elokuuta 21, 2021

Jokioisten kartanon historiallisilla mailla

 







Luin tammikuussa 2021 Ylen uutisen "Jokioisten kartano myydään avoimella tarjouskilpailulla". Siitähän se ajatus sitten lähti matkata Jokioisiin tänä kesänä seikkailemaan. Tarkoituksena ei siis todellakaan ollut lähteä ostamaan tätä yli 200 vuotta vanhaa kartanokokonaisuutta, joka on pinta-alaltaankin vaatimattomat 186 hehtaaria. Vaikka kartanonrouvan elämä voisi olla aivan ihanaa niin suurellakaan lottovoitolla tätä ainutlaatuista kartanomiljöötä rakennuksineen ei itselleen saisi lunastettua. 




Elonkierto esittelypuistosta päin tultaessa löytyy puistometsän kartanopolulta opastetaulu Jokioisten kartanon lukuisista omistajista. Täällä sijaitsee myös von Willebrandien hauta, jonne emme lähteneet laskeutumaan polulta kuumana kesäpäivänä Mimmin takia.

Jo itse päärakennus on ainutlaatuinen, arvokas ja täynnä tarinoita suomalaisista merkkihenkilöistä. Tätä kartanoa kun ovat isännöineet kuuluisat aatelissuvut Flemingit, Mannerheimit ja von Willebrandit vuosisatojen ajan. Ylväs uusklassismia edustava kartanorakennus on seissyt Loimijoen rannalla jo 1700-luvun lopusta saakka ja pitkään Jokioinen piti myös hallussaan Suomen suurimman maatilan titteliä. Englantilainen puisto sekä lukuisat kartanoon kuuluvat rakennukset muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön. 

Klaus Kristerinpoika Horn

Jokioisten tilan historiaa löytyy kirjattuna jo 1500-luvulta lähtien. Kartano historia puolestaan alkaa vuonna 1562, jolloin Ruotsin kuningas Erik XVI lahjoitti maat sotapäällikkö Klaus Hornille. Mietin miten paljon valtiomies, suuri sotapäällikkö Horn ehti Jokioisissa itse asiassa olla ja asustella koska hän osallistui mm. seitsenvuotiseen sotaan voittaen Tanskan ja Lyypekin laivastot Öölannin meritaisteluissa sekä lukuisiin muihinkin taisteluihin. 

Jokioisten tilasta muodostettiin säteri 1618. Kuten historiantunneilla jo koulussa opittiin niin säteri tai säteritila oli rälssitalo, jonka omistaja oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelusta. Em. tarkoitti sitä, ettei talon tarvinnut siis varustaa ratsusotilasta kruunun palvelukseen. Rälssitalon omistaja oli myös  ikuisiksi ajoiksi vapautettu maaveron maksusta. Näistä rälssimiehistä kehittyikin 1500-luvulla perinnöllinen aatelissääty. 

Enrst Gustaf von Willebrand

Omistukset Jokioisten säterissä vaihtuivat ja välillä tila hajosi useiden omistajien kesken kunnes se jälleen yhdistettiin 1764. Maaherra Ernst Gustaf von Willebrand lunasti 1791 jättiläismäisen säteritilan itselleen. Karunassa 1751 syntynyt von Willebrand oli omana aikanaan todellinen visionääri, jonka aikana Jokioisten kartanon tilalla alkoi kehitys mennä vauhdilla eteenpäin. Tilalla oli aiemmin jo ollut hyvin pienimuotoista lähinnä omia tarpeita palvelevaa teollisuustoimintaa. Von Willebrand  puolestaan aloitti Jokioisissa laajamittaisen tekstiili- ja rautateollisuuden. Vuonna 1800 von Willebrand hankki Suomeen ensimmäiset karstaus- ja kehruukoneet. Vuonna 1804 alkoi myös Jokioisissa toimia oma rautaruukki. 

Magnus von Wright, Jokioisten kartano, lyijykynäpiirros 1840-1849, kuva: Finna 

Maaherra von Willebrand kehitti myös ennakkoluulottomasti ja kokeilevasti sekä maanviljelyä että karjanhoitoa Jokioisissa. Hän oli myös ensimmäinen kartanon isännistä, joka osallistui henkilökohtaisesti maaomaisuutensa hoitamiseen. Vaimo Wendla keskittyi taas kolmen hehtaarin kokoisen englantilaistyylisen kartanopuisto kunnostamiseen. Puistoon istutettiin tuolloin paljon eri puulajeja. Yli 200 vuotta vanhoja tammia on edelleenkin puistossa muistona tuosta ajasta. Kartanon suurissa kasvihuoneissa kasvatettiin puolestaan eksoottisia hedelmiä ja kasveja. Valitettavasti kasvihuoneita alueella ei enää ole ollut 1900-luvun alun jälkeen. Wendlan puutarha ja Ferrarian rinne löytyvät edelleen. Jälkimmäinen esittelee suomalaisia hedelmä- ja marjakasveja. 



Jokioisten kartanon Tapulimakasiinin barokkikellotorni

Komea päärakennus valmistui vuonna 1798. Päärakennus on uusklassismin varhaisempia ja merkittävimpiä rakennuksia Suomessa. Rakennustyöt kestivät peräti neljä vuotta ja valmistuessaan päärakennus olikin Suomen suurimpia rakennuksia. Huoneita kartanossa on yhteensä 30! Rakennuksen arkkitehteinä toimivat ruotsalaiset Carl Christoffer Gjörwell ja Erik Palmstedt. Rakennus on kaksikerroksinen ja sen tiilijulkisivu on kalkittu puhtaanvalkoiseksi. 




Kulkiessamme kartanon ulkopuolella mietin miltä sisätiloissa mahtaa näyttää nykyään? Sinne ei valitettavasti voi kurkistaa sisälle mutta lukemieni tietojen mukaan "kartanorakennuksen alkuperäiset interiöörit ovat säilyneet hyvin etenkin toisessa kerroksessa". Löysin onnekseni netin uumenista  Ylen uutisten tekemän jutun kartanosta, josta näkee myös sisätiloja. Nyt huoneet ovat toki tyhjillään kun Luonnonvarakeskuksen (Luke) henkilökunta on poistunut rakennuksesta. Upealtahan tuo näyttää! Ja myös tässä kartanossa kummittelee eli Harmaan rouvan voidaan nähdä vilahtavan portaikoissa. Muistankin lukeneeni tästä rouvasta Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -kirjasta.



Tein kuvakollaasin lainaamistani sisäkuvista. Vasen valokuva Senaatti, keskimmäinen ja oikea valokuva Ylen uutiset. 

Von Willebrand pystytti 18 vuoden aikana tilalle yhteensä 30 rakennusta. Hänen aikanaan rakennustoiminta olikin poikkeuksellisen laajaa. Päärakennuksen lisäksi rakennettiin palvelusväen asuntoja, maatalouden hyötyrakennuksia – kuten Suomen ensimmäinen parsinavetta – ja teollisuusrakennuksia. Alueella toimivat muun muassa tiilitehdas, panimo, meijeri ja saha. Ehkä erikoisin rakennus on Tapulimakasiini ja siihen liittyy myös hyvin erikoislaatuinen tarina. 





Viljamakasiini valmistui 1802 ja se toimi aluksi viljavarastona sekä myöhemmin juustovarastona. Rakennus on suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen monumentaalinen. Kansalaissodan jälkeen vangitut punakaartilaiset koottiin viljamakasiiniin. 





"Tarinan mukaan von Willebrand varasti kruununmakasiinina toimineen ja venäläisten haltuun ottaman rakennuksen Humppilasta vuonna 1810. Eräänä yönä von Willebrand lähetti joukon renkejään ja alustalaisiaan hevosilla Humppilaan mukanaan olkia ja jätepuita. Makasiinia vartioineet venäläiset sotilaat juotettiin humalaan, makasiini purettiin ja tuotiin Jokioisille, ja paikalla poltettiin mukana tuodut oljet ja puut. Herättyään venäläiset luulivat makasiinin palaneen. Tornissa käy vieläkin kartanon sepän 1811 valmistama kello, jonka lyönnit kumahtavat 1687 valettua kirkonkelloa vasten. Tapulimakasiinin seinällä säilytetään palohakoja." näin kerrottiin opastetaulussa Jokioisissa. 



1800-luvun loppupuolella kartanon omistajaksi tuli agronomi, vapaaherra Johan Mannerheim, joka oli marsalkka Mannerheimin vanhempi veli. Hänen jälkeensä kartano siirtyi seuraavalle omistajalle, joka oli silloin Suomen rikkain mies Alfred Kordelin. Raumalta kotoisin olevasta, kouluja käymättömästä merimiehen pojasta tuli vauras ostamalla konkurssipesiä ja tehtaita myyden ne sitten voitolla eteenpäin. Lisää Kordelinista voi lukea postauksestani "Kultaranta - komea graniittilinna tasavallan presidentille". Kultaranta oli taas aikoinaan Kordelinin kesäasunto. 







Johan Mannerheimin aikana Jokioisten kartanoon rakennettiin talli ja maneesirakennus 1897. Torniin oli sijoitettu kartanon vesisäiliö. 

Suomen valtio lunasti Jokioisten kartanon kansalaissodan jälkeen 1918 koska Alfred Kordelin oli saanut surmansa Mommilan laukausten yhteydessä. Tuo kauppa käsitti Jokioisten päätilan lisäksi 15 sivukartanoa, 430 torppaa, 208 mäkitupa-aluetta, 32 sukuoikeustilaa ja 12 verorälssitilaa. Kokonaispinta-alaltaan tähän kauppaan kuului 32 000 hehtaaria! Ihan käsittämätön luku. Torpparilain perusteella vuoden 1922 jälkeen Jokioisten kartanolle jäi vielä 9000 hehtaaria maata. 



Jokioisten kartanossa on toiminut aktiivinen ja monipuolinen maatalouden ja tutkimuksen keskus. Siellä on ollut kasvinjalostuslaitos, siemenkeskus, maitotalousopisto, koemeijeri, maatalousoppilaitos ja Ilmatieteenlaitoksen koeasemakin. Vuonna 1971 kartano siirtyi Maatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuskeskukselle - nykyiselle Luonnonvarakeskukselle. Mutta mitä Jokioisten kartanolle ja sen maille tapahtuu jatkossa jää nähtäväksi. Vaikka haluaisin kartanonrouvaksi ei minulla ole siihen mahdollisuuksia mutta tällaista helmeä pitää kyllä jatkossakin vaalia ja antaa historian jatkua yhden tai useamman toimijan voimin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tälle historialliselle kartanolle tapahtuu. Jos nämä rakennukset osaisivat puhua kertoisivat ne varmasti lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita kartanosta ja tapahtumista siellä...



Jokioisten kartanovierailun yhteydessä voi hyvin samalla katsastamassa vieressä olevan Elonkierto esittelypuiston ja Jokioisten museorautatien veturimuseoineen. 





8 kommenttia:

  1. Komea on rakennus kuin nuo muutkin postauksessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Tuona päivänä oli lämmintä yli kolmekymmentä astetta ja teki mieli etsiä koko ajan varjoa puiden katveesta. Vanhoja tammia kartanopuistossa kyllä riitti. Minusta tuntuu, että paljon mielenkiintoista jäi kuvaamatta kuumuuden takia :D Mukavaa sunnuntaita sinulle <3

      Poista
  2. Onpa kyllä aivan upea kartano. Sitä alkaa aina miettiä miltä kaikki on ennen vanhaan näyttänyt kun kartanossa on ollut vielä elämää.
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin myös millaista elämä on ollut yli 200 vuotta sitten. Kartanossa on ollut kynttilät valaisemassa huoneita. Taloa ovat lämmittäneet valtavan suuret ja kauniit kakluunit, joita jokaisessa huoneessa on tarvinnut olla, että talo pysyy lämpimänä. Vesi on kannettu kaivosta sisälle ja peseytyminenkin on vaatinut veden lämmittämistä. Myös pukeutuminen on ollut hyvin erilaista ja varmasti kartanon rouvalla on ollut oma pukija. Vaatteet ovat meidän mittapuun mukaan epäkäytännöllisiä ja vaikuttavat ehkä epämukaviltakin kun itse olemme kotosalla vaikka kotivekkareissa ja t-paidassa. Elämä on ollut paljon "jäykempää" ja vanhempia on teititelty. Ei sähkö, teeveetä, nettiä, älypuhelimia vaan ehkä lukemista kynttilänvalossa tai ristipistotöiden tekemistä meille naisille.

      Kivaa sunnuntaita Outi <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Todella komea! Arvaa olisiko tehnyt mieli päästä kurkistamaan edes ihan vähän tuonne sisälle... Tosin rakennus on tyhjillään joten eihän siellä olisi ollut nähtävissä kuin ne huonetilat ja ne ihanat kakluunit. Toivottavasti kartanolle löytyy arvoisensa uusiokäyttö.

      Poista
  4. Tuo tapulimakasiini on kyllä upea. Vartavasten tuli tänä kesänä sen vuoksi itsekin käytyä tuolla. Hienoa seutua toki muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikko kommentistasi :) Jokioinen on hyvinkin monipuolinen ja vehreä kunta. Museorautatie, Elonkierto ja kartanoalue ovat kyllä näkemisen arvoisia. Tapulimakasiini ja totta kai siihen liittyvä tarina - oli sitten totta tai tarua - on ovat jänniä. Harvemmin Suomessa nähty rakennus ja minusta erinomaisesti säilytetty.

      Poista