Helteisen kesähuoneen kuulumisia

 

Huh hellettä ja heinäkuuta kaikille! Koko päivän on ollut sellainen nihkeän nahkea ja hikinen olo vaikka parvekkeen ovi on auki ja sisällä puhaltaa tuuletin yötä päivää. Ikkunat on avattu myös talon toiselta puolelta mutta ilman pienintäkään tuulenvirettä ei saada edes ristivetokaan aikaan. Pöh! Viileä suihku auttaa hetken kunnes taas tunnet, että hiki virtaa pitkin selkää ja poskia. Ukkonen oli jyrähdellyt jossain melko lähellä jo useamman kerran. Ystävä reilun viiden kilometrin päässä viestittelikin, että heillä oli satanut niin, että kadut lainehtivat. Mutta meillä sade kesti 3-4 minuuttia eli maa vain hetkellisesti kastui. 

Parveke tai siis kesähuone kuten sitä kutsumme ei ole tässä viime viikkoina ollut kovin aktiivisesti käytössä kuin aikaisin aamulla ja kello 19 jälkeen illalla. Ilmansuunta kun on suoraan etelään eli tuota auringonpaistetta on saatu aika monta tuntia päivittäin. Aamukahvin voi käydä juomassa jos herää aikaisin ja iltasella on kiva istua lukemassa parveketuolissa mutta muuten kesähuone on ollut aivan "hot spot" viimeiset viikot. Olen joutunut myös estämään välillä Mimmin menon parvekkeelle juuri kuumuuden takia. Toki onhan hänen "aktiivisena kyttääjänä" pakko tarkkailla minkälaista herkkua on menossa naapuritalon grilliin minäkin päivänä. Pakko myöntää, että välillä sitä jo emännälläkin valuu kuola suupielistä ihanien tuoksujen vuoksi. Parvekelaatikossa on juuri kukkineet marketat ja olen nyppinyt kuivuneet kukat pois mutta uusia nuppuja on onneksi tulossa. Koiruus on antaa onneksi kukkien olla ihan rauhassa. 

Tänä kesänä hortensian väriksi valikoitui tummanpunainen. Hortensian väri on vaihdellut vuosittain ja metsästin vaaleansinistä mutta en löytänyt sellaista. Meillä on parvekkeella korkea keraaminen ruukku, jossa on vuosia ollut aina hortensia ja myöhemmin syksyllä sitten iso pallokrysanteemi. Ruukku estää myös Mimmiä työntämästä kuonoaan parvekkeen kaiteen ja puuritilän väliin. Olen muuten ollut parvekekukkien kanssa ihan hukassa kun Plantagen meni yllättäin viime syksynä konkurssiin. Todella monena vuonna  olin ostanut sieltä sekä kesä- että syyskukat mutta nyt olen käynyt Rustassa ja Tokmannilla tekemässä hankintoja. Valikoimat em. eivät ehkä yhtä laajat mutta menettelevät. Tosin tänä vuonna lobelioiden kanssa kumpikaan em. myymälöistä ei vakuuttanut minua joten ostin vain roikkuvan lobelia amppelin kesähuoneeseen. 

Yhtä pelargoniaa lukuun ottamatta kaikki muut jouduin monen vuoden jälkeen vaihtamaan uusiin. Tietysti vähän harmitti mutta eiväthän nekään välttämättä ole ikuisia. Olen yhteensä 3-4 vuoden välein joutunut vaihtamaan ne uusiin. Pelargoniat ovat aina talvehtineet isäni ikkunalaudalla mutta kun hän siirtyi ajasta ikuisuuteen lokakuussa en myöskään enää käynyt isän asunnossa päivittäin katsomassa ja tarkastamassa tilannetta pelargonioiden suhteen. Onneksi Rustassa oli vaaleanpunaisia pelargonioita ja vielä tarjouksessa. 

On tullut paljon myös kysymyksiä miten mustarastaat eli tuliko parvekkeelle tänä vuonna mustarastaiden pesää? Koiras kävi parvekkeella ahkerasti huhti-toukokuun vaihteessa mutta pesänrakentamista ei tänä vuonna aloitettu. Muistelen edelleen kaiholla kevättä 2020 kun parvekepesän viidestä munasta kuoriutui onnellisesti poikaset, joista kaikki lennähtivät vartuttuaan pois. Jos et aiemmin olen seurannut blogiani niin meidän parvekkeelle mustarastaat ovat tehneet vuosien saatossa peräti KUUSI pesää, joista vain yhdessä pesintä on onnistunut. Valitettavasti varis, harakka tai orava on aina vienyt/syönyt munat ennen niiden kuoriutumista. Ensimmäinen pesä ilmestyi jo keväällä 2016. Keväällä 2024 viimeksi munat vain hävisivät "parempiin suihin" vaikka olen aina yrittänyt suojella pesiä. 

Kesähuonettamme värittävät myös lapsuuden mummolasta tutut begoniat, joihin olen mieltynyt viime vuosina. Väreinä on nyt lohenpunainen, punainen ja yksi valkoinen. Vuosia sitten en olisi voinut missään tapauksessa ajatella ostavani "mummokukkia" omaan kesähuoneeseen mutta niin se mieli vain muuttuu. Begonia-lajeja on yli tuhat ja lajikkeita on vieläkin enemmän. Luonnossa ne ovat levinneet kaikkialle tropiikkiin lukuun ottamatta Australiaa. Suomessa begonioita on kasvattu huonekasveina jo 1800-1900 -luvun vaihteesta saakka. 

Begonioiden seuraksi sitten ihania violetinsinisiä muurikelloja. Yritin myös etsiä valkoisia muurikelloja, joita minulla oli muutamia vuosia sitten mutta niitäpä ei osunut silmiin tänä vuonna. Muurikelloissa vierailee päivittäin ihania pörröturkkisia kimalaisia keräämässä mettä. 

Syklaameihin hurahdin viime syksynä ja nyt päätin ostaa niitä taas pari viikkoa sitten ja myös samalta reissulta lähti mukaan yksi valkoinen krysanteemi. Minulla on vähän samanlainen olo kuin lapsella karkkikaupassa kun menen puutarhamyymälään "mitään en osta nyt pysyn lujana"-mottona mutta silti kävelen sieltä hyvin usein ulos uuden kasvin kanssa. Kaksi murattia selvisi talven yli eli vain yksi uusi muratti lähti Marjon matkaan. 

Kesähuoneen seinälle pääsi myös ystävältä syntymäpäivänä saatu "kestokukkakranssi". Kuvassa näkyvä vaaleansininen puutuoli on vuosia sitten pelastettu taloyhtiömme roskakatoksesta eli joku oli heittänyt tuolin sinne mutta "toisen romu on toisen aarre" -ajatuksella nappasin sen itselleni. Tuoli on vuosia ollut parvekkeella kesät ja talvet mutta hyvin sen sopii sinne antamaan tasoa kukille koska istumista se ei todellakaan enää kestä. Terassituolit, joilla istutaan juomassa aamu- tai iltakahvia ovat ihan uusia sekä tukevia. Nyt lähden viemään karvakaveria iltalenkille ♥

Laila Pullisen veistospuiston 40-vuotisjuhlakesä: Häikäisee – Rasila, Hyvärinen, Kostiainen ja Nielsen

 

Kuva: Laila Pullisen veistospuisto 

Laila Pullisen veistospuistossa Vantaan Sotungissa vietetään tänä kesänä juhlavuotta. Kuvanveistäjä Laila Pullinen (1933-2015) perusti 40 vuotta sitten veistospuiston Vantaan Sotungissa sijaitsevalle historialliselle Nissbackan kartanoalueelle ja taiteilijan kuolemasta tulee kuluneeksi marraskuussa 10 vuotta. Kartanopuistosta ei kartanoa enää löydy mutta maisema on täynnä vanhoja puita ja ilmaisuvoimaisia kuvanveistäjä Laila Pullisen veistoksia, taideteoksia sekä gallerioita unohtamatta ainutlaatuista maareliefiä. Tällä paikalla on täysin oma henkensä ja historian mielenkiintoinen kerroksellisuus. Nissbackassa aikakäsitys katoaa kun antaa ympäristön sekä taiteen puhutella itseään. 

Oma äitini oli lähes saman ikäinen kuin Laila Pulliainen. Äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen 2016 lokakuussa. Harmittaa etten koskaan ehtinyt käydä äidin kanssa veistospuistossa ja kotimuseossa koska taiteellisena ihmisenä hän olisi mielellään tutkinut Pullisen taidetta ja mielenkiintoista veistospuistoa ♥

Kotimuseon olohuoneen seinällä taidemaalari Jaakko Sieväsen maalaus Lemminkäisen äiti. 

Juhlavuoden Häikäisee -näyttelyt koostuvat neljästä eri kokonaisuudesta sekä neljästä taiteilijasta. Minä aloitin kiertämisen Kotimuseosta eli Laila Pullisen taiteilijakodista, jossa on esillä hänen henkilökohtaista taidekokoelmaansa sekä ympäri maailmaa haalittua esineistöä. Esillä kotimuseossa on myös Pullisisen äidin Tyyni Pullisen naivistisia maalauksia, joissa hän kuvaa rajan taakse jäänneitä Terijoen maisemia. 

Kotimuseossa on esillä todella koskettava vantaalaisen valokuvataiteilija ja kirjoittaja Pasi Koistiaisen valokuvanäyttely "Aika hyppy - kuvia perheestä ja luopumisesta". Kostiainen on dokumentoinut kuolevan äitinsä viimeisiä vaiheita suurikokoisin valokuvin. Kostiaisen kuvat ovat hyvin arkisia ja samalla myös hyvin koruttoman kauniita otoksia elämän viimeisistä hetkistä. Minulle nousi kuvia katsoessani kyyneleet silmiini.  

Jaakko Sievänen: Lailan muotokuva, Firenze 1958

Kostiaisen äidin valokuvien vieressä on taiteilija Jaakko Sieväsen Lailasta punaisessa puserossa oleva muotokuva. Kostiaisen äidillä on puolestaan punainen yöpaita omassa valokuvassaan. Jean Ramsay, Laila Pullisen poika jakoi Facebookissa Kirkko ja kaupunki -lehden koskettavan artikkelin, jossa he muistelevat Kostiaisen kanssa omia edesmenneitä äitejään "On tyhjä tila, josta rakas ihminen on lähtenyt."  ♥ Äideille ja heidän muistolleen!

Pullisen entisessä Ateljee tilasta löytyy mielenkiintoinen Mikko Rasilan & Laila Pullisen näyttely "Ei kukaan, tai kuka vaan". Tilaan on asetettu vierekkäin valokuvataiteilija Mikko Rasilan suurikokoisia mustavalkoisia alastonfiguuri valokuvia ja Pullisen Nada-sarjan teoksia 1970-luvulta. Rasilan teoksissa miesvartalo on esitetty kuin abstraktina maisemana tai jonkinlaisena kangastuksena. Pulliaisen työt koettiin vuosikymmeniä sitten pornografisiksi ja myös Rasilan töitä on somessa jopa sensuroitu. 

Vaikea ymmärtää kun alastomuus esimerkiksi patsaissa juontaa juurensa jo taidehistorian uumenista. Antiikin kuvanveisto oli aikoinaan todella tärkeä taiteenlaji, jossa keskityttiin ensin kuvaamaan alastonta mieskehoa ja myöhemmin myös naista. 

Ateljee tilan ikkunoista aurinkoisena kesäpäivänä sisään siivilöityvä valo toi teokset todella kauniisti esille. Rasilan tummat valokuvat ja Pulliaisen puolestaan vaaleat työt olivat äärimmäisen mielenkiintoisia yhdessä. Ateljee tilassa on aina ihan oma tunnelmansa, joka on minusta jollain tavalla maaginen. Tilassa on esillä paljon Pullisen aikoinaan käyttämiä työkaluja, puukengät ja työhaalarikin naulassa joten minusta aina tuntuu siltä, että kuvanveistäjä on hyvin vahvasti läsnä. 

Vasemmanpuoleinen kuva Petra Piitulainen-Ramsay 

Laila Pullisen veistospuiston juhlavuoden kunniaksi Vantaan Teatterin näyttelijä ja teatterin toinen perustaja Anne Nielsen esittää Ateljee tilassa Rakkauden tekoja - monologin taiteesta, naiseudesta ja naistaiteilijaisuudesta Laila Pullisen sanoin. Pullisen poika Jean Ramsay on kirjoittanut monologin äidistään. Anne Nielsen vetää ylleen Pullisen vanhat työhaalari ja puukengät muuntuen samalla itse  kuvanveistäjäksi. Esitys kestää noin tunnin (ei väliaikaa). Paikkoja esityksessä 40. Lippuja voi varata tästä. Näytökset elo-syyskuussa.

Jukka Laajarinne ja Jaana Seppänen, kuva Laila Pullinen veistospuisto 

Laila Pullinen veistospuiston ja kotimuseon kartanopuutarhaan rakennettu LAHOAVA-tila toimii kesällä 2025 näyttämönä nykytanssi- ja musiikkiesityksille, hyönteistietoudelle, runoudelle, esseelle ja performanssitaiteelle. Sävel- ja äänitaiteilija Marika Hyvärinen on vuoden ajan rakentanut sinne karsimismateliaalista elävää installaatiota. Esityksiä järjestetään lauantaisin klo 15.00 elokuun 23.päivään saakka. Kaikki esitykset ovat maksuttomia, mutta paikkoja on rajoitetusti. Paikkavaraukset lahoavatila@gmail.com. Esityksen kesto noin 75 minuuttia ja tästä löydät tarkemmin ohjelmasta. Tapahtumat ovat ulkotiloissa, joten esityksissä on säävaraus. Kulku ja esitystila eivät ole esteettömiä. 

Laila Pullinen, Arktinen Afrodite 1972

Laila Pullinen, vas. Monarkisti Seppo Nummi 1975, oik. Runoilija Lassi Nummi 2009

Viljamakasiinissa on kuumanakin kesäpäivänä ihanan viileää katsella Laila Pullisen upeita töitä. Rakennus on kahden ahvenanmaalaisen arkkitehdin vuonna 1912 suunnittelema ja luonnonkivet ovat läheiseltä pellolta kalkkilaastin avulla yhteen muurattuja. Suomessa vastaavia rakennuksia on vain 12 ja tilasta tulee mieleen Raaseporin linna. Makasiinissa on esillä viitisenkymmentä Laila Pullisen pienempää työtä. Tilassa on jännä tunnelma ja korkeus kiviseinineen antaa sinne upeat puitteet taiteelle.

Laila Pullinen - veistospuisto ja kotimuseon idyllisessä puistomiljöössä on hurmaava kesäkahvila Café Anja ja Annikki, jossa on tarjolla myös mm. Laila Pullisen resepteillä tehtyjä leipomuksia. Tarjolla myös kahvia, teetä ja virvokkeita. Minä herkuttelin raparperi-mansikkapiirakalla ja makoisaa oli. 

Veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna 31.elokuuta asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Ryhmäopastuksia järjestetään varauksesta. Museokorttikohde. Osoite: Sotungintie 4, Vantaa. 

 

Pinkspiration Barbie-näyttely on vallannut Turun Taiteen talon

 

Toukokuun  alussa törmäsin netissä vaaleanpunaiseen mainokseen, jossa kruunupäinen Englannin Kuningatar Elisabeth I:sen näköinen Barbie-nukke julisti "Kuningattaren käskystä koko Turku pinkiksi". Tähän pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin tuumailin joten KLIK-KLIK itse tapahtuman nettisivuille. Lisäinfo kertoi, että Turun Taiteen talolla avattaisiin 9.toukokuuta Pinkspiration Barbie-näyttely, joka jatkuisi aina 3.elokuuta asti. 

Minähän olen todella suuri Barbie-fani! Kävimme 2018 keväällä nuorimman kummityttöni kanssa katsomassa Kansallismuseossa "Barbie The Icon -näyttelyn", joka oli todella hurmaava historiallinen läpileikkaus 60-vuotiaasta nukkeikonista. 

"Kantava ajatukseni Barbien takana oli, että nuken välityksellä pikkutyttö voisi olla aivan mitä haluaa. Barbie on aina edustanut naisen valinnanvapautta." Ruth Handler, Barbien luoja 

Turun näyttelyyn olisi siis ehdottomasti päästävä joten ensimmäisen kesälomaviikon kunniaksi otettiin suunnaksi Suomen Turku. Taiteen talo on taide- ja kulttuurikeskus, joka toimii entisen Rettigin tupakkatehtaan tiloissa, osoitteessa Nunnankatu 4. Katu on Hämeenkadun ja Itäisen Rantakadun välinen pieni kadunpätkä, jossa sai auton kivasti varjopaikkaan. 

Toisella puolelta Nunnankatua löytyy Aboe Vetus Ars Nova sekä Rettigin palatsi. Minulle tuli mieleen hauskoja muistoja vuosia sitten pidetystä bloggaajapäivästä, johon sain osallistua todella mielenkiintoisessa sekä monipuolisessa historian ja nykytaiteen museossa. 

Pinkspiration -näyttelyssä esillä olevat Barbie-nuket ovat osa todella poikkeuksellista kokoelmaa. Entinen hammaslääkäri Ursula Kähäri aloitti Barbie-nukkejen keräilyn ihan sattumalta vuonna 2007 kun hän löysi Marilyn Monroe näköisen Barbien nettikaupasta. Yhden nuken ostettuaan hän jatkoi keräämistä ja tällä hetkellä Kähärin kokoelmassa on yli 7000 Barbie-nukkea! Turun Taiteen talossa on esillä 1830 nukkea. 

Ensimmäisen näyttelynsä hän piti Teijon Masuunissa jo 2007. Syksyllä 2023 Kähäri avasi yhdessä poikansa Mikon kanssa Tuurin Kyläkaupassa Barbie-näyttely mutta matka Espoosta Pohjanmaalle oli aikataulullisesti mahdotonta toteuttaa. Mutta Turussa onnistuin vihdoin näkemään Barbie-kokoelmasta osan. 

Barbie-nukke syntyi 9.3.1959 Winsconsin USA:ssa. Barbien oikea nimi on Barbara Millicent Roberts nuken keksineen Ruth Handlerin oman tyttären mukaan. Handler sai idean Barbie-nukesta kun hän Sveitsin matkallaan tutustui saksalaiseen Lilli-nukkeen vuonna 1956. Handler osti perheineen nuken patentin Amerikkaan. Tyttöjen nukkeleikkeihin tuli ihan uudenlainen ulottuvuus 60-luvulla. Vauvanukkejen lisäksi oli mahdollista leikkiä myös Barbie -nukeilla "aikuisten elämän koukeroita". Barbie-nuken motto oli alusta lähtien "You can be anything".

Astuessani Pinkspiration -näyttelyyn keräilijän poika Mikko Kähäri pyysi minua kiinnittämään huomiota vitriinissä olevaan Barbie-nuken laatikkoon sekä nimikirjoitukseen "Ruth Handler -94".

"Kaikki alkoi lapsuuden muistoista - ja kasvoi vuosien varrella intohimoksi, joka johti yhteen maailman suurimmista nukkekokoelmista. Kokoelman omistaja on eläköitynyt hammaslääkäri, jolla oli lapsena vain yksi Barbie-nukke - henkilökohtainen aarre, jonka hän osti Stockmannilta Helsingistä vuonna 1964 omilla säästämillään rahoilla." 

Vaaleanpunainen unelma - Tarina kokoelman takana 

Näyttelyyn oli rakennettu ikään kuin iso täytekakku, joka oli koristeltu Barbie-nukeilla. Kuvitteellinen kakku oli täynnä erilaisia Barbie-nukkeja pukeutuneina kauniisiin juhlavaatteisiin. Tuli mieleen olisiko kyseessä ollut peräti Barbien ja Kenin hääkakku koska bongasin kakusta muutamia hääpareja. Itselläni oli vain kaksi Barbie nukkea, joista ensimmäisen olin saanut tädiltäni/kummiltani Uma Aaltoselta ja nukke oli tuotu Jenkeistä. Ystäväni Ken-nukke oli minun Barbie-nukkeni poikaystävä meidän leikeissä. 

Näyttelyssä valokuvaaminen oli loisteputkien takia hieman hankalaa koska kaikki nuket olivat joko lasivitriineissä tai pleksien takana. Ymmärrän toki ettei nukkeja voi pitää esillä muuten. Pahoittelut kuvien osittaisesta huonosta laadusta. 

Kähärin keräily alkoi 2007 oikeastaan siksi, että hänen hammaslääkärin vastaanottotilassaan tapahtui ikävä vesivahinko. Kotioloissa ei potilaita oikein voinut hoitaa seuraavan kahden kuukauden aikana. Ehkä sattuma puuttui tässä kohtaa peliin koska hän sattui löytämään netistä vaaleanpunaisen mekkoon sonnustautuneen Marilynin näköisen Barbien, joka sytytti mielenkiinnon taas nukkeihin. Loppu onkin sitten historiaa ja yksi löytö avasi ovet keräilylle. Kähärin kokoelmassa on myös harvinaisempia keräilynukkeja, joita on tehty vain rajallinen määrä. 

Joséphine (1763-1814), Ranskan keisarinna ja Napoleon I: ensimmäinen vaimo. Valmistusvuosi 2005. 

Marie Antoinette (1755-1793), Ludwig XVI:n puoliso. Valmistusvuosi 2005.

Elisabeth I (1533-1603) Englannin ja Irlannin kuningatar, Tudor-suvun viimeinen hallitsija. 

Valmistusvuosi 2005.

Upeita olivat myös Barbie-nuket, jotka on tehty Euroopan historiallisista kuninkaallisista. Nuket kuuluvat Women of Royalty sarjaan ja ne ovat ns. Gold Label -keräilynukkeja. Jokainen nukke on numeroitu ja niitä on maailmanlaajuisesti 20000 tai vähemmän. Katselin ihan huvikseni minkälaisia summia nukeista pyydetään netissä ja Marie Antoinetten hinta oli selkeästi kallein eli pyynnöt 2600 $ - 3000 $. 

Pinkspiration Barbie-näyttelyssä on myös huippusuunnittelijoiden kuten Valentinon suunnittelema Barbie-nukke Haute Couture iltapuvussaan. 

Vuoden 2015 MET Gaalassa Rihanna esiintyi kiinalaisen muotisuunnittelija Guo Pein suunnittelemassa keltaisessa samettiviitassa, jota koristivat turkikset ja kirjonta. Puvun laahusta kannatteli muistaakseni kolme miestä koska se painoi 25 kg. Taiteen talon näyttelystä löytyi sama puku Barbien päältä. 

Yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Bob Mackie on tunnettu näyttävistä ja ylellisistä luomuksistaan, joita mm. Cher, Diana Ross ja Carol Bennett ovat käyttäneet. Mackie aloitti yhteistyön Mattelin kanssa 1990, jonka jälkeen hän onkin suunnitellut Barbie keräilynukkeja. 

Barbie-nukke kokoelmaan on päätynyt myös lukematon määrä julkisuudenhenkilöitä kuten mm. Marilyn Monroe, Cher, Elvis, Farrah Fawcett, Audrey Hepburn, Julie Andrew. 

Keräilijä Ursulan Kähärin oma lempi Barbie-nukke näyttelyssä on Wind Rider, jonka on suunnitellut Sharon Zuckerman vuonna 2006. Wind Rider nukke edustaa Amerikan alkuperäiskansojen naista, joka vaeltaa kunnioittavasti pyhällä maalla, joka on täynnä esi-isien viisautta ja perintöä. Wind Riderin asu on upeasti koristelu kotkansulilla ja hänellä on unisiepparikorvakorut korvissaan. Vasemmanpuoleisen kuvan olen lainannut netistä. 

Harvinaisten Barbie-nukkejen tilaaminen Suomeen ei onnistu ilman suhteita Yhdysvaltoihin. Kähäri sai juuri ennen näyttelyn avaamista toukokuussa edesmenneen japanilaisen pop-taiteilija Keiichi Tanaamin (1936-2024) hyvin värikkään Barbien näyttelyynsä. Tanaami ei itse valitettavasti ehtinyt nähdä suunnittelemaansa nukkea valmiina ennen kuolemaansa. 

"Barbie on muistuttanut aina sellaisista arvoista kuin sukupuolten välinen tasa-arvo, itsensä kehittäminen, etninen, kulttuurinen ja terveydentilasta riippumaton yhdenvertaisuus, monimuotoisuuden kunnioittaminen, kulttuurin arvostaminen sekä perheen ja ystävyyden merkitys."

Pinkspiration näyttely on avoinna 3.elokuuta asti klo 11-18, peruslipun hinta 15 € ja lisätietoja lippuhinnoista löydät tästä. Jos haluat voit tilata erillisen opastuskierroksen ota yhteyttä mikko.kahari@barbitaivas.fi. Ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely. eli Tästä linkistä voit kurkistaa minun vierailuuni Kansallismuseon Barbie The Icon -näyttelyssä 2018.