Torikortteleiden taideikkunat nähtävillä vielä 7.1. asti

Matkasimme eilen Mimmin kanssa katselemaan Torikorttelien taideikkunoita, jotka ovat nähtävillä vielä 7.tammikuuta asti. Minun piti alun perin jo Tuomaan Markkinoiden yhteydessä käydä katsastamassa idylliset torikorttelit ikkunoineen mutta koska olin tehnyt ostoksia markkinoilta tuntui viisaammalta mennä autolle kassiensa ja pussiensa kanssa. Eilen -17 C asteen pakkanen ja avomereltä puhaltava kylmä tuuli rajoittivat liikkumista ja karvakaveri nosteli tassujaan siihen malliin, että läheskään kaikkia teoksia emme ehtineet nähdä. Katsotaan ehdimmekö huomenna Lux Helsinki kierroksella piipahtaa vielä Torikortteleissa. Loppiaiseksi on luvattu Helsinkiin vain -6 C astetta!

"Korttelit 28.11.2025 - 7.1.2026 - on uusi ulkoilmataidetapahtuma, joka tuo nuorten taiteilijoiden nykytaidetta Torikortteleiden näyteikkunoihin, parvekkeille ja sisäpihoille, muodostaen 24/7 avoinna olevan ulkoilmagallerian Helsingin ytimeen. Näyttelyn on kuratoinut Miro-Benjamin Lindström."  Torikorttelit / Kaupunkitilat

Torikorttelit tarkoittaa Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin välissä sijaitsevia kortteleita. Alueeseen kuuluu neljä korttelia, katuja, rakennuksia, sisäpihoja, kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä. Alueesta tulee itselleni mieleen Gamla Stan eli Tukholman kompaktin vilkas vanhakaupunki, tosin sen 1600- ja 1700-luvun rakennukset ovat huomattavasti värikkäämpiä. 

Helsingin keskustan korttelit on jo vuodesta 1820 nimetty eläimen tai kasvin mukaan. Lisää näistä kortteleista löytyy postauksestani "Amos Anderson hem". 

Torikortteleiden nimet ovat Elefantti, Leijona, Sarvikuono ja Dromedaari. Torikorttelit jäävät Aleksin ja Pohjoisespan väliin. Kolmen korttelin (Elefantti, Leijona, Sarvikuono) alueella on idyllisen kauniita vanhoja rakennuksia 1700-luvun loppupuolelta. Ollaan siis pääkaupunkimme historiallisessa ytimessä. Kun kulkee talojen ohi huomaa katujen nimen yhteyteen kiinnitettyjä eläinhahmoilla varustettuja sinisiä kylttejä. 

Aleksanterinkadun varrelta löytyy jo Tuomaan Markkinoilla nähty Timo Vartiaisen "Nimetön 2021". Ylempi kuva eiliseltä illalta, alempi joulukuun alusta 2025. Tämä kello ei siis todellakaan näytä "oikeaa aikaa" vaan joten ihan muuta - mielenkiintoinen! 

"Teos muistuttaa numeerista näyttökelloa mutta se ei näytä aikaa totutusti. Kellonäytön kuviot muuttuvat sekunnin välein erilaisiksi abstraktioiksi. Teoksen keskiössä on valo, liike ja ajankulumisen tekeminen näkyväksi. Liikkuvan, planeetan päivä- ja yöaikaan jakavan rajan valon ja pimeyden välillä, voi nähdä teoksessa hämärtyneen. Yö ja päivä ovat sekoittuneet toisiinsa, kuten vuorotyö tai valosaaste."

Toinen työ Aleksin puolelta on Eevan Juutin "The ligh, house, more-than-human". Ihana värikäs työ!

Milja Havas ja Emma Vilppula, Rinnakkaiset (2025)

"Havas ja Vilppula ovat luoneet ikonisesta Stockmannin jouluikkunasta inspiroituneen installaation. Teoksessa puusta veistetyt hahmot näyttävät kukin olevan keskittyneinä omaan toimintaansa. Yhdessä he muodostavat sympaattisen ja omituisen joukkion, jossa kaikki elävät rinnakkain. mutta omissa maailmoissaan."

Ääni: Mikko Joensuu, teoksen ääni on päällä klo 9-22

Taideikkunoita löytyy Unioninkadun, Sofiankadun ja Katrinankadun varrelta sekä myös hurmaavilta sisäpihoilta, jossa todellakin on historian havinaa. Sofiankadun rakennuskanta edustaa tyylillisesti empireä. Kadun pohjoiskulmissa on kaksi Ruotsin vallan aikaista kauppiastaloa, joka on laajennettu ja muutettu empiretyyliseksi 1800-luvun alussa - Helleniuksen talo ja Sunnin talo

Sofiankatu "Huokausten silta" - kuva Finna, valokuvaaja Otso Pietinen, v.1930 

Helsingin Sofiankadun "Huokausten silta" oli Gunnar Taucherin suunnittelema, vuonna 1932 valmistunut yhdyssilta, joka yhdisti kaupungintalokorttelin rakennukset. Se purettiin 1960-luvulla kaupungintalon peruskorjauksen yhteydessä. Silta oli osa kokonaisuutta, jossa hallinto sijaitsi kadun molemmin puolin. Harmi minusta, että on purettu! 

Näkymä Sofiankadulta Etelärantaan. 

Ja toiseen suuntaan Suurkirkkoa ja Senaatintoria kohti. 

Toinen vanha katu on lyhyt Katariinankatu, jota pitkin raitiovaunu ajaa. Kadun länsipuoleinen kortteli oli nimeltään Leijona ja itäpuoleinen Elefantti. Myös tällä kadulla rakennuskanta on empiretyylistä ja se kuuluu kaikista vanhimpaan Helsingissä. Suomen oloissa on harvinaista, että kaikki kadun varrella olevat rakennukset ovat joko 1800- tai 1700-luvulta. Helsingin kaupungintalo (Engel 1833), Bockin talo (1763) ja entinen Kleinehin talo (Granstedt 1815) sekä Sederholmin talo (1757) ovat kaikki upeita rakennuksia. Jouluvalot ovat juuri oikeanlaiset sekä Sofiankadulle että Katariinankadulle - riittävän "vanhanaikaisen tyylikkäät".

Jani Ruscica, The Unruled in old pink (2025)

"Lasimaalaus on tehty poikkeavalla kirjaimistolla, polymorfisilla ja epämuodostuneilla aakkosilla. Hämmentämällä luettavuutta Ruscica palauttaa kirjoituksella lähes alkukantaisen ilmaisullisen ja semanttisen potentiaalin, muuttaen samalla havainnoinin lukemisen leikkisäksi arvoitukseksi." 

Seuraavaksi astuttiin todella jännän siniseen maailmaan Sofiankadun sisäpihalla. Täältä löytyi myös kirkasta pinkkiä ja teos, jossa toistui samoja sävyjä. 

Timo Vaittinen, Bleach 3 (2018-2025) oli upea!

"Bleach 3 yhdistää käsin värjätyt Molton-kankaat ja ristikkorakenteet - materaalit, jotka yleensä jäävät huomaamatta näyttämöiden ja tapahtumien taustalla. Teos kutsuu pohtimaan uudelleen näitä tukea ja peittämistä palvelevia välineitä, antaen niille uuden läsnäolon ja merkityksen, kun ne irrotetaan toiminnallisista rooleistaan ja tuodaan takaisin esiin henkilökohtaisen taiteellisen ilmaisun materiaalina."

Kiva uusi tapahtuma ja toivottavasti saa jatkoa ensi vuonna eli Torikortteleiden taideikkunat palaavat. Sää olisi toki voinut olla vähän lämpöisempi, niin olisimme pystyneet katsomaan vähän enemmän teoksia. Mutta säänjumala oli päättänyt toisin. 

Museokeskus Taika Hyvinkäällä tarjoaa monia erilaisia näyttelyitä

 

Tein jouluruokien sulatteluretken Museokeskus Taikaan välipäivinä. Taika sijaitsee ihan Hyvinkään ydinkeskustassa osoitteessa Hämeenkatu 38 D eli samassa rakennuksessa kuin liikekeskus Jussintori. Museokeskus Taika yhdistää Hyvinkään taidemuseon ja kaupunginmuseon saman katon alle näyttelyineen. Vuonna 2022 Museokeskus Taika perustettiin ja museon jännä nimi valikoitui nimikilpailun tuloksena. 

Olen kirjoittanut blogiin vuonna 2019 postauksen "Humala ja Krapula - hyvän taiteen alkulähteet", joka avasi ovet viiteen erilaiseen taitelijakotiin. Näyttely järjestettiin juuri samassa paikassa sekä osoitteessa mutta museon nimi ei vielä silloin ollut Taika. 

Jos mietit miksi ym. postauksella on hieman erikoinen nimi niin nämä Hyvinkäänkylässä edelleen vierekkäin seisovat arkkitehti Wäinö Palmqvistin 100 vuotta sitten piirtämät vanhat hirsitalot ovat olleet taiteilijoiden kotitaloja. Näissä taloissa syntyi legendaarista suomalaista taidetta ja asukkaat olivat hyvinkin värikkäitä persoonia omana aikanaan ja sen jälkeenkin. Talojen tupaantuliaisiakin vietettiin peräti kaksi viikkoa ja pitkäksi venähtäneissä juhlissa talot kastettiin "Humalaksi ja Krapulaksi". 

Museokeskus Taikan edestä löytyy kuvanveistäjä Pirkko Nukarin (1943-) Sirkuskarhu veistos

Villan ja muodin lumoissa - Tarinoita ja tuotteita Hyvinkään Villatehtaalta näyttely 

Ranskalainen muotitalo Lanvin-Castillon vaalean hiekanvärinen takkimainen kevätpuku, joka on kudottu. Puvun shetland- tyyppinen Cororel-kangas tehtiin Hyvinkään Villakutomossa. Kuva vuodelta 1962.

Aloitin kierroksen juuri tästä näyttelystä, jonka tuotteet ovat tuttuja minulle jo oman edesmenneen äitini kautta. Hänen vaatekaapistaan kun löytyi vuosikymmenten saatossa lukuisia Hyvinkään Villatehtaan valmistamia tuotteita koska hän piti niiden laadusta, malleista sekä kuoseista. 

Villan ja muodin lumoissa -näyttely kertoo Hyvinkään villatehtaan toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista, ja siitä kuinka suomalaiset villatuotteet valloittivat kuluttajien sydämiä maailmalla muotitalojen mallistoissa siinä missä kaupungistuvan kotimaan kodeissakin. Samalla se on tarina murroksesta, jossa kotimainen villateollisuus siirtyi suurtyönanatajasta asteittain ulkomaiseen tuotantoon. 

Yhdistyneiden Villatehtaiden villanäytelaatikko 1930-luvulta. / Hyvinkään kaupunginmuseo 

Valvilla Oy, automaatiokutomo vuonna 1980 / Hyvinkään Kaupunginmuseo

Hyvinkää villatehtaan juuret ulottuvat vuoteen 1892, jolloin Ossian Donner perusti pieneen asemanvarsikylään ensimmäisen villakutomon. Alun vaikeuksien jälkeen tehtaasta kasvoi Hyvinkään suurin työnantaja ja ajan saatossa myös Pohjoismaiden suurin villatehdas. Kuluttajalle villatehtaan tarina näkyy ennen kaikkea tuotteiden ja niissä ajan myötä muuttuvien tunnusten kautta. 

Mainoskuva naisten Elasta-housuista. Housut lanseerattiin käyttöön vuoden 1960 Squaw Valleyn talviolympialaisiin (Kalifornia 18.-28.2. Yhdysvallat). Elasta-housuja käyttivät mm. Suomen, Ruotsin ja USA:n joukkueet. Malli vas. Lenita Airisto. /  Hyvinkään kaupungimuseo 

Kyllä urheiluvaatteet ovat olleet hyvin erilaisia ennen verrattuna tämän päivän vastaaviin. Vielä sotien jälkeen suosituimpia olivat luonnonmateriaalit urheilussa mutta sitten 1960-luvulta lähtien alaa valtasivat jo keinokuidut  - uusi joustava spandex eli lycra.

Hyvinkäällä on tehty myös monille neulojille lankoja. Vuonna 1924 villatehtaalla aloitettiin valmistaa käsityölankoja, jotka ovat tuttuja jokaiselle, joka on neulonut villapaitoja, sukkia tai vaikkapa lapasia. Jos sinulla on puikot pysyneet käsissä tunnet ihan varmasti langat Rondo, 7 Veljestä ja Nalle. Keskimmäinen housuasu on nimeltään "Karkkila-Hyvinkää" ja sen on suunnitellut Satu Halme. Ohjeet ovat löytyneet Ahkeraliisa-lehdestä nro 4/1967.  

Rondo-lankoja todella monessä eri värissä. 

Rondo-mainoskuva lasten neulotuista kouluasuista.

Vähän vaativampaa palmikkoneuletta ja vielä kaksivärisenä näyttelyssä. 

Museokeskuksessa voi myös istahtaa kiertelyn lomassa katsomaan vuonna 1932 tehtyä nostalgista filmiä villatehtaalta. Todella mielenkiintoista ajankuvaa lähes 100 vuoden takaa. Olen itse ollut todella kova neulomaan villapaitoja päälle 20-kymppisenä mutta sitten sain niin pahasti olkapääni/niskani jumiin, että jouduin luopumaan tästä rakkaasta harrastuksesta. Kaikkea muuta osasin neuloa mutta vain yhdet sukat olen saanut aikaan - se kantapää 😒

Hyvinkäältä ovat lähtoisin myös lämpimät matkahuovat. Aihe huopiin on saatu luonnosta, Lapista, suomalaisista raanuista ja saunakulttuurista. Villayhtymän Lapponica-sarjan huovilla on ollut 1960-luvulla niminä Revontulet, Ruska, Jänkä, Rakovalkea, Tunturiin ja Kaamos. Huopia vietiin mm. Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tekstiilitaiteilijat mm. Marjatta Metsovaara, Aune Gummerus ja Vappu Niittylä olivat suunnittelleet upean värikkäitä matkahuopia. 

Itselleni tuli yllätyksenä, että Hyvinkään Hyvilla Oy:ssa on aloitettu valmistamaan Manestra kokolattiamattoa jo vuonna 1962. Vuonna 1974 kun Rank Xeroxin pääkonttori (arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren) valmistui oli sen lattiat peitetty Manestra matoilla. Nyt legendaarinen rakennus on tyhjillään ja puretaan uuden datakeskuksen alta.  

Mielenkiintoinen näyttely ja vielä ehtii katsomaan eli avoinna 11.1.2026 asti. 

Käpykolon väkeä -näyttely 

Käpykolo väkeä -näyttely on aivan hurmaava! Kirjailija Leena Parkkinen on rakentanut lumoavan miniatyyrimaailman erilaisista kierrätysmateriaaleista ja hänen elokuvantekijä, taiteilija miehensä Zagros Manuchar on ottanut valokuvia miniatyyreistä. Minua nämä huovutetut hiiret puhuttelivat ihan omalla erityisellä tavallaan kun olen itse muutamia vuosia keräillyt myös huopahiirulaisia. Ja taas tänäkin jouluna 2025 väsäsin blogissani ja osittain myös Instassa ilmestyvän adventtikalenterin huopahiirineen päivittäin. Tämän vuoden kalenterin viimeiseen luukkuun pääset tästä ja muut luukut löytyvät kun selaat postauksia. Olin aivan haltioitunut sekä minityyreistä että valokuvista! 

"Sydänkäpysen oravaperhe asuu vanhassa televisiossa, kun putkirikko pakottaa heidät muuttamaan autiotaloon. Perheen lapsesta Pajusta uudessa talossa on outo haisu ja siellä tapahtuu muutakin omituista: keksit katoavat kaapista ja ullakolta kuuluu kummaa rapinaa."  Näyttelyteksti Käpykolosta 

Käpykolon väkeä on samannimiseen lastenkirjasarjaan perustuva näyttely. Kun selasin nettiä löysin ainakin seuraavat kirjat: Käpykolon väkeä Syysvieras, Käpykolon väkeä Kevätkepponen ja Käpykolon väkeä Yllätysten talvi. Kirjat ovat Tammen kustantamia. Minun on pakko käydä hypistelemässä ja vähän myös selailemassa näitä kirjakaupassa. Aivan hurmaavia! 

Nyt tulevana tiistaina 6.tammikuuta eli loppiaisena klo 12-16 Museokeskus Taikan taidepajassa ovat läsnä Käpykolon väkeä -kirjasarjan tekijät Leena Parkkinen ja Zagros Manuchar. Luvassa on siis sukellus kirjojen maailmaan. Pajassa askarrellaan miniesineitä kuten kasveja ja matkalaukkuja sekä korvakoruja. 

Minusta oli lohduttavaa lukea Museokeskus Taikan kotisivuilta, että "näyttely tarjoaa mielenkiintoisia yksityiskohtia pienten ja isojen löydettäväksi". Sain monia hyviä ideoita kun katselin Leenan luomia ja miehensä valokuvia mitä juttuja voin ehkä itsekin hyödyntää ensi vuoden hiirulaisten kalenterissa. 

Todellinen hyvän mielen ja hymyn huulille tuova näyttely, joka on avoinna 11.tammikuuta asti.

Pala palalta - Sampo Apajalahti, Mika Helin, Kim Jotuni ja Jussi Juurinen - näyttely 

Pala palalta on neljän kuvataiteilijan yhteisnäyttely, joka koostuu värikkäistä puureliefeistä ja maalauksista, sekä lattiasta kattoon ulottuvista rakenteista. Nimensä mukaisesti näyttely rakentuu pala palalta, sulauttaen neljän erilaisen taiteilijan teokset tilalliseksi kokonaisuudeksi ja vuoropuheluun keskenään. 

Kun astuin näyttelytilan ensimmäiseen isoon halliin viehätyin värikkäästä ja abstraktioilla leikkittelevästä kokonaisuudesta. Jussi Juurisen ja Sampo Apajalahden värikylläiset työt oli tehty "pienistä paloista, joissa oli paljon väriä". Saivat hymyilemään. 

Iso näyttelytila oli jaettu rakennetulla seinällä, jonka toiselta puolelta löytyi täysin erilainen maailma. Mika Helin ja Kim Jotuni olivat  yhdessä luoneet tilan haltuunottavan veistoksellisen kokonaisuuden. Tilaan oli ikään kuin rakennettu uusi tila, jonka joku tai jotkut olivat ottaneet haltuunsa. Ehkä vähän pelottavakin minusta. 

Myös Pala palalta näyttely on avoinna vielä 11.1.2026 asti.

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2026 🎉

 

Postauksen kuvat Pinterest 

Uusi vuosi ja uudet kujeet JIHUU! Olkoon alkanut vuotesi 2026 täynnä onnistumisia, taikaa ja tähtipölyä. Haluan toivottaa sinulle seuraavat 12 kuukautta elämäsi parhaita hetkiä, 52 viikkoa lempeyttä, 365 energistä päivää, 8750 tuntia luovuutta, 525 600 minuuttia täynnä haaveita ja unelmia sekä 3153600 sekuntia iloa ja riemua! Tuokoon alkanut vuosi tullessaan juuri sen mitä nyt kaipaat. 

Edesmenneen isoäidin viisaita sanoja lainatakseni "Katso taaksesi ja kiitä mutta muista aina määrätietoisesti katsoa eteenpäin ja ennen kaikkea luota." Hän usein vielä lisäsi että "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa." ja "Meille ei anneta enempää mitä jaksamme kantaa." 

Itse asiassa tuo ensimmäinen lausahdus on alun perin saksalaisen kuuluisan filosofi Nietzchen ja toinen on Raamatusta. Olen itse aina yrittänyt pitää isoäidin opit mielessäni, jotta selviäisin elämän aallokossa, jossa välillä on tyyntä mutta välillä voi olla myös myrskyisää. 

Moni tekee varmasti uudenvuoden lupauksia alkaneelle vuodelle. Yleisimpiä lupauksia Ylen kyselyn (2014) mukaan olivat: liikun enemmän, opettelen nauttimaan enemmän, laihdutan, opettelen jotain uutta, syön terveellisemmin, vähennän stressiä, vähennän alkoholin käyttöä tai lopetan kokonaan, vietän enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa, saan talouteni tasapainoon, vähennän netissä käyttämääni aikaa, lopetan tupakoinnin, ryhdyn järjestelmällisemmäksi ja teen hyväntekeväisyyttä.  

Samassa Ylen kyselyssä myös kerrottiin seuraavaa. "Psykologien mukaan yksi tutkitusti toimiva tapa onnistua pitämään uudenvuoden lupaus on kertoa se kaikille - tai ainakin mahdollisimman monelle. Silloin ihminen nimittäin kokee tekevänsä sosiaalisen sopimuksen ja pyrkii luonnostaan pitämään sen. Sosiaalisen käyttäytymisen keskeinen asia on johdonmukaisuus ja siihen kuuluu se, että sosiaaliset sopimukset pidetään." 

Entä ne minun omat uudenvuoden lupaukset? Pakko lainata tähän mitä olen kirjoittanut tänne blogiin 2018 aiheesta. 

"Olen varmaan todella tylsä ihminen tai jotenkin näköalaton mutta en ole koskaan elämässäni tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta. Asetan itselleni päämääriä, välitavoitteita ja olen joidenkin asioiden suhteen hyvinkin suunnitelmallinen mutta toisaalta olen todella paljon hetkessä elävä. En koe, että uudenvuoden lupaukset olisivat minun juttuni enkä varsinkaan jos niitä olisin tehnyt listaisin niitä vaikkapa tänne blogiin. Mutta tämä on vain minun suppea näkökantani asiaan enkä missään tapauksessa julista etteikö uudenvuodenlupauksia pitäisi tehdä. Ne vain eivät sovi minulle! Jokainen taablaa tyylillään, kuten edesmennyt isoäitini sanoi aina." 

Joten en siis nytkään ole tehnyt uudenvuodenlupauksia. Em. huolimatta olen koko "ajan oman elämäni herra enkä missäään tapauksessa tuuliajolla". Enkä missään tapauksessa kyseenalaista kenenkään muun tekemiä uudenvuodenlupauksia vaan kunnioitan heidän tapaansa toimia ♥

Pakko lainata tänäkin vuonna kirjalija, runoilija, lavaesiintyjä, luennoitsija, luonto- ja ympäristöneuvoja Heli Laaksosen Lounais-Suomeen murteen kirjoitetun uudenvuoden lupauksen. Tämä on ihan huippu! 

Uure vuore ohjei: 

Ota käpy pois kenkäst. 

Kaar vesi pois saappast. 

Nost ämpär silmiltäs. 

Jua kuppis tyhjäks. 

Ol ilone, ol valone, ol pulune. 

Älä lait kät sirkkeli. 

Älä purot kirvest kintuil. 

Älä unohr kotti avaimi. 

Älä karot annetui syrämei.

Savolaiseet Elämän ohjeet uuvelle Vuojelle

1. Anna kaekkee, vua elä periks.

2. Joka ihteesä luottaa, se kykynsä tuploo.

3. Naara itelles ennenku muut kerkijää.

4. Murheen kantaa yksinnii, vuoan illoon pittää olla kaks.

5. Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

Eiköhän näellä evväellä pärjee!  

    

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua

olet pettyneempi siihen,

mitä et tehnyt kuin siihen,

mitä teit.

Heivaa siis keulaköydet

ja purjehdi ulos

turvallisesta satamasta.

Nappaa myötätuuli purjeisiin.

Seikkaile, uneksi,

löydä uusia maailmoja.

Mark Twain

Vuoden vaihtuminen on aina tietynlainen vedenjakaja eli silloin on hyvä pysähtyä miettimään mitkä ovat toiveeni ja miten tulen niitä tavoittelemaan. Voi asettaa päämääriä mitä kohden mennä unohtamatta kuitenkaan tärkeitä välietappeja matkalle siihen lopulliseen päämäärän. On hyvä myös palkita itsensä itsensä kun saavuttaa uuden virstanpylvään matkallaan. Vastoinkäymisiä tulee ihan varmasti mutta ei pidä lannistua. Uusi alkanut vuosi antaa myös lupauksen siitä, että jossain vaiheessa talven selkä taittuu ja olemme menossa sekä valoa että kevättä kohden. Itselleni talvipäivänseisaus on tärkeä päivä, jota pitäisi miltei juhlistaa kun valon määrä alkaa lisääntyä. 

Miten sinun uudenvuoden vaihtuminen sujui? Teitkö uudenvuodenlupauksia? Onko sinulla vuodenvaihteessa jotain lapsuudesta tuttuja tapoja, joita haluat edelleen noudattaa? Vaihtuiko vuosi paukkuvassa pakkasessa? Oikein hyvää vuoden ensimmäistä päivää ja tästä on hyvä jatkaa sitten eteenpäin.