Lauantaina oli jännä päivä tiedossa koska minä olin matkaamassa ihan ensimmäistä kertaa Jättikasvisyhdistyksen "Jättikasvisten SM-kisoihin" Mäntsälän Saaren kartanolle. Yhdistys on perustettu 2010 innokkaiden jättikasvisten kasvattajien toimesta ja sen tarkoituksena on edistää jättikasvisten kasvatusta Suomessa. Ihan ensimmäiset kisat on pidetty 2008 Helsingin Viikissä, Gardenia-talon puutarhassa. Vuodesta 2016 lähtien SM-kisat on järjestetty Mätsälässä Saaren kartanon tiloissa.
Kaksi päiväinen tapahtuma oli viralliselta nimeltään "Luonnollisesti Keudassa 26.-27.9.2025". Keuda on Keski-Uudenmaan koulutusyhtymä, joka järjestää ammatillista koulutusta. Tapahtuma oli tarkoitettu sekä ammattilaisille että myös luonnosta, kädentaidoista, kilpailuista ja koneista kiinnostuneille. Perjantaina kisattiin mm. floristiikan KeudaSkills-kisat ja Traktorikynnön SM-kilpailut, jotka jatkuivat vielä lauantaina. Tapahtumapaikkana toimi hurmaava Mäntsälän Saaren kartano.
Tein kesällä 2016 ystäväni Minnan kanssa kesäisen kartanokierroksen Uudellamaalla. Kävimme neljässä Mäntsälän alueella olevassa kartanossa: Alitalo, Hirvihaara, Sälinkää ja Saaren kartano. Olin aloittanut bloggaamisen vuotta aiemmin ja jo silloin minua kiinnostivat arkkitehtuuri, historia ja vanhat rakennukset. Pääsin kurkkaamaan myös sisälle upean Saaren kartanon aulatilaan. Vähän harmittaa, että nyt lauantaisella reissulla olisi ollut mahdollista tutustua tarkemmin kartanon sisätiloihin ihan opastuksen kera mutta olin ehtinyt sopia jo tapaamisen Hyvinkäälle klo 13 joten aikatauluni olisi mennyt liian tiukaksi.
Kuvat sekä Saaren kartanosta ja puutarhasta on otettu 2016 kännykällä joten niiden laatu ei ole hyvä. Tuon ensimmäisen kuvan alueen muista rakennuksista ehdin napata kun ajoin katsomaan Traktorikynnön SM-kisoja lauantaina. Ehdottomasti täytyy tehdä ensi kesänä uusi vierailu kartanolle ja osallistua silloin myös opastukseen. Kartanon historia alkaa jo 1500-luvulta ja nykyistä päärakennusta on aikoinaan kaavailtu myös presidentin mahdolliseksi kesäasunnoksi.
Alueella oli jo klo 9.00 aikaan aika paljon ihmisiä joten muitakin "early birdejä" oli paikalla kuin minä. Oli hauska katsella näyttelypöydille aseteltuja jättikasviksia ja aikaisempia Suomen ennätysmittoja, joilla voitto oli tullut kotiin edellisvuosina. Aika pitkä on ollut vuoden 2022 voittajan myskikurpitsa! Olen itse 180 cm pitkä nainen mutta tuo myskikurpitsa olisi ollut minua muutaman millin vielä pidempi 😅
Jättikasviyhdistys oli nimennyt vuoden 2025 Kurkun vuodeksi. Minä olen rakastanut kurkkua jo ihan lapsesta saakka eli sitä piti aina olla voileivän päällä, jotta söin leipäni. Näyttelyteksteistä opin, että kurkku (Cucumis savitus) kuuluu kurkkukasveihin, samaan heimoon kuin kesäkurpitsa, meloni ja kurpitsa. Kurkku on peräisin Intiasta Himalajan alueelta. Kurkun viljelyhistoria ulottuu 3000 vuoden päähän, ja sitä viljellään nykyään lähes kaikilla mantereilla.
Suomeen kurkku tuli todennäköisesti 1600-luvun lopussa, mutta yleistyi vasta 1700-1800 -luvuilla. Maailmassa viljellään yli sataa kurkkulajiketta. Näytteillä oli erilaisia ja myös hauskan värisiä sekä näköisiä kurkkuja. Ja kaikkein hassuinta minusta oli se, että on olemassa myös pesusienikurkkuja. Ja kyllä luitte ihan oikein! Pesusienikurkkua eli luffaa voi siis syödä kun kurkku on nuori mutta kypsistä pesusienikurkuista on tehty peseytymisvälineitä.
Pesusienikurkun kotiseutua ei tunneta, mutta sitä viljellään laajasti trooppisilla alueella. Pesusienikurkku on tunnettu Kiinassa jo 600-luvulla ja Egyptissä keskiajalla. Aiemmin pesusieninä käytettiin juuri näitä kurkuista valmistettuja sieniä mutta taloudellinen merkitys alkoi vähentyä toisen maailmansodan jälkeen kun synteettiset materiaalit kehittyivät.
Siinä se outo pesusienikurkku on kiwanon kera.
Intiasta lähtöisen oleva karvaskurkku on trooppinen köynnöskasvi, jonka karvaita hedelmiä käytetään ruoaksi. Kurkku poimitaan raakana ja kypsennetään. Sen maku on kitkerä, mutta se sisältää paljon kaliumia, A- sekä C-vitamiinia ja sitä käytetään myös paljon kansanlääkinnässä.
Koristekurkut olivat minulle myös ihan uusi tuttavuus. Kotona googletin, että koristekurkkuja on helppo kasvattaa vaikka amppelissa. Pörröiset, piikkiset ja raidalliset pienet "kurkut" ilmestyvät loppukesästä ja niitä voi pitää kotona useita kuukausia koristeena. Koristekurkut ovat vain somisteita eli niissä on karvas maku ja jotkut taitavat olla myös myrkyllisiäkin. Todella suloisia!
Esillä näyttelytiloissa oli paljon Keudan floristiopiskelijoiden tekemiä kilpailutöitä, joista minä kukkiin hurahtaneena myös napsin valokuvia runsaasti.
Seuraavaksi siirryin katselemaan itse jättikasviksia, jotka olivat siis todella suuria! Koska olin aikaisin liikkeellä kisaavia tuotteita vasta tuotiin näyttelyyn eli osassa ottamissani valokuvissa ei vielä ole esillä kaikkein suurimpia yksilöitä. Koska olin tapahtumassa ihan ensimmäistä kertaa olin etukäteen katsellut vähän tietoja miten jättikasviksia kasvatetaan yhdistyksen nettisivuilta. Suomen Jättikasviyhditys kuuluu kansainväliseen The Great Pumpkin Commonwealth -kattojärjestöön, joka edistää kansainvälistä jättikasviharrastusta yhteisten standardien ja ohjeistuksen kautta.
Kuninkuuslajin eli suurimman kurpitsan voittotittelin sai tänä vuonna kiteeläinen Ville Vauhkonen. Hänen oranssi mammuttikurpitsa painoi 276,2 kg! Ihan käsittämätön paino minusta. Suomen Jättikasviyhdistys kertoi kotisivuillaan kuluneen kesän haastavien säiden puolestaan näkyneen mm. mammuttikurpitsoiden määrässä ja koossa. Onnittelut Villelle - upea suoritus!
Kuva: Ilta Sanomat
Mustikkakoiso eli pinaattikoiso (Solanum scabrum) oli minulle täysin uusi tuttavuus. Maailmalla tämä pinaattikoiso tunnetaan nimellä wonderberry, sunberry tai garden huckleberry.
Muitakin hyviä tuloksia saatiin paljon ja myös Suomen ennätyksiä mm. raparperin pituudelle, sipulin, valkosipulin ja kesäkurpitsna painolle sekä juureksien pituudelle. Uusina sarjoina olivat pesusienikurkun ja munakoison pituudet, joille saatiin hyvät pohjalukemat seuraavan vuoden kisoja varten.
Minä ehdin vielä piipahtaa katsastamassa yhden kasvihuoneen sisällä olevan tarjonnan, jossa olisi ollut vaikka mitä kivaa tarjolla. Aivan ihania kurpitsapipoja ja kudottuja kurpitsoita - jäi vähän harmittamaan etten ostanut pipoa mutta kun oli niin kuuma niin varmaan siksi jäi ostamatta. Kuivakukkia ja leikkokukkia oli myynnissä vaikka kuinka paljon. Samoin olisi saanut aivan tuoreita kasviksia sekä myös koristekurpitsoita. Koska olin jatkamassa eteenpäin toiseen tilaisuuteen jätin kuitenkin ostamatta mikä sekin nyt jälkikäteen vähän jurppii.
Myös kukkakransseja ja kukkasormuksia olisi voinut tehdä itselleen. Ensi vuonna pitää ehdottomasti varata enemmän aikaan, että ehtii tehdä oman syksyisen kukkakranssin.
Ehdin vielä käydä hetken seuraamassa Traktorinkynnön SM-kilpailuja läheisellä pellolla. Jäin miettimään osallistuiko kisaan yhtään naista....?
Kurkkasin Suomen Jättikasviyhdistyksen sivuilta, että "muutaman aukiolotunnin aikana paikalla oli arviolta 2500 kävijää laajalla ikähaitarilla". Koskaan aiemmin ei näissä Jättikasvisten SM-kisoissa ole ollut näin paljon ihmisiä! Minusta tapahtumaan oli äärimmäisen mukavaa sekä mielenkiintoista osallistua. Jos en olisi jo montaa viikkoa aiemmin sopinut tapaamisen Hyvinkäälle olisin varmasti viettänyt pidempään jättikasvisten, kukkien, koristekurpitsojen ja sekä myös traktorien seurassa. Ensi syksynä sitten uudelleen. Kiitos Suomen Jättikasviyhditykselle sekä Keudalle upeasta tapahtumasta!
