Havaintoja sekä huomioita Amsterdamista ja Hollannista

Nykyisen työni puolesta olen vieraillut nyt melko tiiviisti sekä Amsterdamissa että muuallakin Hollannissa viime kuukausien aikana. Minulla on ollut aikaa liikkuessani ja päästessäni paremmin hollantilaiseen yhteiskuntaan sisälle tehdä havaintoja mm. ympäristöstä, tavoista, ilmiöistä, ihmisistä ja erinäisistä muista asioista. Ajattelin kerätä tähän postaukseen sellaisia juttuja, jotka poikkeavat meidät suomalaisista tavoista ja totteumuksista tai ovat ihan täysin erilaisia juttuja.

Asuntolaivat

Kelluvat kodit tai siis asuntolaivat ovat Amsterdamissa melko suosittu asumismuoto. Näitä eksoottisia ehkä vähän hippimäisiä asuntoja alkoi ilmestyä kovan asuntopulan myötä vasta toisen maailmansodan jälkeen kanaviin. Asuntolaivat ovat hyvinkin erinäköisiä. Osa asuu vanhassa rahtilaivassa, joka on muutettu asunnoksi ja nämä ovat minusta itse asiassa aika viehättäviä. Näyttävät edelleen ihan laivoilta ja niissä on ruoritkin tallella. 

Jostain vanhoista rahtilaivoista on puolestaan purettu vanhat kansirakennelmat pois kokonaan ja niiden tilalle on rakennettu laatikkomainen talo. Moderneimmat asuntolaivat on rakennettu suoraan betoni- tai teräsrungon päälle ja ne näyttävät ihan kelluvilta taloilta. Se Espoon Keilaniemeen joskus pystytetty asuntolaiva muistuttaa aikalailla näitä moderneja hollantilaisia esikuviaan. Asuntolaivat on varustettu sekä sähköllä että viemäröinnillä joten enää ne eivät saastuta kanavia. Kanavien vedenlaatu onkin parantunut ja jossain kanavissa jopa uidaan nykyään. 

Kanavilla kuhisee ihan koko ajan kun hop on-hop off-alukset ja erilaiset kanavaristeilijät  kuljettavat turisteja kanavakierroksilla. Lisäksi myös asukkaat itse liikkuvat kanavilla veneillään. Asuntolaivojen ikkunoista voi tuijottaa välillä suoraan sisälle jonkun olohuoneeseen tai nähdä kun perhe pesee rivissä hampaitaan kannella. Toisaalta eihän hollantilaisissa taloissakaan ole verhoja ikkunoiden edessä joten he ovat ehkä tottuneet elämään näin. Olen yrittänyt tivata ikkunoiden verhottomuutta hollantilaiselta kollegalta mutta ihan suoraa vastausta siihen en ole saanut....

Amsterdamista löytyy myös Asuntolaivamuseo Maria Hendrika, jossa en ole vielä ehtinyt piipahtamaan mutta ehkä jonkun reissun yhteydessä. Olisi kiva päästä kurkistamaan asuntolaivaan sisälle miltä itse asuminen näyttää. Toinen vaihtoehto on ottaa itselleen majoitus hotellin sijaan asuntolaivasta. Asuntolaivassa yöpyminen voisi olla kyllä melkoinen kokemus :)

Rakkaus kukkiin ja kasveihin

Keväiset tulppaanipellot ja Hollanti kuuluvat olennaisesti yhteen mutta täällä rakastetaan myös muitakin kukkia. Kanavan varrella puskee pienen pienestä kolosesta jalkakäytävän kivetyksestä ylös keltainen ruusuköynnös pitkin talon seinää. Joku on istuttanut sen siihen ilokseen ja kaupunki antaa sen myös kasvaa siinä. Suomessa tämä ei missään tapauksessa olisi mahdollista vaan se poistettaisiin.

Kun ajoimme keväällä koillis-Hollantiin ja pysähdyimme pitämään taukoa huoltoasemalle huomasin, että siellä myydään myös kukkakimppuja. Ei todellakaan mitään nuhjuisia, huonosti sitaistuja buketteja vaan todella kauniita kimppuja. Ihmettelin tätä hollantilaiselle kollegalle, joka piti täysin luonnollisena sitä, että anopille tai vaimolle voi ostaa kukat samalla kun tankkaa auton. Samaisella huoltsikalla myytiin myös tuoreita hedelmiä joten olisiko tässä vinkkiä myös meille. Ja HUOM! tämä tankkauspiste ei ollut minkään supermarketin yhteydessä ja aika pienikin se oli. 

Asuntojen parvekkeet - olivat ne sitten pieniä tai isoja - ovat aivan täynnä erilaisia kukkapurkkeja. Ja totta kai kukkia on myös asuntolaivojen kansilla ja laiturilla sekä portailla talojen edessä.

Kukkalaatikko voidaan jopa upottaa laiturilla olevan terassipöydän kanteen. Hyvä idea!

Jopa valtavissa toimistotalokomplekseissa on ihania vihreitä puutarhoja.

Kylmä lounas

Alan vähitellen tottua siihen, että lounasaikaan minulle tarjoillaan kylmiä voileipiä ja ehkä lämmintä keittoa kyytipojaksi. Hollantilaiset rakastavat leipää ja kollegani kehuvat aina kuinka paljon he leipää syövät päivän aikana. Illallinen tuntuu olevan monelle päivän ainoa lämmin ateria. Sinappikeitto, jota Amsterdamissa olen nauttinut vie muuten kielen mennessään ja totta kai hyvän leivän kanssa!

Jyrkät portaat

Koska Amsterdam on täynnä vanhoja kapeita taloja on siellä myös todella paljon superjyrkkiä portaita. Koska portaat nousevat aika rajusti ylös ovat myös niiden askelmat ihan älyttömän kapeita. Pienijalkaiset ehkä pärjäävät näissä mutta 40-41 numeron jalalla tulin viime reissulla yhden ravintolan portaat alas takaperin kaiteesta kiinni pitäen. Portaat tosin muistuttivat muutenkin sellaisia rappusia, joita meillä kivutaan ehkä talojen ullakoille maataloissa. Suomalaisten rakennusten käyttöturvallisuus määräyksiä ja säädöksiä nämä portaat eivät todellakaan täyttäisi. 

Polkupyörät 

Hollanti on tasainen maa ja siellä on helppoa liikkua polkupyörällä joten ei ole ihme, että niitä on joka puolella ja paljon. Muistan lukeneeni jostain, että Amsterdamissa on yhtä paljon polkupyöriä kuin siellä on asukkaita eli 800 000. Amsterdamissa on näitä poljettavia menopelejä parkissa pitkin kaupunkia. Useimmat pyörät ovat kunnon ketjuilla kiinni tolpissa tai sillanpielissä. Täällä myös pyörä on menopeli eikä mikään hifistelyväline ja useimmat polkevat melkoisilla mummokonkeleilla.

Polkupyörä voi olla varustettu myös erilaisilla kuljetuslaatikoilla joko pyörän perässä tai edessä. Laatikoissa kulkevat lapset ja koirat tai sitten siellä on tavaroita. Amsterdamissa liikkuessaan täytyy osata liikenteen lisäksi varoa myös polkupyöräilijöitä, joita on runsaasti liikkeellä ja yhdelläkään en ole koskaan nähnyt kypärää. Ja täällä myös ajetaan aikamoisella vauhdilla. 

Jotkut ovat somistaneet pyöräänsä kuten tämä ruusukaunotar kanavan sillalla. 

Asuminen veden äärellä ja turvallisuus

Hollanti on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja täällä on aina asuttu kanavien ja veden äärellä. Aina käydessäni Amsterdamissa mietin miten talot täällä mahtavat pysyvät homeettomina kun Suomessa siitä on tullut ongelma monessa paikassa? Ja putoaako kukaan koskaan huolimattomuuttaan kanavaan vaikka pimeällä? Tai ajaa sinne autollaan?

Tämä Scheepstimmermanstraatin alue sisältää 60 uniikkia designtaloa, joissa arkkitehtinä on ollut mm. Herman Hertzberger. Todella jänniä ratkaisuja mutta Suomessa ei tuollainen vedenpäällä oleva terassi ilman kaiteita menisi taaskaan läpi koska meidän turvallisuusmääräykset kieltäisivät sen. Tuostahan voisi helposti pudota kanavaan... :) 

Koska maa on Amsterdamissa tiukalla voi kaksi auto parkkeerata näinkin kekseliäästi.

Vanhat vinot talot

Amsterdam on aikoinaan rakennettu hyllyvän suoalueen päälle ja maata on paalutettu, jotta siitä tulisi tukeva taloille. Maaperän takia ei taloista ole voitu tehdä kovin korkeita ja rakennusmateriaalinakin on käytetty kalkkikiveä ja kevyitä tiiliä. Myös ikkunoista tehtiin suuria, jotta julkisivut kevenisivät. 

Koska talon leveys määritteli maksettavan veron suuuruuden tehtiin taloista todella kapeita ja syviä. Allaoleva kuva on hotellihuoneeni ikkunasta viime reissulta. Kapein Amsterdamin ja koko Euroopan talo on vain metrin leveä!

Sen lisäksi, että talot olivat kapeita tehtiin niistä myös fasadiltaan tarkoituksella vinoja. Vinoseinä mahdollisti tavaroiden helpomman nostamisen vinssillä ylempiin kerroksiin ja aikana jolloin taloissa ei ollut vielä ikkunalaseja vaan pelkät luukut suojasi vino julkisivu myös sateelta. Illastimme tässä vähän joka suuntaan vinossa olevassa talossa yhtenä iltana.  Koska osa Amsterdamin alueesta on  merenpinnan alapuolella ja puupaalut ovat alkaneet mädäntyä pitää niitä vaihtaa nyt betonisiin, jotta vajoaminen saadaan estettyä. Luulenpa, että jos tämä talo olisi Suomessa se olisi ollut jo suljettuna jo aikoja sitten eikä siellä enää illastettaisi kuten me teimme. Tästä ravintolasta myöhemmin lisää...

Ammattikuntien kyltit talojen seinissä

Amsterdamissa liikkuessaan kannattaa katsella arkkitehtuurin ja kanavien lisäksi talojen seinissä olevia vanhojen ammattikuntien kyltttejä. Lisäksi näkee myös upeita lyhtylamppuja seinillä. 

Arkkitehtuurin arvostaminen

Hollannissa arvostetaan arkkitehtuuria kunnioittamalla vanhaa mutta rakentamalla rohkeasti myös uutta. Vierailimme vanhassa talossa, josta siirtolaiset olivat aikoinaan lähteneet maailmalle. 

Tällä hetkellä siellä toimi Lloyd Hotel.

Hotelli, jossa asuimme ihan Damin aukion lähettyvillä on hyvä esimerkki siitä miten luovia ratkaisuja Amsterdamissa ja Hollannissa tehdään. Hotellimme oli useassa talossa mutta niihin päästiin kadut ylittävien sisäisten siltojen kautta.

Vanhan arkkitehtuurin lisäksi Amsterdam on täynnä huikeita uuden arkkitehtuurin ja nimiarkkitehtien luomuksia. Bimhuis musiikkitalo on hyvä esimerkki tästä. 

Toisaalta vanhoja teollisuusrakennuksia on upeasti muutettu asuinkäyttöön.

Jännä avatun ympyrän muotoinen talo tarjoaa jokaiselle asunnolle kaksi pientä parvekketta sisäpihalle. Talo avautuu kanavalle avoimen portin kautta. Melko huikea!

Jos ole käynyt Amsterdamissa tai Hollannissa tuleeko sinulle mieleen ehkä jotain mitä minä en tänne ole listannut? Pidän paljon hollantilaisten rennosta ja ystävällisestä elämänmenosta ja olen oppinut poskisuutelemaan heitä oikeaoppisesti kolmasti. Amsterdamissa on myös asioita, jotka eivät minua miellytä kuten Punaisten lyhtyjen alue ja Coffee Shopit mutta voin välttää ne reissuillani. Muuten Amsterdam on äärimmäiäsen mielenkiintoinen ja arkkitehtonisesti ihan huikea kaupunki. 

Krog Roba lounasaikaan

Kasarminkadun ja Pikku Roobertinkadun kulmauksessa on upea arkkitehti Selim A. Lindqvistin vuonna 1909 suunnittelema Helsingin energialaitoksen talo. Ensimmäinen osa sisälsi voimalaitoksen ja hallintorakennuksen. Vuosina 1913 ja 1926 sisäpihalle rakennettiin vielä laajunnusosia. Lopullisen tämän hetkisen ulkomuotonsta tämä talo sai vasta vuonna 1934 kun Helsingin kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher suunnitteli vielä teknillisten laitosten hallintorakennuksen. 

Erergialaitos toimi rakennuksissa aina vuoteen 1974, jolloin tilat otti käyttöönsä Helsingin Poliisilaitos. Muistan aina ihailleeni tätä taloa (ja varsinkin sen alkuperäistä jugend osaa) sen ohi kulkiessa miettien olisipa siellä mukava päästä piipahtamaan sisällä. Mutta koska minulla espoolaisena ei ollut mitään asiaa Helsingin poliisille en koskaan päässyt sinne. 

Nyt minulla ja monella muullakin on siis mahdollisuus sillä kun rakennus jäi tyhjilleen poliisien muutettua sieltä pois 2012 ja pari vuotta myöhemmin aloitettiin tiloja muuttamaan luksushotelli Lilla Robertsin käyttöön. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että sähkömuuntamo jäi edelleen paikoilleen. Suunnitteluvaiheessa selvisi, että muuntamon hukkalämpö pystytään keräämään talteen ja hotelli pystyy hyödyntämään sen tilojen lämmitykseen.  

Olen ehtinyt kerran aiemmin piipahtaa Lumon kanssa itse hotellin puolella yhden ravintolapäivän aikana vain vilkuilemassa sisustusta joten eikös tällaiselle arkkitehtuurin ja sisustuksen harrastajalle, joka rakastaa myös hyvää ruokaa ollut korkea aika piipahtaa siellä.

Sain kutsun lounaalle Krog Roba ravintolaan ja olin enemmän kuin iloinen tästä paikka valinnasta. Oli hauska päästä katsomaan mitä paikan sisustuksen suunnitellut Puroplan oli tänne keksinyt. Olin vähän kurkkinut kyllä ohimennessäni sisälle ikkunoista.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli sellainen "olen tullut kotiin" fiilis kun kirkkaasta auringonpaisteesta astuin sisälle ravintolasaliin. Korkeilla ikkunoilla varustettu ravintolasali oli sisustuksen puolesta ihan namu. Materiaalivalinnat ja väritys puhuttelivat! Patchwork maton värit sointuivat yhteen sohvan ja takaseinän turkoosin sävyn kanssa. 

Valaisimet oli kauniita ja niitä oli paljon. Pidin myös siitä, että tilassa oli käytetty runsaasti lamppuja vaikka ulkoakin siivilöityi ikkunoista sisälle. Olimme keskipäivän aikaan liikkeellä ja muutama isompi seurue istui jo paikalla mutta muuten oli hyvin tilaa valita itselleen pöytä.

En voinut olla ihailematta myös tilan kaunista lattiaa. Se oli kuiin piste ii:n päälle tilassa. Päädyin pitkän pohtimisen jälkeen ottamaan itselleni lounaslistalta Roba's beef burgerin. Hereford jauhelihapihvi oli maittava ja BBQ suli suussa. Lisäkkeenä oli maalaisranskalaisia. Hyvä gourmet hamppari. Annos oli kuitenkin minulle ehkä aavistuksen liian suuri joten ihan kaikkia ranskalaisia en jaksanut. Burgerin hinta oli 21,90€. 

Erittäin ystävällinen palvelu ja nopeasti tuli lounas pöytään vaikka ruokailijoita oli jo jonkin verran. Ehdottomasti tulen uudelleen ja saatan jopa piipahtaa täällä istumassa iltaa. Viinilista näytti oikein mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta. 

Ihanaa, että ydinkeskustan liikehuoneistoja otetaan uusiokäyttöön ja enemmän voisi muuttaa niitä asuinkäyttöön. Onneksi se taitaa olla vähän trendi tällä hetkellä. Makoisia lounashetkiä itse kullekin.

Miu miu ihanuuksia ja Unelmieni vuosi arvonnan voittaja

Kuulin radiosta eilen hieman erikoisesta harrastuksesta! Tätä harrastaakseen avataan vain tietokone tai tabletti, otetaan mukava asento ja aletaan pyöriä netin syövereissä ja missäs muualla kuin erilaisissa nettikaupoissa. Harrastuksen ihanuutta voi lisätä sillä, että seikkaillessaan sivulta toiselta voi vaikka siemailla lasillisen kuohuvaa tai viiniä. Nettikaupoissa valitaan ostoskoriin todella kalliita tuotteita mutta siinä vaiheessa kun pitäisi mennä "kassalle" kyseinen sivu suljetaan ja siirrytään toiselle sivulle "shoppailemaan". Ikäänkuin aloitetaan se "valitsemisen ja ostamisen ihanuus" uudemman kerran. Kuuntelin tätä hieman ihmeissäni mutta jos jotkut näin tekevät niin voidaan sitä kai harrastukseksikin kutsua :D Ainakaan tämä harrastus ei kuormita luottokorttia....

Pakko myöntää, että itse harrastan kyllä tuota erilaisten nettikauppojen sivuilla pyörimista mutta tuohon ostoskori vaiheeseen saakka päädyn vain silloin kun olen ihan aikuisten oikeasti tilaamassa jotain. Olenkohan minä liian tosikko kun en sullo niitä ostokoriin ja peräänny viime hetkellä :D

Itse pyörin tässä viimeksi Miu Miun syys-talvimalliston parissa ja poimin sieltä tällaisia ihanuuksia. Miu Miu on vuonna 1992 perustettu Pradan sisarmerkki, jonka pääsuunnittelijana on Miuccia Prada. Miu Miu mallisto on sisartaan Pradaa edullisempi mutta silti ei ainakaan vielä omista yhtään Miu Miun tuotetta mutta ainahan voi unelmoida eikö voikin :)

Nämä Miu Miu Embellished velvet pumpsit jalassa voisin mennä vaikka viikon kuluttua Blog Awards 2016 gaalaan. Apua, onko se jo viikon kuluttua perjantaina!!! Mihin nämä päivät hupenevat? Juurihan oli elokuun loppu ja sain ehdokkuudestani tiedon. Nuo korot ovat kuin koruja!

Miu Miun mallistossa näyttää olevan paljon jacquard-neulosta eli kuviot on neulottu itse kankaaseen. Tämä huikeilla vintage ruusuilla kuvioitu Miu Miu Cotton-blend jacquard coat kävisi melkein kauniista mekosta. 

Myös laukuissa toistuvat samat kukkakuviot jacquard-neulosta. Tämä Miu Miu Crystal-embellished jacquard tote löytyy myös mustalla sametilla. Harakka minussa ihailee noita kimaltavia korukiviä.

Aika hauskat ovat myös nämä tohvelimalliset jalokivillä koristellut Miu Miu Embellished slip-on sandalsit. Jos Bloq Awards gaalailta venähtäisi kovinkin pitkäksi niin näillä jaksaisi ihan varmasti seistä ihan loppuun saakka. Mallistosta löytyy näitä myös keinokarvalla ja korukivillä... 

Mutta entäs sitten nämä ihanuudet KÄÄK! Taas huikea korko ja sen koriste....WAU!

Nämä mustat sametti avokkaat Miu Miu Velvet Pumps ovat myös huikean kauniit. 

Onnistuin löytämään myös nämä punaisella "karvakorolla" varustetut avokkaat, jotka eivät ehkä ole mitkään gaalaillan kengät mutta minusta ne ovat huippuhauskat. Karvaisuus on tämän talven juttu sillä Minna Parikan mallistossa on myös "karva-avokkaita". Käykää kurkkimassa vaikka tästä! 

Nämä nilkkurit kävisivät jalokivikorkonsa puolesta vaikka gaalaa. Nämä on ovat huippu ihanat!!!

Earth calling....russeliriiviö haluaa vielä viimeiselle iltalenkille joten haaveilu saa loppua nyt tähän.

Unelmien vuosi 2017 -kalenteri arvonnassa arpaonni suosi tällä kertaa Krisseä.

"Tämä on todellakin Unelmien kalenteri ♥ Siinä on niin paljon kaikkea hyvää. Teillä on kyllä ollut tosi ihana iltapäivä. Tuolla olisi ollut mukava olla mukana, mutta nyt ehdottomasti mukana tässä ihanassa arvonnassa ♥"

Onnea voittajalle, johon otan yhteyttä! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. 

Teitä oli runsain mitoin mukana tällä kertaa. 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu mytheresa.com nettikaupan sivuilta.

Hyvä "harrastuspaikka" - suosittelen :D

♥ Minnie 11 vuotta ♥

Tasan yksitoista vuotta sitten Sipoon Söderkullassa jackrusseli emo Minttu synnytti viisi pientä suloista koiranpentua. Pennuista kolme oli urosta ja kaksi narttua. Pennuista vain yksi oli saanut isänsä valkoruskean värityksen, kaikki muut olivat valkomustia kuten emänsäkin. Yksi espoolainen nainen lähti serkkutyttönsä kanssa yhtenä syksyisenä päivänä "vain katsomaan" näin pieniä pentusia mutta tarina saikin yllättävän käänteen kun joulukuussa 2005 yksi näistä karvapalleroista muuttikin Espooseen vakinaisesti asumaan. Se koirakuume otti siis lopullisesti vallan naisesta, joka ei koskaan elämässään ollut omistanut yhtään koiraa mutta koirakuumetta hän oli potenut jo vuosia.

Kun pentuja mentiin katsomaan ja kuultiin niiden veikeät nimet Maximus, Mini, Mio, Minnie ja Miilo tuntui nimi Minnie heti jotenkin ihan omalta. Minnie oli myös se pennuista, joka ikäänkuin valitsi minut eli tuli luokse ja otti reippaasti kontaktia. Minnie oli myös sellainen päällepäsmäri pentulaatikossa, että oksat pois! Kun muut pennut oleilivat pesässään ihan kiltisti tämä neiti yritti jo kammeta itseään laatikosta pois. Kasvattaja kertoi minulle vasta myöhemmin tavatessasmme, että tälle russelitytöllä oli kyllä kovapäisin luonne koko pentueesta. Tästäkin huolimatta olen ikionnellinen, että meistä kahdesta tuli pari ja löysimme toisemme. Kaksi kovapäistä yhdessä :)

Koiran hankkimista en ole katunut päivääkään. Pikemminkin olen ihmetellyt sitä miksen tehnyt tätä jo aiemmin? Koira vaatii paljon mutta vastapainoksi koira myös antaa ihan älyttömästi takaisin. Pitkien kävelylenkkien ja metsäsamoilun lisäksi tulee päivittäin liikuttua satoi tai paistoi. Joskus työmatkalla kun en aamulla lähdekään ensimmäisenä koira talutushihnassa ulos tuntuu siltä etten heräisi ihan kunnolla. Olen joskus verrannut koiraa omaan personal traineriin :) Se on vaativa liikuttaja, joka liian vähällä liikunnalla (varsinkin russeli) purkaa energiaansa sitten johonkin muuhun, joka ei aina ole positiivisen huomion hakemista. 

Koiran kanssa on naurettu monet naurut ihan kyyneleet silmissä. Viime lauantai kyyneleet olivat silmissä kivusta kun aamulla mätkähdin kotirappusilla lenkin jälkeen kontilleni. Nyt on toinen polvi rikki ja turvonnut, toinen puolestaan violetin sininen. Onneksi kämmenet säästyivät ehjinä ja luita ei mennyt poikki. Omaa huolimattomuutta ja puusta pudonneita lehtiä tästä voi syyttää mutta se koiran paikalle tulo ja huolenpito sai jopa kivun katoamaan hetkeksi. Hän yritti alkuhämmennyksen jälkeen "puhaltaa vähän polvea" ja heiluttaa paljon häntää. Tuntui heti paljon paremmalta.

Edelliset hyvät naurut sain pari viikkoa sitten kun koira viiletti ympäri asuntoa mukanaan valkoinen Ikean huopa kuin viittana yllään! Minniellä on pennusta saakka ollut näitä huopia ikäänkuin Tenavien Epulla se rätti. Minnie kuljettaa huopaa aina ympäri asuntoa ja hänellä on lupa myös pureskella tätä peittoaan. Tämä uniriepu on usein hyvinkin reikäinen ennenkuin se vaihdetaan uuteen. Nyt ponteva russeli oli jostain kumman syystä kiskonut päänsä läpi yhdestä isosta reiästä mutta ei tietenkään saanut sitä enää pois toisinpäin. Hän oli ikäänkuin pukeutunut valkoiseen ponchoon - trenditietoinen koira selkeästi! Onneksi olin kotona ja russeliriiviö pääsi pinteestä nopeasti.

Tutkimusten mukaan koiran ja sen silittelyn on todettu vähentävän stressiä. Allekirjoitan em. täysin ja minä jos kuka silitän koiraani paljon. Myös koira työpaikalla lisää tuottavuutta ja viimeksi tänään syntymäpäivänsä kunniaksi Minnie vieraili meillä töissä. Koira on spontaani ja se menee ihmisten luokse ja saa rapsutuksia palkaksi vierailustaan. Vastavuoroisesti koira lisää silittäjän hyvänolon tunnetta ja työ sujuu paremmin sen jälkeen kun stressitaso on laskenut. Tietenkään koira ei voi viedä työpaikalla jos joku siellä on allerginen koirille. 

Me olemme aina liikkuneet paljon russeliriiviöni kanssa ja kutsunkin sitä leikkisästi kulttuurikoiraksi. Olimme kasaamassa Senaatintorilla pari vuotta sitten pahvilaatikoita Taiteiden yönä, jossa Minsua japanilaiset turistit kuvasivat ahkerasti. Minnie taitaa olla nähnyt lähes kaikki LUX Helsinki tapahtumat ja viime syksynä se kävi katselemassa lyhtyjä myös Fiskarsissa. Minnie on seikkaillut Suomenlinnassa, Porvoossa, Vanhassa Raumassa, Uudenkaupungissa, Turun saaristossa, Louhisaaressa ja monissa muissa paikoissa. Russelini tykkää matkustamisesta ja mukana olemisesta. 

Tänään synttäreiden kunniaksi päivänsankari nautti "synttärikakkunsa" parvekkeella lokakuisen iltapäivä auringon paistaessa. Yksitoista vuotta on paljon mutta toivon meille vielä monia yhteisiä vuosia lisää. Onnea Minnie ♥ Päivänsankari lepää nyt hetken ennen iltalenkkiä...

Löydät Minnien myös Facebookista! 

Fazerin uusi vierailukeskus on todella namu

Lokakuun 1. päivänä avattiin Fazerin uusi, upea vierailukeskus Fazerilaan Vaaralassa. Pääsin itse jo hieman ennakkoon maistelemaan, haistelemaan ja tutkimaan mitä 125-vuotias Fazer tarjoaa meille makeannälkäisille herkkuhiirille juuri valmistuneessa uudisrakennuksessaan Fazerintiellä. Mieleeni on syöpynyt lapsuudesta mainoslause "Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää!" ja ajaessani vierailukeskukseen tämä putkahti jostain muistini sopukoista esiin ja samalla maistoin myös Fazerin Sinisen pehmeän maun suussani. Fazer ja lapsuusmuistot ♥

Olen aina ollut Fazer fani ja tämä juontaa juurensa varmaan siitä, että isoäitimme sisko Aili-täti oli vuosikymmeniä töissä juurikin täällä Vaaralassa. Taisin olla vasta 1. luokalla koulussa kun pääsin ensimmäistä kertaa Fazerilaan tehdaskierrokselle ja vapaata vastaan opettaja vannotti, että hampaat tulee pestä hyvin vierailun jälkeen. Minulle on jäänyt elävästi mieleen lämmin suklaamassa ja lakritsin tuoksu tuotantotiloissa. Vierailu taisi vähän jännittääkin mutta kummasti makea sai olon rentoutumaan. En syönyt karkkia liikaa mutta hämärästi muistan, että jollekin lapselle tuli paluumatkalla bussissa vähän paha olo herkkujen ahmimisesta. 

Aili-täti toi aina myös tuliaisiksi Fazerin tehtaanmyymälästä kaikkia herkkuja: suklaanappeja, Kettukarkkeja, Marianneja, Susuja, Geishaa, Vihreitä Kuulia...ja Aili-tädillä on itsellään aina Pectus-aski käsilaukussa. Toinen voimakas Fazer muisto liittyy Fazerin sekalaisiin, joita tarjoiltiin aina molemmissa mummoloissa ja suosikkejani olivat Jääkarhu ja KisKis. Piti aina vältellä ettei missään tapauksessa ota "niitä pahoja karkkeja" joiden nimiä en enää muista mutta hyvin kyllä osaisin kuvailla niiden käärepaperit. 

Fazerin uusi vierailukeskus on elämys, joka kannattaa ehdottomasti käydä itse kokemassa. Sen lisäksi, että täällä hemmotellaan makunystyröitä on paikka itsessään todella WAU-efektin aiheuttava! Rakennus on Arkkitehtitoimisto K2S:n - Kimmo Lintula, Niko Sirola, Mikko Summanen - käsialaa. Rakennus on muotokieleltään jännän pyöreä ja hyvin valoisan valkoinen. Pyöreä muoto tulee Fazerin logosta. "Suomalaiset materiaalit hallitsevat vierailukeskuksen sisä- ja ulkopintoja. Rakennuksen kattoa peittää kaareva mäntyverhoilu, jonka pyöreä muoto sulkee koko vierailukeskuksen pehmeän puisen peitteen alle." kertoo Fazerin oma tiedote. 

Fazerin uudessa vierailukeskuksessa on otettu huomioon myös kestävä kehitys esimerkillisesti. Vierailukeskuksen lämmitykseen käytetään biokaasua, jonka tuottamisessa hyödynnetään tuotantohävikkiä. Lisäksi keskus tulee jatkossa saamaan sähköä konttorirakennusten katoille asennettavista aurinkopaneeleista. "Kiertotalous on muutenkin huomioitu eri puolilla vierailukeskusta: esimerkiksi ulkopuutarhan katemateriaalina on käytetty kaakaopapujen kuorirouhetta." Hyvä hyvä Fazer!

Uuden Fazerin vierailukeskuksen elämyksellisestä ja kokonaisvaltaisesta suunnnittelusta rakennuksen sisällä on vastannut Ateljé Sotamaa - Tuuli ja Kivi Sotamaa. "Sisarukset Kivi ja Tuuli Sotamaa toimivat laajasti taiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun kentillä ja niiden välimaastossa, ja heillä on poikkeuksellinen kyky toteuttaa hankkeita rakennusten mittakaavasta pieniin esineisiin." Fazer Experience on voimakkaan aistillinen ja vuorovaikutukseen perustuva elämys. Sotamaat ovat suunnnitelleet yli 20 näyttelyteoksen lisäksi keskuksen audiovisuaalisen kokonaisuuden, myymälän, opasteet sekä oppaiden vaatteet. 

Kivi Sotamaa kertoi, että he olivat haastatelleet useita kymmeniä Fazerin työntekijöitä ennen suunnittelutyön aloittamista. Fazerilla on todella hyvä henki työyhteisössä, pitkiä työsuhteita ja Fazer on voittanut Suomen paras työpaikka kilpailun 2003 ja ollut monena muunakin vuonna kilvan kärkipäässä. Tästä rakennuksesta ei ole haluttu tehdä perinteistä yrityksen myyntinäyttelyä vaan elämyksellinen Fazerin arvoja korostava tila ja tässä on mielestäni onnistuttu äärimmäisen hyvin. Tämä tila henkii sitä, että Fazerilla on hyvä olla töissä ja työtekijöitä arvostetaan Vaaralassa. 

Ihana huippu oli minusta tämä tyhjistä, pestyistä kananmunankuorista tehty jänis, jonka itse ristin heti Mignon-pupuksi. Se ikäänkuin toivottaa vieraat tervetulleiksi vierailukeskukseen. Pupussa taisi olla lähemmäs 10000 kananmunaa ja sen on suunnittelut Viktor Krogius. Olen ihan Mignon-muna hullu joten mietin mielessäni mitä jos saisin itselleni tällaisen kotiin... Olen pitänyt Mignon-munista ihan lapsesta saakka vaikka niiden sisällä ei ollutkaan sitä yllätystä. Suklaamassa on ihanan täyteläistä...

Rakennuksessa on myös trooppinen puutarha. Me saimme pujahtaa hetkeksi tähän tilaan, jonka lämpötila on +28°C ja ilman suhteellinen kosteus varmaan lähemmäs 100%. Tässä puutarhassa näimme tropiikin kasveja kuten kaakaopuita, kahvipensaita, pippuriköynnöksi, sitruunoita ja ananaksia. Puutarhan tarkoitus on tutustuttaa vierailijat Fazerin tuotteissaan käyttämiin eksoottisiin raaka-aineisiin. Tiedättekö, että musta-, valko- ja viherpippuri ovat täsmälleen saman köynnöskasvin marjoja? Vain niiden poimiminen ja käsittely muuttaa ne erilaisiksi. Täällä tuli ihan hiki ja tuntui ihanalta - melkein kylmältä - mennä takaisin lasin toiselle puolelle. 

Keskialueen aulatilassa on todella massiiviset ja hyvin istuttajat Ateljé Sotamaan suunnittelemat värikkäät nojatuolit. Itse kaipailin tälle alueelle vielä jotain mattoa istuinryhmän alle. Tässä pisteessä on aina ajankohtaisia asioita esillä ja nyt voi jättää mietteitään ruokahävikin vähentämisestä. Tuoleissa oli muuten todella hyvä istua ja niiden suojissa oli kuin piilossa muilta. Tuolien taustalla näkyy upea taideteos Fazerin henkilöistä eli lähdetään Karl ja Bertha Fazerista ja mukaan ovat mahtuneet niin Mannerheim kuin Tove Janssonkin sekä paljon muita fazerilaisia. Tyylikäs teos!

Fazerin vierailukeskukseen on avattu totta kai myös Fazer Café, jossa voi lähteä sille samalle matkumatkalle, joka on alkanut jo 1891 avatusta Kluuvinkadun kahvilasta. Tarjolla on makeita ja suolaisia herkkuja, suklaita ja leivonnaisia. Tottakai valikoimaan kuuluvat myös erikoiskahvit ja smoothiet sekä maistuva lounasvalikoima, jossa on salaatteja ja toasteja. Me nautimme omista herkuistamme ennen vierailukierroksemme alkua. 

Yksi jännä yksityiskohta vierailukeskuksessa on puinen puusepäntyönä tehty kaapisto. Kivi Sotamaa kertoi, että idea oli tullut vanhasta ruotsalaisesta "aarrekaapista", johon on kerätty kaikkea kallisarvoista ja katselemisen arvoista. Tähän Fazerin kaapistoon ovat päässeet kunniapaikalle niin vanhat metalliset Fazer purkit kuin Tove Janssonin kuvittamat karamellirasit. 

Omassa lokerossaan olivat vanhat, kauniilla kansilla varustetut makeisrasiat ja toisessa taas metallisia Fazer suklaamuotteja ja työkaluja. Kaapin nurkalla vaani valkoinen kettu. Näitä valkoisia kettuja ja muutama ruskeakin repolainen näkyi ympäri vierailukeskusta. Ketulla on tärkea rooli Fazerin perinteessä - tämä taitaa olla se Kettukarkkien tai siis Pihlajanmarjojen kettu.... Tuolla yhdessä kuvassani vilahtaa myös lokerikon avaimenperä, joka sekin oli Kettukarkkien kettuhahmo. 

Aarrekaapin taakse kannattaa myös kurkistaa sillä näin kauniisti maalattuja mainoksia näkee enää harvoin. Nämä eivät siis ole mitään tusina julisteita! Tuo raidallinen kissa pitelee käsissään liköörikonvehteja, joista me veljeni kanssa lapsena tyhjensimme pahalta maistuvan "sisuksen" ja söimme vain suklaat. Liköörikonvehteja Fazer on valmistanut vuodesta 1900!

Muistan itse pienenä tyttönä käyneeni myös Fazerin tehtaan puolella mutta nykyään elintarviketeollisuuteen ei saa enää mennä joten oppaamme esitteli meille suklaanvalmistusprosessin tämän pienoismallin avulla. 3D-laseilla ja -palloilla pystyimme kyllä kurkistamaan sinne tuotannon puolelle ja näytti sekin paljon kehittyneen minun tehdasvierailujeni jälkeen. 

Tässä niitä suklaan raaka-aineita nyt on rivissä. Yhden 200g suklaalevyn valmistamiseen tarvitaan kolme lasillista maitoa. "Vuosittain tuoretta maitoa kuluu 20 miljoonaa litraa, mikä "työllistää" noin 3000 lehmää." kertoo Fazer omilla nettisivuillaan." Lehmät ovat tärkeitä Fazerille ja suklaalle!

Postauksen alussa näkyvästä karkkimetsästä sai ottaa vapaasti kierroksen aikana namusia ja kävihän se käsi pari kertaa ainakin Dumble ja Marianne kupeissa. Ai, miten niin pidän makeasta :D Jottei totuus pelkästä makean mässyttelystä ottaisi ylivaltaa saimme seuraavaksi koota itsellemme lautasmallin. Tässä piti ihan miettiä Rouva Sanan kanssa kuumeisesti, että mitä kaikkea sitä oikeasti pitäisi lautaselleen ottaa päivän aikana? Sitten lautanen kiikutettiin armottomille tuomariroboteille, jotka ilmoittivat läpäisikö lautasmalli suositukset. Saimme 4/5 joten jäljillä ainakin oltiin :)

Fazerin Sininen on muuten tullut markkinoille 1922 eli pitkä historia tälläkin herkulla jo on. Fazerin käyttämä sininen väri on rekisteröity tavaramerkki. Tämä on ensimmäinen kerta Suomessa kautta aikojen kun väri on hyväksytty rekisteröitäväksi tavaramerkkinä. Fazer voi siis myydä suklaatuotteittaan sinisissä pakkauksissa välttämättä lisäämättä niihin nimeään. Tämä nurkkaus Fazerin vierailukeskuksessa on pyhitetty Fazerin Siniselle ja vastuullisuudelle. 

"Fazerin hankinnassa huomioidaan hankintaketjun ympäristö- ja sosiaalinen vastuu, raaka-aineiden turvallisuus ja jäljitettävyys sekä kestävät kaupankäyntitavat ja kumppanuudet."

Saimme myös omin silmin nähdä miten 3D-tulostusta tehdään käyttäen raaka-aineena aitoa suklaata - kuinkas muutenkaan kun ollaan kerran suklaantehtaalla! Tässä tehtiin vain suklaaruusua mutta vitriinissä oli pieniä Eiffel-tornejakin joten kaikkeen se suklaakin taipuu. 

Kierroksemme päättyi lakritsi tastingiin - jännää tällaista en ollutkaan aiemmin tehnyt. Saimme kuulla, että viinejä voidaan käyttää myös mukana tässä maistelussa mutta nyt tyydyimme vain maistelemaan lakritsia ja salmiakkia sekä tuntemaan niiden eroja. Itse taisin kallistua enemmän sinne salmiakin ja suolaisuuden puolelle - toki lakustakin pidin. 

Meidän tunnin mittainen kierroksemme päättyi tähän Toivomuspuun juurella, jonka alla valkoinen kettu taisi kytätä myyrää. Oli aika kiittää opastamme hyvästä esittelystä. Kävelin vielä itsekseni fiilistelemässä muutamia paikkoja uudelleen ja ottamassa pari valokuvaa ennen siirtymistä pihamaalle, joka sekin on melkoinen elämys. Talon edessä kasvaa auringonkukkia ja kotimaiset viljat heiluivat syyskuun tuulessa. Tällä pihalla on niitä suomalaisia Fazerin käyttämiä raaka-aineita vastapainona trooppisen kasvihuoneen kasveille sisätiloissa.

Jos minulle lapsena oli jännän makoisaa käydä Fazerilassa oli perjantaina visiitti erilainen, aikuisen kokema elämys. Tämä paikka on tehty henkilöstön, luonnon ja vierailijoiden ehdoilla vastuullisesti. Rakennus ja sen sisustus on kokonaisvaltainen ja todella mieleenjäävä. Ehdottomasti haluan mennä tänne vielä uudelleen ja uskon, että Fazer tulee kasvattamaan huikeasti kävijämääriä tässä uudessa vierailijakeskuksessa, joka vain on ihan mieletön paikka. Tämä houkuttelee sekä lapsia että aikuisia ja niitä lapsenmielisiä totta kai myös :) 

Kiitos Fazer mukavasta iltapäivästä!

Fazerin vierailijakeskuksen tarkemmat aukiolot ja ohjeet löydät tästä.

Fazerin vierailukeskuksen yhdessä on myös myymälätila, jossa itse en ehtinyt vierailla sekä kokoustiloja, joita voi tarvittaessa vuokrata tai järjestää siellä vaikka asiakastilaisuus. Fazer vierailukeskus järjestää myös suklaa- ja pullakouluja ja siellä voi pitää vaikka lastensynttärit!