Ensimmäinen kesäkuukausi on mennyt todella sukkelaan! Minusta tuntuu, että juurihan kesäkuu vasta alkoi ja tänään on kuukauden viimeinen päivä. Paljon hauskaa on mahtunut kuluneisiin neljään viikkoon ja sokerina pohjalla on se, että olen syntynyt 30.kesäkuuta eli minä siis vietän tänään synttäreitä. Perinteisesti juhannuksena on aina nautittu ensimmäinen uuden sadon mansikkakakku ja seuraavilla mansikoilla on koristeltu minun syntymäpäiväkakkuni. Mikään ei kyllä voita hyvää mansikkakakkua, jossa on riittävästi myös kermaa. Yleensä nämä kakut häviävät pöydästä melko nopeasti.
Kesääni kuuluvat aina kesäteatterit ja olenkin tässä kuumeisesti arponut mitä katsomaan seuraavaksi. Kesäkuuhuni on kuulunut jo kaksi teatteriesitystä eli KUT:in Ranskalainen pyjama ja Teatteri Vantaan Rakkauden tekoja -monologi Nissbackan ateljeessa (Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo). Ranskalaista pyjamaa esitetään koko kesän mutta Rakkauden tekoja palaa ohjelmistoon taas elokuussa kuudella lisänäytöksillä. Kaksi hyvin erilaista teatteriesitystä - kepeä farssi ja koskettava elämänkerrallinen monologi! Seuraava varattu teatteriesitys on vasta 22.elokuuta Helsingin Kaupunginteatterissa eli musikaali &Julia. Mutta kyllä tähän kesään pitää vielä mahduttaa joku hauska kesäteatteri vielä...
Meillä Espoossa merenrantaa riittää ulkoiluun joten siellä on liikuttu ahkerasti Mimmin kanssa. Hanasaari kierros sopii hyvin koiruudelle iltalenkiksi koska meren läheisyys sekä vienosti puhaltava tuuli tekevät kuumassakin ilmassa kävelyn helpoksi. Valkoposkihanhia poikasineen nähtiin melko monia sekä myös niiden suloisia pikku poikasia. Toki saa olla tarkkana ettei oma karvakaveri poimi suuhunsa maasta hanhien jätöksiä.
Sekä Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys (Tringa) että myös Helsingin eläinsuojeluyhdistys (HESY) ovat vahvistaneet ettei hanhien uloste aiheuta kaupunkilaisille terveyshaittaa. Hanhethan syövät vain ruohoa. Koiran vatsan ne toki voivat laittaa sekaisin joten en anna Mimmin popsia niitä. Tosin omalta pihamaalta se nappaa aina rusakon papanoita suuhunsa kun silmäni välttää. Ja kasvissyöjähän se rusakkokin on.
Hanhien lisäksi Mimmiä kiinnostivat selkeästi myös veneet eli niitä käytiin sitten tarkkailemassa laiturilta. Itse asiassa Mimmi ei ole koskaan ollut veneessä toisin kuin Minnie aikoinaan joten ehkä pitäisi järjestää joku venereissu. Ystäväni on houkutellut minua Sightseeing -risteilylle Helsingin edustalle koko alkukesän. Olen vuosia sitten ollut parillakin risteilyllä joiden teemana on ollut Kieltolaki. Tästä voit kurkistaa ihan minun bloggauksen alkuajoilta 2014 Algot Niskasta, joka oli kuuluisa kieltolakia rikkova salakuljettaja. Tämä risteily päättyi juuri Hanasaareen kalasopan ääreen.
Parina iltana olemme käyneet Mimmin kanssa kävelemässä Pohjoisrannassa ja ihailemassa vanhoja puulaivoja. Halkolaituri on juuri näiden ihanien, perinteisten purjelaivojen historiallinen kotisatama. Kun Pietari Brahe vuonna 1640 siirrätti kaupungin Vanhankaupunginlahdelta meren äärelle Vironniemelle, rakennettiin ensimmäinen satamapaikka juuri Pohjoisrantaan. Helsingin satama sijaitsi tällä paikalla 1600-1700 -luvulla. Tästä voit kurkistaa postaukseeni 2020, jossa löytyy lisää Helsingin kaupungin siirrosta.
Onnistuimme Tervasaarta kiertäessämme kohtaamaan kaksi meriharakkaa. Meriharakat ovat jo oranssin nokkansa ja jalkojensa takia todella erikoisia lintuja. Lisäksi ne ovat hyvin pitkäikäisiä kahlaajia. Vanhin eurooppalainen meriharakka on ollut 43 vuotta vanha ja meillä Suomessa rengastettu melkein 24 vuotias. Erikoista on myös se, että meriharakka pesii ensimmäistä kertaa vasta noin 7 vuotiaana. Mimmiä meriharakat myös kiinnostivat mutta linnut eivät olleet russellista mitenkään ihmeissään. Selkeitä citylintuja molemmat!
Merenrannalla on kävelty myös ahkerasti Haukilahdessa kesäiltoina - tosin uimarannalle ei koirien kanssa tietenkään mennä vaan kuljetaan polkuja tai kävelyteitä. Onneksi jäätelökioski oli vielä illalla auki joten totta kai syötiin jäätelöä. Tai oikeastaan Mimmi sai vain minun jäätelötuuttini "pienen lopun" ettei mene maha sekaisin ja yöunet!
Kesäkuussa on myös kerätty luonnonkukkia lähes päivittäin. Ensin alkoivat lupiinit nousta tienvarsille joten olen kantanut korteni kekoon eli käynyt keräämässä lähipelloilta maljakkoon. "Jos et ehdi tai pysty hävittämään koko kasvia, katkaise ja kerää lupiinin kukinnot heti kukinnan alussa tai aikana. Näin estät siementen leviämisen."
Viime kesänä (2025) Väylävirasto myönsi, että "Lupiinia on vuosikymmeniä sitten istutettu pienimuotoisesti teiden varsille tie- ja vesirakennuslaitoksen/tielaitoksen ja tiepiirien toimesta." Minä muistan lupiinit teiden varsilla jo omasta lapsuudestani. Komealupiini luokiteltiin kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi vasta 2019.
Päiväkakkaroita, maitohorsmia ja koiranputkiakin kimppuun. Löysin myös kävelytien varrelta ukonkelloja, jotka ovat varmasti levinneet tien varteen lähitalojen puutarhoista. Kookas ja komea ukonkello ei meillä Suomessa ole luonnonvarainen. Sitä esiintyy kuitenkin eteläisessä Suomessa karkulaisena asutuksen tuntumassa. Tästä samasta paikasta olen poiminut niitä myös aiemmin. Ukonkello on levinnyt myös meidän taloyhtiön pihalle pensaiden sekaan.
Olen lisännyt luonnonkukkien veteen kukkaraikastetta ja saanut ne kestämään maljakossa pidempään myös vaihtamalla veden usein. Fiksuinta olisi kerätä luonnonkukat suoraan ämpäriin, jossa on vettä. Usein se ämpäri vain unohtuu kun lähtee koiralenkille.
Meillä oli viime viikolla todella kiva tapaaminen Allas Sea Poolin terassilla Kauppatorin kupeessa. Ystävämme Krista, joka on asunut viimeiset 20 vuotta Australiassa oli Suomessa käymässä joten sovittiin tapaaminen "ruokailun merkeissä ja meren äärellä". Me kaikki neljä olemme nimittäin olleet "kakkostöissä" Stockmannin lasi- ja posliiniosastolla. Olemme tavanneet toisemme jo 90-luvun alkupuolella ja pitäneet siitä lähtien yhteyttä. Olimme pitkään töissä Hgin tavaratalossa 4.kerroksessa. Nykyään osasto on paljon pienempi ja se löytyy 5.kerroksesta! Minä tein itse asiassa peräti 11 vuotta kahta työtä oli päivätyön lisäksi parina iltana + lauantaina extrasin Stockalla. Todella ihana tapaaminen taas jälleen kerran ja juttua riitti! Ystävät ♥♥♥♥
Ehdin myös kahvittelemaan ystäväni Kirsin kanssa, joka oli tullut Joensuusta pääkaupunkiseudulle. Kappelissa istuttiin varmaan kaksi tuntia kahvilla ja parannettiin maailmaa. Ihanan tunnelmallinen miljöö. Tämä paikka avattiin jo vuonna 1867 ja täällä tunnetut runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat kokoontuivat. Espan lavalla oli musiikkia ja turisteja myös liikkeellä melko paljon.
Kuva lainattu Elfvikin luontotalon Instagramista.
Laitan tähän loppuun vielä kuvan yhdeltä meidän iltalenkiltä Mimmin kanssa. Kävimme kävelemässä Elfvikin luontopolulla Laajalahden vieressä. Olin odottanut tätä hetkeä jo pitkään eli vihdoin kyytöt ovat taas laiduntamassa Elfvikissä pitäen näin huolta perinnemaisemasta! Koska kyytöt olivat melko pitkällä lainasin tuon toisen kuvan kun oma objektiivi ei ihan riittänyt. Kyytöt ♥
Miten sinun kesäkuusi sujui? Oletko jo lomalla vai vielä töissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti