Eilen keskiviikkona hyppäsin Suomenlinnan lautan kyytiin varmasti ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Rakastan Viaporin merilinnoitusta, joka on päässyt myös Unescon maailmanperintokohteeksi jo vuonna 1991. Ei ihme sillä Suomenlinnan sotilasarkkitehtuuri on hyvin säilynyttä. Kuuden linnoitetun saaren historialliset kerrostumat kertovat Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan ja Suomen tasavallan ajasta.
Nykyään Suomenlinna on elävä kaupunginosa, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä. Saarelta löytyy myös ala-asteen koulu, joka on toiminut siellä jo 60 vuotta. Suomenlinnan päiväkoti puolestaan vietti nyt kuluneena kesänä 2025 peräti 100-vuotisjuhliaan. Merilinnoituksessa mielenkiintoista nähtävää todella riittää: linnoitusmuureja, tykkejä, tunneleita, kauniita puistoalueita, museoita, kahviloita ja ravintoloitakin. Ympäri vuoden saari tarjoaa myös erilaisia tapahtumia sekä opastettuja kierroksia.
Suomenlinnan kirkkopuistossa avautui jo 10.lokakuuta taiteilija ja kuvittaja Alexander Reichsteinin valoteos "Sijoiltaan / Displaced". Kuten kerroin jo Håkansbölen Hehku -tapahtumassa tehdyssä postauksessa olen todella suuri Reichstein fani, joten odotin innolla iltaa jolloin sää olisi suosiollinen lähteä Kauppatorin rannasta Suomenlinnan lautalla vartin merimatkalle. Onnistuin jopa hankkimaan matkalipun lauttaan automaatista. En nimittäin edes muista milloin olisin käyttänyt julkista liikennettä viimeksi.
Kun odotimme puomien avautumista lauttaan tutustuin todella mukavaa rouvaan, joka oli asunut yli 50 vuotta Suomenlinnassa! Hän kertoi huikeita tarinoita kotisaarellaan tapahtuneista sattumuksia mm. turistien kanssa. Kun rouva oli murtanut jalkansa kotipihallaan hän oli päässyt ambulanssi kyydillä merenalaista tunnelia pitkin mantereelle sairaalaan. Menomatka melkein tuntui liian lyhyeltä kun oli niin mukava kuunnella hänen värikkäitä muistojaan Suomenlinnasta. Varmasti todella idyllisen erilainen tapa olla helsinkiläinen, joka asuu saaressa "lähes ydinkeskustassa".
Moni muukin oli liikkeellä koska mielestäni sekä meno- että myös tulomatkalla Suomenlinnan lautta oli lähes täynnä. Vielä näytti olevan myös turisteja Helsingissä koska kuului sekä englannin että saksankielistä puheensorinaa. Onneksi olin onnistuneesti ostanut matkalipun koska tulomatkalla lautassa oli NELJÄ lipuntarkastajaa.
Alexander Reichsteinin valoteos oli tuonut Suomenlinna kirkkopuistoon kymmeniä hohtavia evakkohahmoja, jotka kulkevat kohti tuntematonta. Jos vertaan hänen aiempia valohahmojaan Suomenlinnan hahmoihin niin näissä uudemmissa töissä on pelkistetymmin yksityiskohtia. Evakkohahmoissa on vain ääriviivat. Suomenlinnan teokseen kuuluu myös Petri Laakson luoma äänimaisema, joka kuuluu kun liikut hahmojen keskellä. Teos on esillä myös Viapori kekri 2025 -tapahtumassa lauantaina 1.marraskuuta 2025. Suomenlinnan hoitokunta on tilannut teoksen Reichsteinilta.
Lainasin Suomenlinnan kotisivuilta miten Alexander Reichtsein on itse kuvaillut Suomenlinnan teostaan "Sijoiltaan / Displaced".
”Tilataideteos käsittelee ukrainalaisten pakolaisvirtaa, jonka aiheutti Venäjän hyökkäyssota. Teos muistuttaa, kuinka sotia ovat paenneet myös niiden maiden kansalaisia, jotka ottavat nyt Ukrainan evakkoja vastaan. Ukrainan pakolaisten lisäksi joukossa on mukana suomalaisia evakkoja vuodelta 1939, neuvostoliittolaisia vuodelta 1941, saksalaisia vuodelta 1945 sekä muiden maiden pakolaisia toisen maailmansodan ajalta.
Yli 50 ihmiskokoista pimeässä fluorisoivaa evakkohahmoa on tehty aitojen valokuvien perusteella. Petri Laakso on luonut äänitaustan, jossa sekoittuu muun muassa ihmisten askeleet, kaukaiset pommituksen äänet ja pakolaisten kertomat erikieliset tarinat.”
Teos sai ajattelemaan sitä miten onnellisessa asemassa me suomalaiset olemme turvallisessa, omassa kotimaassamme. Suomen Pakolaisavun sivuilla kerrotaan, että konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan aiemmin, yli 123 miljoonaa! Pakolaisten määrä on valtava ja heistä vain todella pieni osa hakee turvaa Suomen kaltaisista valtioista. Maailman pakolaisista on 69 % on lähtöisin vain viidestä maasta: Syyriasta, Afganistanista, Ukrainasta, Venezuelasta ja Sudanista.
Muistan vieläkin lapsuudesta isoäitini lukemattomia kertomuksia Karjalan evakoista. Ihmisistä, jotka evakuoitiin vuonna Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta Karjalassa, Kuusamossa, Sallassa ja Petsamossa. Evakuointeja tapahtui sekä talvisodan (1939-1940) että jatkosodan (1941-1944) edellä ja niiden jälkeen. Isoäiti aina mietti mitä mahtoi ajatella ihminen, "joka sai palata hetkeksi kotiseudulleen, jonka hän kuitenkin joutui lopulta jättämään kokonaan?". Vuonna 1944 luovutetuilta Suomen alueilta evakuoitiin noin 420 000 ihmistä, joista suurin osa oli juuri karjalaisia. Ihmiset asettuivat Etelä- ja Keski-Suomeen.
Ukrainan sotaakin on käyty jo yli kolme vuotta ja muistan vieläkin elävästi lukemattomat, pelottavat ja pysäyttävät uutiset 24. helmikuuta 2022. Eikä loppua tunnu näkyvän neuvotteluista huolimatta. Pro Ukraina sivuston mukaan "Ukrainaista on paennut 6,3 miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on pakolaisina ympäri Eurooppaa. Suomeen ukrainalaisia on tullut 55 000. UNICEFin mukaan yli puolet Ukrainan 7,5 miljoonasta lapsesta on joutunut jättämään kotinsa."
Kävellessäni Suomenlinnan kirkkopuistikossa "Sijoiltaan" teoksen hahmojen ohi minä mietin miltä tuntuisi jos vaikka huomenna tulisi ilmoitus, että joutuisin lähtemään kodistani/maastani? Kurkkua kuristi ja kädet hikoilivat koska jo pelkkä ajatus tuntui ihan mahdottomalta. Mitä minä osaisin ottaa mukaani johonkin uuteen maahan? Kantaa voisin vain rajallisen määrän tavaraa eli rakkaista tavaroista olisi pakko luopua. Ottaisinko mukaan tärkeitä papereita ja vanhoja paperisia valokuvia? Lämpimiä vaatteita ja hyvät kengät sekä totta kai Mimmin. Mieleni ei pystynyt jäsentelemään rationaalisti mitä ihan oikeasti pakkaisin laukkuihin jos lähdön hetki koittaisi.
Alexander Reichsteinin äärimmäisen vaikuttava valoteos "Sijoiltaan / Displaced" löytyy Suomenlinnan kirkkopuistosta eli vain muutamien satojen metrien päästä lauttarannasta. Vapaa pääsy ja teos on nähtävissä 2. marraskuuta 2025 asti. Teos on koettavissa pimeään ilta-aikaan eli 19-22. Suosittelen ehdottomasti matkaamaan Suomenlinnaan ja kokemaan koskettavan teoksen.
♥ ♥ ♥
Muita minun blogipostauksiani Suomenlinnasta 2014 kummityttöni kanssa löydät tästä.
Tasapuolisesti tunneleita, tykkejä ja mustikkatassuja Suomenlinnassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti