Kuninkaallisella reitillä elokuisessa Varsovassa

Kiinnostukseni arkkitehtuuriin ja vanhoihin rakennuksiin ei ole varmaan jäänyt huomaamatta niiltä, jotka ovat blogiani pidempään seuranneet :) Ihan elokuun lopussa olin työmatkalla Varsovassa ja siitä ehdinkin silloin jo julkaista yhden postauksen Polin - Puolan juutalaisten museo. Lupailin lisäpostauksia Puolan reissusta mutta tässä taas työkiireet ovat vieneet niin naista mukanaan, että vasta nyt olen saanut kahlattua läpi lukuisia valokuviani Varsovan osalta. 

Näin digikamera aikakautena kuvia tulee otettua ihan valtavia määriä ja sitten se perkaus - huh huh - mutta voiton puolella ollaan joten siirrytäänpäs kovin loskaisesta marraskuusta hetkeksi todella helteiseen Varsovaan. Tämän reissun aikana poltin muuten decoltee alueeni ihan kirkkaanpunaiseksi koska en ajatellut auringon enää paistavan näin kuumasti elokuun loppupäivinä. Myös jalkapöytäni saivat ihan uudet rusketusraidat. Kyllä se väri tarttuu pintaan vielä loppukesälläkin :)

Matka Varsovaan oli minulle ihka ensimmäinen ja odotin kovasti Vanhankaupungin Stare Miaston näkemistä. Stare Miasto on nimittäin UNESCOn maailmanperintölistalla ja yhtenä missiona minulla on vierailla maailmanperintökohteissa jos se vain suinkin on mahdollista. Tässä onkin sitten haastetta koska kohteita on melkoisesti maapallolla... :D Suomen kohteet alkavat olla jo hallussa...

Varsovasta tuhoutui II maailmasodan aikana 85% maan tasalle.

"This city must disappear off the surface of the earth and only serve as a point of cargo handling for the Wehrmacht. A single stone on another stone must not be left. All the buildings must be obliterated down to their foundation." Heinrich Himmler 17.10.1944

Tuntui hieman erikoiselta kävellä Kuninkaallista reittiä - Trakt krolewski - Vanhaakaupunkia kohden ja ihailla kadun molemmin puolin taloja, jotka on rakennettu 1950 luvulla täysin kopioiksi alkuperäisistä. Sodan jälkeen täysin raunioina olleet historialliset kadut, torit, talot ja kirkot on rekonstruoitu alkuperäisille paikoilleen. Vanhakaupunki palautettiin uudelleen sellaiseksi kuin se oli ollut Stare Miaston kulta-aikana 1700-1800 -luvuilla. 

Vanhankaupungin uudelleenrakentaminen oli valtava urakka ja melkoinen voimanponnistus puolalaisilta. Rakennustyöt jatkuivat 1960-luvun puoliväliin saakka ja Kuninkaanlinna avattiin yleisölle vasta 1984. Olisi ollut todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan johonkin rakennukseen sisälle mutta aikataulumme ei valitettavasti antanut siihen mahdollisuutta. Nähtyäni Vanhankaupungin en yhtään ihmettele, että puolalaiset rakennusmiehet ovat edelleen haluttuja työntekijöitä vanhan kunnostamisessa ja muutenkin rakentamisessa. 

Meillä oli opastamassa paikallinen, puolalainen äärimmäisen kaunista englantia puhuva nainen, joka vilahtaa tuolla postauksen loppupuolella. Hän kertoi värikkäästi erilaisia tarinoita Varsovan historiasta ja yksityisten ihmiskohtaloiden kautta kerronta sai ihan uuden ulottuvuuden. Kun kuljimme pitkin Kuninkaallista reittiä oli molemmin puolin paljon upeaa nähtävää mm. Yliopisto-rakennus, Kopernikuksen patsas ja Chopinin hautakirkko. Kuninkaallisen reitin pohjoispäässä on Kuninkaanlinna Zamek królewski ja eteläpäässä Kuninkaiden kesäpalatsi Wilanów. 

Puolalainen säveltäjä ja pianovirtuoosi Frédéric Chopin on haudattu Pariisiin Pére-Lachaisen hautausmaalle mutta hänen sydämensä on haudattu Varsovan Pyhän Ristin kirkon pilariin. Oppaamme kertoi meille, että ennen Varsovan tuhoamista 1944 olisi sydän siirretty kirkosta johonkin salaiseen paikkaan, jota ei tiedetä.  

Kuninkaallisella reitillä on myös penkki, jolla istuessaan voi kuulla Chopinin musiikkia. Yllättäin se oli erittäin haluttu selfieiden ottopaikka :) En edes yrittänyt siihen valokuvailemaan nassuani sillä kuljimme kahden japanilaisen melko ison turistiseurueen välissä. Varsovassa olisi myös joskus kiva päästä kuuntelemaan Chopin musiikkia vaikka puistokonserttiin tai kirkkoihin.

Koko Kuninkaallinen reitti on nelisen kilometriä pitkä ja katsottavaa todella riittää. Onneksi kuumana kesäpäivä oli hedelmämehuja myyviä kärryjä paljon liikkeellä ja totta kai se iänikuinen vesipullo pitää aina on mukana kun liikkuu kävellen kaupungeissa. Tälläkin reissulla olisi ollut hyvä laskea askeleensa koska veikkaan, että niitä tuli aika paljon :)

Varsovan vanhassa kaupungissa olisi voinut kiertää myös ajellen ihanilla hevoskärryillä. Leppoissaa kavioiden kopistelua mukulakiviä vasten historiallisessa ympäristössä. Tämäkin jäi nyt seuraavaan kertaan kun me liikuimme jalkaisin.

Ihanaa pientä toriaukiota - Rynek Starego Miasta - reunustavista taloista vain yksi on säilynyt Varsovan hävityksestä, kertoi oppaamme. Kaikki muut talot on rakennettu maalausten, piirustusten ja valokuvienkin perusteella uudelleen. Oli niin vaikea uskoa sitä, että nuo ympärillä kohoavat äärimmäisen kauniit "vanhat" talot olivatkin vain reilut 50-60 vuotta vanhoja. 

Tämän pienen torin keskellä on kaunis suihkulähteellä varustettu merenneitopatsas Syrenka, jonka oppaamme kertoi sen olevan Kööpenhaminan Pienen Merenneito patsaan sisko. Toinen sisarista jäi Tanskaan kun taas toinen merenneito päätyi uimaan Varsovaan. Varsovalaiset kalastajat ihastuivat kauniista merenneidosta ja hänen laulustaan. Yksi Wars-niminen kalastaja pelasti merenneidon kun hänet vangittiin. Kiitokseksi vapauttamisestaan merenneito lupasi suojella kaikkia kalastajia ja varsovalaisia. Legendaarisella merenneidolla onkin kädessään miekka sekä kilpi ja kaksi pyrstöä. Torilla oleva on kopio sillä aito patsas löytyy museosta.

Tuon pysäköidyn vaaleansinisen pakettiauton takana oleva talo säästyi massiivisesta Varsovan tuhosta eli aukion taloista se oli oikeasti todella vanha ja alkuperäinen.  

Vanhassakaupungissa kannattaa katsella eteen, sivuille, ylös ja alas. Kaikkialla näkyy jotain mielenkiintoista ja kuvattavaa. Ei siis ihme, että niitä valokuvia on nyt ihan tuhottomasti... :D

Kävelimme ihan Vanhankaupungin muureille saakka ennen kääntymistämme takaisinpäin. 

Jos matkustaa Puolan pääkaupunkiin Varsovaan kannattaa siis ehdottomasti kävellä tätä Kuninkaallista reittiä ja aistia UNESCO kohdetta. Itse haluan ehdottomasti päästä Varsovaan vielä uudemmankin kerran ja tutkia omalla ajalla rauhassa rakennuksia, kirkkoja ja puistoja. 

Itselläni ollut ehkä hieman negatiivinenkin ennakkoluulo Varsovaa kohtaa mureni kyllä tällä matkalla ihan totaalisesti. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, palvelu pelasi, hotelli oli upea, ruoka hyvää ja historia läsnä hyvin vahvasti. Pidin ja varmasti menen uudelleen!  

Niki de Saint Phalle - viimeistä viikkoa nähtävillä Taidehallissa

"En ollut mallivaimo...enkä malliäiti. Olin aivan liian nuori."

Taidehallissa on viimeistä viikkoa auki huikea taidenäyttely, jossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Ranskalais-amerikkalaisen kuvanveistäjä Niki de Saint Phallen näyttely on ensimmäinen näin iso ja laaja näyttely meillä Suomessa. Taidehalli on poikkeuksellisesti avoinna nyt viimeisenä viikkona päivittäin 11-20 joten vielä ehtii hyvin poikkeamaan Nervanderinkadulle. 

Mutta kuka tämä aseella uhkaavasti näyttelyyn kipuavaa museovierasta osoittava taiteilija oikeastaan on? Tämä stillkuva on Niki de Saint Phallen omakuva hänen isäsuhdettaan käsittelevästä  Daddy elokuvasta vuodelta 1973. Itselleni taiteilija oli ainakin tuttu leppeistä, pulleista Nana-patsaistaan kun harpoin portaita kohden näyttelykerrosta. Muistelin Turun Ars Novan ravintola-kahviossa olevaa paljon pienempää taiteilijan työtä. Taidehallin ihanaa kattoa kannattaa aina myös kurkistaa...

"Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d'Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta."

Niki de Saint Phalle syntyi Pariisissa 1930, kasvoi Yhdysvalloissa ja toimi nuorena valokuvamallina. Hän perusti perheen kirjailija miehensä kanssa ja sai kaksi lasta. Perhe-elämä ei kuitenkaan sopinut traumaattisesta isäsuhteesta kärsivälle Saint Phallelle vaan hän erosi 1960 ja jätti lapset miehelleen omistautuen elämäntehtävälleen olla taiteilija hinnalla millä hyvänsä. Noin aikoihin varmaan aika radikaali teko ja vastoin hänen saamaansa porvarillista kasvatusta! Niki de Saint Phalle oli paria vuotta aiemmin tutustunut sveitsiläiseen taiteilijaan Jean Tinguelyyn, jonka kanssa hän työskenteli ja meni naimisiinkin turvatakseen töidensä tulevaisuuden. 

Niki de Saint Phallen naivistisen iloiset ja värikkäät Nana hahmot ovat todella elämänmyönteisiä. Ne ovat saaneet innoituksensa Saint Phallen raskaana olevasta ystävättärestä Clarice Riversista, jonka kaunis ja värikäs kollaasimuotokuva on Taidehallissa. Sääli ettei meillä Suomessa ole yhtään tällaista iloista, isoa Nanaa missään ulkopatsaana vaikka ne ovat kyllä levinneet ympäri maailmaa ilosanomansa kanssa. Nizzassa ja Hannoverissa niitä voi mm. bongailla. 

Mielenkiintoinen on myös tämä pystypäinen, pitkä ja harteikas tumma nainen Black Rosy. Vaikka patsaalla on korkokengät, käsilaukku ja hame sillä on melko maskuliiniset piirteet. Niki de Saint Phalle on nimennyt patsaan afroamerikkalaisen ihmisoikeusaktivisti Rosa Banksin mukaan, joka ei suostunut antamaan istumapaikkaa bussissa valkoihoiselle miesmatkustajalle vuonna 1955. Rosa Banksia syytettiin häiriköinnistä, hänet pidätettiin ja tuomittiin sakkoihin. Martin Luther King nousi puolustamaan mustaa naista ja Niki de Saint Phalle halusi myös töillään ottaa kantaa rotusyrjintään. 

"Kuka on hirviö? Sinä vai minä?"

Niki de Saint Phallen kansainvälinen läpimurto tapahtui 60-luvun alkupuolella ja samalla hän alkoi myös tehdä erikoisia ampumisteoksia, joissa työn tekeminen - itse performanssi - olisi osa taidetta. Taidehallissa on mahdollista seurata filmiä, jossa taiteilija "ampumalla" työstää teosta, joka näkyy viereisellä seinällä. Aika hurjaa räiskintää ja ehkä aseen avulla myös työstettiin taiteen keinon sitä vaikeaa isäsuhdetta. Tähän näyttelyhuoneeseen oli kerätty enemmän sellaisia hieman synkempiä töitä, joista ehkä Morsiamen uni oli eniten minun mieleeni. Saint Phalle käsitteli töissään erilaisia naisen rooleja: äiti, noita, huora, morsian ja synnyttävä nainen. 

Seuraavan näyttelyhuoneen iloiset päiväkirjamaiset työt - Diary olivat ihania. Niissä pohditaan paljon rakkautta ja sen aiheuttamaa tuskaa, kaipausta, intohimoa, kipuakin. Minulle tuli jotenkin mieleen näistä Rosa Liksomin piirustukset eli olisikohan hän joskus saanut vaikutteita Saint Phallelta? Samanlaista pikkutarkkuutta ja monimuotoisuutta, koukeroisia kirjaimia, jotain sarjakuvamaisuutta, värikkyyttä ja leikkisyyttä - pidin paljon.  

Myös näyttelyhuonetta hallitseva teos Dianan uni on värikylläinen ja todella mielikuvituksellinen. Veistoksessa antiikin jumalatar Diana makaa maassa ympärillään erilaisia symboleita. Ja tuosta pienestä koiran näköisestä hahmosta tuli mieleen oma valkomusta karvakaverini!

Vuonna 1978 Niki de Saint Phalle aloitti suunnittelemaan Tarot puutarhaa Italian Toscanaan. Hänen koko loppuelämänsä kului näiden 22 veistoksen tekemisessä. Vuonna 1982 kuvanveistäjä lanseerasi hajuveden rahoittaakseen Tarot puutarhaansa. Hajuvesipullo on ollut erittäin taiteellinen ja nämä ovat varmaan keräilyharvinaisuuksia jos näitä jostain vielä sattuu saamaan. 

Kuva lainattu netistä

Toscanan Tarot puisto on aivan mielikuvituksellinen paikka ja minulle tuli selkeästi uusi "must to see" kohde Italiaan. Taidehallin näyttelyssä pyörii siitä myös lyhytfilmi, jonka sattumalta löysin myös netistä, joten voitte katsoa miten huikea paikka se onkaan.  Itse puistosta tulee puolestaan mieleen, että Niki de Saint Phalle on saanut selkeästi vaikutteita Antoni Gaudilta. Tarot puisto avattiin 1998 vihdoin yleisölle. Katsoin näyttelyssä tämän filmin varmasti kolme kertaa ja nyt löydettyäni sen Youtubesta olen katsonut sen varmaan vielä toiset kolme ellen kolmetoista kertaa! 

Uusin muuten Taidehallissa käyntini yhteydessä Museokorttini kun se oli umpeutumassa ja olin käyttänyt sitä vuoden aikana 20 kertaa museoissa eri puolella Etelä-Suomea. Oikein kannattava sijoitus mielestäni joten suosittelen sen hankkimista jos käyt paljon museoissa.

Niki de Saint Phalle on huikea visuaalinen ja värikylläinen taidekokemus!

Lainausmerkillä varustetut ovat suoria lainauksia Taidehallin seinillä olevista esittelyteksteistä.

Jotain maagista on myös taiteilijan omakuvassa, joka tähtää katsojaa kohti katsoo sitä suoraan edestä, vasemmasta hallista tai oikeasta hallista tullessaan....??? Mietin kotimatkalla miten tämä illuusio saadaan aikaan....???

Talvi tuli - olinko valmis?

Niin se vaan talvi tuli juuri kun olin antanut vasta periksi syksylle. Yritin tapojeni mukaan sinnitellä ilman sukkia lähes lokakuun loppuun kunnes aamuisin oli vaan koiralenkeillä liian kylmä. Panin sukat kiltisti jalkaan ja kaivoin myös kevyttoppatakin esille. Ajattelin, että syksy jatkuisi vielä pitkään muistellen miten lämmintä oli ollut vuosi sitten marraskuussa.

Lokakuun alussa kun olin Amsterdamissa työmatkalla kännykkääni kilahti viesti "Sinulle on varattu aika talvirenkaiden vaihtoon 26.10." Tuntui äärimmäisen hassulta vastata "Kyllä tulen." istuessaan kanavaristeilyllä lämpimässä syyssäässä. Talvi tuntui silloin äärimmäisen kaukaiselta asialta. Pari päivää ennen sovittua renkaidenvaihtoa minulle tuli ylitsepääsemätön este joten jouduin peruuttamaan varatun ajan. Seuraava vapaa aika olisi vasta perjantaina 4.11. mutta eihän tässä mitään hätää olisi kun syksyssä oltiin ja talvi ei ollut vielä tulossa. 

Etelä-Suomessa alkoi pyryttämään lunta 2.11. ja mietin, että kyllähän se aamuksi sulaa. No, seuraavan päivän vietin sitten etäpäivällä kotosalla ja seurasin pääkaupunkiseudulla sattuneita peräänajoja ja peltikolareita pitkin tieverkkoa. Kun 4.marraskuuta lähdin ajelemaan kello 10 Sörnäisiin renkaidenvaihtoon olivat onneksi isommat väylät jo suolattu  joten suurempaa liukkautta ei ollut. Talvirenkaiden osalta talvi siis yllätti minut kun alkuperäinen suunnitelma ei pitänytkään. Tiedän ihan tuttavapiirissä parikin autoilijaa, jotka ovat joutuneet jättämään oman autonsa kotipihalle pakon sanelemana useana päivänä kun vapaita renkaanvaihto aikoja ei ole vain järjestynyt mistään. 

Ja ei se syksy sitten enää palannutkaan vaikka toivon sitä mielessäni ihan päivittäin. Jossain iltapäivälehdessä meteorologi Juha Föhr sanoi hieman sarkastisesti, että meidän suomalaisten pitää nyt vaan niellä pettymyksemme koska syksy ei enää palaa vaan tämä talvi ja talvisää on tullut jäädäkseen. Henkisesti en vieläkään ollut ihan valmis mutta nyt jo toista viikkoa mennään lumessa joten kaipa se näin sitten tulee olemaan - amen!

Jos talvi yllätti minut niin on se kyllä monen muunkin osalta tullut ihan puskista. Facebook pullistelee kuvia parinkymmen sentin lumikuorrutteen alle jäänneistä puutarhakalusteista. Eilen näin kaupassa naisen, joka oli kesäisesti Crocksit jalassa liukastelemassa autolleen - tosin hän oli sentään laittanut villasukat muovikenkiinsä. Olen täällä meidän seutuvilla nähnyt myös teinin, joka kulkee vielä shortsit jalassa sääret paljaina mutta pipo päässä. Ehkä kyseessä on silti vaikkapa joku poikien veto...

Kyllähän nyt myös tuntuu paljon talvisemmalle kun aamulla on valoisampaa mutta kotiin töistä tullessa jo pimeää. Ja pimeämpään päivään ollaan vielä menossa vähän aikaa. Ei siis ihme, että meillä kotona on kynttilöitä polteltu joka ilta ja useita. Kävin jopa Ikeassa taas vähän hamstraamassa niitä lisää ja kyllä! selvisin sieltä ulos ilman muita ostoksia ja olin ylpeä itsestäni! Paljon kivaa uutta oli kyllä hyllyt pullollaan ja varmaan nyt siellä on jo joulutavaratkin esillä...

Talvea sekä pimeyttä ja kylmyyttä voi mainiosti torjua nauttimalla hyvää ruokaa. Kävin iltakaffella Hernesaarenrannan Löylyssä yhtenä iltana. Se takka ja aidon tulen näkeminen tuntui heti piristävältä ja myös lämmitti veden äärellä kävelyn jälkeen mukavasti. Löyly Sandwich on ihan kokeilemisen arvoinen ja siellä oli muuten todella ystävällinen ja huumorintajuinen suomalais-kolumbialainen tarjoilija. Kävin myös tällä kertaa katsastamassa sen Löylyn puhutun unisex toiletin. Varmaan hulppeat näkymät kesällä lasisen seinän läpi merelle. Nyt näkyi vain pikimustaa ja jostain hyvin kaukaa ehkä Tallinnan laivojen valot tai jotain muuta valonkajoa.  

Eilen sain Merrellin uudet talvikengät kokeiluun joten nyt katsotaan saavatko Icebugit haastajan. Raportoin tarkemmin testattuani näitä lumessa, jäässä ja muissa talviolosuhteissa.

Kotona saa asunnon lämpötilan kivasti myös nousemaan kun laittaa uunin päälle ja paistaa siellä samalla vaikka suolaisen piirakan. Yhtenä iltana syötiin iltateen kanssa sipulisienipiirakkaa ja makoisa piirakka kyllä lämmitti iltalenkin jälkeen mukavasti. 

Haaveilen myös pääsystä tuonne uuteen Clarion Hotel Helsinkiin ja varsinkin sinne ylös skybariin tiirailemaan Helsingin valoja talvi-illassa. Niin kauan kun meri on avoinna ennen jäidentuloa ei merenrannoilla kyllä kovin pitkään viitsi tarpoa koska kostea kylmä tuuli menee ikävästi vaatteiden läpi. Pipo litistää hiukset pitkin päätä mutta sen verran mukavuudenhaluinen olen etten kulje sitä ilman kuin ehkä autosta johonkin parinsadan metrin päähän. Pipo ja talvi kuuluvat yhteen!

Yritin vähentää hävikkiruokaa tekemällä jääkaapista löytyvistä aineksista ruokaisan salaatin yhtenä iltana kun lounaskin oli jäänyt töissä väliin. Hunajakanaa, herkkusieniä, Lempi annossalaatti sekoitusta, kurkkua, minitomaatteja, sipulia, vadelmia ja fusilleja. Tuli oikein maukas ja ruokaisa salaatti. Ja jälkiruuaksi vielä paistettiin lettuja mansikkahillon kera, MUMS!

Onko talvi yllättynyt teidät? Vai olitteko valmiita siihen jo hyvissä ajoin? Millä torjutte kaamosaikaa? Kynttilöillä, hyvällä ruualla vai liikunnalla? Hyvää alkavaa talvista viikonloppua. 

Sunnuntai on isänpäivä joten huomenna päästään leipomaan ja sunnuntaina koristelemaan kummitytön / veljentytön kanssa isänpäiväkakkua.