Loppiaistunnelmissa

Hyvää loppiaista sinne ruutujen toiselle puolelle! Viime yönä Espoossa on satanut vihdoin pieni lumipeite joten maa on nyt valkoinen. Ainakin pienen hetken näyttää talviselta ihmemaalta, jota tässä on kaivattukin jo pari viikkoa. Lämpöasteita on muutama ja kun kurkkasin hetki sitten 10 päivän sääennustetta niin plussan puolella ollaan jatkossa. Vasta loppuviikosta voidaan hetkellisesti sukeltaa muutamaan pakkasasteeseen. Lumi saattaa siis hävitä yhtä nopeasti kuin se tuli.

Kurkkasin vanhoja loppiaispostauksia ihan huvin vuoksi. Tammikuussa 2017 olen ulkoillut -20C paukkupakkasessa, lumisessa metsässä heittäytyen jopa "tekemään lumienkeleitä". Tosin pakkalumessa ne eivät oikein onnistuneet. Olimme ystäväni kanssa metsälenkillä ja samalla testasin saamiani kenkiä "talviolosuhteissa", jotka todella olivat hyytävät. Muistan, että ystäväni sormet olivat jäätyä kun hän otti valokuvia minusta. Ja takinkaulukset ja kaulaliinat ihan huurteessa mentiin.

Myös tammikuun 2016 loppiaisena on pakkanen pakkunut yli parinkymmenen asteen. Silloin Siperiasta on työntynyt kylmää ilmamassaa Suomeen. Muistan, että tuona talvena puin koko ajan koiralle talvitakkia ja fleecetöppösiä jalkoihin. Onneksi Minnie on pennusta lähtien tottunut ulkovarusteisiin pakkasella koska muuten se ei pärjäisi.

Jos vertaa aiempia loppiaissäitä eiliseen LUX Helsinki kävelyyn niin lenkkareissa pärjäsi oikein hyvin parissa lämpöasteessa ja tuntui kun olisi ollut syyskävelyllä. Ilmakin oli vielä tyyni ja tuuleton. Tosin olin varustautunut hyvin koska on helpompi riisua vaatteita kun palella ilman riittävää vaatekerrosta.

Kävelin eilen Tuomiokirkon Kryptan ohi (tuo vasemmanpuoleinen kuva) ja samalla mieleeni juolahti etten ole tänä jouluna nähnyt yhtään jouluseimeä Helsingissä. Jouluseimiperinteellä on pitkät 20 vuoden perinteet Helsingissä. Esillä on ollut sekä suomalaisia että muualta maailmalta lainattuja jouluseimiä. Tänäkin vuonna jouluseimiä on ollut nähtävillä Helsingissä ja vielä nyt loppiasena. En vain itse ole muistanut/ehtinyt katselemaan.

Tuo oikeanpuoleinen kuva on vuodelta 2014, jolloin Tuomiokirkon Kryptassa oli näyttely italialaista seimitaiteesta ja -perinteestä. Näyttelyssä oli esillä eri seimikoulukuntien - napolilaisen, sisilialaisen ja lecceläisen - seimiperinteen seimiä. Ehkä upeimmat näkemäni seimet olen kuitenkin nähnyt Sisilian reissullani vuosia sitten.

Sisilialaista seimiperinnettä vuoden 2014 Tuomiokirkon Kryptan -näyttelystä.

En taida tänään enää ehtiä katselemaan seimiä mutta tämän seimen olen kuvannut Aleksilla 2017. 

Jos eilisellä LUX Helsinki kierroksella se Topelian sisäpiha jäi näkemättä niin löysin 2015 postauksen, jossa samaisella pihalla ollaan oltu Minnien kanssa. Silloin siellä oli Lyhtypuisto ja minä kaipasin Töölönlahdelle. Oheinen kuva on otettu kyllä Esplanadin puiston Kappelin lavan lasipaviljongista, jossa oli mieletön Kustaa Saksin väri-iloittelu Muna-Egg. Tämä muna oli ihan huikea!

Meillä kotona jatkuu joulu edelleen Nuutinpäivään saakka. Minähän "dinosauruksena" haluan pitää näistä perinteistä kiinni tämän asian suhteen. Aloitan joulun vasta jouluviikolla kunnolla ja päätän sananparren "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." mukaan. Tämä ajanjakso on muuten aikoinaan perustunut joulurauhaan. Muistatteko vielä, että jouluaattona kello 12 Suomen Turku julisti joulurauhan. Vanhojen lakien mukaan joulu kesti 20 päivää ja päättyi siten 13.tammikuuta. Nuutinpäivällä on siis "looginen selitys".

Mutta miksi me ylipäätänsä sitten vietämme loppiaista kuulin eilen mietittävän LUX Helsingin kaduilla? Loppiainen on alkukirkon aikana ollut Jeesuksen syntymäjuhla. 300-luvulta lähtien syntymäjuhlaa on vietetty 25.joulukuuta. Myöhemmin loppiaista on vietetty Jeesuksen kasteen juhlana. Keskiajalta lähtien loppiaisena on muistettu kertomusta itämaan tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitusta juutalaisten vastasyntyneelle kuninkaalle. Tietäjiä oli kolme ja he tulivat kaukaa maan rajojen ulkopuolelta. Loppiainen sanana viittaa siis joulun loppumiseen. 

Löysin Iltalehdestä artikkelin loppiaisesta ja muitakin "dinoja" joulun suhteen on kuin minä. 

"Kuningatar Elisabet muuten siirrättää joulukoristeet varastoihin vasta 6. helmikuuta. Kuningatar viettää joulua Sandringhamin kartanossa ja viipyy siellä aina helmikuun alkuun asti. Kuningatar haluaa pitää joulukoristeet esillä 6. helmikuuta asti. Tuo on päivä, jolloin hänen isänsä, kuningas Yrjö VI kuoli."

Ystäväni oli kuullut kaupassa eilen hauskan keskustelun. Äiti oli etsinyt lapsilleen laskiaispullia "kun huomenna on laskiainen". Kauppiaskin oli haettu hätiin selvittämään tilannetta "Kun kerran oli Runebergin-torttuja niin miksei sitten laskiaispullia, että voidaan juhlia." oli äiti-ihminen tivannut. Kauppias oli vakuuttanut, että pullia tulee varmasti piakkoin loppiaisen jälkeen kauppoihin. Äidillä tai lapsilla oli mennyt loppiainen ja laskiainen sekaisin. Laskiainen on vasta 23.helmikuuta joten ei hätää. Kyllä ne pullat ehtivät tulla kauppoihin. Ja voihan niitä tehdä ennen sitäkin jos haluaa. 

Mukavaa loppiaista kaikille! 

Lux Helsinki 2020 kulkee täysin uudella reitillä

Kun vuosi vaihtuu ja tammikuu alkaa silloin starttaa pari päivää ennen loppiaista myös LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Voisin lainata tähän suoraan mitä viime vuonna kirjoitin kotiuduttuani kaupungin valoshowsta. "Tammikuuni on jo vuosia käynnistynyt valotaiteen ihailulla Lux Helsinki -tapahtumassa. Tapahtuma Lux Helsinki -nimellä on järjestetty jo vuodesta 2012 ja jokaisena vuonna olen ollut mukana. Tästä on tullut perinne, jota jo oikein odottaa vuoden starttaajaksi. Joulunkin valot ovat vielä kaupunkia valaisemassa mutta mahtuu sinne lisääkin valoa."

LUX Helsinki on tapahtuma, jota alan odottaa jo heti uudenvuoden jälkeen. Yleensä olen aina käynyt tapahtumassa jo ensimmäisenä päivänä. Joskus aikoinaan kun lyhtypuisto levittäytyi Töölönlahden rantamille kävimme Minnien kanssa siellä jo etukäteen kurkkimassa ripustuksia. Tänä vuonna aikatauluuni sopi LUX vasta tänään joten lämpimästi vaatetta päälle, mukavat kengät jalkaan ja menoksi.

Tänä vuonna LUX Helsinki reitti on siirtynyt myös uusiin osiin pääkaupungissamme. Startti tapahtuu perinteisesti Senaatintorilta, josta kuljetaan Kaisaniemenpuiston halki Tokoirantaan. Reitti on tarkoitettu kuljettavaksi dramaturgisesti kokonaisuutena alusta loppuun numerojärjestestyksessä. Minä en tähän valitettavasti ihan pystynyt mutta palataan siihen vähän tuonnempana.

Itse LUX Helsinki reitillä on yhdeksän valotaideteosta, joiden lisäksi valotaidefestivaalia täydentää kuusi reitin ulkopuolella olevaan sateliittiteosta tai -teoskokonaisuutta. LUX Helsinki ulottuu nyt ensimmäistä kertaa Itä-Helsinkiin ja myös Korkeasaareen. Tästä voit kurkistaa kaikki etäkohteet. Kuljettavan reitin varrelta löytyy myös yksi etäkohteista.

SunWind, Teresa Marin, Senaatintori

Senaatintori ja Tuomiokirkko on monessa LUX Helsinki tapahtumassa valaistu. Vuonna 2020 kunnian on saanut itävaltalainen valotaiteilija Teresa Marin. Carl Ludvid Engelin suunnittelema Tuomiokirkko seisoo ylväänä Helsingin upeassa empirekeskustassa. Kirkon katolla tutut kaksitoista apostolia, jotka tosin on lisätty sinne myöhemmin arkkitehti E.B. Lormannin toimesta. Kirkon valkoinen ja monimuotoinen ulkomuoto luo upeat puitteet esittää valotaidetta.

Teresa Marinin kollaasityylinen SunWind -teos hehkuu värejä, jotka saavat myös itse rakennuksen näyttämään ihan erilaiselta. "Teos on kuin elämälle elintärkeä lyhty - aurinko. Valot saattavat sammua mutta auringon valo on yhä tallella. Kuu on öisin auringon lähettiläs, joka näyttäytyy kirkkaana siellä, missä sen valo koskettaa valkoisia pintoja."

LUX Helsinki reitti jatkuu Unioninkatua pitkin seuraavaksi kohteisiin kaksi (Topelian sisäpiha) ja kolme (Metsätalo), jotka jouduin tolkuttoman pitkien jonojen takia jättämään valitettavasti väliin. Ehkä käyn kurkkaamassa ne huomenna tai tiistaina, joka on muuten tapahtuman viimeinen päivä.

YLE uutisoi, että avajaisilta olisi vetänyt yli 80 000 kävijää! Verrattuna edellisvuoteen on määrä lähes kolminkertainen joten ei ihme, että ruuhkaa oli. LUX Helsingin puolelta on myös myönnetty, että sisäpihoilla järjestettävät valotapahtumat ovat haastavia koska tiloihin mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan. Tulevina vuosina ahtaat tilat tultaisiinkin jättämään pois. Toisaalta sääli koska Topelian sisäpiha on äärimmäisen kaunis paikka ja ainakin kerran aiemmin se on ollut LUXissa mukana.

Lyhtypuisto, Kaisaniemen puisto

Lyhtypuisto on vuosia ollut suosikkini LUX Helsingissä. Minusta on mukava löytää vuosi toisensa jälkeen aina tuttuja lyhtyjä puistosta. Vanhimmat lyhdyt ovat vuodelta 2012, jolloin lyhtypuisto järjestettiin ensimmäistä kertaa. Lyhdyt on ripustettu puiston läpi kulkevan puukujan molemmin puolin. Kulkiessaan kujaa pitää aktiivisesti katselle molempiin suuntiin huomatakseen kaikki mielenkiintoiset. Osa lyhdyistä on sijoitettu maahan puiden taakse joten sinnekin kannattaa kurkkia.

Mukana lyhtyjä tekemässä on ollut lapsia, nuoria, opiskelijoita ja taiteilijoita. Tänä vuonna lyhtyjä on enemmän kuin koskaan ennen. Lyhtypuistoa ovat olleet 2020 tapahtumaan tekemässä Aleksis Kiven koulu, Apollon yhteiskoulu, Porolahden koulu ja Helsingin kuvataidelukio. 

LUX Helsinki reitin varrella on myös kolme Cafe LUX kahvilaa (Senaatintori, Kaisaniemenpuisto, Tokoinranta) joten on mahdollista ottaa vaikka kuppi kuumaa kierroksen lomassa. Tässä tulee kyllä ihan kiitettävästi askeleita otettua ja kierrokseen kyllä kannattaa varata aikaakin parisen tuntia. Minulla oli askelmittarissa vähän reilut 5000 kun lähdin ja kotona mittari näytti 14359! Sai kivan iltalenkin myös tehtyä. LUX Eat ravintolat löydät sijainteineen tarkemmin tästä.

Large Fire Tornado, Ivo Schoofs, Kaisaniemen kenttä

Kaisaniemen puistosta siirrytään luontevasti Kaisaniemen kentälle, josta löytyy hollantilaisen Ivo Schoofsin kineettinen tuli-installaatio. Tässä teoksessa kieppuvat tulenlieskat nousevat peräti 16 metrin korkeuteen. Teos on Australiassa riehuvien tulipalojen takia myös aika puhutteleva. Tulitornado on harvinainen metsäpalon aikana esiintyvä luonnonilmiö. Se saattaa syntyä kun kova tuuli nostaa nopeasti kuumaa ja kuivaa ilmaa ylöspäin. Teoksessa tulitornado saadaan aikaan voimakkaan tulenlähteen ja 36 suuren teollisuustuulettimen aiheuttavan puhurin avulla. Koko tätä komeutta ympäröi 12-metrinen kuusikulmainen kehikko. 

Matkalla seuraavaan kohteeseen huomaamme scootit, jotka ovat saaneet ylleen myös ihan omat valoköynnökset. Liekö mainos vai jonkun "tulevan valotaiteilijan" installaatio :D

Peilipöllö, Jere Suontausta, Kaisaniemen ranta

Taiteilija ja valosuunnittelija Jere Suontaustan Peilipöllö (Bubo speculus) on veistosmainen valoteos, joka on toteutettu yhteisyössä Korkeasaaren kanssa. Peilipöllö on minusta melkein oikean pöllön kokoinen vaikka huomasin monen ihmettelen "miten pieni se on?". Peilipöllö on äärimmäisen kaunis! Tämä lintu on Suontaustan kuvittelema ja kehittämä fiktiivis-dystooppinen lintulaji, joka on rakennettu miltei kokonaan kierrätysmateriaalista. LUX Helsingin teosesittelystä löytyy mitä kaikkea jännää pöllössä on käytetty ja mistä sen ääni on peräisin.

"Teos on sekä introverttinen fantasia että kannanotto. Suurisilmäinen pöllö luo katseensa meihin ilmastokatastrofin ja joukkosukupuuton partaalla."

Pitkäsillanrannan ja Säästöpankinrannan talot heijastuivat muuten kauniisti lähes tyyneen veteen. Vesi oli minusta todella ylhäällä ja tuntui, että se tulvii kohta jo yli hiekkatielle puistoon. Isovanhempani ovat joskus muinoin ennen minun olemassaoloani asuneet noissa taloissa.

Magic Mirror, Meri Ekola, Tokoinrannan venelaituri

Taiteilija Meri Ekolan teos Magic Mirror koostuu isoista valokirjaimista, jotka kuvastavat ihmisen ikiaikaista viehtymystä peilikuvaansa kohtaan. Teos leikkii peilikuvan arvoituksellisuudella Lumikki ja seitsemän kääpiötä -satua lainaten.

Teos sisältää myös krittiikkiä meidän suhteestamme omaan älypuhelimeemme ja siihen kuinka tästä älyluurista on salakavalasti tullut ajattelumme ja ruumiimme jatke sekä sielumme kuvastin. Me olemme riippuvaisia "tästä taikapeilistämme" ja käännymme sen puoleen usein etsien vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin. Voiko tätä parempaa vertausta olla! Joskus pitäisi oikein laskea kuinka monta kertaa tuijottaa oman älyluurinsa näyttöä päivän aikana. 

Do-gooders, Katja Tukiainen, Tokoinranta

Kuvataiteilija Katja Tukiaisen Do-gooders -teoksessa maailmaa pelastetaan vaaleanpunaisissa sävyissä! Teos yhdistää perinteistä kuvataidetta sekä interaktiivista animaatiota. Maalauksessa paikalle marssii määrätietoinen armeija tyttö pelastamaan maailmaa. Panoraamamaalaus antaa meille katsojille mahdollisuuden koskettaa valoa ja herättää näin maalaus eloon. Teos on minusta hauska ja se valaa uskoa maagiseen hyvään kun paratiisi kasvaa takaisin teokseen. 

LUX arkkitehtuuri - day and night, Eero Helle/Visual45, Helsingin kaupunginteatteri

Vuoden 2020 LUX arkkitehtuuri -kohteeksi on valittu Helsingin kaupunginteatteri. Vuonna 1967 valmistunut muutamia vuosia sitten restauroitu teatterirakennus tarjoaa upean julkisivun, joka muuttuu nyt valotaidemaisemaksi. Väriskaala liukuu yön kylmistä sävyistä heleään keskipäivän auringonpaisteeseen. Valoihin on yhdistetty myös musiikkia ja katsojat luovat oman osansa varjoineen teokseen. Kaunis!

Reitin varrella onnistuu näkemään myös yhden oheiskohteen eli Kallion virastotalot ovat saaneet ylleen valokiilat. Tästä voit kurkistaa lisää tästä valoteoksesta.

Valoisaa LUX Helsinkiä kaikille. Tapahtuma on avoinna vielä 7.-8.1.2020 klo 17-22. 

"Muutama sananen naisista" jatkuu Turun Linnassa Kansainväliseen naistenpäivään saakka

Turun linnassa aukesi viime keväänä Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.maaliskuuta Muutama sananen naisista -näyttely. Tämä äärimmäisen mielenkiintoinen ja tavallisesta "historianäyttelystä" poikkeava esillepano Turussa vaikuttaneiden naisten elämästä ja kohtaloista 1600-luvun Suomessa on avoinna vielä tulevaan naistenpäivään saakka.

Näyttely valottaa yli 400 vuotta sitten eläneiden naisten elämää hyvin elämänmakuisesti ja kiinnostavasti. Jos liikut Turussa nyt keväällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös Turun linnassa. Linnan perusnäyttelyt jo itsessään ovat kiinnostavia mutta jos haluat katsoa vain tämän naisnäyttelyn sekin onnistuu kätevästi eli pääset suoraan sisääntulosta.

Muutama sananen naisista -näyttely kertoo kuudesta naisesta ja heidän kohtalostaan 1600-luvun Turussa. Näyttelyssä ovat mukana kreivitär Kristina Katarina Stenbock, kauppiaan leski Karin Hakola, ruukinpatrunessa Elin Såger, panttilainaamoa pyörittävä rouva Ingeborg Gerdner, porvarissisarukset Magdalena ja Katarine Wernie sekä kuolemantuomion saanut porvarisrouva Margaretha Kitt.

Porvarisrouva Magdalena Wernle

Vaikka maailma on muuttunut todella paljon 400 vuodessa olemme me ihmiset sekä naiset pohjimmiltamme hyvin samanlaisia edelleen. Kun 1600-luvulla eläneiden naisten kohtalot laitetaan nykypäivän naistenaikakausilahden kansien väliin huomaakin miten samoista asioista olemme edelleen kiinnostuneita.

Jos ennen kiinnosti hovipukeutuminen nyt me kuolaamme kansainvälisten muotitalojen luomuksia. Barokin suosima musta on edelleen "uusi musta" pukeutumisessa. Pröystäilyä pukeutumisessa arvosteltiin jo keskiajalla, hovihäät hullaannuttivat ja skandaaliuutiset kiinnostivat jo satoja vuosia ennen Seiskan olemassaoloa. Naiset tunsivat jo keskiajalla kaukokaipuuta vaikka matkustaminen oli huomattavasti hankalampaan kuin nykyään. Huoli oman jälkipolven tulevaisuudesta mietitytti ja kasvatus ylipäätänsä.

Silkkikauppias Jost Schultzin vaimo Magdalena Wernle meni jo 17-vuotiaana naimisiin. Hänen sisarensa Katarine Wernle puolestaan avioitui pormestari Lietzenin kanssa. Vaikka Madgalena eli varmasti monen mielestä kadehdittavaa elämää ei taloudellinen turva kuitenkaan suojannut häntä surulta ja murhenäytelmiltä. Magdalena menetti parin vuoden sisällä molemmat vanhempansa ja hänen sisarensa Katarina kuoli vain 28 vuotiaana. Magdalenan yhdeksästä lapsestakin neljä kuoli muutaman vuoden ikäisenä.

Kauppias Mårten Hoen nuori vaimo Margareta Kitt koki synkimmän kohtalon. Aviomies oli jo aiemmin epäillyt vaimoaan suhteista ylioppilaiden kanssa ja vienyt asian oikeuden tutkittavaksi. Tammikuussa 1643 Margaretha kuitenkin vapautettiin syytteistä mutta kesäkuun 16.päivänä Mårten kuoli tuskissaan. Margaretha myrkytti onnettoman avioliiton seurauksena miehensä vispikakkuun leivotulla myrkyllä ja hänet tuomittiin kuolemaan. Aika karua!

Varakas turkulaisrouva Ingeborg Gerdner pyöritti puolestaan varsin laajaa panttilainatoimintaa ja hankki näin huomattavan suuren omaisuuden. Hän puolusti myös väsymättömästi omia ja lastensa oikeuksia sekä taisteli vuosia valtavasta perinnöstä setiään vastaan. "Kun varallisuutta on kertynyt yhtä paljon kun minulla ja edesmenneellä aviomiehelläni Jakob Wollella, kannattaa miettiä miten saa mahdollisimman suuren hyödyn omaisuudesta."

"Mitä juhlapukeutumiseen tulee, voin vihjaista, että uusi juhlapukuni ommellaan keltaisesta silkkibrokardikankaasta ja somistetaan Italiasta tilatuilla pitsikauluksilla ja näyttävillä pitsimanseteilla." Kristina Katarina Stenbock

Kristina Katarina Stenbock oli ruotsalaisen valtiomiehen, sotilaan, kreivin ja Suomen kenraalikuvenööri Pietari Suuren toinen vaimo. Kun aviomies kehitti ja uudisti Suomea ahkerasti kiersi krevitär toki miehensä mukana ympäri maata. Pariskunnan tytär Else-Beate oli Tukholmassa isovanhemmilla hoidossa ja kreivitär itsekin kaipasi aina toisinaan elämään kotimaansa huvituksia sekä mukavuuksia. Toki hän aina järjesti Turun linnassa juhlia siellä ollessaan.

Karin Hakola oli Turun tunnetuimpia porvarisnaisia. Karin oli naimisissa peräri kolmasti ja hänen viimeinen avioliittonsa kohahdutti Turun porvarispiirejä. Tuleva puoliso Erik Olofsson Spåra oli nimittäin puolta nuorempi kuin Karin. Nykyään Karin Hakolaa kutsuttaisiin siis puumaksi. Karin oli viisas kauppanainen, joka ensimmäisen miehensä kuoltua otti kauppiassuvun johdon omiin käsiinsä. Leskeksi jäätyään määrätietoinen, päättäväinen ja suunnitelmallinen Karin Hakola sai myös itse valita tulevat puolisonsa.

"Hän oli kuullut juttua, että joillekin piioille oli käynyt hassusti salavuoteeseen sorruttuaan."

"Musta sopii porvarisnaiselle parhaiten. Porvaris rouvat ovat tarkan katseen alla - toisaalta täytyy selvästi erottua palvelusväestä, mutta kuitenkaan ei saisi pukeutua liian hienosti, ettei vahingossa luulla aateliseksi."

Elin Såger jäi leskeksi 45-vuotiaan. Hänen vastuulleen jäävät Turunkauppahuone sekä Fiskarsin, Mustion ja Antskogin ruukit. Elin Såger toimii rautaisella otteella ruukinpatrunessana ja kolmen ruukin kautta hän myös työllistää huomattavan määrän ihmisiä. Elin Såger muuttaa Muistioon pystyäkseen valvomaan paremmin mitä ruukeissa tapahtuu eikä avioidu enää uudelleen.

Muutama sananen naisista -näyttely sijoittuu vain yhteen isoon huonetilaan mutta siellä on paljon katsottavaa ja koettavaa. Mielenkiintoisten esineiden ja pukujen lisäksi kannattaa ehdottomasti myös "lukea digitaalisia 1600-luvun aikakausilehtiä" koska ainakin itse ahmin niiden tietoa. En muista missään näyttelyssä aiemmin "jääneeni näin koukkuun teksteihin".

Naisilla on ollut tärkeä ja aktiivinen rooli Turun historiassa. Uusin Turun yliopistossa tehty historian tutkimus on nostanut esille 1600-luvun naiset mikä on upea juttu. Vahva suositus!

Hyvää uutta vuotta 2020 ♥

Hyvää uutta alkanutta vuotta 2020 kaikille siellä ruudun toisella puolella ♥ Kun kello löi kaksitoista viime yönä me hyvästelimme vanhan vuoden kukin tavallamme ja toivotimme tervetulleiksi uuden. Käänsimme uuden lehden täynnä lukemattomia mahdollisuuksia. Olemme aloittaneet  mielenkiintoisen vuoden mittaisen matkan, josta kukaan meistä ei tässä vaiheessa tiedä ihan tarkkaan mitä se tuo tullessaan. On alkamassa uusi, uljas seikkailu!

Kiitos tälle vuodelle osuvan karkausvuoden meillä on käytettävissä peräti 366 päivää, 12 kuukautta, 52,29 viikkoa, 8784 tuntia, 527.040 minuuttia ja 31.622.400 sekuntia! Mitä tämä vuosi tuo tullessaan on vielä suuri mysteeri mutta sellaistahan meidän elämämmekin on. Aamulla herätessään ei vielä tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta illalla nukkumaan mennessään on taas jo vähän viisaampi ja onnellisempi. Elämän arvoituksellisuus on juuri sen suola!

Tai vähän onnettomampi! Ainahan elämä ei tarjoile vain makeita paloja kultalusikalla. Mutta kyllä ne vastoinkäymisetkin kasvattavat, opettavat, antavat perspektiiviä ja pitävät meidät valppaina. Edesmennyt isoäitini tapasi sanoa, että "Kaikki mikä ei tapa vahvistaa." ja "Meille ei anneta enempää mitä jaksamme kantaa." Itse asiassa tuo ensimmäinen lausahdus on alun perin saksalaisen kuuluisan filosofi Nietzchen ja toinen on Raamatusta.

Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluvat mielestäni elämään. Ei luonnossakaan paista aina aurinko mutta kun paistaa niin sen säteet ulottuvat myös sinne kuuluisaan risukasaankin! Nämä vanhan kansan viisaudet tai oivallukset antavat toivoa sille, joka ei näe epäonnistumisen hetkellä tietä ulos ja ylös elämässään. Epäonnistumisen hetket ovat arvokkaita kokemuksia kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Vaikka juuri siellä suossa rämpiessään sitä ei käsitäkään.

Minun elämänfilosofiani takana on itävallanjuutalaisen kirjailijan, kirjallisuudentutkijan, kriitikon, esseistin, filosofian tohtorin ja saattohoidon uranuurtajan Anne Friedin (1903-1998) upea kiteytys. "Elämässä ei voi koskaan varmuudella tietää, mitä uusi päivä tullessaan. Silti mitään ei tapahdu sattumalta vaan kaikella on tarkoituksensa, ja jokaisen ihmisen valinnoilla on selkeä logiikkansa, joka paljastuu vähä vähältä elämältä eri vaiheissa."

Olen jo aiemmin täällä blogissa kertonut, että ihailin tätä valkoisen nutturan omaavaa vanhaa naista lapsuudessani kun matkustin bussissa. Anne Fried hymyili aina valloittavasti kun hän loi katseen sisääntulijaan ja jatkoi sitten taas kirjoittamista pieneen muistikirjaansa. Hän kirjoitti aina bussimatkojen aikana. Vasta myöhemmin sain äidiltäni tietää kuka tämä Itävallasta New Yorkin Harlemin kautta Suomeen päätynyt upea nainen on. Fried muutti Suomeen 1969 poikansa perässä ja opetteli myös suomenkielen. Olisinpa saanut "nyt aikuisena" keskustella hänen kanssaan...

Me aloitimme nyt 2020-luvun ja netissä moni on miettinyt olisiko se kuten 1920-luku aikoinaan?
Sata vuotta sitten alkanut vuosikymmen oli iloisuuden ja vallattomuuden aikaa. Raskas ensimmäinen maailmasota ohi. Kovia kokeneen Euroopan todellisuuteen toi uutta iloa Hollywoodin elokuvateollisuus. Rapakon takaa tuli mykkäelokuvia kuten Chaplin poika ja Kultakuume sekä vampyyrielokuvien klassikko Nosferatu. Näyttelijät Mary Pickford, Gloria Swanson, Greta Garbo ja Rudolph Valentino tulivat tutuiksi valkokankaan kautta. Kultaisen vuosikymmenen aikana jazz-musiikki soi, lyhenneet hameenhelmet heiluivat ja elintaso alkoi vähitellen taas nousta.

Aika tämänpäivän maailmassa kovin on erilainen kuin 100 vuotta sitten. 20-luvulla maailma koettiin pienemmäksi ja kaukaisten maiden ihailu oli muotia. Kun vuonna 1923 Aero Oy (nyk. Finnair) perustettiin me suomalaiset pääsimme sinivalkoisin siivin myös laajemmin matkustamaan. Tällä vuosikymmennellä meidän pitäisi saada ilmaston lämpeneminen vihdoin kuriin ja välttää mm. lentomatkustamista suosien lähimatkailu. Tai ainakin kompensoida lentojemme aiheuttamia CO2-päästöjä. Ilmastoaktivisti Greta Thunberg puhuu mielestäni todella painavaa asiaa vaikka monet häntä arvostelevatkin. Nuorissa on meidän kaikkien tulevaisuus ja myös heidän valinnoillaan jatkossa.

Vaikka maailman eri kolkista puskee uutisten välityksellä koko ajan ikäviä asioita ei meidän silti pidä aloittaa uutta vuotta ja vuosikymmentä suru puserossa. Pikemminkin voisimme jokainen miettiä alkaneen vuoden aikana omia kulutustottumuksiamme, vähentää lihansyöntiä, minimoida ruokahävikkiä, kierrättää vieläkin enemmän, olla vastuullisia ostamiemme tuotteiden suhteen, suosia lähituotantoa ja kivijalkakauppoja, suosia jakamistaloutta, tehdä vapaaehtoistöitä jne. Enkä minä väitä olevani näissä asioissa yhtään sen parempi kuin joku toinenkaan joten en halua tuomita ketään tällä kirjoituksella tai "olla heittämässä ensimmästä kiveä". 

Me voisimme kuitenkin yrittää tehdä 2020-luvusta iloisen, vastuullisen ja ympäristöä kunnioittavamman vuosikymmenen! Lähdetkö mukaan tähän haasteeseen omalta osaltasi?

Kaikki postauksen 1920-luvun kuvat on lainattu netistä.