Maalaistyttö sisälläni

Olen syntynyt Helsingissä mutta viiden ensimmäisen elinvuoteni jälkeen olen aina asunut Espoossa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Opiskeluaikoina piipahdin hetkellisesti Etelä-Haagassa kunnes taas palasin takaisin espoolaislähiöön. Lähiöasumisen yksi hyvä puoli on ympäröivän luonnon läheisyys, koiran ulkoilutusmaastot heti kotiovelta ja runsas pieneläinkanta pihapiirissä. En tiedä osaisinko edes asua kantakaupungissa tai Helsingin hulinassa? 

Toisaalta kaipaan ympärilleni palveluita, kulttuuria, ravintoloita, kauppoja, elämän kiireisyyttä mutta silti osa minusta rakastaa myös maaseudun rauhaa, vihreyttä, luontoa ja eläimiä. Varsinkin kesällä haluan oikeasti maaseudulle bongailemaan vielä leppoisampaa elämänmenoa ja ennen kaikkea ihania lehmiä.

Parin viikon takaisella Malmgårdin kartanoreissulla oli pysäytettävä auto ja päästävä hetkeksi "juttelemaan mukavia" tämän lehmäjoukkion kanssa. Lehmät varmaan luulivat, että tuon niille ruokaa vaikka itse halusin ajatella, että tulivat joukolla kertomaan kesäkuulumisia kaupunkilaiselle. 

Siinä me sitten tuijottelimme toisiamme hetken aikaan ja jutustelin lehmille kun muut matkalla mukana olleet istuivat autossa miettien "Onkohan tuolla kaikki muumit laaksossa?".

Minä vain olen tällainen eläimille juttelija :D ja äärimmäisen eläinrakas sellainen.

Pari viikkoa sitten olin asiakastapaamisessa Kylmälän kartanossa ja tulomatkalla huomasin ihania laiduntavia hevosia niityllä, joten auto taas parkkiin tienlaitaan ja ihailemaan liinaharjoja siihen aidan taakse. Viereeni pysähtyi hetken kuluttua toinen auto, josta tuli ulos hieman vanhempi mies kysyen "Oletko sinä eksynyt? Tarvitsetko apua?" Vakuutin, että kaikki oli hyvin ja vain fiilistelin maaseutua. Minusta oli ihanaa kun tämä setäihminen totesi "Sen verran upeaa tämä onkin, että voit ihailla vapaasti ja täällä olisi lavatanssitkin tulevana lauantaina." Kiitin kohteliaasti ja ilmoitin etten valitettavasti pääse lavatansseihin Karskogiin.

Kyllä hevosillekin voi jutella mutta nämä veijarit söivät kyllä sen verran keskittyneesti ruohoa ettemme päässeet kovin syvällisiin tarinoihin.

Kesämaisema on täydellinen jos siinä on heinäseipäitä ja niitähän löytyy myös Helsingistä tai siis Tuomarinkylän kartanon pelloilta. Paljon mieluummin katson tätä suomalaista perinnemaisemaan kun valkoisia, muovisia tuorerehupaaleja pelloilla. Kun ajoimme Poriin jazzeille näin jossain matkan varrella peltoaukean, joka näytti siltä kuin sinne oli hajonnut iso jättiläisen kaulanauha ja kaikki helmet hujan hajan. Hassulta se näytti ja eivät vain sovi pellolle. Tosin heinää ei enää nosteta seipäille kuivumaan mutta ihana fiilistellä kuitenkin heinäpellolla....

Tässä virallinen "EU-tarkastaja" tutkii ovatko heinäseipäät rivissä ja tasakokoisia :) Kovasti oli myös nuuskittavaa...

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
Kuinka onnellinen voikaan olla hän,
Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa

Kivistön asuntomessujen satoa - vol.1

Tässä jo lupailinkin teille postausta asuntomessuilta, joilla kävin jo viime viikon alkupuolella mutta lomakiireiltäni ehdin nyt lunastaa lupaukseni. Olen selaillut messukuvia ankaralla kädellä läpi ja yrittänyt valita kohteita, jotka kiinnostivat minua eniten. Taloja sekä interiöörejä, joissa oli hyvä tunnelma ja ne puhuttelivat minua.

Kohde 14, Kontio Harunire

Pidin talon materiaaleista ja sisustuksen vaaleudesta, jota on terästetty ripauksella mustalla. Paljaat hirsiseinät toivat minulle mieleen vapaa-ajan asunnon mutta ne sopivat tähän japanilaissuomalaisen perheen kohteeseen erittäin hyvin. Kalusteet olivat ilokseni suomalaisia klassikoita mutta silti talossa on myös japanilaisuutta ripaus mukana. Kauniin harmoninen interiööri!

Kohde 19 Vivola

Vaaleilla linjoilla oltiin myös tässä kohteessa. Keittö-olohuonetilaan laskeutuvat valkoiset melkein kuin ilmassa leijuvat portaat olivat kaunis yksityiskohta tilassa. Väenpaljouden takia en onnistunut saamaan niistä kunnollista kuvaa. Huoneissa valtavasti valoa ja tilantuntua sekä kauniita puupintoja.  Sisustuksessa Vitraa, Artekia, Woodnotesia, Asunia - klassikoita ja kerroksellisuutta. Hauska erillinen "pihasauna" ja betoninen terassipöytä.

Kohde 20A Kristallikuutio

Kohteen sisustussuunnittelusta oli vastannut asukaspariskunta. Kalusteet olivat vaaleita ja keveitä. Huonetilat vähäisen kalustuksen takia ilmavia ja valoisia. Mukavasti klassikoita ja mustavalkoisuutta myös. Sisustus ehkä omaan makuuni liian pelkistetty mutta silti tämä miellytti minua ja asukkaat olivat selvästi tehneet talosta itsensä näköisen - plussaa siitä. Pohjakerroksen spa-osasto ja oma kuntosali olivat sitä luksusta tähän taloon.

Kohde 25 Deko 165

Nelihenkisen perheen skandinaavisen vaalea koti, jota oli terästetty petrolinsinisillä yksityiskohdilla. Pidin siitä, että jopa kylpyhuonetilojen kaakeleissa oli samaa sinistä värimaailmaa. Rouheita taloon suunniteltuja tapetteja, hauskat pisamaiset valaisimet, jotka kruunasivat kahden kerroksen korkuisen olohuonetilan. Tässä kohteessa oli iso terassi, josta pidin. Tosin tuntui, että tontit olivat melko pieniä, joten naapurisovun on säilyttävä Kivistön alueella.

Kohde 32 Planiatalo Amanda

Tässä talossa on kotoisa ja mukavan asuttava fiilis. Sisustuksessa oli käytetty paljon luonnonmateriaaleja, rouheita puupintoja pöydissä, avaraa tilantuntua, kahden kerroksen korkuinen olohuonetila ja seinillä jänniä akustiikkapaneeleita luomaan miellyttävää äänimaisemaa korkeaan tilaan. Maalaukselliset akvarellisävyt olohuoneen tekstiileissä. Takkapuut oli sisustuksellinen yksityiskohta. Yläkerran makuuhuoneen tapetti oli myös ylellisen tuntuinen.

Tässä ensimmäiset viisi taloa. Jatkoa seuraa...

Kirjurinluodon kova naistrio

Perjantaina oli aika ottaa suunnaksi Pori, Kirjurinluoto ja jazzit. Ehkä muistatte, että viime vuonna haaveilin yöpyväni Porissa seuraavien jazzien aikaan mutta heräsin liian myöhään joten kaikki majoitukset oli jo täyteen buukattu. Tulisi siis taas yhden päivän ajokeikka Poriin ja takaisin kuten viime kesänäkin. Matkaseurana minulla oli Kuala Lumpurista Shanghaihin bloggaaja Sari, joka viettää kesää nyt Suomessa ennen paluutaan takaisin Aasiaan.

Me tytöt olimme varautuneet sadesäähän koska Pekka Pouta lupaili ainakin iltapäivälle kovia ukkoskuuroja Poriin. Pääkaupunkiseudulla oli myös aamulla satanut melko rankasti ja jopa ukkostanut. Otimme mukaan lippalakkia, sadeviittaa ja lämmintä vaatetta mahdollista taivaalta tulevaa suihkua vastaan. Menomatkalla Kokemäen kohdalla vettä tuli kuin joku olisi avannut vesihanat täysille mutta lähestyessämme Poria aurinko helotti täydeltä taivaalta ja ilma oli äärimmäisen kaunis. Tosin Kirjurinluodolla tuuli melkoisesti muttei se kyllä meidän tyttöjen menoa haitannut. Ja vaatetuskin osui ihan nappiin vaikkei niitä sadevaatteita tarvittukaan.

Kirjurinluoto oli täynnä iloista jazzkansaa ja picnic huopia, retkituoleja ja pöytiä näkyi pitkin nurmikoita. Edelleen minua hieman ärsyynnytti käsilaukkujen ja kassien loputon penkominen alueelta toiselle siirryttäessä mutta jos omia juomia ei enää saa Kirjurinluotoon tuoda ei kai sitä muuten voida valvoa. Lisäksi meidän tiukka alkoholilainsäädäntö pakottaa tarkistamaan ettei kukaan lähde juoma kädessä rajatun anniskelualueen ulkopuolelle. Porin Jazz juhli 50-vuotispäiviään joten onnea vaan jazzfestivaalille, joka on tullut keski-ikään. ONNEA!

Ja sitten odottamani kovan naistrion ilta alkoi päälavalla. Jännä juttu, että peräkkäin tulisi kolme valovoimaista brittinaista. Ensimmäisenä lauteille nousi energinen ja upean ääneen omaava Jessie J. Täytyy sanoa, että melkoista tykitystä Jessie J:n meno lavalla oli. Mieletön lavapreesens ja pidin suunnattomasti hänen humoristisista - hieman erikoisistakin - jutuistaan musiikin lomassa. 

Viimeistään yleisön riehaantui siinä vaiheessa kun Jessie J esitti radiohittinsä Price Tag ja Nobody's Perfect. Käsiä nousi ilmaan ja yleisö lauloi kuorossa Jessien kanssa. Selkeästi lavan edessä oli myös tässä vaiheessa nuorempaa jazzkansaa kuin seuraavien artistien esiintyessä.

I still fall on my face sometimes and I
Can't color inside the lines 'cause
I'm perfectly incomplete
I'm still working on my masterpiece and I
I wanna hang with the greatest gotta
Way to go, but it's worth the wait, no
You haven't seen the best of me
I'm still working on my masterpiece and I

Jessie J, Masterpiece

Energinen lavashow sai jopa mustan verkkopaidan lentämään nurkkaan ja loppukonsertti oltiin sitten bikinilinjalla :) Upea nainen, mahtava ääni ja pidin ihan valtavasti. Porin jazzit on kyllä sellainen tapahtuma, että siellä aina törmää tuttuihin kuten tälläkin kertaa. Äärimmäisen kiva oli nähdä Petteriä, Ireneä ja Johannaa. Kiitos Johanna Sol-seurasta. Otin sitten oluenkin vaikken koskaan yleensä juo olutta. Ja Lokkilava oli mielenkiintoinen paikka. 

Seuraava päälavan brittinainen oli verhoutunut pitkään, tyylikkään mustaan iltapukuun ja huippukorkeisiin kenkiin, jotka eivät kyllä tuntuneet yhtään haittaavan hänen showtaan. Paloma Faith ja naisen valtava vaalea kiharapilvi laskeutuivat diivamaisesti valkoiset portaat lavan etureunaan ja sitten alkoi svengata. Ihanan keimailevaa energisyyttä, iloa, kujeilevia ilmeitä ja mikä puhallinsetillinen miehiä. Naisbasisti oli piste iin päälle.

Ylläolevan kuvan postasin kesken konsertin Instagram tililleni "marjoaa" eli sitä kautta voitte seurata myös Marjon matkassa blogin tapahtumia. Huomasin myöhemmin, että #visitpori oli repostannut kuvani omille Insta sivuilleen. Olen niin ylpeä tästä Lumia 1020 näpsäisystäni kun oli kelvannut heillekin :) Olimme muuten ihan lavan edessä kaikkien kolmen esiintyjän kohdalla ja äärimmäisen hyvillä paikoilla.

Paloma Faith teki kierroksen myös ihan meidän editsemme mutta tämän parempaa kuvaa en valitettavasti saanut hänestä napattua. Ihanan hymyilevä ja pirteä nainen!

Paloman hittibiisi Can't Rely On You sai jazzkansan viimeistään sekaisin. Käsittämätöntä miten Paloma pystyi hyppimään korkeilla koroillaan niin elegantisti. Sain pari kuvaa pomppivasta artistista mutta edessämme liikkuva kameramies pilasi valitettavasti ne otokset.

 I just can't rely on you
I just can't rely on you
Yeah, you got that good stuff but that don't last (no way)
So I just can't rely on you

Paloma Faith, Can't Rely On You

Ja kunnon showdiivan tavoin noustiin myös laulamaan valkoisen flyygelin päälle. Tyylillä ja elegantista sekä nousu että laskeutuminen. Ihailtavaa! Itse en moiseen olisi kyllä pysynyt kapeassa iltapuvussa ja kengissä....

Kävelimme ennen seuraavaa esitystä syömään hotdareita kun nälkäkin alkoi jo olla ja katselimme kaiholla VIP-teltan ihania istuimia. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli ihan vain vähän lepuuttaa konserttijalkoja ennen seuraavan esiintyjän aloittamista. Kutsua VIP-alueelle odotellen...

Illan viimeinen brittinainen oli voimakasääninen Emeli Sandè. Jos kaksi aiempaa artistia oli liikehtinyt pitkin lavaa edestakaisin Emeli seisoi lähes paikoillaan tunnelmoiden pimenevässä Porin illassa. Sandèn soulballadit olivat tunteellisen koskettavia. Lämmin, syvältä kumpuava ääni!

Lavalla ei ollut muuta rekvisiittaa kuin takaseinään heijastettu Emeli Sandè teksti. Tyylikästä!Taitavia naisia Emelin taustakuorossa ja he pääsivät esittämään keskenään yhden soulbiisin.

Itselleni tulee aina kylmät väreet ja nousen kananlihalle kappaleesta Read All About It ja niin kävi jazzeillakin. Mikä ääni ja kappale ja tulkinta.

So come on, come on
Come on, come on
You've got a heart as loud as lightning
So why let your voice be tamed?
Maybe we're a little different
There's no need to be ashamed
You've got the light to fight the shadows
So stop hiding it away
Come on, come on

Emeli Sandè, Read All About It

Ihan mieletön päivä ja ilta Porissa. Kiitos Jessie, Paloma ja Emeli ♥

Seuraavat viikot kuuntelen teitä kaikkia vuorotellen ja fiilistelen Poria...

Kiitos myös Sarille mukavasta seurasta :)