"Mitä teit viime viikon aikana" lukijahaaste

Päätin pitkästä aikaa taas tarttua "Mitä teit viime viikon aikana" lukijahaasteeseen. Olen kerran aiemmin täällä blogissa niputtanut yhden viikkoni menot yhteen postaukseen. Kun eräs vakilukijani taas laittoi sähköpostilla toiveen niin ajattelin alkaneen kesäkuun kunniaksi tähän ryhtyä. Rikkonainen työviikko, johon mahtui siis yksi vapaapäivä helatorstai ja paljon kivoja muitakin juttuja. Jos seuraat marjonmatkassa IG-tiliä ne ovatkin jo siellä kuvina vilahdelleet menneinä päivinä. Koska kaikki lukijani eivät ole Instassa tässä vielä kooste täällä bloginkin puolella.

Jokaiseen päivääni toki kuului myös töissäkäymistä, Minnien lenkittämistä, laskujen maksamista, siivoamista, pyykinpesua jne. eli niitä tuiki tavallisia arjenpuuhia, joita ilman ei elämä rullaa eteenpäin.

Tiistai 28.5.

Pääsin kurkistelemaan upeaa näköalaa Helsingin kattojen ylle Pernod Ricardin kattoterassille. Lisäksi sain maistella uusia, mielenkiintoisia makusuoloja sekä nauttia grilliherkuista hyvien juomien kera.

Ranskalaiset makusuolat ovat syntyneet ihan sattumalta yli sata vuotta sitten. Lounais-Ranskassa merisuolaa ja punaviiniä kuljettanut laiva joutui myrskyisään merenkäyntiin. Lastina olleet punaviinitynnyrit rikkoutuivat myrskyssä ja värjäsivät merisuolalastin. Merimiehet lahjoittivat myyntikelvottoman lastin Valentine Cornierille, joka oli paikallisen arvostetun viinitilan emäntä. Viinisuolaa on sittemmin kehitelty edelleen Cornierin viinitilan keittiössä Bordeauxin lähellä.

Nykyään makusuolaa valmistaa Cornierin lapsenlapsi, viinitilallinen Pascal Delbeck käsityönä. Korkeatasoinen gourmet-suola kerätään käsin puuharavalla. Suola on puhdistamatonta, lisäaineetonta ja se sisältää mineraaleja sekä hivenaineita luonnollisessa suhteessa. Maultaan suola on pehmeää.

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli myös espanjalaisen Liquid Salt -suolasarjan nestemäisen tuotteet ja Salt Flakes -makusuolat. Olen jo päässyt testailemaan nestemäistä Citrus suolaa ja pidän. "Mausta ja sen tuntee mausta!" Culinaristit kotisivuilta löytyy lisävinkkejä ruoan maustamiseen ja enemmän myös tietoja makusuoloista.

Ensimmäistä kertaa sain myös kokeilla graffitin tekemistä Mimmit Peinttaa ry:n vetäjän, katutaiteilija Rosa Hultmanin johdolla. Tätä haluan tehdä lisää jatkossa ja ehkäpä minut tullaan näkemään jossain vaiheessa peinttaamassa jossain...

Uusi makoisa valmis kesäjuomakin löytyi eli Lola Mola Sangria 5,5%. Voit sujauttaa appelsiinilohkot koristeeksi suoraan pullon suusta. Pullo toimii tyhjennyttyään juomakannuna pöydälle muillekin juomille. Kätevää kun pulloa voi jatkokäyttää!

Keskiviikko 29.5. 

Kävin Hiusmuotoilu Inochissa Kaisun käsittelyssä poikkeuksellisesti keskellä viikkoa. Kirkastettiin vähän latvaa ja laitettiin "harmaat piiloon". Annoin Kaisun myös leikata hiuksiani 3cm "Vai oliko se sittenkin 5cm?" ajattelin katsellessani lattialla olevia hiustupsuja. Hyvä niitä oli vähän pätkäistäkin näin kesän kynnyksellä. Kuumilla keleillä hiuksia tulee harvemmin pidettyä auki muutenkaan!

Ennen kampaajalle menoa kävin muuten pitkästä aikaan Kotileipomo Eromangassa Pohjoisella Makasiinikadulla syömässä heidän legendaarisen lihapiirakan. Ja totta kai sinapilla ja ketsupilla. Pakko myöntää, että ei ehkä ihan terveellisintä välipalaa mutta äärimmäisen hyvää!

Torstai 30.5. 

Helatorstaina vietettiin laatuaikaa kummityttöni kanssa. Annoin kummitytölle vapaat kädet tehdä "pikakampaus" kummitädille. Otin käyttöön jo talvella Elloksen alesta ostetun keltaisen kesämekon. Höpsöteltiin yhdessä tyttöjen juttuja, joista ei kerrota täällä yhtään enempää :)

Perjantai 31.5. 

Töissä oli normaali työpäivä vaikka tuntuikin siltä, että moni muu taisi viettää vapaapäivää perjantain kunniaksi. Minnie oli mukana konttorilla toimistokoirana ja kävimme työpäivän jälkeen kävelemässä Kaivopuistossa. Olisi tehnyt mieli mennä Cafe Birgittaan hampurilaiselle mutta paikka oli aivan liian täynnä. Olen käynyt Birgitassa jo keväällä mutta tämän vuoden ensimmäinen burger on vielä nauttimatta!

Lauantai 1.6.

Siirryttiin kesäkuun puolelle ja säät jatkuivat niin kesäisinä. Tänä vuonna ei ollut yhtään ylioppilasnuorukaista lähipiirissä joten ylioppilasjuhliin ei tullut kutsuja. Lauantaina käytiin piipahtamassa Haagan Alppiruusupuistosta, josta tänne blogiin on jo tullutkin postausta. Oli tarkoitus myös laittaa parveketta kesäkuntoon mutta pakko myöntää, että laiskuus voitti. Vielä ehtii hyvin puistoon ihailemaan rodojen, atsaleoiden, hortensioiden ja myös suopursujen kukintaa.  

Sunnuntai 2.6.

Käännettiin auto kohden E6-tietä ja huristeltiin Arjen helmiä Krissen valmistujaisiin Kouvolaan. Virallinen juhlapäivä oli jo helatorstaina mutta itse en silloin valitettavasti päässyt osallistumaan. Äkkiähän sitä Espoosta huristeli onnittelemaan lähihoitajaksi valmistunutta ystävää ja blogisiskoa myös. Onnea vielä tätäkin kautta huikeasta rutistuksesta ja uudelle uralle lähtemisestä. Upea suoritus!

Krisse oli tehnyt aivan ihanan mansikkajuustokakun ja voileipäkakun. Onneksi en ollut nauttinut kuin kevyen aamiaisen kotosalla. Voileipäkakku maistui taivaalliselta ja samoin mansikkakakkukin. Krisse on varsinainen "kakkutaikuri"!

Teimme vielä kierroksen talon ihanassa puutarhassa, jossa kukki jo kauniisti. Puita tontilla on peräti 29 erilaista lajia. Kesähuoneeseen piti toki myös kurkistaa sisälle. Olen kerran aiemmin käynyt Krissen kotona mutta silloin oli helmikuu joten kaikki näytti ihan erilaiselta. Kaunis koti ja ihana puutarha!

Maanantai 3.6.

Viikko aloitettiin Meripaviljogin terassi avajaisilla iltapäivällä. Meripaviljonki rakennus valmistui Eläintarhanlahdelle jo vuonna 2015 ja tästä voi kurkistaa minun aiemmasta vierailusta tässä erilaisessa kelluvassa ravintolassa. Paikka on äärimmäisen mielenkiintoinen arkkitehtonisesti ja terassia olen jo odotellutkin sen kylkeen. Tällä terassilla on muuten ihan mielettömät näkymät ja vuosia käytöstä poissa ollut suihkulähdekin on taas toiminnassa. Meripaviljongin terassilta löytyy sateen sattuessa myös markiisit suojaksi. Maanantaina paistoi täydeltä terältä joten oli kiva istua markiisin alla nauttimassa tarjoiluista.

150-paikkainen terassi palvelee myös ruokailijoita ja voit halutessasi tilata Meripaviljongin listalta ruoka-annoksia. Saimmekin maistella tämän kesän herkkuja avajaisissa. Kaikki tilataan tiskiltä terassilla ja sinne ei oteta vastaan pöytävarauksia. Jos sattumalta osut paikalle omalla veneellä niin sillekin löytyy venepaikka ravintolan yhteydestä.

Uniikki ravintolakompleksi ja äärimmäisen hyvä ruoka näkymien lisäksi! Ja se panoraamanäkymä on mykistävä.

Miten sinun viikkosi on sujunut? Oletko jo aloittanut lomailun? 

Mitkä olivat oman viikkosi kohokohtia? Kivaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Haagan Alppiruusupuisto on täynnä upeita värejä

Jos hanami saa koko Japanin sekaisin keväällä niin minut kukkien katselu sekoittaa useita kertoja vuoden aikana. Kukkien katseleminen ja eri kukkapuistoissa kulkeminen on minulle rakas harrastus. Lumoavan kauneuden ja värien näkeminen on äärimmäisen rentouttavaa. Olen joskus kertonut täällä blogissa, että saatan käydä työpäivän aikana juomassa "kahvit kanin kanssa Talvipuutarhassa". Viime keväänä matkasin ensimmäistä kertaa Gullo Gårdiin katsomaan kun narsissit olivat loistossaan. Sain tänään viestiä Facebookin kautta, että yksi lukijani oli tehnyt näin nyt tänä keväänä. Muitakin "kukkiin hurahtaneita" on siis olemassa.

Käveleminen kukkien joukossa on saa mielen lepäämään ja hetkeksi pääset irti kaikesta kiireestä. Myös ajatus siitä, että ollaan juuri siinä hetkessä ihailemassa luonnon kauneutta on pysähdyttävä. Kukat tai niiden paras kukintahetki kun eivät kestä ikuisesti. Niistä voi nauttia vain pienen hetkisen joten siksi yritän ehtiä carpe diem -asenteella nauttimaan näistä hetkistä mahdollisimman paljon. Siirrän siivoushetken toiseen iltaan jos omenankukinta kutsuu minua.

Viime lauantaina oli aika ottaa itselleen taas se hetki ja suunnata Haagan Alppiruusupuistoon tai kotoisammin Rodopuistoon. Vain kulkea ja kuvata koiruuden kanssa. Minä en suinkaan ollut siellä ainoa mutta ihmisiä ei ollut liikaa. Juuri sopivan rauhallista vain kuljeskella sinne missä näytti kukkivan. Ja siellähän kukki! Ihan paras kukinta ei vielä ollut menossa joten hyvin ehtii vielä "rodoleimaan". Helsinki-päivänä 12.6. on mahdollista osallistua puistossa akvarellinmaalauskurssille. Kurkkaan lisätietoa tuolta valokuvastani.

Tästä voit kurkistaa minun seikkailua puistossa 2014 ja viime vuotinen katseluretki löytyy tästä.

♥ Katsele, aisti, kuuntele, nuuski ja ihaile - tunne miten luonnon kauneus rentouttaa ♥

Ahvenanmaa tutuksi: nähtävyyksiä, elämyksiä ja nautintoja

Yhteistyössä Ålandshotels, Silja Line ja Visit Åland 

Ahvenanmaa vei viime syyskuussa minun sydämeni ihan totaalisesti ♥ Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kiertelemään ja katselemaan mitä kaikkea upeaa Ahvenmaalla on tarjottavana matkailijalla. Vaikka vietin tällä reissullani vain kaksi päivää ehdin nähdä ja kokea ihan huikeita elämyksiä. Sain maistaa herkullisia makuja useissa ravintoloissa ja vierailla myös olutpanimossa. Ahvenanmaan kuuluisat omenatarhatkin tuli koettua "saarihyppelyn" ja veneilyn lisäksi. Ihailin kauniita paikallisia käsitöitä, silittelin ahvenanmaanlampaita niityllä ja kiipesin korkealle mäellekin katsomaan laskevaa aurinkoa viimeisenä iltana. Annoin merituulen heiluttaa hiuksia ja hymyilin!

Blogiin olen jo aiemmin kirjoittanut matkustus-, majoitus- ja ruokailuvinkkejä Ahvenanmaan reissultani. Hotelli Pommern (jossa yövyin viime syksynä) sai pari päivää sitten Joutsenmerkin eli pohjoismaisen ympäristömerkin vastuullisesta toiminnasta. Onnittelut!

Saarihyppelyni Saltvikin ulkosaaristossa Silverskärin luonnonkauniilla saarilla löytyy tästä. Näillä saarilla oli olo kuin "herran kukkarossa" kaukana melusta ja kiireestä. Vielä joskus haluan palata yöpymään tähän paratiisiin aavan meren keskelle.

Hurmaava Victor Crafts & Design liike Maarianhaminassa hurmasi omaperäisellä desingilla ja ystävällisyydellä. Liikkeen vastuullisuus, kierrätys, paikalliset tuottajat ja innovatiivisuus vetosivat myös minuun.

Nyt ajattelin vinkata minkälaisia mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja muitakin elämyksiä sekä nautintoja sisältyi matkaani. Monia asia jäi vielä näkemättä joten saa nähdä tuleeko Marjon matka suuntautumaan tänä kesänä kohti Ahvenmaata ja uusia seikkailuita...

Merikortteli - Sjökvarterets, Maarianhamina

Maarianhaminan Itäsatamasta löytyy sympaattinen Merikortteli, joka on minusta ehdoton "must to see" -kohde. Maarianhaminan keskustasta kävelyetäisyyden päässä oleva "punamultaisten" talojen keskittymä on kuin pieni kylä Slemmernin rannalla. Otsikkokuvassa oleva hauska, punainen kolmiorakennus on vanha merimerkki.

Merikorttelin valtaavat Ahvenanmaan Meripäivät (Ålands Sjödagar) 17.-21.7.2019 ja silloin Sjökvarteret toimii kohtauspaikkana veneiden miehistöille, turisteille ja ahvenanmaalaisille. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlaa vietetään markkinoiden ja erilaisten ohjelman puitteissa 20.-21.syyskuuta.

Kaljaasi Albanus

Kuva Galeases Albanus kotisivu 

Merikorttelissa on rakennettu myös ihan oikeasti laivoja: kaljaasi Alabanus, kuunari Linden ja sumppuvene Jehu. Tästä linkistä pääset katsomaan kuinka 1986 aloitettiin rakentamaan uutta Albanusta alkuperäisen vuoden 1904 tehdyn laivanrakennusmestari Johan August Henriksson rakentaman kaljaasin mukaan. Komealta uusikin Albanus näytti ja sillä on mahdollista päästä myös purjehtimaan merelle. Puisia aluksia Merikorttelissa on syntynyt jo parisenkymmentä.

Merikortteli on rakennettu muuten juuri sille paikalle, jossa Alabus ja Linden rakennettiin vuosina 1986-1993. Minua isot purjeveneet ovat aina kiinnostaneet ja laivanrakennustaito on todellista perinnekäsityötä. Upeaa, että ahvenanmaalaisten puuveneiden rakennusperinteet ovat edelleenkin elossa!

Merikorttelissa on myös museo, joka esittelee puulaivojen ja veneiden rakentamista. Merimoottorimuseossa voi tutustua tarkemmin vanhoihin moottoreihin. Alueelta löytyy myös venevajoja, ranta-aittoja ja myös pieni Merenkulkijoiden kappeli.

Michael "Micke" Björklund perusti ensimmäisen PUB Niska ravintolan juuri Maarianhaminaan. Jos "peltileivät" siis ahvenanmaalaiset pizzat eivät vielä ole tuttuja niin ehdottomasti suosittelen. Ne valmistetaan korkealaatuisista raaka-aineista, Ålands Mejerietin juustosekoituksella ja ravintolan omalla tomaattikastikkeella. Suurin osa lihasta tulee myös Ahvenanmaalta. Minun PUB Niska kokemuksia voit lukea tästä ja tästä. Olen SUURI peltileipien ja erityisesti Cecilia fani!

Merikorttelin alueella voi myös käydä ihailemassa miten veneitä veistetään, rautaa taotaan tai käsitöitä tehdään lukuisissa alueen pajoissa. Ihailen aina kuumaa rautaa takovaa seppää ja hänen ammattitaitoaan työstää tätä kuumaa materiaaliaan juuri haluttuun muotoon. Olen itse kerran päässyt kokeilemaan raudan takomista ja se oli todella vaikeaa.

Merikorttelista on myös mahdollista ostaa korkealaatuisia käsitöitä. SALT on täynnä kudonnaisia, keramiikkaa, kodintekstiileitä, ekologisia saippuoita, käsin valettuja kynttilöitä, kodinpientavaroita, lasiesineitä... Pelkkä kiertely SALTin tiloissa saa pään pyörälle väreistä ja muodoista.

Guldviva puolestaan tarjoaa katsauksen ahvenanmaalaisiin koruihin. Guldviva viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Jokainen Guldviva-koru valmistetaan käsityönä. Yrityksen tavoitteena on kestävä kehitys ja tänä päivänä 100% Gulvivan käyttämästä 925-sterlinghopeasta ja 18 karaatin kullasta on kierrätettyä. Gulvivan tunnus Blomman on minusta ajattoman kaunis koru. Jokainen 30-juhlavuoden malliston koru auttaa vähentämään Itämeren leväkasvustoa 30 kilolla.

Stallhagen panimo, Godby

Gotbyssa sijaitsevan Stallhagen Ab panimon ovat perustaneet paikalliset oluen ystävät 2004. Tällä hetkellä osakkeenomistajia yrityksellä on jo 1600. Panimon nimi tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Grelsbyssä. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käytti 1500-luvulla Grelsbyn tilaa asuinpaikkanaan oleskellessaan Ahvenanmaalla. Grelsbyn tiluksiin kuului myös hevoshaka, johon Stallhagen (Tallihaka) nimi viittaa. Maarianhaminasta panimolle on matkaa vajaa 20 kilometriä.

Stallhagenin maukkaiden laatuoluiden suosio on kasvanut nopeasti Ahvenanmaalla, Suomessa ja Ruotsissa - mm. PUB Niska ravintoloissa niitä on tarjolla. Stallhagen valmistaa vuosittain yli 500 000 litraa olutta ja se on Suomen neljänneksi suurin olutpanimo.

Stallhagenin panimoon on mahdollista päästä myös panimokierrokselle ja suosittelen jos et aiemmin ole käynyt. On mielenkiintoista kulkea asiantuntevan oppaan kanssa katselemassa ja kuuntelemassa miten artesaaniolutta oikein valmistetaan. Kesäkuukausina panimokierroksia järjestetään päivittäin. Stallhagenin uudet tuotantotilat olivat todella upeat ja niiden myötä myös tuotanto voidaan kolminkertaistaa. Panimomestari Mats "Matte" Ekholm vastaa tuotannosta ja oluiden laadusta.

Stallhagen valmistaa vuosittain 12-20 eri olutlaatua. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock. Ahvenanmaan saaristosta löydettiin viisi pulloa 170 vuotta vanhaa "muinaisolutta" 1840-luvulla uponneesta laivanhylystä. Pullot nostettiin ylös ja tieteellisten analyysien perusteella Stallhagen on rekonstruoinut yhden näistä maailman vanhimmista oluista Historic Beer 1842.

Stallhagenin yhteydessä on myös rento panimoravintola PUB Stallhagen, jossa voi pistäytyä vierailunsa yhteydessä. Tai kesäaikaan voi istua toki myös viehättävällä terassilla, josta aukeaa näkymä järvelle vai oliko se sittenkin tekojärvi? Amfiteatterinkin löytyy järven rannalta ja kelluva näyttämö. Täällä taidetaan järjestää jotain esityksiäkin joten kannattaa seurata Stallhagenin Facebook sivuja.

Panimoravintolassa voi kierroksen päätteeksi nauttia käsityönä tehtyä olutta. Tai vaikka maistella erilaisia oluita maistiaislautasen kera. Tarjolla on paikallisia herkkuja ja neljä erilaista olutta. Ruokalista päivittyy jatkuvasti ja annokset valmistetaan lähinnä paikallisesti ja ekologisesti tuotetuista raaka-aineista. Ravintolaa pitävät ravintoloitsijapariskunta Christian Ekström ja Johanna Dalhgren. Johanna toimi meidän oppaana panimokierroksella ja hänet on nimitetty vuoden 2016 Ahvenanmaan maakunnan ruokalähettilääksi.

Kun on nauttinut hyvästä oluesta ja ahvenanmaalaisista mauista kannattaa vielä poiketa panimokaupan kautta, jossa oluiden lisäksi oli myynnissä sinappia, omenamehua ja paljon muuta.

Öfversgårds omenatila, Tjudö

Ahvenanmaa on kuuluisa omenoistaan ja omenatarhoistaan. Kun viime syyskuussa ajelimme kohden Öfvergårdin omenatila Tjudössa ihailin pikkubussin ikkunoista tien molemmin puolin levittäytyviä omenatarhoja. Omenapelloista tuli jotenkin etäisesti mieleen viinitarhat. Lämmin kesä oli saanut sadon upeasti kypsymään ja punaposkisia omenoita oli puut täynnä.

Ahvenanmaata voisi hyvällä syyllä nimittää Suomen omenatarhaksi sillä siellä viljellään yli 70% kaikista maan omenoista. Ei mikään ihme, että omena viihtyy täällä sillä kesällä Ahvenanmaa on Pohjoismaiden aurinkoisin paikka. Omenoiden maku kehittyy saaristoilmassa viileän kevään ja pitkän, leudon syksyn aikana maukkaaksi ja aromikkaaksi. Omenanviljelyllä on myös pitkät perinteet Ahvenanmaalla.

Pääsimme vierailemaan Öfvergårdsin omenatarhalla, jossa Anna ja Jan Alm ovat pitäneet omenatilaansa vuonna 2010 toteutetun sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Oli mielenkiintoista kuulla miten omenatarhaa hoidetaan ja ennen kaikkea miten omenoiden poimiminen suoritetaan sadonkorjuun aikaan. Omenoita poimitaan todella valkoiset hansikkaat kädessä tuollaiseen oranssinväriseen koriin, joka kuvassa roikkuu Annan kaulalla. Omena on herkkä hedelmä ja sitä pitää kohdella hellävaraisesti. Lisää kasvatuksesta voit lukea tästä.

Annalla ja Janilla oli myös jännä projekti Mitt äppelträ, jossa voit "osaomistaa omenapuun" heidän omenatarhastaan. Öfversgårdin tilalla ensimmäisenä käyttöönotettu "omenapuun osaomistus" on siis vuoden mittainen projekti, jonka voit vaikka antaa lahjaksi tai ostaa itselleni. Tilan kotisivujen mukaan 60 eurolla "omenapuutasi" hoidetaan ja voit somen/uutiskirjeen kautta seurata puutasi yhden kasvukauden. Omistaja/omistajaperhe voi tulla vierailulle tilalle sadonkorjuun aikaan ja saada osa omenoista itselleen. Aika jännä lahjaidea!

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo, Kastelholma

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo muistuttaa etäisesti Helsingin Seurasaarta. Ulkoilmamuseo sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa ja se esittelee ahvenanmaalaisia rakennuksia ja perinteitä 1800-luvun toiselta puoliskolta.

Ulkoilmamuseon päärakennus, jonka mukaan museo on saanut nimensä, on peräisin Jan Karlsin tilalta Finströmin kunnan Bambölen kylästä. Talo siirrettiin alueelle jo vuonna 1934. Museoalue koostuu yli kahdestakymmenestä rakennuksesta, jotka on siirretty tälle alueelle eri puolilta Ahvenanmaata.

Perinteisesti pihapiiri jaettiin mies- ja karjapihaan entisaikoina. Päärakennus ja pihatupa sekä erilaiset yöpymiseen ja tavaroiden säilytykseen käytetyt aitat on laskettu miespihaan kuuluviksi. Karjapihaan puolestaan kuului talli, vaunuliiteri, navetta ja lampola latoineen, härkätalli sekä muut eläinsuojat ja ulkorakennukset.

Usein tiloilla oli myös muita rakennuksia, jotka eivät sijainneet ihan pihapiirissä kuten sauna, paja, riihi ja mahdollisesti venevaja. Alueella on myös tuulimyllyjä esillä.

Alueella on nähtävillä myös kruununvankila Vita Björn vuodelta 1784. Vankilaa käytettiin lähes 200 vuotta ja nykyään se toimii museona.

Alueen työntekijät ovat kivasti pukeutuneita 1800-luvun henkisesti ja opastavat tarvittaessa alueella.
Ulkoilmamuseoon on vapaapääsy ja se on avoinna 2.5.-15.9. päivittäin klo 10-17.

Kesäisin alueella järjestetään toimintapäiviä ja juhannusaattona täällä pystytetään juhannussalko, joka on iso tapahtuma.

Oli hauska kurkistaa sisälle taloihin ja yllättyä siitä miten hyvinkin vaatimattomaan taloon on maalattu kattoon ja seinille todella koristeellisia kuvioita. Kerrossängyt toivat etäisiä muistoja lapsuudesta ja isovanhempien kesämökistä, jossa oli juuri tuollainen verhoilla varustettu kerrossänky, jossa olen itsekin nukkunut lapsena.

Ulkoilmamuseossa tilan kotieläimet olivat puusta mutta löytyihän sieltä ihanan pehmeitä ahvenanmaanlampaita, jotka hoitivat niityn maisemointia kesätöinään. Niitä olikin sitten kiva vähän rapsutella.

Kastelholman linna

Tätä pidemmälle ei tällä reissulla päästy Kastelholman linnaan. Meitä odotti jo illallinen Smakbyssä tien toisella puolella. Ehdottomasti tänne on päästävä uudelleen!

Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1300-luvulla. Linna on saanut ottaa vastaa monia kuninkaallisia vieraita. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vieraili linnassa 1556. Hänen poikansa kuningas Eerik XIV istui puolestaan linnassa vankina vuonna 1571.

Näköalatorni Högä C, Godby ja kahvila Uffe på berget

Vielä ennen siirtymistämme Silja Linen terminaaliin ja laivaan pääsimme kipuamaan kukkulalle, jonka huipulla oli näköalatorni Höga C. Ahvenanmaalla näitä torneja riittää ja onneksi meidän matkalle osui niistä yksi. Finströmin Godbyssä, Färjsundetin salmen, sillan ja tietunnelin kohdalla kannattaa pysäyttää ja siirtyä kipuamaan. Tornista voi kirkkaalla säällä nähdä "viiteen pitäjään ja useita kirkontorneja". Näkötorni on jännä elämys koska se heiluu myös tuulessa. Torni ei sovellu lapsille. Kahvitella voi sitten Uffe på berget -kahvilassa tornin alapuolella. 

Hyvää matkaa Ahvenanmaalle tänä kesänä! Lomamatka lähelle on ympäristötietoinen valinta!

(Kommentit koskien alkoholia joudun Eviran ohjeistuksen mukaan poistamaan mutta muuten 

kommenttinne ovat aina erittäin tervetulleita postaukseen!)