Kim Simonssonin lapset, eläimet ja Sammaljätit ovat vallanneet Söderlångvikin

 

Kuvanveistäjä Kim Simonssonin (s.1974) omaperäisen satumaiset ja kuin unenkaltaiset työt ovat puhutelleet minua jo vuosia. Blogissa olen maininnut taiteilijan ensimmäisen kerran jo kesäisen Fiskars vierailuni yhteydessä 2014. "Pidän todella paljon vuoden 2004 Vuoden nuori taiteilija -palkinnon saaneen Kim Simonssonin töistä. Simonssonin veistoksissa on vaikutteita japanilaisista sarjakuvista ja amerikkalaisista elokuvista. Veistokset ovat leikitteleviä ja ne saavat minut aina hymyilemään." Em. tekstin yhteyteen olen liittänyt kuvat töistä Poika lätäkössä sekä Tyttö ja kultainen sammakko. Marjon matkassa -blogin kirjoittamisen olin aloittanut n. 1,5 vuotta aiemmin.

Yleensä taidenäyttelyissä teoksiin ei saa koskea mutta tähän pensseliin sai!

Kim Simonssonin on vilahtunut blogissani myös Fiskarsin About Clay -näyttelyn yhteydessä kesällä 2018. EMMAssa 2023 esillä olleessa Collection Kakkonen -näyttelystä löytyi taiteilijan suloinen Nukkuva, lukeva sammaltyttö. Suuret, sympaattiset Sammaljätit puolestaan valtasivat Lasipalatsin ympäristön 2024 ja minäkin onnistuin pari päivää ennen näyttelyn loppumista nähdä ne. Mieleen on jäänyt myös Simonssonin tyttö KWUMista muutaman kesän takaa. Simonssonin hahmot ovat minulle äärimmäisen rakkaita. ♥

Söderlångvikin kartanossa avautui 2.5. Kim Simonssonin kesänäyttely "Valveuni ja muita kertomuksia". Ehdottomasti halusin nähdä sekä näyttelyn että myös uudistuneen museonrakennuksen. Söderlångvikin museo avattiin yleisölle jo vuonna 1965 Amos Andersonin (1878-1961) toivomuksen mukaisesti. Päärakennus peruskorjattiin vuosina 2018-2021, jolloin sisätilat entisöitiin alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa. Olen itse käynyt Söderlångvikissa kesällä 2015 ja nyt siellä näytti todella upealta verrattuna aikaan ennen peruskorjausta. Teen ehdottomasti ihan oman postauksen Amos Anderssonin kesäasunnosta myöhemmin joten nyt keskitytään vain satumaiseeen Simonssonin taiteeseen. 

Valveuni 2020-2024 - nailonkuitu, epoksi

Kun olet vilauttanut joko Museo- tai pankkikorttia mukaville lippupisteen rouville ja napannut itselleni pienet taskuoppaat (näyttelystä/museosta) voit siirtyä todella huikealle taidematkalle. Ensimmäisessä huoneessa eli pylväshallissa sijaitsee sisätiloissa olevan näyttelyn suurin työ eli Valveuni, joka on antanut nimensä koko näyttelylle. Sysimusta ja vaikuttava jättiläismäisen kokoinen hahmo istuu salin uusgoottilaisen pöydän päällä pää melkein kattoa hipoen. Ensin tuntuu oudolta mutta mitä enemmän liikut museon tiloissa sitä enemmän huomaat miten luontevasti Kim Simonssonin hahmot ovat löytäneet juuri oikean oman paikkansa museotiloissa. Ne ikään kuin ovat sulautuneet osaksi historiallista kokonaisuutta omalla ainutlaatuisella tavallaan. 

Valaistunut tyttö 2018 - keramiikka, lasite, kulta 

Keskikoriste 2021 - keramiikka, epoksihartsi, nylonkuitu jne. 

Söderlångvikin ruokasalin pitkän pöydän päälle on aseteltu Keskikoristeen lisäksi myös kaksi muuta Simonssonin työtä - Hiihtäjä ja Astronautti. Työt olivat mustia kuten sisääntulon jättiläismäinen Valveuni ja seisoessaan vielä pöydällä niiden koko korostui. Mustat työt ovat vaikuttavia mutta vihreistä pidin silti enemmän juuri niiden pirteän värin takia. Tämän peräti 12 metriä pitkän pöydän ääressä Amos Andersson on aikoinaan kestinnyt peräti 34 ruokavierasta lukuisilla illallisillaan. 

Johtajan muotokuva 2015 - keramiikka

Musiikkihuoneen takan päällä istuu ehkä yksi näyttelyn kauneimmista Kim Simonssonin töistä minun mielestäni. Hahmo on vihreä sillä onhan se Istuva savoijinkaalipoika. Tuo pojan lempeä hymy, joka heijastuu myös hänen silmistään on minusta todella valloittava. Vaikka ollaan arvokkaassa museossa niin Simonssonin lapsipatsaat ovat omilla ehdoillaan näissä tiloissa eli lapsina!

Istuva savoijinkaalipoika 2024 - keramiikka, nylonkuitu

Salongista löytyvä Simonssonin kullanvärinen työ "Aurinkokuninkaan lemmikki" on upea ja samalla myös vähän humoristinen. Ranskan kuningas, yksinvaltias Ludvig XIV nousi aikoinaan vain 4-vuotiaana valtaistuimelle, jota hän hallitsi peräti 72 vuotta. Kaikki elämä Ranskassa pyöri kuninkaan ympärillä niin kuin planeetat kiertävät aurinkoa. Ja tästä syystä Ludvig saikin lisänimen Aurinkokuningas. Kuninkaan kerrotaan myös tokaisseen "Valtio, se olen minä!". Kun katsoo Aurinkokuninkaan lemmikin asentoa niin minulle tulee vääjäämättä mieleen meidän päivittäiset ulkoilulenkit Mimmin kanssa ja hänen tarpeillaan käynti... 😄

Aurinkokuninkaan lemmikki 2019 - keramiikka, kulta, akryyliväri 

Toinen Simonssonin työ Istuva tyttö salongissa on asetettu ikkunalaudalla Felix Nylundin (1878-1940) prossiveistoksen Voitonseppele (1936) viereen. Kolmen sepän patsas Mannerheimin ja Aleksanterinkadun risteyksessä on varmasti tunnetuin Nylundin patsas. Jos sana salonki käsitteenä ei ole tuttu niin se on aikoinaan liittynyt entisaikojen seurapiirielämään eli se on ollut seurusteluhuone, joka on sisustettu vaikka rokokootyylisin kalustein. 

Istuva tyttö 2024 - keramiikka, akryyliväri 

Vierashuoneessa sängyllä nukkui ehkä helteestä väsähtänyt vihreä sammaltyttö, joka oli todella suloinen. Hän näki varmasti jotain todella ihanaa unta koska minusta näytti siltä, että hän hymyili onnellisesti. Kim Simonssonilla osaa todella luoda näillä hahmoillaan hyvin satumaisen tunnelman.

 

Nukkuva sammaltyttö 2022 - keramiikka, nylonkuitu

Kylpyhuoneesta löytyi ihanaa, vanhaa kuusikulmaisista laatoista tehtyä klinkkerilattiaa ahkerasti pesevä tyttö. Kim Simonsson on opiskellut keramiikkaa ja valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta 2000. Anna-lehden haastattelussa Simonsson kertoo, että hän oli laskelmoinnut pääsevänsä kouluun helpommin hakemalla keramiikkapuolella. Saatuaan opiskelupaikan hän oli kuitenkin tajunnut, että juuri keramiikka olisi hänelle oikea paikka eli kolmiulotteisuus sekä kuvanveisto olisivat juuri hänen juttunsa. 

Siluettityttö pesee lattiaa 2021 - keramiikka, nylonkuitu, epoksihartsi

Seuraavaksi siirryin Presidentin huoneeseen, jossa pieni poika katseli itseään peilistä hopeinen kypärä päässään. Presidentin huone on saanut nimensä siitä, että P.E. Svinhufvud ja myös Ellen-rouva vierailivat usein Söderlångvikissä. Huoneen kalustus oli myös hulppea mutta siihen palataan toisessa postauksessa. Jos sinua kiinnostaa kuulla Kim Simonssonin mietteitä "Miten luodaan hahmojen maailma" niin tästä Arabian linkistä pääset kuuntelemaan hänen ajatuksiaan. 

Muutos 2025 - keramiikka, lasi, hopeamaali 

Biljardihuoneesta löytyi kaksikin Simonssonin työtä. Toinen niistä on ison biljardipöydän alla. 

Joku oli piiloutunut sinne pelailemaan peliä, joka oli minulle hyvin tuttu omasta lapsuudestani. Muistatko sinä Fortunan lapsuudestasi tai oletko pelannut sitä? Me pelasimme sitä veljeni kanssa usein ja marmokuulat lentelivät liian kovista lyönneistä pelilaudalta pois kun olimme niin innoissamme. Fortuna-pelin kehitti opettaja, pedagogi ja leikkikalutehtailija Juho Jussila 1900-luvun alussa. Lopullisesti peli muotoutui 1925 ja tuotanto aloitettiin 1926 Jussilan leikkikalutehtaassa Jyväskylässä. 

Fortunapelaaja 2025 - keramiikka, epoksihartsi, elektroniikka jne. 

Kultatyttö 2025 - keramiikka, lasite, kulta

Kirjaston oli vallannut peräti neljä vihreää sammalhahmoa, joista kaksi oli tutkijoita ja yksi piippumies sekä mukana joukossa oli myös kaksipäinen kani! Valmistuttuaan Kim Simonsson teki paljon erilaisia eläinhahmoja ennen siirtymistään lapsiin, jotka ovat erittäin koskettavia ja niiden näkeminen on hyvin voimaannuttavaa. Olen haaveillut, että joskus vielä tapaisin Kim Simonssonin ja pääsisin kurkistamaan hänen ateljeetilaansa Fiskarsissa. 

Sammalmies ja piippu 2021 - keramiikka, nylonkuitu, epoksihartsi ja 

Kaksipäinen kani 2019 - keramiikka, nylonkuitu, epoksihartsi

Tutkija 1 2023 - keramiikka, epoksihartsi, elektroniikka jne. 

Tutkija 2 2023 - keramiikka, epoksihartsi, elektroniikka jne. 

Koska vierailupäiväni Söderlångvikissä oli todella helteinen olin enemmän kuin ilahtunut siitä, että ovi kattoterassille oli avoin joten päätin piipahtaa siellä hetken vilvottelemassa. Samalla huomasin, että myös upeasti hoidetussa puutarhassa oli lisää Kim Simonssonin teoksia. Puutarhasta löytyy mm. valkoinen Kuninkaallinen maanmittari, jolla saattaa olla kädessään punavartinen signaaliseiväs. Maanmittaaminen on ollut aika hankalaa ja monimutkaista aikoinaan.  

Kim Simonsson - Kuninkaallinen maanmittari 

Siirryin takaisin Amos Andersonin entiseen työhuoneeseen, josta löytyi vielä kaksi aivan ihanaa mutta täysin erilaista teosta. Toisessa valkoiset tytöt seisoivat käsikkäin kun toisessa veistoksessa oltiin piilouduttu kaalimajaan. Minä rakastan myös Kim Simonssonin töilleen antamia nimiä, jotka ovat hauskoja ja tuovat hymyn huulille. Kim Simonsson on 2000-luvun alussa saanut vaikutteita mm. japanilaisen Takashi Murakamin teoksista, jotka olivat hyvin henkilökohtaisia ja ainutlaatuisia. Sammalhahmot ovat taas Simonssonin omia upeita luomuksia, joista hänet tunnetaan. 

Lisa ja Louise 2012 - keramiikka, lasi, maali 

Pieni kaalimaja 2025 - keramiikka, nylonkuitu, epoksihartsi 

Helsinki -huoneesta löytyi vielä pari työtä ennen siirtymistä katsomaan ulkona olevia teoksia. Tässä huoneessa majoitettiin naispuoleisia vieraita, jotka saapuivat Helsingistä Kemiöön. Jos et vielä ole piipahtunut niin Yrjönkadulta löytyy Amos Andersonin kotimuseo/kaupunkiasunto, joka avautui myös ison remontin jälkeen 2023. Upea paikka sekin!

Pieni sammaltyttö 2025 - keramiikka, nylonkuitu / Hiuksiaan leikkaava tyttö 2019 - keramiikka, lasite

Minä kirjoitin blogipostauksen Kim Simonssonin Sammaljäteistä vain muutamia päiviä ennen kuin ne siirtyivät pois Lasipalatsin aukiota. Olin niin iloinen, että ehdin nähdä nämä upeat hahmot silloin ja aloin jo haaveilla matkasta kesällä Kemiöön. Yksi iso kohokohta olikin Söderlångvikin vierailulla juuri se, että läheisestä metsiköstä löytyivät Sammaljätit. Alun perin ranskalaista Lille3000-festivaalia varten valmistetut jätit ovat nyt tulleet pysyvään sijoituspaikkaansa. Ajan myötä nämä upeat jätit haalistuvat ja tarjoavat kasvupohjaa jäkälille ja sammalille. Minä onnistuin myös kuulemaan kun ne lauloivat. ♥

Tämä on viimeinen kuva, jonka sain otettua kameralla ennen kuin sen akku loppu. Minulla on aina vara-akku mukana mutta ei jostain syystä tällä reissulla. Jatkoimme Mimmin kanssa vielä katsomaan kahta muuta Sammaljättiä, joista liitän tähän postaukseen lainatun kuvan. Huomasin nimittäin kun olimme tarponeet helteessä polkua eteenpäin, että olin myös jättänyt kännykän autoon - pitkä, kuuma päivä takana selkeästi. Lainattu kuva on otettu toukokuussa, joten siksi puissa ei ole lehtiä ja rentukatkin kukkivat ojassa. 

Kuva Amos REX Facebook

Kim Simonssonin näyttely on avoinna vielä 14.joulukuuta 2025 asti. Söderlångvikin museo löytyy osoitteesta Amos Andersonintie 2, Dragsfjärd. Vaikka ollaan Kemiönsaaressa sinne pääsee ihan tietä pitkin. Museokortti kohde. Näyttely on aivan huikea ja siitä tulee hyvälle tuulelle. Palataan myöhemmin peruskorjatun Amos Andersonin kesäasunnon upeisiin huoneisiin ja sisustuksiin. Mukavaa sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa kaikille! 

Kesäkuukausia ovat kesä-heinä-elokuu ja sillä sipuli!

On taas se aika vuodesta kun alan ihmeissäni miettimään miksi jotkut ovat sitä mieltä, että kesä on loppunut? Ymmärrän toki, että moni on palannut takaisin töihin kun ansaittu kesäloma on pidetty. Ja totisinta totta on sekin, että koulut, päiväkodit, tarhat jne. alkoivat jo viime viikolla mutta ei kesä ole loppunut. Kirjoitin kesällä 2016 blogipostaukseen "Älä tuu droppaan mun tunnelmaa" seuraavasti.

"Jotenkin ihmiset ovat myös nykyään alkaneet mieltämään, että elokuu ei ole enää kesäkuukausi. Hassua sinäänsä, että elokuussa koko muu Eurooppa on hiekkarannoilla ja lomailemassa eikä kollegoita saa kiinni kun kaikilla on "Out of office" päällä. Kyllä meidän kesäkuukausia ovat edelleen kesä-heinä-elokuu ja kesän pituus Suomessa Ilmatieteen laitoksen mukaan on 94 vuorokautta."

Tänä kesänä olemme todellakin saaneet nauttia helteisistä ja jopa trooppisten kuumista öistä. Heinäkuun alkupuoli oli tavanomaista viileämpi, mutta 11. heinäkuuta alkoi ihan mieletön helleputki, joka jatkui kuukauden loppuu saakka. Maan etelä- ja keskiosissa suurella osalla säähavaintoasemista oli heinäkuun 12. päivästä eteenpäin 20 päivän helleputki! Kaikkiaan heinäkuussa oli 23 hellepäivää eli päivää jolloin päivän ylin lämpötila nousi yli 25 asteen jossakin päin Suomea.

Lisäksi 12. heinäkuuta eteenpäin jokaisena päivänä koko maan ylin lämpötila oli yli 30  astetta! Vuodesta 1961 eteenpäin tämä on pisin yli +30 C-asteen putki meillä Suomessa. Toinen ennätyksellinen helle-ennätys oli vuonna 1972 kun hellepäiviä kertyi 13 päivää peräkkäin. Itse olin äärimmäisen helpottunut, että pahimmat helteet väistyivät koska meillä oli kotona "hyvin saunamaiset olosuhteet" ja sekä ihmiset että Mimmi kärsivät kuumuudesta. 

Vaikka helteet ovat jo aikaa sitten väistyneet ei se minusta kyllä mitenkään tarkoita sitä, että kesä olisi loppunut. Kesällä 2023 kirjoitin 12. elokuuta - siis tasan kaksi vuotta sitten - Marjon matkassa Instagramiin kuvan kera oheisen mielipiteeni siitä ettei kesä minusta todellakaan ole loppunut. 

Kun Insta-postaus näkyi myös Facebookissani siihen tuli seuraavia kommentteja ystäviltäni.

"Elokuu on vielä kesäaika. Mut tosiaan sitä itsekkin jo syksyyn kääntyneenä jo on. Toki vielä nautin joka hetkestä tässä."

"Voi kuule, täällä Hangossa on kaivettu kevyt toppatakit esille. Emme me 😂"

"Samoin ajattelen kesän lapsena. 

Jos sattuu satamaan ,sadetakki hartioille vaan,kun se on kätevästi mukana,tai sateenvarjo  Kun varautuu yllätyksiin ,ei ne haittaa . Elokuussa on vielä kesäiset illat ,sirkat sirittää yössä ja taideiden yö ."

"Reposaaressa on niin kylmä , ei tarkene kesävaatteissa. Eilen 15.5 astetta ja kova tuuli mereltä. Täällä myös monella jo kevyttopat. Hanskat ja villasukat on kova sana."

"Mulla on ollut kevytuntsikat käytössä koko kesän, päällä juuri nytkin, t-paidan päällä. Auringossa tarkenee ilman sitä, varjossa ei 😁"

"Meillä Espoon K-marketin mansikan myyjä oli heinäkuun lopulla jo pitkässä untuvatakissa, sattui olemaan tuulinen päivä .Käyn uimassa merenrannoilla talvisinkin niin en ole vilukissa enää kuten vuosia sitten. 😁"

Kesä 2023 oli Suomessa keskimääräistä lämpimämpi mutta sateinen. Kesäkuussa oli tavanomaista viilempää ja hellepäiviä vain muutamia. Heinäkuu oli myös tavanomaista viileämpi ja Suomen keski- ja itäosissa satoi todella paljon vettä. Elokuu oli puolestaan lämmin ja kuiva. Syyskuu oli osassa maata puolestaan ennätyksellisen lämmin. 

Itse jatkoin keskustelua siitä näkökulmasta, että osittain näkemämme mainonta "syysmuodista ja syysuutuuksista" on yritys saada kuluttajat jo elokuussa miettimään paksumpi asusteita vaikka lämpömittari näyttäisi yli +20 C astetta. Kauppahan ohjaa meitä aina pari kuukautta etuajassa tietyillä kausiherkuilla kuten joulusuklaat lokakuussa, laskiaispullat joulun välipäivinä ja tippaleivät helmikuussa 😦 Alla minun kommenttini. 

"Jotkut ihmiset vain siirtyvät "kaupan ohjaamana" käyttämään paksumpia vaatteita kun niitä mainostetaan jo elokuun alussa. Edes kylmempi ilma ei saisi minua vetämään talvisaappaita jalkaa jo elokuussa kun niitä saa käyttää talvella aika monta kuukautta joka tapauksessa. Tämä on se ikuinen "oravanpyörä" missä kauppa ohjaa meille etuajassa asioita eli kohta voimme taas odottaa joulusuklaiden ilmestymistä kaupanhyllyille ja joulun välipäivinä kauppa tarjoaa jo Runebergin torttuja sekä laskiaispullia. Kyllä minäkin jos kesällä on kylmä kerrospukeudun useammalla vaatteella mutta talvitamineita en kaiva esille." 

Ystäväni vastasi minulle todella viisaasti siitä miten vaikeaa on elää hetkellä. 

"Varmaan tässä hetkessä eläminen on vaikein taito. Kuitenkin aika paljon meissä pohjoisen ihmisissä on kokemuksesta opittua se että, aletaan orientoitumaan syksyyn Valmistaudutaan viileneviin iltoihin ja öihin. Sekin on omalla tavallaan hyvä. Rationaalista . On tietty rytmi . Minunkin luihin ja ytimiin oli iskostunut joka elokuu,että pitää ostaa lapsille kouluvaatteet syksyä varten .Nyt ei ole enää sitä sisäistä vaistoa ,joka vaatisi, että täytyy pitää lauma lämpimänä . Sen sijaan tänä kesänäkin ainoa takki ,joka ollut käytössä on sadetakki, suojaa tuulelta ja sateelta.. Helppous on ollut teema. Mukaan vain välttämättömät asiat; uikkarit valmiiksi muiden vaatteiden alle."

Itselleni on todella tärkeää elää hetkissä ja kulloinkin oikeassa vuodenajassa.  Luonnossa vihertää edelleen ihan kesäisesti ja tuolla maaseudulla ajaessa lehmät ja hevoset näyttävät niin iloisilta saadessaan olla elokuisella laitumella. 

Mustikoista saa aivan ihania mustikkapiirakoita, joita voi sitten vaniljakastikkeen ja kahvin kanssa herkutella. Itse en ole vielä mustikkaan ehtinyt mutta ystävä vinkkasi minulle mustikkaan.fi sovelluksesta, joka kertoo koska marjat kypsyvät. Mustikoita olen napsinut koiralenkeillä suuhuni kyllä lähes päivittäin. 

Näin komea pihakoriste Porsche Diesel Super löytyy Vaihmalan Hovin nurmikolta. Jos olet vielä lomalla tai viikonloppuna reissussa niin suosittelen piipahtamaan Lempäälässä vaikka lounaalla. Olen itse käynyt Vaihmalan Hovissa lounastamassa kun olen vieraillut Laukon kartanossa. Tänä kesänä en Laukkoon enää valitettavasti ehdi koska näyttelyt sulkeutuvat 17.elokuuta. 

Elokuussa olisi tarkoitus vielä ehtiä kierrokselle Hämeenlinnaan sekä katsomaan mielenkiintoista Hämeen linnaa linnakierroksella sekä Hämeenlinnan kaupunginpuiston raunioita. Kuvassa näkyvä Rauhanlinnan upea jugendtalo vuodelta 1899 on nykyään asuinkiinteistönä. Talolla on äärimmäisen mielenkiintoinen historia, johon voit kurkistaa tästä. 

Sain ystävältä punaisia viinimarjoja, joista osa meni pakkaseen. Osa marjoista päätyi piirakkaan, joka hävisi alta aikayksilön eli ilmeisesti se oli hyvää! 

Suomen luonto tarjoaa parastaan tällä hetkellä ja kaikkialla on niin kaunista. Paarmoistakin on päästy kun ei enää ole niin kuuma. Paarma paholaiset kun purevat todella ikävästi. Hyttysiltä ja niiden puremilta olen hyvin välttynyt tänä kesänä - olisiko helle aiheuttanut sen etteivät juuri purreet...

Tänä kesänä ei tullut kutsua yksinkään häihin mikä oli toki harmillista. Edelliset kesähäät, joissa olen ollut olivat serkkuni tyttären häät ja siitä on jo muutamia vuosia aikaa. 

Kesähuoneessa kukkii edelleen runsaasti kun muistaa ahkerasti kastella/lannoittaa ja estää "parvekekyttääjää" tallomasta markettoja kun hän päivystää naapuritalon grillaajia. 

Wennborgin marjatilalle pitäisi ehtiä joku ilta poimimaan kylvettyjä niittykukkia ja ostamaan mansikoita. Myös Tuomarinkylän pelloilta pitäisi jo löytyä myös poimittavaa. 

Vinkkinä kaikille, että Loviisan Wanhat Talot -tapahtumat on 30. - 31.8.2025 eli lauantaina ja sunnuntaina pääsee elokuun lopussa klo 10-17 tutustumaan ihaniin taloihin asukkaineen. Tapahtuma on alkanut vuonna 2005 ja minä olen käynyt siellä vuodesta 2013. Viime vuoden tapahtuma jäi väliin kun olin menossa juuri silloin lonkkaleikkaukseen parin viikon kuluttua mutta tänä vuonna olisi aikomus taas matkata hurmaavaan Loviisaan ♥ ♥ ♥ 

Kun aina silittelen kuvissa vain lehmiä niin tässä todiste, että kyllä minä pidän hevosista ja kaikista muistakin maatilan elämistä. Jopa possuista! Minussa asuu se maalaistyttö sisällä!

Kesällä on ollut niin kätevää syödä paljon vihanneksia ja vihreää sekä tankata vitamiineja itseensä! 

Mansikoita en ole pakastanut tänä vuonna mutta olen syönyt niitä sitäkin enemmän päivittäin. Kirsikoita aina ihailen toreilla mutta allergiani takia en voi nauttia niitä kuin säilykkeenä. Ikävä koivun siitepölyallergian ristialleria "kivellisille tuoreille hedelmille".

Vieläkö sinun kesäsi jatkuu vai oletko jo sitä mieltä, että kesä on ohi? Mukavaa elokuun viikkoa ja loppuviikoksi taitaa olla taas luvassa hellelukemia...