tammikuuta 14, 2020

Ravintola Lasipalatsin blinikausi on alkanut - omnomnom

Lehdistötilaisuus Raflaamo 

Varma merkki uuden vuoden alkamisesta on Ravintola Lasipalatsin perinteiset bliniviikot! Olen lukemattomia kertoja istunut ravintolan vihreässä Palmusalissa herkuttelemassa blinejä tammikuussa. Ravintola Lasipalatsi toi 2000-luvun alkupuolella tämän alunperin venäläisen aatelisten suuren herkun, rasvaisen tattarikakun eli blinin ruokalistalleen. Bliniviikkoja mainostettiin kaksikymmentä vuotta sitten näyttävästi sanomalehdissä jotta Lasipalatsin herkut löydettäisiin. Ja ne todella löydettiin joten perinne jatkuu yhä edelleen. Tänä vuonna bliniviikkoja vietetään Lasipalatsissa aina 28.3. saakka.


Alunperin vain väliaikaiseksi basaarirakennukseksi vuonna 1936 avattu Lasipalatsi on todellinen funkkishelmi. Lasipalatsin peruskorjaus valmistui maaliskuussa 2017 ja samalla avautui myös upeasti saneerattu ravintolatila. Tässä ravintolasalissa on historian havinaa ja tuulahdus menneisyydestä. Näitä arvokkaita, vuosikymmeniä muuttomattomina säilyneitä sisätiloja on Helsingissä vähän. Onneksi Ravintola Lasipalatsi on säilynyt ja remontissa sen pilareiden metallisävytkin on upeasti uudistettu. 


Mutta palataanpa takaisin herkullisiin blineihin! Löysin vanhan Hesarin artikkelin, jossa kerrottiin näin "Ensimmäiset maininnat blineistä ovat vuodelta 1860 Helsingfors Tidningarissa, kerrotaan Hotelli- ja ravintolamuseosta." Varmasti blinejä on syöty Helsingissä jo satojen vuosien ajan eli siis yhtä kauan kun kaupungissa on asunut venäläisiä. 

Nykyään suomalainen ja venäläinen blini kuitenkin eroavat aika paljon toisistaan. Meillä Suomessa blini on pysynyt muuttumattomana kun taas venäläisestä versiosta on tullut ohut, rapea lettu, joita Venäjällä nautitaan pikaruokana. Blinenä voidaan itänaapurissa nauttia myös ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä. Venäjällä kutsutaan meidän "suomalaisia blinejä" nimellä "olad". 


Blinit kuuluvat talveen ja Venäjällä ennen kaikkea myös laskiaisperinteeseen. Varsinkin Venäjällä ennen paastoon laskeutumista on tehty rasvatankkausta, jotta pystytään paastoamaan seuraavat 40 päivää aina pääsiäiseen saakka. Meillä Suomessa blinikausi alkaa jo tammikuun alussa kestäen muutamia kuukausia ja monissa ravintoloissa saa bliniherkkuja ympäri vuoden. 


Ravintola Lasipalatsin bliniresepti on pystynyt muuttumattomana jo 20 vuotta! Voissa rapeaksi paistettu blini raikkaalla smetanalla sekä kotimaisella mädillä on alkuvuoden herkku, joka lämmittää ihanasti talvisia vatsoja. Pisimmät blininpaistoperinteet löytyvät ravintola Lasipalatsista, jossa pienet valurautapannut ovat kuumenneet talvi toisensa jälkeen.


Ravintola Lasipalatsin keittiöpäällikkö Petri Simonen kertoi, että "tattarijauhoista, maidosta, hiivasta ja sokerista sekoitettua taikinapohjaa hapatetaan jopa kolme vuorokautta ennen muiden ainesosien lisäämistä. Näin syntyy kuohkea taikina." Ja pakko tunnustaa, että nämä blinit kyllä maistuivat taivaallisen hyviltä.


Ravintola Lasipalatsin blinilistalta voi valita blinin suosikkilisukkeellaan tai tilata valmiin valikoiman. Suosituin annos on ‘Syö blinejä niin paljon kuin jaksat’ kuudella erilaisella täytteellä hintaan 30 euroa. Vaikka blinit ovatkin herkkuani niin kaksi Lasipalatsin bliniä oli maksimimäärä itselleni. Saimme kuulla keittiömestarilta, että "eräs nuori herra olisi nautiskellut kerralla 13 bliniä!" Huh huh!


Mitä lisukkeita blineille sitten on tarjolla? Monien suosikkilisuke muikunmäti tulee Saimaalta ja sillä on D.O.Saimaa -merkki, joka kertoo tuotteen maantieteellisen alkuperän ja on tae sekä laadusta että vastuullisesta tuotannosta. Kotimaisen mädin lisäksi ravintoloiden lisukelistalta löytyy niin Pielisen savumuikkuja, Myrttisen suolakurkkuja, suomalaista riimihärkää kuin kotimaista metsäsienisalaattia. Omnomnom! 


Tämä bliniannos tarjoiltiin vegaanisena versiona vieruskaverilleni Lasipalatsin kabinetissa. Näiden blinien lisukkeina tarjoillaan muun muassa kaurajugurtista ja vegaanisesta majoneesista kehiteltyä smetanaa, punajuuri-omenatartaria ja pikkelöityjä kasviksia. Tästä voit kurkistaa tarkemmin blinivaihtoehtoja ja lisukkeita. 

Kaikki Ravintolakolmion ravintoloissa tarjoiltavat blinit ovat laktoosittomia. Gluteenittomia blinejä saa pyynnöstä. Upea juttu!

Kuva Finna

Jälkiruokana kevyesti greippiä, paahdettua valkosuklaata ja avokadoa. Juuri sopivan pieni jälkkäri ja tuo avokado oli hyvä päätös bliniaterialle. Toki jos vatsa vielä vetää niin À la carte -listalta löytyy muitakin vaihtoehtoja jälkiruoaksi. 


Ravintola Lasipalatsin lisäksi blinejä on tarjolla Meripaviljongissa, Suomenlinnan Panimolla, Juttutuvassa, Graniittilinnassa, Weeruskassa ja Casa Maressa. Ravintola Meripaviljongissa katetaan sunnuntaisin myös suosittu blinibrunssi.

Kotiin lähti tyytyväinen blinifani vatsa pulleana! 
Kiitos ihanasta blinihetkestä Ravintola Lasipalatsille. 

tammikuuta 11, 2020

Klassinen sininen on Pantonen vuoden 2020 väri


Pantonen vuoden 2020 väri on klassinen sininen ja ihan tarkasti se on Classic Blue 19-4052. Väri julkistettiin jo 2019 joulukuun alkupuolella New Yorkissa. Koska täällä blogissani kaikki oli enemmän tai vähemmän punaista jätin "sinisen postauksen" vasta nyt tammikuun alkuun. Jouluhullun blogiin ei sininen mahtunut mukaan :) Pantonen väri-instituutti on muuten jo vuodesta 2000 valinnut aina vuoden värin, 
Manola Blahnik

Valittu väri määrittelee trendejä ja väri näkyy myös markkinoinnissa, muodissa, blogeissa,  catwalkeilla ja sisustuksessa. Olen ainakin kerran aiemmin kirjoitellut Greenary sävystä, joka vuonna 2017 oli vuoden väri. Usein myös sisustusaiheisten postausten yhteydessä olen viitannut näihin mystisiin Pantonen väreihin. 

Viime vuoden väri oli elävä koralli / Living coral (Pantone 16-1546), jota näkyi mm. Tukholman huonekalumessuilla vuosi sitten todella paljon. Tikkurila oli silloin nimennyt omaksi vuoden värikseen Flamingo K319. Jännä juttu, että tänä vuonna Tikkula on valinnut vuoden värikseen H300 Lemonade, joka poikkeaa täysin Pantonen linjasta. Toisaalta muotimaailmassa keltaista näkyy myös tulevassa SS 2020 vaatetuksessa ja asusteissa. 



Aika hassu yhteensattuma on se, että minä kirjoittelin tänne blogiin jo marraskuun 2019 loppupuolella Manola Blahnikin kengistä. Silloin iskin SS 2020 kenkiä netistä selatessani silmäni juuri "sinisyyteen", jota Manoloissa näkyi jo. Olin jo aiemmin itse miettinyt alkaako minulla taas "sininen kausi" kun omaan sisustukseen oli ilmestynyt uudelleen sinistä mm. Fanni K:n matto. 

Sininen on värinä klassinen ja varmasti lähes jokaisen suomalaisen vaatekaapista löytyy jotain sinistä. Klassinen sininen on rauhoittava väri. Sininen värinä herättää myös luottamusta. Business pukeutumisessa sininen ja musta ovat molemmat turvallisia värejä, jotka tekevät  asusta asiallisen ja henkilöstä myös uskottavan. 

Ryan Roche SS 2020

Sininen väri on myös sekä taivaan että veden väri. Värinä sininen mielletään myös viileäksi ja usein makuuhuoneen sävyistä löytyy sinistä. Sininen ja sen sävyt kodinsisustuksessa kertovat minusta myös siitä, että kodin ilmapiiri on seesteinen ja romanttinenkin. Laivasto, univormut ja sininen kuuluvat myös yhteen. Sininen on myös virkavallan ja poliisien asujen väri.

Värissä on myös kuninkaallisuutta ja se onkin yksi klassisista heraldisista väreistä, joita käytetään vaakunoissa. Siniverisyydellä on aikoinaan tarkoitettu juuri aatelisia. Käsite on syntynyt siitä, että yläluokan vaalean ihon läpi kuulsivat verisuonet, kun taas päivettyneiden peltotyöläisen suonia ei nähnyt. Alun perin ilmaus onkin peräisin espanjankielestä "sangre azul". 


Meillä Suomessa on muuten yksi sinisen sävy, joka on rekisteröity väritavaramerkiksi. Legendaarinen "Fazerin sininen" hyväksyttiin 30.4.2001 ensimmäiseksi väritavaramerkiksi. Edellä mainittu tarkoittaa sitä etteivät muut suklaantuottajat saa käyttää tätä samaa värisävyä omissa pakkauksissaan Suomessa. Käärepaperin sininen on kyllä todella legendaarinen sävy. Se on minusta hyvin suomalainen ja värin tunnistaa vierailla lentokentillä tax free myymälöissä jo kaukaa. 


Otan tämän vuoden värin mielelläni vastaan ja luulen, että tämä vain vahvistaa "sinisen kauteni" jatkumista. Portugalin matkoillani olen vuosia sitten nähnyt niin kauniita sinisiä kaakeliseiniä, että melkein kyyneleet nousivat silmiin. Niiden innoittamana omassa kylpyhuoneessani on sininen mosaiikkilattia. Intiaan en varmaan koskaan uskalla matkustaa katsomaan Jodhpurin sinistä kaupunkia Rajasthaniassa mutta Santorinin sinisyyden haluan joskus nähdä. 



Mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella on vuoden väristä? 
Onko sininen suosikkisi vai inhokkisi? Onko omassa sisustuksessasi jotain sinistä? 








tammikuuta 09, 2020

Amos Rexin Birger Carlstedt näyttelyyn ehtii vielä kuluvalla viikolla


Amos Rexin Birger Carlstedtin elämäntyötä esittelevään näyttelyyn ehtii vielä kuluvan viikon aikana. Näyttely avautui jo 11.lokakuuta ja viimeinen mahdollisuus nähdä se on 12.tammikuuta. Amos Rexin näyttely uhkasi jo mennä minulta melkein ohi suun joulun ja vuodenvaihteen tohinoiden takia. Eilen työpäivän jälkeen ehdin kuitenkin ihailemaan Kultaisen Kissan Le Chat Dorén lisäksi paljon upeaa muutakin. Näyttely käsittää Carlstedtin koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konkretistiseen kauteen saakka. Tätä näyttely ei kannata jättää väliin!

"Näyttely perustuu Amos Rexin kokoelmaan, joka on saatu testamenttilahjoituksena Birger Carlstedtilta ja hänen puolisolta, konserttipianisti France Ellegaardilta."

Birger Carlstedt 1907-1975


Suurena funkkisfanina aloitin näyttelykierroksen totta kai Le Chat Doré -kahvilasta. Carlstedt suunnitteli Suomen ensimmäisen funkkisinteriöörin Unioninkadulle vuonna 1929 avautuneeseen kahvilaan. Amos Rexin näyttelyyn tämä Kultaisen kissan -kahvilan sisustus on rakennettu uudelleen. Kahvilassa on mahdollista herkutella "kieltolain tunnelmissa". Valitettavasti minun vierailuni aikana kahvilassa ei juurikaan ollut tilaa istahtaa alas joten en "nauttinut kovaa teetä".


Kahvila avattiin lokakuussa 90 vuotta sitten täsmälleen samana päivänä kun Amos Rexin näyttely avautui. Birger Carlstedt suunnitteli ajan hermolla olevan kahvilatilan yhdessä arkkitehti Karl Malmströmin kanssa. Ravintoloitsija Amanda Carlstedt toimi kahvilan ravintoloitsijana ja hän oli Birger Carlstedtin äiti. Kahvilan sisustus oli sen ajan Helsingissä ja Suomessa sensaatiomaisen moderni.

Kahvila sai aikoinaan erittäin hyvän vastaanoton mutta kieltolain aikaisessa Suomessa se ei menestynyt joten valitettavasti kahvila lopetti toimintansa ja katosi. Kahvilasta "joka oli tuulahdus Pariisista" on jäljellä vain Carlstedtin guassisuunnitelmia ja valokuvia. Kahvilan yhteydessä oli myös Venäläinen kabinetti (vasen alakuva), joka on toteutettu näyttelyyyn lisätyn todellisuuden tekniikalla.


Kultaisen kissan -kahvilan lattiamaalausta pidetään Suomen taidehistoriassa yhtenä ensimmäisistä konstruktivistisista taideteoksista ja sisustusta yhtenä ensimmäisistä funktionalistisista kohteista. Sisustus edustaa bauhauslaisuutta, jossa käyttötarkoitus ja lavastukselliset elementit yhdistyvät. Tämä oli alkua Carlstedtin kuvataiteilijan uralle sekä myös myöhemmin alkaneelle teatterilavastuksen ajalle.


Olen viimeksi käynyt Amos Rexissä museon avajaispäivänä jolloin teamLab -näyttelyssä tässä näyttelytilassa oli ihan erilainen tunnelma. Ihmettelin katon jänniä valkoisia "palloja" joihin en silloin edes osannut kiinnittää huomiota. Edelleen olen sitä mieltä, että Amos Rex on WOW-arkkitehtuuria parhaimmillaan! Vähän harmitti kun huomasin, että tänään 9.tammikuuta olisi ollut kuraattorikierros Amos Rexissä ja itse näyttelystä olisi ihan varmasti saanut vielä enemmän irti.

Birger Carlstedt, Harlekiini 1938, öljy kankaalle / Sirkus 1937, öljy kankaalle

Sirkus puhutteli modernismin taiteilijoita ja näyttelyssä onkin esillä Birger Carlstedtin kolme erilaista hänen sirkusaiheista tauluaan. Taiteilijoita kiehtoi sirkukseen liittyvä dramaattisuus ja värikkyys. Töistä minua miellyttää eniten Sirkus ja sen "punaiset upeat sävyt".

Birger Carlstedt, Eläintenkesyttäjä ja tiikereitä 1938. öljy kankaalle 

Birger Carlstedt oli lapsuudesta saakka viettänyt kesiä Espoon Matinkylän Nokkalassa, jonka huvilaidylli näkyy mm. tässä Picnic -maalauksessa. Näyttelyssä kerrotaan, että inspiraatio tauluun olisi saatu ranskalaisen Èdouard Monet'n tunnetusta teoksesta Aamiainen nurmikolla.

Amos Rexin esittelyteksteissä mainittiin myös arkkitehti Lars Sonckin Amanda Carstedtille piirtämästä "Villa Carlstedtistä" ja Birger Carlstedtin funkkistyylisestä "Villa Fyrenäsistä", jotka molemmat löytyvät vielä Nokkalasta. Otan tavoitteeksi nähdä nämä rakennukset jossain vaiheessa. Nokkalan Majakka on tuttu paikka joten sinne täytyy tehdä taas kahvitteluretki. Nokkalassa on siis muutakin nähtävää kuin "se minkki".

Birger Carlstedt, Picnic 1934, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Asetelma 1934, öljy kankaalle

Birger Carlstedtin taulujen värikkyys puhutteli ja piristi kummasti harmaana sadepäivänä. Jopa kellarissa itäneet perunat sinisen emaliämpärin kera näyttivät äärimmäisen kauniilta. Carlstedtin tauluissa on hyvin arkisia aiheita kuten vihanneksia, kukkasia ja taulussa "Köksä" keittäjä leikkaamassa kinkkua. 


Birger Carlstedt, Perunakellari 1945, öljy kankaalle

Birger Carlstedt matkusti Pariisista Pohjois-Afrikkaan Marokkoon vuonna 1938. Marokko oli Algerian ohella yksi Ranskan alusmaista ja sinne tehtiin turistimatkoja. Carlstedt rahoitti matkansa kirjoittamalla Hufvudstadsbladetiin. Parin kuukauden matkasta syntyikin 100 luonnosta ja toistakymmentä värikästä öljyvärimaalausta myöhemmin. 

Birger Carlstedt Marokkolainen 1938, öljy kankaalle / Nainen vihreässä 1938, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Kaivolla 1939, öljy kankaalle

Birger Carlstedt, Uponnut katedraali 1949, öljy kovalevylle

1940-luvulla Birger Carlstedtin maalauksissa alkaa näkyä paluuta abstraktiin esitystapaan. Vuotta 1950 on pidetty jakajana esittävän ja abstraktin kauden välillä. Tälle ajalle ajoittuu maalaus Uponnut katedraali. Maalauksen nimi viittaa Claude Debussyn samannimiseen sävellykseen La Cathedrale Engloutie, joka puolestaan perustuu bretagnelaiseen legendaan Ys-kaupungin vajoamisesta mereen. 


Amos Rexin yhden salin seinällä on valtava ja erittäin vaikuttava Birger Carlstedtin Aamusta iltaan -maalauksen projisointi. Vuonna 1949 Carlstedt tekee seinämaalauksen A. Ahlström Oy:n tehtaan Kauttuan tehtaan ruokasaliin. Alkuperäinen teos on 12,5 m pitkä ja 2,5 m korkea - projisoitu teos on vähän pienempi. Teos kuvaa vuorokauden kiertoa ja ihmisiä viettämässä aikaa rentoutuen. Teoksen esittävä aihe on tyylitelty kubistisella tavalla.

Esillä on myös Birger Carlstedtin tekemiä luonnoksia aiheesta. Allaolevassa valokuvassa ylin on "luonnos" ja alempi "varhainen luonnos". Työ on erittäin vaikuttava ja olisin voinut seisoa sen edessä vain katsellen. Halusin valita myös osan siitä tuonne postauksen otsikkokuvaksi. Kubistisessa tyylissä on jotain todella kiehtovaa!



Birger Carlstedt oli taiteilijana äärimmäisen monialainen. Hänen tuotantoonsa kuuluu maalausten lisäksi myös muotoilua, puvustusta, lavastusta ja sisustukseen liittyviä teoksia. Näyttelyssä on esillä todella kauniita 1920-luvun lopulta Pariissa tehtyjä muotipiirustuksia. Myös taiteilijan maalaustarvikkeita on nähtävillä ja hänen kuuluisa "väripianonsa", jonka avulla Carlstedt tutki erilaisia väriyhdistelmiä.





Birger Carlstedtin "väripiano"

Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen näyttely!


tammikuuta 07, 2020

Kulttuurinälkä iski ja samalla otin haltuun KARE Designin Ainoassa


Kauppakeskus Ainoa avasi ovensa jo lokakuun loppupuolella mutta minä piipahdin siellä vasta joulukuun viimeisinä päivinä. Jouduin harmikseni jättämään väliin Ainoan virallisen avajaistilaisuuden toisen päällekkäisen menon takia. Minua kutkutti jo silloin eräs tietty Ainoaan ja Suomeen rantautunut sisustusliike, jonka valikoimaan olen kuolannut jo vuosia. Mutta kahdessa paikassa ei vain voi olla yhtä aikaa joten liike jäi hautumaan mieleen.

Lähes poikkeuksetta minä herään vuoden lopussa siihen, että hallussani on nippu käyttämättömiä virikeseteleitä. Työnantajani tarjoaa vuosittain henkilöstöetuna liikunta- ja kulttuuriseteleitä, joita unohdan aina vuoden kuluessa käyttää. Puolustan itseäni sillä, että Museokortin haltijana minä olen jo museoiden ahkera käyttäjä. Myös teatterissa käyn vuoden mittaan useita kertoja kutsuvierasnäytöksissä ja omakustanteisesti. Jotenkin nämä setelit vain unohtuvat...


Suuntaan yleensä Stockmannin palvelupisteeseen asioimaan setelinippuni kanssa. Ja usein juuri Tapiolaan koska olen sieltä saanut aina todella ensiluokkaista asiakaspalvelua. Olin käyttänyt jo osan  seteleistäni Vain elämää juhlakauden konserttilippuun. Nyt lunastin itselleni vielä neljä muuta lippua tyydyttämään kulttuurinälkääni. Tänä keväänä on teatteria ja musikaalia tulossa!

Tammikuussa otan haltuun Aleksanterin teatterissa Luolanaisen. Olen nähnyt alkuperäisen Luolamies monologin lukemattomia kertoja. Ensimmäinen Rob Beckerin käsikirjoittama esitys vuodelta  2005 on jäänyt parhaiten mieleen. Monologia esittävän Martti Suosalon raskaana oleva vaimo Virpi Suutari istui nimittäin ihan takanani. Hän nauroi niin paljon Suosalon puhuessa näyttämöllä miehen ja naisen erilaisesta sielunmaisemasta, että mietin hänen alkavan jo synnyttämään kesken esityksen.

Nyt on sitten vuorossa Emma Peirsonin alkuperäisteokseen perustuva Luolanainen, jonka kaikissa rooleissa on Minna Koskela. Koskela oli aikoinaan ihan hulvaton "Kumman kaa" -tv-sarjan terveydenhoitaja Elluna. "Alussa, kauan ennen rasvaimuja, Snapchattiä, suihkurusketuksia, nännilävistyksiä ja Trumpia oli Luolanainen. Mutta kun Luolanainen tuli tietoiseksi omasta eksistenssistään ja hämäräluolista, hän huomasi, että kaikilla linnuilla ja liskollakin oli KUMPPANI!" Tästä tulee ihan varmasti hauskaa!


Helmikuussa on vuorossa Tähtisadetta Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. 
Näyttelijänä ja stand up -legendana tunnettu Steve Martin kirjoittanut tilannekomedian, jossa on surrealistisia kierteitä ja vinoa huumoria. Teatterin esittelytekstissä luvataan, että "Illan aikana kaikki tutut oletukset on unohdettava, kun meteorit alkavat lentää ja ihmismieli kokee merkillisiä muutoksia." Komediassa ovat mukana Peter Ahlqvist, Katja Kuttner, Vappu Nalbantoglu ja Mikko Penttinen.

Saman kuukauden lopussa suuntaan Peacockiin ja Suomen Komediateatterin Maailma on tehty meitä varten -musikaaliin. Olen suuri Haloo Helsinki! fani joten tämän bändistä tehdyn musikaalin halusin ehdottomasti nähdä. Odotan illalta todella paljon sillä esityksen ohjaa kansainvälistä uraa tekevä Samuel Harjanne (mm. Kinky Boots/Helsingin Kaupunginteatteri, Billy Elliott/Tampereen Työväen Teatteri). Vastaavana kapellimestarina, musiikin sovittajana ja musiikkidramaturgina toimii Eeva Kontu (mm. kapellimestari Kinky Boots ja Myrskyluodon Maija / Helsingin Kaupunginteatteri). Käsikirjoittajina ovat toimineet Kiti Kokkonen ja Jenni Pääskysaari.

Huhtikuussa ollaan vihdoin katsomassa kauan odotettua Helsingin Kaupunginteatterin Disney-musikaalia Pieni merenneito. Pieni merenneito on kiehtovan ihana, ajaton rakkaustarina, jonka maagisen kaunis musiikki on hurmannut musikaaliyleisöä ympäri maailman. Ohjaajana tässäkin toimii Samuel Harjanne. Musikaali on saanut niin paljon suitsutusta ja ylistystä arvosteluissa, ettälasken jo päiviä keväiseen esitykseen.


Seuraavaksi suuntasin liput käsilaukussa Ainoan ensimmäisen kerrokseen ja otin vihdoin haltuun KARE Design liikkeen. KARE Design syntyi jo vuonna 1981 kun saksalaiset Peter Schönhofen ja Jurgen Reiter saivat uudenlaisen liikeidean. He halusivat luoda täysin erilaisen sisustuskonseptin, joka on leikkisä, iloa tuottava, persoonallinen ja poikkeaa totutusta. Yrityksen sisustuskonsepti on yhdistelmä huonekaluja, valaisiamia ja sisustarvikkeita.

Kun astuu sisälle KAREen ohittaa kaksi kirkkaanpunaista, lähes aidon ihmisen kokoista patsasta. Nämä tyypit ovat KARE Designin palvelua symboloivia Fred-hahmoja. Fred edustaa perinteistä kiinalaista kulttuuria, jossa palvelu, kohteliaisuus ja avuliaisuus olivat kunnioitettavia hyveitä. Fredin muoto on jalostunut Kiinassa, jossa näitä patsashahmoja nähdään historiallisten rakennusten ulkopuolella. Fred toimii siis ystävällisenä ovimiehenä symboloiden palvelukulttuuria. Hauska!


Seuraavaksi edessäni seisookin jo lähes minun mittaiseni kimaltava pantteripatsas ja käytävän toisella puolella istuu musta, valtavan suuri koira. Tässä vaiheessa alkaa jo pakosta hymyilyttää! Jokaisen kulman takana voi tulla vastaan joku yllätys. Täällähän ollaan kuin löytöretkellä.

Kulkiessasi syvemmälle liikkeeseen huomaat, että myös valaisimissa on eläinhahmoja ja pöytälampusta kurkistaa pupu. Sohvalla istuu puolestaan kullanvärinen gorilla ja pienet astronauttipukuihin sonnustautuneet ranskanbulldogit seisovat sohvapöydillä. Sisustuksen ei tarvitse olla haudanvakavaa vaan sopivasti leikittelevää.

KARE Designin myymäläkonsepti on levinnyt jo melkein viitenkymmeneen maahan yli sadalla myymälällä. Brändimyymälöitä on maailmanlaajuisesti yli 200 jos "shop in shopit" lasketaan myös mukaan. Upea juttu on se, että minun kotikaupungissani Espoossa on avattiin Pohjoismaiden ensimmäinen KARE Design -myymälä.


Tällä kertaa minä vain kuljeskelin ja katselin kuin Liisa Ihmemaassa kaikkea kivaa ja ennenkaikkea tyylikästä ympärilläni. Tämä pupulamppu jäi kummittelemaan mieleeni. Ehkä se jonain päivänä se saattaa loikkia meille kotiin...

Kuva Kare Design

Mukavaa päivää kaikille!