Marraskuun piristykseksi lunta, hyggeilyä ja vähän shoppailua

 

Marraskuu lähenee loppuu JIHAA! Ensi viikon loppupuolella voisi alkavan joulukuun kunniaksi laittaa jouluvalot ehkä jo parvekkeelle. Ja jos oikein innostuu kaivaa jopa joulutähdetkin ikkunoihin pimeyttä vastaan. Jos pitäisi valita ikävin kuukausi niin tässä kisassa ykköspaikan saisi ehdottomasti marraskuu. Tai "mateleva marraskuu" kuten minä olen jo vuosia tätä "lonkeronharmaata" kuukautta kutsunut. Vuoden 11.kuukausi on omituinen välivaihe kun luonto asettuu talvilepoon. Metsän puissa ei ole enää yhtään lehtiä ja maassakaan ei vielä ole valaisevaa lunta. Kaikki luonnossa näyttää ihan uinuvalta odottaen edes sitä valkoista lumivaippaa peittämään tuota synkän mustaa marrasmaisemaa. 

Eilen aamuna näytti heti paljon pirteämmältä kun maa oli ensimmäistä kertaa tänä talvena valkoinen. Voitte uskoa, että pienelle Mimmille russelille lumi on ihmeellinen asia. Kun astuimme ovesta ulos se arasteli ensin astua valkoisen "oudon maan päälle". Lunta piti haistaa, maistaa ja kuopia, jotta selviäisi mistä ihmeestä nyt oli oikein kyse. Eihän tällaista ollut vielä illalla tassujen alla! Onneksi Mimmi tottui lumeen melko nopeasti. Minnien perintönä oli vielä lenkille puettu päälle valkoinen villapaita lämmittämään pikkuista. Yllättävän helposti villapaita sujahti päälle eikä sitä parin ensimmäisen ravisteluyrityksen jälkeen edes huomattu. 

Kävimme myös ostamassa jo valmiiksi Mimmille toissapäivänä juoksuhousut ja niihinkin pitää sitten jossain vaiheessa totutella. Nämä Peten koiratarvikkeesta hankitut juoksuhousut ovat kuin pikkuruinen balettimekko, jonka kiinnitysmekanismi näytti äärimmäisen fiksulta. Tarjolla olisi ollut vaaleanpunainen ja "burberry-kuosi", joista valitsimme tuon jälkimmäisen. Minnien ensimmäiset juoksut tulivat jo heti 7 kuukauden jälkeen joten nyt odotellaan ja katsellaan miten Mimmin kanssa käy. 

Olen myös aloittanut jo riisipuuro kauden. Vai voinko noin edes todeta jos syö riisipuuroa kanelilla ja sokerihippusella ympäri vuoden? Minä nimittäin teen juuri näin. Riisipuuro kuitenkin monelle meistä liittyy voimakkaasti juuri joulun aikaan ja niihin jouluperinteisiin. Toisaalta toinen isoäitini keitteli riisipuuroa ympäri vuoden joten ehkä olen häneltä perinyt mieltymyksen tähän jouluiseen puuroon. Kaneli tuoksusta kyllä tulee aina purkin avatessa sellainen jännä joulunodotus fiilis kutkuttelemaan vatsanpohjaan. Ja itse asiassa tänäänhän on tasan kuukausi jouluaattoon. 

Tässä pimeydessä on myös sytytelty jo ahkerasti kynttilöitä kotona ja hyggeilty. Vai saako tuota "hyggeily" termiä edes enää käyttää? Muistatteko vuoden 2016 kun some täyttyi #hyggeily -valokuvilla ja kaikella siihen liittyvällä. Toisaalta tämä korona-aika ja siihen pakostakin liittyvä kotoilu on saanut ihan uudet ulottuvuudet tässä reilun puolentoista vuoden aikana. Kuppi höyryävän kuumaa teetä, makoisa muffinsi kyytipojaksi ja hyvä kirja ovat oikein hyvä tapa hyggeillä tai siis harrastaa kotoilua. Kaivoin kirjahyllystä esille taas Rosa Liksomin Finlandia-palkitun Hytti nro 6 -kirjan, jonka luin jo vuosia sitten. Upea juttu, että elokuva sai Cannesin kakkospalkinto Grand Prix'n ja onhan se ehdolla myös vielä tulevissa Oscareissakin. Suosittelen kirjaa jos et vielä ole lukenut. 

Muutama viikko sitten tupsahti sähköpostiini Zalandon ilmoitus "Singles' Day 2021 tarjoukset sinulle". Minähän en koskaan ole ostanut mitään edes Black Friday -tarjouksista saatikka sitten Singles' Dayna mutta kerta se oli ensimmäinen. Nyt jostain syystä nähdessäni sinivalkopunaisen käsilaukun  klikkasin heti tuon mainoksen auki. Hyvin oli osattu suunnata mainos juuri oikealle henkilölle sillä tilasin myös itselleni Parfois käsilaukun. Jos olisin malttanut odottaa nyt tähän Black Friday -tarjoukseen saakka olisin saanut sen vielä edullisemmin mutta säästö ei olisi ollut suurensuuri. Minua puhuttelivat ihanat, punaiset tupsut, sinivalkoinen vähän kansallisromanttinen kuviointi ja "shopping bag" laukun kunnollinen kantohihna sekä sen koko. Tarvittaessa sinne mahtuu jo läppärikin. 

Toinen nettiostos oli pyöreä tyyny Indiskasta. Pyöreät tyynyt ovat taas muotia ja niistä tulee hauskoja muistoja mieleen lapsuudesta. Meillä oli lapsuudenkodissa kaksikin pyöreää sohvatyynyä, joita oli myös kiva heitellä vähän kuin frisbeetä vaikka se oli ankarasti kiellettyä ja ei toivottavaa käytöstä. Nämä Indiskan tyynyt olivat itse asiassa istuintyynyjä mutta minä tarvitsin näitä vain yhden monien muiden sohvatyynyjeni kaveriksi. Tyynyt ovat ihania ja niitäkään ei koskaan voi olla liikaa kun hyggeilee. 

Syyskuun alkupuolella onnistuin päiväretkellä Laukon kartanoon hankkimaan vielä muutamia Burleigh Blue Regal Peacock astioita. Minullahan alkoi "sininen kausi" taas sisustuksessa muutamia vuosia sitten ja se tuntuu jatkuvan. Tosin aina olen pitänyt sinivalkoista astioista kattauksessa. En tiedä tuleeko näitä Burleighin astioita hankittua enempää koska varmasti nyt Iso-Britannian EU:sta lähdön jälkeen myös hinnat ovat paljon kalliimmat. Näissä viehättää värin lisäksi myös se, että aikoinaan Queen Mary (1867-1953) ihastui juuri tähän siniseen riikinkukko aiheiseen astiastoon. Tuolla otsikko kuvassa näkyvä posliini muki on puolestaan vanhaa Arabiaa, jota sitäkin haluaisin enemmän juuri sinivalkoisena. 

Strömforsin ruukin soihtujen illasta tarttui Marjon matkaan aivan ihana Raija Tikkasen keramiikkatyö. Tikkanen on keramiikka-artesaani ja hänen töitään oli tuossa tapahtumassa myynnissä Letkutornin Axel & Ida kesäpuodissa. Varmasti myös Strömforsin Ruukin joulutapahtumassa 4.-5.12.2021 näitä upeita keramiikka töitä löytyy. Tikkasen töissä on jotain joka puhuttelee ja ihastuttaa minua.

Nyt lähdemme Mimmin kanssa ulkoilemaan tuonne pimeyteen. Nyt ei villapaitaa enää tarvita koska ei ole enää luntakaan maassa. Mitkä ovat sinun vinkkisi torjua pimeyttä näin marraskuussa? Oletko syönyt jo riisipuuroa vai säästeletkö tuon nautinnon vasta jouluksi? Tuleeko nettikauppojen tarjouksia klikattua auki ja löydettyä hyviä tarjouksia? Kivaa iltaa itse kullekin ♥

Syksyn uutuuskirja "Ihmisiä & kenkiä" kertoo sekä kengistä että elämäntarinoista

Kirja on saatu arvostelukappaleena

Voiko naisella olla koskaan liian montaa paria kenkiä? Jos minunlaiseltani kenkien keräilijältä kysytään vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä "Ei tietenkään voi olla!" Jatkan tähän yleensä vielä "Jotkut keräilevät kenkiä, jotkut postimerkkejä. Harrastuksensa kullakin." Kenkien lisäksi minua kiinnostavat myös kengistä kertovat kirjat. Kirjahyllyssäni onkin monia opuksia, joissa juuri kengät ovat kantavana teemana läpi kirjan. Olin onnesta soikeana kun postiluukusta kolahti arvostelukappaleena tämän syksyn uutuuskirja Kenkiä & ihmisiä. Takakannen teksti kun lupasi "Tässä kirjassa kengät ovat pääosassa, milloin vallan tai statuksen symbolina, milloin fetissinä - kiinattarien sidotuista pikku jaloista niin sanottuihin isokenkäisiin." Viime viikot olenkin iltaisin uppoutunut kenkiin ennen nukkumaan menoa ahmien sivuja toisensa jälkeen ihanista kengistä, niiden historiasta sekä myös elämäntarinoista.

Kaija Rosman taidokkaan herkullista kuvitusta Ihmisiä & kenkiä kirjasta

Kenkiä & ihmisiä -kirjan takana on kaksi oman alansa kovaa ammattilaista Pirkko Vekkeli ja Kaija Rosma. Toimittaja ja tietokirjailija Pirkko Vekkeli on julkaissut useita henkilökuva- ja elämänkertateoksia kuten Marja Suna, suomalainen muotoilija, Liisa Lipsanen - bisneslady, Raili Hulkkonen - kauneuden suurlähettiläs, Kristiina Halkola - jos rakastat sekä Matti Seppänen - elämäntyönä muotitaide. Sain vuosia sitten joululahjaksi Ismo Loivamaan ja Pirkko Vekkelin kirjan "Unohtumaton Ansa Ikonen 1913-1989".

Kaija Rosman kuva ET-lehti / Pirkko Vekkelin kuva Elisa Kirja 

Muotitoimittaja ja kuvataiteilija Kaija Rosma on kiitetty ja palkittu tekijä, joka mm. kuvitti Gloria-lehteä yli 20 vuotta. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä eri tekniikoilla tehdystä taiteestaan - piirustuksista ja maalauksista pienoisveistoksiin. Usein näyttelyiden inspiraationlähteenä on ollut muoti. Kaija Rosman upea kuvitus on tullut minulle tutuksi juuri Glorian sivuilta. Muistan jopa joskus keränneeni Rosman piirroksia lehdistä. Täytyypä etsiä onko minulla vielä niitä tallella. 

Kirja alkaa hauskasti luvulla, joka kertoo "Hiukan kevytkenkäistä" historiaa kengistä. "Alkaako ihmiskunnan sivistys kengistä? Ehkä ei sentään, vaikka läheltä liippaa." Todennäköisesti kivikauden myskihärkiä ja villihevosia esittäviä taideteoksia (joista länsimaisen taidehistorian katsotaan alkaneen) 20 000 - 30 000 vuotta sitten on vielä piirretty avojaloin luolien seinille. Mutta jo 15 000 vuotta sitten maalauksissa näkyvillä ihmisillä on jaloissa jonkinlaiset jalkineet. Alpeilta löytyneen yli 5300 vuotta vanhan jäämies Ötzinkin jaloissa oli mokkasiinin kaltaiset jalkineet. 

Olen itsekin sukeltanut todella syvälle historiaan tehdessäni kenkäpostauksia vaikkapa narupohjaisista espadrilloskengistä tai flip flop varvassandaaleista. Meille hyvin tutut kesäjalkineet espadrillokset on kehitetty jo 4000 vuotta sitten joidenkin tutkijoiden mukaan ja kesäisten flip flopien edeltäjät jo 4000 eKr. Ehkä kengissä pätee tuttu sanonta "vanhassa on vara parempi" eli nerokkaat keksinnöt niin kengissä kuin muissakin esineissä ovat ikuisia. 

Chopinet eli korokepohjat olivat kuuminta hottia Italiassa 1500-luvulla.

Sivistys, kulttuuri ja muoti ovat kuitenkin jo 1000-luvulta eteenpäin myös piirtäneet oman puumerkkinsä kenkiin. Turhaan me ihmettelemme nykyään vaikkapa goottien jaloissa nähtäviä melko hurjia korokepohja kenkiä. Keskiajalla Italiassa naiset sujauttivat jalkansa lähes puolimetriä korkeat chopinet jalkineet. On väitetty, että näin hameen helmat pysyivät puhtaina Venetsian kujilla ja piazzoilla. Oli niin tai näin näillä jalkineilla kävely oli varmasti lähes mahdotonta keskiaikaisilla epätasaisilla kaduilla ja kujilla. 

Lootusjalat saatiin aikaan sitomalla jalkaterät ja typistämällä ne pieneksi. 

Toisaalta aivan toisella puolella maailmaa Kiinassa oli ylhäisönaisten jalkoja sidottu jo 900-luvun puolivälistä saakka. Song dynastian aikana maata hallitsi Kiinan keisari, jolla oli fetissi pieniin jalkateriin. Naisia piti kantaa kantotuoleissa koska kävely typistelyillä jaloilla oli mahdotonta. Pikkuruiset jalat oli peitetty kirjailluilla tossuilla. Tapa levisi hovin ja ylhäisön keskuudesta myös ihan tavallisen kansan pariin. Pienet sievät jalat oli Kiinassa ihailtava ominaisuus naisessa ja se kiellettiin vasta kun kommunismi tuli valtaan. Näin vuosia sitten dokumentin naisista, joiden jalat oli aikoinaan typistetty ja sitä katsellessa kyllä tuli kyynel monta kertaa silmään. 

Aika ajoin kengissä tulee myös muotiin Pompidour-korko, joka syntyi jo huikentelevaisen rokokoo muodin aikana. Nämä tiimalasimaiset korot 1700-luvulta saivat nimensä markiisitar Madame de Pompidourin mukaan. Kuningas Ludvig XV:n ykkösrakastajatar oli rokokoo muodin kruunaamaton kuningatar, joka jätti jälkipolville oman tyylinsä niin kalusteissa, koriste-esineissä, vaatteissa kuin kengissäkin. Hän rakasti vaaleanpunaista ja juuri tuota sävyä me kutsumme pompadourinpunaiseksi. On sanottu, että Marie Antoinette siis Madame Pompidour olisi ollut ensimmäinen kenkäfriikki. 

Kengät ovat myös olleet vallan symboleita kautta aikojen. Me kaikki tiedämme ketä tarkoitetaan kun puhutaan "isokenkäisistä". Isokenkäiset ovat henkilöitä, joilla on valtaa, asemaa ja arvovaltaa. Henkilö on varmasti varakas pohatta, iso johtaja, kiho, pamppu, silmäätekevä, herra, yritysjohtaja, "hyvällä pallilla istuva" eli jotain suurta, johon vain harvalla meistä on mahdollista päästä. 

"Sanonnan "isokenkäinen" alkuperä on johdettavissa keskiajan suippokärkisistä kärsäkengistä, jotka erityisesti 1300- ja 1400-luvuilla venyivät hämmästyttävän pitkiksi. Useissa maissa oli määräys, että porvarissäädyn kengänkärjet eivät saaneet ylittää 6 tuumaa (n. 15 cm). Paronien kengänkärkien enimmäispituus oli 12 tuumaa, kreivien 24 tuumaa. Isokenkäisin oli mahtavin."(Suomalainen fraasisanakirja)"

Isokenkäisistä puhuttaessa on tarkoitettu miehiä. Vaikka naisia on johtopaikoilla ei heidän kengännumeroaan korosteta koska niitä pieniä, siroja jalkoja on pidetty ihailtavina. Tosin nykyään nuorten naisten kengännumero on paljon suurempi kuin vaikkapa vielä 1960-luvulla. Naisten kenkiä myös löytyy minusta tänä päivänä isompina kokoina kuin aiemmin. 

Meihin naisiin liitetään korkeat korot. Kirjassa on pohdintaa siitä miksi me yhtä kävelemme kivuliailla piikkikoroilla eli laitamme korot mukavuuden edelle. Pain is beautiful -sanonta on tuttu sekä populaarikulttuurista että muodista. "Mitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen." sanoi jo edesmennyt isoäitini. Toisaalta nykyään on ihan trendikästä myös vetää jalkaansa Dr. Martens -maiharit, tennarit, rennommat ja mukavammat kengät. USA:n varapresidentti Kamala Harriskin on nähty puhumassa kansalle Conversit jalassa. 

Olen itsekin kirjoittanut blogiin "Ovatko sneakersit jo salonkikelpoiset" postauksen. Aiemmin sneakersit yhdistettiin vain ulkoiluun, kuntoiluun tai vapaa-aikaan. Nyt ne jalassa voidaan olla vaikka punaisella matollakin jos merkki on oikea. Vuosia sitten olen lomamatkalla korkeilla kiilapohjaisilla kengillä nyrjäyttänyt nilkkani Barcelonan Ramblaksella epätasaisen katukivetyksen takia. Varmasti jalkapöytäni 4.metatarsaaliluun murtuminen ja 6 viikon sairausloma oltaisiin vältetty jos olisin laittanut jalkaani sneakersit tai edes matalat sandaalit. Mutta "ei missään tapauksessa" koska oltiin isossa, trendikkäässä kaupungissa ja piti olla korkkarit. Tästä on jo aikaa ja nykyään olen paljon viisaampi!

Kenkiin liittyy myös paljon viestejä ja vihjeitä. Minä olen aina pitänyt punaisista kengistä ja lapsena haaveilin niistä aina. Muutamat punaiset kengät minulla lapsena olikin mutta nyt aikuisiällä olen niitä hankkinut enemmänkin. Punaiset kengät herättävät aina huomiota. Pressimatkalla Saarenmaalla muutamia vuosia sitten hotellin respan virkailijat huomioivat ja kommentoivat punaisia sneakers-kenkiäni sisäänkirjautumisen yhteydessä. Monissa minun valokuvissani täällä blogissakin nämä kengät ovatkin vilahtaneet. Ne ovat kiva väriläiskä asussa. 

Punaiset kengät voidaan myös tulkita niin monella tavalla. Värinä punainen on onnen, rakkauden, hedelmällisyyden, sodan, vihan, vaaran, erotiikan, naiseuden, vallan ja vallankumouksen väri. Minä vain satun pitämään punaisesta sen enempää vihjailematta mitään :) 

Kirjassa on upeasti kerättynä yhteen "Hall of Fame" eli kenkämaailman kuuluisuudet. Mukana on totta kai Marilyn Monroe ja hänen vuoden 1959 elokuvassa Piukat paikat kuuluisaksi tekemät Marilyn -pumpsit. Nämä piikkikoroilla varustetut kengät Marilynille suunnitteli yksi kenkämaailman kaikkien aikojen kuninkaista Salvatore Ferragamo. Vuonna 2015 sitten kävin Tampereen Milavidassa "Unelmien askelia" -kenkänäyttelyssä, joka kertoi juuri Ferragamon elämäntyöstä. Upea näyttely!

Kirjaan Hall of Fameen ovat päässeet myös Fred Astairen steppikengät, Charlie Chaplinin kulkurihahmon nukkavierut varsikengät, Judy Garlandin Ihmemaa Oz -kengät, Tuhkimon lasikenkä, Saapasjalkakissan saappaat, Mary Jane -remmikengät ja totta kai Sinkku elämää -sarjan Carrie Bradshaw kenkineen sekä monia muita. Sex in the city -sarjan kautta minunkin kenkäintoni oikein roihahti liekkeihin ja tutuiksi tulivat Jimmy Choo, Manolo Blahnik ja Christian Louboutin. Minulta löytyy totta kai myös koko Sinkku elämää vaaleanpunaisessa kenkälaatikko boxissa eli kaikki sarjan tuotantokaudet ja pakko myöntää, että niitä myös katsotaan. Yhä uudelleen ja uudelleen kenkiä sekä muotia ja stailausta ihaillen. Ikoninen sarja!

Ihmisiä ja kenkiä -kirjassa on mukana myös äärimmäisen mielenkiintoinen osia, jossa sukelletaan Suomi-kengän tarinaan. Suomessa on kenkiä tehty keskiajalta lähtien ja tapana oli silloin, että suutari kulki talosta toiseen agraari yhteiskunnassa. Kenkätehtaita maahamme aloitettiin perustamaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Vierailin kesällä 2019 Koskenjalan -kenkämuseossa Korkeakoskella, johon kenkäteollisuutta myös perustettiin aikoinaan. Suomalaisen kenkäteollisuuden kulta-aika oli 1960-luvulta 1980-luvulle ja se työllisti peräti 8000 ihmistä. Kun idänkauppamme romahti myös kenkätehtaita meni nurin. Halpatuonti myös vaikutti kotimaisen kengän kysyntään. Sääli koska Suomessa on ollut osaamista ja taidokkaasti tehtyjä kenkiä. 

Kirjan lopussa on hauska osio, johon on kerätty "Kymmenen pientä kertomusta kengistä". Mukana kertomassa omia kenkätarinoitaan ovat mm. Pirkko Mannola, Asko Sarkola, Monna Kamu, Liisa Talvitie, Anna-Maija Tuokko ja Matti Tuominen. Jokainen heistä kertoo omista kengistään, omasta suhteestaan kenkiin, omista mieltymyksistään sekä myös esittelee kirjassa kenkiään. 

Erittäin mielenkiintoinen kirja kengistä ja muodista pitävälle. Mukana myös paljon historiaa eri vuosikymmeniltä kenkien näkökulmasta. Kaija Rosman kuvituksen lisäksi myös valokuvia kengistä ja niiden omistajista. Sopii vaikka pukinkonttiin ja lahjaksi muuten vaan. Kirjan kustantaja on www.avain.net ja julkaisupäivä oli 2.lokakuuta. Kenkiä & ihmisiä -kirjaa myyvät ainakin Suomalainen kirjakauppa, Akateeminen kirjakauppa, Kansallinen kirjakauppa. 

Kiitos Avain kustannus kirjalähetyksestä!

Upea Ritarit -näyttely on Tampereen Vapriikissa vielä 5.12. asti

 

Uljaat ritarit täyttivät Tampereen Vapriikin jo viime toukokuussa. Nämä keskiajan haarniskoidut miehet hevosineen karauttivat kiiltävissä asuissa hurjine aseineen kertomaan meille 2020-luvulla eläville tarinoita kaukaa menneisyydestä. Siis ajoista, jolloin ritariksi pyrkivää nuorta miestä odotti ankara vuosia kestävä koulutus. Mutta kun jaksoi sitkeästi ahkeroida kovalla opintiellä pääsi osallistumaan loistokkaisin turjanaisiin ritarina saaden istua hevosensa selässä peloton katse silmissään.

Urhea ritari sai myös kantaa päällä haarniskaa ja hänen ratsunsa myös omaansa kun käytiin tositoimiin peitset kalisten. Näille pelottomille hurjapäille olisi luvassa myös ylellistä linnanelämää ja lukuisia pelastettavia linnanneitoja. Tai näin meille ainakin on saduissa kerrottu. Jos et vielä ole ottanut haltuun Ritarit -näyttelyä niin ei hätää sillä sinne ehtii vielä 5.joulukuuta saakka. Marjon matka vei Manseen kurkkimaan näitä pelottomia sotakoneita jo kesälomalla heinäkuussa. 

"Keskiajalla ritarit olivat valiosotilaita, jotka olivat käyneet pitkän "koulun" ammattiinsa. Nämä miehet olivat päästä varpaisiin puettuna haarniskaan ja heillä oli vuosien mittainen kokemus turvanaan. Ritarin koulutus kesti peräti 14 vuotta. Poikien kouluttaminen aloitettiin jo kuusivuotiaana kun hovipoika pääsi ritarin palvelijaksi. Opeteltiin ratsastamista, kristinuskoa, yleissivistäviä aineita ja perustaistelutekniikoita 6-13 vuotiaana." Näin kirjoittelin postaukseen Turun linnan turnajaisista heinäkuussa 2018. Lisää ritarin koulutuksesta voit kurkistaa tuosta postauksesta. 

Jalkasuojat, Belgia 1580 - Stibbertin museo 

Ritarien varustus oli raskas koska taistelujen luonne vaati todella hyvän suojauksen. Varustus painoi noin 5 kg kevyimmilläänkin joten vaati myös hyvää kuntoa kantajaltaan.

Ritarien käsiä suojaamaan on ollut lukemattomia taisteluhansikkaita.

Tällaisia säärisuojia, joihin kuuluvat sabatoneksi kutsutut kenkäosat, sanotaan varvasosan muodon vuoksi myös "karhuntassuiksi".

Kyrassissa eli selkä- ja rintapanssarissa oli kaiverrettuna upean taidokasta koristelua, Saksa 1545-1550, Stibbertin museo

Vapriikin Ritarit-näyttelyn noin 200 esineen joukossa on muun muassa mestarillisesti taottuja ja upeasti koristeltuja ja haarniskoita, kypäriä, miekkoja, kilpiä, peitsiä sekä ritarin hevoselle kuuluneita varusteita Euroopan eri haarniskatyöpajoista. Olisin voinut seisoa noiden lasivitriinien takana vaikka kuinka kauan ihastellen kuinka taitaa työtä nämä haarniskatyöpajat ovat aikoinaan tehneet. Suurin osa esineistä näyttelyssä on firenzeläisestä Stibbertin museosta. Mukana on myös suomalaista ja pohjoismaisesta esineistöä Kansallismuseon ja Peter Mustosen kokoelmista. 

Ritareille oli kehitetty monenlaisia kypärämalleja suojelemaan taisteluissa päätä ja myös kaulaa mm. umpikypärä, visiirikypärä ja Burgonet kypärä. 

Vapriikissa on esillä kolmiharjainen Burgonet kypärä Saksasta 1500-luvun puolivälistä.  Kypärä on päällystetty kankaalla, joka on koristeltu saksalaisille landsknecht-joukoille ominaiseen tapaan. Tätä kypärämalli käytti jalkaväli 1500-luvun puolivälissä ja monia kypäriä, joissa kangasosa on vielä tallessa ei enää ole jäljellä. Kypärä kuvassa keskellä.

Ritarien miekat olivat tarkoitettu lähitaisteluun ja Vapriikissa myös näitä kahvasta sekä säilästä koostuvia aseita oli esillä paljon. Kahvaosat olivat äärimmäisen kauniita monissa miekoissa. Siinä vitriinien edessä seistessäni mietiskelin miksi tappavaan aseeseen oli haluttu noin kauniita yksityiskohtia? Toisaalta miekka oli aikoinaan myös vapaan miehen, täysivaltaisen kansalaisen, soturisäädyn tai aatelismiehen merkki, joka seurasi häntä koko hänen elämänsä jopa hautaan saakka. Joten miksei se voisi olla kaunis samalla.  

Vapriikin Ritarit -näyttelyssä selviää myös olivatko ritarit todella pelastamassa niitä linnanneito kuten meille on saduissa kerrottu. Varhaiskeskiajan ihanteiden mukaan ritarin kun piti olla sekä hurja sotilas taisteluissa että herkkä runoilija sielu. Olihan siinä yhdelle miehelle aika paljon vaatimuksia jos piti olla sotakone tehden urotekoja mutta tarpeen vaatiessa ylistettävä rakkautta ja jalouttaan. 

Vapriikki on Museokortti kohde. Vapriikki löytyy osoitteesta Alaverstaanraitti 5, Tampere. Museo on avoinna ti-su 10-18. Vapriikista löytyy myös monia muita kiinnostavia näyttelyitä. 

Elämäni mieleen jääneet musiikkielämykset ja konsertit

 

Teiltä lukijoilta on aina mukava saada sekä kommentteja postauksiin että myös muitakin viestejä. Minulle tuleekin sähköpostin, Instagramin ja Marjon matkassa Facebook sivun kautta kivoja  yhteydenottoja. Koiriin liittyen kysytään paljon ja varsinkin pennun etsintä postaukseni jälkeen tuli useita. Moni koiraa epätoivoisesti etsivä kartoitti kasvattajien tilannetta. Toivon sydämestäni, että teille kaikille löytyy oma russelipusseli. Kiitos tätäkin kautta vielä kaikille, jotka viestejä lähettävät ♥

Kenkiä sydämensä pohjasta rakastava lukijani Sari laittoi alkuviikosta viestiä "Olen ihan liekeissä kun Vain elämää konsertti järjestetään ensi keväänä helmikuussa! So happy!!!!" Itse taisin kuulla Radio SuomiPOPin kautta, että parhaillaan käynnissä olevan kauden artistit Abreu, Jukka Poika, Pyhimys, Chisu, Anssi Kela, Tuure Kilpeläinen, Suvi Teräsniska ja Arttu Wiskari esiintyvät Hartwall-areenalla 26.helmikuuta 2022. Totta kai mukana Hirvensalmen Satulinnasta tuttu Leri Leskinen orkestereineen. Liput tulevat myyntiin 9.marraskuuta klo 9.00. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että tämä konsertti kyllä myydään heti loppuun. 

Vaihdoimme Sarin kanssa muutamia viestejä Vain elämää -ohjelmasta ja totesimme molemmat olevamme faneja. Minulla oli alkamassa juuri Teamsin kautta palaveri joten toivotin Sarille onnea lippujen saamiseen. Huomasin myöhemmin päivällä, että Sari oli laittanut minulle lukijahaasteen. "Olisi tosi kiva jos tekisit blogiin postauksen musiikista tai konserteista, jotka ovat jääneet mieleesi. Muistelen sinun kirjoittaneen ainakin Suvilahden Flow-festareista, Porin Jazzeista ja Vain elämää -konsertista vai oliko niitä peräti kaksi eri konserttia. Mutta onko jotain muita? Vaikka jostain nuoruudesta tai pidemmän ajan takaa mitä jääneet mieleesi?" 

Ehdottomasti halusin tarttua tähän haasteen ja muistella menneitä konsertteja nyt kun pitkään aikaan ei livemusiikkia olla kuultu. Itse asiassa aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo alkuviikosta mutta kiireinen työtilanteeni aiheutti sen, että se jäi aina puolitiehen. Minulle on täysin epätyypillistä etten samalta istumalta kirjoita koko postausta ja myös julkaise sitä heti. Pahoittelut, että blogissa ollut hiljaista mutta lupaan ettei toistu. 

Osasta konserteista ei myöskään löytynyt mitään valokuvia joten jouduin myös lainaamaan valokuvia netistä. Aiemmin en kuvannut yhtä paljon kännykällä ja joukossa on myös sellaisia konsertteja, jolloin kamerakännykkää ei edes oltu vielä lanseerattu. Kännykkä kameroihin tuli vasta 2000 vuonna. Musiikkielämykset ja konsertit ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä. 

No Doubt, Hartwall Areena 10.10.1997

Kuva OCR

No Doubt ja Don't speak musiikivideo olivat kolahtaneet MTV:n siis legendaarisen Music Televisionin kautta. 80- ja 90-luvuilla kaikki musiikkivideot piti katsoa ja fiilistellä musiikkia niiden kertomien tarinoiden kautta. Gwen Stefani näytti tuossa videossa niin haavoittuvaiselta laulaessaan polka dot-mekossaan päättyneestä rakkaudestaan autotallissa. Gwen ja yhtyeen basisti Tony Kanal olivat parisuhteessa seitsemän vuotta ja kun suhde päättyi syntyi legendaarinen Don't speak -kappale. Kuuntelin sekä katselin paljon yhtyeen musiikkia ja videoita. Minuun kolahti se, että heidän musiikissaan yhdistyi juuri albumilla Tragic Kingdom pop-, ska-, punk- ja rockmusiikki. Pakkohan tuohon konserttiin oli siis päästä. Meillä oli konsertissa todella hyvät paikat eli istuimme Hartwall Areenalla alakatsomossa, joka oli viistosti lavaan eli näkymät mitä parhaimmat kuten myös musiikki totta kai! 

Tina Turner, Finnair Stadium 9.8.2000

Kuva Iltalehti 

Legendaarisen Tina Turnerin olen nähnyt itse asiassa kahdesti Suomessa. Ensimmäinen kerta oli Foreign Affair -kiertue 1990, jolloin Helsingin Jäähallissa oli kaksi konserttia. En enää muista olinko 14. tai 15.toukokuuta konsertissa mutta Tinan energinen olemus ja musiikki totta kai veivät jalat alta. Ja olivat toki tehneet niin jo aiemmin MTV:n kautta. Paikka sen sijaan ei ollut kovin mieleinen koska en koskaan ole pitänyt Nordiksen hallista konserttipaikkana. Toinen livekohtaaminen Tinan kanssa olikin sitten jo mieluisammassa miljöössä oli Finnair Stadiumilla 2000. Elokuisen kuuma ilta ja paljon intiimimpi tunnelma. Muistan, että olin ihan hikinen mutta onnellinen tämän konsertin jälkeen ja matkalla kotiin lauloimme Tinan biisejä. Varsinainen sähikäinen ja ikää hänellä tuolloin oli 61 vuotta. 

Bruce Springsteen Helsingin Olympiastadion 16.7.2003

Kuva Rolling Stone

Kesällä 2003 kävi todellinen tuuri kun saimme liput ylimääräiseen Pomon konserttiin 16.heinäkuuta. Vaikka olin ihan kärppänä tilaamassa lippuja kun ne tulivat myyntiin jäin ilman. Ensimmäinen Bruce Springsteenin 17.7. konsertti nimittäin myytiin hetkessä loppuun mutta onneksi järjestettiin tämä toinen konsertti. Paikkamme olivat Olympiastadionin takakaarteen yläkatsomossa ja vaikka välillä tarvittiin vähän kiikareita jotta näki lavalle niin se mieletön tunnelma ja musiikki kyllä välittyivät myös tuonne piippuhyllylle. Tästä konsertista julkaistiin myös live albumi! Sääkin oli mitä parhain ja tästäkin konsertista lähti kotiin joukko iloisia ystäviä, jotka olisivat halunneet konsertin jatkuvan vielä. Harmi kun tämä ei ollut se legendaarinen Suomen konsertti 2012 jolloin Bruce esiintyi lähes viisi tuntia esittäen 38 kappaletta. Edelleen luukutan välillä kotona Pomon musiikkia mutta en ehkä enää niin lujaa kuin ennen :)

Michael Jackson Olympiastadion 24.8.1997

Kuva Turun Sanomat 

Michael Jackson esiintyi pitkän uransa aikana vain yhden kerran Suomessa kahdessa konsertissa. Minulla oli tuuria saada työkaverini kanssa liput toiseen HiStory -kiertueen konserttiin. Elokuisten konserttien aikana Olympiastadionilla Jacksonin näki yli 90 000 ihmistä ja sain olla mukana yhtenä fanina. Michael Jacksonin musiikki oli yhtä hyvää kuin musiikkivideoissa ja kuultunakin mutta ehkä miehen lavapersoona jäi vähän valjuksi. Lukiessani Iltalehti kirjoituksen konsertin jälkeen 27.8.1997 vähän ehkä suutahdinkin mutta nykyään ymmärrän tämän jo vähän eri tavalla. Popin kuninkaan ympärillä kuohui jo näihin aikoihin lehdissä mutta musiikillisesti hän oli kyllä ihan omaa luokkaansa. 

"Eikö ole aivan tavattoman kornia, että 90 000 ihmistä maksaa 266 markkaa per pää päästäkseen katsomaan artistia, jonka ainoa varsinainen kosketus yleisöön on kolmen kommentin variaatio. "I Love You All, I Love You Most ja I Love You Too."

Lady Gaga, Hartwall Areena 14.10.2010

Lady Gaga saapui Suomeen The Monster Ball Tour -kiertueelle lokakuussa 2010. Tämä jättikiertue oli alkanut jo vuoden 2009 lopussa ja jatkui vielä vuoden 2011 puolelle. Olin lukenut konsertti arvosteluja muualta maailmalta kiertuepaikoista ja odotin innolla tuota konsertti-iltaa. Lady Gaga tarjosi kyllä todella monipuolisen spektaakkelin myös Helsingissä. Lady Gagan on mielettömän laaja ääniala ja lauluteknisesti hän on myös äärimmäisen taitava. Myös kaikki mielikuvitukselliset puvut ja muut konserttielementit tekivät illasta todella unohtumattoman.

Madonna, Jätkäsaari 6.9.2009

Madonna saapui ensimmäiseen Suomen konserttiinsa 6.elokuuta 2009. Madonnan Sticky and Sweet -kiertue oli alkanut 2008 ja Tallinnan jälkeen vuorossa oli Suomi. Konsertti järjestettiin Jätkäsaaressa, joka siis noihin aikoihin oli entistä konttisatama- ja telakka-aluetta, joka odotti uuden uljaan asuntorakentamisen aloittamista. Konsertin pelättiin aiheuttavan kaaosta Ruoholahden alueella kun lippuja oli myyty 85 000. Muistan, että lähdimme konserttiin todella hyvissä ajoin koska pelkäsimme, että liikenne- ja turvajärjestelyt eivät toimisi. Kaikki sujui aivan äärimmäisen sujuvasti. Ehkä itse alue oli vähän nuiva mutta tietysti musiikki ja Madonnan tarjoama show olivat loistavat. 

Janelle Monae, Flow-festivaali Helsinki 10.8.2014

Janelle Monaen esiintyminen Flow-festivaalin päälavalla elokuussa 2014 kruunasi koko festarin. Onneksi hän ei ollut viimeisimpiä esiintyjiä koska seuraavana päivänä oli ihan normi työpäivä ja olimme viettäneet jo pitkän päivän festareilla. Jo pelkästään show'n alku on raflaava ja Janelle kärrättiin pakkopaidassa Flow'n lavalla. Juuri silloin pinnalla olleessa "Tightrope" -videossa kun oltiin mielisairaala maailmassa. Tuo video oli ja on edelleenkin todella maaginen. Myös Janelle Monaen asu ja koko lava oli hänen tyylisensä eli mustavalkoinen mikkitelinettä myöden. Kun Janelle heittäytyi yleisön käsien varaan liikuteltavaksi hänen tavaramerkkinsä eli tötterökampaus näkyi hyvin. Olimme melko lähellä lavaa joten onnistuin saamaan hänestä myös hyviä valokuvia. Kiehtova ja tyylikäs persoona musiikin lisäksi.

Jessie J, Paloma Faith ja Emelie Sandé, Porin Jazz 18.7.2015

Kesällä 2015 matkasimme serkkuni vaimon kanssa Porin Jazzeille Kirjurinluotoon kolmen kovan naisartistin takia. Matkaseuralaiseni oli tullut kesäksi Suomeen Shanghaista, jossa hän asui silloin perheensä kanssa. Porissa olisi voinut yöpyäkin pitkän kaavan mukaan mutta hotellihuoneita ei ollut enää tietenkään vapaana kun oli jazzit. Ajoimme siis vain lauantai päiväksi Poriin kuuntelemaan musiikkia ja viimeisen esiintyjän jälkeen takaisin pääkaupunkiseudulle. Onneksi kesäyöt ovat valoisia ja muuta liikennettä ei ollut. Energiaa näiden kolmen täysin erilaisen mutta voimakkaan ja valovoimaisen naisen esitysten jälkeen oli myös ajaa tuo matka ja kerrata kaikkea sitä mitä oli kuultu ja nähty. Olin fanittanut kaikkia näitä artisteja jo ennen heidän esityksiään ja tuo elämys vain vahvisti uskoani heihin. Ihan uskomaton ilta! 

Olisin voinut listata tähän myös Hartwall Areena Spice Girls konsertin 25.5.1998, jossa olin työkaverin tyttären ja hänen kaverinsa "kaitsijana". Ystäväni oli estynyt lähtemästä konserttiin joten minä "uhrauduin" mukaan kaitsemaan nuoria tyttöjä. Tämä konsertti oli viimeinen, jossa koko Spice Girls kokoonpano oli yhdessä, joten melko historiallinen. Mietin myös aivan ihanaa Bon Jovin Helsingin Olympiastadionin keikkaan 17.6.2011, jossa olin hyvän ystäväni kanssa sateessa, joka ei haitannut meitä yhtään. Vain elämää2019 juhlakauden konsertti oli myös todella hyvä ja viimeinen konsertti missä olen ollut ennen koronapandemian alkamista. 

Minä heitän nyt pallon teille lukijoille. Jätä kommenttikenttää yksi tai useampi konsertti tai musiikkielämys, joka on kolahtanut sinuun. Jään mielenkiinnolla odottamaan onko joku ollut ehkä samojen artistien konserteissa ja peräti samoissa tapahtumissa kuin minä.