Keväinen ilta Svaneforsilla

Pääsin viime viikolla ottamaan jo kahdesti varaslähdön tulevaan kevääseen. Ensin koiran kanssa pieni kävelylenkki aurinkoisessa merenranta maisemassa ja samana iltana vielä tutustuminen Svaneforsin kevätmallistoon. Kun tuskissani etsin parkkipaikkaa Kuortaneenkadun valtavien lumikinosten keskellä en vielä aavistanut miten erilaisiin tunnelmiin kohta astuisin sisälle. Svaneforsin showroomissa oli keväinen luonto läsnä sekä upeissa uusissa kevättekstiileissä kuin myös maljakoiden tulppaanikimpuissa. Täältä ei puuttunut kuin linnunlaulu ja sininen taivas! Se värien kirjo, tekstiilien kauneus ja materiaalien runsaus muistutti sitä tunnetta, joka tulee keväällä kun näkee luonnon heräämisen talviunestaan. Kaikkialla on jotain kaunista, jonka haluaa ikuistaa niin silmillään kuin kamerallaankin!

Kohotin jo maljan tulevalle ihanalle keväälle ja Svaneforsin kevätmallistolla. Cincin! Edellisen yön vähien yöunien jälkeen oli parempi jättää alkoholilliset kuohuvat nyt väliin ja tyytyä tähän pinkkiin juomaan. Aina lasissa ei tarvitse olla prosentteja mukana ja silti voi juhlistaa erityistä hetkeä!

Tarjolla oli Fresh & Sunny -finger food menu, joka oli toimittanut Tommi's Kitchen.

Rucolaa & mansikkaa & granaattiomenaa

Tuorejuustoa & melonia & pestoa tikussa

Hiililohitikkuja & sitrus salsaa

Grillikananpoikaa tikussa & ankh-pla phrik kastiketta

Porkkana kuppikakkuja

Vaahtokarkkeja

Kuohuvaa

Tommi's Kitchen oli kyllä loihtinut äärimmäisen hyvän buffettarjonnan kevään juhlistamiseen. Kaikki tikuissa olevat herkut olivat suussa sulavia mutta pakko myöntää, että noita hiililohitikkuja santsasin koska olivat äärimmäisen herkullisia. Kuppikakut jätin väliin mutta ihan rehellisesti tunnustan, että käteni taisi käydä tuolla vaahtokarkkikulhossa aika tiuhaan. Olen todella perso vaahtokarkeille ja jos niitä saa vielä paahtaa tulen loimussa menen ihan sekaisin!

Kotiin tultuani oli pakko googlettaa enemmän Tommi's Kitchen yrityksestä. Yllätykseni huomasin, että sehän sijaitsee ihan kivenheiton päässä Kauppakeskus Sellosta eli myös melko lähellä kotiani. Yritys on myös valittu Evento Awards finaaliin catering-sarjassa ja äänestys on käynnissä vielä.

Rouhea tiiliseinä, täydessä kukassa oleva kirsikkapuu rivistö ja suuri röykkiö Svaneforsin ihania samettisia tyynyjä herkullisissa väreissä sai minut melkein heittäytymään pienelle ruokalevolle tuonne tyynymereen. Voi miten kauniilta nuo kirsikankukat taulussa näyttivätkään. Vielä on maltettava muutamia kuukausia, jotta voi taas mennä Roihuvuoren Kirsikkapuistoon ihailemaan tätä vaaleanpunaisten kirsikankukkapuiden mykistävää näkyä ja juhlistamaan hanamia.

Svaneforsin tyynynpäällisten sametti on mukavan sileää ja tiivistä (100% polyesteri). Aiemmin vähän vierastin samettia koska minun kokemukseni siitä olivat huonoja. Laadukkaassa sametissa nukka säilyy "pystyssä" vaikka pesisitkin samettisen tyynynpäällisen kunhan noudatat ohjeita: pesu max 30 asteessa ja silitys silitysraudan alhaisimmalla lämpötilalla (yksi pallo siis). Aiemmin olen tehnyt virheen pesten samettini liian kuumassa.

Jo viime syksyn Habitaren Signals näyttelyn Renessanssi osio lupaili värien palaamista sisustamiseen. Voimme siis hetkeksi unohtaa ikuisen valkoisen ja harmaan. Nyt on selkeästi alkanut värien vallankumous. Tämä näkyi myös Stockholm Furniture 2019 -messuilla, joihin palaan heti kun saan lähes 600 valokuvaa purettua ja käsiteltyä. Svaneforsilla on ihanan runsaita kukkakuoseja, lintuprinttejä, hapsuja, mukana ripaus mystiikkaa, ehkä vähän itämaisuuttakin, rentoa mutta silti tyylikästä.

Tuo hapsullinen rahi oli myös erittäin naisellinen. Olin aiemmin päivällä ihan sattumalta kuullut radiosta Pekka Ruuskan Rafaelin enkelin ja jostain syystä se alkoi soimaan päässäni nähdessäni tuon ihanuuden! "Halki tuhannen savuisen salongin, neiti tanssii gasellin askelin, ole minulle Rafaelin enkeli..."

Pantonen 2019 vuoden väri on elävä koralli (Pantone 16-1546). Tätä oli paljon totta kai esillä myös Svaneforsin kevätuutuksissa. Living coral on itse asiassa ihanan pehmeä väri, josta itse pidän valtavasti. Se on väri, joka viestii lämpöä, elämänvoimaa ja hoivaakin. Korallin sävy energisoi ja sitä on helppoa käyttää osana sisustamista, vaatetusta ja meikkiäkin kuluvan vuoden aikana. Värinä se on myös optimistinen ja iloinen värisävy. Tikkurila on muuten nimennyt omaksi värikseen Flamingon K319, joka on samaa värimaailmaa korallisävyn kanssa.

Totta kai vuoden 2019 mallistossa on muitakin sävyjä esillä kuin korallia/flamingoa. Meillähän alkoi kotona "uusi sininen kaunis" vuosi sitten joten jostain syystä kaiholla katselin useitakin sinisävyisiä kankaita, mattoja ja tyynyjä illan aikana. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä toimii aina ollen raikkaan keveä. Iskin silmäni erityisesti tuohon kukkakuvioituun tyynyyn ja verhokankaaseen. Voisin melkein nähdä jo sieluni silmin makuuhuoneessa nuo verhot roikkumassa...

Vuoden 2019 muita värisävyjä Pantonen kartan mukaan ovat mm. Toffe (Pantone 18-1031), Aspen Gold  (Pantone 13-0850), Mango Mojito (Pantone 15.0960), Sweet Lilac (Pantone 14-2808), Pepper Steam (Pantone 17-0752) muutamia mainitakseni. Lisää värejä voit kurkistaa täältä.

Svaneforsilla näkyi myös kauniita syvän ruskeita sävyjä (terra, konjakki, kameli), joita myös Tukholman messuilla vilahteli. Onneksi värivaihtoehtoja on paljon koska jokainen meistä voi sisustaa oman kotinsa juuri sen näköiseksi missä itse tuntee parhaiten viihtyvänsä. Toki tekstiileitä kannattaa aina aika ajoin vähän päivittää ja uusiakin eikä jymähtää "johonkin aikakauteen".

♥ Kiitos inspiroivasta illasta Riina, Marketta ja Kati ♥

Helmikuinen postikorttimaisema

Tänään taivas oli heleän sininen ja aurinko paistoi! Hymyilytti koko päivän kun lukemattomien hitaasti madelleiden harmaiden lumisadepäivien jälkeen koitti jälleen ihana valoisuus. Helmikuinen valo sai vitivalkoiset hanget aivan hohtamaan. Maisema näytti melkein siniseltä kun taivas heijasteli myös lumesta. Lukemattomat lumihiutaleet ovat kuorruttaneet luonnon. Runollisesti sanotaan ettei yksikään lumihiutale ole toisensa kaltainen. Avautuvat maisemat olivat suoraan kuin kauniista postikortista. Täysin sininen taivas, lumen kuorruttamat puut, tuulessa huojuvat kaislat ja pikku hiljaa laskeva aurinko.

Kaipasin koko eilisen päivän happea Tukholman messuilla. Aikainen herätys ja yli puolenyön venähtänyt paluulento viivästymisen takia tekivät olostani jotenkin ihan nuupahtaneen. Olin myös viettänyt aikaa hälisevässä messukeskuksessa ja kaipasin luonnon hiljaisuutta ympärilleni. Otin aamusta Minnien mukaan toimistokoiraksi ettei russelipusselin tarvitse taas olla yksin kotosalla. Ajaessani iltapäivällä Kehää kotia kohti päätin, että nyt on päästävä hetkeksi ulos nauttimaan säästä!

Päätin kurvata kohden Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnaa Tarvaspäätä. Pääsisimme merenrannalle sekä metsämaisemaan tutuille lenkkipoluille ja autonkin saisi museon parkkialueelle ulkoilun ajaksi. Pakkasta oli -9C astetta mutta niin se aurinko vain porotti, että Tarvonsalmen kevyenliikenteen sillan kaiteilta oli sulanut jo lunta muodostaen jääpuikkoja. Hihkuin jo mielessäni "kevät tulee" vaikka monta takapakkia tässä vielä otetaan ennen kuin kevät ihan oikeasti saapuu. Mutta olettehan panneet merkille miten lintujen laulu aamuisin on lisääntynyt? Linnut tietävät, että valon määrän kasvaminen tietää päivän pitenemistä ja jossain vaiheessa talven selkä taittuu.

Emme kivunneet tällä reissulla katsomaan Tarvaspään ateljeelinnaa. Voit kurkata postauksestani "Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä" miltä tämä Gallen-Kallelan Espoon Laajalahteen rakennuttama linna näyttää. Paikka on itselleni hyvin merkityksellinen ja olen käynyt täällä lapsesta saakka. Ateljeelinnan pihalla olevan puisen Jättihauen pään muistan jo pikkutytöstä. Se oli kiinnostavan pelottava mutta aina sitä piti päästä ihmettelemään. Huomasin juuri etten koskaan ole esitellyt blogissa itse Tarvaspäätä, joten tästä tuleekin minulle "missio" kuluvalle vuodelle :)

Minnie halusi myös poiketa vähän metsäpolulle joten pakkohan omistajan oli seurata ja siirtyä pois kävelytieltä. Kovin pitkälle emme polkua edenneet sillä työmatkalaisella ei ollut jalassaan ulkoiluhousuja vaikka Icebugit olikin aamulla sujautettu jalkaan. Tätä polkua olisi päässyt rantaviivaa pitkin kulkemaan aina Tarvaspään saunarakennukselle. Olemme usein täällä kesäisin samoilleetkin. Talvinen polku oli myös todella kapea ja mikäli katse herpaantui hetkeksikään tallatusta urasta astui syvään hankeen humahtaen polveaan myöden lumeen.

Postikorttimaisema karkotti mukavasti väsymyksen ja nuupahtaneesta olosta ei ollut tietoakaan kun lenkkimme läheni jo parkkipaikalla olevaa autoa. Minnie oli nauttinut lenkistä sekä niistä lukuisista rusakonpapanoista, joita pitkäkorvat olivat jättäneet sille hangelle. Kysyin kerran eläinlääkäriltä onko tästä ikävästä tavasta koiruudelle haittaa mutta eläinlääkäri vain naurahti "tapansa kullakin joten anna napostella jatkossakin".

♥ Postikorttimaisemat saavat minun puolestani jatkua vielä monena päivänä.♥

Sipoonkorvesta löytyy uniikki Ravintola Tila

Viime elokuussa näin ystäväni Tuulan alias Etanaellin Facebookissa kuvia tosi mielenkiintoisen näköisestä ravintolasta jossain Sipoossa. Tuula oli käynyt siellä kahvittelemassa ystävänsä kanssa. Itse ravintolatila näytti jo hänen valokuvissaan upean korkealta ja arkkitehtoniselta paikalta. Rakennuksen ympärillä kuvissa aukesivat avoimet pellot joka suuntaan sekä niitä reunusti tuuhea metsämaisema. Laitoin paikan muistiin tulevia reissujani ajatellen. Lokakuun 6. olikin sitten se päivä jolloin huristeltiin Sipoonkorpeen ja Ravintola Tilaan kahvittelemaan.

Kun ajelimme Porvoon moottoritietä tuli vääjäämättä mieleen oman koiran hakureissu yli 13 vuotta sitten samoista maisemista. Russeliriiviöni Minnien synnyinkoti oli juurikin täällä Sipoossa. Muistan vieläkin elävästi kun mukana ollut serkkuni otti kuskin paikan paluumatkalla. Minä istuin toisella etupenkillä pieni russelivauva sylissäni. Ihan ensimmäiset kilometrit Minnie inisi ja vähän itkikin mutta sitten se alkoi ihanasti tuhisten nukkumaan. Kun pääsimme kotiin se haisteli reippaasti asunnon ja taisi myös tehdä pienen pisulammikon paperille. Ihana muisto ♥

Ravintola Tila sijaitsee ihanan vanhan maatilan pihapiirissä. Punamultainen talo on omistajien koti ja varmasti tämä rakennus on myös aika vanha. Itse Ravintola Tila on puolestaan upea uudisrakennus, jossa todella on "tilantuntua" yllin kyllin. Ravintolasalin katto kohoaan kahden kerroksen korkeuteen. Kun vielä ikkunoistakin tulvii huonetilaan luonnonvaloa lisää sekin vielä avaruutta. Ravintolasalin toisella sivustalla on valtavan suuri terassi, jossa voi kevät- ja kesäaikaan myös istua nauttimassa tarjoiluista. Erityisesti pidin myös noista hauskoista eri kokoisista ikkunoista, joilla korkealle kohoavia seiniä oli rikottu. Unohdin kysyä rakennuksen suunnitelleen arkkitehdin nimen!

Ravintola Tilan pihapiiristä löytyy myös kanala. Jätimme auton parkkipaikalle ja siirryimme seurailemaan mitä kanalan asukkaat puuhailivat. Ainakin yhdellä kanoista oli suloisia pieniä untuvikko poikasia, joita kanaemo niin äidillisesti paimensi pihamaalla. Kukko näytti selkeästi  hallitsijan elkeet laumaansa, jossa myös vallitsi oma tiukka järjestyksensä. Jossain vaiheessa pikkutipuset lähtivät emonsa perässä viipottamaan kohden kanakoppia. Suloisia olivat!

Ravintola Tilan yläkerrasta löytyy Matti isännän Syvä Uni antikvariaatti täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Ne löytyivät siististi Lundia-kirjahyllyistä tuon punaisella seinällä olevan avoimen oven takaa. Siellä oli pöytä ja tuolejakin koska kirjoja lehteilleissä menee kyllä aina aikaa. Itse tasanteella oli puolestaan myynnissä sekä villalankaa, villasukkia että myös lampaantaljoja. Ihailen aina entisaikojen langankehräyksessä käytettyjä rukkeja. Vanhempieni kesämökillä on vanha rukki ja toivon, että joskus se minun kodissani. Rukeissa on jotain niin romanttista.

Ravintola Tilassa pääsimme myös tutustumaan kolmeen australiankelpie koiraan. Muistaakseni niiden nimet olivat Armi, Meesi ja Göran. Aivan mielettömän suloisia otuksia kaikki kolme! Ne pitivät ihan suunnattomasti rapsutuksista ja kääntyivät välillä ihan selälleen, että saatiin oikein kunnolla rapsutella masuja. Kysäisin paimentavatko kelpiet omistajien lammaslaumaa, joka näkyi terassin edessä aukeavalta pellolta. Kaisa emäntä kertoi, että jos lampaat karkaisivat koirat tulisivat varmasti herättämään heidät mutta paimentamaan ne eivät lähtisi. Australiankelpie on alun perin juuri tarkoitettu paimentamaan karjaan maatiloille. No, ehkä tuo pätee Australiassa muttei Sipoonkorvessa :D ihania he joka tapauksessa olivat.

Ravintola Tila on avoinna 12.1.2019 lähtien la-su klo 12-18. Kun me vierailimme lokakuussa paikka oli auki myös to-pe 11-18 viikonloppujen lisäksi ja varmasti tulee taas keväämmälle lisäämään aukiolojaan. Ravintola Tilaa voi myös vuokrata yksityistilaisuuksiin, tyky-päiviin, kursseihin, kokouksiin ja konsertteihin. Nyt 24.helmikuuta klo 16 on Ravintola Tilassa konsertti "Sydämeni laulu" - baritoni Jorma Hynninen ja pianossa Ilmari Räikkönen.

Ravintola Tila tarjoaa mutkatonta paikan päällä valmistettua ruokaa sekä leivonnaisia. Raaka-aineissa pyritään suosimaan lähituottajia ja luomua. Me nautimme suolaista piirakkaa, joka vei hyvin pienen nälän ja totta kai vielä jälkiruoaksi vadelmakakkua. Kahvia sai santsikupin ja Kaisa emäntä kertoi meille hauskasti "hieman raumalaisittain" paikasta ja koirista. Myynnissä oli myös luomuviljaa ja -hunajaa. Huomioikaa nuo ihanat käsitehdyt keramiikka astiat!

Ravintola Tila löytyy osoitteesta Knutersintie 262 ja sinne ajoi reilussa puolessa tunnissa Espoosta. Jos käy samoilemassa, marjastamassa, sienestämässä jne. Sipoonkorven luonnonsuojelualueella on ihan pakko kyllä poiketa Ravintola Tilassa. Kurkkasin heidän Facebook sivuilta, että nyt talvella on terassilta voinut nähdä hirvenkin läheisellä pellolla. Täällä ollaan todella "erämaan ja metsän keskellä". Ihana paikka ja tulemme vierailemaan toistekin!

Tulppaanit ovat jo lupaus tulevasta keväästä ♥

Eilen Keskustakirjasto Oodissa järjestettiin Oodi tulppaaneille -tapahtuma heti aamusta klo 10. Kotimaisten tulppaanien sesonki on nyt kuumillaan ja samalla Oodissa juhlistettiin myös Kauppapuutarhaliitto ry:n 100-vuotisjuhlintaa. Meille kotiinkin on jo ostettu yksi 25 valkoisen tulppaanin nippu. Pakko hehkuttaa, että nämä tulppaanit kestivät lähes viikon ja vain yksi niistä avautui täysin. Tästä "erilaisesta rohkelikosta" laitoinkin kuvan tuonne Instan puolelle. Myös valkoinen tulppaanikimppuni löytyy Marjon matkassa IG:stä.

Tulppaani tapahtuman aluksi huippufloristi Saija Sitolahti kertoi tämän hetken tulppaanitrendeistä ja käyttöideoista. Kirsikkana kakussa oli, että 100 tapahtuman osallistujaa pääsi mukaan Saijan kimpputyöpajaan tekemään itselleen oman tulppaanikimpun kotiin viemiseksi. Jos ei olisi ollut työpäivää olisin varmasti mennyt mukaan tähän Saijan kimppupajaan. Työpaja järjestettiin ensimmäisen kerroksen Maijansalissa. Hauska yhteensattuma, että minä vietin samaisessa salissa koko torstai aamupäivän yrityksemme tuotelanseerauksen merkeissä.

Minulla oli vakaa aikomus ehtiä eilen perjantai iltapäivällä piipahtamassa Oodissa katsoakseni miltä tulppaaniasetelmat näyttävät. Auraamattomat kadut ja lumikaaos sotkivat kuitenkin aikatauluni sen verran pahoin, että tulppaanien väriloiston ihailun jäi. Tänään olimme sopineet hyvän ystäväni kanssa kahvittelutapaamisen Oodiin. Väkeä oli todella paljon liikkeellä koska tänään Keskustakirjastossa vietettiin Robottipäivää. Kukkien jälkeen tekniikan nälkäiset isot ja vähän pienemmätkin ihmiset olivat kansoittaneet koko alakerran. Oodissa muuten tapahtuu ihan koko ajan jotain. Kiinalaista uutta vuotta vietetään Kansalaistorilla maanantaina 4.helmikuuta ja samalla myös Oodissa on siihen liittyviä tapahtumia. 

Oodista löytyi todella upeita tulppaaniasetelmia. Heti pohjakerroksen neuvonnassa oli ihan käsittämättömän kaunis vaaleapunainen viuhkamainen asetelma. Siinä oli mukana myös vaaleanpunaiseksi värjättyjä pajunkissoja, punertavia marjoja, helmiä sekä muitakin kukkia. Lumoava! Tulppaaneita löytyy myös 2. sekä 3.kerroksen asiointipisteistä. Vielä huomenna sunnuntaina uskoisin niiden olevan vielä esillä. Jos hyvä tuuri käy ja kukat kestävät ehkä vielä maanantainakin. Näitä kauniiden kukka-asetelmien toivoisi säilyvän useita päiviä, jotta mahdollisimman moni ehtisi nähdä ne. Kaikki kuvat (3 viimeistä lukuunottamatta) ovat Oodista.

Tulppaanien ilmestyminen kauppaan alkuvuodesta on aina lupaus siitä, että lumisateesta ja kylmästä ilmasta huolimatta kevät tulee. Nykyisten tulppaanien kantamuodot ovat muuten peräisin Osmanien alueelta (nykyinen Turkki) aina Himalajalle ulottuvalta vyöhykkeeltä. Villejä tulppaaneja kasvaa Keski-Aasiassa luonnonvaraisena noin 100 erilaista lajiketta.

Tulppaanit rantautuivat Turkista Hollantiin ja muuallekin Eurooppaan 1500-luvulla. Sipulikasveista tuli nopeasti suosittuja ja harvinaisemmista tulppaanisipuleista oltiin valmiita pulittamaan huomattavia summia rahaa. Tulppaanit muuten aiheuttivat maailman ensimmäisen pörssiromahduksen. Kun tulppaanikauppa kiihtyi markkinat ylikuumenivat. Yksittäisestä, harvinaisesta tulppaanin sipulista oltiin villimpinä vuosina valmiina maksamaan usean kivitalon arvoa! Siis ihan käsittämätön summa rahaa. Sipulikauppa kävi kiihkeimmillään Hollannissa vuosina 1636-1637, jolloin "tulppaanimania" aiheutti talouskuplan puhkeamisen.

Suurena tulppaanien ystävänä pääsin 2016 keväällä työmatkani yhteydessä viettämään muutamia tunteja Keukenhofin kukkapuistossa Hollannin Lissessä. Seuraavat kuvat on minun Keukenhof vierailulta tässä aivan huikeassa kukkaloistossa. Lisää kuvia löydät kun klikkaat minun postaukseen kukkaretkestä tuosta em. linkistä. Puistossa kulkiessaan tuli kuvia kyllä otettua aika huolellisesti.

Puiston alueelle on istutettu 7 miljoona kukkasipulia. Koko puiston alue 32 hehtaaria ja sieltä löytyy 15 kilometriä käveltäviä teiltä. Erilaisia lajikkeita Keukenhofista löytyy peräti 1600! Jos mietit vierailua nyt kuluvana vuonna on Keukenhof avoinna 21.3. - 19.5.2019. Puisto avataan aamulla klo 8 ja portit sulkeutuvat 19.30 illalla. Tämän vuoden teema Keukenhofissa on "Flower Power". Puiston muista isoista tapahtumista löytyy lisätietoa tästä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että omaan maljakkooni tulee tämän kevään aikana ilmestymään monia tulppaanikimppuja. Valittujen tulppaanien väri saattaa vaihdella ja onneksi tarjolla on aina monen värisiä kukkia. Myös jossain vaiheessa hurahdan ostamaan jotain erikoisempia lajikkeita kuten vaikka kerrattuja tulppaaneita tai hauskoja papukaijatulppaaneita. Mutta tulppaaneja vain pitää olla kotona keväällä koska minä rakastan niitä

♥ Ja kyllä se kevät sieltä tulee - hitaasti mutta varmasti ♥

Nukkekaappi täynnä rakkaita muistoja

Kun minä olin pieni tyttö meillä oli lapsuudenkodissani Nukkekaappi. Se oli sellainen valkoinen lasisilla pariovilla varustettu kaappi, jonka sisällä oli hyllyjä. Kaappi oli aika korkea ja yläkaapin ovia ei pieni tyttö edes ylettynyt avaamaan. Tätä valkoista kaappia kutsuttiin "Nukkekaapiksi". Kaappiin ilmestyi silloin tällöin aina uusi nukke. Uusin tulokas asetettiin aina kaappiin muiden joukkoon. Nukke saattoi joko istua tai seistä kaapissa riippuen vähän siitä minkälainen se oli.

Tuo kaappi ei todellakaan sisältänyt nukkeja, joilla minä leikin omia nukkeleikkejä. Siis niitä nukkeja, joille tarjoilin pienistä posliinisista nuken astioista kahvia ja pullia. Nukkeja, joiden päälle puin nukenvaatteita ja vähän isompana tyttönä ompelin vaatteita. Nukkekaapin nukkeja katsottiin aina yhdessä äidin tai isän kanssa. Nämä nuket olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Nukkekaappi oli todella mielenkiintoinen ja jännä lapsen silmin! Jo pelkästään vaatteet nukkejen yllä olivat niin värikkäitä ja hienoja. Ja tämä Nukkekaappi on edelleenkin lapsuudenkodissani.

Minulla oli täti - siis isäni sisko, joka samalla oli myös kummitätini. Ehkä joku lukijoistani voi etäisesti muistaakin Uma Aaltosen. Uma oli toimittaja, kirjailija ja myöhemmin myös europarlamentaarikko. Tätini Uma oli myös murkkujen siis murrosikäisten puolestapuhuja (hän myös keksi sanan murkku) ja hän kirjoitti lukuisia kirjoja kuten Murkkuseksi, Mutsi älä ole kalkkis ja Humalakirja. Uma piti myös suosittua nuortenpalstaa Anna-lehdessä, kirjoitti Hevoshulluun, kasvatti hevosia ja oli aktiivisesti mukana avustajakoiratoiminnassa. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Uma toimi myös Elisabeth Rehnin kampanjapäällikkönä.

Kummitätini Uma matkusti myös ympäri maailmaa todella paljon. Kummityttö sai näiltä tädin kaukaisilta matkoilta tuliaisiksi aina nukkeja. Koska tädin matkat saattoivat viedä Meksikoon, Intiaan, Kiinaan, Afrikkaan tai jonnekin vielä eksoottisempaan paikkaan olivat nuket aina todella jännittäviä. Muistan miten pienenä tyttönä silittelin kiinalaispojan kiiltävää pukua. Meksikolaisen intiaanitytön letit, jotka valuivat pitkälle selkään olivat todella paksut. Amerikan intiaaninuket puolestaan olivat hauskoissa hapsuasuissaan pienet helminauhat kaulassaan.

Myös isoäitini (äitini äiti) aloitti matkustamisen jäätyään eläkkeelle. Isoäiti kävi risteilemässä Välimerellä ja tuolta reissulta muistan elävästi keltaiseen hameeseen puetun portugalilaisen nuken, jolla niin "niin kauniit vaatteet". Isoäidin laiva kävi useissa satamissa joten myös nukkeja tuolta reissulta tuli monta! Isoäiti vieraili myös Itä-Euroopan maissa joten Venäjältä (tai itse asiassa Neuvostoliitosta) löytyy sekä puunukkeja että myös ihan oikeita nukkeja. Joukossa on jopa yksi kasakkanukke. Isoäidiltä on saatu myös puisia, ihanan värikkäitä maatuskoja. En ihan tarkkaan enää muista minkä nuken isoäiti toi Puolasta mutta sen muistan vieläkin kuinka hän kyyneleet silmissä kertoi vierailustaan Auschwitziin. Isoäiti toi matkoiltaan myös itselleen nukkeja. Isoäidin siirryttyä täältä ikuisuuteen nämä nuket muuttivat myös Nukkekaappiin.

Koitti aika jolloin minä aikuistuin ja Nukkekaappi jäi totta kai vanhempieni kotiin. Äiti lisäsi sinne jossain vaiheessa myös muutamia nukkeja omasta lapsuudestaan. Tuo vanha tummatukkainen nukke on äärimmäisen kaunis. Sen hiukset ovat upeat ja vaatteet taidolla valmistetut. Uskoisin, että tällä nukella on myös antiikkiarvoa. Äidillä on ollut myös erikoisia kovasta massasta (vähän kuin posliini) tehtyjä lilliputtinukkeja. Nämä kaikki nuket tuntuvat nyt oman äidin kuoleman jälkeen myös erityisen rakkailta.

Tällä hetkellä Nukkekaappi sisältää siis kolmen sukupolven nukkeja - isoäidin, äidin ja tyttären! Ihan kaikkia näihin nukkeihin liittyviä tarinoita en valitettavasti muista. Harmikseni nukkeihin ei ole merkitty koska olen ne ihan tarkasti saanut ja mistä kaikki nuket ovat alun perin peräisin. Monen tarinan muistan mutta osan olen ehkä unohtanut koska olen ollut niin pieni ne saadessani. Olisi niin mielenkiintoista jos nämä kaikki tiedot olivat tallennettuna Nukkekaappiin.
Yhden nuken päähän on muuten asetettu minun ylioppilaskakussani ollut koriste yo-lakki. Kaappiin on myös sijoitettu muutama muovinen lapsuutemme rakas nukke ja Mikki Hiiri sekä Aku Ankka.

♥ Kun avaan Nukkekaapin ovet teen aina pienen aikamatkan lapsuuteeni ♥