Império do Papagaio on karnevaalisamban suomenmestari 2026

 

Kesäkuun 13.päivänä vietettiin perinteistä Helsinki Samba Carnaval sambakulkueiden päivää ihan pääkaupunkimme ytimessä. Kummityttöni eli veljeni tytär on ollut mukana Império do Papagaion sambaryhmässä jo kouluikäisestä lähtien ellei jo aiemminkin. Koko viikon ajan 7.-13.6. sambatapahtuma näkyi Esplanadin lavalla, Senaatintorilla, Esplanadilla, Aleksanterinkadulla, Ravintola Bryggerissä ja Kulttuuritehdas Korjaamolla. Kaikille halukkaille oli tarjolla täysin avointa ja ilmaista ohjelmaa, workshopeja ja myös juhlimista tiedossa. Itselleni oli merkinnyt kalenteriin lauantaisen sambakoulujen kulkueen, jota olen käynyt katsomassa jo vuosia ennen kuin kummityttöni edes sambasi. 

Yleensä sambakulkueita on saanut ihailla ja kannustaa aurinkoisessa kesäsäässä mutta pari viikkoa sitten ikävä saderintama oli laskeutunut pääkaupunkiseudun ylle. En muista, että koskaan aiemmin olisi satanut mutta myöhemmin kuulin, että kymmenisen vuotta sitten olisi myös ripsinyt vettä tapahtuman aikaan. Kävin ensin Senaatintorilla moikkaamassa kummityttöä ja yritin myös tiirailla minkälaisia heidän sambakulkueen vaunut (portugaliksi alegorias tai abra-alas) olisivat. Harmikseni ne olivat vielä peitettynä pressuilla mutta kohta kulkue starttaisi ja näkisin ne koko komeudessaan. 

Império do Papagaio olisi seitsemäntenä kulkueessa ja kaiken kaikkiaan sambaryhmiä kulkueessa on yhteensä 14. Parhaimmillaan tapahtumassa on ollut jopa 40 000 katsojaa ja se onkin Suomen suurin karnevaalitapahtuma. Senaatitorilla näkyi myös paljon turisteja huonosta säästä huolimatta. Kummityttöni on tuossa alimmassa valokuvassa odottamassa sambakulkueen liikkeelle lähtöä. 

Kuva lainattu Império do Papagaion Instagramista. 

Impérioa do Papaigaion vuoden 2026 teemana Helsinki Samba Carnaval tapahtumassa oli "Hip hop-Endero" eli teemassa yhdistyivät hip hop ja samba de endero (samba-kulkueiden teemalaulu ja tarinat). 

Império do Papagaion kotisivuilta löytyy koko "Biitissä tanssiva riimi" ei sambakulkueen juoni sekä sen eri osat. Käytän tässä kulkueen esittelyssä Papagaion sivuilta lainattuja tekstejä, jotkat selventävät mitä kulkueessa eri osissa tapahtui. Toivottavasti sain lähes kaiken kulkuejärjestyksestä tallennettua. Piti yrittää suojata kameraa sateenvarjon alla ja vähän oli vaikeaa kun minulla oli vain kaksi kättä. Välillä oli ihan pakko luopua varjosta. 

Comissão de Frente: Battle

"Konfliktista yhteisyyteen, jengisodasta battleen, jengiväreistä hiphopin väreihin. Jengiläisten joukosta nousi rauhantekijöitä, yhteisön rakentajia, jotka saivat yhdistettyä voimat oman crew’n kunnian puolustamisen taakse. Katutaistelut siirtyivät tanssilattioille, yhteisöt saivat kadut ja hoodit takaisin itselleen ja hiphopin tarina saattoi alkaa." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta. 

Lippupari: Wildstyle

"Kirjoitan nimeni betoniin: Graffiti ottaa tilan haltuun, merkitsee sen omistajan nimikirjoituksella. Nämä kadut kuuluvat meille!"

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta. 

Lipun suojelijat: Writers

"Graffiti crew tekee julkisesta tilasta taidegalleriansa, piissit ja tägit leviävät metrojunien mukana kaikkialle kaupunkiin. Toisen ilmaisunvapaus on toisen töhry."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta

Abre-alas: Old School

"Hiphop syntyi legendan mukaan New York Cityn Bronxissa, urbaanissa monietnisessä ghetossa. Hiphop syntyi kaikesta, mitä oli saatavilla, kaikesta mikä oli funkyä: Mustan musiikin historiasta, vinyylilevyistä, biiteistä, tanssista ja korttelibileistä." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta

Baianat: Zulu Nation

"Yhteisö, tietoisuus ja Black Power ovat hiphopin rakennusaineita. Zulu Nation oli ensimmäinen hiphop-taiteen ympärille rakentunut kulttuurikollektiivi, joka antoi nuorille vaihtoehdon jengielämälle." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta

Baianat ovat samban ja sambistojen esiäitejä sekä todella loistavia esiintyjiä. Karismaattisia naisia, jotka käyttävät isoja vannehameita, joita he myös pyörittävät näyttävästi. Minä rakastan baianoja!

Destaque: MC

"DJ:n rinnalle bileväkeä nostattamaan ilmestyi sujuvasanainen seremoniamestari. MC räppää, improvisoi ja saa riimin tanssimaan biitissä."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta

Ala 1: Rap

"MC:t muuttuivat 1980-luvulla räppäreiksi, joista tuli nopeasti hiphopin suosituimpia artisteja ja suuria maailmantähtiä. Rap-musiikki on menestystuote."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Passistat: Bling Bling

"Räppärien massiiviset korut symboloivat ultimaattista vallan, vaurauden ja vapauden fantasiaa: “Ghetto Fabulous”. Timantit eivät normaalisti ole gheton kasvattien ulottuvilla, siksi niihin pukeudutaankin hiphopissa äärimmäisen näyttävästi ja uhmakkaasti. Ylellinen valkoinen loiste julistaa: En enää oo sun orjasi!"

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Bateria: Fight the Power

"Black Power, mustan tietoisuuden filosofia nousi uudelleen 1980-luvun loppupuolella kantaaottavan rapin välityksellä."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Destaque: Fuck the Police

"Yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta tekee nuoresta värillisestä miehestä vihollisen."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Ala 2: Sensuuri ja sananvapaus

"Hiphop on yhtä aikaa sanoman soturi ja sensuurin vanki. Rap-musiikki provosoi ja koettelee sananvapauden rajoja, mutta konservatiiviset voimat täyttävät levyjen kannet varoitustarroilla. Kuuntele omalla vastuulla, saattaa sisältää ajatuksia!"

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Lapset: Hiphop-sukupolvi

"Hiphop oli katu-uskottavaa kapinaa ja vanhemmat kauhistelivat lastensa uusia idoleita, äänekkäitä boomboxeja, kultaketjuja ja “lökäpöksyjä”."

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Destaque: Moguli

Tässä vaiheessa oli vähän "tiukat tilanteet" Unioninkadulla, että onnistuin ottamaan vain yhden jotenkuten onnistuneen valokuvan mogulista tuossa etualalla.

"1990-luvulla hiphopiin keskittyvien, itsenäisten levy-yhtiöiden perustaminen, tekijänoikeuksien omistaminen loi nopeasti valtavia omaisuuksia." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Ala 3: Hiphop Lifestyle – katu-uskottavuus kaupan

"Hiphopin menestystarina cooliuden ja katu-uskottavuuden lähteenä houkutteli markkinavoimat paikalle. Räppärit merkkivaatteiden malleina, jopa muotisuunnittelijoina, designer-logot ja luksus vaikuttavat olevan kaukana ghettojen kurjuudesta." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Destaque: Ladies First

“Who ya callin’ a bitch?” Hiphopin kirjoittaessa nyt 2020-luvulla omaa historiaansa nostetaan esiin ne pioneerit, jotka ovat taistelleet kovimman taistelun saadakseen äänensä kuuluviin: Naiset hip-hopissa ovat olleet lajin tekijöiden joukossa, ei pelkkinä koristeina, kuten stereotyypit ovat halunneet heidät esittää"

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Alegoria: Planet Ghetto

"Hiphop ei ole enää vain yksi hoodi, englannin kielen dominoima, edes väriltään täysin musta – toki se on näitä edelleen yhtä vahvasti kuin aina ennenkin. Mutta rinnalle on kohonnut muita ääniä, kaikkialta maailmasta ja kaikilla eri kielillä." 

Teksti lainattu Império do Papagaio nettisivuilta.

Todella upea suoritus Império do Papagaiolta ja onneksi olkoon vielä vuoden 2026 karnevaalisamban suomenmestaruudesta. Huippu esitys kaiken kaikkiaan sateesta huolimatta! Tanssin ilo ja taito olivat läsnä ihan jokaisessa esityksessä. Hyvä te ♥ ♥ ♥

Makoisaa juhannusta, keskikesän aikaa kaikille

 

Tänään vietetään juhannusaattoa, keskikesän juhlaa eli mittumaaria. Meidän siniristilippumme  nostetaan salkoon juhannusaaton iltana ja poikkeuksellisesti lippu saa olla tangossa läpi yön aina juhannuspäivän iltaa kello 21 saakka. Suuri osa suomalaiset pakkautui jo eilen autoihinsa matkatakseen mökkeilemään eli viettämään juhannusta vehreän luonnonhelmassa. Rauhoittuminen luonnon ääressä, saunominen ja uiminen kuuluvat olennaisesti meidän juhannuksen viettoon ja perinteisiin. Osa suomalaisista viettää toki myös kaupunkijuhannusta lähes tyhjässä pääkaupungissamme, jossa Suomeen tulleet turistit ihmettelevät "missä ihmeessä kaikki suomalaiset ovat". 

Juhannukseen kuuluu perinteisesti juhannussauna ja ehdottomasti vihdan kanssa. Saunaan kerättävien "koivuoksien nimitys" jakaa meidät suomalaiset kahteen leiriin riippuen siitä missäpäin rakasta kotimaatamme asut. Sana vihta on käytössä Länsi- ja Etelä-Suomessa. Itä- ja Keski-Suomessa saunassa käytettävää koivunoksista "sidottua nippua" kutsutaan vastaksi. Minä muistan vieläkin elävästi kun isoisäni teki kaikille saunavihdat juhannusaatoksi saunaan. Hän myös opetti meitä lapsenlapsia sitomaan vihdat niin, että ne kesivät myös vihtomisen saunassa. 

Toinen lapsuuden perinne oli aina juhannuskoivujen tuominen kesämökin ulko-oven molemmin puolin. Puita karsittiin aina ojanpientareilta alkukesästä joten koivujen kaataminen oli myös pihaympäristöön liittyvä hoitotoimi. Juhannuskoivujen asettaminen ulko-ovien vierustalle on ollut vanha suomalainen keskikesän kansanperinne. Tuoreet, vihreät koivut toivottivat kesän, valon ja luonnon vihreyden tervetulleeksi kotiin ja samalla ne symboloivat myös uudistumista. 

Koivunoksien uskottiin aikoinaan myös torjuvan pahoja henkiä, tuovan onnea ja suojaavan taloa sekä asukkaita. Koivut ovat aikoinaan myös liittyneet vanhaan karjanhoitokulttuuriin ja karjaonneen. Koivuihin liitettiin aikoinaan vanhoja hedelmällisyyteen ja hyvään satoon liittyviä uskomuksia. Koivupuilla pyrittiin varmistamaan karjan hyvinvointi ja hyvä maidontuotanto. Monesti olen itse kerännyt koivunoksia maljakkoon parvekkeelle tai maljakkoon jos juhannusta on vietetty kaupungissa. 

Juhannuksena kukkivaa juhannusruusua on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien ja se kuuluukin Suomen historiallisiin ruusuihin. Juhannusruusua löytyy ympäri Suomea ja sen kasvuvyöhyke yltää aina Lappiin saakka. Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) on suomalaisen kesän, juhannuksen ja nostalgian symboli. Siitä tulee mieleen suomalaiset vanhat pihapiirit, mummolat, perinnemaisema, maaseutu, lapsuuden muistot ja lämmin turva. Lajike on hyvin talvenkestävä joten se kuvastaa myös meidän suomalaisten sisua ja sitkeyttä. 

Suomalaiseen juhannusaattoon kuuluu myös aina juhannuskokko. Viime juhannusaattona saatiin monen vuoden jälkeen taas polttaa juhannuskokko. Monena vuonna metsäpalovaroitukset ovat kieltäneet kokot ja juhannusjuhlakin ovat vähän lässähtäneet monen mielestä. Saa nähdä miten käy tänä iltana. Se selviää kello 22 kun läheisen järven rannalla vietetään juhannusjuhlaa harmonikan soidessa ja makkaran paistuessa grillissä. Vielä eilen netissä olleen tiedotteen mukaan kokko tultaisiin sytyttämään. 

Kokkotulien alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Tulien lisäksi henkiä on historian havinassa peloteltu myös meluamalla. Aikoinaan talvipäivänseisauksen aikoihin on myös poltettu kokkoja kuten me nyt teemme juhannuksena. Jännästi nämä meidän perinteet ovat liittyneet usein pahoihin henkiin ja hyvän onnen tavoitteluun. 

Juhannuksen juhlapöytään katetaan nykyään uusia perunoita, erilaisia kaloja ja ehdottomasti myös silliä, vihanneksia, grilliherkkuja ja jälkiruoaksi mansikoita tai peräti mansikkakkua. Juhannuksella on sekä pakanalliset että kristilliset juuret. Alun perin keskikesän juhlaa on vietetty jo ammoisista ajoista lähtien juuri kesäpäivänseisauksen aikaan.

Ennen kristinuskon tuloa Suomeen keskikesän juhla eli Ukon juhla oli sadon sekä hedelmällisyyden juhla. Koska lehmien laidunkausi oli alkanut ruoka painottui hyvin vahvasti maitotuotteisiin. Juhannuskokkojen äärellä syötiinkin siis maitopohjaisia vellejä, johon voitiin lisätä makua antamaan vastakirnuttua voita. Pohjanmaalla ja Karjalassa tehtiin punaista juhannusjuustoa juoksutetusta maidosta, jota keitettiin pitkään saaden näin aikaan punertava väri ja makean maku.

Aikoinaan juhannuksen pidoissa juotiin Ukon malja, joka oli vahvaa ohraolutta. Kesäkuun alussa alkanut kalastus saattoi tuoda juhannuspöytään myös kalaa. Tuon ajan ihmisen oli turha haaveilla, että juhannuksena olisi syöty uusia perunoita. Vasta 1900-luvun alkupuolella saatiin maasta perunaa syötäväksi mutta paljon myöhemmin kesällä. Varhaisperunaa eli uutta perunaa ei keksitty, vaan se syntyi ihmisen jalostustoiminnan tuloksena.

Kuten Agricola vuonna 1551 on runoillut aikoinaan niin "lämmikettä" saatiin juhannuksen viettäjille juuri tästä ohraoluesta eli Ukon maljasta. 

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka.

Sitte paljo häpiää siellä tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Juhannustanssit ovat vakiintuneet suomalaiseen kesäperinteiseen, jossa yhdistyvät maatalouskulttuuri, tanssilavojen nousu 1950-luvulla ja myös kirjallisuushistoria. Juhannukseen ja alkujaan myös Ukon juhlaan on liittynyt vahvasti taikuus, hedelmällisyyden edistäminen ja kokkojen polttaminen. Kokkojen äärellä on tanssittu ja laulettu myös. Kirjailija Hannu Salama julkaisu 1964 jopa romaanin "Juhannustanssit", joka kuvaili maaseudun riehakkaita juhannusjuhlien viinanjuontia ja "nuorison hullaantumista". 

Juhannukseen liittyvät myös monet perinteiset juhannustaiat, joiden avulla entisaikana uskottiin paljastavan tulevan puolison. Seitsemän kukan kerääminen tyynyn alle näyttää unessa tulevan puolison. Käen kukuntojen määrä paljastaa puolestaan sen kuinka monen vuoden kuluttua pääset naimisiin. Jos käki on hiljaa niin häitä tanssitaan vielä saman vuoden aikana. Kurkistus kesäyönä alasti kaivoon tai veteen paljastaa myös tulevan puolison. Juhannuskokon savun suunta puolestaan paljastaa mihin suuntaan tulet avioitumaan. Jos käännät vasemman jalan sukan nurinpäin nukkumaan mennessäsi ja laitat kantapääsi alle rahan näet unessa puolisosi. 

Oikein mukavaa, aurinkoista, makoisaa ja leppoisaa juhannusta kaikille! Jos olet allerginen esimerkiksi heinille niin jätä pyöriminen pelloilla kesäyönä alasti ettet saa ihottumaa tai punkkeja itseesi. Ja myös ne kukat pois sieltä tyynyn alta. Laita vaikka mieluummin se nurinperin sukka kolikon kanssa jalkaan. Ja muista käyttää pelastusliivejä kun menet vesille. 

Rakkauden tekoja monologi Laila Pullisesta koskettaa

Mainos / lippu saatu - Teatteri Vantaa 

Viikko sitten sunnuntai iltana istahdin Nissbackan ateljee rakennuksen ensimmäiseen penkkiriviin odottamaan, että illan esitys alkaisi. Tämän ateljeetilan seinällä on kaikkina minun vierailuvuosinani roikkunut Pullisen veistostyössä kulunut, sininen työhaalari ja puukenkäpari lattialla. Nyt tuttuja esineitä ei näkynyt koska Teatteri Vantaan näyttelijä ja perustajajäsen Anne Nielsen oli pukenut ne ylleen. Hän tulisi tänä iltana esittämään meille äärimmäisen koskettavan Laila Pullisen pojan Jean Ramsayn kirjoittaman monologin Rakkauden tekoja. Teos sai ensi-iltansa kesällä 2025 tässä samassa paikassa hurmaten yleisön. Onneksi loppuunmyyty esitys palasi myös tänä kesänä taas Nissbackaan. 

Kun taiteilijan oma poika lausuu esityksen koskettavat alkusanat ja Nielsen laskeutuu portaat alas ateljeen toisesta kerroksesta minä näen ja koen edessäni Laila Pullisen - kuvanveistäjän, naisen, äidin, aviopuolison ja vahvan persoonan. Hyvin konaisvaltainen ja mukaansatemppaava kokemus, joka pitää minut otteessaan monologin alusta loppuun. Minulta katoaa ajan taju kun monologi etenee ja tunnen, että Laila Pullinen on läsnä esityksessä Nielsenin vahvan eläytymisen kautta. Minusta Nielsen jopa muistuttaa ulkonäöltään Lailaa. 

“Kirjoitin monologin pitkälti mittatilaustyönä Anne Nielsenille, jossa on samaa tahdonvoimaa ja hurjuutta kuin Lailassa – puhumattakaan siitä, että on fyysisesti hyvin samanoloinen ja kokoinen: Lailan haalarit ja puukengät sopivat hänen päällensä, ääni hänen suuhunsa ja persoona sieluun.”

Jean Ramsay / Rakkauden tekoja näyttää ihmisen taiteilijan taustalla 13.2.2025

Kuva vuodelta 2017 kun vierailin Nissbackassa ensimmäistä kertaa ja tutustuin Jean Ramsayhin. 

Olin ennen esityksen alkua kohdannut Anne Nielsenin jo kotimuseon puolella ja melkein hätkähdin kahden vahvan naisen yhdennäköisyyttä. Laila Pullinen on ollut rohkea ja rajoja rikkova nainen omana aikanaan. Hän on uskaltanut pitää päänsä ja ryhtyä kuvanveistäjäksi vaikka 50-luvun yleisen käsityksen mukaan pienikokoinen nainen ei sovellu "miesten hommiin". Anne Nielsen on puolestaan toiminut monipuolisena näyttelijänä ja teatterintekijänä, joka yhdessä miehensä kanssa perusti Teatteri Vantaan jo 1985. Nielsen kertoi monologin jälkeen, että hän on myös tavannut Laila Pullisen Nissbackassa vuosia sitten kun he keskustelivat Silkkitehdas rakennuksen tulevaisuudesta Vantaalla. 

Monologissa käydään läpi Laila Pullisen elämänvaiheita, jotka ovat olleet hyvin vaiherikkaita. Lapsuuden Karjala joudutaan jättämään kun perhe lähtee evakkoon kolmen pienen lapsensa kanssa. Tyyni-äiti pääsee hetkellisesti käymään entisessä kotitalossa vain todetakseen, että kaikki on rikottu sekä sotkettu ja jäljellä on vain yksi kanneton soppakulho. Kun Paavo-isä kaatuu rintamalla 1941 jäävät lapset isättömäksi ja vielä ihan vieraassa ympäristössä. 

Monologissa Laila Pullinen on enemmän tunteva ihminen kuin arvostettu ja kiitelty kuvanveistäjä. Maailma on ollut hyvin erilainen Pullisen nuoruudessa ja myös se miten naisiin on suhtauduttu vuosikymmeniä sitten. Pullisen elämässä on ollut toki romanttisia rakkauksia ja ihania päiviä Italiassa kun hän opiskelee ja kehittää kuvanveistotaitoa. Naisena hän on silti aina ollut vahva ja voimakas persoona, joka haluaa rohkeasti nostaa esille naistaiteilijoiden aseman, tasa-arvon ja luontosuhteen.

Monologissa käsitellään myös oman lapsen syntymään ja siihen liittyviä ongelmia. Äitiys ei aina ole ollut helppoa. Ristiriitaisia ajatuksia pää täynnä osaamisesta olla lapsen kanssa. Oman aviomiehen sairastuminen tekee Pullisesta omaishoitajan ja isän sekä pojan välit katkevat. Nissbackan säilyttäminen on ollut hänen sydämen asiansa taiteen lisäksi. 

Monologin jälkeen  Anne Nielsen ja Jean Ramsay jäivät juttelemaan yleisön kanssa. 

Rakkauden tekoja -monologia herätti minussa paljon erilaisia tunteita. Kun tapasin Jean Ramsayn 2017 Laila Pullisen kotimuseossa keskustelimme paljon äideistä koska meidän molempien äidit olivat siirtyneet ajasta ikuiseen peräkkäisinä vuosina. Äitimme olimme lähes samanikäisiä ja molempia heitä yhdisti kiinnostus taiteeseen. Oma äitini pyrki Ateneumiin aikoinaan mutta kun ovet eivät auenneet hän päätti olla hakematta toista kertaa. Äiti jatkoi silti taiteen tekemistä hyvin monipuolisesti koko elämänsä ajan. Meihin lapsiin hän istutti kiinnostuksen ja intohimon hyvin moninaiseen taiteeseen. Harmi ettei äiti koskaan ehtinyt tavata Laila Pullista, jota hän arvosti suuresti. 

Rakkauden tekoja -monologi on nähtävissä kesäkuussa vielä to 25.6. klo 17.30, pe 26.6. klo 17.30, la 27.6. klo 17.30 ja su 28.6. klo 17.30.

Lisäesityksiä elokuussa:

pe 7.8. klo 17.30

su 9.8. klo 17.30

to 13.8. klo 17.30

pe 14.8. klo 17.30

la 15.8. klo 17.30

su 16.8. klo 17.30

Esityksen kesto on 60 minuuttia ilman väliaikaa. Café Anja & Anniki palvelee ennen esitystä. Tiedustelut tarjoiluista info@lailapullinen.fi. Yksityisnäytökset mahdollisia, tiedustelut teatterin toimistosta p. 09-8361919.

Esityksen on ohjannut Osku Heiskanen. Teksti Jean Ramsay. Laila Pullisena Anne Nielsen. 

Liput Netticket 

Rakkauden tekoja -monologi on yhteistuotanto Laila Pullisen säätiön, Teatteri Vantaan ja Vantaan kaupungin välillä. 

Laila Pullinen, Sisyfos 2001 

Marjon matkassa suosittelee Rakkauden tekoja -monologia ja vierailua myös kohteessa Laila Pullinen veistopuisto ja kotimuseo kesän aikana. Anne Nielsenin monologi on herkkä mutta samalla myös äärimmäisen voimakas naisen kannanotto taiteilijaelämän, naiseuden, tasa-arvon, työn, ympäristön, rakkauden ja itse naiseuden ristiriidoista. Kiitos Jean Ramsayn upean tekstin. 

Ranskalainen pyjama on tämän kesäteatterin hittifarssi Krapissa

 

*Kutsuvieraslippu saatu ensi-iltaan*  / valokuva Tuomas Scholz  

Minun kesääni on aina kuulunut kesäteatteri! Saan kiittää vanhempiani siitä, että teatterikärpänen pääsi puraisemaan jo pikkutyttönä. Ei siis ole mikään ihme, että edelleen muistossani on todella eläviä muistikuvia lapsuuden kesistä eri teatterinäytöksissä. Kesän 2026 avasi viihdyttävästi Krapin kesäteatterissa esitettävä aivan hulvaton farssi Ranskalainen pyjama. Torstaina 4.kesäkuuta istun ensi-illassa edessäni se jo aiemmin keväällä nähty lavasteiden pienoismalli nyt ihan oikessa koossa sekä vatsassa valtavasti perhosia siitä mitä ilta mahtaa tuoda tullessaan. Luvassa kun olisi ihan uusi versio ranskalaisen Marc Camolettin kirjoittamasta maailmankuulusta farssista Ranskalainen pyjama vuodelta 1985. 

Teatterinjohtaja Aino Kivi lausui tervetuliaissanat ja kertoi samalla, että Keski-Uudenmaan Teatteri on toiminut on vuodesta 1998 eli yli 25 vuotta. Onnea pitkästä, upeasta urasta KUT:lle ♥ Näytelmän alkuperäinen nimi on "Pyjamas pour six" mutta sitä on esitetty meillä Suomessa myös nimellä "Älä pukeudu päivälliselle" ja "Pyjama kuudelle". Sanotaan, että "rakkaalla lapsella on monta nimeä" eli useista näytelmän nimivariaatioista huolimatta esityksessä kyllä huumori kukki. Koko kaksituntinen piti katsojat tiukasti otteessaan kutkutellen kivasti vatsanpohjassa ja laittaen naurulihakset myös koetukselle. 

Keski-ikäinen yrittäjäpariskunta (Kirsi Ylijoki ja Jari Vainionkukka) kaipaa vähän säpinää ja jännitystä tylsään elämäänsä. Toisistaan tietämättä he ovatkin molemmat hankkineet itselleen huomattavasti itseään nuoremmat salarakkaat (Senna Vodzogbe ja Akseli Lehtinen). Alkaa sattua ja tapahtua kun nämä kaikki rakastajat tupsahtavat yhteiseen illanviettoon pariskunnan maalaisasunnolle. Pitokokki (Minna Kivelä) työntää myös oman kauhansa tähän sekavaan "suhdesoppaan" esittämällä erilaisia rooleja aina tarvittaessa sopivaa korvausta vastaan. Kokin mustasukkainen aviomies (Kalle Tahkolahti) hämmentää myös ahkerasti syntynyttä "keitosta" joten farssin ainekset ovat hyvin koossa.

Akseli Lehti ja Jari Vainionkukka / valokuva Tuomas Scholz 

Ranskalainen komedia on kepeän pirskahteleva farssi ihmissuhteista. Aurinkoiseen iltaan ja täydelle katsomolle erittäin osuva esitys, jossa viihtyi hyvin kun hyttysetkään eivät vielä kiusanneet. Saimme istua lähes helteisessä kesäillassa nauttien teatterista täysin palkein. 

Farssia pidetään teatterin yhtenä vaikeimmista lajeista. Ihmisen saa helposti itkemään esityksessä mutta naurattaminen vaatii täsmällistä työtä. Vauhdikkaassa ja liioittelevassa  komedian alalajissa farssissa nauru syntyy juuri absurdeista tilanteista, väärinkäsityksistä ja nopeasta juonenkulusta. 

Olen nähnyt elämäni aikana todella monta farssia. Käsi sydämellä myönnän, että Ranskalainen pyjama Krapissa on tähän mennessä ollut ehdottomasti paras näkemäni farssi. Ranskalaisessa pyjamassa oli sopivasti sekä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" kuten ovien paiskomista, juoksemista ja yleistä kohellusta mutta ei yhtään liikaa. Täyskymppi siis! 

Minna Kivelä ja Akseli Lehtinen / valokuva Tuomas Scholz 

Nurmijärveltä kotoisin olevana 2024 valmistunut näyttelijä Akseli Lehtinen oli minulle aiemmin tuttu KUT:in näytelmästä "Pikku Prinssi". Hän otti minusta äärimmäisen hyvin haltuun roolinsa pariskunnan yrityksen "kilttinä kirjanpitäjänä" joka itse asiassa ei sitten todellisuudessa olekaan ihan niin puhtoinen kuin mitä aluksi antaa ymmärtää. Muistan Lehtisen myös KUT:in näytelmästä Skavabölen pojat 2023, jolloin näin hänet ihan ensimmäistä kertaa - vaikuttava suoritus jo silloin. Tästä näyttelijästä tullaan ihan varmasti kuulemaan tulevaisuudessa enemmänkin.

Kirsi Ylijoki ja Minna Kivelä / valokuva Tuomas Scholz 

Kirsi Ylijoki näyttelee Ranskalaisessa pyjamassa yrittäjäpariskunnan toista osapuolta, joka kaipaa säpinää elämäänsä. Nuorempi salarakas piristää kummasti elämän harmaita päiviä ja on kätevästi löytynyt ihan lähipiiristä. Ylijoen muistan kesän 2018 Krapin kesänäytelmästä "Pokka pitää". Verkkokalvoilleni on vieläkin piirtynyt näytelmästä hänen roolinsa Hyacintin toisena sisarena Rosena kullanvärisessä minihameessa ja leopardinilkkureissa. Hyvä komedienne! 

Senna Vodzogbe ja Jari Vainionkukka / valokuva Tuomas Scholz 

Jari Vainionkukka on pettävän yrittäjäpariskunnan toinen puolisko, joka deittailee puolestaan itseään puolta nuorempaa Pia-neitosta, jota esittää Senna Vodzogbe. Pia-nimisiä naisia tässä farssissa riittää joten ne roolitkin menevät sitten suloisen sekaisin kun mennään eteenpäin esityksessä. Onneksi luovat ihmiset "solahtavat uusiin nahkoihin" yllättävän kepeästi näytelmän edetessä. Vainionkukka "todellinen näytelmän machomies" palvoo nuorta rakastaan mutta kuinkas sitten käykään turkiksista huolimatta... Jää nähtäväksi kenen kelkkaan kaunotar Pia tai pitäisikö sanoa Piat lopulta hyppää/hyppäävät 😊 

Vainionkukka on näytellyt lukemattomissa KUT:in näytelmissä ja myös syksyllä ensi-iltaan tulevassa Kampaamossa. Senna Vodzogbe on tullut tutuksi mm. suositusta tv-sarjasta Syke. Minulle uusi tuttavuus mutta kiinnostava näyttelijänä. 

Kirsi Ylijoki, Jari Vainionkukka ja Akseli Lehtinen / valokuva Tuomas Scholz 

Farssissa tilanteet muuttuvat nopeasti kun pitää välillä improvisoida, että "pakka pysyy koossa".... Roskaa tässä vain sllmästä etsitään farssin edetessä. 

Akseli Lehtinen ja Minna Kivelä / valokuva Tuomas Scholz 

Vierailijana KUT:ssä esiintyvä Minna Kivelä on yksi minun suosikki näyttelijä. Olin aikoinaan ihan koukussa televisiosta tulleisiin Taivaan tuliin ja Kätevään emäntään. Minna on todellinen mestari juuri farssissa eli koko ajan "tilanteen herrana" vai pitäisikö sanoa rouvana 😉Jos Minnalla on oikeassa elämässään monta roolia näyttelijänä, ohjaajana, sairaalaklovnina, juontajana, kätevänä emäntänä, drag kinginä ja burleskitaiteilijana, niin kyllä myös Krapin näytelmässä "eri rooleja" riittää aina tilanteesta riippuen. Minnalle juuri oikea "rooli tai siis roolit" Ranskalaisessa pyjamassa vuosien kokemuksella! 

Senna Vodzogbe ja Kirsi Ylijoki / valokuva Tuomas Scholz 

Ranskalainen pyjama on näytelmänä viihdyttävä ja äärimmäisen hauska. Se sopii kesään kuin "makkara grilliin" kepeänä, eteenpäin menevänä ja hyvää mieltä tuottavana. Lyön vetoa, että jokainen katsoja nauroi esityksen aikana ja aplodeista päätellen siitä myös pidettiin. Näytelmä nousi minusta ihan omalle tasolle farssikategoriassa. Näytelmää ei suositella alle 12-vuotiaille mutta muuten kaikki ovat tervetulleita katsomaan tätä viihdyttävää farssia. Ja mikä parasta Krapin kesäteatterin puitteet ovat kyllä aika upeat Tuusulajärven rannalla. Hyvin parkkitilaa autoille ja väliajalla voi piipahtaa nauttimassa virvokkeita ihan teatterin vieressä. 

Kalle Takolahti, Minna Kivelä, Jari Vainionkukka, Kirsi Ylijoki, Akseli Lehtinen, Senna Vodzogbe

Keski-Uudermaan Teatterin Rankalainen pyjama näytelmä kesäteatterissa la 29.8. saakka. Tästä voit kurkistaa esitysajat. Rooleissa esiintyvät Kirsi Ylijoki, Akseli Lehtinen, Minna Kivelä, Jari Vainionkukka, Kalle Tahkolahti ja Senna Vodzogbe. Ihan huippujengi!

Työryhmä: Käsikirjoitus Marc Camoletti, suomennos Aino Piirola, ohjaus Jukka Keinonen, lavastus Ia Ensterä, puvustus Anne Laatikainen, maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen, äänisuunnittelu Tero Enroth, ja tuotanto Ulla Havulehto. Esitysoikeudet Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner.

Liput: Peruslippu 42 € / ovelta 45 €, eläkeläiset, työttömät 38 € / ovelta 40 € ja opiskelijat 28 € / ovelta 29 €. Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.

Oikein mukavaa ja nautinnollista teatterikesää kaikille ♥

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna elokuun loppuun

 

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo Vantaan Nissbackassa avautui kesän 2026 osalta 4.kesäkuuta. Pääsin jo päivää aiemmin kutsuvieraana kesäkauden avajaistilaisuudessa aistimaan taas jälleen kerran tämän ainutlaatuisen paikan tunnelmasta. Veistospuisto on hyvin erikoinen kokonaistaideteos, jossa historiallinen maisema ja Laila Pullisen kuvanveistotaide muodostavat äärimmäisen vaikuttavan symbioosin. 

Puistossa käveleminen, luonnon äänien kuunteleminen ja ympäristön kokeminen puhuttelee todella monia aisteja. Kartanopuiston vanhat puut kertovat paikan historista ja ajasta kun Nissbackan kartano on vielä ollut olemassa ennen kuin se valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1934. Ollaan paikassa, josta löytyy monia historiallisia kerrostumia vuosisatojen takaa ja voimakkaita mutta samalla myös herkkiä Laila Pullisen veistoksia sekä sisä- että ulkotiloissa. 

Nissbackan kartano / Kuva Finna. Tästä voit kurkistaa mitä kartanosta on nykyään jäljellä. 

Laila Pullinen, Ensimmäinen Apollo (Magnus Ramsay) 1970

Nissbackan kartano oli kuvanveistäjä Laila Pullisen aviomiehen Magnus Ramsayn lapsuuden koti. Parin sadan metrin päässä veistospuistossa on nähtävillä se kaikki mitä entisestä arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelemasta upeasta kartanosta on enää jäljellä. Vuonna 2015 Vantaan kaupunki ja kaupunginmuseo kunnostivat yhteistyössä entisen kartanon kivijalan, kellarit, portaat ja terassikatoksen pylväineen. Valitettavasti paikka on kärsinyt paljon ilkivallasta ja sekä lukuisista graffiteista, jotka jo lähes peittävät vanhat rakenteet. Surullista! 

Nuori Laila Pullinen veistämässä turenkilaisen valokuvaajan kasvokuvaa vuodelta 1953 - työ oli järjestyksessä vasta Pullisen toinen veistos. 

Talvisodan puhjettua 1939 myös Pullisen perhe joutui jättämään lapsuudenkotinsa Terijoella Karjalankannaksella. Tyyni-äiti oli pakotettu pakenemaan lapsineen Lappeenrantaan. Sota vei perheen kotitalon mutta myös Pullisen miehen ja lapsien isän, joka kaatui taisteluissa sotarintamalla. 

Laila Pullinen sairastui 14-vuotiaana tuberkuloosiin ja hänet jouduttiin lähettämään Ahveniston parantolaan Hämeenlinnaan. Vaikea kuvitella miltä nuoresta tytöstä mahtoi tuntua kun hänen piti muuttaa täysin toiselle paikkakunnalle ja sairaalaympäristöön määrittelemättömäksi ajaksi. 

Minkälaista mahtoi olla kuvanveistäjä naisena? Alina Forsman, Eveliina Särkkä ja Sigrid af Forselles olivat ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä, jotka raivasivat tietä miesvaltaiselle alalle 1800-luvun lopulla. He joutuivat opiskelemaan ulkomailla koska Suomessa opetusta ei järjestetty naisille samaan tapaan kuin miehille. Vasta 1900-luvulla naiskuvanveistäjien määrä kasvoi kun naiset pystyivät saamaan koulutusta omassa kotimaassaan. 

Kuvanveistäjän ammatti oli ja on edelleen fyysisesti erittäin kuormittava työ, joka vaatii keholta monipuolista kestävyyttä, hyvää ergonomiaa ja luontaista hahmottamiskykyä. Materiaalit, joita kuvanveistäjä työstää - kivi, metalli, puu, betoni - sekä myös itse työvälineet ja niiden käsittely vaativat hyvää lihaskuntoa. 

Kesän 2023 näyttelystä "LAILASISYSFOFENIX" - taiteilijan työkalut. 

HAM, Modernia elämää -näyttely 2017, Laila Pullinen "Aurinko tunturissa" räjäytysteos

Laila Pullinen (1933-2015) on ehdottomasti yksi maamme arvostetuimpia kuvanveistäjiä, joka käytti perinteisen kiven ja pronssin rinnalla uraauurtavasti räjäytystekniikkaa kuparilevyjen muovaamiseen. Hän jopa itse ampui kuparilevyjä saadakseen niihin juuri oikeanlaista jälkeä. Ajatellen Pullisen ammatinvalintaa hän keuhko-ongelmistaan huolimatta ryhtyi kuvanveistäjäksi vaikka tuossa ammatissa altistuttiin vaaralliselle kivipölylle, raskaalle työlle sekä myös terveydelle haitallisille materiaaleille. Intohimo ja palo veistostaiteeseen veivät mukanaan.  

Laila Pullisen entisessä Ateljeessa on esillä myös yksi räjäytetty kuparilevy.

Laila Pullinen, Jeanne d'Arctic, pronssi 1974

Pullisen Sisyfos (1987) on valmistettu kivestä ja metallista. Patsas esittää hahmoa, joka kannattelee taakkaa harteillaan. Teosta katsoessaan huomaa heti kiven olevan jatkuvasti vierimässä alas hahmon harteilta. Muistatte varmaan koulun historian tunneilta kreikkalaisen myyttihahmo Sisyfoksen, jonka tehtävänä oli ikuisesti vierittää suunnatonta kiveä ylös vuorenrinnettä ja juuri kun hän on saamaisillaan kiven ylös, se vierähtääkin takaisin alas. 

Keskimmäinen valokuva Petra Piitulainen-Ramsay, muut valokuvat omia 

Ateljee -tilassa esitetään nyt kesäkuussa 2025 elokuussa ensi-iltansa saanutta Rakkauden tekoja -monologinäytelmää, joka on sukellus kuvanveistäjä Laila Pullisen elämään. Viime kesänä en valitettavasti ehtinyt katsomaan näytelmää mutta huomenna pääsen nauttimaan teatteritaiteesta klo 17.30 Ateljee -tilassa. 

"Teatteri Vantaan voimanainen Anne Nielsen pukee yllensä Laila Pullisen työhaalarit antaen samalla äänen kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa. Nissbackan ateljee-galleriassa esitettävä näytelmä Rakkauden tekoja hyödyntää ateljeessa esillä olevia Laila Pullisen työkaluja ja veistämisen eri prosesseihin liittyvää esineistöä."

Tästä Teatteri Vantaan linkistä pääset varaamaan itsellesi teatteriin paikan. Anne Nielsen on Laila Pullisen roolissa, teksti Jean Ramsay ja ohjaus Osku Heiskanen. 

Luonnonkivistä muuratusta Viljamakasiinista löytyy Laila Pullisen pienempiä veistoksia. Kuumana kesäpäivänä tilassa on ihanan viileää. Tilan korkeus kiviseinineen ja ikkunoista sisälle siivilöityvä jännä valo antavat erinomaiset puitteet esittää taidetta. 

Laila Pullinen, Surullinen uni (Magnus Ramsay), pronssi 1974

Laila Pullinen, Istuva (Omaggio à Pericle Fazzini), pronssi 1962 

Laila Pullinen, Makaava, kirjasinmetalli 1957

Kotimuseo esittelee Laila Pullisen yksityiskotia. Esillä on Pullisen töiden lisäksi myös hänen äitinsä Tyyni Pullisen naivistisia töitä paljon. Maalarina Tyyni Pullinen oli täysin itseoppinut. Hänen töissään on todella kauniita värejä ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Kotimuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa taiteen lisäksi. 

Laila Pullinen, Viimeiset (Viimeinen Flora/Viimeinen Apollo) 1970 ja Muinainen meri (Jääkauden jälkeinen ranta) 1987

Yksi minun suosikkini on maareliefi Muinainen meri. Näillä paikoilla ovat aikoinaan iskeneet rantaan Yoldianmeren aallot jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Laila Pullinen on muovannut aallot maahan siihen missä aikoinaan on ollut merenranta. Osana teosta on Viimeiset, jossa Viimeinen Flora ja Viimeinen Apollo seisovat alastomina rannalla.

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna 30.elokuuta asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Opastus klo 14. Ryhmäopastuksia järjestetään varauksesta. Museokorttikohde. Osoite: Sotungintie 4, Vantaa. Aukioloajoista poiketen kohde on kiinni juhannusaattona 19.6. ja juhannuspäivänä 20.6.2026. Kesäkahvila Cafè Anja & Annikki on avoinna museon aukioloaikoina.