huhtikuuta 17, 2021

Concreate Urban Art Festival valtaa Keran Hallit tänä keväänä






Otto Maja

Concreate Urban Art Festival avautuu tänään 17. huhtikuuta klo 13 Keran Halleilla. Joukko nyky- ja katutaiteilijoita on huhtikuun alusta työstänyt festivaalitöitään valtavassa entisessä logistiikkakeskuksessa Espoossa. Tapahtumaan valittiin avoimen haun kautta mukaan peräti 40 taiteilijaa, joiden taitavista käsistä on syntynyt muraaleita, installaatioita ja graffiteja. Jos rakennuksen sisäpiha sai viime kesänä upeita seinämaalauksia nyt on täytetty kolme erilaista sisätilaa taiteella. Minulla oli torstaisen muraalikierrokseni jälkeen mahdollisuus kurkistaa yhden sisätilan töitä. Paljon jäi vielä näkemättä mutta ajattelin nyt esitellä täällä blogissa vähän esimakua siitä mitä Concreate tarjoaa kävijöilleen.






Poppamaija




Teemu Tenkanen




Matleena Kehus




Iikka Asimont

Mikä ihme tämä monelle ehkä outo Concreate oikein on? "Concreate on vuosittain eri paikoissa järjestettävä tapahtuma, jonka tavoitteena on tuoda taidetta uudenlaisiin urbaaneihin ympäristöihin. Ensimmäinen Concreate Urban Art Festival järjestettiin Itä-Pasilassa vuonna 2020." Pasila oli todella oivallinen aloituspaikka sillä sen 70-luvulla syntynyt urbaani betoninen ympäristö tarjoaa paljon maalattavaa harmaata betonipintaa taiteilijoille. Jos olet liikkunut Itä-Pasilassa melko varmasti olet törmännyt erilaisiin seinämaalauksiin. Paikka onkin jo vuosia ollut tunnettu katutaiteesta. Kesällä 2020 sinne tehtiin heinä-elokuun vaihteessa 30 taiteilijan tai taiteilijaryhmän toimesta vielä lisää mielenkiintoista taidetta. Itse ole muutamia töitä nähnyt auton ikkunasta mutta kesällä täytyy tehdä ihan suunniteltu kävelykierros Itä-Pasilaan. 



Saara Salmi







Uniqeco




Otto Maja






Kera Halleille tehty taide on siellä vain väliaikaisesti. Espoon kaupungin suunnitelmissa on aloittaa rakennusten purkutyöt jo ensi syksynä. Osa rakennuksista tullaan kuitenkin säästämään. Itse toivoisin hartaasti, että entinen Keran tehdasrakennus olisi säästettävien listalla. Tehtaan piippuhan on jo vuosia sitten purettu. Kuluvan vuosikymmen aikana Keran entisestä teollisuusalueesta ollaan tekemässä vähähiilistä asumisen ja työssäkäynnin ympäristöä. Alueella jo nyt toteutettuja kestävän kehityksen ja kiertotalouden ratkaisuja voidaan jatkossa toteuttaa muuallakin Espoossa. Viime kesänä kaupunkilaiset saivat kokeilla kaupunkiviljelyä joko laatikoissa tai seinärakenteissa. Yrttien lisäksi täällä kasvattiin mansikoita ja viinirypäleköynnöksiä sekä kokeiltiin myös osterivinnokaiden viljelyä. Mielenkiintoista!






Viv Magia



Eric Leraillez




Tämän upean susiteoksen taiteilijaa en löytänyt mutta lisään sen tänne kun selviää. 

Concreate Urban Art Festival on nyt avajaisviikonloppuna avoinna 13-20. Tämän jälkeen taidetta pääsee katselemaan 29.5. asti keskiviikosta lauantaihin klo 13-20. Vappuna 30.4. ja 1.5. tila ei ole avoinna. Sisäänpääsy on täysin ilmaista. Tilat on osittain esteettömät. Jotta tiloissa voidaan liikkua koronaturvallisesti edellytetään vierailijoita maskin käyttöä koko vierailun ajan. Tiloihin otetaan tietty määrä vierailijoita kerrallaan sisälle. Katso saapumisohjeet tästä ja kannattaa ottaa Concreate Urban Art Festival seurantaan myös Facebookissa, jossa viimeisimmät kuulumiset. 




Itse aion ehdottomasti käydä Keran Halleissa uudemmankin kerran koska pikavisiitillä jäi paljon katsomatta. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki Saara Salmen punainen kaatuneiden puiden juurakkoja kuvaava työ. Minulla oli myös mahdollisuus vaihtaa muutama sana Saaran kanssa, joka on valmistunut valokuvaajaksi Aalto-yliopistosta. Kiinnostus juurakkoihin kumpuaa Saaran lapsuudesta, jossa hän suunnistaessaan törmäsi myrskyn kaatamiin puihin ja alkoi tutkimaan maanalaisen oksiston outoutta ja arvoituksellisuutta. Saara tutki maisterinäyttelynsä teoksissa juuri juurakoita ja niiden hirviömäistä naiseutta. Erittäin vaikuttava!

Mukavaa lauantaina ja taidenautintoja Keran Halleissa! 


huhtikuuta 15, 2021

Keran Hallit ja värikästä muraalitaidetta

 

Tänään töiden jälkeen suuntasin Keran Hallien valtavalle sisäpihalle värikkään muraalitaiteen pariin. Jos virtuaalitaidenäyttelyitä ei lasketa olen edellisen kerran katsellut taidetta Joutsan Haihatuksen kesänäyttelyssä ja Nissbackan veistospuistossa viime elokuussa. Melko pitkä aika minunlaiselle taidefanille olla ilman "live taide-elämystä". Viime kesänä minulla oli jo vakaa aikomus käydä kurkistamassa miltä entinen logistiikkakeskus näyttää uudessa käyttötarkoituksessaan Keran Halleina. 

Olen asunut lapsuudessani melko lähellä tätä valtavaa rakennuskompleksia. Kahden ystäväni äidit myös olivat töissä tässä "jättiläistalossa". Jos en väärin muista kävin ainakin kerran toisen ystäväni kanssa paikan pihalla. Saattaa olla, että saimme piipahtaa ihan sisällä saakka hakemassa jotain tavaroita hänen äidiltään. Lapsena paikka tuntui minusta valtavalta ja voin vakuuttaa, että kun tänään kävelin kohden sisäpihan muraaleja se oli valtava edelleen. Askelmittari kiitti ja minä pyyhin hikeä otsalta koska olin pukeutunut aivan liian lämpimiin vaatteisiin.




Keran teollisuusalueella on itse asiassa melko pitkä historia. Alueen nimi juontaa juurensa Kera Oy:n keramiikkatehtaaseen. Paikalla aloitti ensimmäisenä Viherlaakson Kattotiili Oy vuonna 1917 tiilien valmistamisen. Seuraavina vuosina yrityksen nimi vaihtui monta kertaa: Viherlaakson Saviteollisuus Oy 1919, Grankullan Saviteollisuus Oy 1924 ja lopulta vuodesta 1936 Kera Oy. Läheiseltä Nuijalan pelloilta nostettiin punasavea tuotantoa varten. Tehdas valmisti paljon ihan tavallisia käyttöesineitä kuten kukkaruukkuja, kulhoja, kannuja ja maljakoita mutta Keralla oli myös omaa taidekeramiikka. Kun tehdas kasvoi ja työntekijöiden määrä lisääntyi sai Kera myös ihan oman seisakkeen eli juna pysähtyi tehtaan luona. Keran tuotanto loppui vuonna 1958. Tarkemmin Keran historiasta voit lukea tästä Helsingin Sanomien jutusta vuodelta 2016. 



Taneli Stenberg





Timo Tyynismaa





Tru Crew

Keran Halleissa toimiva Kera-kollektiivi on näiden upeiden muraalien takana. Pakko lainata  suoraan kollektiivin nettisivuilta hyvä tiivistelmä siitä mistä tässä on oikeastaan kyse. Kumppanina Kera-kollektiivilla on Espoon kaupungin Innostava Elinvoimainen Espoo -kehitysohjelma sekä tapahtuma- ja kulttuuripalvelut rahoittamalla ja tukemalla hanketta. 

"Yhdessä tekemistä. Taidetta. Kaupunkikulttuuria. Kokeiluja. Musiikkia. Tapahtumia. Festivaaleja. Kaupunkiviljelyä. Ennakkoluulottomuutta. Hauskanpitoa.

Sitä kaikkea on Kera-kollektiivi. Ja paljon muuta, sillä toimintamme muotoutuu koko ajan uusien ideoiden ja kumppanuuksien mukaan. 

Kera-kollektiivin idea lähti halusta luoda jotain ennennäkemätöntä: suuri kaupunkikulttuurin keidas, jossa voi kokeilla ja kokea. Joka on yhdessä tehty. Jossa luovuudelle ei ole rajoja. Ja jonne tullaan niin läheltä kuin kaukaa." 




Minttu Pyykkönen





Plan B





Aleix Gordo Hostau





Topi Ruotsalainen 

Muraalit ovat syntyneet keväällä ja kesällä 2020, jolloin Kera-kollektiivi käynnisteli toimintaansa. Muraaleita on mahdollista käydä katsomassa joka päivä klo 05.30 - 23.30 kun Keran Hallien portit ovat avoinna. Jos tule autolla paikalle voit jättää sen parkkialueella neljäksi tunniksi parkkikiekolla. Entisen työntekijöiden "pyöröportin" vierestä sisälle ja lähdet kulkemaan vasemmalle päästäksesi sisäpihalle. Taidetta näkyy myös kiinnitettynä aitoihin joten kannattaa katsella ympärilleen koko ajan. Varaa mukaan hyvät kengät sillä täällä kävellään. Jotain rakennuksen koosta kertoo se, että molemmissa halleissa on yhteensä 92 000 neliömetriä tilaa. Kuutioita näissä tiloissa on vielä enemmän siellä hallien korkeus on noin 8 metriä. Täällä on siis todella paljon seinäpintaa mihin maalata. Alueella on myös jännä "avaruuspallo" muistona edellisestä asukkaasta. 





Venla Huhtinen & Karla Aaltonen





Osek & Pallo




Juliana Hyrri

Kun saavuin sisäpihalle aurinko lämmitti aivan ihanasti kasvoja. Toisaalta pihalla oli vielä muutama hassu lumikasa muistuttamassa menneestä talvesta. Varmasti nyt viikonlopun aikana kevätaurinko sulattaa nuokin lumet lopullisesti pois. Pihan kaupunkiviljelmät olivat vielä viime kesän jäljiltä mutta varmasti täällä jossain vaiheessa alkaa myös viheriöimään kasvatuslaatikoissa vehreästi. Olin sen verran myöhään liikkeellä, että amerikkalais-suomalainen 8-Bit Brewing panimokin oli jo sulkeutunut. Valtavan rakennuksessa on kaksi muutakin pienpanimoa. Entisten hallien sisällä kasvatetaan myös  salaattia ja marjoja, pelataan padelia, harjoitellaan golflyöntejä simulaattorin avustuksella, juodaan kahvit konttikahvilasta ja harrastetaan kaiken näköistä muutakin. Lisää tämän hetkisistä toimijoista löytyy tästä. 

Olen linkittänyt valokuvien alle teoksen tekijän nimen ja siitä pääset kurkistamaan minkälainen tausta taiteilijalla onko ja mitä hän on halunnut muraalilla kertoa. Minulla oli monia suosikkeja joten en osaa nimetä vain yhtä. Anetta Lukjanova, Minttu Pyykkönen, Taneli Stenberg ja Venla Huhtinen & Karla Aaltonen puhuttelivat kaikki. Plan B laittoi myös ajatukset liikkeelle. Kävellessäni autolle olin hikinen mutta onnellinen siitä, että sain nauttia taiteesta livenä vaihteeksi. 

Kannattaa pysyä kuulolla sillä lauantaina 17.4. klo 13.00 Keran Halleissa aukeaa Concreate Urban Art Festival rakennuksen valtavissa sisätiloissa ja siitä kerron enemmän valokuvien kera myöhemmin. Ihan huikeaa taidetta myös nähtävillä lisää sisällä joten pysy kuulolla!







  

huhtikuuta 09, 2021

Ihana Hannan huusholli ja pikapyrähdys Paimiossa

 






Varmasti moni meistä Facebookin käyttäjistä on mukana erilaisissa Face-ryhmissä. Itse olen viime aikoina ollut kaikkein aktiivisin sivustolla Jackrusellinterrierit, joissa jäseniä on tällä hetkellä 12751. Tuolla sivulla me russeliharrastajat jaamme valokuvien lisäksi erilaisia vinkkejä, teemme kysymyksiä kun joku askarruttaa lemmikin hyvinvoinnissa, onnittelemme uusista pennuista tai suremme yhdessä poisnukkuneita karvakavereita. Todellinen hyvänmielen ryhmä, josta saa paljon vertaistukea russeleihin hurahtaneilta. 

Toinen Facebook ryhmä, jossa vierailen päivittäin on Sisustetaan vanhoja taloja. Minähän edelleenkin haaveilen jossain vaiheessa asuvani vanhassa talossa. Loviisan Wanhat Talot ovat vieneet sydämeni jo vuosia sitten. Nyt viimeisen reilun vuoden aikana en koronan takia ole päässyt kurkistamaan yhteenkään tuttuun loviisalaiseen taloon sisälle kun talotapahtumat ovat siirtyneet tulevaisuuteen. Onneksi tästä taloryhmästä on saanut silmänruokaa ja pystynyt fiilistelemään edes vähän lievittääkseen tuota "vanhan talon kaipuuta". Rakastan katsella kauniita kuvia erilaisista vanhoista taloista, jotka edustavat hyvinkin laajaa arkkitehtuurin kirjoa ja myös monenlaisia sisustustyylejä. Tässäkin ryhmässä on jäseniä peräti 13673.



Kuva Hannan Huusholli / Sisustetaan vanhoja taloja Facebook-ryhmä 

Ennen pääsiäistä seikkailin tuolla vanhojen talojen Facebook-sivulla ehkä siksi, että ystäväni Minna oli jakanut siellä jotain heidän ihanasta talostaan tai jännästä Suomen pienimmästä kauppamuseosta. Tai ehkä loviisalainen hurmaavan kekseliäs Nina oli esitellyt omaa Suomen 3.kauneinta kotiaan eli suloista Lilla Ljuvaa, jossa olen käynyt LWT-tapahtuman yhteydessä jo vuosia. Joka tapauksessa jotenkin olin sivulle päätynyt ja selailin nyt sieltä kuvia ahmien niitä silmilläni. Ihania tapetteja, vanhoja kunnostettuja huonekaluja, sisustusideoita pääsiäiseen, kekseliäitä ratkaisuja ja ylipäätänsä kaikkea kaunista vilisi kuvavirrassa. Sitten yksi kuva pysäytti minut kukkaruukkujen takia.

Ihan superihania ruukkuja, mietin mielessäni kirjoittaessani kommenttia kuvaan "Ihanat ruukut 😍 Mistä olet löytänyt nämä kaunokaiset?" Eipä mennyt kuin muutama minuuttia kun Hanna vastasi minulle "Omasta puodistani😊" Seuraavaksi siirryimme viestittelemään yksityisviestien puolelle ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisen lomapäivän kunniaksi lähdin viime tiistaina autoilemaan kohden Paimiota. Paimiohan on minulle tuttu paikka muutaman vuoden takaa kun kävin siellä aivan huikealla Alvar Aalto / Paimion parantola kierroksella. Nyt on kuulunut muuten ilouutisia eli Paimion parantolasta kaavaillaan matkailukohdetta kuten YLE uutisoi nyt helmikuussa. 

Mietin pitkään onko minun tarpeellista/asiallista lähteä Uudenmaan ulkopuolelle toiseen maakuntaa Varsinais-Suomeen katsomaan kukkaruukkuja. Koska koronaan liittyvät liikkumisrajoitukset eivät olleet tulleet voimaan en katsonut, että olisin rikkonut niitä vastaan. Olin selvittänyt Hannalta jo etukäteen, että hänen puodissaan käytetään aina maskia ja pintoja pyyhitään jatkuvasti. Olin myös päättänyt, että vietän aikaa puodissa maksimissaan vartin. 

Olen edellisen kerran käynyt sisustusliikkeessä viime kesänä kun kesälomalla vierailin Ranskalaisessa kyläkaupassa Vääksyssä. Siitä ei syntynyt postausta silloin blogiin mutta parin vuoden takaisesta reissusta voit kurkistaa miltä silloin näytti. Muuten minun kauppareissuni viimeisen vuoden aikana ovat suuntautuneet ruokakauppoihin ennen sulkemisaikoja iltasella. Totta kai Hanna olisi voinut myös lähettää ruukut minulle pelkän kuvankin perusteella. Tosin rahdit olisivat varmasti maksaneet yhtä paljon kuin itse ruukut. Päätin siis lähteä hakemaan ruukkuja itse Paimiosta.  



Hannan Huusholli sijaitsee Paimion keskustassa osoitteessa Vistantie 15. Valkoinen 1928 rakennettu kaksikerroksinen puutalo muistuttaa vähän Helsingin Puu-Käpylän vanhoja puutaloja. Ainoa erotuksena se, että ensimmäinen kerros Paimiossa on nyt liiketilana. Muutos liiketilaksi on voitu vaikka tehdä  siihen jälkikäteen mutta joka tapauksessa hurmaava pikkukaupungin talo ja juuri oikea paikka puodille, jonka nimi on hauskasti Hannan Huusholli. 





Hanna kertoi, että hän otti elämässään ihan uuden suunnan reilu kymmenen vuotta sitten aloittaen opiskelut sisustusalan artesaaniksi Loimaan aikuisopistossa. Kolmen lapsen äiti kaipasi uusia haasteita ja valmistuttuaan 2011 artesaaniksi perustettiin myös Hannan Huusholli. Hanna suunnittelee ja ompelee sisustustekstiileitä kuten esim. verhoja ym. asiakkailleen liiketilan takahuoneessa, jonne sain myös kurkistaa. Hannan Huusholli tarjoaa kokonaispalveluna myös kiskojen, tankojen ja verhojen asentamispalvelunkin jos asiakas näin haluaa. Kätevää ottaa kaikki yhdestä paikasta! 




Alkuvuosina Hannan Huushollissa oli lähinnä myynnissä Hannan omaa tuotantoa eli tyynynpäällisiä ja muitakin kodintekstiileitä mutta nykyään ne on korvattu ostettavilla tuotteilla. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen, kertoi Hanna. Hannan Huusholliin tuotteet valitaan intuitiolla. Jos Hanna itse pitää tuotteesta hän myös ottaa sen myyntiin puotiinsa. "Totta kai pitää olla ajan hermolla ja kuulostella mikä on tämän hetken juttu" jatkoi Hanna pohdiskelua. Minä pidän tällaisista tavasta valita tuotteet omaan liikkeeseen myyntiin. Olen aina miettinyt, että jos minulla olisi joku liike valitsisin tuotteet myös pitkälle intuitiolla, johon muutenkin luotan elämänvalinnoissani melkoisesti. "Jos joku asia tuntuu oikealta pitää se myös toteuttaa uskoen siihen" on ollut oma mottoni jo vuosia. 





Hannan Huusholli lähettää kyllä asiakkaille myös postitse tuotteita mutta varsinaista nettikauppaa heillä ei ole. Viime vuosina liiketoimintaan on tullut mukaan myös huonekaluverhoilu, joka sekin työllistää melkoisesti. Keskellä puotia oli muuten hurmaava 50-luvun nojatuoli uudelleen verhoiltuna. Melkoinen namu! Itse puoti oli myös todella sympaattinen ja siellä melkein kuuli kuinka vanhat puulattiat narisivat kävellessä. Alakerrassa on nykyään seitsemän liikekiinteistöä ja yläkerrassa asutaan. Juuri oikeanlainen miljöö käsityöläisen työpaikaksi. 





No, entäs ne minun bongaamat ruukut sitten. Ruukut ovat ruotsalaisen Miljögårdenin tuotantoa. Miljögårdenin sisustus- ja puutarhatuotteissa korostuu ranskalainen maalaisromanttisuus eli niissä on sekä ajan patinaa että myös viehättävyyttä. Nämä Adam-ruukut ovat sementtiä ja niissä on rouheasta materiaalista huolimatta myös melkoista herkkyyttä mukana. Jos katsoo tuon "kiharapilven" alla suutaan suipistavan pojan huulia ne näyttävät todella aidoilta. Pojan silmät ovat piilossa hiuskiehkuroiden alla vai ovatko sittenkin lehtiä mutta ihan kun hän puhaltaisi tai viheltäisi suun muodosta päätelleen. Ostin sekä isomman Adam ruukun että korkeamman, hieman ylävartalolla varustetun Adamin. Esittelen ne sitten kun parveke on laitettu kesäkuntoon. 





Hanna ehti siinä pakatessaan minun ruukkuja kertoa, että yrittäjänä hän ajattelee joka aamu "Annan hyvän tulla ja otan sen vastaan kiitollisena." Kauniisti ajateltu ja tässäkin löydän paljon yhtymäkohtia myös omaan ajattelutapaani. "Ympärillämme on koronasta huolimatta paljon hyvää ihan joka ikinen päivä kunhan vain huomaamme ne pienet monesti itsestään selvät jutut " on taas minun oma tapani ajatella ja elää. On myös huomattavasti helpompi elää kun ei yritä vaikuttaa kaikkeen vaan hyväksyy tai "antaa vain olla" tiettyjen asioiden. Kannattaa myös tarttua hetkiin ja vaikka matkustaa ruukkujen perässä Paimioon kunhan tekee sen turvallisesti. Liikkeeseen tuli toinen asiakas joten oli minun aikani lähteä.

Sain myöhemmin Hannalta vielä sähköpostia, että hän itse asuu 1914 rakennetussa vanhassa talossa Paimiossa. Ei siis ihme, että Hanna on Sisustetaan vanhoja taloja -ryhmässä mukana. Hannan sanoja lainatakseni "Se on sellainen jatkuva remonttikohde." Kuulostaa mielenkiintoiselta ja näyttää varmaan ihanalta. Hanna ehti muuten jo liikkeessä kertoa, että hän on myös ollut joskus nuoruudessaan töissä vuoden päivät Paimion parantolassa ja asunut parantolan yhteydessä olevassa Kyykartanossa. Mielenkiintoista sekin. Tänne täytyy matkata uudelleen vaikka kesällä ja tarkistaa samalla Paimion vanha kirkko.

Kiitos Hanna kivasta juttutuokiosta ja aivan ihanista Adam-ruukuista ♥


huhtikuuta 05, 2021

Pääsiäisen kuulumisia


Toisen pääsiäispäivän ilta joten pääsiäinen alkaa vähitellen olla ohi kevään 2021 osalta. Toinen hyvin erilainen pääsiäisen aika, josta puuttui niitä tuttuja ja turvallisia traditioita. Ehkä jo ensi vuonna pääsen nauttimaan Matteus passiosta Johanneksenkirkossa ja ihastelemaan Talvipuutarhan värikästä  kukkamerta. Via Crucis Kaisaniemen puistosta johdattelee minut Säätytalon kautta kohden Senaatintorin loppuhuipennusta. Eniten toki odotan sitä, että voimme isommalla läheisten joukolla kerääntyä yhteisen pääsiäispöydän ääreen nauttimaan pääsiäisen herkuista pitkään ja hartaasti. Kuten tänään kirjoittelin Instagramin puolelle sekä jouluna että pääsiäisenä on minusta lupa herkutella kunhan palaa taas sitten ruotuun takaisin. Viimeiset Mignon munatkin ovat kadonneet jo meidän taloudesta. En tiedä kuka ne mahtoi syödä :D 




Aloitin kiirastorstaina myös vihdoinkin talvilomani, jonka siis yhdistin tähän pääsiäisen vapaapäiviin. Joululomasta onkin jo aikaa joten ihan kiva tehdä viikko jotain muuta etätöitä kotikonttorilla. Ruokaostosten hankkimisen tein jo hyvissä ajoin niin vältin turhat ruuhkat kaupoissa ja silti sain ihan kaiken mitä tarvitsinkin. Olin hankkinut parvekkeelle jo alkuviikosta Tete-a-Tete narsisseja, sinisiä helmililjoja ja isompia perunanarsisseja. Pajunkissoja en löytänyt joten ne jäivät nyt uupumaan parvekkeelta tänä vuonna. Sisälle en allergiani vuoksi niitä ole vuosiin enää tuonut. 



Olin niin iloinen kun monen vuoden tauon jälkeen löysin keltaisen hyasintin kotiin. Näin niitä somessa jo vuosi sitten keväällä mutta silloin niitä ei ollut niissä rajallisissa kaupoissa, joissa itse asioin nyt pandemia tilanteessa. Tänä vuonna Lidlin valikoimissa oli kolme keltaista hyasinttia purkissa, jotka kotona sitten jaoin erillisiin laseihin. Keltaisen hyasintin tuoksu on muuten ihan erilainen kuin jouluisten hyasinttien siis valkoisen, vaaleanpunaisen tai lilan. Nuuhkin niitä vielä tänään mutta sitten siirrän kukat parvekkeelle ruukkuun jatkamaan eloaan. Ostin myös kotiin vaaleanpunaisia tulppaaneja. 






Pääsiäiskoristeet meillä otettiin esille vasta keskiviikko iltana. Minusta tuntuu, että ilman kanaperhettä ei pääsiäinen enää tule meille. Fiskarsin antiikkimarkkinoilta vuosia sitten löydetyt vihreät kukko, kana ja viisi tipua kuuluvat olennaisesti pääsiäiseen. Tuon linnunpesän olen ikuisuus sitten ostanut Tiimarista. Olen monta kertaa miettinyt miten sääli on, että Tiimari meni konkurssiin ja lopetti. Sieltä löytyi askartelutarvikkeiden lisäksi paljon kivaa ostettavaa ja oli myös kiva paikka ihan vain katsella fiilistellen.







Pääsiäisen ateriaamme kuului uunissa haudutettuna kananrintafileitä. Olin tehnyt niille hyvin marinadin, jossa saivat sitten olla yön ylin ennen uuniin laittoa. Lohta, äyriäisiä, mätiä lisukkeineen, kananmunia, salaattia ja perunoita. Jälkiruoaksi nautittiin sekä rahkapiirakkaan että mämmiä vähän maun mukaan mitä kukin halusi syödä. Mämmiä olen syönyt jo monta viikkoa vaniljakastikkeen kera - omnomonom! Mukava ja nautinnollinen pääsiäinen 






Miten sinun pääsiäisesi sujui? Kuuluuko mämmi vai pasha omiin pääsiäisherkkuihisi? Vietitkö pääsiäisen kotona vai ehkä jo kesämökillä? Mukavaa uutta viikkoa kaikille!