marraskuuta 05, 2020

Elämäni suosikki sarjakuvat tai ainakin osa niistä




Lähes kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Muutamia viikkoja sitten juttelin kummityttöni kanssa puhelimessa mielenkiintoisesta aiheesta. Sain kuulla, että kummityttöni oli työstämässä jonkinlaista koulutehtävää liittyen sarjakuviin. Tunnollinen oppilas oli ahkerasti kirjoittanut ylös omia kokemuksiaan sarjakuvien maailmasta ja listannut aika monta omaa suosikkiaan tehtäväänsä. Samalla myös minua kummitätinä pyydettiin kertomaan mitä sarjakuvia olin lukenut lapsena tai nuorena. Omat vanhemmatkin oli kuulemma jo haastateltu mutta "olisi hyvä saada vielä yksi aikuisen mielipide asiasta". Kummitätinä olin otettu, että minulle osui kunnia päästä kertomaan omista sarjakuvamuistoista kummitytön koulutehtävään. 

Koska olen ollut ja olen yhtä edelleen suuri sarjakuvien ystävä haluan nyt jakaa täällä blogin puolella omat suosikki sarjakuvani. Tai ainakin osa sarjiksista sekä muistoja, jotka liittyvät valittuihin sarjakuviin. Pakko myös rehellisesti myöntää, että edelleen joka ikinen aamu luen Hesarin sarjakuvat ensimmäisenä lehdestä. Näin tein jo lapsuudenkodissani ja sama perinne jatkuu. Minähän kuuluu niihin dinosauruksiin, jotka vielä tilaavat paperisen Hesarin kotiin kannettuna koska rakastan painomusteen tuoksua ja lehden sivujen kääntämistä aamiaispöydässä. Jos lehteä ei jostain syystä ole jaettu postiluukusta yön aikana olennainen osa aamiaishetkestäni puuttuu.



Lapsuudenkotiini on tullut aina Aku Ankka, joten se on ensimmäinen kosketukseni sarjakuvien ihmeelliseen maailmaan. Muistan, että isoäidilläni oli tallessa kesämökillä vanhoja 1950-luvulla ilmestyneitä Aku Ankkoja. Ensimmäinen Aku Ankka tai niihin aikoihin Aku Ankka ja kumppanit ilmestyi Suomessa jo 5.joulukuuta 1951. Lehdet oli aikoinaan tilattu minun tädilleni siis äitini siskolle, joten Akuja on luettu monessa sukupolvessa meidän suvussa. 



Aku Ankan ilmestymispäivä oli viikon kohokohta lapsena. Koululaisella oli valtava kiire kotiin lukemaan Akua koulupäivän päätyttyä. Akun, sisarenpoikien Tupun, Hupun sekä Lupun, Roope-sedän, Iineksen, Karhukoplan ja muiden hahmojen seikkailut veivät mukaan. En muista kuinka vanha olen ollut kun Aku Ankka alkoi meille tulla mutta osasin lukea jo kouluun mennessäni. Opinko lukemaan Akun avulla vai muiden kirjojeni sitä en osaa sanoa mutta Akut kyllä olivat oiva apuväline. Aku Ankkojen kieli on rikasta ja vuonna 2001 lehti saikin Kielihelmi-palkinnon sarjakuvien suomennosten osalta.




Myös Akun Taikaviitta oli minusta jännä hahmo! Jos Aku muuten oli vähän äkkipikainen, ajattelematon, huolimaton ja kovaonninnen niin hänen salainen alteregonsa Taikaviitta puolestaan oli Ankkalinnan ihailtu supersankari. Italialaiset Disney-taiteilijat keksivät naamioidun kostajahahmon, jota verrattiin tekojensa puolesta itse Zorroon tai Mustanaamioon. Aku jatkoi omia toilailujaan mutta siinä sivussa hän myös taisteli rikollisuutta vastaan.



Meille hankittiin myöhemmin myös vino pino Aku Ankan taskukirjoja, jotka ovat nyt veljelläni. En enää edes muista kuinka monta taskukirjaa meillä mahtoi kirjahyllyssä olla mutta paljon niitä oli. Roope-setä kirjojakin taisi olla muutamia. Aku Ankka on edelleen suosikkini ja selaan niitä usein vaikkapa kirppareilla. 

Totta kai minunlaisella designfriikillä on myös vuonna 2012 ilmestynyt Design Aku Ankka. Helsinki oli kyseisen vuoden designpääkaupunki ja oman työni kautta minun onnistui saada tämä harvinaisuus. Lehdestähän otettiin vain rajallinen painos (20000) ja sitä sai aikoinaan designpääkaupunkivuoden tapahtumista sekä osallistumalla arvontaan. 



Tenavat oli toinen kovaa kolahtanut sarjakuva. Sitä olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi. Sain Tenavien sarjakuvakirjoja kummitädiltäni Umalta, joka Yhdysvalloissa asuneena oli tykästynyt sarjaan ja sen hahmoihin. Muistan, että oman kummitätini kanssa puhuimme Snoopysta eikä Ressusta ja monet muutkin hahmot olivat alkuperäisnimillä jutuissamme. Peanuts siis Tenavat englanniksi oli hyvää harjoitusta myös koulussa alkavaa englannin opetusta ajatellen. Totta kai myös amerikkalainen kulttuuri Halloween kurpitsoineen, Thanksgiving Day kalkkunoineen, Chrismas Day mistelinoksineen ja Indepence Day lippuineen tuli minulle tutuksi. 




Pidin monista Tenavien hahmoista mutta ehkä eniten sydämeni sykki jo silloin itsevarmalle Ressulle. Jaska Jokusen beaglekoira Ressu on nimittäin ihan mieletön hahmo. Ressu oli koira mutta hän käyttäytyi sarjakuvassa kuin ihminen. Ressu ei tietenkään osannut puhua mutta muuten sen kyvyt olivat hyvin ilmiömäiset. Ja ajatuskuplien avulla Ressu kyllä ilmaisi itseään ja hän myös käveli kahdella jalalla. En tiedä olenko alitajuntaisesti ajatellut Ressua kun aikoinaan päädyin valitsemaan valkomustan oman koirani, jackrusselli Minnien. Ressussa ja Minsussa on värityksen lisäksi myös paljon muita yhtäläisyyksiä kuten suuri luonne. 





Ressulla on ihan huikea mielikuvitus ja lukemattomia hahmoja, joihin hän sukeltaa sulavasti sisälle. Tuttu näky on Ressu lentäjänlakki ja -lasit päässä istumassa koppinsa katolla metsästämässä Punaista paronia lentokoneellaan. Kun Ressun lentokone saa taistelussa osuman hän huutaa aina ajatuskuplassaan "Kirottu Punainen paroni!" Olen kutsunut myös itsepäistä omaa koiraani välillä Jakke Jäyhäksi (Joe Cool), joka myös oli Ressun yliopistokampuksen tähtihahmon nimi. Kuuluisana kirjailijana Ressu aloittaa naputtamaan "Oli synkkä ja myrskyinen yö..." -romaaniaan lukemattomia kertoja.  Myös Ressun korppikotka imitaatio on ihan huikea.  

Myös Tellun (Lucy) hahmo on mielenkiintoinen! Tellu on riepua aina mukanaan kuljettavan Epun isosisko ja sarjakuvan ehdottomasti kärttyisin hahmo. Tellu on korviaan myöten rakastunut Amadeukseen ja nojaileekin usein rakkautensa kohteen pikku pianoon luoden kuvitelmia heidän tulevista häistään. Muuten Tellu on äärimmäisen voimakastahtoinen, huutavan äänekäs ja ilkeä kiusaaja mutta silti hän pitää naapuruston lapsille "psykiatrin vastaanottoa". Vasta aikuisempana olen ajatellut, että ehkä Tellu piikittelee koko ajan Jaska Jokusta (Charlie Brown) siksi, että onkin kiinnostunut tästä oikeasti? Tai olisiko Tellulla ollut lähestyvä murrosikä tai ikävät kotiolot... Lapsena näitä asioita ei tullut niin pohdittua. 




Asterix, Obelix ja Idefix koira sekä muut gallialaisen pikkukylän asukkaat kiinnostivat minua sarjakuvissa vaikka olinkin tyttö. Olin toki koulussa historian ja maantiedon ystävä joten lukemalla tätä sarjakuvaa minä varmasti myös löysin yhtymäkotia noihin kouluaineisiin. Jotenkin myös Asterixin kotikylän Gallian asukkaiden sitkeys ja periksiantomattomuus kostettivat. Kylähän oli viimeinen maa-alue, jota Rooman valtakunnan Julius Caesar ei ollut vielä valloittanut sotilaineen. Kyläläisiä auttoi tietäjä Akvavitixin tekemä taikajuoma, jota nauttimalla sai yli-inhimilliset voimat. Obelix sitä ei tarvinnut koska hän oli pudonnut pienenä tuohon taikajuoma pataan.  





Toinen ehkä enemmän poikien lukema sarjakuva Lucky Luke oli myös yksi suosikkini. Olin vähän Villi Länsi -fani jossain vaiheessa nuoruuttani joten ehkä tämä liittyi siihen aikakauteen. Toisaalta minähän olin poikatyttö, joka viipotti letit hujan hajan ja kiipeili myös puissa poikien kanssa. Sekä vuoli puukolla sormeesta heitettyään ensin kepin vahingossa yhden naisen päähän. Lucky Luken uskollinen seuralainen oli hevonen Jolly Jumper sekä pelokas ja varjoaankin tyhmempi koira Rantanplan. Sarjakuvassa seikkailivat myös Daltonin veljekset: Joe, Jack,William ja Averell. 




Tintti edustaa suosikeissani seikkailu sarjakuvaa, jossa matkustettiin koko ajan. Minua kiinnostivat Tintin huikeat reissut ympäri maailman ja jännissä seikkailuissa oli myös aina mukana valkoinen Milou koira. Hassu yhteensattuma, että Milou oli uskollinen, älykäs ja peloton kettuterrieri eli luolteeltaan kuin jackrusselli. Onkohan minun koirarotu mieltymykseni lähtenyt joskus Tintti ja Tenavat sarjakuvista? 

Tintin piirrostyyli poikkesi myös paljon muista sarjakuvista sillä olihan Tinttiä aloitettu julkaista Belgiassa jo vuonna 1929 sanomalehdessä. Myös paneutuminen taustoihin ja kulttuureihin, joissa Tintti seikkaili oli todella vaikuttavaa ja yksityiskohtaista. Tintissä oli myös sopivasti aina huumoria mukana eli sitä lukiessaan sai myös nauraa. 

Tintin ja Miloun lisäksi sarjakuvassa oli alkoholiin menevä Merikapteeni Haddock. Mustapartainen sailori oli täydellinen vastakohta sankarilliselle lehtimies Tintille. Haddock aiheutta hassuja kommelluksia matkan varrella mutta silti miesten välinen ystävyys säilyi aina.  Huonokuuloinen professori Tuhatkauno oli puolestaan ansioituneena tiedemiehenä juuri oikea henkilö kehittämään seikkailuissa tarvittavia aivan uskomattomia laitteita. Tintin hainmuotoinen sukellusvene ja kuuraketti ovat Tuhatkaunon ideoimia.

Dupond & Dupond ovat poliisietsiväpari, joka näyttää erehdyttävän paljon identtisiltä kaksosilta, jotka eivät kuitenkaan ole mitään sukua keskenään. Knallit, kävelykepit, mustat puvut ja hassu kävelytyyli muistuttavat ihan Charlie Chaplinin legendaarista kulkuri-hahmoa. Dupond & Dupond pukeutui myös usein valeasuihin, jotka paljastavat heidät kyllä heti. Yksi herkullinen sivuhahmo Tintissä on kuviteellinen italialainen oopperadiiva Bianca Castafiore, lempinimeltään "Milanon satakieli".

Rip Kirbyn halusin ottaa mukaan suosikki sarjakuviin siksi, että aloitin sen seuraamisen alunperin siksi, että se oli tarkoitettu aikuisille eikä minulle lapsena. Kun luin Hesaria kukaanhan ei valvonut mitä sieltä sarjakuvasivulta katselin. Tämä oli siis vähän jännä juttu! Rip Kirbyssä puhutteli mutavalkoisuus ja kauniit naishahmot. Vähän vanhempana ymmärsin, että myös Kirby itse oli aika komea mies ja jatkoin se lukemista siksi. Rip Kirby oli älykäs, golfia pelaava seikkailija ja herrasmiessalapoliisi. Tällaisia hahmoja ei minusta enää ole olemassakaan. 


Kun Hesarissa alkoi 6.lokakuuta 1987 ilmestyä Viivi ja Wagner -sarjakuva koukutuin siihen heti. Juba Tuomola osui piirroshahmoillaan ja niiden välisellä kemialla minuun ihan täysillä. Viivi oli nuori opiskelijanainen, joka valveutuneesti otti kantaa eläisten oikeuksiin, huolehti läheisistään ja söi kasviksia. Wagner - siis suhteen miespuoleinen hahmo - oli sika, joka käytti työttömänä aikansa oluen juomiseen, sohvalla makoiluun ja vatsakaasujen päästelyyn. Sarjan asetelma on minusta huvatttoman hauska ja käsitteli kyllä parisuhdetta viiltävän tarkasti. 









 






Ihailen myös Juban uskomatonta kykyä saada kolmen kuvan sarjakuvaan tiivistetysti sekä piirrettynä että tekstitettynä ihan kuolemattomia tilanteita naisen ja miehen parisuhteen kiemuroista ja koukeroista. Vaikka välillä sarjakuvassa on mukana ihan surrelistisiakin juttuja niin aina tämä huumori ja komiikka silti uppoaa minuun. Olen leikellyt sarjakuvan strippejä varmasti monia satoja lehtileikkeinä ja liimaillut omiksi albumeiksi. Toki olen myös ostanut näistä stripeistä koottuja sarjakuvakirjoja, jotka ovat lemppareita edelleen. Niihin palaan aina säännöllisesti. 




Haluan vinkata tähän loppuun vielä yhden uuden suosikin eli Timo Mäkelän Neiti Brander. Sarjakuvapiirtäjä Timppa on tehnyt sarjakuvakirjan ihailemastani valokuvaajasta Signe Branderista, joka ikuisti Helsingin kaupunki viime vuosisadan alussa. Sain kirjasta arvostelukappaleen syksyllä 2018 ja tästä voit kurkistaa postaukseen tästä helmestä. 

Sellaisia olivat minun sarjakuva suosikkini tai osa niistä. Löytyikö joukosta yhtään tuttuja sarjakuvia? Minkälaisia sarjakuvia luetaan ruudun toisella puolella? 

 

4 kommenttia:

  1. Aku Ankka tuli meidän pojille kun olivat pieniä. Vuosiin en ole Akua enää lukenut. Rip Kirbyn muistan sanomalehdessä nähneeni mutta en kyllä seurannut. Harald Hirmuinen oli hauska ja mies piti siitä kovasti. Viiva ja Wagner naurattaa minua mutta miestä ei. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinikka kommentistasi :) Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Aku Ankka on äärimmäisen suosittu lehti edelleenkin netistä huolimatta. Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan (3/20) Aku Ankkaa lukee viikottain 336000 ihmistä. No tuo aika huikea määrä!

      Harald Hirmuinen ja Helka on yksi minun suosikkini myös. Siinä on hauskoja sattumuksia ja kuolemattomia lausahduksia. Moni mies ei ymmärrä Viivin ja Wagnerin sanailua joten ymmärrän miestäsi.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Lapsena olen lukenut Akua lehtenä ja taskukirjoina. Muistan vieläkin omat suosikkini: ensimmäinen Taikaviitta seikkailu, Taikaviitta taskari, Akun ja Roopen seikkailu uponneeseen Atlantikseen sekä Akun ja Roopen kisa uunien myynnistä, joka vei heidät Kauko-Aasiaan kultaisten kattojen kaupunkiin. Asterixia luin myös lapsena.

    Viivi ja Wagner on ollut suosikkejani, samoin Nemi, Kamala luonto, Calvin and Hobbes. Timo Mäkelääkin olen lukenut, meillä on jotain hänen sarjakuvakirjojaan. Pieniä, julmia tarinoita oli vaan välillä niin synkkä. Eikä se Minun tarinani ollut juurikaan kevyempi. Mutta tykkäsin silti. Kiroileva siili on aikoinaan tarjonnut myös monet hyvät naurut. Dilbert jaksoi naurattaa aikansa, mutta valitettavasti olen useammankin dilber stripin kaltaisen tapahtuman kokenut työelämässä, niin huvittavuus alkoi tyrehtyä :)

    Mieheni lukee englannin kielisiä sarjakuvia joka sunnuntaiaamu netistä, lisäksi hänellä pieni kokoelma englannin kielisen sarjis genren helmiä.

    Olemme olleet todella yllättyneitä ja myös pettyneitä, että poikamme eivät innostuneet Akusta, vaikka olemme sitä lukeneet heille. Meillä olisi Akuja myös ruotsiksi sekä saksaksi ja niillä olisi voinut hyvin petrata kielitaitoa. Lähimpänä sarjakuvaa on Kapteeni Kalsari, joka on yhdistelmä kirjaa ja sarjista. Se on vedonnut alakoulun ensimmäisten luokkien poikiin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin Rva Kepposen olleen Aku-fani! Minä muistan myös Atlantiksen seikkailun, joka oli jännä. Aku Ankasta oppi minusta myös paljon asioita liittyen maantietoon ja historiaa eli sinne oli saatu ympättyä mukaan paljon faktaa. Pidin myös siitä "sanailusta" tai siis "ankantamisesta" mitä lehdissä tehtiin. Ankallismuseo oli Ankkalinnan vastine Kansallismuseolle mm.

      Dilbert oli minustakin hyvä mutta mentin sitten makuni siihen. Nemissa oli muutamia hyviä juttuja mutta Kamla luonto ei minuun uponnut ollenkaan. Kiroileva siili oli paikoittain hulvaton mutta toisti välillä itseään.

      Jännää etteivät teidät pojat ole innostuneet Akuista? Kurkkasin kuka on Kapteeni Kalsari ja minuun se ei ehkä uppoaisi :D

      Kivaa viikonloppua!

      Poista