helmikuuta 26, 2021

Minnie siirtyi sateenkaarisillalle ♥

 





Kulunut viikko on ollut äärimmäisen raskas! Jouduin tiistai iltana jättämään jäähyväiset rakkaalle Minnie (3.10.2005-23.2.2021) koiralleni. Suru on nyt suuri ja pohjaton ikävä omaa karvakaveria on hallinnut elämää. Itkun kaulukset kiristävät kurkkua ja monia kyyneleitä on valunut poskille viime päivinä. Välillä mielen on vallannut outo epätoivo kun katse on kotona osunut Minnien ruokakuppeihin keittiön lattialla. Parkettia vasten ei kuulukaan enää rapisevia tassuja eikä kukaan juokse vastaan häntäänsä heiluttaen kun tulen kotiin. Eteisen naulakossa roikkuva remmi ja kaulapantakin ovat nyt vailla käyttäjää. Jopa takintaskusta löytyvät ruttuiset koirankakkapussit herkistävät.  






Samalla olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että saimme viettää yhdessä 15 vuotta ja lähes 5 kuukautta tämän valloittavan jackrussell neidin kanssa. Tuo on todella pitkä aika koiranelämää! Sanoin joskus leikilläni "että meillä on Minnien kanssa sopimus 17 vuoteen saakka" koska russelit ovat niin terve ja pitkäikäinen rotu. Jokainen yhteinen päivämme oli yhtä suurta seikkailua, yhdessäoloa ja molemminpuolista rakkautta täynnä. Minnien kanssa teimme lukemattomia retkiä, joista tänne blogiinkin on syntynyt postauksia lähes viikoittain. Viimeisen vuoden ajan kun olen etätyöskennellyt on aina yhtä iloinen karvakaveri pitänyt minulle seuraa töiden lomassa. Koiran elämä on kuitenkin rajallinen ja nyt oli Minnien aika siirtyä sateenkaarisillalle ♥





Jos olen liikuttanut surusta olen myös liikuttunut siitä lämpimien viestien ja osanottojen määrästä, joita olen saanut ystäviltäni. Yksityisviestien lisäksi myös Facebookin jackrussell harrastajien ryhmä on osoittanut suurenmoista tukea. Lähes 700 ryhmäläistä on lähettänyt tsemppauksia sekä lämpimiä viestejä minulle. Voisi siis todeta, että pieni mutta äärimmäisen suuren persoonan ja luonteen omaava Minnie russeli on saanut tuhat ihmistä antamaan tukea surevalle emännälleen Facebookin eri sivustojen kautta. Tämä on minusta ihan käsittämätöntä välittämistä ja todella arvostettavaa. Monet ystäväni ovat myös jakaneet lämpimiä muistoja Minniestä ja heidän yhteisistä kohtaamisistaan vuosien varrella.







Haluan jakaa tähän loppuun Annan lähettämän äärimmäisen koskettavan runon Minnien poismenon johdosta. Olen saanut Annalta luvan julkaista tämän runon ja se on osa runoa, joka löytyy Nicholas Evansin kirjasta Tulisielut (WSOY 2001) sivulta 337. Kirjan englanninkielinen alkuteos on The Smoke Jumper. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Anna on itsekin jackrussellien omistaja ja hän kertoi käyttäneensä juuri tätä runoa kaikille poisnukkuneille koirille. Loppuun Anna vielä kirjoitti minulle koskettavasti "Tämä on omasta mielestäni kaunein muistoruno mitä olen tavannut. Minnie sai hyvän ja pitkän elämän ♥"- kiitos!








Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
Osanotto suuressa surussa ja hyvää matkaa Minnie   🐾❤️








Minusta tämä muistoruno on myös kaunis ♥ Suru on nyt surtava ajan kanssa ja mentävä eteenpäin päivä kerrallaan ja pienin askelein. Moni asia tulee vielä muistuttamaan Minniestä päivittäin eikä niiden asioiden suinkaan ole tarkoituskaan kadota mihinkään. Muistot ovat todella tärkeitä ja meidän yhteistä aikaa Minnien kanssa. Yli viisitoista vuotta on pitkä aika. Minnien muisto elää minussa aina ♥ 










32 kommenttia:

  1. Voi Marjo. <3 Minnie varmasti kieriskelee nyt jollain kukkakedolla sinikelloja välillä tuoksutellen.

    VastaaPoista
  2. Omasta lemmikistä luopuminen on raskasta. Tuo runo on kyllä koskettava ja samalla myös lohduttava. Meidän ajokoiramme lähti paremmille metsästysmaille 15 vuotta sitten ja edelleen miehen kanssa muistelemme koiramme edesottamuksia. Oli lemmikki mikä hyvänsä, niillä on aina paikka omistajansa sydämessä, sillä ovathan ne perheenjäseniä. Onneksi muistot jäävät elämään... <3

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottini Marjo,❤️ ja muutaman lemmikin menettäneenä tiedän että rakkaan lemmikin menetys jättää tyhjän paikan sydämeen, ja tuntuu tyhjältä. Kaunis runo Minnien muistolle, ja ihanat kuvat Minniesta. ❤️
    Bambi täyttää ihan kohta 13 vuotta, ja on viimeisen vuoden aikana selvästi vanhentunut, esim. kuulo huonontunut,ja muita vaivoja joten jossain vaiheessa pitää jättää hyvästit.

    VastaaPoista
  4. Voi pientä Minsua 🧡 Se sai onneksi elää pitkän vaiherikkaan elämän rakastettuna.

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanottoni ❤ Olet tehnyt ihanan muistopostauksen ❤

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni Marjo <3. Minnie sai elää parhaan ja rakkauden täyteisen elämän ja kulkee nyt matkoillasi muistoissa ja ajatuksissa <3

    VastaaPoista
  7. Lämmin osanotto Marjo <3 Olit kirjoittanut aivan ihanan muistokirjoituksen Minnielle! Kyynel silmissä luin, Minnie sai elää kauniin ja raskastetun elämän.

    VastaaPoista
  8. Vielä tätäkin kautta osanottoni.
    Minnie oli ihana ja personaallinen koira.

    VastaaPoista
  9. Lämmin osanottoni suureen suruun ❤
    T. Tuula

    VastaaPoista
  10. Osanotto koirasi poismenon johdosta. Sinikka

    VastaaPoista
  11. Virtuaalihalaus sinulle Marjo! Meidän lemmikit lähtivät lähekkäin vehreämmille metsästysmaille ja pitkään kuulin kotiin tullessani Ellin tassuttelevan portaissa tai yläkerrassa. Eläinlääkäri, joka lempeällä tavalla saatteli kaikki kolme vuorollaan ikiuneen, sanoi, että teillä on kyllä ollut fengshuit kohdallaan. Samalla hän hoivasi meitä ihmisiäkin surussamme. Marjo, tunteikasta taivalta kohti kevättä. Olet saanut jakaa jotakin ainutlaatuista Minnien kanssa. <3 Tuija

    VastaaPoista
  12. Voi Minnie <3! Osanottoni tätäkin kautta Marjo! Ehdin tavata Minnien muutamia kertoja ja iloisen koiruliinin poismeno on liikauttanut minuakin.

    Minnie sai elää kanssasi pitkän ja ihanan elämän. Mikään ei ole ikuista. Onneksi jäävät kauniit muistot, joista valokuvasi ovat yksi osoitus. Minnie ei häviä koskaan, vaikka kynsien rapse ei enää kuulukaan.

    Voimia <3!

    VastaaPoista
  13. Lämmin osanotto Marjo. On ollut niin ilo seurata teidän seikkailuja, että suru tuli puseroon täälläkin, ettei Minnien seikkailuja pääse enää seuraamaan. Minniellä oli hieno elämä, kun sai matkata sen sun rinnalla.

    Halaus. <3

    VastaaPoista
  14. Otan osaa suruunne❤️Lemmikin menettäminen on ikävä asia, josta ei ihan nopeasti pääse yli. Onneksi on yhteiset muistot, joiden pariin palata ikävän hetkellä.

    VastaaPoista
  15. Aivan ihania kuvia matkan varrelta. Minne pääsi retkeilemään kanssasi useasti. Ihana muistoruno. Teen surutyötä koska joudun luopumaan omasta koirastani pian. Mekin retkeiltiin yhdessä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Meillä oli pitkä yhteinen taival joten valokuvia on kertynyt paljon. Minnie piti luonnossa liikkumisesta ja paljon ehdimme hänen kanssaan sekä nähdä että kokea. Tuon muistorunon sain Facebookin "jackrussellin ryhmäläiseltä" ja minusta se oli äärimmäisen kaunis ♥ Minulla Minnie lähtö tuli nopeasti eli perjantaista tiistaihin ja Minnie oli siirtynyt sateenkaarisillalle. Toki olihan kuolema käynyt joskus mielessä viimeisen vuoden aikana mutta Minnie oli niin reipas ja pirteä, että tuli kuitenkin sitten yllätyksenä. Toivon sinulle voimia luopumisen hetkeen, joka ei ole helppo. Itkettää eikä haluaisi päästää toista vielä pois vaikka toisaalta käsittää ettei pidä pitkittää kipua vaan päästää irti. Meille koiranomistajille jaa paljon yhteisiä muistoja, joita meiltä ei koskaan oteta pois. On kiva katsella vanhoja valokuvia ja muistella ♥

      Minulle on uusi jackrussell narttu Mimmi (Stablebuddys Linda), joka muutti meille muutama kuukausi Minnien poislähdön jälkeen toukokuun lopussa ♥ Elämä jatkuu Minnie muistoissa aina ♥ Voimia sinulle ♥

      Poista