Hyvää ystävänpäivää ja vähän herkuttelua

 

Dr Oerker leivontatuotteet ja Nivea tuotteet saatu

Hyvää ystävänpäivää sinne ruutujen toiselle puolelle ♥ Tänään on se taas se päivä vuodesta kun me muistamme ystäviä ja rakkaitamme erityisesti. Toki jokainen päivä vuodessa on ystävyyden kannalta tärkeä eikä ainoastaan yksi aiheelle nimetty päivä. Todelliset ystävät nimittäin punnitaan siinä arkisessa ahertamisessa ja juurikin niissä jokapäiväisissä kohtaamisissa. Ystävä auttaa, kuuntelee, tarjoaa tukeaan tai olkapäänsä murheeseen, jakaa ajatuksia, arkea sekä juhlaa kanssasi ja ennen kaikkea on luotettava ja reilu. Ystävyys on aina "kahden kauppa" eli voidakseen olla ystävä ja saada ystäviä pitää olla myös vastavuoroinen. 

Yksipuoleinen ystävyyssuhde voi toimia hetken mutta pidemmän päälle toinen osapuoli huomaa ettei "ystävä" olekaan kiinnostunut tasapuolisuudesta ja myös toisen  huomioonottamisesta. Jos vain aina ottaa eikä anna itsestään samalla toiselle mitään ystävyys harvoin kestää pitkään. Ystävyyssuhteen voi joutua jopa joskus lopettamaan jos se enemmänkin hajottaa kuin yhdistää kahta ihmistä. Toisaalta ystävyys voi myös alkaa uudelleen oltuaan katkolla monia vuosia ellei vuosikymmeniä. Ystävyys voi syntyä uudelleen kun on kulunut aikaa ja myös ystävyyssuhteen osapuolet ovat "kasvaneet ystävinä". 

Ystävänpäivän vietto rantautui meille Suomeen niinkin myöhään kuin 80-luvulla. Kalenteriin ystäväpäivä merkittiin virallisesti 1996 mutta se pääsi vahingossa jo vuosina 90-91 kalentereihin mukaan. Yleinen käsitys lienee, että ystävänpäivän juhlinta on saanut alkuna Yhdysvalloista mutta tosi asiassa juhlalla on paljon pidemmälle ulottuvat juuret. Tästä vuoden 2018 ystäväpäivän postauksesta selviää miten antiikin Rooma ja Palatinus-kukkulan luola liittyy helmikuisen päivän viettoon. Eikö olekin jännä juttu miten lähes kaikki liittyy antiikin Roomaan, jonne sananlaskun mukaan "kaikki tietkin vievät". Rooma on ihana kaupunki ja vaikka olen käynyt siellä lukemattomia kertoja edelleenkin haluaisin matkustaa sinne kun joskus taas voimme liikkua vapaammin. 

Minä sain viikolla aivan ihania ystävänpäivä muistamisia pr-toimistoilta. Nivean Cellular Hyaluron sarjaan on tullut uusia tuotteita, jotka lähtevät nyt aktiiviseen kokeiluun ja testaukseen. Seerumiampullit ovat uusia ja niiden luvataan vähentävän ryppyjä sekä nopeuttavan ihosolujen uusiutumista. Kuulostaa lupaavalta. Päivävoide tulee enemmän kuin tarpeeseen siellä kovat pakkaset ja päivittäin kasvomaskin käyttö ovat kuivattaneet kasvojeni ihoa ihan valtavasti. Hoitamisesta huolimatta ihoni suorastaan hilseilee. Ihana ruusukullanvärinen metallinen sydänpakkaus sisälsi myös yövoiteen sekä jännän Anti-Spot seerumin, jota voi käyttää vähentämään ihoon tulevia pigmenttiläikkiä. Raportoin myöhemmin miten testaukset sujuvat. 

Toinen paketti sisälsi Dr. Oetkerin leivontatuotteita sekä ystävänpäivää että laskiaista varten. Tänäänhän on myös laskiaissunnuntai ja ensi tiistai on varsinainen laskiaistiistai. Laskiainen on puolestaan paastoa edeltävä juhla eli nyt vielä voi herkutella ennen kuin meidän kirkollisessa mielessä tulisi aloittaa seitsemän viikkoa kestävä paastoa. Itse asiassa tuhkakeskiviikko laskiaistiistain jälkeen aloittaa 40 päivää kestävän ajanjakson jolloin "laskeudutaan paastoon" kuten laskiainen jo sanana viestii. Nyt voi siis vielä hyvällä omallatunnolla syödä herkkuja :) Laskiaispullia onkin jo nautiskeltu muutamia tässä viime viikkojen aikana kun ilmestyivät jo kauppoihin. Minulta jää tuo mantelimassa allergiani takia käyttämättä mutta eiköhän sillekin löydy ystäväpiirissä käyttöä. Omat laskiaispullat nautin aina hillolla ja runsaalla kermavaahdolla. 

Tänään herkutellaan ystävänpäivän leivoksilla, joihin käytin Dr. Oetkerin Mansikanmakuista kakkumoussea runsaasti. Kylmään kevytmaitoon (2,5 dl) lisätään pussillinen kakkumoussejauhetta ja vatkataan noin minuutti hitaalla nopeudella. Sen jälkeen vatkausta jatketaan täydellä teholla 2 minuuttia pehmeään ja 4 minuuttia kovaan vaahtoon. Äärimmäisen helppo valmistaa ja olen käyttänyt kakuissa myös vaniljan- ja suklaanmakuisia kakkumousseja. Kermavaahtoon lisäsin Dr. Oetker Cream Fixiä, joka pitää kermavaahtopursotukset hyvännäköisinä tarjoilupöydässä. Cream Fix lisätään vispikermaan joukkoon ja vatkataan ihan normaalisti. Voit maustaa myös sokerilla jos haluat. Tuote on vegaani ja sitä voi käyttää myös kasvispohjaisten tuotteiden kanssa. 

Ja täytyyhän ystävänpäiväleivoksiin myös laittaa pienet koristesydämet mukaan näin juhlapäivän kunniaksi ja sitten nautitaan teen tai kahvin kera. Sitten vain mansikoita, pensasmustikoita ja isoja vadelmia koristeeksi ja herkuttelemaan - OMNOMNOM!

♥  Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille ja laskiaista niille, jotka suuntaavat pulkkamäkeen ♥ 

Hyvää kiinalaista härän vuotta 2021 - 春节

 

Hyvää uutta alkavaa härän vuotta 2021! Eilen torstaina 11.helmikuuta oli päivä, jolloin Kiinassa ja monessa muussakin Aasian maassa vietettiin vuoden suurinta juhlapäivä eli kiinalaista uuttavuotta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin tämä päivä starttaa kiinalaisille pidemmänkin juhlakauden ensin uudenvuoden vietolla ja sen päälle vielä muillakin perinnejuhlilla. Kiinalaista uuttavuotta vietetään kiinalaisen kuukalenterin mukaan ja se alkaa joko tammikuun lopussa tai helmikuun aikana. Uudenvuoden aatto on aina talvipäivänseisauksen jälkeisen toisen uudenkuun päivänä eli siksi se vaihtelee.

Vuoden 2015 kiinalaisen uudenvuoden juhlissa oli Lasipalatsin aukiolla huikeita lyhtysotilaita. 

Jos meille suomalaisissa joulu juhlana on vuoden kohokohta niin Kiinassa se on uudenvuoden juhlinta. Ihmiset sukuloivat ahkerasti kun on pitkiä vapaita ja juhlivat myös samalla kevään alkamista. Yleensä minä olen käynyt katsomassa Helsingin keskustassa uudenvuoden juhlinnan starttaamista mutta tänä koronavuonna se on siirretty virtuaalisesti juhlittavaksi verkkoon. Tuon linkin kautta löytyy ohjelmaa lähes tunniksi uudenvuoden juhlinnasta. Upeaa ohjelmaa ja hyvin samanlaista juhlintaa, jota meillä Helsingissäkin on näkynyt niinä vuosina kun olen ollut seuraamassa kulkuetta. 

Vuonna 2014 käärmeen vuosi vaihtui lohikäärmeen vuodeksi Helsingin keskustassa. 

Rotan vuosi vaihtui nyt härän vuoteen tai itse asiassa metallihärkään. Kiinalainen kalenteri on "todella kiinalainen" eli 12-vuotisen kierron ohella käytössä on myös todella monimutkainen 60-vuotinen kierto. En edes yritä lähteä avaamaan tätä järjestelmä, jossa on taivaallisia runkoja ja maallisia runkoja mutta tästä voit kurkistaa tarkemmin kiinalaisten ajanlaskun saloihin.

 Vuonna 2017 siirryttiin apinan vuodesta kukon vuoteen Aleksanterinkadulla kulkuetta katsoessa. 

Uusi alkanut härän vuosi tulee sisältämään vähemmän vaikeuksia ja vastoinkäymisiä kuin päättynyt rotan vuosi ennustetaan. Jos olet syntynyt härän vuonna niin kiinalaisen horoskoopin mukaan olen kärsivälinen, vähäpuheinen ja luottamusta herättävä persoona. Härkäihmiset ovat myös jääräpäisiä kuten eläinmaailman vastineensa. Härät viihtyvät omissa oloissaan eivätkä nauti sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toisaalta he ovat kyllä todella eloisia henkisesti ja valppaita siitä mitä ympärillä tapahtuu. 

Vuonna 2016 alkoi apinan vuosi ja meno oli näin railakasta lohikäärmekulkueessa. 

Kiinalaiseen uudenvuoden juhlintaan kuuluu jänniä elementtejä kuten eksoottinen lohikäärmekulkue, punaiset paperilyhdyt, kirjekuoret sekä alusvaatteet, hiuksien pesun välttäminen vuoden viimeisenä päivänä, kiinalaiset markkinat ja monia muita juttuja. Itse pääjuhla on aina päättänyt mahtava ilotulitus juhlistamaan vuodenvaihtumista. Ehkä ensi vuonna pääsemme taas normaaliin kiinalaisen uudenvuoden juhlintaan ja keskustaan kulkuetta sekä muita juhlallisuuksia katsomaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja  春节 !

12 kysymystä talvesta

 

Nappasin Tuulannelin blogista kivan haasteen "12 kysymystä talvesta", johon ajattelin nyt vastata täällä omassa blogissani. Olen todella iloinen siitä, että meillä Suomessa on pitkästä aikaa kunnon talvi. Viime vuonna tammikuussa kirjoittelin ihan päinvastaisen postauksen siitä "onkohan talvi tänä vuonna peruttu" blogiin. Ystäväni Krisse kommentoi silloin osuvasti tuota postaustani. 

"Kyllähän tämä on aika ihmeellistä talvea, kun lumi puuttuu eikä juurikaan ole pakkastakaan ollut. Lapset tekevät tammikuun puolivälissä hiekkakakkuja eivätkä ryhmämme pienimmät lapset ole vielä koskaan nähneet lunta. Lumiukkoaskartelut voi siis heidän kanssaan unohtaa, koska eivät he ymmärrä, mitä lumi on."

Kyllä meidän leveysasteille kuuluu olla kaikki neljä vuodenaikaa. Juuri itse hehkuttelin lumilinnaa ja omia rakkaita talvimuistoja edellisessä postauksessa joten olisihan se sääli jos talvi vuodenaikana ei enää olisi tuttu tämän päivän lapsukaisille. Toki jos ihan pienen toiveen voisin esittää niin enempää lunta en toivoisi kyllä tänne pääkaupunkiseudulle. Meidän taloyhtiöltä alkaa nimittäin ihan kohta loppua tila mihin tuota lunta aurataan eli sitä pitää varmasti alkaa kuljettaa pois. Parkkipaikkamme lumet muodostavat tällä hetkellä nurmikkokaistaleelle "korkeat kukkulat", joita lapset laskevat iltaisin. Hauskaa puuhaahan se on ja niihin kukkuloihin voi kaivaa myös niitä "lumiluolia". Mutta se päivä kun säät lämpenevät ne lumivuoret alkavat sulaa ja vesi virrata...

Mutta nyt Tuulannelin kysymysten ja minun vastausteni pariin.  

1. Kuntosali vai metsälenkki

Näin korona-aikana ehdottomasti metsälenkki. Juuri nyt haluan liikkua ulkona hengittämässä talvisen raikasta ilmaa maskitta. Nautin myös suunnattomasti siitä, että metsälenkillä on ihanan hiljaista. Kuulen kävellessäni kuinka lumi narskuu kenkieni alla ja jostain saattaa kuulua kaivattuja lintujen ääniä. Työpäivän jälkeen on kiva tehdä pikku pyrähdys Minnien kanssa ja tuulettaa aivojaan samalla. Toissapäivänä matkasimme Kallahdenniemen maisemiin hetkeksi luonnonrauhaan. Osa tämän postauksen kuvista on tuolta reissulta. 

2. Mökkeily vai hotellimajoitus?

Siitä on aikaa kun olen mökkeillyt talvella joten valitsisin sen näistä kahdesta. Hotellimajoituksen hyvänä puolena olisi toki valmiit ateriat ja ylläpito mutta mökissä olisi oma rauha. Olisi ihanaa olla mökissä jossain missä näkisi revontulia. En ole koskaan nähnyt revontulia kuin televisiossa joten se on yksi haaveeni, jonka joskus haluaisin toteuttaa. 

3. Kuuma kaakao vai kermakahvi?

Näistä kahdesta valitsen ehdottomasi kuuman kaakaon koska siitä tulee mieleen lapsuuden talvet. Kun olimme olleet hiihtämässä sai sen jälkeen kotona aina kuumaa maitoon tehtyä kaakaota ja hiivaleipää juustolla. Pakko myöntää, että vielä nyt aikuisena minä joskus talvella herkuttelen samalla tavalla ulkolenkin jälkeen. 

4. Kirja vai tv-sarja?

Ehdottomasti kirja ja perinteinen, paperinen kirja. Minä haluan pitää kirjaa kädessäni ja tarvittaessa palata lehteilemään kirjaa pari sivua taaksepäin tarkistamaan jonkun kohdan juonesta. Haluan myös tuntea "kirjan tuoksun" nenässäni ja makustella sanoja mielessäni. E-kirjakaan ei ole minun juttuni koska siitäkin jää uupumaan niitä oikean kirjan ominaisuuksia. Äänikirjan miellän taas kuunnelmaksi. Mitä jos en pidä lukijan äänestä tai hänen tavastaan painottaa sanoja? Silloin menetän sen lukunautinnon koska em. asiat alkavat häiritä minua liikaa. Kuunnelmat ovat asia erikseen ja niistä kyllä pidän. 

kuva: Meren maa - Havets land (2019) John Nurmisen Säätiö 

5. Hiihto vai luistelu?

Tämä on vaikea kysymys. En ole hiihtänyt todella moneen vuoteen mutta hiihdosta olen aina pitänyt. Hiihtämiseen liittyy myös paljon muistoja lapsuuden ja nuoruudenkin hiihtoretkistä. Hiihtäminen oli hauskaa vaikka koulun hiihtokilpailuissa se otettiinkin välillä vähän liiankin tosissaan. Luistelu on myös ihanaa vaikka sitäkään en ole tehnyt vuosiin. Muutamia vuosia sitten lähdin luistelemaan vanhoilla luistimillani mutta ne olivatkin ihan liian pienet joten pitäisi hankkia uudet. Nuorena harrastanut taitoluistelua joten pitäisikö tuo harrastus herättää nyt uudelleen henkiin näin aikuisena? Vieläkö sitä hypyt sujuisivat vai pyllähtäisinkö jäälle :D 

6. Pilkkikalastus vai lumikenkäily?

Pilkkikalastus on kivaa puuhaa. En ole pilkkinyt kovin montaa kertaa elämässäni mutta minusta se oli äärimmäisen hauskaa. Yhdelläkään pilkkikerralla en ole saanut kaloja mutta pilkkimisessä on samanlaista "ihanaa joutilasta odottelun tunnetta" kuin mato-onkimisessa. Ei kiirettä mihinkään ja silti aika kuluu leppoisasti jäällä pilkkijakkaralla istuen. En ole koskaan lumikenkäilyt joten sitäkin haluaisin kokeilla. Olen kyllä saanut kokeilla lumikengillä kävelyä mutta ei muutamien askelien ottamisesta voi muuta sanoa kun että sekin oli kivaa puuhaa. 

7. Nastakengät vai Uggit?

Minnien tultua talouteemme ehdottomasti nastakengät. Ensimmäisenä koiratalvena pyllähdin pari kertaa oikein kunnolla koiruuden kanssa kunnes ymmärsin, että nyt tarvitsee emäntä pitävämmät jalkineet. Ice Bugit ovat ihan ylivedot ja niillä pystyy kävelemään kaatumatta vaikka minkälaisella pääkallokelillä. En ole koskaan omistanut Uggeja enkä ole edes halunnut niitä. 

8. Pipo vai hattu?

Hatut ovat kivoja mutta talveen kuuluu ehdottomasti pipo. Pipo on suojaa talviulkoilussa ja muutenkin liikkuessa lumen keskellä. En ymmärrä miten sitä nuorena on kovillakin pakkasilla viiletetty ilman pipoa? Nyt ei tulisi mieleenkään lähteä ulos pää paljaana. Tänä päivänä nuoriso kävelee nilkat paljaina kuten me aikoinaan olimme pipotta - nuoruus ja hulluus! Rakastan karvatupsullisia pipoja, joita ostin Tallinnasta muutamia vuosia sitten pari kappaletta. 

9. Laskettelu vai lautailu?

Näistä en voi valitettavasti valita kumpaakaan. Olen lasketellut muutamia kertoja mutta ei ollenkaan minun juttuni. Vaikka pidän vauhdista ja olen hypännyt laskuvarjollakin en halua tulla rinnettä alas suksilla. Minä hiihdän mieluummin hangilla ja pieniä mäkiä lasken suksilla myös mutta en "mutkamäkiä". Lumilautaa en ole edes koskaan kokeillut. Ihan bloggailun alkuaikoina pääsin kummitytön kanssa talviriehassa kokeilemaan jäänveistoa ja sitä haluasin tehdä uudelleenkin jonain päivänä. Jää on jännä materiaali työstää eikä ihan helpoimmasta päästä!

10. Avanto vai uimahalli?

Tämäkin on paha kysymys. Pidän uimisesta mutta mieluiten järvessä tai meressä. Uimahallit eivät ole minun juttuni ollenkaan. Ulkouima-allas menettelee tai maauimala mutta kaikkein mieluiten polskin luonnon vesissä. Avantoon minua ei saisi. Tiedän, että se on terveellistä ja voisihan sitä joskus kokeilla mutta inhoan kylmää vettä. Moni tuttu on kyllä houkutellut avantoon mukaan pidentämällä uimakautta kesän jälkeen syksyyn mutta vielä en ole moiseen ryhtynyt. 

11. Toppatakki vai villakangastakki?

Talvella ehdottomasti toppatakki ja lämmin sellainen. Olen joskus omistanut useitakin talvisia villakangastakkeja mutta niiden alle on joutunut aina pukemaan villavaatteita jotta on ollut riittävän lämpimästi pukeutunut talvisäähän. Kaivan villakangastakin esille aina kevään lähestyessä tai kun ilmat alkavat kylmetä syksyllä. Toppatakit ovat ihan muhkeita ja lämpimiä. Vierastan vähän "sellaisia makuupussi mallisia toppatakkeja". Kokeilin yhtä päälleni kaupassa ja näytin ihan hodarilta :D 

12. Lumityöt vai joutenolo takan edessä?

Lumityöt ovat ihan hyvää hyötyliikuntaa mutta taidan silti valita joutenolon takan edessä. Takkatuli, hyvä kirja ja vaikka vaahtokarkkien paahtaminen takkatulessa houkuttelee näistä kahdesta enemmän. Tätä ennen olen saattanut ehkä tehdä niitä lumitöitä ja kolata oman parkkiruudun. Kerrostalossa onneksi huoltoyhtiö hoitaa muut. 

En haasta ketään mutta jokainen joka kokee tämän hauskaksi haasteeksi saa lähteä toki mukaan vastailemaan näihin kysymyksiin talvesta. 

Värikäs jäälinna kohoaa taas Kasinonrantaan

 

Kun minä olin pikkutyttö rakennettiin talvisin aina mahtavia lumilinnoja. Joko ne pyöriteltiin nuoskalumesta tekemällä valtavan suuria lumipalloja tai linna voitiin muotoilla myös olemassa olevasta lumikinoksesta. Usein lumilinnaa rakennettiin isommalla joukolla koska siinä oli puuhaa melkoisesti. Lumilinnaan tehtiin jopa sisälle lumisia huonekaluja, lumilyhtyjä ja joskus sai kotoa viedä sinne kuumaa kaakaota ja juustovoileipiä. Illalla ei olisi millään malttanut jättää lumilinnaa yöksi yksin ettei se vaan mene rikki tai joku valtaa sitä ennen aamua. Muistan jopa, että ehdotimme ystäväni kanssa vanhemmillemme josko voisimme yöpyä lumilinnassa varmuuden varalle. Emme toki saaneet jäädä lumilinnaan yöksi mutta muistan, että ensimmäisenä aamulla ryntäsin katsomaan lumilinnaa. 

Pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa on koettu monia lumettomia tai vähälumisia talvia joten varmasti monelta lapselta tai lapsenmieliseltä on jäänyt lumilinnan rakentaminen tekemättä. Vuonna 2013 törmäsin mielestäni ensimmäistä kertaa uutiseen, että Kruunuhaassa oli aloitettu rakentamaan "sateenkaarenväristä jäälinnaa". Muistan, että ajoin itse Liisanpuistoon katsomaan tätä jäälinnaan mutta onnistuin jotenkin hävittämään ne muutamat valokuvat, jotka jäälinnasta otin. Olisiko innostus näihin maito-, mehu- ja jugurttitölkkien avulla rakennettavista jäälinnoista lähtenyt tästä helsinkiläisestä ideasta? Mistä idea ikinä sitten on kummunnutkin on se ihan äärettömän nerokas juttu! 

Tyhjään pahvitölkkiin laitetaan siis vettä sekä vesiväriä halutussa sävyssä ja sitten tölkki vain ulkotilaan jäätymään. Olen kuullut, että jotkut innokkaimmat ovat sulloneet tölkkejä myös omaan pakastimeen kun ulkolämpötila on mennyt harmittavasti plussan puolelle. Näin saadaan aikaan jäätiiliä, joista voidaan sitten rakentaa juuri sellainen jäälinna kuin oma mielikuvitus haluaa siitä luoda. Tölkkeihin voidaan toki värin lisäksi upottaa vaikka lehtiä, leikkokukkia tai vaikka jotain pieniä esineitä tai viestejä. 

Tänään oli pakkanen onneksi vähän laskenut joten nappasin Minnien mukaan ja päätimme lähteä katsomaan Lauttasaaren Kasinonrannan jäälinnaa. Muitakin jäälinnoja löytyy mm. Meilahdesta Valpurinpuistosta, Haagasta, Sipoosta ja Käpylästä. Jos tiedät muita jäälinnoja pääkaupunkiseudulla tai muuallakin Suomessa niin kommenttikenttään vinkkaus. Somessa näkyy upeita jäälinnoja eli laajalle tämä talvi ilo on levinnyt ympäri maata. 

Oli ihana seurata isää, joka kahden lapsensa kanssa toi Lauttasaaren jäälinnaan tyttären keksimän jääkoristeen. Kertakäyttöhansikas ja maitotölkki oli yhdistetty sekä täytetty ne vedelle. Tämä jalustan päällä oleva jääkäsi piteli punaista jääsydäntä, joka on jäädytetty piparkakkumuotin avulla. Upea idea ja se sopi hyvin jäälinnan yhden seinämän päälle koristeeksi. Ihanaa luovuutta lapsilta ja ihana isä, joka auttoi kiinnittämään teosta jäälinnaan veden avulla, joka jäätyi laastiksi. 

Kasinonrantakin näytti olevan jo jäässä ja ihmisiä käveli jäällä. Olisi ollut ehkä kiva tehdä pikku lenkki jäällä mutta aikataulumme painoi jo päälle ja piti jatkaa matkaa. Aurinkokin alkoi jo laskemaan taivaanrannan taakse ja ehdimme kokea maagisen sinisen hetken. Täytyy käydä kurkkimassa muitakin jäälinnoja tässä lähipäivinä. Itse laitoin tämän vuoden ensimmäiset nuutuneet tulppaanit kakkuvuokiin veden kanssa ja nyt meillä on parvekkeelle kaksi jääkakkua. Leikkokukat voi hyvin uusiokäyttää näin ja jatkaa niiden elämää parvekekoristeina. 

Kivaa sunnuntai iltaa kaikille ♥♥♥

Hyvää Runebergin päivää

 

Tänään 5.helmikuuta vietetään Runebergin päivää. Moni meistä juhlistaa tätä päivää nauttimalla Runebergin tortun jos toisenkin kahvin kanssa herkutellen. Itse jätän allergian takia suosiolla tämän mantelilla ja arrakkipunssilla tai rommilla maustetun lieriön muotoisen leivonnaisen väliin. Koska meillä ei torttuja nähdä tarjottimella lainasin otsikkokuvan tortut Dansuckerin sivuilta. Jos innostut vaikka leipomaan itse herkkutorttuja niin linkistä löydät reseptin. Toki Runebergin torttuja on voinut ostaa kaupoista jo heti joulun jälkeen. 

Aamulla siniristiliput oli myös vedetty salkoihin Suomen kansallisrunoilijan syntymäpäivän kunniaksi. Jos liikut tänään Helsingin ydinkeskustassa ja kuljet Esplanadin puiston lähellä näet päivänsankari Runebergin kookkaan patsaan seisovan lempipuistoni keskellä. Otsikkokuvan otos Runebergin patsaasta on hyvin tyypillinen sillä lähes aina Runebergin päälaella istuu lokki tai joku muu lintu tarkkailemassa ihmisvilinää puistossa. 

Mutta kuka ihmeessä Johan Ludvig Runeberg oli ja miksi hän on saanut ihan oman merkkipäivän kalenteriimme?  Janne millä nimellä Johan Ludvigia kutsuttiin syntyi 5.helmikuuta 1804 Pietarsaaressa. Ei siis ole sattumaa, että Pietarsaaresta löytyy Runebergin puisto ja Runebergin rintakuvaveistos, jonka on veistänyt hänen poikansa kuvanveistäjä Walter Runeberg. Myös Espan puiston patsas on Walterin tekemä. Tein työmatkan blogitaipaleeni alkuvuosina Pietarsaareen ja kävelin Runebergin puistossa kuumana kesäpäivänä. Runebergin kunniaksi Pietarsaaressa vietetään aina tammi-helmikuun vaihteessa Runebergin kulttuuriviikkoa, joka kuluneelta vuodelta on toki koronan takia peruttu. 

Kun pikku Johan Ludvig syntyi oli hänen isänsä merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg merillä. Äiti Anna Maria Malm synnytti esikoisena helmikuussa 1804 mutta täysin varmaa ei ole oliko päivänmäärä 5. vai 7. helmikuuta. Johan itse piti syntymäpäivänään helmikuun viidettä. Isänsä poika näki vasta 3-vuotiaan kun merikapteeni palasi laivansa kanssa takaisin Suomeen. Yhteydenpitokin oli varmasti vaikeaa kirjeiden avulla laivalle, joka seilasi maailman merillä. Runeberg sairasti lapsuudessaan risataudin eli imusolmuketuberkuloosin, joka on nykyään jo voitettu tartuntatauti. Sairaus hidastutti hänen fyysistä kehitystään ja Johan oppi kävelemään vasta kolme- tai neljävuotiaana. Kerrotaan, että hänen äitinsä olisi hemmotellut sairasta poikaansa makealla. Makean nälkänsä Runeberg säilytti läpi koko elämänsä. 

Syksyllä 1822 Runeberg matkusti Turkuun kirjoittamaan ylioppilastutkintoa. Saatuaan ylioppilaslakin hän aloitti opiskelut yliopistossa eli Turun akatemiassa. Pitkä, hoikka ja aivan liian suurissa isänsä vaatteissa reissuun lähtenyt poika opiskeli ensin latinaa ja kreikkaa mutta siirtyi myöhemmin filosofian pariin. Hän vaikutti näihin aikoihin vähän ujolta ja kömpelöltä nuorukaiselta.

Rahoittaakseen opintojaan Runeberg toimi kotiopettajana sekä Saarijärvellä että Ruovedellä. Hän pääsi myös näin tutustumaan rannikkoseudulla asuneena Suomen sisämaan luontoon ja täysin erilaiseen kansanelämään. Johan Ludvig tutustui ja jututti Suomen sodan (1808-1809) veteraaneja sotakokemuksista. Kaikki tämä vaikutti siihen millaiseksi hänen oma kirjallinen tyylinsä kehittyi ja aihevalintoihin. Vuonna 1827 Runebergista tuli filosofian maisteri.   

Fredrika Runeberg 1846.

Paraisilta löytyy Fredrikan tupa niminen talo (nykyinen kahvila), johon Runebergin pikkuserkku Fredrika Tengström muutti äitinsä kanssa Turun palon jälkeen 1827. Johan Ludvig itse toimi Paraisilla Fredrikan sedän, arkkipiispa Jacob Tengströmin lastenlasten kotiopettajana. Fredrikalla ja Johanilla oli yhteinen kiinnostus kirjallisuutta kohtaan ja he tapasivatkin usein pappilan kirjallisuusiltamissa. Nuoripari tapasi toisiaan Pappilan ja Vanhan malmin välisellä maantiellä, jossa seisoo edelleen vanha kuusi, joka on nimetty Runebergin mukaan. Fredrikan kerrotaan odottaneen Runebergia kuusen juurella.

Nuori J. L. Runeberg, Helsingin yliopiston Pohjalaisen Osakunnan tilaama muotokuva 1837. Muotokuvan omistaa yliopiston Pohjalainen valtuuskunta. 

Nuoripari kihlautui pian ja avioitui vuonna 1831. Lapsia syntyi kaiken kaikkiaan kahdeksan, seitsemän poikaa ja yksi tytär. Lapsista jäi lopulta henkiin vain kuusi poikaa, joista kuvanveistäjä Walter Magnus Runeberg on yksi. Lorenzo ja Johan Wilhelm opiskelivat lääketiedettä ja he hoitivat omaa isäänsä myöhemmin Runebergin saatua aivoverenvuodon. Jakob Robert opiskeli puolestaan laivanrakennusta ja suunnitteli jäänmurtajia asuessaan ulkomailla. Ludvig Mikael muistutti eniten isäänsä ja opiskeli luonnontieteitä sekä toimi lehtorina Kuopiossa. Fredrik Runeberg opiskeli myös lääkäriksi mutta toimi myös ensimmäisinä harrastevalokuvaajana Suomessa. Hänen ottamansa valokuvat jäivät viimeisiksi J.L. Runebergista. 

Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg lapsineen 1863 Korknässissä, kuva Alfred Ottelin, SLS

Johan Ludvig Runeberg oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja, pappi ja professori. Runebergia pidetään myös Suomen kansallisrunoilijana ja hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt ovat myös vaikuttaneet merkittävästi Ruotsin kirjallisuuteen. Runeberg oli sekä lyyrinen että eeppinen runoilija. Aikakausi, jolloin Runeberg toimi ja vaikutti oli merkityksellinen. Johan Ludvig loi yhdessä Elias Lönnrotin kanssa Suomesta kulttuurikansaa ja Vänrikki Stoolin tarinoilla annettiin Suomelle moraalinen identiteetti. Runebergin päivää aloitettiin juhlia jo hänen elinaikaan mikä on merkittävä kunnianosoitus.

Fredrika ja Johan Ludvig 1863

Fredrika Runeberg toimi sekä toimittajana että kirjailijana. Hän jäi vähän kuuluisan miehensä jalkoihin. Fredrika oli ensimmäinen historiallisen romaanin kirjoittanut suomalainen nainen. Vaikka juhlimme tänään Runebergia on hyvä samalla myös muistella Fredrikaa.  Avioliiton alkuajat olivat varmasti taloudellisesti ja henkisesti todella rankkoja taloudesta huolehtivalle Fredrikalle. Perheen ensimmäinen lapsi Anna Carolina syntyi 1832 mutta hän kuoli kuumetautiin vain puolitoista vuotta myöhemmin. Poika Edvard Moritz syntyi 1848 mutta kuoli kolme vuotta myöhemmin tulirokon jälkitautiin. 

Kun Runebergit muutti Porvooseen oli Fredrika 1846 mukana perustamassa Porvooseen rouvasväen yhdistystä, jonka pyrkimyksenä oli tyttöjen sivistystason nostaminen ja vähäosaisten aseman parantaminen. Fredrika toimi puheenjohtajana  peräti 16 vuotta saaden aikaan koulun köyhille tytöille. Fredrika Runeberg pohti jo tuolloin samanlaisia asioita kuin naisasialiike vuosia myöhemmin. Koti, lasten kasvatus ja hoitaminen olivat Fredrikan harteilla koska Runeberg keskittyi työhön, runoiluun, matkusteluun ja rakkauskirjeiden kirjoittamiseen ihastuksilleen. 

Runebergin tortut ovat myös Fredrikan kehittämät. Kun makennälkä iski Runebergiin oli hän pyytänyt vaimoltaan jotain herkkua syötäväksi. Fredrika oli valmistanut miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Fredrika käytti mitä kaapissa sattui olemaan. Oheinen ohje on Fredrikan keittokirjasta mutta se lienee ehkä kuitenkin muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestri Lars Henrik Asteniuksen 1840-luvun tortusta. 

Hyvää Runebergin päivää kaikille tortuilla tai ilman!