Tänään sukelletaan oopperan ja oopperapukujen värikkääseen sekä upeaan maailmaan! Tampereen Museo Milavidan tiloissa avautui jo 26.huhtikuuta näyttely oopperasta, sen suurista tunteista sekä upeasta draamasta. Bravissiomo! Pukuloistoa Rooman oopperasta kertoo oopperan pompöösia historiaa esitellen samalla lukuisilla estradeilla nähtyjä todella loisteliaita oopperapukuja. Teatro dell´Opera di Roma eli Rooman ooppera on tuonut Museo Milavidan näyttelyyn 38 erilaista ja todella upeaa oopperapukua peräti sadan vuoden ajalta. Näyttely on avoinna vielä 18.tammikuuta 2026 asti joten vielä ehtii ihailemaan satumaisen kaunista puvustusta.
Minä vierailin näyttelyssä jo heinäkuussa todella aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä joten ensimmäiseksi piti istahtaa Museo Milavidan kahvilaan hetkeksi. Vaikka matka Espoosta Tampereelle ei kestä kuin pari tuntia tuntui siltä, että olisi hyvä kahvitella ja syödä jotain pientä suolaista sekä makeaa ennen näyttelykierrosta. Milavidan kahvila on todella idyllinen paikka ja lainasin ao. kuvan museon sivuilta koska minun lisäkseni kahvilassa oli muitakin ihmisiä istuskelemassa.
Kuva: Museo Milavida
Museo Milavidan kahvilassa vilautin ensin Museokorttiani ja sitten tilasin herkullisen katkarapuleivän jääteellä ja sorruin myös ottamaan palan Britakakku. Voiko olla kesäisempää jälkiruokakakkua ja vielä niin helppotekoista - kakkupohja, marenkikerros ja kermapohjainen täyte sekä runsaasti mansikoita. Toki muitakin marjoja voi käyttää. Taisin viime kesänä tehdä peräti kolme Britakakkua NAMS 😍
Tätä "kiinalaisen prinsessan" pukua oopperalaulaja Maria Callas käytti 1948 laulaessaan Caracallan kylpylöiden Turandot esityksessä. Puku on alun perin valmistettu jo 1930-luvulla. Giacomo Puccinin säveltämän kolminäytöksisen oopperan Turandotin tarinan juuret ulottuvat varhaiseen keskiaikaan. Oopperan musiikkiin Puccini otti vaikutteita kiinalaisesta soittorasiasta. Puccini ei ollut koskaan käynyt Kiinassa mutta silti hän pystyi luomaan oopperansa musiikkiin vaikutteita sekä kiinalaisista sävelmistä, instrumenteistä että asteikoista. Kiehtovasta illuusiosta kaukaisesta maailmasta jossain idässä.
Kuva: TMAItalia, Teatro dell´Opera di Roma
Museo Milavidassa näytteillä olevat vanhimmat asut ovat jo 1920-luvulta ja uusimmat puolestaan aivan viime vuosilta. Rooman oopperatalo Teatro dell´Opera di Roma on upea rakennus. Olen seisonut sen ulkopuolella monia kertoja mutta vielä koskaan en ole onnistunut vierailemaan siellä sisällä. Ooppera avattiin alun perin marraskuussa 1880 ja nimeltään rakennus oli silloin Costanzi-teatteri, jossa oli 2212 paikkaa. Rakennus on käynyt läpi useita nimenmuutoksia sekä muitakin muutoksia ja parannuksia. Nykyisessä talossa istumapaikkoja on 1560.
Puccinin ooppera Turandot vie muinaiseen Kiinaan ja Pekingiin. Näyttelyssä on esillä mm. pukusuunnittelija Mario Cito Filomarinon luomuksia 1920-luvulta, joiden orientalistiset yksityiskohdat heijastavat tuon ajan kuvitelmia kaukoidässä sijaitsevasta kaukaisesta maailmasta. Viime kesänä Turandot esitettiin Savonlinnan oopperajuhlilla. En ole koskaan nähnyt em. oopperaa mutta yksi minun lempiaariani on siitä eli Nessun dorma saa aina silmät kostumaan. Aariassa tuntematon prinssi Calaf laulaa voitokkaasta varmuudestaan voittaa prinsessa Turandot ♥
Giuseppe Verdin nelinäytöksinen ooppera Aida kantaesitettiin jouluaattona Egyptissä 1871. Puvut on suunnitellut italialainen Caramba (Luigi Sapelli) 1930-luvulla.
Milavidan Facebook-sivulla näyttelyn toinen kuraattori Hannu Palosuo kertoi Aidan pukujen yhteydessä, että yllä olevissa kuvissa näkyvä upeasti kirjailtu viitta painoi 15 kg eli sen pukeminen mallinuken päälle vaati harkittuja liikkeitä ja tarkkaa suunnittelua. Toinen näyttelyn kuraattori on italialainen oopperaohjaaja Italo Nunzita, jonka videotervehdys näyttelystä löytyy Milavidan FB-sivuilta.
Milavidan näyttelystä opin, että ooppera on oikeastaan keksitty vahingossa. 1500-luvun lopulla firenzeläinen oppineiden seurue päätteli virheellisesti, että antiikin tragediat olisi esitetty laulaen. Em. päätelmän johdosta syntyi Dafne eli antiikin tyyliin laulettu teos. Ooppera sai vakiintuneet muotonsa vasta kun Italian hovit alkoivat tilata yhdeltä säveltäjältä yhtenäisiä teoksia eli musiikkidraamoja. Vasta Claudio Monteverdin (1567-1643) säveltämä Orfeus ooppera esitettiin Mantovan herttuan hovissa 1607.
Giuseppe Verdin ooppera Trubaduuri eli Il Trovatore esitettiin 1853. Ooppera on yksi maailman esitetyimmistä oopperoista, johtuen varmastikin sen melodioista, jotka seuraavat toisiaan aina vain tarttuvampina. Tapahtuma sijoittuvat 1400-luvun Espanjaan. Kreivi Luna ja trubaduuri Manrico rakastavat samaa naista Leonoraa. He taistelevat kansallissodassa eri puolilla ja ovat lisäksi veljeksiä vaikka eivät itse tiedä sitä. Puku on ollut tenori Giancomo Lauri-Volpin (1892-1979) oma, jota hän on käyttänyt useissa eri esityksissä.
Takana vain osittain näkyvä sinikultainen puku on ollut Duca di Mantovan rooliasu ja sitä on pitänyt yllään tenori Luciano Pavarotti 1960-luvulla.
Kolminäytöksinen Rigoletto on Chiuseppe Verdin vuonna 1851 ensiesityksensä Venetsiassa saanut ooppera, jonka libretto perustuu Victor Hugon näytelmään "Kuningas huvittelee". Ooppera on Verdin "romanttisen trilogian" ensimmäinen ooppera. Näissä teoksissa keskushenkilö on yhteiskunnan hylkimä ja Rigoletossa hahmo on rujo, kyttyräselkäinen hovinarri. Pukusuunnittelusta on vastannut Filippe Sanjust.
Giuseppe Verdin Naamiohuvit sai ensi-iltansa Rooman Teatro Apollossa helmikuussa 1859. Ooppera pohjautuu kuningas Kustaa III:n salamurhaan 1792. Kuninkaan surmasi ruotsalainen aatelismies Jacob Johan Anckarström, jonka liiketoiminta rahanlainaajana kärsi kovasti verotuksesta, jonka kuningas oli määrännyt ja maksoi lopulta sen myös hengellään. Verdin oopperat ovat kaikki aika vakavamielisiä.
Verdin Simon Boccanegra oopperan ensiesitys oli maaliskuussa 1857. Myöhemmin librettoa korjaili Arrigo Boito ja uuden, korjatun oopperan ensi-ilta oli maaliskuussa 1881. Puvun on suunnitellut 1930-luvulla Caramba (Luigi Sapelli). Kankaan puolestaan suunnitteli Mariano Fortuny.
Verdin Attila ooppera ensi-ilta oli 1846. Kuvassa vuonna 2005 esitetyssä näytöksessä päällikkö Aquialan tyttären Odabellan asu, jonka on suunnittellut Anna Biogiotti (s.1960).
Nabucco on Giuseppe Verdin ooppera vuodelta 1842. Ooppera kertoo 2500 vuoden takaisista tapahtumista Babyloniassa eli nykyisessä Irakissa ja Jerusalemissa. Ooppera perustuu tarinaan Babylonian kuninkaasta Nabukadressarista (Nabucco), joka valtasi Juudaan, ryösti Jerusalemin temppelin ja vangitsi heprealaiset Babyloniaan. Pukusuunnittelusta on vastannut Maurizio Millenotti (s.1946). Kuvassa itse kuningas ja pappi Belon.
Giacomo Puccinin iki-ihana Tosca sai ensi-iltansa 1900. Itse oopperan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin 1800 luvun poliittisesti levottomaan Roomaan. Tosca kertoo intohimoisesta rakkaudesta, jossa laulaja Floria Tosca taisteilee pelastaakseen rakastajansa, taidemaalari Mario Cavaradossin kaupungin sadistiselta poliisipäällikkö Scarpialta. Lopputulos on kuitenkin traaginen.
Anna Biagiotti (s.1960) on suunnitellut puvun vuonna 2000 ja sen mukailee vuonna 1964 esitetyn Toscan pukua ohjaaja Franco Zeffirellin pyynnöstä. Vuoden 1964 puku näkyy oikealla pääosaa esittäneen sopraano Maria Callaksen yllä (1923-1977).
Kuorolaisen inkatyyllinen puku, Guzmano Perun kuvernööri ja Alzira inkaprinsessa. Puvut on suunniteltu 1966-1967 esitettyyn oopperaan Alzira ja suunnittelijana toimi Danilo Donati (1926-2001).
Alzira on Giuseppe Verdin kaksinäytöksinen ja kahdeksas ooppera, joka ensi-ilta oli Napolissa 1885. Oopperan juoni perustuu Voltairen näytelmään Alzire, ou les Américains. Äärimmäisen näyttäviä pukuja kaikki. Ooppera sijoittuu Perun maisemiin ja on täynnä draamaa sekä rakkauden, vapauden ja vallankin ristiriitoja. Ooppera sai aikoinaan huonon vastaanoton ja se katosi oopperatalojen ohjelmistosta. Roomassa sitä esitettiin 1966-1967.
Giuseppe Verdin oopperan Don Carlos kantaesitys oli Pariisin oopperatalossa maaliskuussa 1867. Ooppera on täynnä poliittista juonittelua, raastavaa kolmidraamaa ja ihanaa musiikkia. Elisabeth on avioitunut Espanjan kuninkaan Filipin kanssa mutta hänen sydämensä kuuluukin kuninkaan pojalle Don Carlosille. Yksilöiden suuret tunteet jäävät valtiollisen hallintokoneiston jalkoihin. Asut ovat vuosilta 1965-1966 ja esityksen ohjasi Luscino Visconti (1906-1976) vastaten myös pukusuunnittelusta. Basso Martti Talvela lauloi sokean suurinkvisiittorin roolin Pariisin oopperassa 1991.
Vuonna 1934 sai ensi-esityksen Rooman oopperassa Ottorino Respighin ooppera La Fiamma. Näyttelyssä on todella upeita pukusuunnittelija Hugo De Anan (s.1949) luomuksia esityksen tuotannosta 1997-1998. Asujen inspiraation lähteenä on toiminut mm. Ravennan mosaiikit, Ooppera kertoo noituudesta rakkaudesta ja vallasta eikä siitä puutu myöskään draamaa. Salattu rakkaus ja äidin perintö vievät nuoren Silvanan kohti traagista kohtaloa roviolla.
Jorma Uotinen ja Carla Fracci Kuningas Lear -baletissa vuonna 2006, Teatro dell´Opera di Roma. Kuva lainattu Milavidan kotisivuilta.
Museo Milavidan näyttelystä löytyy myös puku, jota Jorma Uotinen on käyttänyt tanssiessaan Rooman baletissa. Vuonna 2006 italialainen balettitanssija, ohjaaja, näyttelijä ja Rooman baletin johtaja Carla Fracci (1936-2021) kutsui Uotisen (s.1950) tanssimaan Kuningas Learin roolin, joka oli tehty nimenomaan Uotiselle. Uutuusteos oli sävelletty Shostakovitshin musiikkiin ja se oli osa säveltäjälle omistettua festivaalia. Esityksiä oli kolme. Carla Fracci tanssi itse kuninkaan narrin osan ja muissa tehtävissä toimi oopperan baletin 18 miestanssijaa. Pukusuunnittelu Elena Mannini (1938-2024).
Verdin La Traviata ensi esitettiin jo vuonna 1853. La Travita pohjautuu Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 julkaistuu romaaniin Kamelianainen. Oopperan päähenkilö on tuberkuloosia sairastava kurtisaani Violetta, johon aatelinen Germont rakastuu. Rooman oopperassa sitä esitettiin 2016-2017 ja sen ohjasi Sofia Coppola (s.1971). Puvustuksesta vastasi Valentino Caravani (s.1932). Todella upea, punainen puku!
Gioachino Rossini sävelsi vuonna 1816 Sevillan parturi -oopperan, joka pohjautui Pierre-Augustin Beaumarchais´n vuonna 1775 julkaistuun satiiriseen näytelmään. Sevillan parturi on koominen ooppera, jossa saa todella nauraa kun kolmiodraamassa sattuu ja tapahtuu kreivi Almavivan, tohtori Bartolon kasvattitytär Rosinan ja Sevillan parturin kesken vaikka ja mitä. Rooman oopperassa vuosina 2015-2016 esitetyissä näytöksissä ollut mustavalkoinen puku on pukusuunnittelija Gianluca Falaschin käsialaa.
Bravissimo! -näyttelyssä pääsee myös näkemään Pablo Picasson Parade-baletin pukujen rekonsruktiot, jotka Anna Biagiotti (s.1960) on tehnyt. Pariisissa oli vuonna 1917 Erik Satien säveltämän baletin kantaesitys. Osittain kubistiset pahvista tehdyt lavasteet ja puvut herättivät kohua ja yleisö buuasi ja häiriköi esitystä mutta lopulta raikuivat kuitenkin aplodit. Teos oli vallankumouksellinen eli kolme taiteilijaryhmää pyrki esityksessä houkuttelemaan yleisöä Pariisin kadulta sirkukseen. Eric Satie sävelsi musiikin käyttäen mm. kirjoituskonetta, maitopulloja ja pistoolia. Todella erilaista ja kokeilevaa 1900 luvun alussa varmasti!
Museokaupassa oli myynnissä kaikkea ihanaa liittyen oopperan ja baletin maailmaan. Marjon matkaa lähti ihana "jalokivi hiuspanta". Täytyy esitellä se jossain vaiheessa.
Museo Milavidan Bravissimo! Pukuloistoa Rooman Oopperasta on avoinna vielä 18.tammikuuta 2026 asti. Italiassa ooppera on perinteisesti ollut aina kaiken kansan viihdettä ja huvia. Upeat puvut ja lavastukset, todella yllättävät juonenkäänteet, myrskyisät kohtaukset, toisinaan jopa yliampuva näytteleminen sekä upea musiikki laulun kera on minusta viihdyttävää. Oopperassa ja baletissa pitäisi ehdottomasti käydä useammin. Milavida on Museokorttikohde ja löytyy osoitteesta Näsilinna, Milavidan rinne, Tampere ja aukioajat ti-su klo 11-18 ja maanantaisin suljettu.
