Alice Neel - kaunistelematon taiteilija

Näin toissayönä jotenkin erikoista ja värikästä unta. Katselin unessani kuin ulkopuolisena suurilla, hieman surullisillakin silmillä varustettuja ihmishahmoja, joista osa oli alasti. Unessani hahmot  liikkuivat erilaisissa asennoissa edessäni, osa istui vain ihan paikallaan. Unessani mikään ei ollut täydellistä tai valmista vaan kaikki jotenkin muuttui koko ajan. Yritin puhua ihmisten kanssa mutta kukaan ei vastannut minulle ikäänkuin minua ei olisi ollut olemassakaan heidän todellisuudessaan. Naisia, miehiä ja lapsiakin  - osittain värillisenä osittain läpikuultavina. Uneni ei missään tapauksessa ollut painajaismainen vaan kännykän piipatessa herätystään aamuntunteina olisin vielä halunnut jatkaa tuossa unimaailmassa hetken nähdäkseni vielä enemmän. Herätessäni tajusin alitajuntani käsitelleen edellisen illan mielenkiintoista taidekokemusta unessani.

Alice Neel: Spanish family 1943

Torstaina iltana kävin Ateneumissa uuden näyttelyn avajaisissa: Alice Neel - Modernin elämän maalari. Pakko myöntää, että yhdysvaltalainen taidemaalari Alice Neel oli minulle melko tuntematon ennen tätä näyttelyä. Näyttelyn jälkeen olen vimmalla googlettanut ja etsinyt lisätietoa hänestä. 

 Kuka oli tämä nainen, joka ei eläessään juurikaan saanut arvostusta taidepiireissä?

Alice Neelin elämässä mikään ei tunnu kovin seesteiseltä ja tavanomaiselta. Ensimmäisen kuubalaisen aviomiehensä, taiteilija Carlos Enriquezin kanssa Alice sai kaksi tytärtä, joista toinen kuoli alle vuoden ikäisenä ja toisen tyttären aviomies vei vanhemmilleen Kuubaan jättäen samalla myös lapsensa äidin. Ei liene mikään ihme, että Alice sai hermoromahduksen ja yritti itsemurhaakin. Aika karua menettää kaksi lastaan vähän ajan sisällä ja mies siinä samalla. Alice kuitenkin toipui jatkaen maalaamistaan ja sain vielä kaksi poikaa kahden eri miehen kanssa myöhemmin. Pakko lainata tähän tämän aamun Hesarin Alice Neel näyttelyn jutusta kohta "Miehet ja osoitteet vaihtuivat ja lapsia tuli, mutta maalaaminen pysyi Neelille tärkeimpänä." 

Alice Neel: Jackie Curtis and Ritta Reed 1970

Alice Neel eli elämänsä hyvin rohkeasti ja kulkemalla todellakin omia polkujaan. Hänen elämänkaarensa voisi hyvin olla miestaitelijan vastaava koska koska siihen liittyi kaikkea muuta kuin pullantuoksuista perhe-elämää. Alice myös rikkoi rohkeasti rajoja maalaten samaan tauluun mustan miehen ja valkoisen naisen mikä ei missään tapauksessa ollut hyväksyttyä 1950-luvulla Amerikassa. Kommunistisympatiat ja liian läheiset ystävyyssuhteet kommunisteihin saivat myös FBI:n kiinnostumaan Alicesta ja häntä kuulusteltiin.

Alice Neel: John Gruen, Jane Wilson and Julia 1970 

Alicen maalaamat muotokuvat ovat keskeneräisen oloisia eivätkä todellakaan mitään pönöttäviä perinteisiä muotokuvia, joissa sievistellään. Neel on maalannut elämästä syrjäytyneitä hahmoja, alakulttuurien edustajia, oman perheensä jäseniä kuin myös kulttuurivaikuttajia. Alice on rohkeasti maalannut juuri sitä mitä häntä on huvittanut. Minua puhuttelivat tauluissa silmät, joista ihmisten eletty elämä näkyi. Samoin alastonkuvissa kaikki oli myös maalattu siten kuin se todellisuudessa onkin. Taulut raskaanaolevista naisista näyttävät kaikki ihon alta kuultavat verisuonetkin kaunistelematta. Melko pysähdyttävä oli myös taiteilijan omakuva muutamia vuosia ennen hänen kuolemaansa. Alaston 80-vuotias, harmaatukkainen nainen sohvalla sivellin kädessä juuri kaikkine aitoine vatsamakkaroineen ja roikkuvine rintoineen peittämättä tai retusoimatta mitään. Alicen muotokuva itsestään on elävä juuri tämän takia!

Ateneumin näyttelyn kuraattorina toiminut Neel-asiantuntija Jeremy Lewison totesi hyvin avajaispuheissaan. "Alice oli aina poissa muodista." Vasta taiteilijan kuoleman jälkeen Alice Neelin  tuotantoa on esitelty laajemmin ympäri maailmaa. Upea juttu, että Ateneumin tuottama näyttely jatkaa myöhemmin myös Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin. Ateneumin näyttely on avoinna 2.lokakuuta saakka. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan Alicen maailmaan avoimin silmin.

Kuraattori, Neel-asiantuntija Jeremy Lewison ja museonjohtaja Susanna Pettersson

Näyttelyyn tuli myös jännää syvyyttä sillä, että avajaisissa olivat mukana Alice Neelin pojat Hartley ja Richard sekä käly Ginny. Tauluihin maalatut mallit kävelit Ateneumin saleissa aivan elävinä ja istuivat kaikki rivissä avajaispuheiden aikana. Huikeaa!

Alice Neel: Richard 1969

Pojat Richard ja Hartley sekä käly Ginny

Alice Neel: Ginny ja Elizabeth, 1975

Alice Neelin Hartley poika Ateneumin avajasissa.

Alice Nee: Hartley 1965

Alice Neel poikiensa Hartley (vasemmalla) ja Richard (oikealla) kanssa 
Vermont Studio Centerin edessä vuonna 1984. Kuvassa myös Hartleyn 
vaimo Ginny ja Richardin ensimmäinen vaimo Nancy.
Kuva on lainattu netistä. 

Avajaisissa esiintyi Jonna Tervomaa & Jaakonaho Sähköduo. Heidän avauskappaleensa Lou Reedin Walk on the wild side on kuin suoraan Alice Neelin elämästä - hänkin piti päänsä koko elämänsä ja maalasi vaikkei arvostusta aina tullut.

Candy came from out on the Island
In the back room was everybody's darling
But she never lost her head
Even when she was giving head
She says, "Hey, babe,
Take a walk on the wild side."
And the colored girls go
"Doo do doo do doo do do doo..."
Lou Reed Walk on the wild side

The World of Kustom Kulture

Tänään aamulla minulla meinasi mennä kaffet aamiaispöydässä väärään kurkkuun lukiessani päivän lehteä. Hesarissa oli peräti kahden sivun juttu Keravan taide- ja museokeskus Sinkan kustomointinäyttelystä, josta olin itse juuri tehnyt blogipostauksen (tosin sitä ei oltu vielä julkaistu blogissa). Ahmin innolla juttua aamiaissämpylän kanssa ja mietin muuttaisinko jotain jo omassa bloggauksessani olevaa mutta päätin sitten lopulta jättää kaiken lähes niin kuin olin se vierailuni jälkeen kirjoittanut viime viikonloppuna. Poimin Hesarista kuitenkin sen tiedon, että tämän näyttelyn ansiosta ovat museon kävijämäärät tuplaantuneet. Hieno juttu!

Syy siihen miksi Marjon matka alunperin suuntautui Keravalle katsomaan tätä taidenäyttelyä juontaa juurensa vuosien taakse nuoruuteeni. Pakko tunnustaa täällä blogissa nyt ihan julkisesti, että olen jossain vaiheessa kuunnellut fiftarimusaa, käynyt kiihdytyskisoissa Räyskälässä ja perinteisessä American Car Show autonäyttelyssä. En kuitenkaan pukeutunut kellohameeseen, vyötärölle nouseviin farkkuihin ja muuhun 50-luvun asustukseen. Nyt muistelen tätä vaihetta elämässäni vähän huvittuneena mutta ehdottomasti kuului kehitysprosessiini ja piste! Ja olihan minun myös ehdottomasti päästävä näkemään mitä kaikkea tämä The World of Kustom Kulture oikein pitäisi sisällään koska siitä oli kerrottu museon omilla sivuilla, että se olisi laajin Euroopassa esitelty kustomointi näyttely. Kohde oli myös Museokortti listalla joten Keravalle siis!

Näyttely oli levittäytynyt taidemuseon kaikkiin kolmeen kerrokseen ja katsottavaa riitti. Minusta oli hauska nähdä miten kovin eri ikäisiä ihmisiä museoväen joukossa oli. Kaksi melko iäkästä herrahenkilöä valokuvasi todella ahkerasti näitä kustomoituja moottoripyöriä ja he vähän harmittelivat kun "valkoisten viivojen sisäpuolelle pääsy oli kielletty". Myönnän itsekin, että koska nämä olivat niin viimeisteltyjä ja hyvin tehtyjä olisi melkein tehnyt mieli koskea niiden pintaa. Näyttelyssä näkyi myös naisia joten en todellakaan ollut ainoa nuoruuttaan etsivä fiftarityttö! 

Flying eye ball on taivaalla lentävä kolmas silmä, joka tietää ja näkee kaiken. Kuvataiteessa tätä silmää on käytetty vuosituhansia sitten egyptiläisessä ja makedonialaisessa kulttuureissa. Kun 18-vuotias Kenneth Howard maalasi sen 1940-luvun lopulla nahkatakkinsa selkään tämä symboli alkoi yleistyä kalifornialaisissa auto- ja moottoripyöräpiireissä. Myöhemmin Howardista tuli taiteilija Von Dutch, joka maalasi kolmannen silmän myös otsaansa. Lentävä silmästä tuli yksi kustomointi kulttuurin ikoneista ja loppu onkin sitten historiaa. 

Keravan taidemuseo ei turhaan luvannut näyttelyn esittelyssä, että sieltä löytyy myös kenkiä ja käsilaukkuja. Aidoista kustomoiduista naisten korkkareista oli melko mahdotonta saada hyviä kuvia vitriinin lasiseinän heijastuksen takia. Ja oli siellä kaksi tosi mageeta käsilaukkuakin. Myös nämä korkkari-autotaulut olivat upeita sekä ihanan värikkäitä. Ja mitkä korot!

Varmaan koko kustomointi näyttelyn vetonaula on kuitenkin tämä ihana valkopinkkinen unelma, jota on rakennettu/kustomoitu peräti neljä vuotta. Kurkkasin karkkilalaisen tekijän Jaska Velinin Facebook sivuilta, että tätä kaunotarta varten on käytetty 3000 tuntia aikaa. Huh huh!!! Mutta olihan tämä vuoden 1931 Ford muuttunut melkoiseksi hot rod kaunottareksi. Auton sisällä oli kullanväriä ja valkoinen pitkäkarvainen matto lattialla. WAU! Museossa oli koko ajan väkeä mutta tämän auton ympärillä kuhisi eniten enkä yhtään ihmettele miksi. Varsinainen kaunokainen!

Moottoripyörän bensatankin voi kustomoida näinkin kauniisti ja kiiltävästi. Ihanan vintage-henkisiä ja vaatineet varmaan nämäkin työtä sekä vähän aikaa ja paljon kärsivällisyyttä ennen valmistumista. Kustomointi ei varmasti ole hyvä harrastus lyhytpinnaiselle henkilölle :)

Yksi näyttelyhalleissa oli omistettu meille naisille ja sille miten naiset esiintyvät kustomoinnissa. Jätin suosiolla kuvaamatta ne vähäpukeiset pin up-tytöt mutta tässä Desperate Kustom Kulture Housewives taulussa oli samanlaista "We Can Do It" henkeä kuin alkuperäisessä julisteessa sodan ajalta joten siksi päätin ottaa tämän blogiin mukaan. 

Tommy Tex Hännisen Pupuankka oli yksi suosikkini. Tässä Pupuankan motorisoitu mäkiauto. Pupuankalla on vauhtihirmun katse ja huomioikaa STP-tarra mäkiauton kyljessä :) Ihan huippu!

Näyttelyyn on lainattu erilaisia töitä ympäri Suomea mutta esillä on teoksia myös japanilaisilta, yhdysvaltalaisilta ja australaisilta tekijöiltä. Osa töistä oli lainassa yksityiskokoelmista.

Näyttely on avoinna 12.6. saakka Keravalla ja sunnuntaina vietetään myös Kerava kustomoi -tapahtumaa Sinkassa klo 11-17. Tapahtumaan on vapaapääsy. Minä tein aikamatkan nuoruuteeni ja mieleeni tulvi tosi hauskoja muistoja mutta pidetään ne nyt kuitenkin tämä bloggauksen ulkopuolella. Nuoruus ja hulluus....siitä voisi kirjoittaa monta bloggausta... :D

Kesä on hiipinyt kotiin...ja varis vei munat

Muistatte varmaan kuinka kerroin täällä blogissa muutamia viikkoja sitten iloisesta luonnon järjestämästä yllätyksestä parvekkeellani... Minulla olisi oma mustarastaan pesä olohuoneen ikkunan takana ja 24/7 mahdollista seurata sen tapahtumia ja kehitystä. Muutamia päiviä bloggauksen jälkeen tulin töistä kotiin ja ilokseni huomasin mustarastas naaraan olevan poissa pesältä joten minulle tarjoutuisi oivallinen mahdollisuus pika-pikaa kurkata pesään. 

Parvekkeen ovi varovasti auki ja koiran pääsy ulkotilaan estettiin kaadetulla tuolilla. Hiivin pesälle, kurkkasin ja sitten tuli se fiilis "kun veri pakenee kasvoilta"!!!!! Katsoin pesään varmasti kolme-neljä kertaa ensin tajuamatta edes missä ihmeessä mustarastaan munat oikein olivat? Pesä itsessään oli ihan ehjän koskematon eikä rikkonaisia munankuoriakaan näkynyt missään. 

Vaikka ymmärsinkin lopulta, että edellisenä päivänä parvekkeella näkemäni valtava varis oli varmasti vienyt munat emon poissaollessa en ensin halunnut uskoa sitä :( Tuli niin surullinen tunne ja mieleen palasi flashback ala-asteelta. Luokkamme oli yhdessä opettajan kanssa kerännyt sammakonkutua keväällä läheisestä lammesta ja meidän oli tarkoitus seurata kuinka kutu kehittyisi nuijapäiksi. Aikomus oli toki päästää pienet sammakot takaisin sinne lampeen jatkamaan eloaan. 

Kuinka ollakaan pojat heittelivät jotain luokassa leikkiessään ja valtava purkki sammakoineen päivineen putosi särkyen luokan lattialle. Muistan kuinka yritimme hyvän ystäväni kanssa kerätä kyyneleet silmissä noita nuijapäitä pois lattialta mutta valitettavasti niistä ei pystytty pelastamaan kuin osa. 

Löydettyäni tuon tyhjän pesän minulle ihan samanlainen "pienen surullisen tytön olotila" ja kyyneleet valuivat poskillani. Jonkun mielestä varmaan ylireagoin tilanteeseen koska tällaistähän tämä luonnonkiertokulku on - heikot voivat joutua toisen ruuaksi koska vain. Ehkä tällä varikselle oli omat poikaset ruokittavana, yritin ajatella mutta ei se vienyt pahaa mieltäni pois.

Googlettelin ja kyselin lintuystäviltäni olisinko jotenkin voinut suojata pesän nähtyäni sen variksen?Mutta minua lohduteltiin, että mahdotontahan se olisi ollut vaikka päässäni olin suunnitellut jos minkälaista pahvilaatikkoviritystä ja -katosta. Mustarastas pariskunta löytää varmasti uuden pesäpaikan ja aloittaa munimisen/hautomisen uudelleen ja kesähän on vasta alussa... Ne voivat tehdä Suomen kesän aikana kolmekin poikuetta....tämä lohdutti minua vähän. 

Nyt olen alkanut siis ottaa jo parveketta kesäkäyttöön mutta jostain kumman syystä en ole vielä pystynyt heittämään tuota linnunpesää pois. Vanhemmilla talvehtineet pelargoniat ovat saaneet nyt jo nauttia auringosta omalla parvekkeella ja muut kesäkukkaset haen varmaan nyt viikonlopun aikana puutarhamyymälästä. Nyt myös olohuoneen ikkunan peseminen kutsuu minua koska en voi enää vedota tuohon linnunpesän häirintään...onneksi minulla on hyvä kotimaiset Sinituotteen välineet ja riittävästi kylmää juotavaa hoitaa tuo vähemmän kiinnostava pakollinen kotityö.... 

Siivoillessani kotona muistin tai siis oikeastaan löysin kaksi sisustusjulistetta, jotka olin ostanut Moko Marketista viime marraskuussa. En silloin kehystänyt niitä ja ripustanut seinälle koska ne olivat aiheiltaan niin kesäisiä. Jännä yhteensattuma, että olin hankkinut lintujulisteen varustettuna linnunpesillä ja erivärisillä linnunmunilla! Tässä julisteessa ei todellakaan ole mustarastasta kuvattuna mutta muutama muna on ihan samannäköinen kuin minun mustarastaani sinivihreä-turkoosit, ruskeatäpläiset munat. Toinen juliste on värikkäistä perhosista. Olin syksyllä ostanut jo Nyttja-kehykset Ikeasta ja tänään sitten julisteet ovat kehyksissä. Pääsevät tuohon ruokapöydän yläpuolelle tai sitten olohuoneeseen. En ole vielä tehnyt lopullista päästöstä sijoituspaikasta.

Olen tässä toukokuussa myös eksynyt Myyrmannin kauppakeskuksessa - ehkä kerros 2. tai 3. - uuteen itsepalvelukirpputoriin. En muista edes paikan nimeä mutta iso, siisti ja valoisa, jossa on myös erikseen vanhojen antiikkitavaroiden osasto. Minä, joka normaalisti en ole sisustuksessa kovin romanttinen ihminen ostin sieltä kaksi uutta pahvista säilytyslaatikkoa, joita tarvitaan kotona aina :) 

Kevät/kesä saa ihmismielen selkeästi sekaisin koska laatikot on myös päällystetty kukilla ja linnuilla. Katsotaan mitä muuta kotiin alkaa ilmestyä....ehkei kuitenkaan nyt enää näin romanttista lisää.

HUONEettRUMista saatu tillandsiakin on vielä hengissä joten olen varmaan muistanut suihkutella sitä säännöllisesti :) Hyvä minä!

En tänä vuonna ole saanut kutsua yksinkään yo-juhliin tai valmistujaisiin mutta haluan silti kohottaa nyt lopuksi kuitenkin mansikkaraparperimehu maljan uusille valmistuneille. Onnea teille kaikille koulujenne jälkeen ja elämänohjeeksi tämä pieni viisas ajatus:

Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee.

Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi.

Lähde sitten tekemään sitä.

Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää.

Howard Thurman

#LidlSummerFashion by Teri Niitti

Tänä torstai iltapäivänä oli todella sähköä ilmassa! En nyt tarkoita sitä valtavaa ukkosta, joka satoi painostavan päivän jälkeen vihdoin raikkaana vesisuihkuna maahan vaan sitä kutkuttavaa jännitystä vatsassani päästä vihdoinkin pujahtamaan sisälle legendaariseen Yrjönkadun uimahalliin. Olin saanut nimittäin kutsun osallistua Lidlin kesämuotinäytökseen, joka järjestettäisiin tässä Suomen ensimmäisessä uimahallissa vuodelta 1928. Mieleeni tuli heti kohtaus vanhasta jenkkileffasta Gorgin puisto, joka on kuvattu juuri tässä upeassa "roomalaisessa kylpylässä" meidän pikkuisessa Helsingissä. WAU, vihdoinkin näkisin tämän ihanuuden ihan livenä! 

Vaihdoimme eteisaulassa jalkaamme Lidlin kesäjalkineet koska uimahallin tiloissa ei tietenkään saa liikkua likaisilla ulkokengillä. Minulle osui kivat sinivalkoraidalliset espadrillokset :) Sitten käteen jääkylmä kesädrinksu ja kipuaminen toisen kerrokseen. Hei, mitkä näkymät sieltä olivatkaan alas isolle uima-altaalle! Ihan käsittämättömän hieno ja kaunis klassismin interiööri. Aiemmin tuossa altaassa oli tapana uiskennella ihan nakuna mutta vuodesta 2001 uima-asun käyttökin on ollut sallittua. Täällähän naisilla ja miehillä on omat uimavuorot joten mitäs väliä sillä toisaalta on. No, ehkä kuitenkin uisin mieluummin uimapuvussa...

Toisen kerroksen lepohyttien edessä olivat valkoiset verhot ihan kuten näkemissäni elokuvissa ja pienet pyöreät pöydät tuoleilla kutsuivat istumaan alas ja seuraamaan Lidlin kesämuotia. Pääsisimme katsomaan näytöstä siis aivan huikeilta aitiopaikoilta! Tämä ainutlaatuinen muotinäytös oli Teri Niitin stailaama ja catwalk oli rakennettu uima-altaan päälle. Vähitellen tila alkoi täyttymään kutsuvieraista ja sitten lavalle pääsivätkin sekä itseTeri Niitti että Lidlin markkinointipäällikkö Seppo Niemelä ja ostaja Merja Määttä. 

Teri Niitti kertoi, että "LidlSummerFashion muotinäytös on saanut inspiraationsa 50-luvun pin-upista ja Miami-tyylistä. Näytöksessä fiilistellään myös surffiteemalla ja huolettomuudella. Yrjönkadun uimahallilla on upeat puitteet tälle näytökselle."

Ja sitten tämä mieletön vedenpäällä oleva catwalk alkoi elää. Harmittaa kun en saanut ikuistettua hetkeä kun nuo uimarimallipojat altaan molemmin puolin sukelsivat veteen ja uivat yhden altaan mitan samalla kun mallit kävelit tyynesti vieressä catwalkilla! Tässä näytöksessä tapahtui niin paljon, että olisin toivonut omistavani kaksi paria silmiä ja käsiä sekä toisen kameran. Lidlin Facebook-sivuilla on muuten suoraan lähetystä näytöksestä... Pakko todeta, että valaistus uimahallissa, vedenväreily, valot ja catwalkin heijastava pinta tekivät kuvaamisesta melko haastavaa. Toisaalta kaikki nuo em. elementit yhdessä saivat aikaan melkein unenomaisen fiiliksen Yrjönkadun uimahallin näytökseen ja tekivät tästä tapahtumasta juuri niin ainutlaatuisen mitä se oli. 

Lidlin kesävaatevalikoimasta näytti löytyvän kesäistä pellavaa ja tyylikkäitä ranta-asuja. Kivan rentoja boho-puseroita, kevyitä maksimekkoja (joita itse rakastan kesällä ylikaiken), kaupunkipukeutumiseen sopivia leninkejä ja todella trendikkäitä uimapukuja. Tänä kesänä ne, jotka uskaltavat paljastavat myös kylkensä uimarannalla ja pukevat ylleen monokinin kuten tuo upealla, mustalla lierihatulla varustettu malli näytöksessä. Teri oli kyllä stailannut mallit loistavasti! 

Lidlin kesän kenkämallistoon tulee niitä ihania espadrilloksia sailoriraitojen lisäksi myös herkullisissa kesäväreissä ja pitsisenäkin. Näinkin jonkun jalassa vilahtavan oranssit ja toisella kukalliset espadrilloksetkin. Pakko todeta tässä välissä, että näytöksen malleilla oli ihan huikea tasapaino koska yhtään horjahdusta tai jalan lipsahdusta ei catwalkilla nähty vaikka siinä oli jo loppunäytöstä kohden vettäkin. Osa malleista käveli vielä todella huikeilla koroilla joten ihan kympinsuoritus! Se, että  catwalkille oli vettä sai aikaan sellaisen optisen harhan, että mallit olisivat ikäänkuin kävelleet vedenpäällä....huikeaa...

Kaikkiin Suomen Lidl-myymälöihin kesän 2016 aikana myyntiin tuleva kesän vaatevalikoima pitää sisällään edullisia, mutta laadukkaita kesävaatteita koko perheelle. Tässä näytöksessä nähtiin naisten ja miesten vaatteita mutta Lidlin valikoimissa on toki myös lastenvaatteita. Lidlin kesämuotia löytyy myös isoja kokoja. Uusia tuote-eriä saapuu Lidl myymälöihin joka viikon maanantai ja torstai. 

Kiitos huikeasta #LidlSummerFashion by Teri Niitti muotinäytöksestä. Kesäkuun 2.päivä on hyvä päivä toivottaa kesä virallisesti avatuksi tässä erilaisessa muotinäytöksessä, joka avasi vielä minulle oven yhteen must to see -kohteeseeni.