Laukon kartanoon, näyttelyihin ja taidepuistoon ehtii vielä 16.8. asti

Kesällä 2016 elokuun 18.päivänä kirjoitin blogipostauksen, joka alkoi näin.

"Haluaisitko vierailla paikassa, jossa suomen kielen toinen isä Elias Lönnrot viimeisteli ja allekirjoitti kansalliseepoksemme Kalevalan 1800-luvun puolivälissä? Samaisen postikorttimaiseman maille siirrettiin 1930-luvulla Yhdysvalloista valkohäntäpeuroja, jotka luontoon karattuaan lisääntyivät muodostaen nykyisen laajan peurakannan Suomessa. Tämä historiallinen paikka on mainittu kirjallisissa lähteissä jo 1400-luvulla ja suurimmillaan se on ollut yli 30 000 hehtaarin kokoinen. Vielä tänäkin päivänä maita on 600 hehtaarin verran. Tätä paikkaa hallitsi keskiajalta 1800-luvun alkuun Kurkien suku ja sen jälkeen se on ollut monen muun suvun asuinpaikkana, Näissä maisemissa on kirmaillut maailmankuulu ravihevonen Houston Laukko."

Olin vieraillut Laukon kartanossa, joka saman vuoden keväällä oli avannut ovensa yleisölle. Ihastuin tähän 600 vuotta vanhaan kartanomiljööseen Vesilahdella, Narvan kylässä ja vannoin palaavani sinne heti seuraavana kesänä uudelleen. Jostain syystä vierailuni ajankohta "vähän venähti" mutta parempi myöhään kuin ei milloin. Viime lauantaina vihdoin tein päiväretken jälleen Laukon kartanon maille.

Korona-ajan ja siihen liittyvien määräysten takia Laukon kartano päästiin avaamaan kesävieraille vasta 22.kesäkuuta. Laukon kartano on avoinna joka päivä 12-18 aina 16.elokuuta asti. Laukon uuden kesänäyttelyn arvostelut lupasivat mielenkiintoista taidepäivää peräti kuuden eri taiteilijan voimin: Petri Ala-Maunus, Viljami Heinonen, Tapani Kokko, Virpi Kanto, Erika Adamsson ja Anni Leppälä.

Kartanon emäntä Liisa Lagerstam ja kuvanveistäjä Jussi Mäntysen Laukon Kurjet patsas, joka symboloi tilaa peräti 400 vuotta hallinnutta ja siellä asunutta Kurkien sukua. 

Laukon kartanon näyttelyt on sijoitettu seitsemään eri rakennukseen, joten jos et aiemmin ole käynyt täällä näet paljon kerralla. Itse päärakennus on toki se vaikuttavin. Kartanopuiston alue on peräti kuusi hehtaaria, joten siellä on tilaa missä liikkua. Voit jopa käydä katsomassa mitä Laukon suloiset kesälampaat puuhailevat aitauksessaan järven rannalla.

Huimaa historiaa -opastukset (15 min.) pidetään päärakennuksen terassilla joka päivä klo 13, klo 14 ja klo 15. Voit istahtaa hetkeksi alas nauttimaan virvokkeita kun Liisa Lagerstam kertoo mielenkiintoisesti kartanon historiasta vuosisatojen takaa tähän päivään. Päivälippuranneke on 15 euroa ja alle 12-vuotiaat ilmaiseksi sisään. 

Petri Ala-Maunus - Post-pastoral lifestyles

Laukon kartanon päärakennuksessa on esillä Petri Ala-Maunuksen (s.1970) uusia maisemamaalauksia. Ala-Maunuksen päätyminen juuri maisemamaalariksi on jännä tarina. Hän mietti nuorempana mitä hän taiteilijana oikein tekisi joten hän päätti edetä negaation kautta. Koska maisemamaalaus kiinnosti häntä kaikkein vähiten, päätti Ala-Maunus ryhtyä maalaamaan juuri maisemia mutta täysin omalla tavalla. 

Kartanon historiallinen, kaunis barokki interiööri on juuri oikea ympäristö esitellä näitä töitä. Näyttelyssä on yli kolmekymmentä uutta maalausta ja suurten panoraamien rinnalla nähdään Ala-Maunukselta ensi kertaa myös pienempiä maisemia. 

Petri Ala-Maunus oli vuoden 2019 Ars Fennica -näyttelyn yleisön suosikki enkä yhtään ihmettele miksi - hänen maisemansa lumoavat! 

Viljami Heinonen - Yhdestoista hetki

Viljami Heinonen (s.1986) on vesilahtelainen taiteilija, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen Taidehallin Nuorten näyttelyssä 2015. Hänen draamaattiset teoksensa kertoivat sellaisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta, jota me emme todellakaan halua nähdä. Heinosen rajut visiot kumpusivat nykyhetken peloista muodostaen kauhukuvan tulevaisuudesta, pelon utopian. 

Laukossa nähtävillä olevat teokset ovat uusia. "Yhdestoista hetki -näyttely kertoo nuoren taiteilijan dynaamisesta luomisvoimasta, Heinosen maalaukset ovat yhtä aikaa historiallisia ja ajankohtaisia, esittäviä ja abstrakteja, lempeitä ja pelottavia." Laukon näyttelyn esittelyteksti

Viljami Heinosen töitä on Laukossa esillä kahdessa eri rakennuksessa.

Tapani Kokko - Pakanakirkko

Orimattilalainen kuvanveistäjä Tapani Kokko (s.1969) rakensi Laukon näyttelyssä olevan Pakanakirkon vuonna 2017 Hämeen linnan sisäpihalle. En silloin valitettavasti ehtinyt nähdä tätä villin värikästä seurakuntaa, joka koostuu puisista ihmisveistoksista itse Pakanakirkon sisällä. Kokon tyyli on räväkän humoristinen ja se suorastaan uhkuu seksuaalisuutta. Kun astuu ovesta sisälle kohtaa kaikenkirjavan seurakunnan ja tultahehkuvan jänisnaamioon pukeutuneen Tulikuninkaan johtamassa joukkoaan koko miehinen komeus valmiustilassa. Teokseen kävellään hauskasti kapeita pitkospuita pitkin.

Tapani Kokko ja Virpi Kanto olivat Mäntän Kuvataideviikoilla esiintymässä kesällä 2018 Taidevankkuri Linnuntienä. Pariskunta esitti avajaisiltana Pekilon pihalla hauskan ohjelman, jossa kobraa yritettiin saada tanssimaan. Muistan heidät hyvin ja oheinen kuva onkin napattu esityksestä. Tämän vuoden Mäntän Kuvataideviikot siirtyivät koronan takia kesään 2021 ja kuraattori, taiteilijat sekä teema pysyvät samana. Oheisessa kuvassa näkyy sekä Kokon että Kannon veistoksia myös osana hulvatonta esitystä.

Virpi Kanto - Valon kosketus

Orimattilalaisen kuvanveistäjä Virpi Kannon (s.1959) työt ovat esillä Laukon kartanon keskiaikaisessa linnakellarissa. Kirkkaasta päivänvalosta sukelletaan hetkeksi maan uumeniin. Valon kosketus -näyttely on minusta esillä juuri oikeassa paikassa. Tunnelma on harras ja laskeutuessaan kiviset portaa maan alle, hieman kylmänkosteaan ilmanalaan hiljentyy samalla muusta näyttelyhälinästä. Täällä ollaan pyhyyden kasvojen edessä. Tilan valaistus tukee hyvin näyttelyä.

"Virpi Kannolle betonivalu ei ole tekninen toteutus, vaan yllätyksellinen ja luova prosessi. Veistoksen teko on matkantekoa, jonka myötä teoksen sielu muuttuu taiteilijalle tutuksi."  

Laukon näyttelyn esittelyteksti

Erika Adamsson - Nostalgia

Turkulaisen Erika Adamssonin (s.1973) maalaukset kertovat menneestä ajasta ja hetkistä kartanomiljöössä. Maalaukset pohjautuvat joko taiteilijan suomalaisissa kotimuseoissa ottamiin valokuviin tai historiallisten tv-sarjojen pysäytyskuviin. Vaikka aiheet ovat kaukaa historian lehdiltä on maalauksissa käytetty dynaamista maalaustekniikkaa, näkyvä alumiinipohja ja epätavalliset kuvakulmat. Osa maalauksista on syntynyt Laukon näyttelytilan inspiroimana. 

Taiteilija oli minulle ennestään tuntematon mutta työt äärimmäisen kiinnostavia. Erika Adamssonille myönnettiin 2018 Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinto.

Anni Leppälä 

Valokuvaaja Anni Leppälän (s.1981) taianomaisia valokuvia löytyy Puutarhurintalosta. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus Annikin oli minulle ja ihailin hänen kaunista punaista tukkaansa, joka on osana mukana muutamissa valokuvissa. Uusimmat esillä olevat valokuvat on kuvattu kevättalvella Laukon kartanon hiljaisella päärakennuksella ja puistossa. Kuvat on mystisiä ja niissä aika on jännästi pysähtynyt. Pidin!

Kuva Anni Leppälän kotisivulta 

Kiertäessä tulee varmasti myös nälkä ja jano mutta ei hätää sillä kahvila ja ravintola löytyvät myös alueelta. Kahvilan puolella oli herkullisia kakkuja, vastapaistettuja vohveleita, suolaisia piirakoita, salaattia kahvin, teen ja muiden virvokkeiden lisäksi. Teemu Korkalaisen luotsaamassa ravintolassa voi sitten ruokailla vähän suuremman nälän iskiessä. Suosittuun ravintolaan kannattaa tehdä pöytävaraus ennakkoon. Myös terassit ovat auki jos haluat istua ulkona auringossa. 

Laukon kahvilan suolaiset piirakat ja makeat kakkupalat veivät kielen mennessään.

Laukon ihanasta puodista Marjon matkaan lähti sinivalkoisia Burleigh astioita, jotka vilahtavat kyllä jossain vaiheessa täällä blogissa tai Instan puolella. Kiitos Liisa Lagestamille Laukon herra -kirjasta omistuskirjoituksella ja mukavasta juttutuokiosta. Olen aloittanut lukemaan jo kirjaa, jossa sukelletaan rakastamaani historiaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä Laukon kartano tarjoaa ensi kesänä!

Enni Idin värikäs taiteilijakoti Padasjoella

Loppukesästä 2015 istuin hermostuneena hammaslääkärin vastaanoton odotustilassa. Olin tullut paikalle aivan liian aikaisin joten hammaslääkäri-kammoisena päätin tappaa aikaa selaamalla vaikka lehtiä. Nappasin hikisin sormin jonkun lehden, jota ryhdyin lehteilemään vauhdilla. Sivut vilisivät silmissäni kunnes yhtäkkiä näin jotain niin lumoavan värikästä ja kiinnostavaa, että se pysäytti minut. Juttu Enni Idin taiteilijakodista Padasjoella sai minut totaalisesti unohtamaan missä olin ja mikä minua kohta odottaisi. Huikeat valokuvat lumosivat värikkyydellään. Juttua en ehtinyt edes lukaista kun minut kutsuttiinkin jo piinapenkkiin. Onneksi nappasin kännykällä yhden kuvan lehtijutusta muistoksi. Myöhemmin selvitin, että juttu oli ollut Kotiliedessä.

Vihdoin tänä kesänä päätin tehdä päiväretken, jonka aikana otettaisiin haltuun myös Enni Idin taiteilijakoti. Samalle reissulle yhdistettiin myös uusintavierailu hurmaavaan Ranskalaiseen Kyläkauppaan, jossa piipahdettiin jo viime kesänä. Ehdimme myös katsella kaunista Vanhaa Vääksyä ja kummastella Vääksyn kanavaakin. Mutta päivän alkajaiseksi ajoimme ensin Padasjoelle, josta jatkettiin vielä eteenpäin Kellosalmelle viitisen kilometriä. Kellosalmentie kulki halki kauniin maiseman, jota olisin halunnut pysähtyä valokuvaamaan. Tie vain oli sen verran kapea ja mutkitteleva ettei pysähtymään turvallisesti pystynyt. Muutaman kuvan sain otettua paluumatkalla auton avoimen ikkunan kautta Alijärven suuntaan.

Enni Idin taiteilijakoti näyttää ulkoapäin tuikitavalliselta punamultaiselta torpalta valkoisine ikkunapuitteinaan. Mutta astuessaan kuistin kynnyksen yli tullaan juuri siihen värikkään lumoavaan maailmaan, johon minä ihastuin silloin viisi vuotta sitten kipeän poskihampaani vihloessa. Pihan lipputangossa heiluu hauska merenneitoviiri toivottamassa kävijät tervetulleeksi. Autoille on tehty parkkitila torpan eteen ja siellä näyttikin olevan jo autoja. Koronan takia taiteilijakoti päästiin avaamaan tänä kesänä vasta 28.6. ja 2.8. oli viimeinen sunnuntai kun talossa oli avoinna vierailijoille. Kannattaa laittaa paikka nyt jo muistiin ja ensi kesänä sitten suunnata tänne.

Enni Vilhelmiina Id syntyi syntyi Padasjoella Saksalan kartanon vuokratilalla 30.1.1904. Ennin äiti Martta Nieminen ei ollut naimisissa Ennin isän kanssa. Sisarpuolia Enni kuitenkin sai peräti seitsemän - viisi siskoa ja kaksi veljeä - kun Ennin äiti avioitui myöhemmin. Elettiin aikaa jolloin työnteko aloitettiin jo lapsena joten Ennillekin maalaisaskareet ja karjan paimentaminen tulivat varmasti tutuksi jo alle 10-vuotiaana. Silloin ei paheksittu lapsityövoiman käyttöa vaan oli täysin hyväksyttyä, että kaikkien piti ansaita perheelle elantoa. Enni oli jo lapsena osoittanut kiinnostusta piirtämiseen ja puun kaivertamiseen mutta isäpuolesta tuollaiset hullutukset tulisi jättää. Paperia Ennilla ei ollut vaan hän piirusteli tuoheen.

Ennin käsissä puinen saapasrenkikin on muuttunut värikkääksi.

Eteisen värikkäässä naulakossa roikkuu Ennin mekkoja ja hattuhyllyllä taiteilijan hattuja.

Kaksikymmenvuotiaana Enni kävi karjanhoitokoulun ja karkasi kotoa kauas Helsinkiin. Enni pääsi töihin tätinsä ompeluliikkeeseen. Hän asui Kalliossa, joka oli noihin aikoihin työväestön asuttuma. Nuoren Ennin elämään astui rakkaus, mekaanikko Kaarlo Hiekkarinne ja he avioituivat  vuonna 1929. Pariskunnan onnea ei valitettavasti kestänyt kauan koska vuonna 1936 Enni jäi leskeksi aviomiehen kuoltua. Lapseton Enni päätti muuttaa takaisin synnyinseudulleen Padasjoelle.

Enni katsoo mustavalkokuvassa totisena kameraan - ennen ei valokuvissa hymyilty.

Entisellä kotiseudullaan Enni tutustui muurari Edvard Idiin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Tästäkään avioliitosta ei syntynyt lapsia. Eetu hankki poljettavan Singer-ompelukoneen ja jotta Enni voisi jatkaa ompelijan töitään kotoa käsin. Kotilieden lehtijutun mukaan vuonna 1938 Ennin sai sysäyksen taulujen maalaamiseen kun heidän torppaansa oli tullut kiertelevä taulukauppias. Enni mielestäni Eetun havittelemat taulut olivat tökerösti tehtyjä joten Enni päätti itse maalata parempia. Hän ostikin osuuskaupasta kovalevyjä ja maalasi. Aviomies ei arvostanut Ennin töitä vaan käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuoraukseen kuvapuoli seinää tai kattoa vasten.

Aviopari Enni ja Eetu yhteiskuvassa totisina.

Enni luovuus pääsi valloilleen vasta kun Eetu kuoli vuonna 1966. Hän oli lapseton 62-vuotias leski jo toisen kerran elämässään ja valmis tekemään sitä mitä oli varmaan aina halunnut tehdä. Enni antautui nyt täysin maalaamiseen. Pensseli alkoi heilua ahkerasti ja kuvia siirtyi myös pienen torpan oviin, lattioihin, huonekaluihin, purkkeihin ja koreihin. Ainoa kuvittamaton pinta mökissä on katto.
Viiniköynnösmäiset ornamentit koristavat pintoja kukkien lisäksi ja kaikkialla oli väriä. Torpan väreissä näkyvät myös Ennin erilaiset värikaudet. Vihreä lattia ja huonekaluissa pastellinsininen tai -vihreä. Myöhemmin kaikki on maalattu oranssinpunaisella. Lattiaa Enni maalasi Miranolilla joten värit ovat hyvin myös vuosien saatossa pysyneet torpassa.

Enni jatkoi myös taulujen maalaamista öljyväreillä kovalevyille vimmaisesti. Hän on tunnettu mustista hännättömistä valkorintaisista kissoista, joita taiteilijakodistakin löytyy monia. Olen ihan varma, että minun ensikosketus Enniin ovat olleet juuri nämä kissat Iittalan Naivistien -näyttelyssä, jossa kävimme usein vanhempieni kanssa. Ennin maalauksissa näkyy viljanteon eri vaiheita, enkeleitä ja pirujakin. Ennin pirut olivat kaksineuvoisia, nyljettyjä ja vaaleanpunaisia sarvipäitä. Hän myös maalasi perimätietoon pohjautuen 400 vuotta sitten käytyä nuijasotaa.

Ennilla oli silmää myös kauniille ja värikkäille vaatteille, joita taiteilijakodissa on esillä. 

Huoneentauluun kirjottu viisaus vuosien takaa. Taiteilijakodissa on esillä myös Ennin kauniita käsinkirjottuja kapioita. 

Ennistä tuli paikallinen legenda Padasjoen Kellosalmella. Tosin häntä pidettiin myös omalaatuisena ja kummallisena ihan kuten Villa Mehun Elis Sinistöä aikoinaan. ITE-taiteen sivuilla kuvataan minusta hyvin Ennin tapaa toimia. "Enni muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli ja muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt ja sielt tulee väritki."

Enni tuli laajemmin tunnetuksia vasta 70-vuotiaana kun hänen töitään valittiin Helsingin Taidehallin naivistiseen näyttelyyn 1973. Seuraavana vuonna hänet valittiin yhdentoista muun suomalaisen naivistin kanssa Tanskan Aalborgissa järjestettyyn pohjoismaiseen naivistien näyttellyn. Enni piti myös ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Tanskassa. Sen ajan aikakausilehdet tekivät Ennistä värikkäitä juttuja, joihin hän mielellään lähti mukaan. Lehtikuvissa Enni poseerasi kissoineen ja kukkoineen maalatussa kodissaan.

"Vieraanvaraisen Ennin pakeilla alkoi lapata professoria ja kaikenkarvaista kulttuuriväkeä. Enni oli kokonaistaideteos, jonka värikäs koti, räväkät näkemykset ja härskit sutkautukset vetivät silmäätekeviä puoleensa siinä missä hänen väkevä sahtinsa houkutteli kylän miehiä." Kotiliesi 2015

Taidenäyttelyissä Enni oli mukana pitkälle 1980-luvulle saakka. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 4.4.1992 hän asui Padasjoen vanhainkodissa, jossa jatkoi edelleen maalaamista iloisen vireästi. Tonttinsa, koristeellisen torppansa 88-vuotias Enni testamenttasi Padasjoen kunnalle. Ennin mökki on nykyään Kellosalmen, Seitniemen ja Virmailan kyläyhdistyksen hallinnassa. Yhdistys hoitaa paikan aukipitämisen kesällä aina sunnuntaisin.

Taiteilijakodissa on todella paljon katsottavaa. Välillä ihan hengästyttää kun kaikkialla on väriä ja kuvia. Toisaalta torpassa nonstoppina pyörivä Ennin haastattelu - en valitettavasti muista vuotta milloin se on äänitetty - ja Ennin kujeileva ääni saa ymmärtämään, että juuri tällaiseltä tässä taiteilijakodissa pitääkin näyttää. Täällä ovat syntyneet Ennin työt ja tämä on se mitä hän koko elämänsä lapsesta saakka halusi varmasti tehdä. Mahdollisuus tehdä taidetta tuli vasta kahden avioliiton jälkeen yli 60-vuotiaana mutta palo tehdä taidetta säilyi ja kasvoi.

Enni Idin töitä on esillä mm. Oulun taidemuseossa naivistisen taiteen kokoelmissa, jonka Heinäsen Taidesäätiö on museolle lahjoittanut. Upeaa, että Ennin taiteilijakoti on säilynyt ja sinne pääsee vierailulle aina kesäisin. Enni Id taiteilijakoti löytyy osoitteesta Kellosalmentie 579 ja sisäänpääsymaksu on 5 euroa. Myynnissä on Ennin töistä tehtyjä kortteja ja hänen elämästään kertova kirja. Normaalisti myös kierroksen jälkeen voi nauttia kahvista tai virvokkeista paikan kahviossa mutta nyt korona-aikana kahvio oli kiinni.

Erittäin mielenkiintoinen ja voimaannuttava kokemus sekä ennenkaikkea värikäs! 

Suosittelen tutustumaan Enni Idiin. 

Tuusulan Asuntomessut 2020 avautuvat 3.8.

Tuusulan Asuntomessut avautuvat huomenna 3.8. klo 12.00 ja jatkuvat 30.8. asti. Tuusulassa järjestettiin jo vuonna 1970 ensimmäiset asuntomessut joten kuluvana kesänä messutapahtuma täyttää kunnioitettavat 50 vuotta. Onnittelut juhlavuoden kunniaksi! Tuusulassa pidettiin asuntomessut myös vuonna 2000 ja niillä messulla minäkin olin jo mukana messuvieraana. Tänä vuonna sisustuksen, rakentamisen, remontoinnin, asumisen ja arkkitehtuurin uusimmat tuulet puhaltavat Tuusulan Rykmentinpuistossa.

Tuusulan Asuntomessut haluaa tarjota kaikille messuvieraille turvallisen ja sujuvan messukokemuksen näin korona-aikana joten lippuja myydään vain verkkokaupasta päivä- ja aikaperusteisesti. Lippuja on saatavilla rajallinen määrä, joten kun tiedät ajankohdan milloin haluat vierailla messuilla kannattaa liput hankkia ajoissa. Tarvittaessa vierailuajankohtaa voi muuttaa 24 tuntia ennen alkuperäiseen lippuun merkittyä saapumisaikaa. Lisätietoja löytyy verkkokaupan sivuilta.

Messutalojen yhteydessä ulkona on käsidesiautomaatteja joten mennen tullen saa puhdistettua kädet. Messutalojen max vierailijamäärät per talo on myös merkitty ja niitä valvotaan ettei kohteessa ole liikaa ihmisiä kerrallaan.

Asuntomessut ovat avoinna 3.-30.8. ma-pe 12 - 20 (pe 21.8. pidennetty aukiolo 22 saakka) sekä la-su 10-18. Lisätietoja löydät tästä linkistä.

Minä kävin jo Mediapäivänä perjantaina 31.7. tutustumassa Tuusulan Rykmentinpuistoon ja sain lähes koko päivän hurahtamaan messualueella. Askeleita näytti tulleen reilut 8000 joten hyvät jalkineet ovat ihan must messuilussa. Aurinkoinen sää helli meitä perjantaina mutta hyvä vinkki on ottaa mukaan kertakäyttösadetakkia mahdollisia sadekuuroja vastaan. Toki sateenvarjo - mielellään kokoontaitettava - on hyvä olla mukana. 

Tuusulan tulevaisuuden kyläyhteisössä oli paljon mielenkiintoista ja kivaa katseltavaa. Ajattelin tähän ensimmäiseen postaukseen koostaa yleishavaintoja messuilta. Valokuvia napsin päivän aikana 1300 ja ihan kaikkiin taloihin en edes ehtinyt/muistanut mennä. Eniten ehkä harmittaa, että missasin Jämerä Salmiakki ja Jämerä Laventeli talot. Muistin käydä kurkistamassa Trä Kronor Townhouse -kotiin mutta ilmeisesti aurinko ja väsymys saivat kävelemään Jämeröiden ohi. 

50.vuotisjuhlavuoden kunniaksi Tuusulan Asuntomessujen kaikkien messutalon hiilijalan- sekä hiilikädenjälki on laskettu ja mukana on päästöt kohteiden tuotevaiheen, rakentamisen, käytön ja elinkaaren lopunkin ajalta. Jokaisen esiteltävän messutalon edestä löytyy energiataulu. 

KONJAKINRUSKEA NAHKA

Konjakinruskea nahkasohva löytyi todella monesta olohuoneesta. Sohvan yhteydessä saattoi olla myös nahkaisia marokkolaista raheja. Myös legendaarista lepakkotuolia näkyi konjakinruskeasta nahasta tehtynä. Vaaleiden sohvien jälkeen piristävä uutuusväri ja toi sisustukseen ripauksen ylellisyyttä sekä lämminhenkisyyttä. 

kohde 19: Sievitalo Kultakoivu - sis.suunn. Linda Baki Design

kohde 24: Omatalo Kulma - sis.suunn. Sasu Heikkilä/Sasu's Playhouse

kohde 4: Paritalo Veljesteco - sohvat Mööpeli.com

kohde 14: Jukkatalon Tuulia - sis.suunn. Jukkatalo/Sari Helin

PUURAKENTAMINEN, VASTUULLISUUS, EKOLOGIA 

Rakennusmateriaalina nähdään tänä vuonna todella paljon puuta. Puu sitoo hiiltä, mikä vähentää omalta osaltaan messukotien rakentamisesta syntyvää ilmastokuormaa. Myös talojen sisustuksiin on tuotu paljon päästövapaita, aikaa sekä kulutusta kestäviä kodikkaita luonnonmateriaaleja. Alueella on useita kattoihin integroituja aurinkopaneeliratkaisuja. Nähtävillä on myös PET-pulloista ja kierrätyspuusta valmistetut keittiökaapistojen ovet. 

kohde 4: Paritalo Veljesteco - arkk. ja pääsuunn. Michael Pet

kohde 8: Dekotalo Ruuti - arkk. ja pääsuunn. Arkk.tsto Antti Heikkilä

kohde 38: Finnlog Hetena - arkk.suunn. AOR Architects / Mikki Ristola

SPAMAINEN YLELLISYYS KYLPYTILOISSA

Kylpytiloissa näkyy ripaus luksusta ja spamaista ylellisyyttä. Hanojen värit, sadevesisuihkut, upeat kaakelit ja marmoroidut laatat saavat omaan kotiin kylpylämäisen tunnelman. 

kohde 25: Kontio Hill House

kohde 25: Kontio Hill House

kohde 26: Terratinta-talo Puustellin Helmi

kohde 13: Designtalo Puro

AKUSTOIVAT PANELIT SEINILLÄ

Akustoivia paneeleita näkyi tänä vuonna Asuntomessuilla minusta enemmän kuin koskaan aiemmin. Koska monissa talossa on paljon avointa ja korkeaakin tilaa täytyy seinille tuoda jotain sieppaamaan ja pehmentämään ääniä. Monipuolisesti erilaisia ratkaisuja esillä.

kohde 17: Talo Keuda - Siinne valoakustiikka

kohde 24: Omatalo Kulma - Konton akustiikkalevylle painettua taidetta

kohde 27b: Duplio Aalto - akustiikkateokset Kati-Annika Aalto/toteutus Soften

PUUPANEELIT

Monien talojen makuuhuoneiden sängynpäädyissä näkyi todella upeaa puusepän työtä. Talo Keudan sängynpääty oli tehty "ihan kakkosnelosista" ja silti lopputulos oli huikean tyylikäs. Käsityöläiset osaavat kyllä tehdä upeita pintoja. 

 kohde 27a: Duplio Tynell - puupaneli Letti Jukola Indutstries

kohde 17: Talo Keuda - Keudan puusepät/sis.suunn. Katriina Leppilampi

Sisustuksissa edelleen paljon rottinkia ja luonnonläheisiä värejä. Sinapinkeltaista, poltettua oranssia ja okraa näkyi myös. Myös tummavihreä ja tummasininen näkyvät edelleen kodeissa. Skandinaavista sisustusta pienellä eksoottisella twistillä näkyi monissa taloissa. Mustat keittiöt ovat nyt IN ja aamiaiskaapit jatkavat edelleen. Myös kokonaan puunvärisiä keittiöitä löytyi. Valaistuksessa Talo Keudassa hauskoja erilaisia, uusia ideoita. Viherseiniä ei enää näkynyt vaan yksittäisiä viherkasveja tuomassa vehreyttä kotiin. Kivilattiat näyttävät yleistyvän.

Tässä muutamia havaintojani nyt aluksi Asuntomessuilta ja lisää tulossa kun ehdin purkaa kuviani.