Päätin julkaista nyt kesäisen blogipostauksen torjumaan hitaasti matelevaan marraskuuta, sadetta ja ainaista pimeyttä sekä piristämään päivääsi. Meillä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla päivän pituus on 21.marraskuuta on 7 tuntia ja 3 minuuttia Ilmatieteen laitoksen mukaan. Eli tänään lauantaina aurinko nousi 8:35 ja laski 15:38. Kotikonnuillani Espoossa nähtiin myös pieni pilkahdus aurinkoa mikä tuntui todella mukavalta moneen päivään. Olisin heittänyt kärrynpyörän jos vielä osaisin tehdä niin.
Minä odotan jo innolla talvipäivänseisausta 21.joulukuuta klo 22.50! Tämä jälkeen päivä alkaa pidentymään vain minuuteilla tai kuten vanha kansan sanonta sen kiteyttää "päivä pitenee kukonaskeleen verran". Talvipäivänseisauksen jälkeen valoisa aika kasvaa hyvin pienin, aluksi lähes huomaamattomin askelin. Perinteisesti on sanottu, että tapaninpäivänä 26. joulukuuta huomaa jo valoisuuden!
Olen useita kertoja ajanut opastekyltin "Kuusiston piispanlinnan rauniot" ohi matkallani Saariston Rengastielle. Paikka on ollut minun "must to visit" -listalla jo vuosia mutta nyt tämä upea paikka on vihdoin koettu. Mimmi ulkoili vain linnan ulkopuolella koska itse linnan alueella oli paljon portaita ja myös kesälampaiden "herkullisia jätöksiä". Ajattelin myös etteivät karvakaverit ehkä olleet edes tervetulleita itse raunioalueelle, jonne muuten on aina vapaa pääsy ympäri vuoden.

Kuusiston piispanlinna on aikoinaan ollut Suomen katolilaisten piispojen linna Piikkiönlahden rannalla Kuusistossa. Nykyään tuo linnan alue on Kaarinan kaupungin alueella. Keskiaikainen linna rakennettiin 1200-luvun lopussa / 1300-luvun alussa katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi ja residenssiksi. Koska piispan virkaan liittyi varallisuuden ylläpito sekä kartuttaminen tuli linnan olla myös hyvin puolustettava. Linna onkin alun perin sijainnut saarella. Piispa itse toimi linnanherrana ja linnanvouti puolestaan oli linnan varusväen päällikkö. Nykyään Kuusiston piispanlinnan saari on niemen jatkona eli aiempi saari on osana maa-aluetta.
Finna, Museovirasto, Valokuvaamo Pietisen kokoelma 1938
Finna, Museovirasto, Lentokuva Vallas Oy:n kokoelma 1999
Kuusiston piispanlinna rakennettiin saarelle, josta käsin sitä oli helppo puolustaa. Linnaan saavuttiin meritse ja tästä syystä oli myös äärimmäisen tärkeää, että puolustussuunta oli merelle päin. 1300-luvulla linnojen ryöstely ei ollut pelkkää mielivaltaista rosvousta, vaan kiinteä osa keskiaikaista sodankäyntiä, taloudellista painostusta ja feodaalista (läänitys laitokseen liittyvää) valtapeliä. Euroopassa ja myös Pohjolassa linnojen valtaaminen ja tyhjentäminen arvoesineistä sekä varastoista oli keino murtaa vastustajan valta ja rahoittaa omaa sotaretkeä.
1300-lukua kutsutaan Euroopan historiassa usein "kriisien vuosisadaksi", jota leimasivat ilmaston kylmeneminen ("pieni jääkausi"), nälänhädät, ruttoepidemiat, rankkasateet sekä suuret talonpoikaiskapinat ja lukuisat valtataistelut. Väestön väheneminen ja aateliston pyrkimykset kiristää verotusta sekä rajoittaa talonpoikien vapauksia johtivat laajoihin kansannousuihin (mm. Englanti, Ranska, Flander).
Kuva Finna, Museovirasto, Magnus Schjerfbeckin havainnekuva Kuusiston piispanlinnasta noin 1500-luvulla.
Arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860-1933) on tehnyt Kuusiston piispanlinnasta historiallisen rekonstruktio piirustuksen eli havainnekuvan. Tarkkaa valmistumisvuotta ei ole merkitty teokseen mutta Museoviraston kokoelmissa se on ajoitettu vuosien 1890-1925 välille. Helene Schjerfbeckin isoveli Magnus toimi yleisten rakennusten ylihallituksessa yliarkkitehtina ja hän vastasi mm. keskiaikaisten linnaraunioiden tutkimisesta ja restauroinneista. Teoksessa piispanlinna on kuvattu siinä ulkoasussa kun se oli kukoistuskaudellaan noin 1500-luvun alussa. Magnus Schjerfbeck johti myös 1890 Raaseporin linnan raunioiden korjausta. Kirjoitin blogiin 2019 Raaseporin raunioista eli tästä pääset lukemaan siitä lisää.

Katolilaisilla piispoilla on ollut jo jonkinlainen tukikohta viimeistään 1200-luvun lopulta alkaen, koska piispa Maunu I on päivännyt säilyneen kirjeen 7.11.1295 juuri Kuusistosta. Varmaa tietoa ei ole onko hänen tukikohtansa ollut nykyisen linnanraunion paikalla. On myös uumoiltu, että hänen aikanaan linnan varustus ei olisi ollut kivinen vaan puinen. Maunu I oli ensimmäinen syntyperältään suomalainen mies, joka pääsi piispan virkaan.
Kuusiston piispanlinnan kivilinnan rakentaminen alkoi 1300-luvun alussa. Vuonna 1570-luvulla kirjoitetussa piispainkronikassa kerrotaan, että Kuusiston linnan rakentaminen ajoittui Maunu I:n seuraajan Ragvald II:n kaudelle (1308-1321). 1300-luvun lopulla linna on mitä todennäköisemmin ollut jo lopullisessa laajuudessaan. Kuitenkin rakennukset muureineen olivat vielä paljon matalampia ja vaatimattomampia myöhempään aikaan verrattuna.
Kuusiston piispanlinnan raunioilla on esillä hauskoja sarjakuvamaisesti kuvitettuna opastetauluja, joista pystyi alueella kävellessään lukemaan lisätietoja linnan vaiheista. Tekstit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Vierailimme 6.syyskuuta piispanlinnan raunioilla ja lämpömittari näytti +23C 🌞 koko päivän eli varsinainen intiaanikesä. Oli hiostavan kuumaa mutta myös äärimmäisen mielenkiintoista kulkea raunioilla monien vuosisatojen historian havinassa. Koska olimme sesongin ulkopuolella kesäkahvilakin oli jo kiinni mutta onneksi oli varauduttu omilla juomilla.
Kuusiston piispanlinnan loistokausi sai alkunsa 1400-luvulla. Alkoi piispa Maunu II Tavastin aika (1412-1450), jolloin hän pystyi vaikuttamaan moniin tärkeisiin Suomea koskeviin asioihin. On sanottu, että nimenomaan Maunu II Tavastin aikana olisi rakennettu suurin osa Kuusiston piispanlinnasta. Hallitsevan piispan aikana päälinnan eteläiseen osaan rakennettiin nelihuoneinen loistelias palatsiosa sekä siipirakennuksia ja muureja myös korotettiin huomattavasti.
Maakannaksen kasvaessa vuosisatojen maankohoamisen myötä piti myös Kuusiston linnan sisäänkäynti muuttaa etelän puolelle. Linnan ympärillä olevat tiluksia ja iso latokartano nostivat entisestään piispanlinnan merkitystä tehden siitä hyvin vauraan taloudellisen keskittymän.
Piispanlinnan uloimpana puolustuslinjana oli vedenalainen paalutus, jonka jäänteet löytyivät vasta 1992. Mereen oli tehty tuhansista paaluista koostunut paaluvarustus turvaamaan linnarakennusta. Paalutus on ajoitettu 1400-luvun alkuun. Tämän vedenalla oleva paalutus löytyi lopulta mudan ja rantakaislikon alta kun Piikkiönlahden meriveri oli ollut pidemmän aikaa poikkeuksellisen alhaalla. Kaiken kaikkiaan paaluja on löytynyt merestä runsaat 3000!
Kuusiston piispanlinnassa on ollut varmuudella ainakin kahdesti myös valtaisa tulipalo. Vuonna 1318 novgorodilaiset (keskiaikaisen Novgorodin tasavallan asukkaita, jotka koostuivat pääosin itäslaaveista, suomalais-ugrilaisista kansoista sekä skandinaavisista varjageista eli Venäjän jokien viikingeistä) polttivat piispanlinnan. Toinen piispanlinnan arvokkaita arkistoja tuhonnut palo oli 1485. Em. tulipalojen jälkeen linna kunnostettiin kahdesti uudelleen.
Vielä piispa Maunu Särkilahden (1489-1500) aikana Kuusiston piispanlinnan rakentamista ja varustamista jatkettiin suurin kustannuksin. Linnaa korotettiin edelleen, huoneita holvattiin ja esilinnojen rakentaminen saatettiin loppuun. Päälinnan lisäksi linnaan kuuluivat eteläinen esilinna, itäinen esilinna ja koillinen esilinna. Blogipostaukseni alkupuolelta löytyy koko linnan laajuudesta tehty pohjakerroksen kartta.
Kaikkein laajimmillaan ja suurimmillaan Kuusiston piispanlinnan oli 1500-luvun alussa. Lauri Suurpää toimi linnan piispana 1500-1506. Johannes IV Olavinpoika puolestaan hoiti piispan virkaa 1506-1510. Ja Suomen viimeisenä katolilaisen piispana toimi Arvid Kurki 1510-1522. Arvid Kurki oli muuten syntynyt 1465 Laukon kartanossa, jossa olen itse vieraillut useampana kesänä. Tässä pari linkkiä
Kesäpäivä Laukon kartanossa ja
Rohan tallien turnajaiset Laukon historiallisessa puistossa. Laukon kartanolla on yli 600 vuotta vanha mielenkiintoinen historia.
Em. piispojen aikana linnaan kuului kolmikerroksinen päälinna palatseineen ja taloussiipineen. Itse päälinnan ulkopuolella oli vielä kolme muureilla (5-6 m) varustettua esilinnaa, jossa oli myös useita torneja. Eteläisen esilinnasta löytyi myös peräti 10 m korkea tykkitorni koska linnaa piti voida suojella. Lisäksi meressä oli paalutusta vaikeuttamassa mahdollisia maihinnousuja vastaan.



Viimeinen Kuusiston piispanlinnan piispa Arvid Kurki koki kovan kohtalon hukkuessaan mereen, kun hänen laivansa joutui haaksirikkoon pakomatkalla Suomesta Ruotsiin. Katolisten piispojen valtakausi päättyi Kuusiston linnassa ja tilalle tulivat tanskalaiset maallisen vallan edustajat. Vain vuoden verran tanskalaiset isännöivät linnaan kunnes Kustaa Vaasa valtasi linnan sotilaineen 1523. Kuningas irrotti myös Ruotsin valtakunnan (johon Suomi tuolloin vielä kuului) paavin vallasta ja käynnisti uskonpuhdistuksen virallisesti. Osana uskonpuhdistusta Kustaa Vaasa antoi käskyn vuonna 1528 purkaa myös koko piispanlinnan.
Kuusiston linnan entisiä kiviä on käytetty myöhemmin rakennusaineena Turun linnan korjauksissa ja Piikkiön kirkon rakentamiseen. Vielä 1800-luvun loppupuolella on Kuusistosta viety Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjauksiin punatiiliä.
Luonto on armoton ja kasvillisuus alkoi peittää Kuusiston piispanlinnan raunioita vuosisatojen saatossa. Vasta 1870-luvulla aloitettiin kaivamaan raunioita esille sekä myös tutkia, korjata ja tukea niitä. Muinaistieteellinen toimikunta käynnisti korjaukset 1891. Kunnostusta on vuodesta 1985 alkaen jatkanut Museovirasto ja kunnostaminen jatkuu edelleen. Vuodesta 2014 eteenpäin korjauksia teettää Museoviraston ohjauksessa Metsähallitus. On upea juttu, että nämä todella vanhat ja mielenkiintoiset rauniot ovat hyvässä hoidossa.


Kuusiston kartano sijaitsee noin 550 metrin päässä Kuusiston piispanlinnan raunioista. Kartanon nykyinen punainen päärakennus on valmistus 1738 ja se on yksi Suomen vanhimpia yhä jäljellä olevia puurakennuksia. Piispanlinna lähistöllä sijaitseva Kuusiston kartano olikin aikoinaan yksi monista maatiloista, jotka vastasivat linnoituksen ruoantuotannosta. Reformaatio eli uskonpuhdistus poisti piispoilta valta-aseman ja 1528 annettiin määräys linnoituksen tuhoamiseksi. Kuusiston kartanosta tuli tämän jälkeen Turun linnan latokartano eli kruunun karjatila.
Kuusiston kartanossa on asunut vuosien saatossa monenlaisia asukkaita kunnes viimeiset asukkaat luovuttivat sen Turun kaupungille, joka lahjoitti sen eteenpäin Museovirastolle 1977. Kartanoa restauroitiin 1978-1989, jonka jälkeen rakennuksessa toimi museo ja kesägalleria aina vuoteen 2012 asti, jolloin museo suljettiin pystyvästi. Vuodesta 2013 rakennuksessa on toiminut kesägalleria. Nykyään sekä Kuusiston piispanlinna ja Kuusiston kartanon omistaa Suomen valtio, ja sitä hallinnoi Senaatti-kiinteistöt.
Sisänäyttelyt ja Villikahvila olivat suljettu koska oli jo syyskuu. Onneksi puuveistopuutarha on avoinna aina eli siellä pystyi katselemaan vielä taidetta.
Tapani Kokko, Kaarina kedolla 2022
Tapani Kokon työt ovat minulle tuttuja usealta vuodelta Laukon kesä -näyttelystä ja
Mäntän kuvataideviikoilta, jossa Tapani Kokko esiintyi tirehtöörinä Taidevankkuri Linnuntie performanssi esityksessä Virpi Kannon kanssa ja se oli ihan älyttömän hauska!
Hanna Vahvaselkä, Lapsuusmaisema muuttaa 2024
Hanna Vahvaselkä on Lappeenrannasta kotoisin oleva kuvanveistäjä. Hänen pääasiallisesti käyttämänsä materiaali on puu. Lähiympäristö sekä tavalliset ihmiset ja näiden arki ovat usein toimineet inspiraation lähteinä.
Joackim Sederholm, Rakkauskirja 2023
Kuvanveistäjä Joackim Sederholm on kotoisin Porvoosta mutta asuu nykyään Kauniaisissa. Hän ilmaisee teoksillaan inhimillisyyttä ja sitä mitä on olla ihminen. Hän käsittelee aiheita "Yksinäisyys tai yhteenkuuluvaisuus, haavoittuvaisuus, vajaavaisuus. Erilaisuus, eroavaisuus ja moninaisuus." töissään. Materiaalina on pääasiassa puu.
Essi Korva, Raunioiden henki 2023
Essi Korva on kuvataiteilija, joka työskentelee käyttäen useita eri materiaaleja mm. puuta, sementtiä, kipsiä, hiuksia, savea. Töissään hän käsittelee usein pelkoja, lapsuutta, yksinäisyyttä tyhjyyttä, johon Lapin karun kaunis ympäristö tarjoaa loistava puitteet. Essi asuu ja työskentelee Kolarissa entisessä kyläkoulussa.
Aimo Katajamäki, Kohtaaminen Kuusistossa 2025
Aimo Katajamäki on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kuvataiteilija. Hän toimii laajasti muotoilun, arkkitehtuurin ja taiteen kentällä, sekä minimalistisissa että maksimaalisissa mittakaavoissa. Hänellä on tunnistettava oma käsiala. Katajamäki on myös kuvanveistäjä ja työskentelee ennakkoluulottomasti erilaisten materiaalien kanssa.
Upea retkipäivä ensin Kuusiston piispansillan raunioilla ja sitten vielä taiteen ihailua puuveistopuutarhassa. Meidän Kuusiston piispanlinnan retki oli joke kesällä 2025 mutta vasta nyt se päätyi blogiin torjumaan pimeyttä. Me vierailimme Kuusistossa 6.syyskuuta ja lämpömittari näytti +23C astetta joten todellakaan ei tuntunut ensimmäiseltä syyskuukaudelta vaan intiaanikesältä. Onko Kuusiston piispanlinnan rauniot tai Kuusiston kartano sinulle tuttuja retkikohteita Kaarinassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti