Kirja saatu arvostelukappaleena / SKS kirjat
"Porvoo on kaupunki, jolle olen menettänyt sydämeni jo lapsena ♥ Vierailen Porvoossa usein ja eri vuodenaikoina aistimassa tämän vanhan kaupungin katuja, arkkitehtuuria, nupukivikatuja, kapeita kujia, jokirannan punaisia aittoja, opastekylttejä, pikkuisia pihapiirejä, jokea ja ilmapiiriä. Matka Porvoon vanhaankaupunkiin on kuin piipahdus historiassa ja menneisyydessä. Kaupungilla on oma ainutlaatuinen paikkansa minun sydämessäni." Näin kirjoitin blogiin 2018 kun olin taas kerran käynyt viettämässä siellä kesäpäivää rakkaan ystävän kanssa.
Vuoden 2021 lopussa ilmestynyt Inka Töyrylän uutuuskirja "Porvoon talot kertovat" on viime kuukausien aikana vienyt minut usein kävelylle 675-vuotiaan kaupungin tunnelmallisille kaduille ja kujille. Olin suunnitellut vierailua Porvoon Valot 2022 -tapahtumaan helmikuun puolivälissä mutta kiireiltäni en sinne valitettavasti ehtinyt. Onneksi olen tämän upean teoksen kautta saanut "pienen palan Porvoota" kotiini. Porvoon katuja kulkiessa historia tulee todella lähelle. Jos seinät osaisivat puhua niin ne kertoisivat meille lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita.
Kevättalvinen näkymä Porvoojoen yli itse kaupunkiin Näsinkiveltä nähtynä yhdeltä retkeltäni 2017.
"Joen varrelle rakentanut Porvoo kätkee kansallismaisemaansa lukemattomia tarinoita. Kaupungin vanhimmat yhä käytössä olevat asuintalot on rakennettu 1700-luvulla. Monet Porvoon vanhoista taloista eivät kuitenkaan juuri kiinnitä ohikulkijan huomiota. Kukapa arvaisin, että eräänkin vihreän puutalona ruokasalissa on syntynyt Venäjän kruununperijä? Entä missä sijaitsi yksi Suomen ensimmäisistä konditorioista? Jäljellä on myös talo, jossa kansallisrunoilija J. L. Runeberg kirjoitti runonsa Maamme -lauluun. Yllättäen se on kuitenkin aivan eri talo kuin se, mikä Runebergin kotina tunnetaan."
Porvoon talot kertovat -kirjan esittelytekstistä lainattua.
Toimittaja Inka Töyrylä (s.1975) on asunut Porvoossa 5-vuotiaasta lähtien, kuva Itäväylä
Porvoon talot kertovat -kirja perustuu toimittaja Inka Töyrylän Talot kertovat -juttusarjaan, jota on julkaistu Uusimaa -lehdessä vuodesta 2019 alkaen. Muitakin Porvoosta, historiasta ja vanhoista taloista kiinnostuneita tuntuu löytyvän koska ensimmäinen painos myytiin loppuun runsaassa viikossa! Enkä yhtään ihmettele sillä tämä kirja vie kyllä mukanaan historian havinaan. Kirjaa voi lukea yhden talotarinan kerrallaan ja jättää taas sitten kirjan tarinoineen odottamaan seuraavaa lukunautinto kertaa. Itselleni kävi usein niin, että jonkun talon tarina johtikin minut joko maantieteellisesti tai jostain muusta syystä lukemaan toisen lähellä olevan talon luvun.
Koko kirjaan on Inka Töyrylän kirjoittamista Talot kertovat -tarinoista valikoitunut 34 Uusimaa -lehdessä julkaistua. "Ajatuksena on ollut se, että kirjassa esiteltävät kohteet ovat kävelymatkan päässä toisistaan." kertoi Töyrylä Itäväylän haastattelussa. Kirjan alkusanoilla Töyrylä kertoo, että lehdessä tarinoita on ilmestynyt lähes 50 ja sarja jatkuu edelleen. Töyrylä on koonnut kirjaan kertomuksia myös eri aikakausilta eli 1700 -luvulta nykypäivään. Olen itse lukenut kirjan kannesta kanteen ja valinnut tähän blogipostaukseen mukaan muutamia mielenkiintoisia taloja. Minun taloni taitavat kyllä kaikki olla sieltä vanhemmasta päästä. Ota mukava asento ja lähde mukaan aikamatkalle Porvooseen.
Tyttökoulu, Kirkkokatu 4
Tämä osoite Porvoossa on hyvin tuttu sillä olen 2000-luvun alkupuolella vieraillut usein osoitteessa Kirkkokatu 12. Talo on aikoinaan ollut omavarainen tila eli pihapiirissä on ollut hevonen, lehmiä ja sikoja. Vuonna 1803 talossa on toiminut tarttuvien tautien sairaala kun Porvoossa riehui isorokko ja siellä on myös asutettu eläköityneitä sotilaita. Tuli tuhosi talon 1837 ja kymmenen muuta rakennusta mutta se rakennettiin uudelleen. Tyttökouluksi se muuttui 1942 kun Gina Hoffren perusti kotinsa yhteyteen yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun.
Kaupungintalo, Raatihuoneenkatu 9
Porvoon kaupungintalo valmistui syksyllä 1893. Kun talo aikoinaan valmistui se näytti hyvin yksinäiseltä torin laidalla. Torikauppaa oli aiemmin käyty vanhassa kaupungissa mutta se pakkosiirrettiin nykyiselle kauppatorille 1857. Talo edustaa uusrenessanssia ja sen sisätilojen runsas maalauskoristelu herätti aikoinaan ihastusta. Talossa on tilat kaupunginvaltuustolle mutta siellä sijaitsi myös paljon muita toimintoja kuten huutokauppakamari, rahatoimikunta, tullikamari, poliisikamari ja kaupunginvankilakin.
Valitettavasti taloa rakennettaessa tehtiin virheitä kuten aikoinaan vanhaa Raatihuonetta rakennettaessa. Talon arkkitehti Carl Rupert Rosenberg ehti kuolla vuotta aiemmin kun rakennus valmistui ja paaluperustus jätettiin tekemättä mikä oli suuri virhe. Vuonna 1965 järjestettiin taas uusi arkkitehtikilpailu ja mietittiin Raatihuoneenkatu 9 kaupungintalon purkamista sekä uuden rakentamista. Hankkeesta luovuttiin onneksi mutta vasta 1990-luvulla ymmärrettiin, että väärin tehty perustus oli painanut talon ihan vinoon. Sadassa vuodessa vajonnut talo oikaistiin 1995 ja hanke oli ainutlaatuinen. Mitään vastaavaa ei Suomessa oltu koskaan aiemmin tehty! Onneksi tämä kaunis rakennus säästyi.
Vanha sokeritehdas, Mannerheiminkatu 9
Alunperin tässä nykyään vaaleanpunaisessa talossa on toiminut Vanha sokeritehdas. Porvoolainen liikemies ja laivanvarustaja Henrik Linderth rakennutti 1822 talon perustakseen kotikaupunkiinsa sokeritehtaan. Kaupungissa oli jo yksi sokeritehdas, joka myöhemmin sitten meni nurin ahkeralla hintakilpailulla. Tehdas menestyi hyvin mutta tulipalot aiheuttivat ongelmia. Vuonna 1832 koko tehdas koneineen paljon ja suuri osa myös sokerivarastoista.
Toiminta käynnistettiin uudelleen mutta Linderthin kuoltua 1835 perikunta pyöritti tehdasta kunnes 1841 se myytiin ja siihen tuli apteekki, joka ehti toimia talossa lähes sata vuotta. Nykyään talo on Aktia-säätiön omistuksessa ja siellä on kokoustiloja.
Sokerileipureiden talo, Holmin talo, Välikatu 11
Tämän talon luulen, että todella moni Porvoossa käyneistä tietää talon tai ainakin tämän näkymän Välikadulle. Raatihuoneentorilta nousee todella kapea mukulakivinen Välikatu, josta lähes aina Porvoossa käydessään pakko napata valokuva. Yllä oleva kuvani on otettu helmikuulta 2015, jolloin olimme Minnien kanssa seikkailemassa talvisessa Porvoossa ja sen melko liukkailla kaduilla.
Porvoo on ollut jo 1820-luvulla hienoa seutua ja helsinkiläisten suosima retkikohde. Kun haluttiin herkultella suunnattiin totta kai Porvooseen. Vuonna 1820 Suomeen bundeniläiskondiittori Johan Kästli asettui Porvooseen ja vuokrasi Holmin kauppiassuvun talon alakerrasta tilat, jonne hän perusti kaupungin ensimmäisen oikean konditorian. Parin vuoden kuluttua Florio Catani tuli Göteborgista perheineen Porvooseen ottaen konditorian haltuunsa.
Oli täysin uutta, että leipomon yhteydessä oli myös tarjoilua eli pasteijoiden lisäksi sai myös lämpimiä juomia sekä myös punssia ja likööriä. Nykyään talossa on Holmin kauppiaskotimuseo mutta 1820-1918 välisen ajan siinä toimi useita konditorioita.
Salanderskan koulu, Koulukuja 6
Hyvin läheltä Porvoon Tuomiokirkkoa löytyy Koulukuja, joka useiden sukupolvien ajan on ollut lasten koulutie. Päättellen korkeuseroista ja kivisestä tiestä ei varmasti ihan helppokulkuinen. Lukkarinleski Anna Ulrika Salander perusti 1800-luvun alkupuolella tuon kujan varrella olevaan hirsitaloon koulun. Hänen neljä tytärtään jatkoivat koulun pitämistä äitinsä kuoleman jälkeen. Noihin aikoihin ei ollut itsestään selvää, että tavallisen perheen lapset edes pääsevät kouluun.
Pienten lasten koulun koulu maksu oli vain 70 hopeakopeekkaa kuussa ja parhaimmillaan koulussa oli 70 oppilasta. Laiska ei saanut olla eikä käyttäytyä huonosti tai sai selkäsaunan tai joutui nurkkaan. Koulun oppilaista monet pääsivät elämässään kuitenkin pitkälle. Vasta 1866 otettiin käyttöön kansakouluasetus, joka mahdollisti koulutuksen kaikille lapsille.
Runoilijankoti, Flensborgintörmä (Välikatu 17)
Porvoon kaupungin yksi hienoimmista ja arvokkaimmista asuintaloista tunnetaan nykyään nimellä Runoilijankoti. Entisaikoina tätä taloa on kutsuttu yksikertaisesti "kauniiksi taloksi". Talo on yli 225 vuotta vanha ja sen omistaa Svenska litteraturskällskapet, joka antaa talon aina kirjailijan käyttöön hänen eliniäkseen. Tällä hetkellä siellä asuu talon 8.kirjailija Ulla-Lena Lindberg. Talon on aikoinaan rakennuttanut kaupunginarkkitehti Gotthard Flensborg itselleen.
Flensborgin kuoleman jälkeen talossa asuivat krouvinpitäjä, sukkapuikkotehtailija, hopeaseppä, kalastaja ja kauppias. Talo alkoi myös rapistua pikku hiljaa ja lopulta siirtyi Finlands svenska författareföreningille sillä ehdolla, että siitä tehdään kunnia-asunto suomenruotsalaselle kirjailijalle.
Simolinin makasiini, Mannerheiminkatu 2
Jokainen Porvoossa käynyt tietää varmasti nelikerroksisen tiilimakasiinin Porvoonjoen varrella Mannerheiminkadun sillan vieressä. Tuossa rakennuksessa ja sen ympäristössä tuoksuu kahvi ja itsekin olen siellä useita kahvikupposia nauttinut. Talosta löytyy nykyään Porvoon Paahtimo -ravintola. Kauppias Leonard Simolin perusti kaupan jo 1854 vanhan Porvoojoen ylittävän sillan kupeeseen. Hänen onnistui saada oivallinen myyntipaikka koska sen ohi kulkivat kaikki Helsingistä itäiseen Suomeen ja Pietariin.
Kauppa kukoisti ja sekatavarakaupasta kasvoikin serkkupoika Oskarin ohjaksissa tavaratalo. Simolin toi eksoottisiakin tuotteita myyntiin. Kun tavaratalon holvikellari kävi ahtaaksi Simolin rakennutti tavaratalolleen komean tiilimakasiinin 1902. Nelikerroksisessa talossa oli Porvoon ensimmäinen hissi mikä oli ihmetys aikoinaan.
Maamme-laulun talo, Rihkamakatu 8
Porvoossa sijaitsee Aleksanterinkadulla runoilija, lehtori Johan Ludvig Runebergin kotimuseo, joka on Suomen vanhimpia. Rihkamakatu 8 osoitteesta löytyy kuitenkin talo, jossa Runeberg kirjoitti Maamme-laulun. Runeberg oli muuttanut perheineen toukokuussa 1837 Porvooseen saatuaan kymnaasin opettajan viran. Asuntojen ja talojen kanssa Runebergillä tuntui olevan aluksi todella ongelmia ja kosteus sekä veto olivat perheen riesana. Runoilijan rahat riittivät ostamaan talon Rihkamakadulta 1938 mutta sekin osoittautui taas huonokuntoiseksi. Talossa oli kosteaa, perhe sairasteli ja talohankinta kadutti.
Perhe muutti välillä toiseenkin taloon yrittäen myydä Rihkamakatua mutta se ei mennyt kaupaksi. Taloa remontoitiin, perhe muutti sinne takaisin ja lapsia syntyi taas lisää. Kun Runeberg oli kirjoittanut Maamme-laulun ja Vänrikki Stoolin tarinat oli perheellä varaa muuttaa 1852 empiretaloon, jossa kotimuseo on nyt.
Ulla Möllersvärdin talo, Välikatu 9
Maaliskuussa 1809 oli Porvoossa alkamassa viikon mittaiset valtiopäivät, joihin oli tulossa myös Venäjän keisari Aleksanteri I. Porvooseen matkasi myös kartanon herra Carl Adolf Möllersvärd Mäntsälästä yhdessä 18-vuotiaan tyttärensä Ulrika "Ulla" Möllersvärdin kanssa. Valtiopäivien kunniaksi järjestettiin myös hulppeat tanssiaiset, joissa keisari pyysi nuoren Ulla-neidin parikseen venäläiseen katrilliin, jolloin häkeltynyt Ulla pudotti viuhkansa. Noihin aikoihin viuhkan pudottaminen oli merkki pyynnöstä kahdenkeskiseen tapaamiseen.
Kerrottiin, että tanssiaisista olisi seurannut romanssi ja perimätieto puhuu jopa puolijulkisesta suudelmasta. Myöhemmin Ulla sai keisarilta timanttikoristeisen rintasoljen ja lahjoja saivat myös Ullan perhe. Muutama vuosi myöhemmin Ulla nimitettiin myös hovineidokseen mutta Pietarin hovissa hän ei koskaan ollut. Keisarin käydessä myöhemmin Suomessa hän ehkä tapasi myös Ullan tai sitten ei. Huhuttiin jopa yhteisestä kuolleesta lapsesta. Tässähän on syntynyt melkein "nykyajan Seiska tyyppinen huhupuhe" -juttu.
Porvoon talot kertovat -kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen teos ja vaikka hyvä lahjaidea. Porvoo on täynnä historiaa ja tarinoita, joista tähän kirjaan sitä on koottu 34 talon osalta. Ehkä kirjaan tulee vielä joskus jatko-osa ja ainakin Itäväylässä toimittaja Inka Töyrylän tarinat jatkuvat. Porvoossa löytyy myös mm. Akseli Gallen-Kallelan koti, Lakritsitehdas, Venäjän kruununperijän synnyintalo, Brunbergin vanha makeistehdas ja Tuomiokapituli. Lisäksi Kuninkaan, tsaarin ja rock-legendan "Linna", joka on monille tullut tutuksi Remu Aaltosen entisenä kotina.
Porvoossa kannattaa aina käydä joten alan tässä nyt itsekin suunnitella sinne kevätreissua.
Kiitos SKS Kirjat mielenkiintoisesta kirjasta.
