaan isoon kukkalaatikkoon. Tuntui jotenkin pelottavalta, että mahdolliset "munavarkaat" näkisivät pesän taivaalta. Toisaalta mietin, että pesä oli ihan parvekkeen sisäseinää vasten joten ehkä sitä ei ollut helppoa huomata kuin siitä, että mustarastaat vierailevat myöhemmin parvekkeella jatkuvasti.

Mustarastaan pesä on minusta äärimmäisen kauniisti tehty. Koiras saattaa toisinaan auttaa keräämällä rakennusmateriaalia mutta meidän parvekkeella pesänteko aikaan koirasta ei kyllä näkynyt. Naaras teki pesän ihan itsekseen. Mustarastaan pesä on syvän maljamainen ja sen materiaaleina on korsia, ohuita oksia, sammaleita ja lehtiä sekä niihin sekoitettua maa-aineista. 

Ensimmäinen muna ilmestyi mustarastaan pesään 24.huhtikuuta. Kaikkina aiempina vuosina naaras on käynyt munimassa aina hyvin aikaisin aamulla koska herättyäni olen aina tarkistanut pesän ja siellä on ollut muna. Tänä vuonna muninta tapahtui aina klo 13-14 välillä. Toinen muna löytyi pesästä 25.4., kolmas 26.4. ja neljäs 27.4. Seuraavana päivänä munia ei enää ilmaantunut joten naaras alkoi istumaan uskollisesti pesällä ja haudonta käynnistyi. Haudonta kestää 11-14 vuorokautta. 

Kun naaras lennähti jaloittelemaan ja syömään tuli koiras pesälle vahtimaan tulevia poikasia ♥ Vastuuntuntoinen iskä selkeästi! Poikasia hautoo vain naaraslintu eli uros voi tulla pesälle vahtimaan kun emo on poissa mutta se ei haudo.

Ystäväni laittoi minulle huolestuneen viestin liittyen pesintään parvekkeella pienkerrostalon 3.kerroksessa.  "LuontoPortin sivuilla sanottiin, että mustarastaan pesä on yleensä maassa tai puussa, yleensä 3 metrin korkeudessa. Miten ne poikaset pääsevät alas teidän parvekkeelta kun maahan on matkaa kymmeniä metrejä?" 

Keskusteltuani ystäväni kanssa, joka on yliopistolla tutkimusteknikkona ja rengastaa lintuja työkseen antoi vastauksen kysymykseen. "Mustarastaan poikanen hyppää ja liitää alas parvekkeelta ihan omatoimisesti. Se ei yleensä loukkaannu, koska on erittäin kevyt ja sen luut ovat joustavat." Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat pensaiden suojiin piiloutuneita poikasia vielä 2-3 viikkoa. 

Ensimmäinen poikanen kuoriutui 9. toukokuuta aamulla ja toinen poikanen saman päivän iltana. Kaksi muuta poikasta olivat kuoriutuneet 10. toukokuuta joko yön aikana tai aikaisin aamulla. Kun kurkkasin pesään kello 7 aikaan kaikki olivat pesässä ja emo oli vienyt jo kuoretkin pois pesästä. Minä avasin aina nopeasti olohuoneen tuuletusikkunan ja nappasin kuvan pesän tapahtumista. Koko pesintäaikana en uskaltanut käydä kertaakaan parvekkeella koska emo ja poikaset olisivat häiriintyneet kun parvekkeen ovi oli ihan pesän vieressä. 

Toinen haasteellinen juttu oli valokuvien ottaminen "likaisten ikkunalasien läpi parvekkeelle". Olin juuri sillä viikolla kun pesä ilmestyi parvekkeellemme miettinyt ikkunoiden pesua mutta haaveeksi jäi joten osa valokuvista näyttää "suttuisilta ikkunoiden takia"- pahoittelut. 

Toukokuun 16. päivänä poikasille oli kasvanut jo höyhenten lisäksi myös sulkien alkuja. Niiden silmät olivat jo auenneet ja odottivat nokat ammollaan ruokaa emoilta, jotka kantoivatkin sitä nälkäisille poikasille koko ajan. Poikaisten keltaiset nokat olivat vähän väliä ammollaan kun ne odottivat lisää ruokaa itselleen. Oli mielenkiintoista seurata verhojen takaa mitä parvekkeella tapahtui. 

Toukokuun 22. päivänä pesässä alkoi olla jo aika ahdasta kun kaikki neljä poikasta olivat jo melkoisesti kasvaneet. Mustarastaan poikaset viettävät pesässä aikaa 12-16 vuorokautta eli reilut kaksi viikkoa. Aamulla kaikki poikaset olivat vielä pesässä ja emot kantoivat niille ahkerasti ruokaa. Ja hetken kuluttua yksi poikasista oli hypähtänyt pesästä pois viereiseen kukkalaatikkoon miettien varmaan kuumeisesti seuraavaa siirtoa. Oli siis aika jättää pesä ja rohkeasti lentää pois parvekkeella.

Pesään jäi kolme poikasta kun jouduin lähtemään asioille ja kun palasin reilun tunnin kuluttua kotiin pesässä oli enää kaksi poikasta. Uros oli kuin kannustamassa ja rohkaisemassa kahta viimeistä poikasta jättämään pesän. Toinen poikasista keräsi rohkeutta vielä hetken parvekkeen reunalla ennen kuin se levitti siipensä ja lähti. Viimeinen poikanen seurasi reippaasti perässä ja niin kaikki poikaset oli saatu onnellisesti maailmalle. 

Oli todella upeaa taas jälleen kerran päästä seuraamaan mustarastaiden pesäpuuhia ja nähdä miten munista kehittyy uusia mustarastaita. Tunnen olevani etuoikeutettu kun meidän parveke on suosittu pesimispaikka vuodesta toiseen. Aina pesintä ei onnistu koska sääolosuhteet keväällä voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Saalistajat eli isommat linnut tai oravat voivat myös ryöstää munat pesästä. Meidän ihmisten aiheuttama melu, puiden kaataminen tai leikkaaminen voi säikäyttää emot hylkäämään pesänsä. Luonnossa eläminen on armotonta ja siellä toimitaan luonnon lakien mukaan. Tämä mustarastas pariskunta tekee varmasti vielä toisen ja ehkä kolmannenkin pesueen. Toivon kaikkea hyvää mustarastas pariskunnalle ♥♥

Yrjö ja Irmeli Kukkapuron Studio ja muistomerkin paljastus

 

Keskimmäinen valokuva Ofer Amir Photography, muut valokuvat kollaasissa omiani. 

Eilen 21.toukokuuta paljastettiin juhlallisin menoin maailmankuulun kauniaislaisen muotoilija, kunniatohtori ja professori Yrjö Kukkapuron (1933-2025) ja hänen vaimonsa, kuvataiteilija Irmeli Kukkapuron (1934-2022) kunniaksi suunniteltu muistomerkki. Tämä Granipäivänä paljastettu Kukkapuro -niminen teos luovutettiin kaupunkilaisten käyttöön. Teos löytyy Kauniaisten kirjaston edestä Thurmaninaukiolla ja jatkossa se toimii levähdyspaikkana ihan kaikille halukkaille. 

Kuva Ofer Amir Photography 

Kukkapuro -teos koostuu kahdesta Nelonen, Model 4 -tuolista, jotka on tehty teräksestä täsmälleen esikuvansa pohjalta. Tuolit on aseteltu siniselle Gallträsk -lampea symboloivalle teräsjalustalle. Tuolit kuvaavat Yrjöä ja Irmeliä sekä heidän futuristisen kotinsa ja studiorakennuksen lähellä sijaitsevaa Gallträsk -järveä, joka on ainoa järvi Kauniasten kaupungin alueella. Järven länsipuolella sijaitsee rauhoitettu suoalue, Träskmossen. Suon halki kulkee puolen kilometrin mittainen pitkospuuverkosto, jossa kävin aikoinaan kävelemässä edesmenneen jackrusselini Minnien kanssa.  

 Kuva Ofer Amir Photograhy. 

Kuva Ofer Amir Photography. Projektipäällikkö Maria Ekman (vas.) ja Isa Kukkkapuro-Enbom (oik.).

Kukkapuro -muistomerkistä löytyy myös latinankielinen teksti "Habitarunt di quoque silvas." eli "myös jumalat asuvat metsissä", joka on siteeraus roomalaiselta Vergiliukselta ja tämä sama lause on kaiverrettu myös erääseen Kukkapuron Nelonen -tuoliin. 

Grankulla Svenska Kulturförening aloitti jo vuonna 2024 edistämään tätä Yrjö ja Irmeli Kukkapuron elämäntyön kunniaksi suunniteltua hanketta. Valitettavasti Yrjö siirtyi ajasta ikuisuuteen 2025 joten hän ei päässyt itse paljastamaan kunnianosoitusta avioparin elämäntyöstä. 

Lainaan tähän mitä projektipäällikkö Maria Ekman on kertonut projektin rahoittamisesta.

"Onnistunut kansalaiskeräys kertoo että kaikkia toiveita ei tarvitse toteuttaa verovaroin. Yrjö Kukkapuron mahtava kansainvälinen ura haluttiin selvästi huomioida näkyvästi omassa “kylässä” koska runsaan vuoden kestäneeseen rahankeräykseen tehtiin suuri määrä yksityisiä lahjoituksia, kaikkea kahden ja kolmentuhannen euron väliltä. 

Tämä yhteinen ponnistus kertoo paljon Kauniaisista – täältä löytyy yhä yhteishenkeä, ymmärrystä kulttuurin tärkeydestä koko yhteiskunnalle sekä kosolti yrittäjähenkeä. Aktiivisella kansalaistoiminnalla voi siis yhä toteuttaa sellaisia hankkeita, joita monet pitävät tärkeänä."

Kuva Open House Helsinki 

Tammikuussa 2026 pääsin kurkistamaan Grankulla svenska kulturföreningin ryhmän kanssa vihdoin Studio Kukkapuroon sisälle. Olin muutamia kertoja yrittänyt mahtua mukaan Open House Helsinki -kaupunkifestivaalin kierroksille, joissa on mahdollista Design Weekin aikana käydä katsomassa "kohteita, jonne ei tavallisesti pääse". Harmikseni en koskaan saanut paikkaa juuri tähän kohteeseen vaikka monissa upeissa kohteissa olen vuosien varrella käynyt. Tästä voit kurkistaa Open House Helsinki -kaupunkifestivaalin 2026 syksyn kohteet.

Studio Kukkapuro toimi sekä kotina että myös työtilana vuosikymmenten ajan ja se oli myös kansainvälinen nähtävyys. Yrjö Kukkapuro suunnitteli modernin futuristisen studion yhdessä insinööri Eero Paloheimon kanssa Kauniaisiin. Talo valmistui vuonna 1969 ja pitkään se toimi kolmihenkisen perheen kotina myös. Isa Kukkapuro-Enbom kertoi, että koti oli yhtä suurta 200 m2 avotilaa mutta teini-ikäiselle Isalle tehtiin oma huone, jonka "oven voi laittaa halutessaan myös kiinni". Myöhemmin tuo Isan huone on purettu. 

Isa Kukkapuro-Enbom kertoi rakennuksen historiasta sekä vanhemmistaan.  

Kun katselee Studio Kukkapuroa ulkoa tai sisältä tuntuu siltä, että koko rakennus uhmaa ikään kuin painovoimaa. Rakennuksen muotokieli on aaltoilevan veistoksellinen ja luontoon äärimmäisen hyvin istuva. Erikoinen katto lepää VAIN kolmen pisteen varassa ja inspiraation rakenteeseen Eero Paloheimo sai Kukkapuron Karuselli-tuolista! Alun perin Yrjö Kukkapuro olisi halunnut, että rakennuksen katto olisi tehty lasikuidusta mutta lopulta se toteutettiin betonista, joka oli edullisempi vaihtoehto.  

Isa Kukkapuro-Enbom kertoi valokuvassa olevien veistosten oikeat tekijät - kiitos! "Sinipunainen teräsveistos on Kari Huhtamon käsialaa. Postmoderni peilaava teos kuuluu kolmen veistoksen sarjaan, jotka ovat Antero Toikan tekemiä". 

Rakennuksen materiaaleina on käytetty betonia, terästä ja lasia. Vaikka vierailuni aikana tammikuussa alkoi jo hämärä laskeutua valtavan suurista lasiseinistä heijastui vielä ulkovaloa sisätiloihin. Tuntui myös siltä, että luonto oli osa rakennuksen sisätilaa. Rakennuksen ympärillä on luonnontilainen veistospuutarha, josta löytyy mm. Kain Tapperiin, Kari Huhtamon ja monen muunkin nykytaiteilijan töitä. 

Yrjö Kukkapuro ehti suunnnitella ikonisia kalusteitaan ja valaisimia peräti kahdeksan vuosikymmenen aikana 1950-luvulta alkaen. Kukkapuron ehkä tunnetuin esine on The New York Times -lehden vuonna 1974 maailman mukavimmaksi tuoliksi valitsema Karuselli. Alun perin tämä klassikko tuoli valmistui jo vuonna 1965. Tuolin materiaaleja ovat lasikuidulla vahvistettu lujitemuovi, teräs ja verhoilunahka. Karuselli tuoli onkin päätynyt nn. MoMan eli New Yorkin modernin taiteen museoon sekä myös Lontoon Victoria and Albert Museumin kokoelmiin. Itse tuolissa monesti istuneena pidän sitä äärimmäisen mukavana. 

Kuva Wikipedia 

Isa Kukkapuro-Enbom kertoi meille, että Studio Kukkapuro tulee avautumaan pienimuotoisena museona ja luovana tilana keväällä 2027. Se tulee myös olemaan Kauniaisten ensimmäinen museokohde jatkossa. Tämä rakennus on todella ainutlaatuinen arkkitehtuurin, muotoilun ja myös taiteen muodostama kulttuuriperintö, joka tulee ehdottomasti säilyttää myös tuleville sukupolville. 

Studio Kukkapuroon ei vielä pääse mutta ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa ja myös koeistumassa muistomerkin tuoleja Kauniaisten kirjaston edessä. Odotan innolla jo ensi kesää ja toista vierailua Studio Kukkapuron tiloissa. Minulla on ollut suuri kunnia työni puolesta tavata Yrjö Kukkapuro muutamia kertoja ja hän oli todella karismaattinen henkilö.