toukokuuta 25, 2024

Sinebrychoffin huvilan avoimet ovet - upeasti restauroituja tiloja ja panimohevosia

 








Lähes koko elämäni Espoossa asuneena olen aina haaveillut siitä, että pääsen joskus kurkistamaan sisälle arkkitehtonisesti mielenkiintoiseen Karhusaaren huvilaan. Olen käynyt kävelemässä huvilan ympäristössä useita kertoja mutta itse rakennuksessa en koskaan ole vieraillut. Toiveeni toteutui vihdoin 4.toukokuuta kun paikalla järjestettiin remontoidun Sinebrychoffin huvilan avajaiset sekä samalla Taidekeskuksen läksiäiset. 

Se, että pääsisin vihdoin kurkistamaan tuon italialaisvaikutteita henkivän uusrenessanssi puurakennuksen sisälle tuotti minulle suunnatonta iloa. Samalla kuitenkin surin sitä miten ikävästi Espoon kaupunki kohteli jo 1980-luvulta asti rakennuksessa toiminutta Taidekeskusta ja sen tekemään kulttuurityötä. Tunteeni olivat siis vähän ristiriitaiset tuona aurinkoisena kevätpäivänä kun starttasin kotoa hyvissä ajoin, jotta ehtisin nähdä ja kokea tapahtumassa riittävästi. Paikalle olivat tulossa myös iki-ihanat Sinebrychoffin panimohevoset kärryineen.

Kuvassa vasemmalla Anna nuorempi, Anna o.s. Tichannoff (1830-1904), Paul nuorempi, Maria, Paul vanhempi ja Nicolas Sinebrychoff 1860-luku, kuva: Museovirasto. 




Karhusaari on osa historiallista kolmen kartanon kokonaisuutta, johon kuuluivat Otaniemen ja Hagalundin kartanot rakennuskokonaisuuksineen. 

Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff vanhempi (1799-1883) osti 1850-luvun jälkipuoliskolla Hagalundin ja Otaniemen kartanot yhteensä 45 000 hopearuplalla. Aluetta kutsuttiin noihin aikoihin Hagalundiksi vaikka se koostui kahdesta eri kartanoalueesta. Kun kesä koitti Paul ja Anna lapsineen muuttivat Bulevardin kodista Helsingistä kesäksi Hagalundiin asumaan. Matka ei ollut pitkä mutta maisema muuttui merelliseen maalaismaisemaan Bulevardin nupukivikadusta.

Vuonna 1890 Karhusaaren huvilan alue erotettiin Hagalundin tilasta. Toinen Sinebrychoffin pojista, Paul nuorempi sai Hagalundin sekä Otaniemen ja Nicholas puolestaan oman merenrantapalstan Karhusaaresta, jonka alueeseen silloin kuuluivat myös Hanasaari ja Fröknarne-luodot.




Nicholas (1856-1896) ja Anna Sinebrychoff (1854-1944) valokuvattuna 1897 norjalaissyntyisen valokuvaaja Daniel Nyblinillä valokuvaamossa vasemmalla. Nyblin on yksi Suomen valokuvahistorian suurista vaikuttajista. Oikealla kuva Annasta maalattuna Karhusaaren huvilan rakenteisiin. 



Karhusaaren (Björkholm) huvilan päärakennuksen suunnitteli Sinebrychoffien perhetuttu, arkkitehti ja vapaaherra Karl August Wrede 1887. Wrede oli edellisenä vuonna palannut Italiasta opintomatkalta joten hänen piirustuspöydällään syntyi kuin kopio italialaisesta renessanssipalatsista. Italialaisesta esikuvastaan Karhusaaren huvila poikkesi sillä, että se oli rakennettu puusta toisin kuin Italian kivirakennukset. Osoitteeseen Pohjois-Esplanadi 35 rakennettu ns. Wreden pasaasi on myös arkkitehdin piirustuspöydältä lähtöisin ja varmasti myös jokaiselle Helsingissä liikkuneelle tuttu liiketalo. Tästä voit kurkistaa miltä rakennus näyttää. 

Karhusaaren huvilan kakluunit ovat todella upeita ja jokaisessa huonetilassa on erilainen tulisija. Viimeisimmässä restauroinnissa, joka valmistui nyt tammikuun lopussa 2024 on varmasti myös tulisijoja kunnostettu ja uudelleenmaalattu. 


Koska Sinebrychoffin huvilaa käytetään nykyään vuokrattavana juhlatilana on siellä paljon pöytiä ja tuoleja vierailijoille. Muutamiin huonetiloihin on kuitenkin jätetty kalusteita, joista välittyy menneen ajan sisustus ja porvariskodin henki. Verrattuna Bulevardin kotimuseoon Karhusaaressa ei enää esillä perhemuseon kaltaisia tiloja, esineitä ja tunnelmaa.  

Karhusaaren huvila-alue mereltä ennen Jorvaksentien valmistumista. Länsiväylä kulkee nyt rakennusten edestä ja rakennuksista purettiin rakennettavan tien alta pois. Åbo Akademin kuva-arkisto. 

Karhusaaren huvilan ja sitä ympäröivän puiston lähtökohtana on ollut, että ne liittyisivät asteittain saaren alkuperäiseen luontoon istutusten, hiekkakäytävien, pengerrysten, siltojen ja laiturien välityksellä. Päärakennuksen kanssa samaan linjaan oli rakennettu lasinen ruusutarha, jonka yhteydessä on sijainnut myös jääkellari, sauna ja venevaja. Valitettavasti vuosina 1933-1938 rakennettu kaksikaistainen Jorvaksen maantien työmaa sai aikaan sen, että osa Karhusaaren rakennuksista on purettu silloin. Vanhaan mustavalkoiseen valokuvaan yllä on vielä tallentunut näkymä ennen katepillareiden tuloa. 

Kasvihuoneesta saatiin tuoreita kasviksia ruokapöytään. Kuva on lainattu Finnan arkistosta. 

Rakennusryhmän lounaispuolelle rakennettiin palvelusväen asuintalo, puuliiteri ja pieni leikkimökki. Palvelusväen asuintalosta luoteeseen kohosivat talli, navetta, meijeri, sikala, kanala, viljamaksiini, mankeli, mylly, käymälä, valjashuone, vajat, liiterit ja varastot, kasvihuone puutarhurin asuintalo. Riihi sijoitettiin kauemmaksi muista rakennuksista. Karhusaaren oli myös laivalaituri, jossa kävi höyrylaiva jättämässä saareen tulevia matkalaisia. Karhusaaren yhteisö oli täysin omavarainen kokonaisuus.

Karhusaaren päärakennus talousrakennuksineen on pääkaupunkiseudun ainoita säilyneitä 1800-luvun kaupunki maatiloja. Se kuuluukin Uudenmaan maakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. 




















Taustalla Hevosmiehen talo ja etualalla Ollyn pienenpieni leikkimökki, jonka viime jouluna olivat vallanneet lukemattomat lahjoitusnallet. Nicolas ja Anna Sinebrychhoff saivat vain yhden tyttären kirjailija Olga "Olly" Sinebrychoffin, joka myöhemmin avioitui insinööri Uno Donnerin kanssa. Olga ja Uno olivat lapseton pariskunta eli tälle sukuhaaralle ei jatkajaa löytynyt. 



Karhusaaren huvilassa kiertäessäni mietin miten monia erilaisia koristeellisia kakluuneita rakennus pitikään sisällään. Onnistuin löytämään kakluuneista alkuperäisiä mittakuvia Finnan sivuilta ja upeita ovat piirroksetkin. Esteettisillä kakluuneilla on tärkeä merkitys asuinmukavuuden kannalta eli pitää rakennus ja sen huonetilat lämpiminä sekä myös näyttää sellaisilta, että ne sopivat italialaiseen uusrenessanssi huvilaan saumattomasti. Kakluunien lisäksi myös paneloinnit ja kattomaalaukset on tehty taiten.














Nicolas ja Anna eivät asuneet ympärivuotisesti Karhusaaresta vaan se oli enemmän kesänviettopaikka. Nicolas perheineen vietti huoletonta huvilaelämää huvilalla ja heidän luonaan kävi myös nimekkäitä kesävieraita kuten marsalkka Mannerheim. Nicolaksen vaimo Anna os. Nordenstam oli äitinsä puolelta Mannerheim joten solmittu avioliitto oli ensimmäinen Sinebrychoffin suvun jäsenen aatelisen kanssa solmima liitto. Karhusaaren huvilan yläkerrassa löytyykin Mannerheimin mukaan nimetty salahuone.




Karhusaaressa asui kuitenkin ympärivuotisesti työläisiä hoitamassa tilaa ja sen eläimiä. Nicolas oli nimennyt ystävänsä Fredrik Liljebergin (1857-1944) huvilavahdiksi Karhusaareen, Liljeberg oli kalastaja, pikaluistelija ja maastohiihtäjä. Hän oli myös tunnettu hyvästä ampuma- ja purjehdustaidostaan ja siksi Nicolaksen isä Paul Sinebrychoff palkkasi hänet aluksi matruusiksi huvijahdilleen. Liljeberg ehti työskennellä Sinebrychoffin suvulle ensin isälle ja sitten pojalle puolen vuosisadan ajan. Karhusaaren huvilassa oli ikuistettu myös uskollinen Liljeberg yhden huoneen seinälle, josta kuva minä nappasi yllä olevan valokuvan. 




Kulkiessani Karhusaaren huvilan huoneesta toiseen yritin kuvitella sitä hienostunutta ilmapiiriä mikä tiloissa varmasti vallitsi yli sata vuotta sitten. Pukeutuminen oli aikoinaan paljon muodollisempaa kuin nyt ja sukupuolien välillä oli todella "iso kuilu" monen asian suhteen. Ei ollut tahdikasta kysellä liikoja vaan naisia opetettiin jopa pitämään "mölyt mahassaan ja lopettamaan turha valittaminen". Mies oli näihin aikoihin perheen pää ja vaimon saattoi myös tietyissä tapauksissa vaikka vaihtaa toiseen. 



Anna jäi nuorena leskeksi eli hänen aviomiehensä Nicolas kuoli tuberkuloosiin vain 40-vuotiaana. Anna vietti kesänsä Karhusaaressa aina kuolemaansa saakka eli 90-vuotiaana vuonna 1944 hän siirtyi ajasta ikuisuuteen. Vanhemmiten hän sokeutui ja häntä kutsuttiin "Blinda Tant Anna" nimellä nimellä Karhusaaressa. Anna yritti kuolemaansa saakka ylläpitää 1800-luvun huvilaelämän traditioita ja seremonioita. Iso takaisku Annalla oli uusi Jorvaksentie, joka rikkoi Karhusaaren huvilan yhtenäisen kokonaisuuden kun iso joukko rakennuksia purettiin tien alta pois. Kun Anna kuoli 1944 katosi Sinebrychoffin sukunimi Suomesta. Oma Olga tytär ei hankkinut lapsia miehensä kanssa. 










Kävin pihamaalla silittelemässä Sinebrychoffin ihania panimohevosia nimeltään Fredrik ja Ludwig useaan otteeseen. Hevoset tekivät historiallisen vierailun huvilalle avoimien ovet -tapahtuman kunniaksi. Aikoinaan panimohevoset ovat auttaneet Karhusaaren huvilalla ehkä jääkellarin jään varastoimisessa kesää varten. Sinebrychoffilla on ollut Hietalahdessa hevostalli jo yli 200 vuotta. Panimohevoset tekevät nykyään kevyttä pr-työtä ja edustavat Sinebrychoffia Helsingin keskustassa ja muuallakin Suomessa aina pyyntöjen mukaan. Minä olen useana viikkona onnistunut näkemään panimohevosia liikenteessä ja pakkohan niitä on mennä vähän silittämään. 

Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty. En valitettavasti saanut paikkaa kuuntelemaan Katja Weiland-Särmälän luentoa Paikan henki koska sinne mahtui vain rajallinen määrä osallistujia. Myös barokkimusiikki konsertti oli myös ehtinyt jo täyttyä. Jo pelkkä kävely ja Karhusaaren huvilan sisätilojen näkeminen oli todella vaikuttava elämys.

Kiitos Taidekeskus Kartulle hyvin järjestetystä tapahtumasta. Toivottavasti Taidekeskus pystyisi jatkossa palaamaan Karhusaaren huvilaan jatkamaan omaa tärkeää työtään. 


2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Olipa kiinnostava ja mukaansa tempaava katsaus menneeseen aikaan. Historia on aina kiinnostavaa. Kaikki se mitä on tehty ja eletty vaikuttaa tähän päivään. Vanhojen rakennusten kauneus on koskettavaa, kaikki ne pienet yksityiskohdat. Yksi työurani työpaikoista oli 1800 luvun lopussa rakennetussa puutalossa Helsingin Kalliossa. Ihailin siellä aina mm. kaakeliuuneja ja pönttöjä joita pienestä talosta löytyi kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Kaikki erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mare kauniista kommentistasi. Karhusaaren päärakennus talousrakennuksineen on pääkaupunkiseudun ainoita säilyneitä 1800-luvun kaupunki maatiloja joten sitä tulisi pitää hyvää huolta, jotta tämä kokonaisuus säilyisi tästä eteenpäinkin.

      Anna Sinebrychoff (os. Nordenstam) vietti kesänsä Karhusaaressa aina kuolemaansa saakka v.1944. Sinebrychoffien tytär Olga, joka oli naimisissa insinööri Uno Donnerin kanssa, lahjoitti tilan vuonna 1956 Stiftelsen för Åbo Akademille. Samana vuonna pidettiin huutokauppa, jossa
      suuri osa talon irtaimistosta myytiin. Seuraavana vuonna Nya Pressen julkaisi huvilaa käsittelevän kirjoituksen, jonka mukaan Karhusaaressa asui vielä 12 perhettä.
      Puutarhaa viljeltiin ja ulkorakennukset olivat edelleen käytössä. Päärakennus oli asumaton,
      mutta yhä osittain kalustettu.

      Karhusaaren kokonaisuus oli kuitenkin jo rikkoutunut jo 1930-luvulla, jolloin Jorvaksentie rakennettiin siten, että se halkaisi Karhusaaren alueen päärakennuksen ja huvimajan pohjoispuolelta. Vuodesta 1965 Karhusaaren huvila oli vuokrattuna toimistokäyttöön.

      Karhusaari tuli Espoon kaupungin omistukseen vuonna 1980. Tällöin Stiftelsen för Åbo
      Akademi möi Karhusaaren rakennusliike Otto Karme Oy:lle, jonka tarkoituksena oli rakentaa
      alueelle uusia liiketiloja. Luojan kiitos Espoon kaupunki käytti kuitenkin etuosto-oikeuttaan ja hankki alueen omistukseensa. Kaupunki laati alueen kunnostusta varten hanke- ja esisuunnitelman, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti vuonna 1985. Hanke- ja esisuunnitelman mukaisesti alueen rakennukset päätettiin kunnostaa kulttuurikäyttöön.

      Karhusaaren huvila toimi taidekeskuksena 1980-luvulta lähtien. Espoon kaupunki irtisanoi kuitenkin Karhusaaren taidekeskuksen vuokrasopimuksen maaliskuussa 2024. En oikein ymmärrä miksi koska he olivat vuosia olleet tiloissa ja myös elävöittäneet rakennuksia. Espoo on päästänyt myös rakennuksia huonoon kuntoon vähän samalla tavalla kuin Träskandan kartanon kanssa eli korjataan ihan viime tipassa. Häpeällistä toimintaa kaupungilta minun mielestäni. Tällaisia helmiä arkkitehtuurin helmiä pitää vaalia!

      Poista