Aamuisin koiralenkillä näen todella kiireisen oloisia ruuhkavuosiaan viettäviä pienten lasten vanhempia, jotka raastavat unisia pienokaisiaan läheiseen päiväkotiin. Joskus lapsista olisi paljon kivempaa jäädä hetkeksi silittämään Minsua tai katsomaan läheisen työmaan nostokurkea mutta eteenpäin on kireän aamuaikataulun takia pakko mennä vaikka lapsi huutaa ja rimpuilee "Edes vähän vaan!".
Työmatkalla en voi olla huomaamatta päivittäin niitä hullun uhkarohkeita ohituksia tekeviä liikenteen kamikaze autoilijoita, jotka mitään kaihtamatta alkavat aamuruuhkassa ohittaa liian hitaasti liikkuvia kanssakulkijoita. Ohimennessään he vielä nostavat keskisormen pystyyn tai heristävät nyrkkiä "Siitäs sait etana!"
Business maailmassa tuntuu myös siltä, että kaikki pitää saada ihan heti ja mitään ei olla valmiita odottamaan edes sitä pientä hetkeä. "Heti mulle kaikki tänne" asenteella varustetut umpi-itsekkäät ihmiset saavat niskavillani nousemaan pystyyn v-käyrän kera. Olisiko syytä miettiä siinä ylettömässä höösötyksessä ja rynnimisessä, että ne aikataulut ovat kuitenkin jonkun luomia ja ovatko ne olleet alusta pitäen edes kovin realistisia toteuttaa? Joskus voisi myös pysähtyä miettimään kaatuvatko asiat ihan oikeasti jos joku asia ei hoidu heti vaan vaikka vasta huomenna?
Jotta itse jaksan tässä oravanpyörässä juoksemista ja pysyn positiivisena ja energisenä päivittäin minun on otettava itselleni "pieni pala rauhaa" kun mieli ja kroppa sitä vaatii. On tehtävä välillä vain sellaisia asioita, joista todella pitää ja kiireettömästi. Tai on oltava tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntuu. On vedettävä keuhkot oikein täyteen ilmaan ja puhallettava ulos pitkään ja hartaasti tyhjentäen samalla myös kaikki kiire ja huolet päästä pois. Meidän ei tarvitse suorittaa ihan koko aikaa ainakaan minusta.
Meren äärellä voin itse tuijottaa vain taivaanrantaa ja ajatella mukavia asioita kun laineet lyövät rantaan ja tuuli puhaltaa suolaista tuoksuaan. Voin antaa ajatuksieni matkustaa jonnekin hyvin kauan tai vain olla möllöttää ajattelematta yhtään mitään. Itselleni Rajasaaren koirapuisto ja metsä ovat sellaisia paikkoja, joissa pääsen äärimmäisen hyvin eroon kiireestä. Toinen hyvä paikka kiireettömyyteen ja rauhaan on navetta, jossa eletään ihanan leppeää lehmän eloa.
Kiitos kaima Marjo kun saan aina vierailla silittämässä sun ihanaisia :)
Joskus on kiva ottaa se pieni pala rauhaa itselle käymällä oikein kiireettömästi suihkussa ja sen jälkeen kaikessa rauhassa levittää hyvän tuoksuista vartalovoidetta ja vain nauttia. Tämän hetken kruunaa vielä kuppi kuumaa teetä kera hyvän leffan tai musiikin. AAAH! Toinen tapani päästä nirvanaan on mennä Day Spahan ja irtautua tästä todellisuudesta kun joku hieroo ja hemmottelee.
Voi myös uppoutua joskus ihan rauhassa siihen valtaisaan sisustuskirjojen ja -lehtien pinoon menettäen samalla kokonaan ajan ja paikan tajun. Siinä vaiheessa kun kostean kylmä kirsu osuu jalkaani ymmärrän, että joku kaipaa ehkä lenkitystä ja rapsuttamista.
En voisi elää ilman kosketusta luontoon, kasveihin sekä eläimiin ja siihen rauhaan, jota ne saavat minussa aikaan. En tiedä pystyisinkö elämään suurkaupungissa, jossa en voisi olla kosketuksissa metsän ääniin ja vihreyteen. Luonnossa on selkeästi osa minun pienestä palasta rauhaa.
Ostin tänään marketista kimpun Reilun Kaupan ruusuja ja tuossa ne nyt maljakossa auttavat minua lataamaan akkujani huomista työpäivää varten. Valkoiset ruusut näyttävät vielä herkissä pikku nupuissaan niin kauniilta ja yllättävää ne myös tuoksuvat aavistuksen verran kesältä.
Kiireetöntä huomista keskiviikkoa teille ja ottakaa se pieni pala rauhaa jookos!
