Oikein mukavaa tapaninpäivää! Toinen poikkeuksellinen joulu alkaa kääntyä pikku hiljaa välipäiviä kohti. Joulunaika jatkuu toki edelleen mutta ehkä osa joutuu palaamaan jo työn ääreen huomenna. Toivottavasti teistä jokainen on saanut silti nauttia omasta joulustaan terveenä ja omien rakkaiden ihmisten ympäröimänä tai edes osan heistä. Varmasti jouluviikolla nopeasti muuttunut pandemiatilanne saattoi sotkea jo laadittuja suunnitelmia ja mutkistaa monen joulunviettoa. Ei tietenkään ole mukavaa perua tai muuttaa jo tehtyjä suunnitelmia mutta tästä tilanteesta selviämisen kannalta oli pakko tehdä myönnytyksiä. Onneksi tänäkin vuonna näimme perinteisen kynttilöiden haudoille viennin yhteydessä myös itselle tärkeitä ihmisiä ulkosalla pimenevässä illalla.
Kävimme ensin perinteisesti Irjalan hautausmaalla Vihdissä sytyttämässä kynttilät poisnukkuneiden muistolle. Kun maassa oli pieni lumipeite näytti maisema heti paljon valoisammalla ja kynttilät myös loivat lisävaloa pimeään joulukuun iltaan. Ajoimme vielä Vihdin kirkonmäen kautta viemässä muutamat kynttilät myös sinne. Ilokseni huomasin, että kirkon pihalle oli pystytetty seimi. En ole moneen vuoteen nähnyt jouluseimeä ja tästä tuli ihan nostalginen olo. Myös sankarihaudoilla kunniavartiossa seisovien reserviläisten vahdinvaihto onnistuttiin näkemään melko kireässä pakkassäässä. Huomasin juuri, että klo 16 perinteinen Jouluaaton hartaus on katsovissa myös netin välityksellä. Tässä kirkossa olen istunut lukemattomissa joulutilaisuuksia, häissä ja hautajaisissakin.
Jouluaaton ruokailuhetkeä sitä odottaa ihan koko päivän. Vaikka on syönyt aamulla perinteistä riisipuuroa ja tankannut itseensä muutakin joulusuolaista niin kyllä mieli alkaa kummasti tehdä jo niitä perinteisiä jouluruokia hautausmaalta paluun jälkeen. Meidän joulupöytä oli taas hyvin perinteinen eli aluksi kylmiä kaloja, graavattua ja tuoresuolattua lohta, katkarapuja eri muodoissaan, mätejä, kananmunanpuolikkaita ja totta kai keitettyjä perunoita kalojen kanssa.
Seuraavaksi siirryttiin herkuttelemaan kinkulla, joululaatikoilla ja rosollilla. Olin ensimmäistä kertaa tehnyt rosollia siten etten sotkenut pilkottuja porkkanoita, punajuuria ja kurkkua keskenään vaan niistä tehtiinkin "omat väriraidat" tarjoiluvadille. Perinteiseen meidän suvun rosolliin on laitettu myös perunaan mutta sekin oli tänä vuonna jätetty pois. Kokki vähän oikaisi. Meillä on traditiona ollut myös aina keitettyjä herneitä tässä kattauksessa. Isoäidilläni oli aikoinaan joulupöydässä totta kai myös lipeäkalaa valkokastikkeen kera sekä "raavaan paistia ja ruskeaa kastiketta". Muistan, että kun aina joulupäivänä kokoonnuimme isovanhempien luo isommalla joukolla syömään pöydässä istuttiin pitkään ja hartaasti. Nautimme pöydän antimista monta tuntia tai ainakin lapsesta tuntui siltä. Itse kaipaan edelleen isoäidin keittämää joulupuuroa ja rusinasoppaa, johon sai laittaa vielä kermavaahtoa koristeeksi.
Jälkiruokana nautittiin vain kahvia erilaisten joululeivonnaisten kera. Monena jouluna on tehty jotain jälkiruokaa mutta "jouluöverien" jälkeen on vaikea enää kuvitella nauttivansa ainakaan heti aterian päätyttyä jotain tuhdimpaan jälkkäriä. Toisaalta kun aterian on antanut vähän laskeutua niin joku kevyt jälkiruoka voisi olla ehkä ensi jouluna ihan kivakin juttu. Tänä vuonna oli ensimmäinen joulu etten ehtinyt leipoa piparkakkuja. Työt ja Mimmi pitivät sen verran kiireisenä, että joulupiparit jäivät tekemättä. Olin jopa suunnitellut tälle vuodelle piparkakkutaloa mutta ensi jouluna sitten. Onneksi ehdin sentään edes tehdä joulukakun ja leipoa ihan perinteisiä joulutorttuja. Onneksi pipareita sai kaupastakin samoin kuin tuon pienen, italialaisen Panettone kakun Lidlistä.
Meillä kävi myös joulupukki pienimuotoisesti muistamassa "kilttejä". Mimmi oli saanut oman herkkupakettinsa jo aiemmin aamulla. Joulu ja hössötys kotona ovat selkeästi stressanneet pientä koiruutta. Myös se, että kotiin on ilmestynyt kaiken maailman outoja juttu, jotka tuoksuvat ja joihin ei missään tapauksessa saanut koskea ovat olleet vähän vaikea juttu. Ostin amarylliksia leikkokukkana sekä myös yhden valkoisen sipuliversion, joka toistaiseksi on kasvattanut vain todella pitkän varren muttei avautunut vielä. Myös kolme hyasinttia meillä on ja niitäkin on yritetty jo maistella. Kukat ovat pääsääntöisesti pöydillä mutta matalalla olevia hyasintteja on jouduttu jo siirtelemään koska ne kiinnostivat liikaa. Eilen joulupäivänä Mimmi onnistui saamaan jostain suuhunsa aika ison sipulinpalasen, joka onneksi saatiin siltä pois. Sipuli kun ei sovi ollenkaan koiralle.
Myös kotiin ilmestyneet joulukoristeet on pitänyt tarkoitin asetella huomioiden 8kk ikäinen jackrussellin pentu. Mimmin ulottuvuus ja kekseliäisyys on kyllä ihan ilmiömäinen. Se on napannut joulutonttuja jo suuhunsa ja lähtenyt piilottamaan tai "ehkä vain asettelemaan parempaan paikkaan" niitä todella vikkelästi. Isäni luona Mimmi piiloutuu usein sohvan alle koska se on paras paikka kätkeä jotain. Omassa kodissamme se ei mahdu sohvan alle onneksi. Myös jouluisen lehmätyynyn punaiset pampulatupsut ovat kuin signaali "tule ja pure minua" Mimmille. Toistaiseksi tupsut on saatu pelastettua. Tänä aamulla join jouluteetä ja luin joulukirjoja, joita minulla onkin melkoinen arsenaali kirjahyllyssä. Joulukirjat ovat ihania!
Kävimme eilisen mässäilyn jälkeen kävelemässä Vanhankaupunginkoskella, joka on valaistu nyt vuodenvaihteessa. Tästä lisää huomenna. Minä siirryn nyt taas jouluherkkujen ääreen.
Hyvää tapaninpäivää kaikille!
