Tytyrin Noitaluolaan ehtii vielä nyt viikonloppuna

Minä ehdin kuin ehdinkin kurkistamaan vielä Noidan kevätkaivokseen Lohjan Tytyrin Elämyskaivoksessa. Noitaluola avautui jo 13.maaliskuuta ja monen monta kertaa olin menossa jo sinne mutta sitten aina tuli jotain muuta. Harmitti aina ihan vietävästi kun en ehtinytkään ajaa Tytyriin kurkkimaan maan uumeniin. Yritin sovitella menojani ja tuskailin kireitä aikataulujakin useaan otteeseen epätoivoisena. 

Mutta onni onnettomuudessa minä pääsin kuitenkin nyt viimeisellä viikolla sukeltamaan maan uumeniin ja vinkkaan nyt teille, että vielä huomenna launtaina 11. ja sunnuntaina 12.huhtikuuta tämä on mahdollista. Kevät Noita löytyy kaivoksen aukioloaikoina luolastaan. Viikolla kävijöitä oli ihan maltillisesti mutta viikonloppuisin 300 - 400 henkilöä on piipahtanut Noidan kevätkaivoksessa, joten säpinää on ollut tapahtuman aikana. 

Tällä kertaa en käynyt tutustumassa Tytyrin Elämyskaivoksen päänäyttelyyn "Kivessä Elämä - kaivoshistoriallinen näyttely" koska aikaa oli rajallisesti. Näyttely kertoo kaivosteollisuuden kehityksesta ja käytetyistä koneista sekä välineistä. Kuvassa tämä "avokelkka", jolla olen vuosia sitten laskeutunut ensimmäisellä käynnilläni kaivokseen. Myös ao. kuva on vuoden 2017 vierailultani. 

"Tytyrin Elämyskaivos on joka kerta yhtä jännä paikka kun siellä vierailee" toteaa bloggaaja käytyään maan uumenissa ehkä 3-4 ellei peräti 5 kertaa. En edes enää pysy laskuissa mukana! Ensimmäisen kerran olen käynyt Tytyrissä jo 1990-luvun lopulla ja silloin kaivokseen laskeuduttiin jännällä avonaisella laskeutumiskelkalla, joka kulki kiskoja pitkin. Nyt alas mentiin KONEen huippuhissillä. Erikoiseksi kohteen tekee myös se, että keskellä Lohjan kaupunkia on mahdollista päästä kurkistamaan mitä maan alla tapahtuu / on tapahtunut jo vuodesta 1897. 

Matkalla Noitaluolaan.... 😉

Kaivostoiminta Lohjalla on alkanut jo vuonna 1542  kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi laamanni Eerik Flemingille luvan aloittaa rautamalmin louhinnan Ojamon kaivoksessa, joka tosin suljettiin jo 1862. Vuonna 1988 yksi louhituista tunnelikokonaisuuksista -110 -tasolla avattiin yleisölle. Tästä hetkestä lähtien on ollut mahdollista tutustua tähän jännään maanalaiseen maailmaan. Olla pimeyden, kosteuden ja maanalaisten äänien ympäröimänä mutta kuitenkin turvallisesti välimatkan päässä itse aktiivisesta kaivostoiminnasta. 

Tarkemmin Lohjan kaivostoiminnan historiasta voit lukea tästä. 

Matkan varrella oli kiva kuunnella erilaisten lintujen ääniä...helmipöllö koiraan soidinääni on rytmikkäästi puputtava ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu”. 

Ei vilahdustakaan Noidasta vielä...Olikohan hän piilossa jossain toisessa luolan osassa? Ihania lasten värittämiä kuvia pääsiäismunista roikkui seinän viereen pingotetussa narussa. 

Täytyy sanoa, että Tytyrin Noidalla oli kyllä silmää keväälle ja luonnon heräämiselle. Niin kauniita asetelmia kukista, virpomavitsoista, pupuista, tipuista ja kaikesta kevääseen sekä pääsiäiseen liittyen että ihan pyörrytti! 

Tytyrin Elämyskaivoksessa järjestetään vuosittain aina teemaviikkoja eli Rönni-Peikko on tavattavissa 30.1.-8.3.2026 sekä 16.4.-4.10.2026. Pääsiäisen aikaan 13.3. - 12.4.2026 on keväisen Noitaluolan aika. Halloween valtaa Tytyrin 8.10. - 8.11.2026 ja Noita vinkkasi minulle kun lopulta kohtasimme "Se on kyllä karmiva tapahtuma!". Ja vuoden päättää Joulukaivos Joulupukkeineen 13.11.2026 - 6.1.2027. 

Yhtäkkiä huomasin seinällä Noidan luudan, joka oli minusta merkki siitä, että pitää siirtyä toiseen käytävään sinistä valoa kohden...

Kärpässienet myös minusta viittasivat siihen, että pian kohtaisin Noidan....

Ja olin oikeassa sillä tässä oli nyt Tytyrin kaivoksen Noita! Ei yhtään pelottava, ilkeä tai äksy vaan mitä sydämellisin kevättaikoja tekevä hahmo, joka oli saapunut kaivoksen hämyisiin käytäviin touhuilemaan. Noidalla oli ollut iso urakka loihtia kevättä, vihreyttä ja pääsiäistunnelmaa siinä samalla ihmisten iloksi. Noita laittoi soimaan siellä 100 metrin syvyydessä minulle 100 metriä leveän kaivoslouhoksen äärellä Edvard Griegin Vuorenpeikkojen tanssin ja samalla itse valoteos heijastui kiviseinille! Upea elämys ja vaikka olen nähnyt tämän aiemmin teki melkein mieli halata tuota Noitaa!  

Toki ympäri vuoden on nähtävillä myös Kaivoksen synty ja historia, joka valottaa koko kaivostoiminnan ydintä vuosisatojen ajalta. Olin 2017 kesällä Visit Lohjan vieraana, jossa yksi kohde oli juuri Tytyrin kaivostoiminta ja tästä voit kurkistaa mitä silloin kirjoittelin historian havinan tapahtumista täällä kaivoksessa.  

Hienosti toteutettu tapahtuma ja upea rekvisiitta sekä valaistus. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja viihdyttävä elämys joten olen iloinen, että ehdin vielä mukaan. Minä jäin odottamaan hissiä, joka kuljettaisi minut takaisin maanpinnalle ja auringonvaloon. Jos menet Tytyriin kesällä niin kannattaa ottaa huomioon, että lämpötila maan alla on aina +8 C eli ihan shortseissa voi tulla vähän vilakka olo. Kypärä kuuluu aina vierailija varustukseen ja sen saa infosta mukaansa ennen kierrrokselle lähtöä. Ja sitten vain maan alle seikkailemaan! 

Pääsiäisen tunnelmia 🐣🌿🥚🐥

Mukavaa pääsiäismaanantain iltaa kaikille 🐣 Viimeinen pääsiäispäivä kun syödäään vielä makoisia pääsiäsherkkuja ja nautitaan myös keväisistä pääsiäiskoristeista ja -kukista kotona. Tulppaaneja maljakoissa ja myös lähimetsiköstä tuotuja oksia, joihin on puhjennut kodin lämmössä jo pieniä hiirenkorivia. Kevät! Tosin meillä pääkaupunkiseudulla pääsiäistä ei tänä vuonna vietetty kovin aurinkoisessa huhtikuun säässä. Eilisellä iltalenkillä kastuttiin Mimmin kanssa ihan kunnolla vaikka kävelimme vain hetken sateessa.

Tänään taivas on harmaa edelleen mutta onneksi sateelta ollaan vältytty. Mustarastaan huilumaisen täyteläistä, melodista ja tummasointista laulua vai pitäisikö sitä kutsua peräti viheltelyksi on upeaa kuunnella. Minusta mustarastaan keväinen laulu on yksi kauneimmista äänistä minkä voi kokea aamu- ja iltahetkinä. Mustarastas ♥

Olen päivittäin yrittänyt katsella näkyisikö meidän parvekkeella mustarastas koirasta. Toistaiseksi häntä ei ole näkynyt mutta ehkä jo huomenna. Ensimmäinen mustarastaan pesä ilmestyi meidän parvekkeelle jo keväällä 2016 kun olin viikon työmatkalla Hollannissa. Parvekkeellemme on vuosien saatossa rakennettu peräti seitsemän mustarastaan pesää, joista ainoastaan vuonna 2020 viisi poikasta onnistui kuorimaan ja lentämään myös pois pesästä. Muista pesistä munat ovat aina mystisesti hävinnneet eli joko orava ja harakka/varis on vienyt munat. Viime keväänä pesää ei rakennettu mutta nyt toivon hartaasti, että tämä kevät olisi taas poikaskesä. Katsotaan miten käy!

Toki mustarastaan parvekepesintä on myös jakanut mielipiteitä ja vuonna 2020 kirjoittama postaukseni "Mustarastaan pesä parvekkeella - ihastuttaa ja vihastuttaa" on herättänyt myös paljon puolesta ja vastaan ajatuksia. Lukukertoja (tällä hetkellä 19472) postaukseeni on kertynyt paljon eli aihe selkeästi puhuttaa monia.

En onnistunut harmikseni saamaan perinteisiä koivun oksia tälle pääsiäiselle. Meidän hiirenkorvalla olevat, pienet puhjenneet kevätlehdet ovat itse asiassa kotimme läheltä mutta ne ovat villivadelman oksia. Valtava villivadelma alue ei varmasti pahastunut eikä tulevan kesän sato kärsinyt pahasti kun minä taitoin sieltä muutamia oksia kotiin. Maljakossa villivadelman oksat alkoi viheriöidä jo parin päivän jälkeen näin kauniisti.

Huomasin ottaessani tätä kuvaa, että olin unohtanut laittaa tuohon sitruunamuotoiseen kannuun vettä - onneksi kuva paljasti emännän mokan, joka ehdittiin vielä korjata ennen ruokailun aloittamista. Kätevälle (lue kiireiselle) emännälle joskus sattuu ja tapahtuu kakenlaista! En ollut viime kesänä riittävästi pakastanut uusia perunoita, joten ne menivät kaikki jo jouluaterioiden yhteydessä. Ensi kesänä täytyy ostaa enemmän perunoita Wennborgin tilalta Kytäjällä, että uusia perunoita riittää myös pääsiäiseen.

Yritin jo valjastaa ensi kesälle perunoiden "kuorien rapsutteluun" apua kummitytöltä mutta meillä jäi vähän keskustelut kesken 😉Jouduimme tyytymään tänä pääsiäisenä Ainoan K-Supermarketista ostamiini "uuden sadon pestyihin perunoihin". Ihan hyviä nekin toki olivat mutta mitä todennäköisemmin Espanjasta, Egyptistä tai jostain muusta Välimeren maasta tuotuja. Mutta kyllä ne suomalaiset varhaisperunat ovat "nannaa",

Meidän pääsiäispöytään pääsivät nyt ensimmäistä kertaa nämä suloiset pupu tarjoiluastiat, jotka löysin Anna's Joulumaan Kevät-tapahtumasta. Minulla on vielä kolmaskin kulho mutta koska se on vaaleanpunainen ei päässyt mukaan ruokakattaukseen. Minulle tulee näistä pupuhahmoista mieleen omasta lapsuudestani tutut Peter Rabbit eli Petteri Kaniini kirjat. Helen Beatrix Potter (1866-1943) oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Hänen luomiaan hahmoja ovat Petteri Kaniinin lisäksi Jeremias Rimppakinttu ja Rosina Ankkanen. Minulla ei ollut näitä kirjoja itselläni koskaan mutta lainasin niitä aina meidän kirjastoautosta lapsena. Kirjoissa oli todella kauniita kuvia ja ihania tarinoita!

Uunissa haudutettuja kanan rintafileitä, perunasalaattia, skagenia dijonsinapilla maustettuna, italiansalaattia, kylmäsavustuttua lohta ja tarjolla olevista kasviksista sekä vihanneksista jokainen sai tehdä juuri oman näköisenä "salaatin lautaselleen" ja isoja jättikatkarapuja chilikastikkeen kera. Oli kiva istua ihan rauhassa ja syödä hyvin pääsiäisen kunniaksi.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin sitruunakakkua vaahtokarkkien ja suklaalampaiden kera. Ja totta tarjolla oli myös pääsiäismunia. Kuvassa pääsiäisherkuista on osa meidän kolmannessa vaaleanpunaisessa pupu kulhossa esillä. Koska niitä virpojia ei meille palmusunnuntaina tullut niin suklaaamunia riittää vielä pitkäksi aikaa 🐣🌿🥚🐥

Muistatteko kun pari viikkoa sitten kävin osallistumassa Kauniaisten kaupungitalolla pidettävään "Fagergé pääsiäismunien koristelukurssille"? No minähän hurahdin näihin pääsiäismuniin ihan urakalla joten kävin Jumbon Sinellissä hakemassa vesiliukoista akryylimaalia sekä koristeluun tarvittavia timantteja, helmiä jne. ja pääsiäisviikolla yhtenä iltana syntyi lisää pääsiäismunia. Nyt näitä "Fabergé pääsiäismunia" on tehty jo peräti 13 kappaletta alun perin askarrellut neljä munaa mukaan lukien. Parikin tuttuani on innostunut näistä munista eli saa nähdä paljonko munia syntyy ensi pääsiäiseksi. 

Kuva Via Crusis 

Minulla oli tarkoitus mennä lankalauantaina 4.huhtikuuta katsomaan Via Crusis - Ristin tie - pääsiäisnäytelmän 30-vuotisjuhlanäytöstä Senaatintorille alun perin. Harmikseni minulle iski joku noidannuoli alaselkään joten otettuani lihasrelaksantin päätin levätä kotona, että olisin emännöimmässä pääsiäisruokailua seuravana päivänä. Mukana uutena Jeesuksen roolissa oli näyttelijä Anssi Niemi ja aiempien vuosien näytöksissä mukana olleita näyttelijöitä. Edellinen Via Crusis on ollut vuonna 2019, jota olen ollut katsomassa ja sitä ennenkin blogiin on tullut pääsiäisnäytelmästä postauksia. Ehkä taas ensi vuonna. 

Miten sinun pääsiäisesi sujui? Syötiinkö teillä lammasta, kanaa vai jotain ihan muuta pääsiäisaterialla? Onko sinulla jotain pääsiäisperinteitä, joita haluat kunnioittaa joka vuosi? Maistuiko mämmi? Vieläkö pääsiäismunia on jäljellä vai onko kaikki jo syöty? Kivaa uutta huhtikuista viikkoa kaikille!

Pääsiäispuput ja tiput ovat valloittaneet Talvipuutarhan 🐤🐰🐣🐥

Talvipuutarhan pääsiäisen aika tänä keväänä on 28.3. - 6.4. Minä ehdin piipahtaa puutarhassa jo kiirastorstaina ihailemassa pääsiäiskukkien väriloistoa ja katselemassa suloisia pääsiäskoristeita. Usein itse pääsiäispäivinä tapahtumassa voi olla hieman ruuhkaa joten on kiva, että pääsiäistapahtuma ajoittuu useammalle päivälle. Tapahtuma on avoinna päivittäin klo 10-16. Itse talvipuutarhassa ei ole kahviota mutta mukaan voi ottaa omat eväät ja juomat, joita nautitaan Länsisiivessä. Sieltä löytyy pieniä pöytäryhmiä ja penkkejä kahvitteluun sekä istuskeluun. Tapahtuma on kaikille maksuton. 

Tänä vuonna eteisaulassa kävijät vastaanottivat pikkuiset, pääsiäisenkeltaiset pupuset narsissien kera. Minä aina ihailen käynneilläni Talvipuutarhan upean isoja kransseja, joiden koristelu on todella kaunista. Itse olin niin laiska tänä vuonna etten hakenut kellarista pääsiäiskranssia ulko-oveen. Nyt vähän harmittaa mutta onneksi kotona on kuitenkin esillä sekä pääsiäiskoristeita että myös pääsiäiskukkia. Rairuohoa en onnistunut kasvattamaan tänäkään vuonna eli ehkä siemenet olivat huonoja tai minä kastelin niitä liikaa. Ensi vuonna sitten uusi yritys! 

Eteistilan katon rajassa näytti myös lentelevän kiltin näköinen pääsiäisnoita luudallaan mustan kissansa kanssa. Kahvipannua hänellä ei näyttänyt tällä lennolla olevan mukanaan - ehkä siis vain joku pikku pyrähdys Talvipuutarhassa ja sitten eteenpäin. 

Palmuhuoneesta ihan Karppialtaan reunalta läytyi ihanan värikkäillä höyhenillä koristeluja virpomisvitsoja. Vieläkin harmittaa ettei meille palmusunnuntaina tullut virpojia mutta ehkä taas ensi vuonna. Varattuja suklaamunia on vieläkin jäljellä...tosin pakko myöntää, että muutamia olen saattanut niistä olen saattanut jo syödä 😇

Minun traditioniin Talvipuutarha vierailussa kuuluu ihan joka kerta karppiallas. Koikarpit löytyvät Palmuhuoneesta ja näiden eriväristen sekä todella sympaattisten kalojen uiskentelua on todella rentouttavaa katsella. Koikarpit muuten kesyyntynyt todella helposti. Ne voi opettaa jopa syömään kädestä ja koikarppi oppii tunnistamaan myös ruokkijansa. Talvipuutarhan karppeihin ei toki saa koskea. 

Hyvin hoidettuna koikarppi saattaa elää peräti 25-35 vuotiaaksi ja kasvaa yli 60 cm pituiseksi sekä useita kiloja painavaksi! Kun Talvipuutarhassa alkoi puolitoista vuotta kestävä peruskorjaus 2010 karpit muuttivat väliaikaisesti Sealifen tiloihin. Mutta palasivat takaisin Talvipuutarhaan kun remontti oli valmis. Koikarpit ♥

Keltanarsisseista minulle tulee aina pääsiäisenä mieleen isoäitini pyöreä kukkapenkki keväällä kesämökillä. Keltanarsissien lisäksi penkissä kasvoi myös valkonarsisseja ja tulppaaneja. Valkonarsissi on yksinkertainen, vanhanaikainen sipulikasvi, jolla on täysin valkoiset kehäliuskat ja pieni keltainen oranssireunainen kruunu kukan keskiosassa. Äärimmäisen kaunis kukka, jota en koskaan ole onnistunut itse hankkimaan pääsiäisenä. Se muistuttaa ulkonäöltään vähän orkideaa. 

Seuraavaksi siirryin Länsisiipeen, jossa kohtasin yllätyksenä opiskeluaikojen tuttuni! Halasimme ja vaihdoimme puhelinnurmeroita sopiakseni paremmalla ajalle kahvittelun ja "tilannepäivityksen". Hän oli viettänyt jo oman "kahvitteluhetken" Talvipuutarhassa ja kiirehti tapaamiseen - todella hauska yhteensattuma!

Näin upeasti kukki keltainen orkidea Länsisiivessä. Se päivä kun minä saan pidettyä orkidean hengissä edes vuoden tai kaksi on kyllä suuri ihme. Olen jo luopunut haaveesta, että onnistuisin orkidean kanssa. Olen kateellinen heille, joilla orkideat kasvavat ja kukoistavat kun minä onneton saan ne aina kuolemaan tai kuihtumaan...

Siirryin takaisin Palmuhuoneen toiseen puoleen, josta löytyi ihanan syvän oranssin värisiä begonioita ja pääsiäisen keltaisia tulilatvoja. Minä rakastan begoniaoita ja ruusubegonioita. Niitä yritän aina saada myös meidän kesähuoneseen (siis parvekkeelle) kesäksi koska ne saan aina kukoistamaan koko kesän. Saa nähdä miten minun talvehtineiden pelargonoiden käydä tänä vuonna. Kohta se selviää. Ainakin pari näyttää aika hyviltä tässä vaiheessa...

Pikkunoidat luutineen olivat vallanneet lasikuistin. Heillä näytti olevan myös kahvipannut ja kissat mukana koska taitavat kuulua noitien vakiovarustukseen luudan lisäksi. Oli siellä toki myös pääsiäskana ja -kukko pariskunta myös. Ehkä he odottivat poikasten kuoriutumista...

Ihana vierailu antoi taas virtaa päivään ja nostatti pääsiäistunnelmaa. Talvipuutarha sijaitsee Töölönlahden pohjoispäässä, Olympiastadionin vieressä. Tarkka osoite on Hammarskjöldintie 1 A, Helsinki. 🐤🐰🐣🐥