heinäkuuta 27, 2024

Oceanista - muoti ja meri - näyttely Merikeskus Vellamossa on upea



Gianni Versace

Merikeskus Vellamossa Kotkassa avautui 19.huhtikuuta aivan huikea Oceanista - meri ja muoti -näyttely, joka on nähtävissä 29.syyskuuta asti. Olen ilokseni huomannut, että myös Suomessa museot ovat viime vuosina järjestäneet näyttelyitä, joissa on esillä rohkeasti myös muotia. Ehkä voimme kiittää tästä New Yorkin Metropolitan museota (Met), joka rohkeasti on jo 1940-luvulta lähtien toukokuun alussa viettänyt päivää, jolloin museoon kerääntyy muotiväki uusimmissa luomuksissaan illastamaan ja esittelemään muotia. 















Nikoline Liv Andersen ,Only Angels have Wings, Tanska  2013. Teoksen hahmot ovat osa laajempaa Only Angels Have Wings -teosta. Materiaaleina on käytetty maalattuja nukkeja ja pillejä. 

Muotia voidaan hyvin esitellä museoissa ja taidemuseossa koska esimerkiksi suomalaiset muotisuunnittelijat ottavat kantaa Vellamon näyttelyssä Itämeren ja ylipäätänsä merien tilanteeseen töissään. Muoti on osa muotoilu, joka muuttuu koko ajan ja siihen vaikuttavat trendit ja megatrendit. Ilmastomuutos on esimerkki isosta pitkäaikaisesta trendistä, joka vaikuttaa vahvasti myös muotoiluun. 





Kaksi vasemmanpuoleista asua ovat vuoden 2021 nuorena suunnittelijana palkitun suomalaisen Idaliina Frimanin Itämeren tilanteesta ja perinteisistä merenkulun vaatteista inspiroinut mallisto. Friman käyttää materiaaleja, joissa merilevä yhdistyy kierrätettyyn villaan ja ekologisempaan polyesteriin. Oikealla huonosti kuvassa näkyvä tanskalaisen Ibi Højin mallistosta oleva kalaverkosta tehty puku. 

Tampereella avattiin 2015 kulttuurihistoriallinen Museo Milavida, jossa perusnäyttelyn lisäksi on vaihtuvia näyttelyitä juuri muodin ja muotoilun teemoista. Olen itse käynyt siellä katsomassa heti avajaiskesänä Unelmien askeleet - Salvatore Ferragamo 1898-1960 -näyttely, jossa oli italialaisen 1900-luvun johtavan kenkäsuunnittelijan kenkiä esillä ensimmäistä kertaa Suomessa. Kesällä 2020 esiteltiin mielenkiintoinen "Aina mukana - Käsilaukun vuosisata" ja 2022 huikea näyttely "Vivienne Westwood-muotia yksityiskokoelmasta" -näyttely. Tällä hetkellä Milavidassa on menossa "Muodin huipulla" -näyttely, jossa kävin heti ensimmäisellä lomaviikollani. Postausta on tulossa myöhemmin tästä aivan huikeasta näyttelystä. 



Anne-Mari Pahkala kuuli italialaisesta kierrätyskuidusta, joka oli tehty merestä kerätyistä muovipulloista. Kierrätyskuidusta tehty kangas päätyi kansanedustaja Emma Karin iltapukuun, joka yllään hän edusti Linnan juhlissa 2016. Nykyään puku on Kansallismuseon kokoelmissa. 

Minua harmittaa suunnattomasti etten ehtinyt katsomaan 2020 Mäntän Serlachius-museo Gustafissa syksyllä esiteltyä harvinaista näyttelyä "Glamour - Pukuloistoa valkokankaalla". Se esitteli italialaisen Tirelli Costumin puvustuksia maailmankuuluihin klassikkoelokuviin kuten Kuinka äkäpussi kesytetään ja Fellinin Casanova. 



Heti lomani alussa matkasin kuitenkin Merikeskus Vellamoon, jossa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2020, jolloin kirjoitin postauksen myös tänne blogin puolelle. Laajassa Oceanista -näyttelyssä on esillä noin 110 vaatetta tai asustetta eri suunnittelijoilta sekä aikakausilta. Vaatteiden lisäksi nähtävillä on mm. kenkiä ja laukkuja. 

Näyttely esittelee myös muistoja herättäviä merihenkisiä klassikkovaatteita kuten vaikka klassisen tasaraita merimiespaidan ja myös katumuotia aina 1800-lopulta nykypäivään. Näyttelytilasta löytyy myös rekonstruoitu vanha laivanhytti, josta oli lasioven takia mahdotonta saada hyvää valokuvaa. 

"Oceanista näyttää, kuinka huippumuoti on lainannut merenkulkijoiden tyyliä ja kulttuuria vuosikymmenten ajan. Näyttely esittelee kansainvälisesti tunnettujen muotitalojen ja suomalaisten suunnittelijoiden merestä inspiroitunutta muotia.

Mukana ovat muun muassa Chanel, Thom Browne, Jean Paul Gaultier, Iris van Herpen, Maison Margiela, Moncler, Pierre & Gilles, Eilish Macintosh, Philip Treacy, Sumiko Iwakiri, Versace, Idaliina Friman ja Anne-Mari Pahkala." Oceanista - muoti ja meri 





Näyttely löytyy Vellamon 2.kerroksesta kahdesta tilasta eli Suomen Merimuseo ja Vaihtuvat näyttelyt. 

Oceanista -näyttely on alun perin tuotettu vuonna 2021 Tanskan kansalliseen merimuseoon/ Museet for Søfartin näyttelyyn. Vellamoon näyttelyn on tuottanut Suomen Kansallismuseo ja se on toteutettu yhteistyössä Exponan kanssa. Näyttelyssä on mukana myös suomalaisia suunnittelijoita Anne-Mari Pahkala, Johanna Gullichsen, Ines Kalliala ja Idaliina Friman. 

Jos haluat mukaan yleisöopastukseen niin se on mahdollista vielä elokuun loppuun saakka tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin kello 12. Lisätietoja täältä. Minä en valitettavasti ehtinyt kierrokselle mukaan mutta hyvin näyttelystä sai irti myös itsekseen kiertämällä ja lukemalla näyttelytekstejä. 







Vasemmalla on suomalaisen Lovian (suunnittelija Outi Korpijaakko) Kaiho-laukku, jossa hyödynnetään kalastuksen sivutuotteena ylijääviä kalannahkoja. Alankomaalainen suunnittelija Charlotte van Alem on puolestaan käyttänyt kengän valmistuksessa meduusan kudosta, johon on yhdistetty silkkikuituja, kalakollageenia ja pellavaa. Oikealla on puolestaan Kansallismuseon kokoelmista 1940-luvulta kalannahasta valmistetut kengät. 1900-luvun sota-ajan puute nahasta nosti vanhan kalannahan käsittelytaidon taas kunniaan. Kengissä on käytetty siniseksi värjättyä turskan nahkaa. 

Alankomaalainen Iris van Herpen tunnetaan muodista, joka yhdistää perinteistä käsityötä ja uusi teknologioita, kuten 3D-tulostusta. Lisäksi hän ammentaa innoitusta luonnontieteistä. Vasemmalla oleva puku on Hybrid Holism -mallistosta, joka on Iris van Herpenin näkemys tulevaisuuden muodista, jossa on erikoisia - osin ehkä elollisiakin muotoja. 

Muoti- ja tekstiiliteollisuus ovat suurempia ilmaston saastuttajia nykypäivänä. Kehityssuunnan muuttaminen vaatii ennen kaikkea rohkeutta ja innovatiivisuutta suunnittelijoilta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 14 määritellään seuraavasti:

"Merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen säilyttäminen ja niiden kestävän käytön edistäminen. Merten saastumista tulee vähentää ja ehkäistä merkittävästi, sekä merten ja rannikkoalueiden ekosysteemejä tulee suojella. Myös monet kalakannoista ovat liikakalastuksen kohteena ja siksi globaalit toimet ovat elintärkeitä, jotta voimme edistää uhanalaisten kalakantojen uudelleen elvyttämistä."


















Italialaisen Gianni Versasen esillä olevissa asuissa näkyy Miami Beachin vaikutus. Amerikka ja Miami Beach edustivat vapautta Välimeren rannalla Italian Reggio di Calabriassa kasvaneelle suunnittelijalle. Versacen asuissa on runsaasti koristeluja, värikkyyttä ja kultaisia elementtejä koruissa, kengissä sekä käsilaukussa. Postauksen kansikuvassa näkyvät nämä asut kokonaisina ja ne ovat SS 1992 mallistosta. 









Yhdysvaltalainen muotisuunnittelijat Thom Brown on suunnitellut merellisiä univormuja SS 2014,  jotka toisaalta luovat yhtenäisyyttä ja tasa-arvoa, mutta toisaalta ne voivat muuntua sovinnaisista hyvinkin avantgardistiseksi. Näihin univormuihin on nimittäin yhdistetty alaosaan housujen ja hameen välimuoto. 

Lisäksi oikeanpuoleiseen pukuun on liitetty perinteisen kalukukkaron uudelleentulkinta. Keskiajan fallossymboli kalukukkaro oli housuissa jalkovälin peittävä erillinen pussimainen vaatekappale, joka kätki miehen sukuelimen. Kalukukkaromuoti jatkui aina 1600-luvun loppupuolelle saakka. 





Israelilainen Kobi Levin on suunnitellut Orca-korkokengät, jotka ovat kunnianosoitus miekkavalaalle. Ennen kuin ehdin lukea nimikylttiä minä näin kengissä jo Pelastakaa Willy -leffan miekkavalaan. 








Brittiläinen muotisuunnittelija Craig Green kuvailee mertaa kohtaan tuntemaansa pelkoa tuntemattoman peloksi. Liioiteltu untuvahaalari muistuttaa pelastuslauttaa, jolla voisi purjehtia myrskyisellä merellä. Kuva: Heli Sorjonen, Suomen Kansallismuseo

Oli aika siirtyä toiseen näyttelysaliin kurkistamaan mitä siellä olisi esillä liittyen merihenkiseen pukeutumiseen ja muotiin, joka täällä ulottui myös yli sadan vuoden taakse ja myös lastenvaatteisiin.

"Merihenkinen lastenvaatebuumi käynnistyi vuonna 1846 Englannista, kun nelivuotias prinssi Edvard ikuistettiin muotokuvaan päällään kuninkaallisen huvijahdin merimiesten univormua jäljittelevä asu. Kuva käynnisti vuosisataisen lastenmuotitrendin myös Suomessa, näyttelyssä esillä on Sibeliuksen tyttärelle kuulunut merimiespuku. Suuri kansa kopioi tuolloin, aivan kuten nykyäänkin, julkkisten muotia."








Vasemmalla oleva merimiespuku on ollut Sibeliuksen tyttärellä aikoinaan yllä. Keskellä muotokuva kuningas Edward VII lapsena vuodelta 1846, maalauksen on tehnyt Franz Xaver Winterhalter, joka käynnisti siis merimiesasu boomin lapsilla. 

Merimiesasuun kuulunut suuri kaulus on syntynyt jo 1700-luvun loppupuolella. Näyttelytekstissä kerrottiin ettei tarkkaa tietoa kauluksen kokoon ole tiedossa mutta on arveltu, että se olisi johtunut siitä, että merimiehillä on pitkä, rasvainen tukka. Toisaalta kaulus voitiin tarvittaessa nostaa myös pystyyn suojaamaan poskia ja kaulaa. 

Raidat kaulukseen tulivat 1800-luvulla Englannin laivastolta, jossa ne olivat symboloineet lordi Nelsonin kolme voittoa merillä. Kaulukset siirtyivät myös naisten ja lasten muotiin kun aiemmin paheelliset ja vaaralliset merimiehet nähtiin isänmaallisin, rohkeina ja kiehtovinakin. 





Kuuluiset siniset merimiesraidat on ensimmäisenä otettu käyttöön Ranskan laivaston univormussa 1858. Aikoinaan on oli tarkasti määritelty kuinka monta raitaa paidassa tuli olla ja raitojen määrä vaihteli 20-21 sen mukaan miten pitkä paita oli. Raitojen määrä symboloi Napoleonin saamia voittoja. 

Muotisuunnittelija Coco Chanel otti jo vuonna 1913 vaikutteita miesten vaatetuksesta, Vuonna 1930 Coco pukeutui itse korkeavyötäröisiin housuihin ja raitapaitaan hänestä otetussa valokuvassa. 




Chanel jatkoi merihenkisyyttä mallistoissaan myöhemminkin mm. hyödyntäen perinteistä merimiessäkkiä käsilaukun mallina ja jännällä solmukorolla varustettuna avokkaitakin on löytynyt. 




Merimiesraidoissa on pukeutumisessaan viihtyneet monet muutkin julkisuuden henkilöt kuten Andy Warhol, Pablo Picasso, Audret Hepburn, James Dean, Kurt Cobain, Mick Jagger ja Jean-Paul Gaultier. Myös Marimekon mallistoon ilmestyi Tasaraita paita, jonka suunnitteli Annikka Rimala vuonna 1968. 

"Niin tein. Suunnittelin vuonna 1968 koko setin t-paidasta vauvan paitaan ja sukkiin. Ensimmäistä erää jonotettiin Marimekon myymälässä, ja se myytiin loppuun muutamassa päivässä." Annikki Rimalan haastattelu 2014





Tasaraita, Annikki Rimala Marimekko 1968

Merimiesasut ovat jännä yhdistelmä turhamaisuutta ja käytännöllisyyttä. Me maakravutkin pukeudumme niihin vaikka emme omistaisi edes soutuvenettä koska merimiesasuissa on asennetta, pirteyttä ja sini-valkoinen ehkä vielä yhdistettynä punaiseen on klassikko ja toimii aina. 

Muistan lukeneeni jostain, että raitakuosin käyttämiseen merillä olisi liitetty uskomus siitä, että laidan yli pudonnut merimies olisi helpompi havaita merestä. Totta vai tarua - sitä emme tiedä koska isoa purjelaivaa ei niin vaan käännetty pudonnutta etsimään.





Näyttelyssä on esillä myös jännä tanskalaisen Laura Dalgaardin neule (2020), jossa on kutoen kerrottu tarinaa siitä mitä kaikkea voi kalaverkkoon päätyä: kaloja, poijuja, meriroskaa ja hummeri. Tilkkutyötä muistuttava paita on kunnianosoitus merimiesneuleille ja erilaisille neulontatekniikoille, joita Merikeskus Vellamon näyttelyssä oli myös esillä. 









Tämä huikea näyttely on nähtävissä vielä 29. syyskuuta joten jos olet sekä muodin että meren ystävä ota suunnaksi Merikeskus Vellamo Kotkassa. Vellamo löytyy osoitteesta Tornatorintie 99, Kotka. Vellamo on Museokorttikohde ja tämän näyttelyn lisäksi talosta löytyy muitakin mielenkiintoisia mereen ja merenkäyntiin liittyviä näyttelyitä kuten Kohtalona Ruotsinsalmi, Puun vuoro, Aarnikotkan siipien alla. 

Jos haluat käydä tutustumassa kesäkohteisiin eli Majakkalaiva Kemiin, Jäänmurtaja Tarmoon tai Vartiolaiva Telkkään ovat ne avoinna 1.syyskuuta asti. Merikeskus Vellamosta löytyy myös ravintola, josta saa kahvin lisäksi myös lasillisen viiniä ja viikonloppuisin on myös brunssia tarjolla.

Tästä voit kurkistaa mitä muuta katsottavaa löysin Kotkasta kesällä 2020. 








heinäkuuta 20, 2024

Lailan Pullisen veistospuisto & kotimuseo esittelee tänä kesänä Kotona taiteessa -näyttelyn

 






Jos Laila Pullisen veistospuisto & kotimuseo Vantaan Sotungissa eivät vielä ole tuttuja ei hätää sillä niihin sekä Ateljee-gallerian Kotona taiteessa -näyttelyyn on aikaa tutustua tänä kesänä vielä 1.syyskuuta asti. Entiseen vanhaan kartanomaisemaan sijoittuu hyvin ainutlaatuinen museokohde. Ollaan paikassa, josta löytyy historiallisia kerrostumia vuosisatojen takaa kartanosta, jota ei enää ole.

Nissbackan kartano oli kuvanveistäjä Laila Pullisen aviomiehen Magnus Ramsayn lapsuuden koti, jonka tulipalo valitettavasti tuhosi 1934. Palaneen kartanon rauniot jäivät pystyyn Rauniopuistoon, joka löytyy parin sadan metrin päästä veistospuistosta. Pullinen itse joutui myös lapsuudessaan jättämään oman kotinsa Terijoella talvisodan puhjettua 1939 kun Tyyni-äiti pakeni sotaa lapsineen Lappeenrantaan. Sota vei perheen kotitalon mutta myös perheen isän, joka kaatui rintamalla. 



Tyyni Pullisen naivistinen maalaus Kotitalo Terijoella, 1985.  Kuva, Nissbackan media-arkisto 

"Mitä jää jäljelle, kun kaikki menetetään? Missä on koti, kun kartanon päärakennus tuhoutuu tulipalossa tai vasta valmistunut hirsinen kotitalo jää sodan jalkoihin isän taistellessa rintamalla? Ramsayn ja Pullisen perheitä yhdistävät 1930-luvulla samankaltaiset kokemukset, ja tämän kokemuksen keskiössä on kodin menetys – asia, joka on surullisen ajankohtainen myös meidän aikanamme." 



Nissbackan kartanon päärakennus, kuva Finna

Tämän kesän Kotona taiteessa -näyttely Ateljee-galleriassa jatkaa 50-vuotisjuhlaansa juhlivan Vantaan kaupungin "koti" -teeman mukaisesti kuratoidussa näyttelyssä häivyttäen rajapintaa yksityisen ja julkisen välillä. 

"Vanhan kartanon ajoilta esineitä on säilynyt niukasti, koska käytännössä kaikki tuhoutui päärakennuksen tulipalossa joulukuussa 1934. Sen suurempaa arvoa onkin täten annettu niille fragmenteille ja sirpaleille, joita on säilynyt: vanhan 1796 Jakob de la Motten aikaisen päärakennuksen kukkapenkistä löytynyt kahvikupin sirpale, tulipalon tuhkasta löytynyt Venäjän vallan aikainen sotilasmanttelin nappi, jossa on Ramsayn suvun motto ”ora & labora” (tee työtä ja rukoile) sekä muuta harvinaista esineistöä." 



Kukkapenkistä löytynyt kahvikupin sirpale, joka on vanhan 1796 Jakob de la Motten aikaisen päärakennuksen ajalta. Kuva, Nissabackan media-arkisto 

Nissbackan kartanon tulipalon tuhkasta löytynyt Venäjän vallan aikainen sotilasmanttelin nappi. Kuva Nissbackan media-arkisto 

Nissbackan kartanon tulimereltä säästyi vain ns. Hakunilan "Akropolis" eli kivijalka, kellarikerros, portaat ja eteläinen sisäänkäynti pylväineen. Helsingin Sanomat kirjoitti 25.1.2019 artikkelin "Kuusi pylvästä rapistuu hylättynä Vantaan Nissaksessa - Taustalta löytyy tarina, joka johtaa dramaattiseen yöhön vuonna 1934." Vuonna 2013 Vantaan kaupunki ja kaupunginmuseo kunnostivat yhdessä raunioita. Silti ajan hammas ja vandalismi on jo nakertanut raunioita vuosi vuodelta yhtä enemmän. Jotain pitäisi tehdä ettei tätä paikkaa tuhotaan lopullisesti. 

Nissbackan kartanon rauniot, Rauniopuisto 

Liekeiltä säästyivät myös Carl Ramsayn siskon Märtha Mullerin (os. Ramsay) valokuvakokoelma, jossa on runsaasti historiallisia valokuvia vuosisadan vaihteesta ja Nissbackan kartanon loiston vuosilta. Laila Pullisen jäämistöstä 2015 löytynyt valokuvakokonaisuus on ensi kertaa nähtävänä nyt Ateljee -gallerian näyttelyssä. 






Historian lehtien havinaa vanhoissa mustavalkoisissa valokuvissa albumissa. 



 
Esillä on myös Märtha Ramsayn (os. Armfelt) ja Wava Armfeltin kirjeenvaihtoa 1920-30 luvuilta. Mustekynällä kauniilla käsialalla taiteiltuja kirjeitä on vaihdettu puolin ja toisin sisarusten kesken. Märtha ja Wava olivat kasvaneet Wiurilan kartanossa Halikossa Salon lähellä. 



Kuva Nissabackan media-arkisto




Laila Pullinen ja Jaakko Sievänen piknikillä. Kuva Nissbackan media-arkisto

Ateljee -galleriassa on esillä myös sekä Laila Pullisen että taidemaalareiden Esko Tirrosen ja Jaakko Sieväsen nuoruudentöitä 1950-luvulta. Asetelmien lisäksi on maalauksissa esiintyvää esineistöä vielä jäljellä Pullisen kotimuseossa. 


Näyttelyssä on esillä myös Nissbackan viimeisen pehtoorin, Rauno Jaakkolan maalauksia Nissbackan kartanon eri historian vaiheista. Jaakkola teki pitkän uran maanviljelyksen sekä karjatalouden parissa ja eläköidyttyään hän alkoi maalaamaan tauluja. Laila Pullinen opasti Jaakkolaa alkuun maalaamisessa. Jaakkola puolestaan avusti maansiirtotöissä kuvanveistäjää kun hän toteutti maareliefejään. Oheisessa taulussa on kuvattua kartanoa 1930-luvulla.




Laila Pullinen, Dike, Oikeuden jumalatar (Omaggio à Isto) 2003
Laila Pullinen, Vestan Neitsyt I-III 2008

Laila Pullisen veistospuisto on vaikuttava elämys. Tässä veistospuistossa pitää ehdottomasti päästä kävelemään, kuuntelemaan, haistelemaan ja kokemaan se kokonaistaideteos, jonka historiallinen maisema ja kuvanveistotaide muodostavat yhdessä. 



Laila Pullinen, Viimeiset (Viimeinen Flora / Viimeinen Apollo) 1970
Laila Pullinen, Muinainen meri (Jääkauden jälkeinen ranta) 1987

Veistospuistosta löytyy myös hyvin mielenkiintoinen maareliefi Muinainen Meri. Näillä paikoilla ovat aikoinaan iskeneet rantaa Yoldianmeren aallot jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Laila Pullinen on muovannut aallot maahan siihen missä aikoinaan on ollut merenranta. 




Laila Pullinen, Jeanne d'Arctic, pronssi 1974

Luonnonkivestä muurattu Viljamakasiini kätkee myös sisäänsä Laila Pullisen töitä. Viljamakasiini tarjoaa upeat puitteet esitellä pienempiä Pullisen töitä, joita sieltä löytyykin viitisenkymmentä. Tilan korkeus kiviseinineen ja jännä valoa antavat sinne upeat myös taiteteoksille. 

Laila Pullisen kotimuseo avaa oven kurkistaa miten Pulliset ovat asuneet. Kotimuseossa on lämpimän kotoinen ilmapiiri ja siellä on esillä myös Laila Pullisen henkilökohtaisia valokuvia mm. omista vanhemmistaan. Seinillä on paljon taidetta ja tauluja, taiteilijan 60-vuotisjuhlista kuivattuja ruusuja kimpuittain ja lukematon määrä mielenkiintoisia kirjoja. Seinille on ripustettuna myös oman äidin Tyyne Pullisen maalaamia naivistisia tauluja. 



Museokortilla pääset tutustumaan Laila Pullisen veistospuistoon, kotimuseoon, Viljamakasiiniin ja Ateljee -galleriaan mistä löytyy Kotona taiteessa -näyttely. Pihapiirissä toimii museon aukioloaikoina Café Anja & Annikki. 

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo löytyvät osoitteesta Sotungintie 4, 01200 Vantaa. Kohde on avoinna 1.9. asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Pääsylippuun sisältyvä opastus avoinna olopäivinä klo 11-17. 





heinäkuuta 14, 2024

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin nyt 🌞

 

Aloitin eilen vihdoin kesäloman, jota kyllä oli odotettu jo kesäkuun alusta lähtien. Tuntui todella helpottavalta kirjoittaa perjantai iltapäivällä out of office -viesti "Olen paikalla taas 5.elokuuta" ja hyvän kesän toivotukset. Työrintamalla on ollut todella kiirettä kuten olen täällä blogin puolellakin kertonut mutta uusi kollegani on nyt aloittanut joten tilanne normalisoitui onneksi. Viimeinen työpäivä oli itse asiassa aika leppoisa koska puolet suomalaisista taitaa juuri nyt lomailla. Ihan hyvä näin koska muistan myös sellaisia lomallelähtöjä, joissa on viimeinen viikonloppu painettu töitä tukka putkella jotta voidaan rauhassa sitten kirmaista kesälaitumille. Lomalle on mukavampi laskeutua ihan rauhassa!









Kuva Werns

Olen onnistuneesti välttänyt kesäalennusmyynnit sekä verkossa että kaupoissa! Nopea selaaminen netissä vakuutti minut etten välttämättä tarvitse kuin alusvaatteita, joita onnistuinkin hankkimaan kohtalaisen edullisin hinnoin. Sen sijaan ettei päälle pantavaa löytynyt olen jo parin viikon ajan  pyörinyt netissä etsien itselleni alennuksessa olevaa sisilialaista "pääruukkua". Olen vuosia sitten viettänyt kaksi ihanaa viikkoa Sisiliassa asuen Naksoksen kaupungissa itärannikolla mutta koko saari Palermoa lukuun ottamatta tuli kierrettyä aika huolellisesti. 

Jos et ole koskaan käynyt Sisiliassa niin ehdottomasti suosittelen matkustamaan sinne. Kulttuuria, arkkitehtuuria, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä ja paljon katsottavaa. Ihastuin jo tuolloin perinteisiin sisilialaisiin "pääruukkuihin" mutta en raaskinut ostaa niitä. Myös kuljettaminen kotiin vähän arvelutti. Ruukut ovat kuitenkin jääneet kummittelemaan päähäni ja nyt kun löysin saksalaisen Wernsin nettisivuilta näitä ihanuuksia olen kahden vaiheilla tilatako vai ei?

Kuva Visit Sicily 

Värikkäiden sisilialaisen pääruukkujen takana on traaginen tarina. Nämä maurien päät ovat Sisilian symboli, jotka tunnetaan legendan mukaan muuallakin maailmassa. Alun perin maurit olivat Luoteis-Afrikan berbereitä eli muinaisen Mauretanian asukkaita. Myöhemmin maureiksi on nimitetty Pohjois-Afrikan islaminuskoisia berbereitä, arabeja ja mustia sekä nykyisen Mauritanian mustien ja berberien jälkeläisiä. 




Kuva Etzy 

Maurien päät ovat värikkään tyylikkäitä käsinmaalattuja keraamisia koristemaljakoita. Ne edustavat sisilialaista kulttuuria ja taitavaa kädentaitoa ollen todella suosittuja sisilialaisia matkamuistoja, joita kutsutaan myös nimellä "graste". Maljakkopariin kuuluu turbaanipukuisen miehen kasvot ja kruunupäisen naisen kasvot. Molemmat ovat koristeltu koruilla, kukilla ja sitrushedelmillä. Nämä päät maljakoissa kertovat itse asiassa tarinan intohimosta, petoksesta, kateudesta ja kostosta. 

Kuva Etzy

Legenda kertoo, että maurien herruuden aikana Sisilian Kalsan arabikorttelissa, Palermon sydämessä asui kaunis tyttö, joka rakasti kasvien hoitoa parvekkeellaan. Eräänä päivänä komea mauri mies kertoi tunteistaan kaunista, nuorta tyttöä kohtaan ja heidän välilleen syntyi läheinen suhde. Mies ei kuitenkaan ollut ihan rehellinen tytölle sillä on unohti kertoa, että hän oli vain käymässä Sisiliassa ennen paluutaan takaisin itään vaimonsa ja lapsiensa luokse. Kun tyttö sai tietää asian todellisen laidan legendan mukaan "vihreäsilmäinen hirviö" valtasi hänet. 



Kuva Werns 

Petetty, nöyryytetty ja nolattu nuori tyttö ei kestänyt ajatusta miehen lähdöstä ja hänen hylkäämistään joten hän surmasi maurin tämän nukkuessa. Tyttö leikkasi maurin pään irti ja käytti sitä maljakkona, johon hän istutti basilikan silmun. Tyttö kasteli basilikaa omilla kyyneleillään surren kuollutta mauria ja ajan kuluessa basilika kasvoi rehevästi. Basilikan nimen muuten oletetaan johtuvan kreikan sanasta "vasilikos" eli kuninkaallinen / kuninkaan yrtti. Romaniassa basilikaa pidetään rakkauden symbolina. Basilika on ristiriitainen yrtti koska toisaalla sitä on pidetty pahuuden ja toisaalla ilon sekä onnen yrttinä. 

Kuva Werns

Tytön naapurit olivat kateellisia hänen runsaasti kasvavasta basilikasta siis kuninkaan yrtistä joten he tilasivat itselleen maurin päätä muistuttavat keraamiset maljakot. Joten maurilaisten maljakoiden perinne alkoi tästä vai alkoiko?

Toisen tarinan mukaan nämä maurien päämaljakot edustavat nuoren parin mahdotonta rakkautta. Nuori tyttö oli sisilialainen ja vielä aatelista syntyperää kun hänen rakastajansa taas arabi mies. Kun rakkaussuhde tuli julki kerrotaan, että tytön vanhemmat sekä suku olisivat julmasti mestauttaneet heidät molemmat katkaisemalla heidän päänsä. Tämän tarinan mukaan tytön ja arabi nuorukaisen päät muutettiin maljakoiksi, jotka sitten ripustettiin parvekkeelle varoitukseksi muille rakastavaisille. Tästä syystä sisilialaiset maljakot valmistetaan aina pareittain kahden yhdessä murhatun rakastavaisen muistoksi. 

Kuva Etzy

Minä haluan kallistua uskomaan tuohon jälkimmäiseen tarinaan eli siihen ettei perhe ja yhteiskunta hyväksynyt tytön ja arabin välistä suhdetta. Eli itse asiassa minun tulisi siis hankkia molemmat päät yhdessä jos haluan kunnioittaa tätä sisilialaista legendaa ja sen kertomaa tarinaa. Toisaalta meidän olohuoneeseemme riittäisi yksi "päämaljakko". 

Kuvat NatureQueens

Ja tässä kun olen etsinyt näitä maljakkokuvia minä myös törmäsin pellavaisiin "kalavaatteisiin". Tuolla otsikkokuvassa on muutamia esimerkkejä näistä todella veikeistä kesäisistä housuista, mekoista ja paidoista sekä tuossa yllä olevassa kuvassa. En ole kovin suuri pellavan ystävä koska en pidä sen "ryppyisyydestä" mutta näissä "kalavaatteissa" joku puhuttelee. Onko se valko-sini-punaisuus, merihenkisyys vai joku muu? En osaa sanoa mutta luulenpa, että joudun ehkä ennen maljakko ostosta tilaamaan jotain pellavaista... 

Ehdin eilen lauantaina piipahtamaan Wennborgin marjatilalla Hyvinkään Kytäjällä. Tästä voit kurkistaa mitä herkkuja siellä oli tarjolla. 

Eli joudun ehkä pyörtämään sen etten osta alesta mitään kesävaatteita. Never say never! Hyvää lomaa kaikille lomaa viettäville ja tsemppiä jos et vielä ole lomalla! 



heinäkuuta 06, 2024

The Tall Ship Races Helsinki 2024

 

Suuret purjelaivat saapuivat taas Helsinkiin heinäkuun 4.päivänä ja 7. heinäkuuta ne jatkavat seuraavaan satamaan. Kilpailu järjestetään Itämerellä joka neljäs vuosi. Tapahtuman tarkoitus on edistää yhteisen purjehdustapahtuman kautta nuorten koulutusta ja yhteistyötä kansallisuuteen, kulttuuritaustaan, uskontoon ja sosiaaliseen taustaan katsomatta. Tapahtuma tuo kuhunkin tapahtumakaupunkiin useita kymmeniä suuria ja todella näyttäviä purjealuksia miehistöineen. 



Ensimmäisenä blogivuotenani 2013 järjestettiin edellisen kerran The Tall Ship Races tapahtuma Helsingissä. Muistan, että silloin taisin käydä peräti kolme erillistä kertaa katselemassa laivoja koska minä sekosin ihan täydellisesti isoista purjelaivoista. Kirjoitin blogipostaukseen seuraavasti.

 "Vannoutunut maakrapu hurahti viime viikolla ihan totaalisesti suuriin purjelaivoihin ja muihinkin veneisiin kierrellessään Hietalahden ja Jätkäsaaren rantoja. The Tall Ship Races Helsinki 2013 - tapahtuma sai minut nimittäin useana päivänä ihailemaan mahtavia purjealuksia ja nauttimaan tapahtumasta paikan päällä. Jopa perjantai illan väri-ilotulitus tuli koettua laivojen soittaessa sumutorviaan pimenevässä illassa - melko vaikuttavaa sanoo maakrapu."



Rakas pääkaupunkimme Helsinki toimii yhtenä kilpailun isäntäsatamana 4. - 7.7.2024 ja tapahtuman odotetaan keräävän kaupunkiin 500 000 kävijää. Laivat ovat aivan Helsingin ytimessä eli Eteläsataman, Kauppatorin, Katajanokan, Kanavarannan ja Pohjoisrannan alueilla. Itse tapahtuma-alueet ovat avoinna 4.-6.7. klo 11-22 ja sunnuntaina 7.7. klo 11-16 ennen lähtöä seuraavaan satamaan. 




Upeaa on myös se, että Tall Ships Races on Euroopan suurin maksuton koko perheen tapahtuma, joka tarjoaa runsaasti ohjelmaa sekä yleisölle että myös laivojen miehistölle. Tänä vuonna isäntäsatamia on kuusi, joista peräti kolme sijaitsee Suomessa. Helsingin lisäksi Liettuan Klaipeda, Viron Talllinna, Suomen Turku, Ahvenanmaan Maarianhamina ja Puolan Szczecin. 

Fryderyk Chopin, Puola 1982






Fryderyk Chopin on uusin suurista puolalaisista laivoista. Se rakennettiin 1990-1992 Dora-telakalla  Gdanskissa. Alus on nimetty puolalaisen Fredric Chopinin mukaan. Säveltäjä ja pianovirtuoosi Chopin oli yksi harvoista musiikin lapsineroista, joka lyhyen elämänsä aikana ehti säveltää runsaasti suosittuja pianosävellyksiä. Aluksella on todella pitkä kokkapuomi, jonka ansiosta alukseen voi laittaa viisi pääpurjetta, joiden avulla voidaan hyödyntää myös keveitä tuulia merellä. Aluksen miehistössä on kahdeksan henkilöä ja koulutettavia mahtuu mukaan 47.


















Guayas, Equador 1977



Guayas purjelaiva on rakennettu Equadorissa 1977. Kaikki isot purjelaivat olivat kauniita mutta jotenkin itse ihastuin eniten juuri tähän "valkoiseen kaunottareen". En käynyt yhdessäkään laivassa sisällä vaan tyydyin ihailemaan niitä ainoastaan ulkoapäin. Minusta tuntui, että Guayas purjelaivan kannella oli koko ajan aivan mielettömästi ihmisiä eli joku tässä laivakaunottaressa puhutteli myös meitä suomalaisia. Laivassa liehui myös valtavan suuri ja värikäs Equadorin lippu, joka sekin ehkä houkutteli ihmisiä paikalle. Miehistön jäseniä laivalla on 96 ja koulutettavia mahtuu mukaan 57.




Edellisen Helsingin 2013 The Tall Ship Races kilpailun purjelaivat olivat paljon lähempänä toisiaan tai ehkä vain pienemmällä alueella. Nyt tuntui siltä, että isommat laivat oli sijoitettu Kauppatorin kupeeseen ja sitten muita pienempiä veneitä oli Kanavarannassa, Pohjoisrannassa ja Katajanokalla. Turussa 2013 laivat olivat Aurajoen molemmin puolin eli tutustuminen laivoihin tapahtui joenvartta liikkuen. 










Dar Mlodziezy, Puola 1982






Puolalainen Dar Mlodziezy on ollut Gdynian merenkulkuakatemian omistuksessa vuodesta 1982. Äärimmäisen kauniin aluksen nimi tarkoittaa nuoruudenlahjaa. Dar Mlodziezy korvasi aiemman Dar Pormozan fregatin, joka koulutti tulevia kauppa- ja kalastuslaivastojen upseereita yli 50 vuoden ajan. Dar Mlodziezy on ollut 25 vuoden ajan mukana Tall Ship Races kilpailussa. Alus on kiertänyt maapallon ympäri ja osallistunut myös Australian 200 vuotisjuhlapäivään Sydneyssä. 

Alukseen mahtuu 130 koulutettavaa ja vakinaista miehistöä 32 henkilöä. 
















Purjelaivat Kanavarannan, Pohjoisrannan ja Katajanokan puolella

Pienemmissä luokissa olevia purjeveneitä löytyy Kauppatorin ulkopuolelta monia. Kannattaa jatkaa matkaansa kohden Kanavarantaa, Pohjoisrantaa ja Katajanokkaa. Jos olet autolla liikenteessä kannattaa varautua liikenneruuhkiin. Eilen jossain vaiheessa autoletka seisoi pitkään Presidentinlinnan edessä kun Katajanokalle ei pystynyt kääntymään kuin vain toisesta risteyksestä. Onneksi liikenteenohjaus sujui hyvin ja kaikki halukkaat löysivät nämä purjeveneet vähän pienemmissä puitteissa. 











Tapahtuma on avoinna vielä sunnuntaina 7.heinäkuuta ennen kuin purjelaivat jatkavat eteenpäin Tallinnaa kohden. Purjelaivoja on nähtävillä 50 eli katsottavaa riittää yllin kyllin. Useiden laivojen kannelle on päässyt myös vierailemaan ja samalla on pystynyt tutustumaan laivaan vähän lähemmin. Purjelaivat on minusta niin komeita olivat ne isompia tai vähän pienempiäkin. 

Suuret purjelaivat palaavat Turun Aurajokeen 18. - 21.2024 eli jos missaisit Helsingin vielä on mahdollisuus nähdä nämä kaunottaret uudemman kerran. 

Maarianhaminassa purjelaivat ovat nähtävillä 24. - 27. heinäkuuta eli sielläkin laivoihin voi vielä tutustua niin halutessaan. Alukset levittäytyvät Maarianhaminan länsisatamasta kaupungin keskustaan. 

Ehdottomasti vahva suositus käydä kurkistamassa vanhoja purjelaivoja jos mahtuvat omaan kesäaikatauluusi. Purjelaivoissa on jännää menneen maailman henkeä ja laivan kannella ollessaan mieleen tulvahtaa lukemattomat vanhat elokuvat, joissa matkustetaan laivalla ympäri maailman meriä. Mukavaa ja ehkä merellistäkin viikonlopun jatkoa!