Koiramäen Pajutalli on juuri nyt pullollaan värikkäitä kurpitsoita

 

Perjantaina nappasin isäni työpäivän jälkeen kyytiin ja huristelimme upean kesäisen sään kunniaksi kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulaan. Auton lämpömittari näytti vaatimattomasti +22°C astetta joten ihan hellerajaan ei päästy mutta lämmintä oli silti ihan kiitettävästi. En tiedä voidaanko tästä lämpöjaksosta oikeastaan käyttää termiä "intiaanikesä" koska ajanjaksoa ennen ei ole ollut poikkeuksellisen kylmää. Intiaanikesällä tarkoitetaan lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien jo alettua. Eipä meillä pääkaupunkiseudulla ole niin kylmää säätä edes vielä koettu. 

Itse intiaanikesän käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa parin kolmen viikon utuisen lämmin kausi toistui pohjoisen intiaanimailla vuosittain lokakuun puolivälissä. Intiaanit pitivät aikoinaan tätä lämmintä säätä suotuisana sotimiselle siirtokuntia vastaan. Intiaanit uskoivat myös, että tämä erikoinen ajanjakso oli heidän jumalansa Cautantowwitin siunaama. 

Meille Suomeen käsite "intiaanikesä" rantautui 1900-luvun alussa. Intiaanikesä mainitaan jo vuonna 1911 suomalaisessa Tietosanakirjassa. Suomalainen arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja Sakari Pälsi kirjoitti "intiaanikesästä" kirjassaan Pohjankävijän päiväkirja jo vuonna 1919. 

Pohjois-Amerikassa vallitseva sääilmiö tunnettiin toki myös meillä Euroopassa, missä se oli nimetty alueen sijainnista riippuen eri pyhimysten muistopäivien mukaan. Meillä Suomessa vanha kansa puhui Pärttylin pikkukesästä, sillä syksyn katsottiin alkavan Pertun päivästä 24.elokuuta. Saksassa intiaanikesä ajoittui 21.syyskuuta, jolloin juhlittiin syysmattia. Unkarissa taas Mikkelinpäivä 29.syyskuuta oli merkittävä kun osassa Ranskaa vasta Martinpäivä 11.marraskuuta saattoi alkaa "intiaanikesän". 

Ruotsissa nimitys brittsommar tarkoitti "intiaanikesää" ja nimitys tuli Pyhän Birgitan mukaan. Englannissa puolestaan tätä lämmintä yllättävää ajanjaksoa kutsuttiin All-hallown summer -termillä. Shakespearen kirjoittamassa näytelmässä Henrik IV em. termi oli jo kirjoittettuna tekstiin. Kun Paavo Cajander suomensi Shakespearen näytelmän puhuttiin näyttämöllä "marraskesästä". 

Itse en pidä yhtään hassumpana ajatusta, että vaikka vielä koko lokakuu pitkälle eteenpäin olisi lämmintä ja vähäsateista. Kyllä me ehdimme vielä niistä sateista ja rospuutostakin nauttia tulevien kuukausien aikana. 

Olin etukäteen katsellut Koiramäen Pajutallin Facebook -sivuilta, että ihanan värikkäät ja hauskan muotoiset koristekurpitsat olivat jo rantautuneet Tuusulaan. Kurpitsat olivat saapuneet Pajutalliin jo syyskuun 6.päivänä Pajutallin Facebookin mukaan. Ennen kurpitsapöytien kiertelyä oli hyvä tankata itseensä sekä vähän energiaa suolaisen muodossa unohtamatta herkkudonitsena - makuina vadelma ja valkosuklaa - omnomnom! Kuppi kahvia siihen vielä kyytipojaksi, että jaksoi sitten kiertää ihailemassa kurpitsoita. 

Kurpitsojen lisäksi Koiramäen Pajutalli tarjoaa myös kukkia syysistutuksiin. Kanervia, callunoita, muratteja ja erilaisia koristekaaleja. Meidänkin parvekkeella on jo luovuttu kuivuneista lobelioista, neilikoista sekä kuivuneesta valkoapilasta. Jossain vaiheessa voisin laittaa vähän valokuvia siitä "nyky symbioosista" miten meillä vielä osittain kesäkukat ja syysistutukset ovat sulassa sovussa kesähuoneessa. Vielä ei ainakaan säiden puolesta tarvitse kiirehtiä siinä milloin pelargoniat lähtevät taas talvehtimaan isäni ikkunalaudalle odottamaan taas uutta tulevaa kesää. 

Koiramäen Pajutallin pihamaalle pystytetyt myyntipöydät ovat täynnä upean värikkäitä koristekurpitsoita. Minusta tuntuu, että viime vuosien aikana on ilmestynyt yhä uskomattomamman värisiä ja näköisiä kurpitsoita myyntiin. Perinteiset oranssit, keltaiset ja vihreät kurpitsat ovat saaneet viereensä mitä mielikuvituksellisempia koristekurpitsoita. Kurpitsa kun voi olla raidallinen, jännän muhkurainen, pyöreä tai vaikka ufon eli lentävän lautasen muotoinen avaruusalusmainen kurpitsa. 

Pohjois-Amerikassa on listattuna peräti 22 erilaista kurpitsaa "From A-Z". Tästä linkistä voit katsoa minkälaisia värejä, muotoja ja erilaisia kokoja on mahdollista hankkia itselleen. Tuntuu, että mielikuvituskaan ei ole rajana kun erilaisia kurpitsalajikkeita on luotu. Toki amerikkalaisille myös Halloween juhla kurpitsoineen on ihan erilainen ja myös tärkeä juhla vuosittain. Suomeen kurpitsat ovat rantautuneet entistä voimakkaammin myös Halloween -perinteen myötä mutta olemme vielä todella maltillisia Halloween -juhlijoita verrattuna amerikkalaisiin. 

Hauskat litteät, usein myös raidalliset kurpitsat ovat minusta nyt paljon voimakkaammin esillä kuin parisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten tarjolle tuli myös kurpitsoita, joiden pinnalla on ikään kuin "syylämäisiä nyppyjä" ja näitä kurpitsoita kutsutaankin "warted pumpkins".  Nämä "syyläkurpitsat" eivät ole omia suosikkeja koska ne ovat oikeasti ällöttäviä. Tulee mieleen TLC-kanavalla esitettävä Dr Sandra Leen ohjelma, jossa näitä erilaisia "ulokkeita, syyliä, kasvaimia" poistetaan ihmisten ihosta ei oikeasti. YÖKS!

Erikoinen on myös "turbaanikurpitsa" eli lajike nimeltään Turban Squash. Turbaanikurpitsa on lajike, jolla on todella ainulaatuinen ulkonäkö. Kurpitsat näyttävät kurpitsalta, jonka sisältä kasvaa ulos toinen hieman pienempi kurpitsa muodostaen kuin turbaanipäähineen kurpitsan päälle. Turbaanimaista ulkomuotoa saadaan vielä korostettua sillä, että eri puoliskot ovat myös eri värisiä. Allaolevassa valokuvassa keskellä ylhäällä on turbaanikurpitsa. 

Kuva lainattu Koiramäen Pajutallin Instagram tililtä.

Valitettavasti en ollut Koiranmäen Facebook sivuilta huomannutkaan, että minipossu Arvo oli 15.syyskuuta siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Jokaisella Pajutalli visiitillä olen aina myös käynyt moikkaamassa possuja. Nyt Otto minipossu käveli karsinassa ehkä vähän surullisen oloisena tai ehkä minusta vain tuntui siltä. Pitkän ja kunnioittavan elämän ehti Arvo elää joten RIP Arvo  ♥  Alla kuva onnellisista minipossuista Arvosta ja Otosta viime syyskuulta kun olin kurpitsaostoksilla Koiramäellä. 

Koiranmäen Pajutallin kotisivujen perusteella myös kesälampaat ja kesäkanat ovat vielä Koiramäen pihapiirissä aina lokakuuhun saakka. Ostin jo muutamia pikkukurpitsoita kotiin mutta luulenpa, että minun pitää vielä piipahtaa sinne huomenna parin minikurpitsan osalta. Samalla pitäisi hankkia parvekkeelle pari kasvia. 

Koiramäen Pajutalli löytyy osoitteesta Forsteninkuja 10 as 1, 04360 Tuusula. Aukioloajat ovat seuraavasti: ma suljettu, ti-pe 11.30-18.30 ja la-su 11-18. Pajutallilta löytyy myös kahvila sekä Peikkometsä lapsille. Menkää ihmeessä kurkkimaan tätä väriloistoa ja minipossu Onnia myös ♥♥

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥  

Pihlajarinne Loviisan Isnäsissä on entisten hellahuoneiden muodostama värikäs koti

 

Loviisan Wanhat Talot 23 kohteista esittelyvuorossa on nyt elokuun tapahtuma viikonloppuna ensi kertaa näkemäni talo Pihlajarinne. Tämä 1800-luvun lopulla rakennettu hirsitalo on ollut aikoinaan osa Isnäsin sahan toimintaa. Asuintalot on nimenomaan rakennettu tehtaan työläisiä ja heidän perheitään varten. Vuonna 1897 perustettu saha lukuisine muine rakennuksineen löytyykin melko läheltä näitä työväenasuntoja. Sahatoiminta Isnäsissä loppui pääosin vuonna 1991 ja lopullinen alasajo oli 1995.  

Nykyään sahan tiloissa toimii Höyrykonemuseo ja työväenasunnoissa asuvat vanhoista taloista kiinnostuneet asukkaat. Vanhoista hellahuoneista on muokattu toimivia koteja, joista värikkään hurmaava Pihlajarinne oli hyvä esimerkki. Rakennukset ovat onneksi Museoviraston suojelemia joten siksi ne varmasti ovat säilyneetkin eivät joutuneet puskutraktorin alle. Talot ovat hirsirakenteisia, satulakattoisia ja sisääntulokuistit ovat kaariaihein koristellut. Taloista tulee mieleen Peppi Pitkätossun Huvikumpu, jonka ympärillä on runsas lähes luonnollisessa tilassa oleva rehevä puutarha. 

Tässä puutarhassa ei ruohoa aja väsymätön robottiruohonleikkuri vaan puutarha on enemmänkin boheemin villi ja vapaa. Omenapuissa näytti kypsyvän jo punaposkisia omenoita ja krassit kukkivat talon seinävierustoilla valtoimenaan. Tällaisilla pihoilla on muuten lasten kannalta lukemattomia salaisia ja hyviä piiloutumispaikkoja. Minä ihailin sisääntulokuistien jännän kaarevia muotoja ja mietin miten noinkin pienellä yksityiskohdalla voidaan tuiki tavallisesta kuistista tehdä mielenkiintoisempi.

Aurinko tulvi upeasti sisälle huonetiloihin ikkunoista saaden aikaan kauniita näkymiä eri huoneisiin. Entiset neljä hellahuonetta on vain enää muisto ajasta, jolloin näissä tiloissa on ollut erilliset asunnot neljälle eri asukkaalle perheineen. Hellahuoneet olivat aikoinaan suosittu asumismuoto eli yksi huone, joka oli varustettu puuhellalla toimi kokonaisen perheen kotina ja usein sinne vielä majoitettiin myös sukulaisia yövieraaksi. Hellahuoneiden koot olivat noin 18 m² - 22 m² eli verrattavissa yksiöihin nykyään. Koti toimi noina aikoina enemmän levähdyspaikkana kuin oleskelupaikkana kun tilaa oli vähän. Myöskään säilyttämistä tiloissa ei juurikaan ollut mutta toisaalta ihmisillä noihin aikoihin ei ollut kuin kaksi vaatepartta eli toinen arkeen ja toinen juhlaan. 

Supernaisellinen nurkkaus, jossa kaksi ikonista naishahmoa Audrey Hepburn ja Marilyn Monroe mustavalkokuvina seinällä. Legendaarinen Truman Capoten novelli Aamiainen Tiffanylla kääntyi myös elokuvaksi, jonka Holly Godlightlyn roolissa loisti Hepburn saaden parhaan naispääosan Oscarin roolistaan 1962. Marilynin kuvaa en suoraan osaa liittää mihinkään tiettyyn elokuvaan mutta saman aikakauden upeita kuvaotoksia ovat kyllä. Mustavalkokuviin liittyy minusta valtavasti voimaa ja tunnelatausta vaikka itse en juurikaan ota mustavalkokuvia. Talossa on muuten monia kauniita tapetteja hirsiseinien vastapainona. Ehkä tämä makuuhuone oli perheen vanhimman tyttären.

Vanha Husqvarnan ompelukone toimi pöytätasona - ehkä myös ompelukoneenakin vielä - jonka päälle oli kerätty rakkaita muistoja. Minua hymyilytti kun näin isoja simpukoita, joita meiltäkin löytyy kun olen pesunkestävä rapunainen horoskoopiltani. Huonetiloissa oli myös paljon kukkia - lue: auringonkukkia -  maljakossa ja muitakin viherkasveja. Harsokatoksella varustettu sänky oli myös sijoitettu upeasti suoraan ikkunan eteen. Tilojen pienen yksityiskohdat paljastivat, että talossa oli paljon naisenergiaa ja kauneutta esillä. Ehkä perinteinen mancave oli talossa jossain ulkopuolella tai sitten täällä ei asunut ollenkaan miehiä. 

Äärimmäisen kaunis oli myös tunnelmallinen "keltainen salonki" millä nimellä minusta tätä yhteistä oleskelutilaa voitaisiin nimittää. Tilasta löytyi sekä piano että myös televisio eli täällä saattoi musisoida muille tai katsella kun joku lauloi telkkarissa . Todella upea Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan valmistama keltainen Kiurujen yö -tapetti, jonka on suunnitellut muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiainen. Tapetti näki päivänvalon 1958 ja sen on edelleen yksi halutuimmista Pihlgren & Ritolan tuotteista. Samaa tapetti löytyy myös upean sinisenä. 

Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan perinteiset paperitapetit valmistetaan yli 90 vuoden kokemuksella Akaan Toijalassa. Kuosit painetaan aidolle tapettipaperille rotaatiopainomenetelmällä, jolla syntyvät pehmeät värit, elävä painojälki ja kaunis himmeä pinta. Minä olen kuolannut vuosia tuota sinistä Kiurujen yö -tapettia makuuhuoneeseeni. Sen alla näkisi varmasti ihan satumaisia unia!

Pihlajarinne on täynnä erilaisia ja laadukkaita tapetteja. Toisen tyttären huoneesta löytyi romanttinen Pariisi -teemainen tapetti, jossa mm. kaupungin kuuluisa nähtävyys Eiffel torni ja muiden Pariisin erilaisten elementtien yhteiseloa nyt seinäpinnalla. Huoneen väritys on aavistuksen vähemmän väriä sisältävä verrattuna muihin huonetiloihin joten ehkä huoneen asukas on valinnut juuri tämän värimaailman omaan tärkeään huoneeseensa. 

Talon toisen tyttären huoneessa oli myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia huone pullollaan. Valtava ryhmä pehmoleluja istui vielä tyttären sängyn päällä joten varmasti niitä vielä tarvitaan. Lempinallen rutistaminen antaa meille aikuisemmillekin lohtua kun maailma on murjonut ja on sellainen epämääräinen "siipi maassa olotila".  

Upea voimalause kirjoitettuna seinälle muistuttamaan siitä, että kaikki on hyvin!

Talon jokaisessa huoneessa taisi olla ihanan keltaisia auringonkukkia tunnelmaa luomassa. 

Pihlajarinteen keittiössä on aina kesäinen fiilis! Keittiön seinillä oli nimittäin ihana ruotsalainen Sandbergin Simons Äng tapetti, joka on saanut inspiraation juuri kesäiseltä niityltä. Suunnittelija on valinnut niityllä ollessaan yhdeksän eri kukkaa, jotka on on siirtänyt sitten tapetille. Aivan huikea kukkatapetti! 

Vanhan puuhellan - josta siis hellahuoneet olivat aikoinaan saaneet nimityksensä - päällä oli vanhoja valurautaisia paistinpannuja, joilla täällä varmasti paistetaan vaikkapa lettuja ja jotain hyvää kalaa aterialle. Huomasin tässä vaiheessa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa, että olin aamusta lähtien kiertänyt taloja syömättä yhtään mitään. Koska aikatauluni oli etäkohteiden takia melko kireä oli pitänyt kyllä nestetasapainon kurissa mutta nälkä kurni vatsassa. 

Söpö naulakko, joka sopi juuri tuohon värikkäälle kukkatapetti seinälle. 

Viimeinen huone, johon kurkistin ennen kohteesta lähtöä seuraavaan kohteeseen oli perheen äidin oma makuuhuoneen. Makuuhuoneen lattialla olevan koiranpeti paljasti, että tässä talossa asuu joku nelijalkainen karvakaveri. 

Huoneen seiniltä löytyi myös täältä upea tapetti eli ruotsalaisen Boråstapetersin Graceful Living -mallisto. Huikeita aasilaisia värejä tapetissa ja myös lintuja tuomassa oman eksoottisen lisänsä tähän huoneeseen. 

Kaunis, värikäs ja paljon ideoita täynnä oleva koti löytyi siis Isnäsistä. Rohkeita tapetteja monissa huoneissa ja hauskoja sisustusideoita omaankin päähän muhimaan joksikin aikaa. 

Lisää Loviisan Wanhat Talot -postauksia on tulossa vielä muutamia lisää. Ilmestyvät kun olen ehtinyt kahlata valokuvani läpi ja jäsennellä näkemääni. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Karkkila - Högforsin työläismuseo on ulkomuseoalue, joka vie aikamatkalle menneeseen

 

Karkkilan kaupungista löytyy mielenkiintoinen vanha Högforsin ruukkialue 1820-luvulta, jossa katsottavaa riittää. Karkkilan ruukkimuseo Senkka on valimoteollisuuden historian erikoismuseo, jonka kohteita alueella ovat Suomen Valimomuseo, Högforsin masuuni ja Karkkila-Högforsin työläismuseo. Tässä postauksessa kurkistetaan miltä näyttää Fagerkullan kaupunginosassa sijaitseva ulkomuseoalue, joka kertoo ruukkilaisten kotioloista sekä asumisesta 1850-1990 -luvuilla. 

Alueelta löytyy punamultaisia vanhoja valkoisilla ikkunapuitteilla varustettuja asuinrakennuksia, joihin on sisustettu työläiskoteja eri vuosikymmeniltä. Fagerkulla kuuluu Högforsin ruukkialueeseen ja se on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun puolelta ja nämä löytyvät juuri Högforsin työläismuseon alueelta. 

Talojen ympärillä on ollut pieniå puutarhoja, omenapuita, viinimarjapensaita ja kasvimaita. 

Karkkilan ruukki sai alkunsa siitä, että Vihdin pitäjässä vuonna 1817 avattu Kulonsuonmäen rautakaivos alkoi tuottaa rautamalmia. Kaivoksen omistaneet Arvid Henrik Bökman ja Johan Jacob Drelick tarvitsivat rautamalmilleen jatkojalostuspaikan joten vuonna 1820 he rakensivat masuunin Karjaanjoen varrella sijaitsevan kosken rannalle. Kulonmäen rauta sopi sopi hyvin valamiseen joten pienimuotoinen valutoiminta käynnistyi samalla. 

Yhden talon pihapiirissä löytyi jännän värinen musta kukko ja kanojakin.  

Kunnon valimo valmistui vasta ruukkipatruunan Joseph Bremerin aikana. Valimossa tehtiin mm. patoja, pannuja, vesipyöriä, silitysrautoja, hautaristejä ja mortteleita. Konepaja valmistui 1842 ja vuonna 1853 putlaus- ja valssilaitos, joka tuotti kankirautaa. Alueelle virtasi työvoimaa muualta Suomesta, joten tarvittiin myös asuntoja työläisille ja syntyi Fagerkullan asuma-alue. 

Torppa v.1894 nimisen punamultaisen talon pihapiiriä ulkorakennuksineen. 

Työläismuseoalueelta löytyy kahdeksan talokohdetta. Opastetut talokierrokset aloitetaan punatiilisen Pakarin eli entisen leivintuvan luota. Olen muutamia vuosia sitten ollut vieraana ex-työkaverini juhlissa, jotka järjestettiin juuri Pakarissa ja oikein mukavat tilat viettää illanistujaisia. Tilassa toimii myös museokahvila Pakari. 

Sarlinin talossa v.1890 on työmiehen asunto, jossa sisustus on pelkistetyn minimaalinen. Jos muistan oikein opastuksesta tässä asunnossa olisi asuttu vielä 1990-luvulla melko askeettisissa oloissa. Talo Rauhala v.1890 on aikoinaan asunut peräti neljä perhettä. Torppa v. 1894 on tarjonnut kodin kahdelle perheelle vuosien saatossa. Jos mietitään asuntojen kokoa ja verrataan niin nykystandardeihin aikoinaan on asuttu paljon ahtaammin ja vähemmissä neliöissä. Toisaalta ihmisillä ei ollut tavaraakaan siinä määrin kuin mitä meillä on nykyään. Talon asukkailla oli arki- ja pyhävaatteet, joita käytettiin vuorotellen eli esimerkiksi vaatesäilytykseen ei talosta juuri tilaa tarvittu. 

Mäntylä niminen talo on puolestaan 1870-luvulta oli suunniteltu kahdelle perheelle. Kun työväestö omisti vain kaksi vaatepartta - toisen arkeen ja toisen juhlaan - ei myöskään muita tavaroita ollut kuin ihan vain välttämätön kodissa. Kun ei ollut viihdykkeenä televisiota tai radiota tehtiin käsitöitä tai muita puhdetöitä ajan kuluksi. Jos talon emäntä sai ostettua oman Singer ompelukoneen oli perheelle helppo tehdä uusia vaatteita ja ompelukoneen avulla saattoi ansaita myös rahaa ompelemalla muille.

Työväenasunnoissa suosittiin päästävedettäviä sänkyjä, jotka päiväsaikaan toimivat tavallisina istuimina huonetilassa. Karkkilassa oli pienelle lapselle kehto mutta Helsingin Kirstinkujan Työväenasuntomuseossa olen nähnyt kun pikkuvauvalle on pedattu nukkumapaikaksi auki vedetty piironginlaatikko. Myös kokoontaitettavia pukkisänkyjä voitiin käyttää koska ne oli helppo laittaa syrjään päiväsajaksi.

Rukki huoneessa kertoo siitä, että talon emäntä ja naispuoleiset asukkaat ovat kehränneet lampaanvillasta lankaan, josta on sitten neulottu talvea varten villapaitoja, villasukkia ja lapasia. 

Omissa kotinurkissa oli myös hyvin tavallista majoittaa sukulaisia ja tuttaviakin, jotka tarvitsivat syystä tai toisesta majapaikkaa. Minun isoäitini puheessa vilahteli sana "kortteeri", joka tarkoitti juuri tällaista väliaikaista majapaikkaa, yöpymismahdollisuutta jos tuli vaikka töihin toiselta paikkakunnalta ja tarvitsi asunnon. Isoäitini vielä jatkoi "Sopu sijaa antaa."

Yhden Karkkilan työläismuseon taloista katossa roikkui himmeli, joka liitetään vahvasti joulunvieton perinteisiin. Syksyllä sadonkorjuun jälkeen valmistettu himmeli kyllä ripustettiin tuvan kattoon roikkumaan joulun aikaan mutta se sai myös olla siellä aina kesään ja juhannukseen saakka. Keskikesän juhlassa himmelit perinteisesti poltettiin. Kaunis olkihimmeli ei ollut vain koriste vaan sen uskottiin takaavan myös viljan riittävyyden ja lupaavan samalla hyvää uutta satoa. Mitä suurempi himmeli sitä parempi sadosta saattoi tulla!

Niklarimestari Caveniuksen talo on v.1890 poikkesi väritykseltään muista alueen taloista. Samalta vuosikymmeneltä oleva Parvin talo oli ainoa yksityiskäytössä oleva rakennus joten sinne ei päässyt kurkistamaan. Lisäksi museoalueelta löytyy erillinen ulkorakennus, johon oli sijoitettu ellen väärin muista talojen puuceet eli käymälät. Ehkä tuossa rakennuksessa oli myös yhteinen saunatila. 

Työväenasunnoissa sisustuksia oli monilta eri aikakausilta. Selkeästi kun vararallisuus lisääntyi ilmestyi kotiin myös esimerkiksi Arabian posliini astiastoja. Puuhellojen päällä oli myös Högforsin omassa ruukissa valmistettu esineitä, joita käytettiin ruoan valmistamiseen. Oli myös hauska katsoa minkälaisissa pakkauksissa esimerkiksi kahvia tai sokeria on myyty 1930-1940 -luvuilla. 

Hauskan kekseliäs yksityiskohta löytyi myös kahden eri kodin keittiöiden väliltä. Yhden keittiökaapin takaseinän voi tarvittaessa irrottaa ja saada näin sekä näkö- että puheyhteyden viereisen asunnon emäntään siinä keittiöpuuhien välissä. En muista mitä termiä museossa vierailua opastava henkilö käytti mutta ideana kaapissa oli ollut kanssakäyminen naapurin kanssa askareiden lomassa. 

Keittiöiden välissä olevan yläkaapin tausta oli irrotettava, joka mahdollisti kanssakäymisen naapurinrouvan kanssa siinä keittiöpuuhien välissä. Voisiko tätä ehkä nimittää "jouruilukaapiksi"?

Putkiradio oli ilmestynyt jo 1950 -luvun olohuoneeseen ja näytti siellä vanha kunnon gramofonikin vielä olevan uuden aparaatin vieressä. Rottinki oli noihin aikoihin kuuminta hottia sisustuksessa joten tässäkin kodissa on ollut lampunvarjostin suosikkimateriaalista. 

1960-luvun kodissa ollaan jo siirrytty aikaan jolloin olohuoneessa on televisio. Ensimmäinen tv-lähetys tapahtui 1955 Teknillisen korkeakoulun radiolaboratoriosta Albertinkadulta. Säännöllinen lähetystoiminta käynnistyi Helsingissä maaliskuussa 1956 ja saman vuoden lokakuussa paikalliset harrastajat aloittivat TV-lähetykset myös Turussa. Hauska yksityiskohta on se, että televisiossa oli puinen ulkokuori ilmeisesti luomassa sille myös kalusteellisuutta sekä arvokkuutta. 

Televisio kodin olohuoneen pöydältä löytyi legendaarinen Elokuva-Aitta, joka ilmestyi vuosina 1932-1968. Lehti oli keskittynyt elokuviin ja se oli aikoinaan Suomen suurin elokuvajulkaisu. Vuonna 1952 lehden levikki oli 30500. Kukapa muu 1967 lehden kannessa oli kuin Danny, jonka ura oli alkanut Islanders yhtyeessä yhdessä Pepe Willbergin kanssa 1964. Vuonna 1967 Danny tunnettiin jo mm. hitistään Kesäkatu, joka oli julkaisu 1966. Ihan varmasti tässäkin työväen asunnossa naiset ovat kirkuneet kun Danny on laulanut radiossa tai televisiossa. 

Myös 1960-luvun muotia oli hauskasti esillä asunnossa kun perheen äiti papiljotit eli tarkemmin sanottu siis hiusrullat päässään on tehnyt jotain kotiaskareita värikkään esiliinansa kanssa. Ehkä taustalla on radiossa laulanut vaikka Danny tai joku muu kuuma tähtiartisti.

Karkkila - Högforsin työläismuseo oli avoinna kesällä 12.6. - 13.8. klo 12-16 viikon jokaisena päivänä. Muuten museo on avoinna tilauksesta. Talojen sisätiloihin tutustuminen tapahtuu vain opastetuilla museokierroksilla. Museokortti kohde. Tulossa postauksia sekä Suomen Valimomuseosta että Högforsin masuunista joten nämä kaikki kohteet voi ottaa kerralla haltuunsa. Karkkila on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.