syyskuuta 13, 2020

Syyskuinen aurinkoinen sunnuntai


Tänään aamulenkillä Minnien kanssa minun päässäni soi Aretha Franklinin kappale Hello sunshine. Sateisten päivien jälkeen sitä jo kaipasikin, että verhojen raosta kurkistaa aamuaurinko makuuhuoneeseen. Ensin se kutitteli ujosti silmäluomia saaden ne lopulta aukeamaan ja sitten sitä jo vedettiinkin takkia niskaan ja koiranremmiä käteen. Upea sininen taivas vielä kruunasi auringonpaisteen ja lisäsi tunnetta intiaanikesästä. Yritin kuunnella olisivatko peräti linnutkin laulaneet mutta ainoat ääneet taisivat kuulua lähimetsän variksille. Vaikka aamulla oli vielä vähän viileää niin päivän mittaan lämpötila kipusi parhaimmillaan +17,5C asteen. Ei olleenkaan paha syyskuun sää joten tätä sunnuntai päivää ei todellakaan vietettäisi sisätiloissa vaan nautittaisiin auringosta ulkosalla.


Hello (hello) sunshine
So glad to see you sunshine
Hello (hello) sunshine
It's been dark for a very long time



Päätimme huristella idylliseen Fagervikiin vielä kahville niin kauan kuin Fagervik Café on avoinna. Katkarapuleipiä ei tällä kertaa ollut tarjolla mutta kyllä kinkkupiirakka salaatilla vei pikkunälän pois kertaheitolla. Fagervik Cafén korvapuustit ovat NIIN suussasulavia ettei niitä oikein koskaan voi vastustaa. Korvapuustit ovat myös todella suuria eli tälläkään kertaa en jaksanut syödä kuin puolet. Onneksi kahvila tarjoaa paperipussin, jolla kuljettaa loppu puusti iltapalaksi. Tosin se usein tulee naposteltua jo kotimatkan aikana. Fagervik Café on auki vielä muutamana sunnuntaina säävarauksella eli kannattaa seurata Facebookista aukioloja.


I can't explain what I've been through (no, no)

Trying to live my life without you

People say I act so strange (oh, yeah)
But you got the power to make me change


Pieni kävelylenkki ruukkimiljöössä teki ihan hyvää kahvittelun jälkeen. Ruusut kukkivat punamultaisten talojen seinämillä vielä komeasti. Nämä entiset ruukin työläisasunnot ovat kuin suoraan jostain satukirjasta. Pitsiverhoja ikkunoissa ja tuuheita pelargonioita ruukuissa. Puutarhakeinu heilui leppeästi talon nurkalla tuulessa ja punaposkisia omenoitakin näytti kypsyvän vaikka syksyistä piirakkaa varten. Näihin taloihin olisi mielenkiintoista päästä joskus kurkistamaan sisälle. Tai vaikka viettämään yksi kesä Fagervikissä kesäasukkaana.


Kotiuduttuamme huomasin, että minun pitää käydä työpaikalla palauttamassa vanha kannettava, joten pakkasin tietokoneen ja Minnien autoon. Kun velvollisuudet oli hoidettu päätimme lähteä vielä kiertämään merenrantaa ja samoilemaan Särkiniemenpuistoon kun Lauttasaaressa jo oltiin valmiiksi. Tämä Lauttasaaren ranta on vilahdellut usein minun valokuvissa ja siellä on kivat ulkoilumaastot ja se kaivattu meri. Tänään vielä upea auringonpaiste siihen lisäksi - ihan täydellistä!



Hello (hello) sunshine

So glad to see you sunshine

Hello (hello) sunshine
It's been dark for a very long time



Merellä on tärkeä merkitys minulle rapuihmisenä. Olen lukemattomia kertoja kirjoittanut täällä blogissa siitä kuinka menen usein merenrantaan kun haluan vaikkapa rauhoittua kiireisen työpäivän keskellä. Meri on omalla tavallaan myös jännä mysteeri koska mehän näemme aina siitä vain pinnan. Meri voi olla tyyni ja leppeä tai pelottava ja vihainen. Kun lapsena katselin suosikkiohjelmaani Meren salaisuudet opin myös ymmärtämään miten monipuolista elämää merenpinnan alapuolella on. Vieläkään en ole opetellut sukeltamaan joten minua odottaa vielä se hetki kun pääsen joskus ehkä itse kurkistamaan vaikka meidän oman Itämeremme syvyyksien salaisuuksia. Ajatus sukeltamisesta kiehtoo mutta samalla se vähän myös pelottaa.

Tuuli yltyi välillä rannalla aika kovaksikin nostaen aaltoja mutta surffaajia se tuntui vai innostavan enemmän. Minulla ei ollut kameraa tänään ollenkaan mukana reissullani joten kuvat hurjapäistä jäävät nyt epätarkkoina pois postauksesta. Minnie nimittäin äkkäsin sekä rusakon että pari oravaa joten kovin vakaa ei valokuvaajan käsi tämän päivän lenkillä ollut.



Without you sunshine (without you sunshine)

The world is such a lonely place (lonely)

And without you sunshine (without you sunshine)
My heart was filled with an empty space




Tänään askelia tuli ihan kiitettävästi kun samoiltiin auringossa ja nautittiin intiaanikesästä. Mitä tuleva viikko tuo tullessaan jää nähtäväksi. Sataako vai paistaako? Miten sinun sunnuntai päiväsi sujui? Nautitko auringosta ja ulkoilusta? Hyvää uutta viikkoa kaikille  ♥ ♥ ♥

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Oli niin mukava viettää kaunista sunnuntaita postauksesi välityksellä. Kauniita maisemia, ihana miljöö ja upea meri. Minulle rapuihmisenä on vesi myös tärkeä. Sisämaan asukkina ei meri ole tuttu, mutta järvien, jokien ja lampien äärellä viihdyn. Oulujärvi on niin iso järvi, että sitä kutsutaan Kainuun mereksi. Kauniita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja :) Sunnuntai ja myös nyt maanantai sekä lopuillaan oleva tiistai ovat sään puolesta olleet aivan huippupäiviä. Asteita tänäänkin mittarissa +18C. Hauska kuulla, että joku toinenkin on rapuihminen. Olen asunut koko ikäni lähellä merta en tosin koskaan merenrannalla. Pidän toki myös järvistä mutta silti meressä on mukana jotain "suurempaa ja mystisempää". Oulujärvestä olen kuullut monelta ystävältä ja vain ajanut sen ohi lapsena Suomen reissuilla perheen kanssa. Joskus sinne on päästävä kesällä katselemaan Kainuun merta. Kivaa uutta viikkoa ja alkavaa syksyä :)

      Poista
  2. Aivan ihanat kuvat ja mikä aurinkoinen sunnuntai. <3 Mummikin oli rapu ja merikapteenin tytär, miten sukunimikin oli Saario. <3 Ilman merta ei voi elää ja hengittää.

    Sydämellistä uutta viikkoa Marjo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Niin upea on ollut sää vielä koko alkuviikon, että heti töiden jälkeen ollut ihan pakko olla vain ulkona. Sinun mummissa on ollut monia "merielementtejä". Hassuahan on myös se, että minun sukunimeni on merellinen :D Meri <3

      Kivaa ja toivottavasti vielä aurinkoista viikkoa Tiia <3

      Poista
  3. Ihania kuvia! Fagervik on todella kaunis paikka ja kahvilan valikoima herkullinen :)

    Minä vietin sunnuntain mökillä, kävin metsässä. Suppilovahverot olivat liian pieniä poimittavaksi ja puolukatkin olivat vielä raakoja, mutta kiva lenkki oli kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rva Kepponen <3 Fagervik lumoaa ja sen tunnelma on kyllä kuvista huolimatta myös koettava paikan päällä. Hassua ajatella kun kulkee kylänraittia kuinka monta vuosisataa siellä on kävelty ennen minua.

      Sinun mökkisunnuntai kuullostaa hyvältä kombolta. Minä näin myös suppiksia tänään mutta olivat todella pieniä. Jätin kasvamaan ja toivon ettei joku vie. Puolukoita en nähnyt yhtään mutta mustikoita sitäkin enemmän.

      Poista
  4. Ihanat kuvat ja mikä ilme Minniellä on tuossa kuvassa! Ihanassa ympäristössä olette saaneet kävellä. Täällä meilläkin ovat kesäkahvilat yksi toisensa jälkeen sulkeneet ovensa, mutta tulevana viikonloppuna sentään aika moni vielä aukeaa kun on Sadonkorjuumarkkinat.
    Ihanaa viikkoa sinulle Marjo<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina <3 Luulen, että Minnie ilme johtuu osittain merta tulevasta tuulesta ja pärskivistä aalloista. Tai sitten sitä kyllästytti olla valokuvassa. Toisaalta kun on pennusta saakka tottunut niin onhan se melkoinen linssilude.

      Varmasti kesäkahviloiden aika sulkeutua koska ihmisiä liikkuu sitä vähemmän mitä sateisimmiksi ilmat muuttuvat. Teidän Sadonkorjuumarkkinat haluan kyllä kokea joku vuosi. Tämä syksy jää väliin mutta olisiko jo vuoden päästä. Sitten mekin ehtisimme treffata.
      Kivaa viikkoa Kristiina <3 ja varoa tulevaa myrskyä.

      Poista
  5. Ihania kuvia ja upeita maisemia. Meren rannalla tuntee aina kaipuuta vesille, vaikka muuten vesi elementtinä on hyvinkin rentouttava.
    Itse palasin reissusta eilen ja ulkoilu jäi pieneen pyörälenkkiin iltasella.
    Kaunista viikkoa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ihanuus <3 Tuo kaipuu on muuten juuri se sana, jonka meri ja horisontti minussakin herättää. Myös se ääni kun aalto iskeytyy rantaa on suloinen. Joskus kun haluan rentoutua ja en voi lähteä vaikkapa ulos suljen silmät ja visualisoin meren mielessäni. Olen onnistunut näkemään sen myös ja sitten avaan silmät ja palaan todellisuuteen.
      Kivaa viikkoa Outi <3

      Poista
  6. Meri on mieleen jokaisena vuodenaikana. Lauttasaaren rannat ovat tietysti hyvinkin tuttuja, rantoja kierrellessä löyty erilaista merimaisemaa ja rantareittiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauttasaari on todella merellinen paikka. Aina talvella kun lähden töihin meillä Espoossa ei tunnu yhtään niin kylmältä kuin meren ympäröimässä Larussa. Rantoja on kiva kiertää ja onnistuu aina myös näkemään luonnonihmeitä kuten citykaneja, rusakkoja ja oravia. Citykettua odotellen :D

      Poista