heinäkuuta 09, 2020

Taidekeräilijä Seppo Fräntin Hullu rakkaus -näyttely avasi taidekauteni "uudelleen"


Eilen oli historiallinen päivä! Uskaltauduin nimittäin piipahtamaan taidemuseossa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Katsoin kalenteristani, että edellinen taidevisiittini on ollut 26.helmikuuta. Ateneumissa vietettiin silloin Natalia Goncharovan värikylläisen näyttelyn kutsuvierasavajaisia. Maaliskuussa vain muutama viikko museokäyntini jälkeen kaikki Suomen museot suljettiin Valtioneuvoston päätöksellä koronapandemian takia. Taidemuseoiden suurkuluttajana siirryin pakon sanelemana nauttimaan taiteesta verkkoon. Löysin maailmalta itselleni uusia, upeita taidemuseoita, joissa vierailin omalta kotisohvaltani käsin virtuaalisesti. Silti jotain olennaista kokonaisvaltaisesta taide-elämyksestä jäi puuttumaan kun itse museoon ei päässyt sisälle.


Kun pujahdin eilen sisälle Kiasman pyöröovesta tunsin jännän läikähtävän onnentunteen sisälläni. Minä olisin vihdoin taas taidemuseossa! Kiasma on ehdottomasti Suomen nykytaiteen ykkösmuseo, joka esittää, kerää ja tekee tunnetuksi nimenomaan nykytaidetta. Näyttelyiden lisäksi Kiasmassa järjestetään normaalisti myös esityksiä ja tapahtumia, jotka nyt korona-aika ovat rajatumpia. Yhdysvaltalaisen arkkitehti Steven Hollin suunnittelema Kiasma-rakennus on seissyt nykyisen Kansalaistorin laidalla jo vuodesta 1998. Jo rakennusvaiheessa museorakennus herätti paljon keskustelua ja mielipiteitä uudesta museosta. Nyt se on jo olennainen osa Helsingin kaupunkikuvaa ja soveltuu minusta erinomaisesti kaupunkikuvaan.


Loppuvuodesta 2017 taidekeräilijä Seppo Fränti lahjoitti mittavan nykytaiteen kokoelmansa Kiasmalle. Seppo Fränti nousi otsikkoihin tasan 20 vuotta sitten. Huhtikuussa 2000 pääsiäispäivänä raskaasti aseistautuneet Abu Sayyaf -islamistiterroristit kaappasivat ihmisiä Borneon edustalla sijaitsevalta Sipadain saarelta Itä-Maleasiassa. Siepattujen joukossa oli myös kaksi suomalaista, Seppo Fränti ja Risto Vahanen. Alkoi pitkä ja piinaava panttivankikriisi, jota muistan seuranneeni uutisten välityksellä. Lopulta 16.lokakuuta 2000 Libyan välittämät neuvottelut johtivat länsimaisten panttivankien vapauttamiseen. Fränti ja Vahanen pääsivät ehjin nahoin takaisin Suomeen. 


Seppo Fräntin taiteenkeräily oli alkanut jo 1970-luvulla. Kun nuori Fränti muutti Nurmosta Helsinkiin opiskelemaan hän tutustui lääkäri ja taiteenkerääjä Juhani Kirpilään (1931-1988). Kirpilä oli kerännyt jo tuolloin mittavan kokoelman taidetta itselleen ja keräilyinto tarttui myös Fräntiin. Seppo Fränti ryhtyi sijoittamaan osakkeisiin, joiden voitoilla hän aloitti oman taidekokoelmansa keräämisen. Taidekoti Kirpilä löytyy muuten osoitteesta Pohjois-Hesperiankatu 7 ja se on ehdottomasti myös vierailemisen arvoinen paikka. 

Jussi Goman, Seppo katselee kaukaista tähteä Baconin huoneessa, akryylia kankaalle 2019

Jolon traumaattisten tapahtumien jälkeen Seppo Fränti jätti päivätyönsä Helsingin Lastenlinnan sairaalan askarteluohjaajana ja keskittyi vain taiteeseen. Fräntin kotiin alkoi kertymään entistä enemmän nykytaidetta ja jossain lehtijutussa hän taisi todeta "ettei imurointikaan enää onnistu taulujen takia". Fräntin keräämiä tauluja näytti olevan hänen Kampin kodissaan ihan kaikkialle.

Henry Wuorila-Stenberg, Yön ritarit 2001 öljy (vas.) / 
Anna anteeksi Kim, 1999 öljy (oik.)

Muistan elävästi kevään 2016 kun Lapinlahden sairaalassa pidettin Fräntin Haava -näyttely. Osa Fräntin mittavasta kokoelmasta oli esillä silloin Lapinlahden tiloissa. Lehtijutuissa näkyneet taulut näyttivät niin kiinnostavilta, että ripustettuina ja näyttelyssä ne olisi ehdottomasti nähtävä. En valitettavasti ehtinyt koskaan katsomaan näyttelyä paikan päälle ja se harmitti minua paljon.

Haava -näyttelyn kävi katsomassa yli 5000 taiteesta kiinnostunutta. Seppo Fränti piti itse myös esittelykierroksia Lapinlahden näyttelyssään. Ystäväni, joka aikoinaan kävi katsomassa näyttelyn kertoi, että Fräntin kierroksen aikana muutama ihminen oli liikuttanut kyyneliin saakka Fräntin tavasta esillä ja kertoa keräämästään taiteesta. 

Henry Wuorela-Stenberg, Bodhisattva-vala 1998, alkydi, kangas, öljy

Jyrki Riekki, Olette verraton hyvä herra 2001, akryyli kankaalle

1. Jyrki Riekki, Laatuterveisiä Suomesta 2006, sekatekniikka kankaalle
2. Jyrki Riekki, Paha saapuu tätä tietä 2008, akryyli ja lasihelmet kankaalle
3. Heikki Marila, 1.Moos. 17:11, 2005, öljy kankaalle

Sami Havia, Vaahtokarkkiyliannostus 2012, akryyli ja öljypastelli

Seppo Fräntin Kiasmalle lahjoittama kokoelma on todella laaja. Lahjoituskokoelma käsittää noin 650 teosta eli paljon maalauksia mutta joukossa myös piirroksia ja grafiikkaa. Pääosin Fräntin lahjoitus sisältää kotimaista nykytaidetta hieman yli 100 taiteilijalta. Mukana on myös muutamien ulkomaalaisten nykytaiteijoiden töitä. 

Janne Räisänen, Systeeminjatke upoksissa 1995, öljy kankaalle

Samppa Törmälehto, Tunkeutuja 2010, akryyli kankaalle

Nyt Kiasmaan koottu Hullu rakkaus -näyttely esittelee noin 200 teosta eli vasta murto-osan laajasta kokonaisuudesta on nyt nähtävillä. Mukana näyttelyssä on paljon teoksia nuoremman polven taiteilijoita ja nimenomaan teoksia taiteilijoiden uran alkutaipaleelta. Fräntille taiteen keräilyssä myös ihmiset ovat tärkeitä ja heistä onkin tullut hänelle ystäviä. Hän on ollut auttamassa monia nuoria ja vastavalmistuneita alkuun urallaan.

Peetu Liesi, Konflikt no.1 2018, kollaasi: vesiväri, liitu, akryyli

Robin Lindqvist, 70 Shades of Green 2010, öljy kankaalle (takaseinä)

Olli Marttila, Mitä on olla ihminen,

Henna Jula, Juuret 2015, öljy kankaalle

Kiasman Hullu rakkaus -näyttely on minusta hyvin henkilökohtainen. Seppo Fränti on nimittänyt tauluja lapsikseen eli siksi tauluja ei esimerkiksi varastoitu minnekään vaan hän halusi säilyttää niitä asunnossaan. Teokset on hyvin värikkäitä ja todella kirkkailla väreillä maalattuja. Niiden tyyli on osittain ehkä ronskiakin maalausteknisesti mutta minä pidin monista töistä todella paljon. Joukossa on myös vähäeleisia teoksia, jotka puhuttelivat myös. Kiersin eilen näyttelyn pikaisesti mutta haluan käydä siellä vielä uudelleen fiilistelemässä.  

Tarmo Paunu, Paratiisi 2003, öljy kankaalle


Petri Hytönen, Unien kalastaja 2008, vesiväri pohjustetulle kankaalle, epoksihartsilakka

Jukka Korkeila, Sateentekijä 2005, akryyli paperille

Vierailu korona-ajan Kiasmassa tuntui turvalliselta. Ihmisiä näyttelytiloissa oli eilen iltapäivällä mutta turvavälit säilyivät hyvin. Itse näyttelytilat ovat todella korkeita ja avaria joten liikkuminen on helppoa eikä ihmisiin välttämättä edes törmännyt. Museokorttia vilauttamalla pääsee helposti sisälle. Mitään rintamerkkejä ei nyt jaeta vaan saatu kuitti toimii sisäänpääsyn todisteena. 

Naulakkoon tuskin kukaan jättää mitään nyt kesällä ja se onkin suljettu koronan takia. Jos jotain haluaa jättää lokeroihin niitä löytyy runsaasti naulakon molemmin puolin ja ne ovat veloituksetta käytössä. Hissejä kehotetaan välttämään ja hyvin Kiasmassa pärjää ilman hissiäkin. Videotilaan toivotaan menevän vain yhden perheen tai ryhmän ihmisiä samaan aikaan. 

Itse en vieraillut kahviossa mutta sekin näytti olevan auki ihan normaalisti. 

Henry Wuorela-Stenberg

Kim Somervuori, Taiteilijan omakuva nuorena hylkiönä 2014, kollaasi: kangas, spraymaali, ruostuneet spraypullot, kehys, rikkinäinen lasi, metalliverkko

Erik Creutziger, Maan syliin 2010, öljy kankaalle

Seppo Fräntin Hullu rakkaus -näyttely on avoinna 10.1.2021 saakka. Kesä-heinäkuussa ei Kiasmassa järjestetä ollenkaan opastettuja kierroksia mutta elokuusta eteenpäin niille voi osallistua (max 10 henkilöä). Myös taidepajat käynnistyvät elokuussa. Kiasman kävijämäärää voidaan myös tarvittaessa rajoittaa jos museoon pyrkii liikaa ihmisiä yhtä aikaa.

Suosittelen lämmöllä Hullu rakkaus -näyttelyä!



14 kommenttia:

  1. Ihana into taidetta kohtaan välittyi tästä postauksestasi!
    Kaunista torstaita Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Taiteeseen pitääkin tuntea intoa - jopa intohimoa - kun se koskettaa ja tuntuu katsojassa. Kivaa perjantaita Outi <3

      Poista
  2. Tämä(kin) näyttely on listallani. Saa nähdä ehdinkö lomalla katsomaan, kun iso urakka vie kaiken ajan. Onneksi näyttely on auki pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä näyttely on todella auki ensi vuoden tammikuu alkupäiviin.
      Tsemppiä urakkaasi ja toivottavasti se ei vie ihan mehuja sinusta <3

      Poista
  3. Mikä saa ihmisen tekemään noin rumia ja sairaan oloisia maalauksia,en ymmärrä tai sit en osaa katsoa niitä oikein, mutta en yhtäkään laittaisi seinälle, ovat pelottavia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteestasi.

      Onneksi taidekenttä on niin laaja, että sieltä löytyy meidän jokaisen omaan makuun sopivaa taidetta. Kaikesta taiteesta ei tarvitsekaan pitää tai ajatella ripustavansa sitä omalle seinälleen.

      "Hyvä teos on sen verran kompleksinen, että se jää mieleen, vaivaamaan ja askarruttamaan. Oli elämys sitten positiivinen tai negatiivinen." lainaus Tämäkö taidetta -kirjasta (kirjoittajat Helena Sederholm ja taidehistorioitsija Tuija Peltomaa)

      Taiteen voisi minusta myös kiteyttää vähän samoin mitä Minna Canth on sanonut elämästä
      "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää"

      Poista
  4. Näyttää melko "sekalaiselta" kokoelmalta. Jotenkin yleensä olen pitänyt yhden taiteilijan tai yhden teeman ympärille rakennetuista näyttelyistä enemmän kuin jonkun keräilijän kokoelmasta, ellei se sitten tosiaan oli jollain reunaehdoilla rajattu. Tosin joskus on kyllä kiva tulla yllätetyksi ja sitähän tuolla voisi tapahtua. Vaikka tuo Tunkeutuja olisi voinut kivasti yllättää.
    Itselläni taiteen kerääminen loppui kun seinät loppuivat, pitäisi olla taululle paikka ja enää ei oikein ole :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiasmalle lahjoitettu Seppo Fräntin kokoelma on hyvin henkilökohtainen.

      Lainaan tähän miten HS:n kulttuuritoimitus kirjoitti 17.4.
      "Teoksissa näkyy mieltymys ronskiin maalaustyyliin, kirkkaisiin väreihin ja puoliabstraktiin kuvakieleen. Aihealueet kallistuvat elämän kipukohtiin, kuolemaan ja seksuaalisuuteen."
      Kokoelma on hyvin henkilökohtainen minusta.

      Tuo on muuten ihan totta, että seinät ovat usein raja kerätä taidetta kotiin. Fräntin
      taulut eivät olleet esillä vaan lähinnä säilytyksessä hänen kodissaan. Parhaiten niitä
      pääsee toki ihailemaan kun ovat ripustettuina. Usein kai keräilijälle käy niin, että
      kerättävää tulee niin paljon ettei enää mahdu.

      Poista
  5. Kiasma on ihan lemppari museoitani. Siellä ollaan perheen kanssa vierailtu siitä lähtien kun lapset olivat taaperoita.

    Onpas mittava kokoelma siirtynyt keräilijältä museolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän myös itse paljon Kiasmasta myös museona. Erilainen nykytaiteen esittämispaikka.
      Kokoelma on todella laaja ja saattaa vaikka olla suurin lahjoitus - en osaa sanoa.
      Toisaalta nyt tästä Fräntin kokoelmasta saavat nauttia kaikki museokävijät eikä
      se ole pelkästään hänen kotonaan. Huippu lahjoitus!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen näyttely, joka varmasti herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisaalta sehän on taiteen tehtävä eli herättää tunteita katsojassa.

    Mukavaa alkavaa viikkoa ja rapsut Minnielle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteen onkin tarkoitus herättää ajatuksia sekä puolesta että vastaan. Pääasia minusta on ettei se jätä ketään kylmäksi koska silloin se ei kosketa. Monista teoksista itse pidin näyttelyssä todella paljon. Osa sai ajattelemaan aiheellaan ja "syvälle" eli ne koskettivat.

      Mukavaa viikoa myös Vaasaa ja rapsut Hansille <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä. Haluan mennä toisenkin kerran mutta onneksi Museokortilla
      se onnistuu kivasti :)

      Poista