Kettukallion Elämystilalla pannukaffella kodassa ja muita elämyksiä

Yhteistyössä Visit South Coast Finland

Nuotiossa räiskyy iloisesti tuli ja nokipannukahvi porisee jo levittäen herkullista kahvintuoksua. Kodan avoimesta oviaukosta häämöttää pilvetön sinitaivas ja metsälampi, jonka pinta on tyyni kesäkuisena aamuna. Takorautaiset, jännännäköiset parilapannut odottavat paahtoleipiä lisukkeineen nuotion lämpöön paahtumaan. Lohjalle suuntautuneen bloggaajaretken ensimmäinen pysähdyspaikka Kettukallion Elämystilalla tarjoilee meille aamiaista ja todella eksoottisessa paikassa vaikka olemme vain 13 kilometrin päässä Lohjan keskustasta Sammatin suuntaan. Karstu on paikkakunnan tarkka sijainti mutta annetaanpas tilaa emännöivän Terhin kertoa enemmän missä oikein ollaan.

Kettukallion Elämystilan omistavat nykyään oppaamme Terhi ja hänen aviomiehensä Tuomas Korpijaakko. Alunperin Pohjolan tilan maille rakennetun muinaiskylän rakentaminen on lähtenyt Tuomaksen isän Hannun ideasta jo 90-luvun lopussa. Olisi ollut todella mielenkiintoista tavata Hannu koska hän on ollut kyllä "melkoinen Pelle Peloton" lähtiessään rakentamaan tätä hanketta. Pukkilasta on siirretty ensimmäisenä torpan hirsirunko ja vähitellen rakennuksia on syntynyt/noudettu/siirretty uusiin syntyneisiin tarpeisiin tilan maille. Kun on tarvittu tanssilavaa on sellainen rakennettu. Huomasin Kettukallion Elämystilan Facebook sivulta, että seuraavaksi aletaan pystyttää luhtiaittaa. Tästä voit lukea lisää tilan mielenkiintoisesta tarinasta.

Vuonna 2015 tilalla suoritettiin sukupolvenvaihdos, jonka myötä Terhi ja Tuomas ottivat tilan haltuunsa ja nimesivät sen myös Kettukallion Elämystilaksi. Unohdin kysyä mistä tuo hauska nimi Kettukallio tulee? Ehkä paikalla on ollut joskus paljon kettuja...? Ovatkohan ketturepolaiset kirmailleet täällä oikein isommalla joukolla? Hauskasti tuo kettu näkyi oppaamme vaatetuksen värissä, Terhin korvakoruissa, lautasliinoissa ja vieraskirjankin kannessa. Yhtään repolaista tälla reissulla ei kyllä nähty livenä :)

Aamiainen kodassa on minusta ihanan erilainen aamunavaus ja todellinen elämys. Siitä on aikaa kun olen ollut aidossa kodassa. Pannukaffetta on tullut juotua tässä keväällä toisessakin paikassa mutta nuo parillaraudat tuottivat kyllä suussasulavia leipiä. Kodassa oli intiimi tunnelma mutta sinne mahtuu isompikin joukko tarvittaessa tunnelmoimaan nuotion ääreen. Ihana hämäryys ja keskellä loimuava tuli loi jännän tunnelman vaikka aamussa oltiinkin.

Tanssilava oli myös tunnelmallinen paikka, johon mahtuu pyörähtelemään peräti 80 henkilöä ja sateen sattuessa ollaan näin suojassa. Orkesterille oli varattu oma pieni nurkkaus ja vanha elokuvajuliste seinällä loi nostalgisen tunnelman. Tila pystytään pöydillä ja tuoleilla muuttamaan neuvottelukäyttöön tarvittaessa.

Hannu-isä on ollut rakentamisen lisäksi myös melkoinen keräilijäluonne, joten Kettukallion elämystila on täynnä mitä ihmeellisempiä esineitä. Marjapoimureita - muistatteko sellaisen metallipiikeillä varustettuja vanhan mallin - roikkui seinällä pitkä rivi ja pulloja, pihtejä, sokerisaksia, avaimia oli kerätty rekvisiitaksi tanssilavalle. Näistä varmasti herää muisto mummoloista ja maaseudun kyläpaikoista.

Kettukallion Elämystilalta löytyy myös viihtyisiä majoitustiloja. Torppa tarjoaa vuodepaikkoja 10 henkilölle ja samassa yhteydessä on tarvittavat keittiötilatkin. Erillinen majoitusmökki puolestaan tarjoaa vuodepaikat kahdeksalle. Molemmissa tiloissa on sähköt ja Torpalle voi tuoda koiria ja muita lemmikkejä majoittautuessaan sinne. Terhi kertoi, että heillä oli ollut toukokuussa myös leirikoululaisia yöpymässä ja ratkaisemassa murhamysteeriä :) Tällaiseen paikkaan on varmasti kaupunkilaislapsen asvalttiviidakosta iso elämys tulla edes pariksi päiväksi. Kettukallioon tehdään myös luokkaretkiä, joissa voidaan paistaa nuotiobanaaneja. Ne olisivat maistuneet vähän isommillekin tytöille :)

Luonto viehätti minua erityisesti Kettukallion Elämystilalla. Tänne ei kuulunut liikenteen melua tai muitakaan häiritseviä ääniä. Kettukalliossa oli luonnonrauhaa ja kaunista maisemaa tarjolla. Joskus on hyvä mennä vähän syrjemmälle ja aistia luonnon omia ääniä, heinäsirkan siritystä, lintujen laulua, heiniä heilumista tuulessa ja veden liplatusta. Me kiireessä elävät tarvitsemme tällaisia keitaita!

Kettukallion Elämystilan keskellä on kiva laavu, josta löytyy lapsille leikkipaikka. Nuotiolla voidaan vaikka paistaa makkaraa ja lapsille on varattu leluja leikkimistä varten. Me emme laavulla ehtineet istuskella kun kiirehdimme katsomaan miltä savusauna ja saunatupa näyttivät. Myös palju löytyy!

Laittamalla muuten monta myrskylyhtyä tai lihamyllyä yhteen saa hauskoja sommitelmia. Täällä voi arvuutella mitä nämä entisaikaiset esineet oikein ovat olleet koska ainakaan lapsille kaikki eivät todellakaan ole enää tuttuja juttuja. Luulenpa etteivät kaikki meistä aikuisistakaan tunnista ihan kaikkia maatalouden entisaikaisia työkaluja enää.

Juhlakatoksessa mahtuu isompikin ryhmä (70 henkilöä) ruokailemaan. Kettukalliossa on vietetty häitä, polttareita, Tyky-päiviä, koulutuspäiviä luokkaretkien ja leiriekoulujen lisäksi. Kettukallio järjestää tarvittaessa myös aikuisten ohjelmapaketteja. Niistä löytyy lisätietoa Kettukallion nettisivuilta.

Itse huomasin, että ympäristötaiteilija Jenni Tienaho järjestää työpajoja metsän antimista. Jennin työt ovat hurmaavia ja tällaiseen työpajaan olisi ihana päästä tekemään jotain. Jennin töitä on esillä Mäntän Kuvataideviikolla tänä kesänä ja tästä pääset kurkistamaan postaukseni sieltä. Jennin tuohiset Lumivarsat olivat käsittämättömän kauniita.

Pienen kipuamisen jälkeen näkee myös kalliolle rakennetun metsäkirkon, tsasounan. Minä en kipeän polveni takia lähtenyt kipuamaan jyrkkään rinnettä ylös/alas joten näin kauniin kirkon vain muiden valokuvista. Tätä kirkkoa voidaan käyttää myös vihkikirkkona tarvittaessa. Miettikää miten romanttista olisi järjestää kesähäät metsäkirkossa ja sen jälkeen häävastaanotto tuolla juhlatilassa lammen rannalla ♥♥♥

Hurmaava päivä ja ihana aamunavaus - Kettukallion Elämystila lumosi ♥

Avoimet puutarhat Loviisassa tarjosi kukkaloistoa

Muurin kukka, Särkynyt sydän

Kiinalainen sanalasku sanoo "Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito." Viikonvaihteessa vietettiin Avoimien Puutarhojen viikonloppua joten kaikki halukkaat olivat tervetulleita eri paikkakunnilla ympäri Suomea tutustumassa yksityisiin puutarhoihin. Eilen pääsi raottamaan 500 puutarhanporttia ja kurkistamaan miltä onnellisten ihmisten puutarhoissa näyttää. Minä valitsin suosikkikaupunkini Loviisan vierailukohteeksi ja suuntasin sinne aistimaan kauneutta, vihreyttä, väriloistoa ja aurinkoista säätä.

Kuninkaanlampi, Kuhlefeltinkatu 8

Kuninkaanlampi on lumonnut minut ihan täydellisesti aiemmilla käyntikerroillani sekä LWT tapahtumissa että Wanhan Ajan Joulukotien yhteydessä. Tässä paikassa on jotain taiomaista ja satumaista. Puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöiden yhteydessä syntyneeseen omaan lampeen. Lammen rannalla seisoo kaksi kurkipatsasta katsellen veden yli kaukaisuuteen. Ympärillä kohoaa rauhoitettu lehtometsä, joka läpi kulkee Ehrensvärdin luontopolku.

Rehevissä kukkapenkeissä kukkivat kilpaa pitkävartiset jättiläislaukat, jotka heiluvat pienessä tuulenvireessä. Saksankurjenmiekat tai Irikset kuten isoäitini näitä aina kutsui hehkuivat violetinsinisinä. Iris on ollut aina taiteilijoiden kukka ja se on innoittanut impressionisteja: Renoiria, Cézannea, van Goghia ja Monetia. En yhtään ihmettele miksi koska se on NIIN kaunis!

Engströms trädgård, Karttuhuoneenkatu 3

Läheltä Kuninkaanlampea löytyi ihanan vanhan, keltaisen puutalon ympäröimä suuri ja hyvin hoidettu puutarha. Paljon nurmikenttää ja pieniä istuskeluaryhmiä puiden katveissa. Avaruutta, tilaa ja harkitusti kukkia siellä täällä. Tämän puutarhan hoitajan täytyy rakastaa ruohonleikkaamista koska nurmikko oli todella ihailtavan hienosti trimmattu. Täällä kukkivat vielä valkoiset juhannusruusut ja pakkohan niitä oli vähän nuuhkaista ohimennessään. Pimpinellaruusu tai siis kotoisammin juhannusruusu on tiheäpiikkinen, helposti pistävä, helppohoitoinen ja kestävä pensasmainen ruusu. Tästä tuoksusta ja valkoisista kukista tulee mieleen aina juhannus ja isovanhempien kesämökki. 

Villa Aaltonen, Pitkäkuja 12

Villa Aaltonen ja sen puutarha on tuttu kohde Loviisan Wanhat Talot tapahtumasta. Olen useammankin kerran samoillut sen kauniin rehevässä puutarhassa. Ensimmäistä kertaa olin nyt kesä-heinäkuun vaiheessa ja puutarha näytti ihan erilaiseltä kun elokuun lopussa. Kaikkialla kukkia ihan valtavasti. Syreenitkin vielä kukassa ja erityisen komeassa kukassa Unkarinsyreeni, joka on lajikkeena vähän myöhemmin kukkiva. Ihastuin myös valtaviin suurin Kibunkaan unikoihin. Osa niistä oli päättämässä jo kukkimistaan ja näytti huikealta kun tuuli ravisteli alas niiden valtavia terälehtiä. Yritin saada lentävistä terälehdistä kuvaan siinä onnistumatta. Pulleat pionin nuput vain odottivat aukeamistaan. 

Palasmaa, Vyökatu 1

Tässä puutarhassa oltiin ahkerasti töissä kun saavuin sinne. Emäntä huikkasi varovasti puskan takaa "Tervetuloa!" etteivät vieraat pelästyisi. Talon emäntä onkin mukana Loviisan Almintalossa keväällä 2017 käynnistyneessä kaksivuotisessa opetuspuutarhaprojektissa. Harjurinteen koulun oppilaat ovat rakentaneet sorapihasta värikkään, kukkivan ja satoa tuottavan keitaan. Hieno toimintaa ja kasvattavaa nuorille. Tässä kauniissa puutarhassa kasvoi paljon hyvinvoivia hyötykasveja, joiden satoa sitten korjataan loppukesästä ja säilötään vitamiinit talteen talven varalle. Vähän kukkiakin pihalla oli - tottakai!

Muurin kukka, Rakuunankatu 4

Erittäin jännä ja kolmeen tasoon pengerretty puutarha oli mielenkiintoinen. Kun kadulta astui sisään ja näki vain talon ja sen vieressä olevat kukkapenkit tuli miettineeksi "Tässäkö tämä nyt oli?" Talon isäntä kehotti katsomaan alaspäin ja siellähän levisi ihan huikean suuri alapuutarha, jonne laskeuduttiin kivirappusia pitkin. Talon emännän hauskoja kivi- ja mosaiikkitöitä löytyi puutarhasta paljon. Tässä puutarhassa oli myös huumoria kun siellä täällä oli kivistä tehtyjä Angry Birds hahmoja. Isännän ötökkähotelli oli myös vaikuttava ja uusia mallia oli jo tekeillä. Enkä ole koskaan nähnyt niin suurta Särkyttäsydäntä kuin tässä puutarhassa. 

Villa Ilenna, Tinanvalajankuja 7

Tämän vanhan punamultaisen talon puutarha oli myös rehevä ja sellainen vähän salaperäinen, joka vetoaa minuun. Pienet polut mutkittelivat puutarhassa ja täällä ei vapaata nurmikkoa ollut paljoa mutta kukkapenkkejä kyllä sitäkin enemmän ja kauniita pensaita. Upea verenpisara täydessä kukassa oli vaikuttava ja siitä tuli taas takauma lapsuuteen. Myös tässä talossa harrastettiin mosaiikkitöitä ja jopa puutarhalapio oli koristeltu mosaiikeilla - tosin se varmaan oli vain koriste-esine :)

Eija's Garden, Elimäentie 74 Ahvenkoski

Eija´s Garden on minulle tuttu kohde ja Eijaahan olen tutustunut aikoinaan Kuninkaanlammen joulukotien yhteydessä. Piipahdimme myös Eijan ihanssa puutarhassa katsomassa mitä uutta sinne oli tullut. Lumpeet kukkivat kauniissa lammessa ja kanalasta kuului kukon kiekuminen kun kävelimme puutarhassa. Myös ihanat ponit aitauksessa hirnahtelivat ohikulkijoille. Tästä pääset tutustumaan aiemmin tekemääni Eija's Garden postaukseen. Puutarha on auki koko kesän!

Kiitos puutarhansa avanneille loviisalaisille. 

Pakko myöntää, että puutarhahoito tekee ihmisen onnelliseksi kun pelkkä parvekepuutarhan hoito tekee tällaisen kerrostaloasujankin iloiseksi. Haaveilen silti päivästä kun voisin upottaa sormet multaan (LUE: puutarhahanskoissa) ja istuttaa, kitkeä ja nähdä sitten kasvua. Ehkä jonain päivä haaveeni käyt toteen...

"Jokainen puutarhuri on parempi toista." kiinalainen sananlasku. 

HAM Modernia elämää -näyttelyyn ehtii vielä

Marimekon värikkäitä asuja 

Jos et vielä ole ehtinyt käydä HAMin siis Helsingin Taidemuseon Modernia elämää! -näyttelyssä niin ei hätää sillä näyttely on avoinna 30.7. saakka. Itse pistäydyin täällä jo maaliskuussa ja ehdottomasti suosittelen Suomen 100 juhlavuoden kunniaksi jokaiselle suomalaiselle.

"Modernia elämää" - Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat osaltaan modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917-68. Samalla näyttely kertoo siitä, miten visuaaliset taiteet muokkasivat vähitellen modernin elämän arkea." HAM näyttelyesittely

Näyttely on suurhanke, jossa voimansa ovat yhdistäneet HAM, Alvar Aalto -museo, Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo ja Suomen valokuvataiteen museo. Funktionalismia parhaimmillaan edustava Tennispalatsi on juuri oikea paikka koota yhteen näyttely modernista elämästä Suomessa. Helge Lundströmin piirtämä Tennispalatsi viettää myös 80v juhlavuottaan 2017.

Eliel Saarinen, Chicago Tribune kilpailuehdotus 1922 

Itsenäistynyt Suomi 1917 oli hyvin harvaan asuttu ja maatalousvaltainen maa. Arkkitehdit alkoivat kuitenkin visioimaan jo suurkaupunkeja uuteen uljaaseen Suomeen. Eliel Saarinen jätti kansallisromantiikan ja luonnosteli mittavia esikaupunkialueita (Haaga-Munkkiniemi), jotka valitettavasti eivät koko laajuudessaan toteutuneet. Eliel Saarinen ei ollut koskaan itse nähnyt yhtään rakennettua pilvenpiirtäjää eikä edes käynyt Yhdysvalloissa mutta hän osallistui 1922 kilpailuun pilvenpiirtäjästä. Chicago Tribune -lehti järjesti kilpailun pääkonttoristaan ja Saarinen sijoittui kilpailussa toiseksi. Tämä avasi Eliel Saarisen kansainvälisen uran ja arkkitehti muutti USA:han. Aika huikeaa itsevarmuutta ja taitoa pärjätä 263 osallistujan joukossa.

Sekä Eliel Saarinen että Bertel Jung visioivat Helsingin kasvua suurkaupungiksi jo 1910-luvulla mutta vasta 60-luvulla maalta alettiin muuttaa lähiöihin ja kaupungistuminen alkoi. Pilvenpiirtäjiä on Helsingin kaupunkikuvaan noussut vasta viime aikoina.

Alvar Aalto, Turun messujen suunnitelma 1929

Turun messut järjestettiin ensimmäistä kertaa 1929 Turun 700 juhlavuoden kunniaksi. Arkkitehdit Alvar Aalto ja Erik Bryggman suunnittelivat yhdessä uuden funktionaalisen ja täysin ennennäkemättömän messualueen, rakenteet, mainonnan kaupungilla ja kansainvälisen markkinointimateriaalin. Suomi oli itsenäistynyt vain 10 vuotta aiemmin mutta nämä messupuitteet olivat hulppeat yritysmaailmalle ja täällä myös ensiesiteltiin legendaariset Paimio -tuolit ja Aalto -jakkarat. 

Valokuvissa näkyi seurapiirikaunottaria, voimailijoita, tanssijoita ja jopa alastontutkielmia. Valokuvat lehdissä lisääntyivät ja mukaan tulivat myös mainokset, jotka kehottivat kuluttamaan ja ostamaan uutta. Valokuvissa voitiin myös pitää hauskaa huvitellen. Kaupunkeihin ilmestyi mainosvaloja ja kiivasta elämänrytmiä. Uusi upea Stockmannin tavaratalo valmistui keskustaan.

Suomalainen kirjailijaryhmittymä Tulenkantajat (Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen) ihannoivat modernismia, kaupungistumista, teollistumista ja heidän tunnuslauseensa oli "Ikkunat auki Eurooppaan!". Muistan isoäitini kertoneen lukemattomia juttuja Lauri Viljasesta, jolla oli kesämökki samalla kylällä mistä isovanhempani olivat kotoisin sekä opettaja Onni Hallasta, joka kuului myös Tulenkantajiin. Viljasen kesäpaikassa vierailivat myös Eppujen (Martti ja Mikko Syrjä) isovanhemmat Sylvi ja Wäinö Kunnas, jotka olivat tuttu näky kylänraitilla ja uimarannalla.

Alvar Aalto, Aalto maljakko - Aino Aalto, Aalto lasit

New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 Suomi esittäytyi modernina maana ja osaston olivat suunnitelleet Alvar ja Aino Aalto. Osastolla oli vanerista ja puurimoista koottu valtava Revontuli-seinä. Tämä 40 metriä pitkä ja 8 metriä korkea mäntyseinämä toimi kuvaseinänä, jossa oli allekkain kuvia Suomesta, suomalaisista ja työn tekemisestä. Kuvaseinän edessä oli valmiita teollisuustuotteita esillä: suksia, paperirullia, design esineitä ja vanerista taivutettuja huonekaluja. Valokuvat olivat Aho & Soldanin ja kuvakollaasista vastasi Eino Mäkinen.

Sitten alkoivatkin sotavuodet ja Suomeen 1940 suunnitellut olympiakisat peruuntuivat. Kisat toteutuivat vuonna 1952 ja niiden on sanottu olleen "viimeiset oikeat olympialaiset". Suomella oli kisapaikat jo valmiina ja kisajulisteen osalta korjattiin ajankohdan lisäksi myös Suomen kartta oikean näköiseksi vastaamaan uusia valtionrajoja.

Suomalainen Armi Kuusela Muhokselta valittiin ensimmäiseksi Miss Universumiksi myös olympiavuonna 1952. Urheilijat saavuttivat 22 mitalia urheilukisoissa ja niistä 6 kultamitalia. Viimeiset sotakorvauksetkin oli maksattu Neuvostoliitolle. Kyllä suomalaisten itsetunto varmasti nousi vuoden 1952 aikana roimasti.

Suomalaisten muotoilijoiden osallistuminen Milanon Triennaaliin tuotti myös 1950-luvulla huikean määrän palkintoja. Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Bertel Gardberg, Göran Hongell, Dora Jung, Lisa Johansson-Pape, Toini Muona, Gunnel Nyman, Kaj Franck, Saara Hopea, Ilmari Tapiovaara ja muutamia muitakin palkittiin. Suomi oli ollut mukana triennaalissa jo vuodesta 1931 asti ja aiemminkin oli palkintoja tullut mutta 50-luvun triennaalit löivät suomalaiset läpi oikein kunnolla.

Tapio Wirkkala, Kanttarelli maljakko

Gunnel Nyman, Helminauha

Julkinen rakentaminen lisääntyi hurjasti kun Suomeen tarvittiin lisää kouluja, sairaaloita, yliopistoja, kirkkoja ja kouluja. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat nostaneet lapsien määrää ja nyt tehtiin uutta hyvinvointi ja tasa-arvo yhteiskunta. Esimerkkinä HAM:ssa on arkkitehti Aarno Ruusuvuoren Roihuvuoren kansakoulu 1967, joka on edustaa betonibrutalismia parhaimmillaan. Raakaa betonipinnan karheutta ja modernismia. Julkisiin rakennuksiin tilattiin myös paljon taideteoksia kuten Roihuvuoren kouluun Anitra Lucanderin tekstiiliteos.

Anitra Lucander, Applikaatiot Roihuvuoren koulun ruokasali

Kuvataiteissa Suomessa nousi 60-luvun alussa suosioon vapaamuotoinen abstrakti ilmaisu, informalismi. Absraktitaide tuntui kansasta kuitenkin perin vieraalta esittävään taiteeseen verrattuna ja sille irvailtiinkin "lapsikin osaisi tehdä paremmin". Suosittu Hesarin pilapiirtäjä Kari Suomalainen otti kantaa myös asiaan. 

Yksi HAM:in näyttelyn kauneimmista osista on mielestäni erilaisten klassikkotuolien liikkuva standi. Takana pyörii vielä hauskasti vanhoja 60-luvun mainoksia, joita on hauska katsella. Olli Borg, Ilmari Tapiovaara, Alvar Aalto ja monia muita. Kauniita tuoleja katsoa ja samalla myös hyviä istua! Toki itse näyttelyssä näissä tuoleissa ei saa istua :)

Myös Marimekon värikkäät mekot yhdistettynä abstraktiin taiteeseen katosta roikkumasta oli kaunista katsottavaa. Väri-ilottelua parhaimmillaan Vuokko Nurmesniemeltä ja Annika Rimalalta. Abstaktia taidetta: Ossi Voutilainen, Ahti Lavonen, Ernst Mether-Borgström, Sam Vanni, Birger Carlstedt. Tällaisella Marimekko fanilla meni aika pitkään näitä mekkoja katsellessa. 

HAM Modernia elämää -näyttely avoinna siis 30.7. saakka. 

Lauantaisin on yleisöopastuksia ja lauantaipajoja 14-16 tarjolla. 

Museokortti kohde.