Fudge-karpalomuffinit

Kuten eilisessä Ystävänpäivä postauksessa jo mainitsin tein pitkästä aikaan muffinsseja Hesarin ruokatorstaista silmään pistäneellä reseptillä. Ohjeessa puhuttiin muffineista mutta minä olen aina puhunut muffinsseista joten nämä ovat sitten näitä jälkimmäisiä :) Lisäksi jouduin vähän soveltamaan koska en saanut poimittua kotimaisia karpaloita kauppakoriini mistään joten ne korvasin puolukoilla mutta muuten mentiin ihan ohjeen mukaan. Ehkä jossain kellonajoissa saatoin vähän soveltaa - myönnettäköön. Olen vähän huono seuraamaan orjallisesti reseptejä :)

Muffinssitaikina

150g kermatoffeekarkkeja - itse ostin Omareita mutta Alku-karkit käyvät myös

30 g voita

1/2 dl rypsiöljyä

2 1/2 dl maustamatonta jogurttia

200 g karpaloita (3 dl) - korvasin nämä siis pakastepuolukoilla

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Kinuski-tuorejuustokuorrute

4 dl kuohu- tai vispikermaa

2 dl fariinisokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Mittaa kattilaan kerma ja fariinisokeri. Keitä seosta sekoitellen noin 10 minuttia ja lisää lopuksi massaan voinokare. Itse varmaan keittelin vähän pidempäänkin mutta muistin sekoittaa koko ajan. Varhaisteininä pilasimme veljeni kanssa muutamankin kattilan unohtamalla toffeeseoksen liedellä kokonaan yksikseen porisemaan. Teflonkattila on armollisempi keittäessä toffeeta mutta käytin teräskattilaa. Toffeen voi tehdä jo edellisenä iltana koska sen tulee olla jääkaappikylmää ennen kuorrutteen tekoa.

Kermatoffeet pilkotaan pieniksi kuutioiksi.

Toiseen kulhoon sulatetaan mikrossa voi, johon lisätään rypsöljy, jogurtti sekä kananmunat ja vatkataan seos tasaiseksi.

Toiseen kulhoon mitataan kuiva-aineet: vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe sekä suola ja sekoitetaan. Kuivat aineet siivilöidään kosteaan seokseen ja taikinaa ei ohjeen mukaan tarvitse vatkata kuin 10 sekunnin ajan. Taikina saa jäädä hieman epätasaiseksi.

Sitten taikinaan käännellään taikinanuolijalla karpalot (tai puolukat) sekä karamellimuruset. Tässäkään vaiheessa ei reseptissä kehotettu sekoittamaan liikaa.

Sitten vain nostelet taikinaa muffinssivuokiin ihan yläreunaan saakka ja paistat uunissa 200-asteessa noin 18-20 minuuttia. Taikinasta pitäisi tulla ohjeen mukaan noin 12 isoa tai 36 minimuffinssia. Itselläni oli Clas Olssonilta ostettu muffinssisetti, jolla sain aikaan 16 keskikokoista muffinssia.

Kylmää, jähmettynyttä kinuskia vatkattiin hetki sähkövatkaimella. Tässä vaiheessa koirani Minnie tulee aina keittiöön koska vatkaimen äänen kuullessaan se luulee aina saavansa nuolla jonkun kulhon tai lastan. Tällä kertaa tuotin sille pettymyksen ja mitään nuoltavaa ei tippunut. Kinuskiin lisättiin tuorejuusto ja vatkausta jatkettiin kunnes kuorrute oli riittävän jämäkkää.

Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele ne vaikka punaisilla karkeilla tai sörsseleillä. Itse käytin pieniä sydänkoristeita, joita kaapista löytyi. Lisäksi muffinssit saivat pienet sydänviirit. Tuo Clasun pakkaus oli aika kätevä ja siitä jäi vielä ylikin muutamia vuokia.

Muffineita tai muffinsseja - ihan kuinka vain....Nostelin herkut muffinssitelineeseen, joka on tarttunut mukaan jostain kirpputorilta. Luojan kiitos tämän härvelin saa purettua osiin koska muffinsseja ei kuitenkaan tule leivottua ihan joka viikko. Ja sitten vain herkuttelemaan :)

Ystävänpäivää

Vaikka tätä Valentinuksen kunniaksi vietettyä juhlaa ei olla kovin pitkään meillä Suomessa vietettykään on päivää ihan mukava juhlistaa. Olen juuri leipomassa Hesarin ruokatorstaista bongattuja fudge-karpalomuffineita ja niihin on hankittu hauskoja muffinivuokia varustettuna pienillä lipuilla. Näistä on tulossa ihan oma postaus joten nyt saatte tyytyä ihailemaan Laitilan Leivän vaaleanpunaisia Bebe- leivoksia.

MUMS!

Hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat ystäväni ja lukijani.

Paidanrepimistä DIY

Ensi kosketukseni kierrätysmuotiin sain loppusyksystä 2012 Iso-Roban Fidan iltatilaisuudessa, jossa puhujana oli helsinkiläinen trashionista Outi Pyy. Ilta oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kotiin lähtiessä ostin vielä Outin juuri ilmestyneen Trashion -kirjan omistuskirjoituksella "Marjolle, tee hyvin! Outi :)" Minua jäi silloin Outin esityksessä kutkuttamaan revitty t-paita ja mietin, että joskus vielä teen itsekin sellaisen.

Minna Särelän luotsaama Paloni Eerikinkadulla oli järjestänyt Do it yourself -iltoja, jossa osallistujat saisivat opetella repimään kierrätettyjen t-paitojen selkämykset Outin opastuksella mutta en ollut aiemmin mahtunut mukaan tai illat olivat vain sujahtaneet ohi minun niitä huomaamatta.

Viime viikolla sitten pääsin vihdoin repimisen makuun Palonin paidanrepimisillassa ja täytyy sanoa, että äärimmäisen mielenkiintoista puuhaa oli. Meitä oli reilut kymmenkunta naista istumassa ringissä jakkaroilla ja DIY -illassa kyllä aivot olivat hetken ihan narikassa kun saatiin tehdä omilla käsillä jotain näkyvää. Puuhassa lepäsi mieli ja hauskat jutut lensivät tyttöjen kesken :)

Outi oli hakenut Varustelekasta armeijan vihreitä t-paitoja, joista tulvahti ihanan miehekäs "tuoksu". Sitten vaan valitsemaan kokoa itselleen rohkeasti! Outi vakuutti, että kaikille tulee löytymään sopiva paita ja revittynä se mahtuu kyllä päälle. Revittävien paitojen tulee olla hyvänlaatuisia 100% puuvillaa, jotta ne todella lähtevät purkautumaan.

Sitten riisuttiin kengät ja sujautettiin jalat t-paidan kauluksesta sisälle. Seuraavaksi reidet leveään haara-asentoon ja paita pingottui hyvin repimistä varten. Pienenä vinkkinä jos menet paidanrepimis -iltaan älä pukedu hameeseen koska tässä osiossa hameesta on vain haittaa :) Äläkä myöskään valitse päällesi mustaa pehmeää vaatetta, johon repimispöly jää kivasti kiinni....

Saksilla leikataan takaosasta irti helma saumasta saumaan ja sitten voi itse repiminen alkaa. Aloitin repimisen etsimällä helmasta silmukoita, joihin tartuttiin joko kynsillä tai sitten nuppineulan tai purkajan avustuksella. Helman on tarkoitus alkaa purkautumaan kuin sukkahousujen. Pitkistä kynsistäni ei silmukoihin tarttumisessa ollut apua vaan nuppineulaa tarvitsin saadakseni metsästettyä edes yhden silmukan kiinni.

Aluksi minusta tuntui ettei helmastani lähde irti yhtään mitään ja mietin jo kuumeisesti, että kaikki muut olivat jo saaneet jotain aikaiseksi kun itse nyhväsi vain purkautumattoman reunan kanssa. Sain ohjeen Outilta, että täytyy vain jatkaa repimistä metsästäen niitä silmukoita  ja sitten se alkoi yhtäkkiä sujua. Ja se fiilis kun silmukat purkautuivat oli ihan WAU!

Repiessä piti myös muistaa, että reunojen repimisen oli aina oltava korkeammalla kuin keskiosan. Ja välillä tuli tähän hämähäkkimäiseen verkkoon "reikiäkin" mutta Outi tsemppasi etteivät ne haittaa ja tarvittaessa ne voi kursia kasaan neulalla.

Tässä vähän eri tekijöiden tyylinäytteitä paidoistaan. Tuo ylläoleva on minun aloittelua.

Vaikka repiminen oli tosi mukavaa niin välillä oli pakko pitää pieni tankkaustauko ja maistella Minnan äidin tekemään herkullista saaristolaisleipää. MUMS - ihan älyttömän hyvää!

Teki myös hyvää oikaista vähän selkää ja miettiä ryhtiä välillä. Tiedoksi kanssarepijöille etteivät minun selkäni eivätkä myöskään käteni olleet yhtään kipeät seuraavana aamuna vaikka Outi niistä varoitteli. Toivottavasti ei teidänkään....

Melkoista näpräämistähän tämä oli ja välillä meinasi kyllä usko omaan tekemiseen loppua ihan totaalisesti. Istuimme kyyryssä ja keskityimme kaikki posket punaisina paitoihimme. Vaikka olin alussa repimisessä ihan tuupelo sain kuitenkin paitani ensimmäisenä revittyä ja pääsin sovittelemaan sitä Palonin takatilaan.

Minun olisi pitänyt vain älytä ottaa tukkani pois niin paidan kaunis selkäpuoli olisi tullut paremmin esille. Paidan etuosan Outi leikkasi toisinpäin kaarevaksi kuin roikkuvan takaosan ja samalla siistittiin vähän takaosaa alareunasta. Myös hihat saimme joko leikata pois tai jättää oman maun mukaan. Itse saksin ne pois.

TADAM! Tässä on MINUN ensimmäinen revitty paitani. Ei varmaan jää tähän mutta vielä en ole löytänyt hyvää kohdetta seuraavaksi uhriksi. Vitsailimme tyttöjen kanssa, että kotona sitten kaikki käytöstä poistuneet paidat päätyvät kynsiemme alle ja joku taisi jo saman illan aikana repiä kotonaan yhden paidan :)

Kiitos mukavasta illasta Palonin Minnalle, Outille kärsivällisestä opastamisesta ja kivoille kanssarepijöille. Tehdään hyvin jatkossakin Outin opeilla!

PS. Palonista ja kaikista ihanuuksista siellä on tulossa ihan oma postaus....

Värivitamiini

Minulla on ollut ilo ja suuri kunnia tutustua taiteilijaan, joka käyttää äärimmäisen rohkeasti värejä ja tekee hyvin runsaita töitä. Leena on kehitysvammainen taiteentekijä, joka pitää sisarensa Anjan avustuksella Värivitamiini blogia töistään sekä elämästään jakaen kuplivaa väri-iloa lukijoilleen. Leena myös ottaa valokuvia kokemistaan ja näkemistään asioita, joita sitten siirtää myös taiteeseensa.

Kummityttöni äiti vinkkasi tästä blogista ja Värivitamiinin Facebook-sivuista jo pari vuotta sitten. Kesällä 2012 olin 30.tykkääjä Värivitamiinin sivuilla Facebookisssa ja sain valita itselleni lahjaksi Leenan tekemän mosaiikkityön ja päädyin työhön nimeltään Simpukat auringossa. Linkistä pääsette kurkkaamaan ensi kosketustani taiteentekijän tuotantoon.

Muutamia viikkoja sitten tapasin taiteilijan ihan livenä Leenan perinteisessä Taulujuhlassa Töölössä. Koolla oli joukko naisia sekä taiteilija itse ja pitkän pöydän ääressä nautimme ensin vähän kuplivaa, söimme hyviä suolaisia piirakoita ja MUMS niin makoisaa kakkua. Lopuksi taiteilija antoi meidän kaikkien valita itsellemme kotiin viemiseksi jonkun töistään.

Täytyy sanoa, että minulla oli vaikeutta valita. Pidän näistä Leenan mosaiikkitöistä, joista minulle tulee mieleen katalonialaisen Anton Gaudin työt ja suosikkipaikkani Barcelonassa Güellin puisto.
Varsinkin tämän ensimmäisen kuvan hurmaava simpukoita sisältävä työ on hyvin Gaudimainen. Äärimmäisen hyvät värit ja rosoista runsautta reilusti.

Leena on käyttänyt myös hauskasti nappeja töissään yhdistettynä mosaiikkiin.

Vihreän ystävänä mietin tämän pikkuisen taulun valitsemista pitkään.

Myös tästä yksinkertaisemmasta mosaiikkitaulusta pidin. Mahtava värikombinaatio.Ihan selkeästi tämän kuluvan kevään muotivärejä taulussa. Leenalla on hyvä värisilmä.

Esillä oli myös kolmen taulun triptyykki, jossa leiskuivat keltaiset isot kukat. Kuulin innoituksen näiden akryylillä tehtyjen taulujen maalaamiseen tulleen elokuisista auringonkukista. Valitsin pitkään näin kahden taulun väliltä koska yksi tauluista oli nimittäin jo valittu kun minä tuumailin mosaiikkitöiden luona vähän liian pitkään.

Ja lopulta päädyin tähän auringonkukkaan :)

Sain lahjaksi vielä Leenan sisaren kirjoittamat omistuskirjoituksella varustetut Kirjoituskoulun opaskirjat ja vitsailinkin, että aloitan lukemisen opuksesta 2, josta löytyvät hyvin kiinnostavat kirjoitukset "Bloggaa vaikuttavasti" ja "Näin blogi menestyy".

Kiitos taiteilijalle itselleen sekä juhlan järjestäneille kivasta illasta. Värivitamiini rules!

Limenkeltaista printtimiksausta

Helmikuu alkaa olla jo selkeästi sellaista aikaa, että päivän pidentymisen myötä alan haaveilla jo alkavasta keväästä ja kaipaan väriä elämääni. Kevään suhteen olen sellainen malttamaton hupsu, että heti auringon vähänkään kurkistaessa taivaalta esille ryhdyn miettimään kevätvaatteiden esille ottamista tai hankintaa. Tosin viime päivien kylmät pakkassäät ovat vähän hillinneet malttamatonta luonnettani ja pakottaneet edelleen kiltisti vetämään untuvatakkia niskaan ja villapaitaa päälle. Viime päivien runsas lumentulo on myös saanut unohtamaan korkeakorkoiset saappaat kaappiin ja tyytymään talvilemppareihini Icebugeihin. Suosittelen niitä kaikille paljon liikkuville sillä yhtään kertaa en ole Icebugit jalassa pyllähtänyt talvisäillä :)

Lemon lime on yksi tulevan kevään muotiväreistä - I H A N A A -  ja se on AINA kuulunut myös omiin suosikkeiheni. Joskus saatan kaupassa hurahtaa johonkin ihan hassuun ostokseen "kun halvalla saan" ja niin kävi viime viikolla kun päivällä kiireessä juoksin Aleksin H&M:ään hakemaan tukkanipsua rikkoutuneen tilalle. Alerekistä roikkui yksi yksinäisen näköinen limen keltainen tekoturkis kaulus ja hintalapussa luki kolme euroa joten värin takia nappasin sen mukaan. Kassajonossa mietin, että minulla on samanväriset sukkahousut kotosalla ja niistä voisi saada aika kivan yhdistelmän johonkin tilaisuuteen ja asuun.

Ihan samalla tavalla muuten viime talvena nappasin mukaan turkoosin sulilla varustetun "viittakauluksen" tai ehkä sitä pitäisi kutsua keepiksi Zarasta ja siinäkin minua eniten puhutteli väri. Täytyy tehdä tästä ihanuudesta ihan oma postaus joskus.....

Toinen alkavan kevään trendeistä on rohkea printtimiksaus. Olen itse aiemmin ajatellut ettei eri kuosien yhdistäminen samaan asuun ole kovin suotavaa mutta luovuin eilen tästäkin periaatteesta. Yhdistelin rohkeasti vaakaraidalliseen H&M malliston trikoo mekkoon Zaran viime kesän alesta ostetut "dalmatialaiskuvioiset" kengät ja laukun. Kengät löysin Tallinnan liikkeestä -70% alennuksella elokuussa ja Suomesta seuraavana päivänä Aleksin liikkeestä samaa kuosia olevan pikkulaukun, joka sekin oli jo loppualessa.

Huomaatte varmaan, että meillä oma valkomusta riiviö tunkee itsensä aina joka paikkaan kuten nyt tähän kuvaankin - no, sopiihan se värien puolesta siihen. Kun toimin Kenkälaatikon Kenkätestaajana viime vuonna taisi Minnie olla mukana jokaisessa postauksessa juurikin tämän takia kun on melkoinen linssilude....

Sellainen pieni minuus tekoturkiskauluksissa on, että ne sähköistävät pitkä hiukset vielä näin pakkaskeleillä ihan älyttömän helposti. Tosin tukka ei tekoturkista vasten näytä edes hyvältä joten olin kerännyt hiukset päälaelle roikkuviksi kiharoiksi.

Asukokonaisuus toimi illanistujaisissa oikein hyvin :)

Nyt kutsuvat lumityöt ja auton kaivaminen esille. Liikunnallista sunnuntaita siis luvassa :D

Must to have - opas

Kun koirakuumeen vallassa lähdin kahdeksan vuotta sitten "vain katsomaan" niitä söpöjä russelinpentuja olisin ehdottomasti kaiken hankkimani tiedon lisäksi tarvinnut juuri tällaisen kompaktin "Koiran omistajan oppaan", jonka löysin viikko sitten Akateemisen alepinoista. Olin hankkinut koiraa varten pedin, ruokakupit, hihan, pannan, leluja ja muutamia koirakirjoja lainannut sekä kirjastosta että ostanutkin omaan kirjahyllyyn mutta pakko tunnustaa, että yhtään koirakirjaa en ole kauttaaltaan lukenut vaan sieltä täältä kiinnostavia aiheita.

Täytyy sanoa, että harvaa opaskirjaa olen lukenut samalta seisomalta läpi mutta nämä "käyttöohjeet, ongelmanratkaisu ja ohjeet elinikäistä ylläpitoa varten" sivut menivät ihan hujahduksessa läpi. Olisikohan intoani lisännyt se, että kirjan kuvituksessa on juurikin käytetty russelia - tosin valkoruskeaa mutta silti :)

Oppaan ovat kirjoittaneet amerikkalaiset David Brunner ja Sam Stall. Kirjan mahtava kuvitus on Paul Kepplen ja Jude Buffumin käsialaa. Tämä Kariston kustantama kirja on vuodelta 2012 ja sen on suomentanut Virpi Vainikainen.

Minun on pakko lainata tähän kirjan takakannesta pari lausetta "Miksei koirien mukana ole käyttöohjeita? Nyt on! Tämä kirja auttaa jokaista koiranomistajaa niin yksinkertaisilla neuvoilla ja tarkoilla opaskuvilla sekä -kaavioilla, että insinöörikin ymmärtää ja löytää sisäisen koiranomistajansa. Kirja opastaa niin perusohjelmoinnissa kuin vaativienkin lisätoimintojen asennuksessa sekä auttaa välttämään monia virhetilanteita." :D

Jostain kumman syystä tämä siis kolahti tällaiseen luovaan hörhöön, jossa ei ole yhtään insinöörimäistä putkiajattelua aivoissa vaan melkoisen naismaiset tippaleipä aivot. Aina sitä voi ilmeisesti yllättyä myös omista uusista piirteistään.

Koiraopas on jaettu 10 hauskasti nimettyyn lukuun:

1. Merkit ja mallit

"Koirapaketit" ovat siististi kuin kaupan hyllyllä varustettuna sisältötekstein. Minnien paketissa on ilmeisimmin lukenut "Valpas ja älykäs jackrusselin terrieri, NOUTAMISSOVELLUS sis.hintaan."

Tarkemmin "merkistä" on kerrottu mm., että se on terriereistä ärhäköin ja tempperamenttisin. Koska se on jalostettu ajamaan pienriistaa (lue ROTTIA) maanalaisista koloista russeli on innokas takaa-ajaja, tappelija ja kaivaja. Ihanneomistaja on kokenus koiranomistaja, joka pystyy tarjoamaan koiran vaatimaa johdonmukaista koulutusta ja määrätietoista kohtelua. (Upsista.....eihän kerrota kenelläkään, että russeli on ensimmäinen koirani....pidetään asia ihan meidän keskinäisenä salaisuutena....)

2. Kotiasennus

Pennun kotiin tuloon on syytä varustautua hyvin mm. ottamalla matot pois lattialta (meillä taisi mennä vuoden päivät ennenkuin lattiat taas peiteltiin matoilla), keräämällä sähköjohdot pois pienten naskalihampaiden tieltä, huonekasveista mm. peikonlehti kannattaa laittaa pennun ulottumattomiin ja tukkia pikku pennun mentävät aukot.

Olin itse melko hyvin valmistautunut tähän kotiasennusvaiheeseen mutta yhden olennaisen olin kokonaan unohtanut ja siitä tulikin sitten melkoinen soppa. Meillä oli vieraita ja yhtäkkiä alkoi kuulua pienen pentukoiran uikutusta jostain mutta kukaan ei tajunnut mihin Minnie oli itsensä kiskonut. Lopulta selvisi, että oli ryöminyt tv-tason ja seinän väliin jäävään rakoseen ja siellä vielä juuttunut patterin alle. Ei auttanut muu kuin jättää kahvittelu kesken ja alkaa purkaa tasoa pois koska pentu ei osannut peruuttaa sieltä ulos ja kenenkään käsi ei sinne mahtunut. Toinen vastaava tilanne meillä sattui kylpyhuoneessa eli Minnie aavistuksen isompana riiviönä oli punkenut itsensä pesukoneen ja seinän väliin ja taas kuului sydäntäsärkevää uikutusta.

3. Päivittäinen vuorovaikutus

Päivittäisessa vuorovaikutuksessa kannattaa aina muistaa varsinkin lapsiperheissä, että koirat nukkuvat todella paljon ja etenkin pentukoirat, joita ei missään tapausksessa saa herättää kesken unien. Ihan alkuaikoina meillä tuppasi usein käymään niin, että kodissamme ei kukaan oikein nukkunut öisin kun Minnie inisi ja halusi aloittaa leikkimisen valojen sammuttua. Pennun vuorokausirytmi tasaantui vähitellen ja kaikki saivat öiseen aikaan myös levätä.

Oppaassa on hauskasti kirjoitettu koiran "jätehuollosta". Vaikka itse yritin aina välttää näitä "luvattomia päästöjä" kotiin tuntuu, että yhdessä vaiheessa tuli kotona aina kuljettua Tolu-pullo toisessa kädessä ja toisessa rätti. Yritin olla johdonmukainen ja säännöllinen ulosviemisessä mutta joskus vaan lirahti ja vaikka kuinka olisi halunnut torua piti vain pitää mölyt mahassaan jos ei saanut ruikkiaa kiinni itse teossa. Tosin Minnie oppi kyllä sisäsiistiksi melko nopeasti mutta niitä "protestipissoja" tuli kyllä pitkään eli jos kännykässä tuli juoruttua liian pitkään meni neiti lasisen tarjoilupöydän alle ja sohotti lattialle haisevan lammikon katseella "Siitäs sait kun vaan puhut."

4. Perusohjelmointi

Perusohjelmointia me kävimme harjoittelemassa Rakkaiden Haukkujen -pentukurssilla, jossa jouduimme heti ensimmäisellä tunnilla jäähylle kun viereinen koirakko (valkoinen paimenkoira emäntineen) aiheutti Minnielle ihan hirveän haukkukohtauksen. Monet hyvät asiat kuitenkin ehdittiin oppia siellä eli voin lämmöllä suositella heidän kurssejaan.

Kävimme myös Katrin vetämillä yksityisillä pienryhmätunneilla harjoittelemassa rallytokoa ja siitä pitivät sekä koira että omistaja. Voi kun Katri taas järjestäisi meille kursseja.

5. Virrankulutus ja energiahuolto

Tämä luku on ihan älyttömän hauskasti kirjoitettu. Koirat on jaoteltu polttoaineluokkiin, pohdittu polttoaine merkin valintaa, mahdollisia polttoaineen täydennyksiä eli siis välipaloja sekä niiden määrää ja löytyy täällä tekstiä kaasupäästöistäkin.

Me olemme pitäytyneet tässä tankkauksessa aina kasvattajan ja eläinlääkärin suosituksissa mutta silti juurikin noiden välipalojen ansiosta on kaasupäästöjäkin valitettavasti joskus koettu. On hieman kiusallista istua ruokapöydässä ja jostain pöydän alta lehahtaa yhtäkkiä todella pahanhajuinen yöks tuoksu. "Juu meidän koiralla on vaan ilmavaivoja, anteeksi nyt kauheasti."

Emme myöskään enää syö siankorvia tai härän herkkupuikkoja juuri em. ongelman takia.

6. Ulkoinen kunnossapito

Tämä on sileäkarvaisen russelin kanssa ihan äärimmäisen helppoa ja tottahan myös koiran pieni koko helpottaa. Ei tule takkuja turkkiin, eikä tarvitse föönillä kuivatella pesujen jälkeen. Pentuna Minnien pesu vaati kahden ihmisen voimat mutta nykyään koira on pesutilanteissa ihan lauhkea kuin lammas.

Kynsien leikkuuseen ja korvien putsaukseen Minnie on totutttu myös pennusta joten eivät tuota vaikeuksia. Itse en ole koskaan leikannut verisuoneen mutta isäni leikkasi kerran ja sen jälkeen oli pientä aristelua mutta sen yli päästiin - tosin kynnet kuluvat melko hyvin kävellessä joten kannuskynsi on melkein ainoa leikattava enää.

Anaalirauhaset tyhjenevät itsestään eli niihin ei tarvitse puuttua ja hampaat ovat olleet ilman hammaskiveä. Kerran on eläinlääkäri vähän rapsuttanut kulmahampaita vastaanotolla ja HUOM! ilman mitään rauhoitusta. Minnie käyttäytyy eläinlääkärillä aina todella enkelimäisesti.

7. Kasvu ja kehitys

Tässä luvussa käsitellään pennun eri ikävaiheet, ravintomuutokset, hampaat ja sukukypsyys sekä sterilointi. Minulla on tallessa kolme Minsun maitohammasta, joka jäivät kiinni farkunlahkeeseeni kun ne alkoivat irtoamaan. Loput hampaat se varmaan nieli koska niitä ei löytynyt ainakaan mistään.

Minnie jouduttiin steriloimaan kolmannen juoksun jälkeen alkavan kohtutulehduksen takia mutta on nyt paljon rauhallisempi kuin juoksujen aikana. Tosi ruokavaliosta täytyy pitää tarkkaa huolto ettei bikinikuntoa menetetä :)

8. Sisäinen kunnossapito

Me olemme valinneet asuinpaikkaamme lähellä olevan huoltoliikkeen Espoon eläinlääkäriaseman ja Minnieltä on siellä omalääkäri. Minsu tietää kun lähestytään eläinlääkärin taloa ja alkaa häntää heiluttaen pyrkiä ovea kohti. Harvinainen potilas ehkä :) Olemme käyttäneet myös Eläinklinikka Herttaa koska se päivystää. Olemme pari kertaa joutuneet vierailemaan siellä viikonloppuna ja hyvää palvelua sielläkin on saanut. Muista huoltoliikkeistä meillä ei ole kokemuksia. Itse arvostan hyvää ja ystävällistä palvelua ja uskon Minnien olevan tästä samaa mieltä. Eläinlääkäri muistaa aina lähettää kutsun rokotuksiin ja antaa hyviä vinkkejä käyntien yhteydessä.

9.Suunnittelemattomat huoltoseisokit

Minnie on onneksi välttynyt allergioilta, jotka nykyään tuntuvat olevan koirilla yhtä yleisiä kuin ihmisillä. Yksi epäily on ollut nenäpunkista mutta en ole ihan varma oliko sillä niitä. Myös sisä- ja ulkoloiset on vältetty vaikka meidän koirapuistossa olikin pieni täiepidemia juuri tuossa ennen joulua. Punkkeja joudun nyppimään tahdilla yksi kesässä ja yrttipunkkipantaan on aina luotettu.

Opuksessa annetaan ihan kuvallisia ohjeita kuinka otat Heimlichin otteen jos koirasi alkaa kakoa tai sen on vaikea hengittää. Onneksi tällaiseen tilanteeseen ei ole jouduttu koskaan eikä toivottavasti jouduta.

10. Lisätoimintoja edistyneille

Opuksen viimeinen luku käsittelee hauskasti erilaisia aktiviteetteja koiran kanssa - agility, toko, rotukohtaiset tapaamiset jne. Myös koirien pennuttamisesta ja kumppaniehdokkaan valitsemisesta on juttua. Automatkat ovat vaikeita joillekin koirille meiltä ne sujuvat hyvin omassa häkissä takapenkillä matkustaen.  Myös koirien ikääntymisestä ja käytöstä poistamisesta on juttua.

Loppuun on kerätty vielä joukko sellaisia kysymyksiä, joita useinmiten kysytään koiran käytöstähäiriöistä, toimintatavoista ja erikoispiirteistä.

Ihan älyttömän hyvä koiraopas ja nyt harmittaa kun minulla ei ollut tätä kun Minnie pentuna tuli taloon. Kompakti Aku Ankan taskukirjan kokoinen opus ja NIIN hauskasti ja juurikin oikealla koirarodulla kuvitettu :) ja mikä parasta taisin maksaa tästä neljä euroa alessa.

VUH VUH VUH VUH VUH