Helmikuu on jo puolivälissä vaikka minusta tuntuu, että juurihan se vasta alkoi! Päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti. Tänään sunnuntaina aurinko nousi jo klo 8:00 ja laski klo 17:10 eli päivän pituus oli jo ruhtinaalliset 9 tuntia 9 minuuttia! Vaikka lunta onkin taas viime päivinä satanut myös täällä pääkaupunkiseudulla aika reipppaasti olen positiivisella mielellå, että kevättä kohti tässä mennään jo ihan kohisten.
Kohta on jo maaliskuu eli ensimmäinen kevätkuukausi. Lunta en toivoisi enää yhtään tänne etelään koska viime viikolla parina päivänä sain kaivaa autoa lumesta esille kun parkkipaikalle ei tullut aura-autoa kahteen päivään. Onneksi taloyhtiöllä on useita lumikolia, joiden avulla pääsin liikkeelle hikisten lumitöiden jälkeen. Parkkialueen ympärillä on melkoiset lumikinokset, joten jos lunta vielä tulee lisää ei sitä voida enää varastoida mihinkään 😕
Lauttasaaren Kasinonrantaan oli taas rakennettu todella upea jäälinna. Pitihän sinne mennä katselemaan upean värikästä ja todella mielikuvituksellista linnaa, jonka paikalliset lapset olivat rakentaneet. Omassa lapsuudessani me usein rakensimme lumilinnan pyörittelemällä isoja lumipalloja, joista tehtiin sitten seinät. Toinen tapa tehdä lumilinna tai pitäisikö sitä ehkä kutsua lumiluolaksi oli kaivaa isoon lumikasaan kaivanto, jossa oli myös luminen katto. Muistan, että vanhemmat varoittelivat näistä kaivetuista lumiluolista koska olihan niissä todellakin melkoinen sortumisvaara. Onneksi koskaan ei sattunut mitään kun touhusimme lumileikeissämme. Oli myös tärkeää saada valmiiseen lumilinnaan myös lumilyhty eli oikea kynttilä valaisemaan omien kätten tekemää luomusta.
Talvella 2021 kävin edesmenneen jackrusselini Minnien kanssa katsomassa Lauttasaaren jäälinnaa juuri tässä samaa paikassa ja siitä syntyi blogiin postauskin. Olin tätä ennen jo 2013 nähnyt Kruunuhaassa värikkään jäälinnan mutta jotenkin onnistuin hävittämään/tuhoamaan siitä otetut valokuvat. Tästä linkistä pääset katsomaan miltä tuo linna näytti tuolloin kun siitä oli kirjoitettu blogijuttu, jonka itse löysin netin syövereistä. Olisiko tuo ollut ensimmäinen jäälinna Helsingissä...?
Tyhjään pahvitölkkiin laitetaan siis vettä sekä vesiväriä halutussa sävyssä ja sitten tölkki vain ulkotilaan jäätymään. Olen kuullut, että jotkut innokkaimmat ovat sulloneet tölkkejä myös omaan pakastimeen kun ulkolämpötila on mennyt harmittavasti plussan puolelle. Näin saadaan aikaan värikkäitä jäätiiliä, joista voidaan sitten rakentaa juuri sellainen jäälinna kuin oma mielikuvitus haluaa siitä luoda. Tölkkeihin voidaan toki värin lisäksi upottaa vaikka lehtiä, leikkokukkia tai jotain pieniä esineitä tai viestejä.
Jäälinnassa näkyi sydämiä, jään sisään upotettuja kukkia/lehtiä, "käsiä" eli kumihanskojen sisään oli jäädytetty vettä jne. Kun teimme Mimmin kanssa lähtöä paikalta sinne tuli päiväkodista äiti kahden lapsensa kanssa ja he toivat lisää "jäätiiliä" linnaan. Todella upea linna eli käykää ihmeessä katsomassa! Linnan läheisyydessä oli ainakin vielä alkuviikosta myös komea lumiukko.
Minä rakastan laskiaispullia joten olen syönyt niitä aika monta tässä viime viikkojen aikana. Pakko tunnustaa, että ostin ensimmäiset laskiaispullat jo tammikuun loppupuolella. Koska en voi allergiani (manteli) takia syödä 5.helmikuuta nautittavia Runebergin torttuja herkuttelin sitten makoisalla laskiaispullalla. Tänään laskiassunnuntaina totta kai nautittiin kahvin kanssa pulla ja tulevana laskiaistiistaina sitten vielä yksi. Sen jälkeen palataan taas ruotuun ja jäädään odottamaan seuraavaa kausiherkkua eli mämmiä pääsiäisenä.
Tulppaaneita pitää olla koko ajan maljakossa koska rakastan niitä! Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta punttia olen niitä jo ostanut mutta onneksi tulppaanit ovat edullisia. Kukkien laatu on vähän vaihdellut eli jotkut ovat kestäneet toista viikkoa maljakossa kun taas toiset ovat nuupahtaneet melko nopeasti. Minulla on vielä yksi amaryllis joulusta jäljellä ja mielenkiinnolla odotan mahtaako se jaksaa vielä kasvattaa viimeisen kukan, joka on tulossa sipulista... Pidän peukut pystyssä, että vielä yksi upea amarylliksen kukka nähtäisiin.
Eilen tapasin kahvittelun merkeissä hyvän ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo kouluajoista lähtien. Hän ojensi minulle pienen paketin, jonka sisältä "löytyi hänen ystävänsä Marjo". Ystäväni ei kertonut mistä tämän pienen kaksoisolentoni oli löytänyt vaikka kovasti sitä yritinkin udella. Sen sijaan hän jatkoi seuraavasti. "Pakkohan tämä oli hankkiä on ihan ilmetty sinä. Tukan väri ei osunut ihan oikeaan mutta punaiset huulet, outfit ja kengät. Ja huomioi Cokis-pullo!" Kyllä minä itseni näen myös tässä hahmossa vaikka viime vuosina vähemmän on korkkareita tullut käytettyä. Kiitos rakas ystäväni ♥
Olen joulusta saakka keitellyt myös riisipuuroa ja jäänyt siihen vähän koukkuun. Viikonloppuisin on ihana hauduttaa riisipuuroa ja syödä sitä sitten hitaasti aamussa kanelin kanssa sekä ripauksen sokeria. Ehkä pääsen pääsiäisen mennessä tästä tavasta eroon 😀 C-vitamiinia olen yrittänyt myös edelleen tankata erilaisten sitrushedelmien popsimisella.
Miten sinun helmikuusi on sujunut? Oletko nähnyt jäälinnoja ja lumilinnoja? Vietätkö laskiaista mäessä ja syöt laskiaspullia vai onko sinulla jotain muita perinteitä? Oletko tulppaani ihminen vai pidätkö muista leikkokukista maljakossa? Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti