Joulupyhien tunnelmaa, ajatuksia, makuja, yhdessäoloa ja kiireettömyyttä

Hyvää tapaninpäivän iltaa kaikille siellä ruudun toisella puolella. Itse joulunpyhät - jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä - ovat nyt ohi mutta ei hätää sillä joulun aikahan jatkuu vielä loppiaiseen ellei peräti Nuutin päivään saakka. Joku ystäväni tuskaili jo Facebookissa "Nyt on joulu ohi ja juhlat myös" Jos välipäivinä ei pysty lomailemaan niin siinä mielessä "joulun juhlinta" kyllä keskeytyy pariksi päiväksi mutta sittenhän koittaa taas vuodenvaihteen juhlinnat. Itse jatkan joululomaani vielä ensi viikon maanantaihin saakka.

Joulu oli ihanasti valkoinen kun ennen jouluaattoa satoi myös pääkaupunkiseudulle lunta. Kun kävimme aattona hautausmaalla siellä näytti niin kauniilta. Satoja ellei tuhansia kynttilälyhtyjä valkoista hankea vasten. Pikku pakkasessa lumi narisi myös kenkien alla ja kuukin pilkotti taivaanrannassa. Kävimme sytyttämässä kynttilät jo poisnukkuneille ja tämä on tapa, joka kuuluu olennaisesti omaa jouluuni. Tämä oli nyt kolmas joulu ilman äitiä ♥

Tänä vuonna minun joulukalenterina oli oman seurakuntani postiluukusta pudottama ilmaiskalenteri. Monista sen luukuista löytyi erittäin osuvia tekstejä. Luukku 14 "Traditio se on palaneet piparkakutkin." Luukku 7 "Vähennä suunnitelmia: jouluna pieni on suurta." Luukku 2 "Joulusiivous: tee tilaa kynttilälle." Luukku 16 "Valo lisääntyy vähitellen, ettei häikäise."

Minniellä totta kai oma koirien joulukalenteri, jota kytättiin joka päivä silmä kovana. Vähän oli kyllä pettymys aikaisempiin vuosiin koska tässä kalenterissa oli vain kahdenlaisia herkkupaloja. Toiset russeliriiviölle mieluisia toiset vähemmän haluttavia makupaloja.

Jouluaattona paistoi vielä aurinkokin kun lähdimme ajamaan hautausmaalle Vihtiin. Olisi tehnyt mieli pysäyttää auto ja kuvata upeaa vaaleanpunaista iltapäivätaivasta mutta moottoritiellä se ei oikein onnistunut. Yritin miettiä pääni puhki milloin viimeksi on aattona ollut auringonpaiste...? Kotona pystyi ottamaan kuvia luonnonvalossakin mikä on näin vuodenvaihteessa aika harvinaista. Mutta onneksi ollaan jo ohitettu talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päiväkin on jo historiaa.

Jouluateria syötiin isäni luona, jonne saapui myös veljeni perheineen juhlistamaan joulua. Meillä oli aluksi runsas kalapöytä mäteineen, silleineen ja katkarapuineen. Kätevänä emäntänä heiluin keittiön ja ruokapöydän väliä joten kattauskuvat ovat vähän puutteellisia siinä kiireessä ja hopussa. Kuvasta puuttuvat mm. veljentytön (kummityttöni) tekemät sweet chili katkaravutkin. Onneksi saimme isäni asunnon asuttavaan kuntoon putkiremontin jälkeen ja pystyimme viettämään siellä yhteistä joulua.

Totta kai meidän joulupöytään kuuluivat myös perinteiset laatikot: porkkana-, imelletty peruna- ja lanttulaatikko. Joulupöydässä oli tarjolla kahta erilaista juhlakinkkua mutta molemmat olivat kooltaan todella pieniä. Rosolli on jo vuosia ollut Saarioisten äitien tekemää kun sitä menee loppujen lopuksi aika vähän. Keitetyt herneet, kananmunat, italiansalaatti, sienisalaatti, maksapatee ovat osa jouluateriaa. Vaikka söikin kaikkia herkkuja en ollut ähkyssä!

Tämä on ensimmäinen joulu jolloin en ehtinyt leipoa piparkakkuja. Aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt joten Anna's Pepparkakor piparit löytyivät meidän kahvipöydästä. Ehdin kuitenkin aatonaattona paistaa pari kolme pellillistä lumihiutaletorttuja. On se näppärää kun voi katsoa videon netistä ja tehdä sitten perässä. Täytyy sanoa, että tässä torttumallissa saat luumuhilloa joka haukkauksella. Joulupäivänä tein omaa perinteistä jouluherkkuani rahkasta ja persikoista!

Totta kai jouluna on herkuteltu myös suklaalla. Wiener Nougat ja After Eight kuuluvat meidän jouluperinteisiin. Myös Fazerin vihreät kuulat ovat hyviä mutta tänä jouluna niitä ei saatu. Meinasi käydä myös hassusti Wiener Nougatin kanssa sillä Sellon Prismasta se oli totaalisen loppu. Onneksi Citymarketin puolelta löytyi pari laatikkoa. Ehkä oli ollut tuotantovaikeuksia tai sitten kysyntä oli yllättänyt tarjonnan Wiener Nougatin osalta. Joululahjaksi tuli niin valtava rasia suklaata, että huh huh! Tätä kun tässä napostelee niin ei tarvitse miettiä miksi iho saattaa kukkia parin päivän päästä.

Ostin amaryllikset ihan tästä paikallisesta K-marketista ja täytyy sanoa, että kukkivat kyllä todella komeasti. Yleensä minulla on aina ollut valkoinen amaryllis mutta itse asiassa punainen on ihan kiva vaihtoehto. Hyasintit olen kyllä joutunut jo vaihtamaan sillä ensimmäiset ehtivät jo kukkia ennen jouluaattoa. Huonekuusikin on vielä hengissä pianon päällä - hyvä minä!

Parasta näissä joulunpyhissä on ollut kiireettömyys! Viikko ennen jouluaattoa oli todella hektinen vaikka olin lomapäivillä joten nyt on otettu myös hyvin rauhallisesti. Aamuisin ei ole ollut mitään hoppua nousta ylös ja sännätä mihinkään vaan on saanut ihan rauhassa keitellä riisipuuroa ja juoda kahvia. Pidän myös joululimpusta maksamakkaran kanssa aamukahvini kanssa.

Miten teidän joulun juhlinta on sujunut? 

Tuliko syötyä kohtuullisesti vai iskikö ähky? 

Jatkuuko joulunvietto vielä vai joko joulukuusi lentää 

pihalle ja joulukoristeet laatikkoihin? 

♥ Mukavia välipäiviä ♥

Viivin ja Vilin joulukalenterin luukut 13.-24.

Tänään joulupäivän kunniaksi avataan myös loput Viivin ja Vilin joulukalenterin luukut täällä blogin puolella. Kalenteri siis ilmestyy minun henkilökohtaisessa Facebook-profiilissa ja sitä on toivottu myös blogiin. Tätä kalenteria on äärimmäisen hauska tehdä ja sen väsäämisestä tulee itselle hyvä mieli. Varmasti perinne tulle jatkumaan koska eihän sitä nyt voi katkaistakaan ♥

Kuten jo aiemmin taisin kertoa niin mitään ei kuvata etukäteen eikä oikeastaan edes pahemmin suunnitella. Ideoita tulee mieleen ja niihin tartutaan "carpe diem" -asenteella. Oikeastaan tuntui hieman haikealta tänään ettei "saa/tarvitse/pidä" valokuvata Viiviä ja Viliä kalenteria varten. Tänä vuonna pähkäilin pitkään tuleeko kalenteri olemaan joskus videoklippeinä kuten viime vuonna oli lukija toivonut. Päädyin kuitenkin kuviin koska niissä "vangitaan hetken tunnelma".

Olkaa hyvä joten tässä luukut 13. - 24.joulukuuta 2018. Minä siirryn taas jouluruokien pariin...

13.12.2018 

Tänään on valittu Lucia-neito perinteisin menoin. 

"Lucia neito tuo valoa pimeyteen kynttiläkruunullaan ja hän on niin kaunis" 

huokaisee Viivi. "Lucian valkoisessa puvussa on aina punainen vyö" jatkaa Vili 

ja sitten Lucia-kulkue lähtee liikkeelle. " Lucia seppelpää, juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia."  laulavat hiirisisarukset muiden mukana.

14.12.2018 

Tänään Viivi ja Vili ovat olleet auttamassa Isoäitiä joulusiivouksessa. 

"Kaikki pitää kuurata, kiillottaa ja tomuttaa huolellisesti ennen joulua." 

muistuttaa Isoäiti hiirisisaruksia. Viivistä ja Vilistä on hauska auttaa 

Isoäitiä ja kun kylpyhuoneessa on kohta valmista 

he saavat maistaa joulutorttuja suoraan uunista!

15.12.2018 

Tänään Isoisä vei Viivin ja Vilin retkelle Fiskarsiin. 

"Kun ollaan perillä lähdetään joulukuusisafarille metsään" 

kertoi Isoisä automatkalla. Hiirisisarukset olivat aivan innoissaan 

koska he saisivat itse valita joulukuusen metsän puista. 

Kun mieluinen joulukuusi löytyi Viivi ja Vili joivat kupillisen lämmintä 

glögiä yhdessä Isoisän kanssa. Kuusi pakattiin pussiin, 

jotta se olisi helppo kuljettaa auton katolla kotiin.

 "Nyt kyllä Äiti ja Isä yllättyvät" tuumivat hiiret autossa nauraen.

16.12.2018 

Viivi ja Vili eivät millään saa unta koska he vain ajattelevat tänään 

Joulupukille kirjoittamaansa kirjettä. "Mitä jos Tonttu ei löydä 

sitä ovenpielestä?" hätäilee Viivi. "Tai naapurin kissa 

käy nappaamassa sen?" jatkaa Vili. Äiti tulee huoneeseen 

ja rauhoittaa hiirisisaruksia "Näin hetki sitten kun 

Tonttu haki kirjeen. Nyt hyvää yötä ja kauniita unia!"

17.12.2018 

Tänään Viivi ja Vili ovat viemässä joulukukkaa Ada kummitädilleen. 

"Voi, miten kilttejä lapsia te olette. Kyllä nyt tontut ilahtuvat!" sanoo Ada kummi 

ja tarjoaa hiirisisaruksille teetä ja kaneliässiä. Hiiriä naurattaa ja he ottavat vielä lisää ässiä!

18.12.2018 

Tänään Viivi ja Vili veivät naapurin kaksosten Oton ja Oonan 

kanssa kauralyhteitä linnuille. Samalla he jättivät myös 

auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä luontoon. 

Ei kulunut kovin pitkään kun oravat tuli napsimaan 

pähkinöitä ja peurakin uskaltautui esille ruokailemaan. 

"Lintuja ja eläimiä on muistettava myös jouluna." 

totesivat Viivi ja Vili posket punaisina.

19.12.2018 

Tänään oli olohuoneen pöydälle ilmestynyt outoja vihreitä varsia. 

"Tuo näyttää kuin linnunnokalta, josta tulee esille jotain punaista." ihmetteli Vili. 

"Voisiko tämä olla joku kukka koska se on kukkaruukussa."  jatkoi Viivi. 

Äiti kertoi, että naapurintäti oli muistanut heitä joulukukalla. 

"Amaryllis on kotoisin Etelä-Afrikasta ja se kuuluu joulun aikaan. 

Siihen puhkeaa kohta upea kukka ja varmaan toinenkin." jatkoi Äiti. 

Hiiret päättivät seurata kukan aukeamista joka päivän ennen jouluaattoa.

20.12.2018 

Tänään Viivi ja Vili tekivät lumiukon koska nyt on vihdoin satanut vähän lunta. 

"Meidän pitää vielä löytää jostain porkkana nenäksi" miettii Viivi. 

"Ja mustat hiilet silmiksi ja suuksi" jatkaa Vili. 

Saatuaan lumiukon valmiiksi Viivi ja Vili lähtevät laskemaan 

punaisilla kelkoillaan mäkeä. Ihanaa kun on talvi!

21.12.2018
Viivi ja Vili ovat tänään leiponeet piparkakkuja koko päivän.
Kotiin on levinnyt ihana tuoksu uunista. Vadit ovat pullollaan possuja,
hevosia, tähtiä, sydämiä, joulukuusia ja vaikka minkälaisia eri
muotoisia piparkakkuja. "Kyllä te olette ahkeroineet niin paljon,
että nyt otetaan maistiaiset maitolasin kera piparkakuista."
sanoo Äiti Hiiri. Viivin ja Vilin mielestä tämä on loistoidea!

22.12.2018
Tänään vuoden lyhyimpänä päivänä Viivi ja Vili saivat koristella joulukuusen.
"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." sanoi Isoäiti.
Kuusen latvaan Isoisä kiinnitti kimmeltävän tähden kuten jokaisena jouluna.
Viivi ja Vili kaivoi joulukoristelaatikosta kaikkia ihania joulukoristeita kuuseen.
Lopulta he istahtivat vain ihailemaan joulukuusta.
Kuusi tuoksui ihanasti metsälle ja näytti kauniilta.
"Jouluaattoon on enää kaksi yötä," hiiret tuumivat.

23.12.2018 
Viivi ja Vili ovat ihan väsyksissä päivän touhuista. Ensin käytiin
ostamassa viimeiset ruokatarvikkeet vanhempien kanssa. Sitten Isä vei heidät
 lumikenkäilemään, jonka jälkeen noudettiin vielä kalaa tutulta
kalastajalta joulupöytään. Kotona piti vielä siivoilla omaa huonetta ennen huomista.
"Voi kun jouluaatto olisi jo pian," huokaavat hiiret kuorossa.
Kaiken muun lisäksi Viiviä ja Viliä jännittää tuleeko Joulupukki aattona...

24.12.2018 

Aamulla varhain kun Viivi ja Vili olivat vielä nukkumassa
kuului kuistilta ääniä. Äiti ja Isä tulivat herättämään hiirisisaruksia kertoen,
että heille oli jätetty paketti. Uniset hiirisisarukset säntäsivät yöpuvuissaan ulos
 ja mitä he näkivätkään! Siellä oli yksi naapurin suloisista koiranpennuista.
"Joulupukki oli jättänyt kirjeen, että tämä pentu on lahja teille -
hyvää joulua Viivi ja Vili!"  toivottivat Äiti ja Isä. Hiirisisarukset ottivat
pennun syliinsä ja huusivat yhteen ääneen
"Joulupukki sai kirjeemme sittenkin ja me koiranpennun.
Hyvää joulua ja kiitos kaikille, jotka seurasitte joulupuuhiamme ♥"

Hyvää joulua kaikille ♥

"Muistathan vielä nuo lapsuuden joulut,

isän salaperäisyyden, äidin kiireiset touhu.

Kaikki ne tuoksut ja maut, aattoaamun kuusen haut.

Kai tuo kaikki meissä vieläkin elää

ja jouluna muistot henkiin herää."

Marjon matkassa -blogi toivottaa nyt kaikille oikein mukavaa ja lämmintä joulua. Syökää jouluherkkuja ja nauttikaa yhdessäolosta, lämmöstä, kiireettömyydestä, jouluhengestä, kynttilänvalosta. Suomen Turku on julistanut jo joulurauhan joten joulumieltä  ja rauhaa kaikille  ♥
 

Suomalaiseen jouluviettoon kuuluu edelleen paljon historiallisia tapoja sekä perinteitä

Meidän suomalaisten joulunviettoon liittyy paljon erilaisia perinteitä ja tapoja. Osa näistä tulee jo perintönä lapsuudenkodista mutta mistä tapojen alkuperä oikein alun perin juontaa juurensa? Miksi ihmeessä me tuomme kotiin jouluksi kuusen metsästä ja koristelemme sen? Keitä mahtavat olla tiernapojat, jotka esiintyvät joulun aikaan? Himmeleitä ja olkipukkejakin askarrellaan jouluna mutta mistä mahtaa juontaa juurensa tämä tapa? Joulupöydässämme on herkkua monenlaista tarjolla...

Joulupuuhiesi lomassa voit käydä kurkkimassa keräämäni pienen tietopaketin jouluun ja sen juhlistamiseen liittyvistä perinteistä. Tämä postaus ei missään tapauksessa ole kaiken kattava sillä jouluun liittyy niin valtavasti tapoja ympäri Suomea. Meidän suomalaisessa joulussa yhdistyy vanha talonpoikaiskulttuuri yhdistettynä kirkolliseen sanomaan eli pakanallisia perinteitä ja kristillisyyttä.

Joulukuusi

"Taatto, taatto läksi innoissaan,

joulukuusen, kuusen hankintaa;

latva saapi tähtösen, 

oksat kaikki, tiedät sen,

paljon kynttilöitä!"

Reippahasti käypi askeleet -joululaulu

Suomalaisiin porvariskoteihin joulukuusi ilmestyi 1800-luvulla. Vuodelta 1829 löytyy ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa. Paroni Klinkowström järjesti Helsingissä jouluaaton kutsut, joissa oli peräti kahdeksan joulukuusta! Vuosisadan loppupuolella kuusi löysi tiensä myös talonpoikien pirtteihin mutta yleistyi siellä vasta 1900-luvulla. Kuusi saatettiin nostaa roikkumaan kattoon tilanahtauden takia. 

Aina ikivihreä kuusi on symboloinut ikuista elämää monissa kulttuureissa. Kustaa Vilkunan mukaan joulukuusen leviämiselle loi hyvän pohjan suomalaisten tapa pystyttää juhannus-, hää- ja nimipäiväkuusia. Kuusesta tehtiin myös joulukransseja ja nykyään saaristossa sekä rannikolla näkee myös hauskoja kuusenhavupukkeja. 

Ensin joulukuusi seisoi suomalaisissa kodeissa ilman koristeita. 1900-luvun alusta kuusta alettiin myös koristella vaurauden merkiksi erilaisilla joulukoristeilla. Joulukuusen latvaan kiinnitettävä tähti symboloi sitä suurta tähteä, joka ohjasi itämaan tietäjien matkaa jouluseimelle Betlehemissä.

Kuusen koristeiksi ripustettiin myös omenoita ja piparkakkuja.  Omenoita käytettiin jo keskiajalla seimiasetelmissa symboloimassa paratiisipuuta ja syntiinlankeemusta.  Suomalaisuuden korostaminen näkyi Suomen lippunauhoissa, jotka aseteltiin kuusen oksille. Aidot kynttilät kuvastivat joulun ilosanomaa. Lasiset joulupallot aikoivat yleistymään porvariskodeissa vähitellen.

Joulusauna

Joulusauna kuuluu vahvana perinteenä suomalaiseen joulunviettoon. Ennen aikaan maaseudulla sauna laitettiin lämpiämään hyvissä ajoin aamulla ja iltapäivällä sitten saunottiin. Joulusauna puhdisti työtä tekevän päivän askareiden jälkeen ennen siirtymistä juhlistamaan joulunviettoa ja joulupöydän antimista nauttimista. Kaupungeissa saunottiin yleisissä saunoissa. Edelleenkin taloyhtiöillä on perinne lämmittää joulusauna aattona ja mahdollistaa joulusaunominen asukkaille.

Joulusaunassa pitää saunoa hartaasti ja pitkään hiljaisuuden vallitessa. Suomen Turku on julistanut jo joulurauhan eikä sitä saa rikkoa metelöimällä tai meuhkaamalla. Jos joulusaunassa pulisee liikaa voi saada rangaistukseksi jouluköyryn päälleen. Viimeiset löylyt joulusaunassa heitetään aina saunatontulle.

Jouluaaton saunaan voi pakastaa itselleen vihdan jo edellisenä kesänä. Jouluaattona vihta otetaan pakkasesta ja kastellaan lämpimällä vedellä sekä lämmitetään saunan höyryissä. Joulusaunaan leviää ihana koivuinen tuoksu.

Tiernapojat

"Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.

Sekä isännill' ett emännill', jokaiselle kuin talossa on

Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.

Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy."

Tiernapoikien  näytelmän alkulaulu

Tiernapojat eli tähtipojat on vuosisatoja vanha suomalainen jouluperinne. Alun perin tätä laulunäytelmää ovat nuoret pojat kiertäneet esittämässä talosta toiseen. Joulunäytelmä perustuu Matteuksen evankeliumiin ja se kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo. Näytelmässä on mukana neljä henkilöhahmoa: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Knihti ja Mänki. 

Tiernapoika näytelmän juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Alun perin näitä Raamattuun pohjautuvia näytelmiä on esitetty kirkossa osana liturgiaa ja esityskielenä on ollut latina.

Kiertelevät näytelmäseurueet ovat esittäneet Tiernapoika-esitystä Tapaninpäivästä loppiaiseen joskus jopa Nuutin-päivään saakka. Esityksessä on laulua, jonka välissä on myös puheosuuksia. Esityksen jälkeen pojat toivottavat katselijoille hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esiintymisestään. 

Tiernapoika perinne yleistyi ensin Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulussa siirtyen sieltä sisämaahan. Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt elinvoimaisena ja vuonna 2014 siellä paljastettiin Tiernapoika -patsas 140-vuotiaan perinteen kunniaksi. Näytelmän kieli on myös säilynyt vanhahtavan Oulun murteena. 

Olkipukit ja himmelit 

Oljilla ja olkikoristeilla on ollut erityinen merkitys suomalaisessa joulun vietossa. Ympäri maatamme on ollut laajasti tunnettu tapa levittää tuvan lattialle olkia joulun aikaan. Oljen tuontia tupaan on selitetty monilla eri tavoilla. Oljilla koristeltiin taloa juhlakuntoon. Ne myös suojasivat lattian kautta tulevalta kylmältä tuvassa. On ajateltu, että oljet symboloivat tulevaa vuoden satoa tai Kristuksen seimiolkia. Jouluoljet tuotiin tupaan yleensä jouluaattoa.

Oljista on myös valmistettu jouluksi olkipukkeja ja himmeleitä. Aikoinaan himmeleitä ei säästetty vaan joka jouluksi tehtiin uudet. Alun perin olkipukit ja himmelit ovat kuuluneet sadonkorjuujuhlaan kekriin, josta ne ovat siirtyneet jouluun. Ruotsin Gävlessä rakennetaan aina valtavan suuri olkipukki, jonka joku käy aina tuikkaamassa tuleen ennen h-hetkeä.

Joulupukki 

"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll´ on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset."

Joulupukki -joululaulu

Nykyään kansainvälisesti tunnetun joulupukki hahmon taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolamus. Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa juurensa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit olivat pukin taljaan pukeutuneita miehiä, jotka kiersivät talosta taloon Nuutinpäivään saakka. Nuuttipukki saattoi pelotella lapsia ja toisinaan hän myös jakeli lahjoja kilteille lapsille ja vitsoja puolestaan tuhmille. 

Vuonna 1927 Markus-setä (Markus Rautio) kertoi YLEn Lastentunti-radio-ohjelmassa, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa. Suomalainen joulupukki ei siis olekaan mikään henkiolento vaan ihmishahmo. Pukki on iloinen valkopartainen vanha mies, joka 1960-luvulta saakka on pukeutunut myös punaisiin vaatteisiin. Joulupukki on satoja vuosia vanha ja hänellä on apunaan joulutonttuja Korvatunturilla. Tontut tarkkailevat lapsia ympäri vuoden ja ovat näin pukin apuna. 

Joulupöydän herkut

"Pöydän päälle veitikkaiset rientää, veitikkaiset
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: "Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?"

Tonttujen jouluyö -joululaulu

Suomessa ei vielä 1800-luvulla ollut koko kansaa yhdistävää jouluruokaan, vaan jouluna syötiin vain paremmin kuin arkena. Nykyään meidän pohjoismaiseen jouluateriaan kuuluu joulukinkku vaikka sen toiset korvaavat kalkkunalla tai kanallakin. Laatikot, rosollit ja piparit ovat peräisin 1800-luvun pitopöydästä. Lipeäkala on jäänne katolisen ajan joulupaastosta ja graavilohi on muisto vanhasta kalan säilöntätavasta. 

Aikoinaan maitoon keitetty riisipuuro oli sata vuotta sitten erityisherkku koska maitoa oli niukasti käytettävissä. Riisi syrjäytti ohran ja kauran 1800-luvun puolivälissä koska se oli "hienompaa". Kun siirtomaatuotteet pähkinät, mantelit, rusinat ja kuivahedelmät halpenivat siirtyivät nekin joulupöytäämme. 

Suomalainen joulupöytä on ennenkin ollut siis runsas ja tarjolla on ollut sen kymmentä sorttia ruokia. Perinteisesti on jouluruoat jätetty pöytään, josta niitä on ollut helppoa syödä öisin tai aamulla kirkkoon lähtiessä. Myös kotitontulle on jätetty oma lautanen jouluruokia varten.

Jos sinulla on omia jouluperinteitä niin jaathan niitä rohkeasti tuonne kommenttikenttään meidän muiden kiniloksi. On aina kiva saada palautetta myös ruudun siltä puolelta. 

Enää on yksi yö jouluaattoon, joulusaunaan, joulupukin saapumiseen 

ja ennen kaikkea laskeutumiseen jouluun ♥

Miten olisi joulutapakset, punajuuriblinit ja frittikinkku joulupöytään

Kaipaako joulupöytäsi jotain uutta perinteisten jouluruokien lisäksi? Tuntuuko siltä, että voisit tarjoilla jotain erilaista ja ehkä vähän eksoottisempaakin perheelle, ystäville tai sukulaisille jouluna? Jos jouluaterian menu ei vielä ole lopullisesti lyöty lukkoon tässä muutamia vinkkejä reseptien kera millä voisi herkutella ja juhlistaa juhlista jalointa - joulua.

Joulutapakset sopivat hyvin juhlapöydän alkupaloiksi. Vaikka perinteet ovat hyvin vahvoilla voi joulupöytään koota espanjalaishenkisen tapaslautasen HK Gourmet tuotteista. Ilmakuivattua kinkkua, kylmäsavustettua rypsiporsasta, salamia ja pastramia. Itse rakastan tapaksia ja erityisesti ilmakuivattu kinkku on minun ykkössuosikkini. Joulutapaksien kanssa voi tarjoilla pikkelöityjä vihanneksia ja parmesaanidressingiä. Omnomnom!

Blinit eivät ihan ensimmäisenä tule mieleen joulupöydässä mutta jos ne tekee punajuurista sopivat erinomaisesti myös jouluaterialle. Ja mikä parasta nämä blinit tehdään valmiista punajuuri-vuohenjuustopaistoksesta. 

Punajuuriblini

300 g HK Bistro Punajuuri-vuohenjuustopaistos

1 dl täysmaitoa

0,5 dl tattarijauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

2 keltuaista

2 valkuaista vaahdotettuna

1 tl suolaa

Sekoita maito sekä jauhot punajuuri-vuohenjuustomassan joukkoon ja anna saostua 30 minuuttia. Lisää keltuaiset ja nostele sekaan vaahdotettu valkuainen. Paista blinit kirkastetussa voissa rapeiksi.

Kannattaa myös kokeilla HK Maakarit Juhlaraakamakkaroita joulupöydässä sekä Joulumakkaroita. 

Jouluinen punakaalisalaatti

500 g punakaalia suikaleina

1/4 tl jauhettua neilikkaa

1/2 tl jauhettua maustepippuria

1 tl sinappijauhetta

1/2 dl sokeria

1/2 dl valkoviinietikkaa

1/2 dl vettä

1 tl suolaa

Keitä neilikka, sokeri, etikka, vesi sekä suola kattilassa siirapiksi ja jäähdytä. Sekoita jäähtynyt siirappi punakaalisuikaleiden joukkoon ja sekoita hyvin. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Jos haluat tehdä kinkun vähän eri tavalla kuin ennen kokeile frittikinkkua. Friteeraamalla kinkun pinta saadaan uskomattoman rapeaksi. Kinkun pintaan tulee myös kaunis ja tasainen väri. Friteeraaminen sopii erityisesti pienille kinkuille, jotka mahtuvat helposti kattilaan tai rasvakeittimeen. Frittikinkun kuorrutus on erityisen herkullinen juuri rapeutensa ansiosta. 

Friteerattu joulukinkku

1 kpl HK Rypsiporsas uunivalmis pieni juhlakinkku (n. 1,2 kg)

3 rkl Dijon-sinappia

1 keltuainen

100 g pankojauhoja (voit myös käyttää tavallisia korppujauhoja tai raastettua leipää)

Paista kinkku pakkauksessaan haluamaasi kypsyyteen. Ota pois pakkauksesta ja anna jäähtyä puolisen tuntia. Sekoita pienessä kulhossa sinappi ja keltuainen. Sivele seos kinkun pintaan ja pyöritä kinkku pankojauhoissa kauttaaltaan. Kaada öljy vetoisuudeltaan vähintään neljän litran kattilaan. Kuumenna öljy 180 asteeseen. Käytä apuna paistolämpömittaria. Upota kinkku reikäkauhalla varovasti rasvaan ja paista noin 2-3 minuuttia tai kunnes pinta on kullan ruskea. Nosta kinkku muutaman talouspaperinpalan päälle, anna levätä muutama minuutti. Tarjoile haluamallasi tavalla. 

Kaikki reseptit HKScan tuotekehityskokki Sami Lamminaho, ruokasisältöjen asiantuntija Timo Turkka. Minä kävin maistelemassa näitä jouluisia ruokaherkkuja HKScanin 20-luvun joululounaalla jo lokakuussa Hakasalmen huvilassa, jossa on Suruton kaupunki näyttely 14.9.2018 - 1.9.2019. Näyttelyyn palataan blogissa ensi vuoden puolella kun joulu on juhlittu :)

Joulu on hiipinyt pikku hiljaa meille kotiin...

Joulu on alkanut vähitellen hiipiä meille kotiin. Ikkunoihin on ilmestynyt paperiset joulutähdet tuikkimaan. Viimeiset lumihiutaleet ripustettiin tänään parvekkeelle valaisemaan. Samalla myös pajukartio sai latvaansa hopeisen tähden ja joulunpunaista nauhaa ympärilleen. Kynttilälyhtyihin sytytettiin kynttilät illan hämärtyessä luomaan lisää valoa. Lunta oli satanut ja luonto näytti niin kauniilta.

Viime viikolla saapui uusi huonekuusi kotiimme. Tällä kertaa se sai paikakseen pianon päällisen. Toivomme hartaasti, että tämä yksilö kestäisi meillä hengissä vähän pidempään. Olemme vähän huonoja kuusen hoitajia ja yleensä pääsiäiseen mennessä kuusemme siirtyy kierrätykseen. Punainen pullea amaryllis ja pari valkoista hyasinttia tuovat jouluista tunnelmaa. Hyasintin tuoksu on minusta ihanan jouluinen ja se kuuluu joulukotiin.

Joulukoristeet ovat vähitellen myös asettuneet paikoilleen. Punaista, valkoista ja vähän vihreää. Punainen on minusta joulun väri ja pidän siitä kotona kerran vuodessa. Muuten meillä ei juuri punaista näy sisustuksessa. Jouluiset astiat on otettu myös käyttöön. Aamuisin juodaan kaffet "rimppakinttu joulupukki" mukista. Totta kai rakas Muumien joulumuki on myös esillä.

Tallinnan joulutorilta saapui kotiimme uusi tonttutyttö sylissään mustavalkoinen koira. Melkoinen yhdennäköisyys tässä huushollissa asuvaan karvakaveriin vai mitä tuumitte... Virolaista käsityötä ja hauskan erilainen joulutonttu. Tämän tonttutytön voi myös ripustaa roikkumaan.

Vielä on kotona tehtävää ennen jouluaattoa mutta voiton puolella ollaan jo. Jouluaatto on vasta maanantaina joten vielä ehtii puuhailla ja ottaa lisääkin koristeita esille. Mukavaa joulun odotusta sinne ruudun toiselle puolelle. Älkää stressatko turhaan sillä joulu tulee joka vuosi ja ihan kaikkea ei tarvitse ehtiä ja jaksaa tehdä. Joulun henki tulee vaikkei kaikki olisi ihan tiptop...