Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko ja Kostianvirran taistelun muistomerkki

 

Marraskuun harmaudesta loikataan hetkeksi kesäisen aurinkoiseen heinäkuuhun ja retkeeni Pälkäneen rauniokirkolle. Olin lukenut Pälkäneen rauniokirkosta eli Pyhän Mikaelin kirkosta jo vuosia sitten netistä ja historian sekä arkkitehtuurin fanina kiinnostukseni heräsi. Kovia kokenut kirkko oli "must to visit" -listallani jo vuosia ja kesälomalla vihdoin kävin tutustumassa siihen. Minulla on hämärä mielikuva, että olisimme perheen kanssa käyneet katsomassa kirkkoa jo kun olin lapsi mutta täysin varma en ole asiasta enkä pysty asiaan enää edesmenneiltä vanhemmiltani vahvistamaan. Minä seikkailin Pälkäneen seudulla viime kesänä ahkerasti eli tutuiksi tulivat sekä Vehoniemen Automuseo että Strutsitila Syrjynen ihan samoilla suunnilla. Ehdin käydä tutustumassa myös Kostianvirran taistelun muistomerkkiin, josta enemmän postauksen lopussa. 

Pyhän Mikaelin kirkon löytää helposti Pälkäneen kirkonkylästä. Kun ajaa valtatietä 12 näkee kirkon rauniot jonkin matkan päässä peltoalueella kapean hiekkatien varrella. Paikka on merkitty myös "muu nähtävyys" liikennemerkillä, jossa on Hannunvaakuna ⌘.  Keskiaikaiset kirkot nimettiin Suomessa aina jonkun pyhimyksen mukaan. Pälkäneen rauniokirkko onkin viralliselta nimeltään Pyhän Mikaelin kirkko. Pyhä Mikael oli aikoinaan enkeli, jota sekä juutalaiset että kristityt pitävät ylimpänä arkkienkelinä. Suomen kaupunki Mikkeli on aikoinaan saanut nimensä Pyhästä Mikaelistä ja hänelle on Suomessa omistettu useampiakin kirkkoja ympäri Suomea. 

Mikkelipäivää juhlitaan arkkienkeli Mikaelin kunniaksi. Mikkelinpäivän nimi juontuu Mikaelin vanhasta suomalaisesta nimestä Mikkeli. Päivän juhlinta on alkanut jo 400-luvulla ja keskiajalla mikkelinpäivä oli tärkeä sadonkorjuupäivä suuressa osassa läntistä Eurooppaan. Mikkelinpäivää on vietetty 29.syyskuuta, joka on lähellä syyspäiväntasausta joten syksyn ajateltiin alkavan silloin. Suomessa mikkelinpäivä on muutettu liukuvaksi jo vuonna 1774 eli jos 29.9. on arkipäivä siirtyy mikkelinpäivä  seuraavaan sunnuntaihin. 

Kuva: Finna / Kansallismuseo, 1500-luvun alkupuolella valmistettu arkkienkeli Mikaelia esittävä puuveistos Someron kirkosta. 

Pälkäneen keskiaikainen rauniokirkko on valmistunut todennäköisesti vuosien 1495-1505 välillä. Suomi oli tuolloin osa Ruotsin valtakuntaan eli rakennus kuului lännen kirkkoon eli se oli katolinen. Rauniokirkon omilta nettisivuilta löytyi jännä maininta, että kirkon oviaukon yhdestä tiilestä on löytynyt merkki, joka saattaa olla dominikaanimunkkien tunnus eli koiran tassunjälki, joka symbolisoi uskollisuutta ja valppautta. Minä en valitettavasti päässyt vierailemaan kirkon sisällä koska vain pari päivää ennen käyntiäni kirkon ympärille oli pystytetty rakennustelineet alkavien kunnostustöiden takia. 

Kuva: Finna / Vapriikin kuva-arkisto, valokuvaaja Kaisa Ansami 2013 

Pyhä Olavin puuveistos Pälkäneen vanhasta kirkosta on nykyään Kansallimuseossa. Kuva: Suomen Kansallismuseo  

Diakoni Pyhää Lauria tai Pyhää Tapania kuvaava puuveistos on nykyään myös Kansallismuseon kokoelmissa. 

Pyhän Mikaelin kirkko muuttui kuitenkin jo vajaan 50 vuoden jälkeen rakentamisestaan luterilaiseksi. Suomeen saapui reformaatio eli uskonpuhdistus, joka toi luterilaiset opit maahan ja teki luterilaisuudesta valtakirkon uskonnon Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan toimesta. Keskeinen henkilö oli myös Mikael Agricola, josta tuli uskonpuhdistuksen toteuttaja ja suomen kirjakielen isä. Reformaation jälkeen Pälkäneen kirkosta poistettiin Pyhän Laurin sekä Pyhän Olavin pyhimyskuvat ja kirkkoon rakennettiin myös samalla saarnastuoli, penkit ja parvekkeet. Kirkon vieressä on ollut myös aikoinaan puusta rakennettu 20 metriä korkea kellotapuli. 

Kirkko kärsi myös todella pahasti vuonna 1713 Kostianvirran taistelun aikana, jolloin se ryöstettiin lähes kokonaan. Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset veivät kirkosta kynttiläkruunut sekä kynttilänjalat. Myös kaikki raudasta, messingistä, kuparista ja tinasta valmistetut esineet ryöstettiin. Kellotapulin kolme kirkonkelloakin hävisivät. 

Kirkon vastoinkäymiset eivät loppuneet vaan 1740-luvulla hiekkamaalle perustetun kirkon perustukset alkoivat pettää ja toisen päädyn alttaritaulu vajosi. Minulle tuli elävästi mieleen, että myös Pyhän Birgitan kirkko Vihdissä koki vähän saman kohtalon kun kirkkorakennus oli tehty liian pehmeälle maalle. Lopulta vuonna 1839 Pyhän Mikaelin kirkko hylättiin kun Pälkäneen uusi kirkko valmistui. Carl Ludwig Engelin piirustuspöydällä syntyi uusi tiilinen ristikirkko, johon käytettiin myös materiaalia vanhasta kirkosta.  

Kuva: Finna / Museovirasto, kuvaaja Helena Ranta 2017

Pyhän Mikaelin kirkon katto sortui joulukuussa 1890 raivonneessa myrskyssä. Siitä lähtien on kirkko ollut ilman kattoa ja raunioita on yritetty monissa eri vaiheissa kunnostaa. Museovirasto on tehnyt vuodesta 1974 lähtien korjauksia sekä kaivauksia alueella. Vuonna 1999 kirkonraunio todettiin yleisölle vaaralliseksi joten muurien sisäpuolelle ei voinut mennä enää turvallisesti. Vuonna 2002 perustettiin Pälkäneen Vanhankirkon Suojeluyhdistys, joka on vuosien mittaan suojellut ja kerännyt varoja rauniokirkon korjaamiseen. Kirkossa on kesäisin järjestetty konsertteja ja jumalanpalveluksia sekä se on ollut suosittu vihkikirkko sekä muidenkin juhlien kokoontumispaikka. 

Kuva: Hämeen Sanomat 

Syy miksi minä en päässyt enää Pälkäneen rauniokirkkoon sisälle johtui siitä, että juuri pari päivää aiemmin siellä oli aloitettu pystyttää rakennustelineitä remonttia varten. Yleisradio uutisoi 10.syyskuuta, että Pälkäneen rauniokirkon lasikaton rakentamiselle on myönnetty rahaa EU:n maaseuturahastosta. Pirkanmaan ely-keskuksen päätöksellä lasikatteen rakentamiseen saadaan 278 344 euron tuki. Upea juttu! Lasikatteen ansiosta harmaakivikirkon rauniosta tulee myös ympärivuotinen tapahtumakohde. 

Löysin Hämeen Sanomien 10.10.2025 julkaiseman yllä olevan kuvan, jossa työt ovat ehdistyneet näin pitkälle. Koska artikkeli oli maksumuurin takana en päässyt lukemaan siitä muuta kuin

  "Pälkäneen rauniokirkko on viimein saamassa lasikaton muuriensa suojaksi. Elokuussa alkaneet rakennustyöt ovat edenneet niin, että tulevan katteen runkorakenteet on asennettu ja lasitusten pohjatyöt on aloitettu. Lasikattoisen kirkon avajaisia saatetaan juhlia keväällä tai kesällä."  

Eli ensi kesänä täytyy ehdottomasti tehdä uusi reissu katsomaan miltä Pälkäneen rauniokirkko näyttää silloin uuden lasikaton kera. 

Seuraavaksi siirryimme Mimmin kanssa katsastamaan Kostianvirran taistelun muistomerkkiä valtatie 12 toiselle puolelle. Pälkäneellä käytiin vuonna 1713 Kostianvirran taistelu, joka oli osa Ruotsin ja Venäjän välistä suurta Pohjan sotaa. Taistelua pidetään yhtenä sodan ratkaisutaisteluista. 

Kuvat: Wikipedia, vasemmalla Armfelt ja oikealla Apraksin

Suomen armeijaa komensi kenraalimajuri Carl Armfelt ja venäläisiä amiraali Fjodor Apraksin. Kostianvirran taistelupaikalla oli noin 3400 suomalaista ja arviolta 15000 - 17000 venäläistä joten suomalaiset olivat täysin altavastaajia taistelussa. Ruotsin hävittyä suuren Pohjan sodan Suomessa alkoi isovihan aika, joka kesti aina vuoteen 1721 saakka. 

Nenäpäällä, Kostianvirran rannalla on sortokaudella vuonna 1906 pystytetty muistomerkki taistelun muistoksi. Muistomerkin on suunnitellut J.A. Packalén. Paikalle on myös tehty hirsivarustuksen rekonstruktio. Tämän lisäksi maastossa on yhä näkyvissä puolustuskaivantoja taistelun ajalta. 

Tähän loppuun on vielä mainittava turkulainen kirjanpainaja Daniel Medelplan (1657-1737), joka myös liittyy Pälkäneen historiaan. Varakkaasta turkulaisesta perheestä tullut Medelplan oli taitava puupiirtäjä, kirjasimien valaja ja kirjansitoja. Hänen elämänsä kuitenkin suistui raiteiltaan kun hän sekaantui vaimonsa veljentyttäreen, sai vankeustuomion joutuen istumaan Viipurin linnaan ja ajautui Pohjan sodan tiimellyksissä lopulta Pälkäneelle. 

Kuva Yle, Daniel Medelplan -museossa esillä oleva Allan Frilanderin tekemä rekonstruktio painolaatasta, jollaisilla Medelplan tiettävästi painoi Pälkäneen puuaapiset. 

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta Daniel Medelplan kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen "Yxi paras lasten tawara" painolaatat. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827. 

Kuva Yle

Teos oli 28-sivuinen ja sen koko nimi oli "Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joc on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta. Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719". 

Medelplanin muistoa vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen muistomerkkinsä rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Medelplanin aapinen oli tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva kuten myös Pälkäneen entisessä vaakunassa oli ennen kuntaliitosta. 

Kuva Yle

Onko Pälkäne sinulle tuttu paikka? Tai oletko käynyt Pälkäneen Pyhän Mikaelin rauniokirkossa? Lähellä rauniokirkkoa muuten löytyy huoltoaseman pihalta aapiskukko muistuttamassa paikkakunnan historiasta ja tästä vuosisatoja sitten tehdystä aapisesta. Jos et vielä ole käynyt Pälkäneellä niin kannattaa vaikka ensi kesänä tehdä sinne retki, jossa rauniokirkon lisäksi voi käydä katsomasssa upeita vanhoja autoja ja vaikka strutseja sekä muitakin eläimiä Syrjysen kotieläintilalla. Matkailu avartaa!