Hyvää Kalevalan päivää

 

Tänään on vietetty kansalliseepoksemme Kalevalan sekä myös suomalaisuuden merkkipäivää. Päivä on ollut myös virallinen liputuspäivä eli jos mietit miksi siniristiliput liehuivat saloissa tänään tässä on syy liputukselle. Saamme kiittää monitietäjä Elias Lönnrotia (1802-1884) sekä Kalevalan että myös Kantelettaren kokoajana. Lönnrot on ollut omana aikanaan todellinen monitoimimies. Hän oli tiedemies, filosofi, muusikko, runoilija, kirjailija, toimittaja, kielentutkija, keksijä, lääkäri sekä myös suomalaisen karvitieteen uranuurtaja. Eikä tässä vielä kaikki sillä Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakausilehden Mehiläisen kustantaja sekä toimittaja. 

Kuvat Digi.Kansalliskirjasto

Sammattilaisen Elias Lönnrot toimittama Mehiläinen lehti ilmestyi vuosina 1836-1837 ja 1839-1840. Mehiläinen oli yleislehti, joka sisälsi tietoa eri aloilta sekä runoja ja kertomuksia. Aikakausilehden tavoitteena oli edistää juuri suomen kieltä ja kansanrunoutta. Löysin Kansalliskirjaston digiarkistosta näköispainoksia muutamista lehdistä. Ensimmäiseksi tuntui siltä, että 1800-luvun kirjoitustyyli ja sen ajan kirjaimet tekivät lukemisen hieman vaikeaksi. 

Mutta mitä enemmän keskittyi sitä enemmän myös teksti aukesi. Löytyi viittauksia Kalevalaan ja sen henkilöihin. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan mahdotonta vaan ihan soljuvaa - toki vanhahtavaa suomenkieltä. Lönnrot ehti julkaisemaan myös useita kansaa valistaneita terveys- ja tiedejulkaisuita koska hän oli myös lääkäri. Ahkerana miehenä hän suomensi vielä jossain välissä useita virsiä. 

Kuva Wikipedia

Elias Lönnrotin patsas löytyy Lönnrotinpuistikosta Lönnrotinkadun varrelta eli juuri siitä Vanhan kirkon kohdalta. Pronssiveistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström ja se paljastettiin 1902. Veistoksessa Lönnroth on runonkeruumatkalla kirjaamassa muistikirjaansa kuulemiaan säkeitä ja syntysanoja Kalevalaa varten. Hänen vieressään istuu pitkäpartainen ja -hiuksinen vaka vanha Väinämöinen. Monumentin jalustan juurella puolestaan istuu kaihoisa Kantelettaren impi valikoiden hiuksistaan suortuvia kanteletta varten. 

Mauri Kunnas, Koirien Kalevala: Antero Vipunen 

Elias Lönnrotin veistoksen jalustasta löytyvät myös tekstit "Elias Lönnrot" ja "Sain sanat salasta ilmi." Tämä mystinen maininta sanoista liittyy Väinämöiseen ja jalustan piilokuvaan. Kun osaa oikein katsoa niin jalustan sivulta löytyy melko huomaamaton reliefikuva Kalevalan tietäjä Antero Vipusesta ylösalaisin juuri Väinämöisen alapuolelta. Kansalliseepoksemme 17. runossa Väinämöinen menee kysymään Vipuselta puuttuvia sanoja jonka seurauksena hän joutuu Vipusen vatsaan.

Vipusen otsassa on kalevalaisen mystiikan merkkinä pentagrammi eli viisikanta. Viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtikuvio, joka on muinaisen suojeluksen, tasapainon ja viiden elementin - tuli, vesi, ilma, maa ja henki - symboli. Antero Vipunen on itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa maan alla makaava vainaja tai jättiläinen - tietäjä, jolla on hallussaan ikiaikaisia loitsuja ja tietoja. 

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalassa on jättiläismäinen, nukkuva hahmo, jonka vatsaan Väinämöinen joutuu etsiessään loitsusanoja. Vipunen nielaiseen koira-Väinämöisen kirjassa, mutta tämä pääsee pois vatsasta takomalla, mikä pakottaa Vipusen luovuttamaan sanat Väinämöiselle. Kunnas on noudattanut perinteistä Kalevan 17. runon tapahtumakulkua. Minusta on upeaa, että on Kalevalasta on tehty myös versio lapsille!

Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen kyntää kyisen pellon 1928, kattofresko Kansallismuseon aula

Elias Lönnrotin keräämään opukseen tutustuttiin aikoinaan jo koulussa äidinkielen tunneilla. Tiedän, että monelle Kalevalan lukeminen oli todellista tuskaa ja hammasten kiristelyä. Minusta Kalevala oli koulussa jo kiinnostavaa luettavaa vaikka olihan vanha suomalainen runomitta lapsena vähän vaikeaa ymmärtää. Kalevalan mystiikka ja tietty sadunomaisuus kiehtoivat. Nähtyäni vielä lapsena miten Akseli Gallen-Kallela oli freskoissaan kuvannut Kalevalaa olin myyty! 

Kalevala Koru, Nukkekääty

Myös Kalevala Korun upea korut, joita itselläni on monia muistuttavat minua tästä kalevalaisesta perinteestä näin Kalevalan päivänä. Suomalainen Kalevala Koru on valmistanut koruja on vuodesta 1937 lähtien. Kalevalan satavuosijuhlat 1935 innoittivat aikoinaan rahankeräyshankkeeseen kalevalaisten naisten patsaan pystyttämiseen. Patsashanke ei koskaan toteutunut mutta patsasta suunnitellut naistoimikunta alkoi myydä arkeologisten löytöjen perusteella tehtyjä muinaiskoruja. Tästä sai sitten alkunsa Kalevala Koru.

Kalevala Koru, Karhu rannekoru ja Karhu kääty

Kalevala Koru täytti 80-vuotta 2017 ja kirjoitin silloin tänne blogiin postauksen "Kesyttämätöntä kauneutta". Äärimmäisen hyvä kampanja siitä, että kaikki me naiset voimme olla juuri omanlaisiamme!

"Jokainen meistä on omanlaisensa ja silti yhtä arvokas naisena. Miksi yrittäisimme koko elämämme mahtua johonkin oletettuun naisen muottiin, kun voimme olla onnellisempia kesyttämättöminä eli juuri sellaisina kuin olemme" markkinointijohtaja Maria Uunila, Kalevala Koru

Kalevala alkaa tarinalla siitä kuinka maailma syntyi. Kalevalan mukaan sotkan munan palasista syntyy maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Lapsen näkökulmasta ja myös meidän aikuistenkin  Kalevalassa tapahtuu jatkuvasti jotain jännittävää. Missään tapauksessa Kalevala ei ole minusta tylsä vaan erittäin mielenkiintoinen eepos.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat." Kalevalan ensimmäiset sanat 

Mikä on sinun suhteesi Kalevalaan? Oliko koulussa pakkopullaa vai piditkö sen tarinoista? Onko sinulla joku muisto liittyen Kalevalaan tai Kalevala Korun tuotteisiin? Hyvää Kalevalan päivää kaikille tasapuolisesti! 

Seuraavissa postauksissa olen aiemmin käsitellyt Kalevalaa ja Kalevan päivää.

Kalevalan päivää ja koruja 2017

Kesyttämätöntä kauneutta 2017

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 2018

Kalevalan päivän kunniaksi pari sanaa eepoksen naisista 2021

Suomalaisen kulttuurin, Kalevalanpäivää kaikille 2022

Helsingin kaupunginteatterin "Komedia pankkiryöstöstä" on hulvatonta menoa

 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen

Jos haluat kokea todella hulvattoman teatteriesityksen suosittelen, että otat suunnaksi Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esitettävän "Komedia pankkiryöstöstä". Minä kävin katsomassa sen jo ensi-illassa 5.helmikuuta ja todella nautin esityksestä, jossa aivan mieletön sanailu ja ajoitus osuivat täysin nappiin. Kulttuuritoimituksen Maija Kääntä kirjoitti arvostelussaan 6.2. seuraavasti "Komedia pankkiryöstöstä on vahvasti farssi, jossa jokaisella näyttelijällä on hetkensä. Vauhdista ja liikunnasta tulee mieleen vanhat mykkäelokuvat." Erittäin hyvin kiteytetty arvio minunkin mielestäni. 

Komediassa oli paljon sellaista "menneen maailman menoa" ja tämä vuonna 2016 Lontoossa kantaesitetty näytelmä on siirretty Kaupunginteatterin versiossa vuoden 1958 Helsinkiin. Tässä farssikomediassa sai nauraa paljon kun sen todella yllätykselliset käänteet veivät mennessään eikä seuraavaa siirtoa osannut yhtään aavistaa. Tuli mieleen kun olisi istunut Linnanmäen perinteisellä Vuoristoradalla tietämättä mennääkö "vaunulla ylösmenon jälkeen hirveää vauhtia alaspäin" vai jotain ihan muuta. Ja tämä yllätyksellisyys oli juuri "se kasassa pitävä liima". 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, Linnea Leino (Aino, pankinjohtajan tytär)

Komedia pankkiryöstöstä perustuu Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin alkuperäiseen The Comedy About a Bank Robbery ja suomennoksen on tehnyt Paavo Leppäkoski. Em. kolmikko on aikoinaan perustanut Mischief Theatre -komediaryhmän, joka on tunnettu erityisesti juuri farssimaisista menestysnäytelmistään. Heidän aiempia teoksiaan ovat The Play That Goes Wrong, jossa huono-onniset amatööriteatterilaiset esittävät murhamysteeriä, jossa alkaa tapahtua onnettomuuksia. Heidän kynästään on lähtöisin myös Peter Pan Goes Wrong. Olisi todella upeaa päästä Lontooseen katsomaan alkuperäiskielisinä em. näytelmiä joskus tulevaisuudessa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen. Sauli Suonpää (Roger Rahikainen, vanki) ja Martti Manninen (Tauno Kyykkä, vanginvartija)

Kaikki lähtee liikkeelle vankilasta, johon on kantautunut tietoa houkuttelevasta ja arvokkaasta ryöstökohteesta! Hakaniemen Osakepankkiin on nimittäin tuotu säilytykseen valtavan suuri ja arvokas timantti, joka kuuluu jollekin ruhtinattarelle. Roger Rahikainen (Sauli Suonpää) on kovamainen vanki, joka on päättänyt karata vankilasta ryöstääkseen timantin. Ryöstösuunnitelma on saanut myös hieman yksinkertaisen vanginvartija Tauno Kyykän (Martti Manninen) innostumaan suunnitelmasta, johon hän lähtee mukaan hypäten samalla rikolliselle polulle. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Risto Kaskilahti (pankinjohtaja Jorma Kuusikko), Merja Larivaara, Jouko Klemettilä (Arvo pankkivirkailija)

Hakaniemen Osakepankin johtaja Jorma Kuusikko (Risto Kaskilahti) on pitkän työuransa varrella onnistunut vähän sotkemaan sekä omat että pankinkin rahat sekaisin. Onneksi hänellä on kuitenkin jo vuosikausia ollut apunaan uskollinen alainen Arvo (Jouko Klementtilä), jonka kanssa he yrittävät pitää tuon mittaamattoman timantin säilytyksestä kuitenkin huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Supon tarkastaja Reino Perä (Rauno Ahonen) kun on tulossa vielä tarkistamaan pankin turvatoimien pitävyyttä ihan koska tahansa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, Merja Larivaara (Hellä Moilanen, pankkivirkailija)

Pankissä työskentelevällä virkailija Hellä Moilasella on hieman kaidalta polulta poikennut Veikka poika (Samuel Kujala), jonka mieltymyksenä ovat muiden lompakot. Hellä itse puolestaan on "melkoinen vamppi", jolla on omat hunajaisen tehokkaat keinot pyöritellä miehiä kuin arpakuutioita. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Samuel Kujala (Veikka Moilanen), Sauli Suonpää (Roger Rahikainen) ja Linnea Leino (Aino)

Ihan puhtoinen pulmunen ei myöskään ole pankinjohtajan tytär Aino, jolla lukuisia eri ikäisiä kilpakosijoita riittää ja tätä kautta myös sitten rahaa. Joskus Ainon asunnossa on ihan ruuhkaa kun miehiä tulee "ovista ja ikkunoista" sisälle.  

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen.  Samuel Kujala (Veikka Moilanen) ja Linnea Leino (Aino)

HKT, kuva: Otto Ville Väätäinen, Rauno Ahonen (Supon Reino Perä) ja Merja Larivaara. 

HKT, Otto-Ville Väätäinen, Linnea Leino, Martti Manninen ja Samuel Kujala.

Lasse Lipponen on Helsingin Kaupunginteatterin tanssija ja näyttelijä, jolla on vaatimattomasti "Komedia pankkiryöstöstä" farssissa neljätoista eri roolia esitettävänä. Lipposen rooleja ovat Virtanen, Varma, rosvo, poliisineuvos, tarjoilija, päätoimittaja, kukkakauppias, Elmeri, Ilmari, Günther, talonmies, isoäiti, prinssi Ludwig ja lokki - huh huh! Muistan Lasse Lipposen myös ihan huikeasta Moulin Rouge! musikaalista vuoden takaa. 

HKT, kuva: Otto-Ville Väätäinen, vartija (Lasse Lipponen) ja Roger Rahikainen (Sauli Suonpää). 

Tuntuu siltä, että kaikilla hahmoilla "Komedia pankkiryöstöstä" on salaisuuksia, jotka sitten paljastuvat juonen edetessä. Se mistä alun perin on lähdetty liikkeelle muuttuu niin monta kertaa farssikomedian juonenkäänteissä, että "mustakin muuttuu valkoiseksi". Miten timantille käy tässä ryöstössä ja kuinka ihmiskohtalot lopulta ratkeavat selviää vain varaamalla liput Helsingin Kaupunginteatterin näytökseen.   

Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut loistavasti tämän hulvattoman farssikomedian kanssa. Näytelmän aivan huikea lavastus on Jani Uljaksen käsialaa. Näytelmässä uhmataan painovoimaa roikkumalla mm. köysissä ja kiipeämällä katon rajaankin välillä. Näyttelijöiden pitää osata olla myös melkoisia akrobaatteja! Pyörönäyttämön avulla kohtaukset vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja tämä elävöittää upeasti näytelmän kulkua. Lavastuksessa näkyi myös hyvin nostalgisesti 1950-luku. 

Elinan Vätön puvustus oli autenttisen 50-lukuinen kellohameineen, kenkineen ja miesten pukuineen. Musiikin on säveltänyt ja sovittanut Eeva Kontu ja se oli vei hyvin eteenpäin hulvatonta farssikomediaa.  

HKT kuva: Otto-Ville Väätäinen 

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterin viihdyttävästä illasta! Sai nauraa välillä ihan kyyneleet silmissä ja vatsa kippurassa. Vierustoverini nousi ihan seisomaan ja taputti raivokkaasti kun esitys päättyi! Esitys piti otteessaan ja näyttelijäsuoritukset olivat minusta loistavia. Kesto noin 2,5 tuntia sisältäen väliajan. Ehdottomasti Marjon matkassa suosittelee ja tästä pääset varaamaan liput tuleviin näytöksiin. 

Värikäs jäälinna, laskiaispullia, tulppaaneja ja ystävänpäivän viettoa

 

Helmikuu on jo puolivälissä vaikka minusta tuntuu, että juurihan se vasta alkoi! Päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti. Tänään sunnuntaina aurinko nousi jo klo 8:00 ja laski klo 17:10 eli päivän pituus oli jo ruhtinaalliset 9 tuntia 9 minuuttia! Vaikka lunta onkin taas viime päivinä satanut myös täällä pääkaupunkiseudulla aika reippaasti olen positiivisella mielellä, että kevättä kohti tässä mennään jo ihan kohisten. 

Kohta on jo maaliskuu eli ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta en toivoisi enää yhtään tänne etelään koska viime viikolla parina päivänä sain kaivaa autoa lumesta esille kun parkkipaikalle ei tullut aura-autoa kahteen päivään. Onneksi taloyhtiöllä on useita lumikolia, joiden avulla pääsin liikkeelle hikisten lumitöiden jälkeen. Parkkialueen ympärillä on melkoiset lumikinokset, joten jos lunta vielä tulee lisää ei sitä voida enää varastoida mihinkään 😕

Lauttasaaren Kasinonrantaan oli taas rakennettu todella upea jäälinna. Pitihän sinne mennä katselemaan todella värikästä ja mielikuvituksellista linnaa, jonka paikalliset lapset olivat rakentaneet. Omassa lapsuudessani me usein rakensimme lumilinnan pyörittelemällä isoja lumipalloja, joista tehtiin sitten seinät. Toinen tapa tehdä lumilinna tai pitäisikö sitä ehkä kutsua lumiluolaksi oli kaivaa isoon lumikasaan kaivanto, jossa oli myös luminen katto. 

Muistan, että vanhemmat varoittelivat näistä kaivetuista lumiluolista koska olihan niissä todellakin melkoinen sortumisvaara. Onneksi koskaan ei sattunut mitään kun touhusimme lumileikeissämme. Oli myös tärkeää saada valmiiseen lumilinnaan lumilyhty eli oikea kynttilä valaisemaan omien kätten tekemää luomusta. 

Talvella 2021 kävin edesmenneen jackrussellini Minnien kanssa katsomassa Lauttasaaren jäälinnaa juuri tässä samassa paikassa ja siitä syntyi blogiin postauskin. Olin tätä ennen jo 2013 nähnyt Kruunuhaassa värikkään jäälinnan mutta jotenkin onnistuin hävittämään/tuhoamaan siitä otetut valokuvat. Tästä linkistä pääset katsomaan miltä tuo linna näytti tuolloin kun siitä oli kirjoitettu blogijuttu, jonka itse löysin netin syövereistä. Olisiko tuo ollut ensimmäinen värikäs jäälinna Helsingissä...?

Tyhjään pahvitölkkiin laitetaan siis vettä sekä vesiväriä halutussa sävyssä ja sitten tölkki vain ulkotilaan jäätymään. Olen kuullut, että jotkut innokkaimmat ovat sulloneet tölkkejä myös omaan pakastimeen jos ulkolämpötila on mennyt harmittavasti plussan puolelle. Näin saadaan aikaan värikkäitä jäätiiliä, joista voidaan sitten rakentaa juuri sellainen jäälinna kuin oma mielikuvitus haluaa siitä luoda. Tölkkeihin voidaan toki värin lisäksi upottaa vaikka lehtiä, leikkokukkia tai jotain pieniä esineitä tai viestejä. 

Jäälinnassa näkyi sydämiä, jään sisään upotettuja kukkia/lehtiä, "käsiä" eli kumihanskojen sisään oli jäädytetty vettä jne. Kun teimme Mimmin kanssa lähtöä paikalta sinne tuli päiväkodista äiti kahden lapsensa kanssa ja he toivat lisää "jäätiiliä" linnaan. Todella upea linna eli käykää ihmeessä katsomassa! Linnan läheisyydessä oli ainakin vielä alkuviikosta myös komea lumiukko. 

Minä rakastan laskiaispullia joten olen syönyt niitä aika monta tässä viime viikkojen aikana. Pakko tunnustaa, että ostin ensimmäiset laskiaispullat jo tammikuun loppupuolella. Koska en voi allergiani (manteli) takia syödä 5.helmikuuta nautittavia Runebergin torttuja herkuttelin sitten makoisalla laskiaispullalla. Tänään laskiassunnuntaina totta kai nautittiin kahvin kanssa pulla ja tulevana laskiaistiistaina sitten vielä yksi. Sen jälkeen palataan taas ruotuun ja jäädään odottamaan seuraavaa kausiherkkua eli mämmiä pääsiäisenä. 

Tulppaaneita pitää olla koko ajan maljakossa koska rakastan niitä! Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta punttia olen niitä jo ostanut mutta onneksi tulppaanit ovat edullisia. Kukkien laatu on vähän vaihdellut eli jotkut ovat kestäneet toista viikkoa maljakossa kun taas toiset ovat nuupahtaneet melko nopeasti. Minulla on vielä yksi amaryllis joulusta jäljellä ja mielenkiinnolla odotan mahtaako se jaksaa vielä kasvattaa viimeisen kukan, joka on tulossa sipulista... Pidän peukut pystyssä, että vielä yksi upea amarylliksen kukka nähtäisiin. 

Eilen tapasin kahvittelun merkeissä  hyvän ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo kouluajoista lähtien. Hän ojensi minulle pienen paketin, jonka sisältä "löytyi hänen ystävänsä Marjo". Ystäväni ei kertonut mistä tämän pienen kaksoisolentoni oli löytänyt vaikka kovasti sitä yritinkin udella. Sen sijaan hän jatkoi seuraavasti. "Pakkohan tämä oli hankkia kun on ihan ilmetty sinä. Tukan väri ei osunut ihan oikeaan mutta punaiset huulet, outfit ja kengät. Ja huomioi Cokis-pullo!" Kyllä minä itseni näen myös tässä hahmossa vaikka viime vuosina vähemmän on korkkareita tullut käytettyä. Kiitos rakas ystäväni ♥

Olen joulusta saakka keitellyt myös riisipuuroa ja jäänyt siihen vähän koukkuun. Viikonloppuisin on ihana hauduttaa riisipuuroa ja syödä sitä sitten hitaasti aamussa kanelin kanssa sekä pienen ripauksen sokeria. Ehkä pääsen pääsiäiseen mennessä tästä tavasta eroon 😀 C-vitamiinia olen yrittänyt myös edelleen tankata erilaisten sitrushedelmien popsimisella. 

Miten sinun helmikuusi on sujunut? Oletko nähnyt jäälinnoja tai lumilinnoja? Vietätkö laskiaista mäessä ja syöt laskiaspullia vai onko sinulla jotain muita perinteitä? Oletko tulppaani ihminen vai pidätkö muista leikkokukista maljakossa? Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Värikäs Eonarium Genesis -valoshow Kallion kirkossa lumoaa

 

Maanantai iltana matkasin vihdoin Kallion kirkkoon katsomaan Genesis-valoshowta. Minulla on hämärä mielikuva, että heti uudenvuoden jälkeen Facebook syötteessäni alkoi näkyä ensimmäisiä mainoksia Helsingissä järjestettävästä valotapahtumasta. Värikkäät kuvat kiinnittivät ensimmäisenä huomioni ja totta kai myös se, että tapahtuma järjestettäisiin sisätiloissa tällä kertaa. Pakkaset kun alku vuodesta olivat melkoisia! Toisena Lux Helsinki iltana jopa minun kamerani lakkasi välillä toimimasta ja sormetkin olivat ihan kohmeessa lähes hyytävässä talvi-illassa. 

"Eonarium on lumonnut jo yli 2 miljoonaa vierailijaa ympäri maailmaa, ja nyt se esittelee Helsingissä Genesiksen, kiehtovan valo- ja ääniesityksen, joka on saanut inspiraationsa luomistarinasta. Koe maailmankaikkeutemme syntyminen upeiden projektioiden ja henkeäsalpaavan musiikin kautta esityksessä, jota et koskaan unohda. Liput ovat nyt myynnissä!" Fever 

Näytökset järjestettäisiin helmi-maaliskuussa joten saatuani vielä tutun kautta vahvistuksen "Ehdottomasti MUST TO SEE- tapahtuma!" ostin itsekin sinne netin kautta lipun. Monen tutun Instagramissa oli jo näkynytkin todella upeita kuvia tapahtumasta. Kuvat olivat lumoavan värikkäitä joten odotin tapahtumaa todella paljon ja tämä HUIKEA immersiivinen valoshow ylitti kaikki odotukseni paikan päällä! 

Kallion kirkko näytti todella jykevältä ja valtavan suurelta talvista iltataivasta vasten. Minulla on hämärä mielikuva, että olisin joskus lapsena käynyt isoäitini kanssa kirkossa, joka rakennettiin 1908-1912. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck ja se edustaa kansallisromanttista tyyliä. Kirkon julkisivu on verhoiltu suomalaisella harmaalla graniitilla. Ottamissani valokuvissa näkyy myös Paavo Tynellin vuonna 1932 suunnittelemat upean kookkaat messinkivalaisimet. Täytyy piipahtaa ehdottomasti katsomassa kirkkoa myös päiväsaikaan. Istuimme kirkonpenkeissä odotellen, että kaikki lipun ostaneet olivat paikoilleen. 

Ja sitten alkoi melkoinen spektaakkeli, joka esitettiin käyttäen kirkon kattoa ja seiniä. Eonarium Genesis -valoshow on taiteellinen ja visuaalinen tulkinta maailmankaikkeuden synnystä. Se kertoo seitsemästä päivästä jolloin maailma muodostui. Olen lainannut Genesis-näyttelyohjelmasta jokaisen päivään liittyvät tekstit Eonariumin käsiohjelmasta. Otin tapahtumasta myös videoita mutta niitä taidan jakaa vain Instagramissa joten tässä postauksessa saatte nauttia nyt pelkästään valokuvista. 

Päivä 1: Valo

"Ensimmäisenä päivänä syntyi valo! Se erottui pimeydestä. Siitä lähtien yö ja päivä ovat vuorotelleet."

Päivä 2: Vesi ja ilma

"Toisena päivänä muodostui laaja avaruus, joka erotti vedet. Näin syntyi taivas."

Päivä 3: Maan ja kasvillisuuden synty

"Kolmantena päivänä syntyi kuiva maa. Vesi kerääntyi siihen. Maa ja meret muodostuivat. Erilaiset kasvit ja puut kasvoivat maalla ja koristivat sitä upealla väriloistollaan."

Päivä 4: Taivaankappaleet

"Neljäntenä päivänä syntyi aurinko, joka toi valon päivään, sekä kuu yhdessä tähtien kanssa valaisten yötaivaan,"

Päivä 5: Veden ja ilman eläimet

"Viidentenä päivää syntyivät veden ja ilman eläimet."

Päivä 6: Maaeläimet ja ihmiset

"Kuudentena päivänä syntyivät maalla elävät eläimet. Ja ihmiset." 

Päivä 7: Lepopäivä

"Seitsemäntenä päivänä työ valmistui." 

Eonarium Genesis -valoshow on todella vaikuttava. Jotta olisi pystynyt näkemään sen kaiken mitä heijastettiin seinille ja kattoon Kallion kirkossa olisi pitänyt omistaa useampi pari silmiä. Olen varma, että paljon jäi huomioimatta ja näkemättä koska minähän myös samalla otin valokuvia ja videoitakin. Jäi vähän kutkuttelemaan, että menisin toisenkin kerran koska haluaisin kokea elämyksen vielä uudelleen. Kuvakerronnan lisäksi jokaiseen päivään tässä luomiskertomuksessa liittyy myös musiikki. 

On myös aivan käsittämätöntä miten taitavasti PROJEKTIL taiteilijakollektiivi Sveitsin Zürichistä on tehnyt tämän esityksen. Tekijätiimissä on mukana visuaalisia taiteilijoita, muusikoita, ohjelmoitsijoita, insinöörejä ja suunnittelijoita. Teknologian ja taiteen yhdistämisestä on saatu syntymään melkoinen elämys. Näin seuraavana yönä myös unta, jossa valoshown värit ja hahmot seikkailivat. 

Suosittelen ehdottomasti käymään Kallion kirkon Eonarium Genesis -valoshowssa. Elämyksellinen, inspiroiva ja upeasti toteutettu tapahtuma. Tästä voit tilata liput. Itse maksoin lipustani muistaakseni 15 euroa.