lokakuuta 12, 2017

Metsäretki Karkalin luonnonpuistoon ja Torholan luola


Metsä on minulle äärimmäisen tärkeä, rakas paikka ♥ Metsä rauhoittaa, virkistää, stimuloi ja rentouttaa mieltä ja kehoani kiireen keskellä. Metsän moninaiset äänet ja tuoksut virittävät aistejani ja lisäävät onnellisuuden tunnetta. Luonnon näkeminen, kokeminen ja liikkuminen siellä on osa minua. Olen kasvanut espoolaislähiössä, josta metsään on voinut kirmata suoraan kotipihalta leikkimään. Hyvällä tuurilla metsässä on voinut nähdä jonkun eläimen tai edes löytää sen tassun tai jalan jäljen. Rahkasammalmättään keskeltä pilkottaa ketunleipiä ja vieressä puskee esille sieni. Tämä on sitä upeaa luonnon monimuotoisuutta ja ihmeellisyyttä. Puut humisevat pääni päällä rauhoittavasti ja metsä sulkee minut syleilyynsä kerta toisensa jälkeen. Tämän takia minä menen metsään ♥

Karkalin luonnonpuisto


Syyskuun loppupuolella pääsin ilokseni osallistumaan Lumo matkailun järjestämälle päiväretkelle Lohjalle. Olin aivan innoissani sillä retkellä tulisimme etukäteisohjelman mukaan käymään mm. Karkalin luonnonpuistossa ja Torholan luolassakin. Molemmat paikat olisivat minulle uusia kokemuksia! Vaikka herätys oli kukonlaulun aikaan lauantai aamuna klo 5 ei se haitannut pätkääkään kun tiedossa olisi varmasti huippu kiva luontopäivä näissä kohteissa. Sääennustekaan ei lupaillut sadetta vaan tasaisen harmaata ja lämmintä syyssäätä luontoelämyksille.


Karkalin luonnonpuisto sijaitsee lähellä mutta silti tuntuu siltä, että oltaisiin jossain todella kaukana. Jos kurkistaa karttaa niin huomaa, että Karkalin luonnonpuisto on Karkalinniemellä Lohja-Sammatti tien (nro 1070) länsipuolella. Luonnonpuistoon löytyvät selkeät opasteet ja autoja varten on pysäköintipaikka heti luonnonpuistoon tultaessa. Parkkipaikalta löytyy on myös kuivakäymälä sitä tarvitseville. Luonnonpuistoa kiertävät reitit lähtevät suoraan pysäköintipaikalta.


Karkalin historia on vaiheikas. Tällä kapealla niemellä on ollut asutusta jo 1500-luvulta saakka. Täällä on kaskettu ja raivattu peltoja, laidunnettu karjaa ja hakattu metsiä aikoinaan kuten muuallakin lähiympäristössä. Nykyisen Karkalin luonnonpuiston alueella on myös sijainnut kolme torppaa, joista ei enää ole jäljellä kuin yksi kivikasa meille jälkipolville.


Yli sata vuotta sitten arkkipiispa Gustaf Johansson (1844-1930) aloitti viettämään kesiään Karkalinniemellä. Johanssonin kesähuvilan rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1882 ja kahta vuotta myöhemmin 16-huonetta käsittävä huvila valmistui Lohjanjärven rannalle lähelle Karkalin nykyistä luonnonpuistoa. Huvila on nykyään yksityisomistuksessa mutta löysin netin uumenista tietoa, että sinne on mahdollista kesäaikaan päästä myös käymään. Kolme huonetta talon alakerrassa sisältää Johanssonin kodin alkuperäistä esineistöä 1800-luvulta aina 1950-luvulle muodostaen Arkkipiispan Karkali -museon. Huvilan ympärillä on myös Johanssonin itsensä istuttamia hedelmäpuita ja laaja puutarha, johon voi myös tutustua.


Arkkipiispa Johansson oivalsi Karkalinniemen kauneuden ja ainutlaatuisen luonnon. Hän raivasi näihin lehtometsiin pähkinänkeruupolkuja ja niemen kärkeen rakennettiin myös huvimaja 1902. Enää huvimajasta ei voi katsella järven toiselle puolelle Karjalohjan kirkon suuntaan sillä ajanhammas on murentanut rakennuksen ja myös näköala toiselle puolella on vuosien saatossa kasvanut umpeen. Huvimajasta on jäljellä enää perustuksen rippeet rannalla.


Karkalinniemen luonnonpuiston kasvillisuuden säilymistä meidän päiviimme saakka voimme kiittää arkkipiispa Johanssonia ja hänen poikaansa Kustavi Kailaa, jotka molemmat olivat suuria luonnonystäviä. He ymmärsivät jo 1900-luvun alkupuolella miten ainulaatuisesta alueesta oli kyse ja pyrkivät suojelemaan niemen harvinaisia lajeja sekä säilyttämään Karkalin luonnon mahdollisimman luonnontilaisena.




Karkalin luonnonpuistossa on metsää 99% koko pinta-alasta. Suurin osa metsäalasta on rehevää lehtometsää, jonka lisäksi alueella on 2 hehtaaria suota, niittyalue ja lukuisia kalliorinteitä ja rantakalliota. Karkali on laajin mantereella säilyneistä lehtoalueista. Vastaavia tammivyöhykkeen lehtoalueita löytyy Ahvenanmaalta ja kapealta kaistalta etelärannikolta mm. Tammisaaresta. Erityisesti Lohjan kalkkipitoinen maa ja Lohjanjärven luoma oma mikroilmasto tekevät Karkalin luonnosta aivan erikoislaatuisen. Täällä kävellessään voisi kuvitella olevansa Keski-Euroopassa tai Virossa. Ja kuitenkin ollaan vain reilun 60 kilometrin päässä Helsingistä.


Lehtometsässä kun ollaan täällä kasvaa paljon pähkinäpuita. Keväällä metsässä kukkivat lukemattomat sinivuokot ja valkovuokot tiheä puuston juurella. Aloin jo suunnitella mielessäni huhti-toukokuuhun ajoittuvaa kukkien bongailu kävelyä Karkaliin. Luonnonpuistossa on mahdollista nähdä myös keltavuokkoja, käenkaalia, lehtosinijuurta ja imikkää. Pensaskasveista löytyy ainakin taikinanmarjaa ja lehtokuusamaa. Kaiken kaikkiaan Karkalin alueella esiintyy yhteensä 380 putkilokasvia ja 210 sammallajia. Jo Elias Lönnroth on aikoinaan samoillut näitä Karkalin maita tehdessään 1800-luvulla ensimmäistä suomenkielistä kasvistoa. Luonnonpuiston alueelta löytyy myös 11 erilaista kämmekkäkasvia. Itse olen luonnossa nähnyt vain maariankämmekän.


Karkalin luonnonpuistosta löytyy lähde, joka on alun perin arkkipiispa Johanssonin kiveämä. Aikoinaan Karkalinniemen asukkaat ovat saaneet juomavetensä tästä luonnonlähteestä. Oppaamme Tuula maistoi rohkeasti vettä ja totesi sen olevan raikasta ja hyvää.

Luonnonpuiston alueelle on runsaasti lintuja mutta meidän vierailumme aikana en onnistunut näkemään kuin muutamia yksittäisiä yksilöitä. Alueen pesimälinnustoon kuuluu peräti 40 lajia ja kiireisenä kesäaikana täällä on pesiviä pareja tuhatkunta. Karkali on upea paikka kaikkina vuodenaikoina mutta kevät-kesäaikana voi lintuja toki bongailla enemmänkin ja kuunnella myös niiden moninaista laulua metsän siimeksessä.


Koska ollaan luonnonpuistossa pitää täällä myös osata käyttäytyä sen mukaisesti. Merkityiltä poluilta tai pitkospuilta ei saa poistua. Metsään ei saa jättää mitään jälkeensä. Metsästä ei saa myöskään ottaa mitään mukaan. Ei sieniä, marjoja, oksia, kasveja, linnunsulkia jne. Karkalin luonnonpuistossa tulee käyttäytyä luontoa ja metsää kunnioittaen niin tämä alue tulee jatkossakin olemaan meidän ilonamme. Karkalin luonnonpuisto perustettiin vuonna 1964 ja siitä saakka täällä on voinut käydä luonnonhelmassa virkistäytymässä.



Karkaliin on mahdollista tulla myös meloen tai soutaen ja silloin rantaudutaan etelärannalta löytyvälle maihinnousupaikalle. Luonnonpuistosta löytyy noin 6 km verran kävelyreittiä, josta osa on pitkostettua. Hanski-Hakin reitti on lyhyempi (2 km) ja tämän luontopolun varrelta löytyy juuri tuo luonnonlähde ja useita kohdeopasteita. Lyhyin reitti on vain kilometrin mittainen.



Jos Karkalin luonnonpuistossa haluaa syödä eväitä se on mahdollista pysäköintialueen läheisyydessä ja niemen kärjessä, joista löytyy penkkejä ja pöytiä. Avotulta alueella ei luonnollisesti saa tehdä ja kaikki roskat pitää kuljettaa mukanaan pois. Parkkialueelta löytyy jäteastiat ja kierrätysastiat kotiin lähdettäessä. Karkalin luonnonpuistossa ei saa myöskään yöpyä. Joten pidetäänhän luonto siistinä ja taataan roskaton luonnonpuisto omankin retkemme jälkeen :)



Torholan luola


Karkalin luonnonpuisto retkeen kannattaa ehdottomasti yhdistää vierailu joko ennen tai jälkeen Torholan luolalla. Luola sijaitsee Karkalintien läheisyydessä noin 3 km ennen itse luonnonpuistoaluetta. Karkalintien varresta löytyy tienviitta "Torholan luola" ja siitä polku, joka vie suoraan luolalle. Myös täällä pitää pysytellä polulla sillä nyt ollaan Torholan luolan ja Pitkäperänlahden luonnonsuojelualueella. Tämäkin alue on rauhoitettu luonnonsuojeluun.


Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola. Luolalla on pituutta peräti 31 m ja leveyttä 36 m. Korkeuseroa luolan sisällä on 14 metriä. Luolan läheltä on myös opastetaulu, jossa luolan poikkileikkaus on havainnollisesti esitelty. Luolan läheltä löytyy myös toinen 12 m pikkuluola. Nämä luolat ovat syntyneet siten, että kalkkikivi on syöpynyt pois veden vaikutuksesta ja se on jättänyt kattoon jopa tippukiviä roikkumaan.


Jos mielii vierailla Torholan luolan sisällä ja mennä eteistilaa pidemmälle kannattaa varustautua kunnolla. Täällä pitää olla valolähteenä muutakin kuin kännykkä ja vaatteet, joilla voi tarvittaessa vaikka ryömiä. Luola jakautuu kolmeen osaan, joista eteinen on se missä useimmat luolassa kävijät vierailevat. Seuraavaksi rohkeimmat jatkavat saliin ja Torholan kellariin pudottautuvat vain kaikkein uskaliaimmat vieraat. Tänne saakka menevät taitavat olla niitä todellisia luolaharrastajia, joilla on mukanaan köysiä, kypäröitä ja muitakin luolavarusteita.


Luolat ovat minusta aina mielenkiintoisia paikkoja ja jostain kumman syystä päästäni alkoi soimaan Edvard Griegin Vuorenkuninkaan luolassa kappale Henrik Ibsenin näytelmästä Peer Gynt. Luolissa on jotain taianomaista ja sellaista maagista, joten ihan voisi kuvitella Torholan luolassakin asuneen joskus peikkoja....ja ehkä niitä asuu siellä vieläkin...



Torholan luolalta voi laskua jyrkkää rinnettä alas kohden järvenrantaa ja puiden lomitse välkkyvää vettä. Jos Torholan luolalle haluaa tulla veneellä niin sekin on mahdollista. Luolan ympäristö on myös todella rehevää lehtoa, jossa kasvaa mm. vuori- ja kynäjalavaa ja muutakin harvinaista lajistoa. Täällä kaatuneet puut saavat jäädä metsään ja ainoastaan polkujen kohdalta ne käydään sahaamassa pois reitiltä. Polulta löytyivät myös ihanat "juuriportaat". Kannatta tarkkailla puiden lisäksi myös lukuisia sammallajeja, naavaa ja jäkäliä. Täällä on selkeästi puhdas ilma, koska naavaa roikkui puista runsaasti.



"Jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. Metsän terveysvaikutusten koetaan tulevan kuin itsestään, koska siellä liikkuminen on tuntuu monista vaivattomalta. Myös metsän äänet ja tuoksut vaikuttavat hyvinvointiin. Jo 20 minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta." Metlan tutkimus 2015


Karkalin luonnonpuiston ja Torholan luola retket tarjosi Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy.
Karkalin luontokävelyn veti Tarja Aalto/Peak Living.

Mukana metsässä olivat ihanan oppaamme Tuulan lisäksi seuraavat bloggaajat.
Tyttö sinä olet vahva, Reason for season, Fit you too ja Aaro Huttunen.

♥  Kiitos ihanista luontoelämyksistä ja kivasta päivästä ♥


lokakuuta 09, 2017

Se hopeinen pakkomielle ratkesi ainakin hetkeksi...


Muistatteko kun elokuun loppupuolella kerroin pakkomielteestäni niihin hopeisiin broque-kenkiin? Sen netissä pyörimisen jälkeen tuo hopean himo vain yltyi ja jalkauduin sitten kauppoihin. Mutta kaikissa löytämissäni kengissä oli korokepohjat tai ne eivät vain kolahtaneet minuun ollenkaan. Zaran kengät (jotka tuossa elokuun postauksessakin näkyivät) olivat ehdottomasti äärimmäisen kauniit mutta ne pohjat...en halunnut niitä tietystä syystä.


Muistan vieläkin nimittäin elävästi sen yhden kohtalokkaan kesälomareissun ja korokepohjasandaalit. Olin Barcelonan Ramblaksella kauppahallin edessä ja seuraavaksi polvillani kadulla. Pieni kuoppa ja muuta ei tarvittu kun nilkkani muljahti ympäri. Tai totta kai ne yliliikkuvat nilkat ja epäonnea myös. Tämän episodin seurauksena yksi metatarsaaliluuni murtui jalkapöydässä ja jalka oli teipattuna useita viikkoja. Onni onnettomuudessa oli se, että tämä tapahtui viimeisenä iltana. Tosin junareissu takaisin hotellille Saloun pikkukaupunkiin tuntui ikuisuudelta turvonneen jalan kanssa. Ja lentokone seuraavana aamuna Suomeen ja lääkärille. Sain onneksi paikan päältä edes kyynärsauvat avuksi.


Mutta palataanpa takaisin hopeisten kenkien metsästykseen. Minä nimittäin löysin Zaran nettisivuilta oikein mukavan näköiset hopeakengät - tosin eivät broquet mutta ulkonäkö miellytti heti silmää. Näitä ei ole Suomen Zaran valikoimissa mutta ne voi tilata Suomeen. Miksei kukaan ei ole kertonut minulle tästä "Zara shipping" vaihtoehdosta aiemmin?


Ihan äärimmäisen helppo tapa. Jos tilaat tuotteen Zaran liikkeeseen ja noudat ne itse sieltä et maksa niiden osalta mitään ylimääräistä toimitusmaksua. Maksat kätevästi tilauksesi netissä ja valitset lähimmän Zaran liikkeen vain toimituspaikaksi. Netti antaa sinulle tilausvahvistuksen ja kertoo taas koko ajan missä pakettisi on menossa maailmalla. Lopulta saat QR koodin kun tilaus on noudettavissa liikkeestä.

Tilasin itse kengät torstaina ja tiistaina jo hain ne Ison Omenan Zaran liikkeestä. Äärimmäisen kätevää ja kokokin oikea. Kengissä toki täytyy melko tarkkaan tietää merkin koot/lestin tilavuus mutta minulla Zaran kenkiä on muutamia joten olivat tuttuja. Jos tuote täytyy palauttaa tai vaihtaa on sekin mahdollista. Tämähän on äärimmäisen näppärää!


Ja nyt minulla on sitten hopeiset kengät ja pakkomielle tyydytetty ainakin hetkeksi. Mitäs pidätte? Tässä juuri kohta naputtelen uutta tilausta sisälle. Tällä kertaa tilaan nilkkurit... Tähän jää kuulkaas koukkuun :) Onko Zaran shipping -palvelu muille tuttua?


Laajasalon Öljysäiliö 468 on muuten vielä avoinna ensi viikonloppuna 7. - 8.10. klo 18-21. Sinne on vapaapääsy ja kannattaa pukeutua lämpimästi koska mereltä tuuli ainakin viime lauantai iltana melkoisesti. Upeat valot ja jännä miljöö! Seuraavan kerran paikka on avoinna sitten ensi syksynä.
EDIT: Tuo mainitsemani viikonloppu oli ja meni jo joten ensi syksy sitten. Taisivat hopeiset kenkäni sotkea myös päivänmäärät päässäni! Pahoittelut.


lokakuuta 07, 2017

Villa Richter tarjoaa herkkuja Prahan kattojen yllä


Elokuun puolivälissä olin elämäni ensimmäistä kertaa Prahassa kahden päivän työmatkalla. Olin suunnitellut matkaa Prahaan jo vaikka kuinka monta kertaa mutta aina se oli vain jäänyt tekemättä. Tutkin ennakkoon netistä vähän lisätietoa Prahan arkkitehtuurista ja nähtävyyksistäkin: Kaarlensilta, DOX - Nykytaiteen, arkkitehtuurin ja designin keskus, Prahan tanssiva talo, Petrinin kukkula, Mala Strana, Prahan linna, astronominen kello jne. Tajusin melko nopeasti, että näihin kaikkiin ei kaksi päivää tulisi millään riittämään kun ensimmäinen päivä olisi pelkkää kokousta ja työtä.

Vaikka ohjelma oli melko hektinen niin ehdittiin siinä vähän myös töiden lomassa nähdä itse kaupunkia. Ja pakko myöntää, että minusta tuli Praha fani ihan kertaheitolla ♥ "Moni mielenkiintoinen juttu jäi näkemättä joten tänne on ehdottomasti päästävä uudelleen." mietin jo Prahassa ollessani. Nyt kun olen vihdoin ehtinyt käydä myös lukemattomat valokuvani läpi olen vielä enemmän sitä mieltä, että pitkä viikonloppua ellei pidempikin visiitti voisi olla hyvä aika ottaa kaupunki paremmin haltuunsa.


Aikaisen aamuherätyksen ja pitkän työpäivän jälkeen lähdimme hotellilta takseilla kohden illallispaikkaamme Villa Richter ravintolaa. Meille oli suositeltu Villa Richteriä matkantoimiston puolelta hyvän ruoan ja ravintolan terassilta avautuvan näköalan takia. Koska Villa Richter sijaitsee ylhäällä kukkulalla taksit jätti meidät ylös johtavien portaiden juurelle, josta kipuaminen kohden illallisravintolaa alkoi. Päivä oli ollut kuuma mutta illalla lämpötila onneksi laski joten ylös käveleminen ei ollut yhtään liian hikistä puuhaa. En suosittele kovin korkeilla koroilla kävelyä sillä kun näitä samoja rappusia tullaan myös alaspäin voi käydä huonosti. Askelmat ovat sileäksi hioutuneita ja hämärässä voi jalka helposti mennä vähän harhaan. Sitä paitsi välillä kuljetaan myös mukulakivetyksellä jonne korkkarit ovat ehdottomasti väärä valinta.


Villa Richter ravintola on melko lähellä Kuninkaanpalatsia, joka on Tsekin historian tärkein historiallinen monumentti ja maailman suurimpia linna-alueita. Linnan alueelta löytyy myös lukuisia muita nähtävyyksiä kuten palatseja, kirkkoja, museoita ja puutarhoja. Nyt piti tyytyä vain katselemaan ylös kavutessaan näitä rakennuksia vain ulkoapäin.


Mitä ylemmäs kohosimme sitä kauniimmaksi muuttui maisema myös alaspäin katsottaessa. Vltava-joki välkkyi ilta-auringossa ja siellä näytti seilaavan vielä muutamia jokialuksia. Kaarlensiltakin näkyi etäisesti rakennusten välistä ja sinne tekisimmekin seuraavana päivänä kävelyretken. Minusta Prahan arkkitehtuurissa on parasta se, että uudet pilvenpiirtäjät eivät sijaitse lähellä historiallista keskustaan. Totta kai taivasta kohden kurottavia uusia lasirakennuksia näkyi mutta vasta kaukana horisontissa. Prahan yleisilme näyttääkin hyvin harmonisen kauniilta ja paljon punatiilikattoisia taloja värittämässä kaupunkikuvaa. Totta kai kapeita, korkeita kirkontorneja siellä täällä pistämässä esille muuten melko matalasta kaupunkikuvasta.


Meille oli varattu pitkä pöytä Villa Richterin terassilta, josta avautui ihan huikea näkymä yli koko Prahan. Terassilla oli lämmintä istua vielä myöhemminkin illalla mutta huomasin, että siellä oli myös lämpölamppuja vähän kylmempiä iltoja varten. Pakko myöntää jo tässä vaiheessa postausta, että terassin ulkovalot aiheuttivat päänvaivaa valokuvatessani ruoka-annoksia. Pahoittelut jo etukäteen, että kuvien laatu ei ole hyvää.


Villa Richter historiasta saimme tarjoilijaltamme sen verran selville, että rakennus on alunperin ollut vanha villa, jossa on myöhemmin toiminut suurlähetystöjä. Löysin netistä itse vähän lisätietoa matkan jälkeen. Uusklassismia edustava Villa Richter on rakennettu 1930-luvulla arkkitehti Josef Peschkan suunnitelmien mukaan. Villa Richterissä toimii nykyään kolme eri ravintolaa: Piano Nobile, Piano Terra ja Panorama Pergola. Tarjoilijamme kertoi, että Villa Richter on äärimmäisen suosittu hääjuhlien pitopaikka. En yhtään ihmettele sillä näkymä ravintolasta on huikea ja ravintolan sisätilat hillityn kauniita. Paikasta huokui myös jännä romanttisuus ehkä juuri tuon näkymän takia.

Kuva lainattu Trip Advisorin sivuilta

Koska Panorama Pergola oli ihan täynnä ihmisiä en edes yrittänyt kuvata interiööriä joten lainasin tuon kuvan TripAdvisorin nettisivuilta. Me istuimme pitkässä pöydässä tuolla oikealla ylhäällä ihanasti vihreiden puunlehvien alla. Pyöreät pöydät oli meidän vierailumme aikana tuon lasisen seinän vieressä. Upea panoraama näkymä kaupungin kattojen ylle jää kuvasta oikealle.

Keittiön alkutervehdys oli lohta.

Yksi erikoisuus on viinitarha Villa Richterin edessä, jossa viinirypäleet kasvavat aidatun alueen takana rinnettä pitkin. St.Wenceslas' viinitarha on Böömin kuningaskunnan (siis Tsekin) vanhin viinitarha ja ollut samalla paikalla jo 900-luvulta saakka. Viinitarha kasvaa 2500 viinikäynnöstä, joissa kypsyy Pinot Noir ja Rhine Riesling rypäleitä. Pinot Noir rypäleitä tässä viinitarhassa on kasvatettu jo 1300-luvulta lähtien kun keisari Kaarle IV toi niitä Ranskasta. Tuntui jotenkin ihan absurdilta katsella viiniköynnöksiä ravintolan edessä keskellä suurkaupunkia.


Vaikka istuimme Panomara Pergolassa söimme Piano Terran listan mukaan. Listalla on monia italialaisen keittiön herkkuja mutta mukana myös paljon paikallisia tsekkiläisiä erikoisuuksia. Villa Richterin viinivalikoimista löytyy yli 2500 erilaista viiniä, joista sommelier auttaa valitsemaan juuri oikeat viinit ruokailuhetkeen. Panoma Pergola, jossa me istuimme on avoinna vain lämpimien kuukausien aikana, joita toki näillä leveysasteilla on enemmän kuin meillä Suomessa.

Insalata caprese - puhvelimaidosta valmistettua Mozzarella di bufala (campana) - mi piace!

Mango salaattia papayan ja valkoisen retiisin kera. 


Piano Nobile on fine diningia parhaimmillaan näissä hienostuneissa ruokailutiloissa isojen kristallikruunujen ja kuvioitujen tapettien keskellä. Tarjoilija antoi minun ystävällisesti kurkistaa myös tälle puolelle ravintolaa koska olimme ravintolan viimeiset asiakkaat kun lopettelimme ruokailuhetkeämme. Juuri näissä tiloissa järjestään häävastaanottoja ja Villa Richterin nettisivuilla on ihania hääkuvia täältä. 

Beef tenderloin with traditional root vegetable sauce, dumplings and cranberry coulis.


Jälkiruokiakin oli vaikka mitä vaikkei listalla ensin tuntunut olevan kuin Apple strudel with caramel sauce and vanilla icecream. Tässä vaiheessa otetaan aina käyttöön se kuuluisa "jälkiruokavatsa" johon aina sopii hyvää jälkiruokaa vaikka kuinka oltaisiin muuten ihan jo täynnä :) Tämä kuulemma pätee vain naisten logiikkaan olen kuullut sanottavan!



Voin lämmöllä suositella Villa Richteria sekä herkullisen ruoan että tämän upean näköalan takia. Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja palvelee sujuvalla englannin kielellä. Toki viereisessä pöydässä käytettiin saksankieltä toisen seurueen kanssa. Ravintolan sijainti on erikoinen ja se jo itsessään tekee tästä hurmaavan paikan. Kun tummassa yössä lähdimme klo 23 jälkeen laskeutumaan alas samaa tietä saadaksemme taksin kiitin onneani, että minulla oli matalat ja pitävät pohjat kengissäni. Päätimme ennen nukkumaan menoa vielä kävellä katsomaan iltavalaistua Kaarlensiltaa mutta se onkin sitten jo ihan toisen postauksen arvoinen juttu.


Onko Praha tuttu kaupunki? Tai on peräti joku toinenkin onnekas illastanut 
Villa Richterissä Prahan kattojen yllä? 

lokakuuta 03, 2017

Kurpitsakauppa on pullollaan satoa ja Halloween lähestyy


Viime sunnuntaina käännettiin Audi kohden Vantaan perukoita tai tarkemmin sanottuna Peräjänkulmaa. Syy miksi umpi espoolainen lähti ajelemaan itselleen tuiki tuntemattomille seuduille oli Nassulan tilan avoin sadonkorjuu viikonloppu. Olin Facebookissa ja Instagramissa ihastellut kurpitsojen kasvatusta jo keväästä lähtien. Kuinka huhtikuun lopussa kylvettiin kurpitsan siemenet odottavalla mielellä multaan itämään. Reilun kuukauden kuluttua 1000 kurpitsantaimea istutettiin maahan. Uutterasti tilalla oltiin rakennettu kastelujärjestelmäkin auttamaan tulevan kurpitsasadon kasvua. Loppukesästä taimia peitettiin hellästi harsolla ettei halla vain veisi kurpitsasatoa, joka hieman kylmän kesän jälkeen oli vähän myöhässä. Kyllähän tällainen spektaakkeli piti päästä todistamaan ihan omin silmin :)


"Jos paikallistuntemus on yhtään heikko niin välttämättä edes navigaattorista ei ole apua kun suunnistaa osoitteeseen Kolisevantie 1, Luhtaanmäki" kertoi Nassulan tilan emäntä Katariina Kääpä kun olimme perillä. Ihanien peltojen keskelle oltiin kuitenkin löydetty Vantaan haja-asutusalueella onnellisesti. Maisema oli juuri niin romanttisen kaunis kuin se voi olla hieman harmaassa ja sateisessa sunnuntai päivässä. Kurpitsapoika (tai näin häntä on ainakin somessa nimitetty) ohjasi kaikki paikalle tulleet autot parkkipaikalle pellolle. Kannattaa muuten huomioida, että tie on todella kapea eli jos toinen auto tulee vastaan niin toinen kyllä joutuu peruuttamaan :) Kyllä maalla on mukavaa ja sopu sijaa antaa!


Ja sitten vain kurpitsapellolle, jonne saa muuten ottaa myös karvaiset kaverit mukaan. Päätin jättää oman russeliriiviöni autoon ettei olisi ihan kurassa koska meidän matkamme jatkui sadonkorjuusta vielä muualle. Katariina antoi selkeät ohjeet eli veitsiä kurpitsojen irrottamiseen löytyy pöydältä. Kurpitsat voi kerätä oranssinvärisiin hauskoihin verkkopusseihin. Kottikärrytkin olivat tarjolla avuksi jos aikoi poimia todella isoja kurpitsoja mukaansa. Jos en väärin muista niin Katariina mainitsi, että heidän suurin myymänsä kurpitsa oli ollut 41 kiloa vai oliko se sittenkin 14 kiloa?


Viime lauantaina järjestettiin muuten Keudan ammattioppilaitoksen tiloissa Saaren kartanon puutarhassa jättikasvisten SM-kisat ja Jättikasvisnäyttely. Juu, luitte ihan oikein eli myös kasviksilla voi kilpailla siitä kuka on onnistunut kasvattamaan suurimman kasviksen. Vuoden 2017 voittaja jättikurpitsa painoi 144,2 kg ja peltokurpitsa 45,0 kg. Härregud - voiko noin isoja kurpitsoja edes käsitellä enää mitenkään!!! Ja nämä eivät edes ole mitään suuria jos niitä vertaa maailmalla ME-tuloksiin, jotka voit kurkata tästä. Muistin juuri itsekin käyneeni Saaren kartanossa ja kirjoittaneeni siitä kartanokierroksen yhteydessä. Jos kartanot kiinnostavat niin kurkista ja tuolla on kuvia myös tuosta puutarhasta.


Nonniin, mutta palataanpas takaisin Nassulan tilan kurpitsapellolle ja sadonkorjuuseen. Päätin ostaa itselleni vain yhden vihreän kurpitsan ja lisäksi pieniä koristekurpitsoita tällä kertaa. Koristekurpitsat olivat jo harmikseni loppuneet mutta eurolla sai pieniä kurpitsoja, jotka nyt sitten saavat toimittaa minulla koristekurpitsan virkaa. Vihreät kurpitsat ovat täysin syömäkelpoisia mutta kylmän kesän takia ne eivät ehdi enää muuttua oranssinvärisiksi joten niitä saa erikoishinnalla.


Oli muuten todella jännä kävellä siellä kurpitsapellolla kun siellä täällä näkyi oransseja pampulapalloja pellossa. Muuten englanninkielisiä on minun vierailuni aikana siellä enemmän kuin meitä suomea virkkovia, joten hyvin ovat amerikkalaiset Suomessa löytäneet Nassulan tilan. Halloween lähestyy loppukuusta joten ei kannata jättää sen suuren kurpitsan ostoa liian myöhään, jotta saa omansa.


Kun mieluiset kurpitsat oli valittu niin lähdettiin navetan ylisille punnitsemaan saalis. Viikonloppuna maksuvälineeksi kävivät myös kortit mutta kannattaa iltamyynneissä seurata Kurpitsakaupan Facebook sivuilta käykö vain käteinen. Kaikki muuten jaksoivat kantaa kurpitsansa minun vierailuni aikana mutta ihan varmasti kottikärryjäkin oli käytetty :)


Täällä navetan ylisillä on mahdollista nauttia myös höyryävän kuumaa kurpitsakeittoa. Tai jos haluaa mieluummin vaikka paistaa makkaraa niin sekin onnistuu grillissä pihalla. Toki tarjolla kahvia ja pullaa täydellisen kurpitsan metsästyksen jälkeen. Navetan ylisillä oli paljon lyhtyjä kynttilöineen ja oikein kodikas tunnelma. Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä vähän tihkusateisesta säästä huolimatta.


Jos kiinnostuit kurpitsan metsästyksestä niin ei hätää sillä ensi viikonloppuna 7.-8.10. on toinen kurpitsan avoin sadonkorjuupäivä. Kannattaa seurata Kurpitsakaupan somea koska sieltä saa lisäinfoa mitä kurpitsapelloilla tapahtuu. Netti on pullollaan toinen toistaan herkullisempia kurpitsareseptejä joten jos kurpitsalyhdyn kovertamiselta ehtii kannattaa myös kokkailla.


Kiitos Kurpitsakauppa iloisesta näkemisestä ja hyvästä saalista! 

lokakuuta 02, 2017

Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä

Botticelli, Venuksen syntymä n.1485 / Milon Venus 130-100 eaa. / 
Tiia Tala, tatuointi: JP Wikman 2012 ja 2015

Tarvaspäässä avautui 14.syyskuuta äärimmäisen mielenkiintoinen valokuvanäyttely Tatuoidut taideteokset. Mediataiteilija Harri Larjosto ja Gallen-Kallelan museo etsivät parin vuoden ajan henkilöitä, joiden ihoon on tatuoitu taideteoksen pohjalta kuva tai kuvia. Kesällä 2015 heinäkuun 4. järjestettiin Tarvaspään museolla projektin aloituksen teemapäiväTatuointi iholla voisi siis olla suora jäljennös alkuperäisestä tai mukaelma osin/kokonaan jonkun tunnetun taiteilijan teoksesta. 


Kuluneen kahden vuoden aikana Larjosto valokuvasi ja haastatteli 100 ihmistä, joiden ihoa koristaa tunnettu taideteos. Gallen-Kallelan valokuvanäyttelyyn päätyi 52 valokuvaa. Näyttelyn yhteydessä myydään myös valokuvakirjaa, jossa kaikki haastatellut kuvineen ovat mukana. Kuva ihollani -kirjan on kustantanut Maanhenki. 

Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus 1896 / 
Jarmo Koskela, tatuointi: Mosse Hirvonen, Pitbull Tattoo Oulu 2012-13

Moni varmasti miettii näyttelyssä miksi joku haluaa siirtää ihoonsa vaikka Hugo Simbergin taulun Kuoleman puutarha tai Ferdinard von Wrightin legendaarisen Taistelevat metsot? Ovatko nämä henkilöt kenties taiteenkeräilijöitä, taidefriikkejä ja muuten vain erikoisuutta tavoittelevia henkilöitä?

"Ihmisillä on yllättävän vakavia perusteita sille, miksi kantaa jotain kuvaa, 
taidetta ihollaan läpi elämän," toteaa Larjosto. 

Suvi Leppänen, tatuoinnit: Toni Raita Other Side Tattoo (Louhi) 2006, 
Juha Mustonen Custom X Tattoo 2007-2016

Akseli Gallen-Kallela, Lemminkäisen äiti 1897

Yllättävintä näyttelyssä on se miten paljon me suomalaiset rakastamme Akseli Gallen-Kallelan teoksia. Sammon puolustus nimiseen tauluun Gallen-Kallela maalasi 1894 Kalevan sammon ryöstötilannetta, jossa rohkea Väinämöinen miehiensä kanssa puolustaa Pohjolasta ryöstettyä Sampoa Louhen emäntää ja hänen miehiään vastaan. Louhi edustaa Kalevalassa kaikkea pahaa ja hän pystyy muotoaan muuttamalla vaikeuttamaan muiden elämää.

Alunperin Gallen-Kallela maalasi taideteoksen yksityishenkilölle, joka palautti sen taiteilijalle takaisin koska aihe ei miellyttänyt talon emäntään. Gallen-Kallela nousi maailmanmaineeseen maalattuaan saman aiheen Suomen Paviljongin kattofreskoihin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Ja nyt tämä yli 100 vuotta vanha taidekuva koristaa useammankin Tatuoidut taideteokset -näyttelyyn osallistuneen ihoa. Aika huikeaa itse asiassa!

Pinja Hintikka, tatuointi: Taneli Jarva 2002...

Ehkä Gallen-Kallelan tai muiden taidemaalareiden töiden ikuistaminen ihoon kertoo siitä, että juuri näillä taidekuvilla on tärkeä ja syvällisempi merkitys tai arvo niitä kantavalle. Tai ehkä meidän suomalaisten juuret ovat todella kiinni siellä kalevalaisessa perimässä vaikka emme sitä aina edes kehtaa tunnustaakaan. Me suomalaiset olemme vaan vähän sellaisia!

Muistan kouluajoilta kun piti äidinkielentunneilla lukea kansalliseepostamme Kalevalaa ja toisinaan se tuntui ehkä vähän pakkopullalta. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'aní sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan." tulee silti monen ulkomuistista vieläkin kysyttäessä Kalevalan alkusanoja. Kyllä Kalevalalla on ollut ja on vieläkin merkitystä. Itse ainakin tuijotan lumoutuneena Kansallismuseon kattofreskoja joka kerta sinne mennessäni ja Gallen-Kallelaa sielläkin on kalevalaisilla aiheilla. Jo lapsena käynti Juséliuksen mausoleumissa Porin hautausmaalla teki suuren vaikutuksen pikkutyttöön. Ehkä siihen vaikutti nuorena kuollut Sigrid Jusélius ja hänen valkoinen sarkofaginsa tuoreilla päivänkakkaroilla mutta myös Gallen-Kallelan seinämaalaukset jätti jäljen pieneen mieleeni.

Akseli Gallen-Kallela, Joukahaisen kosto 1897


Valokuvanäyttely on rakennettu siten, että yhdessä on aina valokuva tatuoidusta  taideteoksesta ja henkilökuva myös kuvaa kantavasta ihmisestä. Pinja Hintikan kuvan yhteydessä lukee "Ehkä äitiys, naisellisuus ja naiskuva ja suomalaisuus ovat olleet punaisia lankoja. Kaikki tietyllä tavalla liittyy äitinä olemiseen ja oman lapsen kuolemisen pelkoon." Valokuvan yhteydestä löytyy myös spontaani kommentti lapsen suusta uimahallin pukuhuoneessa hänen nähtyään Pinjan tatuoinnit "Äiti, mä en ikinä halua tollasia." Lapsen silmin tummat Gallen-Kallelat ovat ehkä vähän pelottavia. 

Nina Ratavaara, tatuointi: Jenni Liukkonen Bound Tattoo 2014

Akseli Gallen-Kallela, Ad Astra 1894-96/1907


Gallen-Kallelan töistä Ad Astra on yksi suosikkini. Pidän tosin enemmän siitä värikkäästä versiosta, joka oli esillä Tarvaspään näyttelyssä "Elämän koreus - Kalevalan kankahilta Afrikan savanneille" muutamia vuosia sitten. Olen lapsuudessani päässyt käymään nykyään suljetussa Ruoveden Kalelassa ja teos on toimittanut siellä alttaritaulun virkaa Gallen-Kallelan lasten ristiäisissä. Ad Astra tarkoittaa "tähtiin" ja se on yksi Gallen-Kallelan tärkeimpiä symbolistisia teoksia. 

Nita Ratavaara on todennut tatuoinnistaan "Tatuointi on päiväkirja ihollani symboloiden eri puolilta elämääni ja muistojani. Joka kerta tuntuu kuin tatuointi olisi ollut piilossa ja se vain tuli tatuoidessa näkyviin ihosta kuin osa minusta."

Joosef Alanen, Ilmatar 1913/16

Joosef Alanen (1885-1920) on ehkä vähemmän tunnettu tamperelainen jugend-tyylisuuntaa edustanut taidemaalari, joka aiheet myös ovat pääasiassa Kalevala-aiheisia. Helena Hiltusen käsivartta koristaa Ilmatar koska "Kuva merkitsee minulle arkkityyppistä naiseutta. Olen kiinnostunut kaikesta muinaissuomalaisuudesta." Jugend-arkkitehtuuri viehättää myös minua paljon ja kaikki ne ornamentit ja koristeet mitä tähän tyylisuuntaan liittyy.

Helena Hiltunen, tatuointi: Satu Virkkunen Carvalho, The Clinic 2012


Tatuoidut taideteokset eivät suinkaan keskity vain kalevalaisiin aiheisiin ja Akseli Gallen-Kallelan töihin. Joukossa on myös muita taiteilijoita mm. Edward Munch, Salvador Dali, Hugo Simberg, von Wright veljekset, Leonardo da Vinci. Tia Talan tatuointiin on yhdistetty Botticellin Venuksen syntymä ja Milon Venus. "Olen taidehistoriafriikki. Taide on suuri intohimoni ja olen itsekin tekijä. Teen keramiikkaa ja naisvartalo on luonteva, tosi veistos, veistoksellinen." kertoo Tian kuvatekstissä.

Valokuvaaja Harri Larjosto


Tämä tuntemattoman taiteilijan hieman ehkä naivistinen, absurdi ja humoristinenkin tatuointi koristaa Nina Laakon selkää. Minusta hänen perusteensa valita juuri tuo taideteos ihoonsa sopii hyvin yhteen tuon kuvan kanssa. Kuvasta tulee muuten hyvälle tuulelle mutta samalla jotenkin hämmentyy. Tämä kuva on Kuva ihollani -kirjan kansikuvana - hyvä valinta!

Hyvin mielenkiintoisia tulkintoja on myös nähtävillä. Tatuoinnit ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien ja taidetatuoinnit tarjoavat erilaisen lähestymistavan oman ihonsa koristamiseen. Varmasti Edward Munchin Huuto iholla herättää keskustelua. Miksi juuri Huuto? Mitä se mahtaa merkitä kantajalleen? Mitä tällä on haluttu viestittää? Minusta taidekuva iholla ainakin viestittää sitä, että näille ihmisille taiteella ja taideteoksilla on tärkeä merkitys. He ovat "menettäneet sielunsa taiteelle" tai "fanittavat jotain taiteilijaa" tai haluavat erottua valtavirrasta.


Taidekierroksen jälkeen kannattaa ehdottomasti pistäytyä Cafe Zoceriassa. Kahvila toimii Villa Linnuddissa, joka oli Gallen-Kallelan perheen koti ennen kuin ateljeelinna valmistui samaan pihapiiriin. Kahvilaa pitää Koivunotkon pariskunta ja Sakari Koivunotkon elämään Akseli Gallen-Kallela on jättänyt pystyvän jäljen tai useampiakin. Miehen ihoon on tatuoitu jo yli 20 vuotta sitten kalevalaista tarinaa: Väinämöinen, Ad Astra, Kuolema ja kukka. Itse en onnistunut tätä tatuoitua miestä näkemään kahvittelun lomassa. 

Tatuoidut taideteokset -näyttely on avoinna 14.1.2018 saakka ja se on osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa. Sunnuntaina 8.10. klo 13 Harri Larjosto esittelee näyttelyn. Näkökulmakierroksella sunnuntaina 22.10. on mukana tatuoija Lasse Sjöroos.

Mukavaa ja värikästä lokakuista viikkoa kaikille! 

Taideteosten kuvat on lainattu netistä, kaikki tatuointi kuvat on ottanut Harri Larjosto.