elokuuta 20, 2024

ITE-taiteilija Leena Nion satupuutarhaan ehtii vielä elokuussa



Sunnuntaina päätin lähteä tutustumaan Leena Nion satupuutarhaan ja Kimara taidepolkuun Jokelassa. Vieraillessani Middle of Nowhere taidepuistossa Kaukasten kylässä Hyvinkäällä ihastuin jo Leenan isoihin Värisinfonia kukkamosaiikkeihin, jotka hehkuivat maagisen upeissa väreissä nurmella. Googlailun tuloksena löysin netin uumenista Leenan oman satupuutarhan taidepolkuineen joten Mimmi mukaan autoon ja tien päälle. 

Matkalla bongasin valtavasti lehmiä laitumella ja olisin halunnut pysähtyä kuvailemaan. Olisi ehdottomasti pitänyt tehdä pieni jaloittelutauko koska paluumatkalla lehmät olivat jo siirtyneet navetan taakse katveeseen ja kamerani ulottumattomiin. Harmi minunlaiselle lehmäfanille ♥

Puinen ihmispatsas ohjaa tervetuloa-kyltillä vieraat ruohokentälle, joka toimii parkkialueena. Kaikki puiset veistokset Kimara taidepolulla ovat Leenan isän Esko Nion veistämiä. Karjalaiset sukujuuret omaava isä on itsekin ITE taiteilija, joka ryhtyi veistämään jäätyään eläkkeelle. Myös Leenan Savosta kotoisin olevan Terttu-äidin virkkaamia ja kutomia tekstiilitöitä on puistossa esillä. 

Leenan materiaali on mosaiikki, jonka työstämisessä hän on itseoppinut taiteilija "lukuun ottamatta muutaman tunnin kurssia, johon osallistuin" kertoi Leena. Kottikärryt, jotka on päällystetty hopealla sekä valkoisella mosaiikilla ovat häkellyttävän kauniit. Nion perheessä ovat kaikki antaneet oman panoksensa satupuutarhaan ja Kimara taidepolulle. 






Koirat ovat tervetulleita myös ihailemaan taidetta mutta tehtyäni pienen kävelykierroksen Mimmin kanssa polun alkupäässä päätin viedä neidin takaisin autoon. Jackrussellin vilkkaus ja ihmisystävällisyys sekä valokuvaaminen ovat "mission impossible" eli jos haluaa selkeitä kuvia on parempi olla ilman koiraystävää. 


Leena Nio ehti vuosikymmeniä asua Pariisissa toimien aikuiskouluttajana ja englanninopettajana. Nion vanhempien talon toisen päädyn tulipalo sekä vanhempien ikääntyminen saivat hänet lopulta palaamaan takaisin Suomeen ja Jokelaan. Leenan Esko isä oli nuoresta iästään huolimatta osallistunut Jokelan asutustontin raivaamiseen kun sotaleski äiti lapsineen tuli aloittamaan uutta elämää Etelä-Suomessa. Leenan äiti kertoi minulle, että hän oli kohdannut tulevan miehensä Kuopiossa tansseissa. Tällä hetkellä Leena asuu Ateljee siivessä ja vanhemmat talon uudisosassa, joka on rakennettu palaneen siiven tilalle. 








Kimara taidepolulle kuljetaan näin värikkään kaaren alta! Kävellessäni ja katsellessani Leenan upeita mosaiikkitöitä minulle muistui mieleen, että lapsena teimme äitini kanssa mosaiikkitöitä. Pieniä mosaiikkitauluja oli hauskaa askarrella ja sommitella mosaiikinpaloja alustalle. Täytyy yrittää etsiä olisivat työt vielä lapsuudenkodissani. Muistan äidin kertoneen, että mosaiikkipaloilla voi päällystää purkkeja, kippoja, kuppeja jne. Alustana voi olla muovi, savi, metalli, puu, lasi ym. Leena on päällystänyt mm. torsoja, kenkiä, jääkiekkomailoja, kottikärryt, tuolin jne....eli vain mielikuvitus on rajana!





Nämä punaiset kengät ja hattu oikein hehkuivat auringonvalossa - hurmaavia! 











Kimara taidepolulta löytyy myös Esko isän puuveistoksia, jotka luovat hyvää kontrastia minusta Leenan töille. Terttu äidin näppäristä käsistä ovat lähtöisin sekä virkatut että kudotut tekstiilit. 

Nuotiopaikalla istuvat puiset Esko ja Terttu. Tertulla on virkkuukoukku kädessä ja kaulalla huivi. 

Lampaat ovat Eskon veistämiä ja niiden "villat" Tertun käsistä syntyneitä. Luova pariskunta!

Katsottavaa todella riittää Kimara taidepolulla. On mosaiikkia, puuta ja tekstiiliä eli jokaiselta perheenjäseneltä oman alansa töitä. Paikalla olleet lapset tuntuivat myös viihtyvän äärimmäisen hyvin tässä satumaisessa ympäristössä missä oli toisella puolella niityllä värikkäitä flamingoja ja toisella puolella puusta veistetty possuperhe. 







Kun aloin lähestyä Nion perheen kotitaloa huomasin, että ihana "sadunomaisuus" jatkuu myös siellä. Punaisen talon uudisosan seinälle oli nostettu mosaiikilla päällystettyjä jääkiekkomailoja Suomen maajoukkueen menestyksen vuosilta kaukalosta. 





Palaneen talon sokkeli oli säästynyt ja siihen Leena Nio on tehnyt äärimmäisen kauniin mosaiikki työn, joka kulki ympäri uudisosan. Upea!!! Leenan töistä minulle tuli takauma Barcelonan matkaani vuosia sitten ja Antoni Gaudin satumainen Guellin puisto. Leena käyttää töissään rohkeasti värejä kuten Gaudikin teki. 



Leena Nion tekemiä töitä oli myös ostettavissa ja minua jäi kaivelemaan yksi elefantti. En yhtään tiedä mihin minä sijoittaisin sen koska en omista omaa pihaa. Sininen elefantti tuli jopa uniini yhtenä yönä joten onko tämä enne siitä, että fantti muuttaa meille joskus.... 









Pihapiiristä löytyi myös juotavaa pienestä kahviosta siinä katselun ja ihailun lomassa. Leenan töissä värit todella leiskuvat ja niistä tulee hyvälle tuulelle. 







Pihapiirissä on myös vesiallas, jonka ympärille on kerääntynyt eri kokoisia kaloja, sisiliskoja, käärmeitä ja kilpikonnia paistattelemaan päivää. En huomannut katsoa olisiko vedessä uiskennellut karppeja...








Leena Nion Sateenkaarinainen oli ehdottomasti yksi suosikeistani pihapiirissä. Hahmon värikkyys, iloisuus ja muoto miellyttivät minua.  Sateenkaarinaisessa on samanlaista voimaa kuin ranskalais-amerikkalaisen kuvanveistäjä Niki de Saint Phallen naivistisen iloisessa ja värikkäässä Nana hahmossa. Tästä voit kurkistaa Taidehallin Niki de Saint Phallen näyttelyyn, jossa vierailin 2016. Toinen Nikin tekemä naishahmo "Kohtuullisuus" löytyy Aboa Vetus Ars Nova museosta Turussa ja tarkemmin sen kahviosta. Tästä pääset kurkistamaan 2017 vierailuuni siellä











Leena töitä löytyy Ateljeen sisätiloista sekä pihamaalta ja taidepolulta. Kurkkasin mitä Maaseudun sivistysliitto on kirjoittanut Leena Niosta omassa ITE-taidetta esittelevässä kirjassaan. "Lapsena piirustuskilpailuita voittanut ja taiteellisesti lahjakas Leena Nio kävi Pariisissa mosaiikkikurssin ja jäi koukkuun saman tien. Nykyään hän ei tee mosaiikkeja enää kuin ehkä viisi tuntia päivässä, vaikka tekeminen on joskus vienyt mukanaan koko naisen." 




Vielä 25.elokuuta saakka Leena Nion satupuutarhaan ja Kimara taidepolulle voi mennä vierailemaan "avoimet ovet" periaatteella joka päivä ja sen jälkeen sovittuun aikaan. Tämä upea paikka löytyy osoitteesta Tiensuuntie 100, 05400 Jokela. Autoille löytyy parkkipaikka ja karvakaverit ovat myös tervetulleita polulle ja puistoon. 

Marjon matkassa suosittelee ehdottomasti käymään ja imemään täältä ihanaa energiaa, iloa ja väriä mukaansa. Kiitos Leena ja vanhemmat Terttu & Esko mielenkiintoisesta juttutuokiosta. 




elokuuta 15, 2024

15. elokuuta - nimipäiväonnea ja Ferragosto

 


Elokuun 15.päivänä nimipäiväänsä viettävät Marjatta, Marja, Jaana, Marianna, Marianne, Marita, Maritta, Marjaana, Marjo, Marjukka, Marjut ja Jatta. 

Moni ystäväni sai minulta tänään nimpparionnittelut ja vastavuoroisesti niitä onnentoivotuksia on tullut myös bloggaajalle tänään. Sain todella mieluisan yllätyksen hyvältä ystävältäni myös postin kautta. Kirjekuoresta paljastui suloinen nimipäivälahja ja juuri minun näköiseni lahja. 

Puisia kesään liittyviä "esineitä, eläimiä, asioita" eli näihin "kesäkuvakkeisiin" voi pujottaa narun ja laittaa niitä roikkumaan vaikkapa parvekkeelle muistuttaen kesän jatkuvan vielä. Flip flopit, simpukka, uimakoppi, kala, aurinkotuoli, meritähti, ruori, kilpikonna, Beach-kyltti, merihevonen, pullo ja korillinen kotiloita. Ihana sinivalkoinen väritys! Kiitos ♥  

Minä rakastan uimakoppeja vai pitäisikö niitä kutsua uimahuoneiksi kuten Muumeissa. Muumiperhe käytti hurmaavaa kahdeksankulmaista uimahuonetta kesäisin ahkerasti. Muumipapan vene oli yleensä kiinnitetty uimahuoneelle johtavaan kävelysiltaan. Vaikka uimahuoneen seinälaudat olivat kellastuneet se näytti Muumi kirjan kuvissa kauniilta pienine ikkunaruutuineen, jotka olivat vihreitä ja punaisia. 









Ruorista minulle tuli heti mieleen risteily sinisillä aalloilla vaikkapa ihan Itämerellä leppeässä elokuissa illassa tulevan täydenkuun aikaan, joka on 19.elokuuta eli ihan kohta. 

Sinivalkoiset simpukankuorella koristellut flip flopit minä haluaisin sujauttaa myös omiin jalkoihini. Flip floppien eli varvassandaalien uskotaan olevan peräisin jo muinaisesta Egyptistä. Tutankhamonilla oli 81 paria erilaisia varvassandaaleita! Eli kyllä miehetkin voivat selkeästi hurahtaa kenkiin. Kirjoitin 2021 blogiin postauksen Varvassandaalit - maailman yksinkertaisimman jalkineet -postauksen, joka lukukertojen valossa näyttää kiinnostavan teitä lukijoita. 





Kuva Freepik

Elokuun 15. päivänä vietetään Italiassa Ferragosto juhlaa. Vaikka olen kolunnut Italian aika huolellisesti läpi lukuun ottamatta "saappaan kärki ja korko-osaa" en ole koskaan onnistunut olemaan maassa silloin kun siellä vietetään Ferragostoa. Joku on verrannut Ferragostoa suomalaiseen juhannukseen koska silloin italialaiset pakenevat kaupungeista pois merenrannalle ja maaseudulle viettämään kesälomaansa. Kaupungit kumisevat tyhjyyttä kun taas rantakohteet pursuavat italialaisperheitä lomanviettäjiä. 




Forum Romanum, Rooma, Pexels 

Ferragosto juhla on todella vanha eli peräisin jo antiikin ajalta. Vuonna 18 eaa. keisari Augustus esitteli Feriae Augusti eli Keisarin Augustuksen juhlan vieton kansalle. Elokuussa vietettiin jo kahta juhlaa Vinalia rusticaa ja Concualia, jotka molemmat juhlivat sadonkorjuuta ja pitkän raskaan maataloustyön loppua. Alun perin Ferragoston tarkoitus oli yhdistää em. juhlat ja näin antaa peltotyöläisille pidempi yhtenäinen loma-aika elokuussa. 




Siena Palio dell'Assunta

Rooman valtakunnassa järjestettiin em. juhlien aikaan myös hevoskilpailuita. Peltotöissä ahkeroineet härät, aasit ja muulit vapautettiin työtehtävistään ja eläimet koristeltiin kukilla. Tämä vanha perinne jatkuu edelleen eli Sienan kaupungissa järjestetään 16.elokuuta Palio dell'Assunta hevoskilpailu. Nimi Palio tulee palliumista eli äärimmäisen arvokkaasta kankaasta, joka antiikin Rooman aikaisissa kilpailuissa oli palkintona hevoskilpailun voittajalle. 

            Palma Vecchio (aik. Jacopo Palma) Neitsyt Marian taivaaseen astuminen 1513

Alun perin Ferragostoa on juhlittu elokuun ensimmäisenä päivänä, mutta 600-luvulla, varhaiskeskiajalla katolinen kirkko siirsi juhlapäivän nykyiselle paikalleen 15.elokuuta. Syynä siirto oli se, että keisari Augustus oli luonut juhlan täysin poliittisista syistä. Katolilainen kirkko halusi yhdistää juhlaan Marian taivaaseenastumispäivän 15.elokuuta ja tavallaan pakottaa uskonnon mukaan juhlintaan. 

Milanon junaan Ferragoston aikaan pyrkiviä 1970-luvulla. Kuva Italysegreta.com

Suosittu perinne matkustaa Ferragoston aikana syntyi Benito Mussolinin hallitessa Italiaa. Fasistinen hallitus järjesti 1920-luvun jälkipuoliskolla elokuun puolivälin aikana satoja suosittuja matkoja eri yritysten fasististen vapaa-ajan järjestöjen kautta. Hallitus myös perusti Ferragoston ajaksi "kansanjunia", joihin oli mahdollista hankkia lippuja alennettuun hintaan. Myös vähemmän varakkaille yhteiskuntaluokille avautui mahdollisuus vierailla Italian eri kulttuurikaupungeissa tai merenranta- ja vuoristokeskuksissa lomailemassa. 

Autioitunut kaupunki 1970-luvulla Ferragostan aikaan. Kuva Italysegreta.com

Erikoistarjous junissa oli tosin rajoitettu 13. - 15. elokuuta ajalle ja tarjolla oli vain kaksi vaihtoehtoa. "Yhden päivän matka" 50-100 kilometrin säteellä tai "Kolmen päivän matka" noin 100-200 km säteellä. Ruoka ja majoitus eivät tosin sisältyneet matkapakettien hintaan. 

Nykyäänkin italialaiset viettävät mielellään Ferragostaa merenrannalla vilvoittavan veden äärellä tai vaihtoehtoisesti vuoristossa. Osa ihmisistä ei enää lähde välttämättä matkustamaan toiselle paikkakunnalle koska jonottaminen autossa ruuhkaisilla teillä ei ole houkutteleva tapa viettää vapaata. Mieluummin tavataan sukulaisia tai ystäviä esimerkiksi puistoissa grillaten ja nauttien hyvää ruokaa yhdessä. 

Ferragoston aikaan järjestetään myös upeita ilotulituksia, joita keräännytään katsomaan merenrannalle. Italian lomakohteissa - en tosin Ferragostan aikaan - olen nähnyt ehkä elämäni mahtavimpia ilotulituksia. Taivas on ollut täynnä erivärisiä raketteja ja säihkettä. 












elokuuta 10, 2024

Middle of Nowhere - taidepuisto ja kesäkahvila tarjoaa elämyksiä

 


Juha Käkelä, moottorisahataiteilija - Bigfoot eli Isojalka

Pidempää blogiani seuranneet ovat saattaneet huomata, että Marjon matkassa ollaan tässä vuosien mittaan käyty useammassa ITE-taidekohteessa. Jos ITE-taide ei ole käsitteenä tuttu niin lainaan tähän miten taiteen tohtori Minna Haveri on määritellyt ITE-taiteen.

"ITE-taide on oman aikamme kansantaidetta. Perinteisessä kansantaiteessa korostuivat kollektiivisuus ja traditiosidonnaisuus. ITE-taiteessa ne on korvattu yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella. Siinä missä perinteinen kansantaide edusti ennen kaikkea esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta."


Kalevi Päivärinta, Hyvästelijä

Kun sain kuulla, että Hyvinkään pieneen Kaukasten kylään ollaan tänä kesänä avaamassa Middle of Nowhere - ITE-taidepuisto ja kesäkahvila olin todella innoissani. Yleensä ITE-taidetta kun on esillä ympäri Suomea eli nähdäkseen töitä täytyy olla valmis myös reissaamaan. Veijo Rönkkösen Parikkalan patsaspuisto on onneksi läpi vuoden avoinna. Enni Idin värikäs taiteilijakoti löytyy Padasjoelta mutta se on avoinna vain kesällä. Vesa Väänäsen Dorkinin taidepuisto puolestaan löytyy Heinolasta. Elis Sinistön Villa Mehu puolestaan löytyy Kirkkonummen Veklahdesta. 

Uuteen Middle of Nowhere ITE-taidepuistoon on tänä kesänä kerätty 23 ITE-taiteilijan kymmeniä teoksia. Kohde on nimensä mukaisesti "keskellä ei mitään" mutta itse paikka on kyllä melko mielenkiintoinen. Ollaan nimittäin vanhalla tilalla, jossa myöhemmin on toiminut myös kauppapuutarha, jonka rauniot sekä omenapuutarha ovat vielä nähtävissä. Pitkospuita pitkin pääse kauniiseen vanhaan metsään kokemaan taidetta ja vanhaan tilan päärakennukseen on myös sijoitettu mitä mielikuvituksellisinta ITE-taidetta. Ja mikä parasta tämä paikka on avoinna vielä 1.9. asti!

Vanhan kauppapuutarhan raunioiden seinällä perhostauluja. 

Hyvinkää on historian saatossa ollut monen merkittävän taiteilijan mm. Helene Schjerfbeckin, Tyko Sallisen ja Yrjö Saarisen kotipaikka. Nyt Hyvinkäälle on avattu Suomen ensimmäinen ITE-taiteeseen keskittyvä taidepuisto, jonka tarkoituksena on esillä laaja-alaisesti ITE-taidetta ja lisätä näin myös ITE-taiteilijoiden ja -taiteen tunnettavuutta. Onnittelut hankkeen perustajille Pertti Riikoselle ja Teijo Monnille ihan huikeasta ideasta! 

Eetu Mäen veistämä Aku Ankka on sijoitettu konttikahvilan terassilla olevaan 313-autoon. Tähän taideteokseen voivat sekä lapset että myös aikuiset kiivetä ihan luvan kanssa poseeraamaan Akun viereen. 

ITE-taidepuisto sijaitsee juuri sellaisessa romanttisen ränsistyneessä ympäristössä, jota minä rakastan. Taidepuiston rakentamiseen on käytetty kierrätysmateriaalia. Entiseen rehevään omenatarhaan voi siinä taiteen kiertelyn lomassa istahtaa konttikahvilan kesäterassille vaikka ottamaan jotain suolaista tai makeaa herkkua. Me söimme suussa sulavaa mustikkapiirakkaa runsaalla vaniljakastikkeella kahvin kera oman vierailumme aikana - omnomnom! Tarjolla on myös belgialaisia vohveleita, jäätelöä, nacho- sekä tapaslautasia ja myös anniskeluoikeudet löytyvät. 

Vanhan päärakennuksen seinältä löytyy K.Tschährän Simpukkalintujen laulu teos, jolla on kokoa peräti 16 neliömetriä! Teos on alun perin tehty Rauman taidemuseon Lintu ja kala! -näyttelyä varten vuonna 2023. Maalaus kuvaa maailman luomista ja kaiken olevaisen yhteyttä elämän suuressa kiertokulussa. Taulun upean sininen väri ei ihan pääse oikeuksiinsa minun valokuvassa. Meidän vierailumme aikana ripsi välillä vähän vettä joten ei ihan paras kuvaussää. 

Kun olet ostanut 10 euron arvoisen pääsyliput voit kuljeskella puistossa ihan omaan tahtiisi tutkimassa ITE-taidetta. Alle 12-vuotiaat lapset pääset vanhempien seurassa ilmaiseksi taidepuistoon. Teokset on merkitty QR-koodeilla. Koirat ovat myös tervetulleita taidepuistoon mikä on superupea juttu! Mimmi tosin odotteli autossa koska valokuvaaminen jackrusselin kanssa on hieman haastavaa.


Alpo Koivumäen Padasjoen Savannilta on ITE-taidepuiston kesänäyttelyyn Hyvinkäälle matkannut kaksi Norsulintua. Olen vuosia haaveillut reissusta Alpon Savannille mutta nyt onnistuin näkemään edes kaksi norsulintua. Norsulinnut, joita on kutsuttu myös jättiläisstrutseiksi ovat sukupuuttoon kuollut heimo lentokyvyttömiä lintuja. Ne asuttivat aikoinaan Madagaskarin saarta ennen kuolemistaan sukupuuttoon 1650-luvulla. Nämä jättiläiset ovat kasvaneet jopa kolme metriä korkeaksi ja 800 kg painaviksi. Ei siis ihme, että Alpo on nimennyt nämä Norsulinnuksi!


Ensio Tuppuraisen teos "Poliitikon puhe" koostuu ITE-taiteilijan vanhoista kylteistä. Minulle tuli jännä mielleyhtymä näistä kylteistä Elis Sinistön "kyltteihin", joita Villa Mehussa oli paljon. Mielipiteet on rohkeasti tuotu esille ihan omalla nimellä omalla pihalla. Tuppuraisen Jätkän Onnela löytyy Vekarajärven varuskunnan läheisyydessä sijaitsevalta Kääpälän kylältä, jonne ehdottomasti haluan joskus mennä käymään. 


Taiteilija Paula Huhtasen teos Onnellinen Lentokone on upean värikäs työ, joka ottaa kantaa ympäristökriisiin. Huhtanen on tarkoituksella valinnut työlle uteliaisuutta herättävän nimen, joka samalla viestii myös positiivisuutta. Työ ei ole pelkästään taideteos, vaan se on myös viesti, jonka tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään ympäristönsä säästämisen tärkeys. Huhtasen työt ovat aina todella upean värikkäitä. Kuvassa Middle of Nowhere ITE-taidepuiston toinen perustaja Pertti Riikonen, joka ystävällisesti opasti minua taidepuistossa.  


Jori Tapio Kalliolan Kädetön pianisti -teos on syntynyt koronapandemia kriisin aikana kun valtiovallan toimenpiteiden takia kulttuuripuoli joutui ahdinkoon paikkojen sulkemisen myötä. 


Kalliolan Pölkkypuukansa. "Pölkkypuukansan kamppailu maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan ei voi olla herättämättä hymyä. Siitä juuri onkin kyse – elämän tragikoomisuudesta."


Jori Tapio Kalliola, Oikeassa olemisen riemua. Kuva on lainattu Middle of Nowheren lehdistökuvista koska omani epäonnistui. 

Jori Tapio Kalliolan luo hahmonsa puretuista sekä ylijäämähirsistä ja hyödyntää eri kierrätysmateriaaleja. Teokset hän maalaa hyödyntäen vanhentuneita tai muuten myyntikelvottomia maaleja. Jännästi em. syntyy taideteoksia, jotka välittävät taiteilijan näkemystä elämän tragikoomisuudesta. 

 
Leena Nio on itseoppinut mosaiikkitaiteilija ja hänen Värisinfonia kukkamosaiikkinsa olivat ihana väriläiskä ITE-taidepuistossa. Nio muutti 2014 Pariisista takaisin Suomeen ja lapsuudenkotiinsa Jokelassa. Vuosien varrella taideteoksia on syntynyt paljon ja Nion kotipihalla onkin kaunis satupuutarha. Lisäksi löytyy 500 metriä pitkä Kimara taidepolku, joka on avoinna vielä 3.-25.8. klo 11-18 osoitteessa Tiensuuntie 100, Tuusula. Toivottavasti minä ehdin piipahtaa myös Jokelassa. 











Pekka Lampinen, Sarvipäät - teos oli alkuun esillä Kiasman näyttelyssä, josta sen matka jatkui Pariisin Halle Saint-Pierren näyttelykeskukseen. 


Pekka Lampinen, Kyläläiset







Pekka Lampinen, Baltic Sea 


Pertti Riikonen kertoi miten Baltic Sea polku on herättänyt kierroksella mukana olevia lapsia miettimään Itämeren ja yleensä merien roskaantumista ja saastumista. 

Pekka Lampinen oli auralainen ITE-taiteilija, joka oli todella tuottelias eli hänen töitään on Hyvinkään taidepuistossa useampia. Puureliefeissä on kansanomaista rehevyyttä ja joissain teoksissa luonnosta löytyneet muodot ovat saaneet jäädä itse lopulliseen työhön. Baltic Sea installaatiossa on mukana vanhoja Lampisen veistämiä puuesineitä, joilla on tässä symbolinen merkitys. Teokset ovat yhtä huonossa kunnossa kuin meidän Itämeremme tällä hetkellä. Lampiselle luonto oli aina tärkeässä asemassa. 

Lisää naistaiteilijoita eli Romurinsessa Marjut Kauppinen ja työ Rinsessa. Lapinlahtelainen Marjut Kauppinen oli vuoden 2022 ITE-taiteilija. Hän käyttää töissään hylättyjä ja rikkinäisiä tavaroita. ITE-taiteilu on hänelle kokonaisvaltainen elämäntapa eli kierrätys, itse tekeminen ja omavaraisuus on tärkeitä. 


Ahti Tyysterin taiteellinen matka alkoi naapurin karhupatsaasta. Hän oli jo nuoresta kiinnostunut puutöistä tehden omia huonekaluja mutta itse taiteellinen matka alkoi vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. ITE-taidepuistossa on esillä sekä Tarja Halosen että Sauli Niinistön puupatsaat, jotka on asetettu hauskasti "parvekkeelle". Toinen Tyysterin esillä oleva työ on Vedenneito, jonka kuvan voit kurkata tästä. 


Pohjamaalta kotoisin oleva Hannu Kumpula kuvaa puutöissään Kalevalaa omalla tavalla yhdistäen fantasiamaailman ja vanhat myyttiset tarinat. Puuveistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kumpula on jo kolmen vanhana ilmoittanut, että hänestä tulee isona taiteilija. Hän on suorittanut puusepän tutkinnon ja koristeveistomestarin oppiarvon mutta taiteilijana hän on täysin itseoppinut. 


Kalevi Päivärinta on lohjalainen kultaseppä, joka on myös ITE-taiteilija. Työn nimi Muulahainen. 


Ehdottomasti kannattaa suunnata Middle of Nowhere ITE taidepuistoon katsomaan ja kokemaan itse näitä teoksia. Puisto löytyy osoitteesta Koskenmaantie 18, Hyvinkää. Puisto on siis avoinna 1.9. saakka seuraavasti: ke klo 14-21, to klo 14-21, pe 10-21, la 10-21 ja su 10-18. 

Jos tulet autolla niin parkkipaikkoja löytyy kyllä. Helsingistä matkaa kohteeseen on noin 50 km ja jos olet epävarma löydätkö perille käytä navigaattoria. Middle of Nowheren kotisivuilta löytyy lisää ajo-ohjeita ja minäkin löysin hyvin perille. 

Odotan jo innolla ensi kesän Middle of Nowhere -näyttelyn avaamista. Tällaista ITE-taidepuistoa on kaivattu!