Heinolan Dorkin puiston ITE-taide saa hymyn huulille

Palataanpa vielä viime lauantaiseen Heinola retkeemme. Kun Heinolan Lintutarha oli tutkittu ajattelin ulkoiluttaa Minnietä hetken ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä. Ihan sattumalta lähdimme kävelemään parkkipaikalta kohden puistikkoa, jossa näytti olevan jotain värikästä. Sieltä löytyi ihan yllättäin Dorkin puisto - paikka josta en koskaan ennen ollut kuullut yhtään mitään. Mutta äärimmäisen onnekasta, että löysimme tämän ITE-taiteen kehdon, jossa hymy nousi huulille siellä kulkiessa. Taisin minä naurahtaakin pari kertaa.

Kirjoitin ihan bloggauksen alkupuolella postauksen Remember to smile, josta haluan lainata tähän postaukseen yhden tärkeän lauseen. "Itse en osaa nauraa pienesti ja sivistyneesti koska sisälläni asuu paljon hohotusta minä siis enemmän hohotan kuin nauran. Ei kai se niin vaarallista ole :)" Nauru ja hohottaminen pidentävät sitä paitsi ikää. Dorkinin puistossa saa siis myös hohottaa.

Dorkin puisto on itse asiassa Heinolan Rautatiepuisto, jonka halki kulkee kauniin vihreä vanha lehmuskuja. Puisto rajautuu rautatiekiskoihin ja katuihin mutta yllättävän vehreä tämä kapea alue silti on. VR:n junavaunut lukuisine graffiteineen antava hyvän lisän ITE-taidepuistolle. Myös puistossa sijaitsevat vanhat rautatieläisten talot ja punatiilinen vesitorni lisäävät paikan jännää vaikutelmaa. Ollaan kaupungin laitamilla ja eikä ihan tavanomaisessa puistikossa vaikka puistokäytävää kuljetaankin. Tässä puistossa saa kävellä myös nurmikolla, jonne suurin osa teoksista on levittäytynyt.

Puiston ulkopuolella roikkuu kyltti "Tule smilettämään" ja hymyillä täällä todellakin voi! Ryppyotsaisuus kannattaa jättää tämän paikan ulkopuolelle ja vapauttaa oma sisäinen villi lapsi, joka elää hetkessä ja nauraa jos siltä tuntuu. "Tässä puistossa on esillä Vesa Väänäsen teoksia - jatkuu pihakadun varrella ja pihassa - saa katsoa" Puiston teokset ovat ITE-taiteilija Vesa Väänäsen luomia ja ne ovat minusta äärimmäisen hauskoja myös nimiltään.

Tässä muutamia esimerkkejä  Vesa Väänäsen teosten nimistä. 

"Tää on tärkee kysymys musta, onko Obama meitin uljas musta." 

"Intiaanipäällikön kirje presidentille" 

"Perus suomalainen tosimies" 

"Juna tulee - oletko valmis" 

"Kasvun ihme teiniviikset" 

"King off the road NOW"

"Mä olen ihan tosi tosi vautsiwau positiivinen"

"Satakielen isoäiti Mrs Dinosaurus täytti kaksisataa miljoonaa vuotta"

Kuva Heinolan kaupunginkirjasto 

Mutta kuka on ITE-taiteilija Vesa Väänänen? Löysin kuvataiteilija, taidekriitikko, taiteen opettaja televisiotoimittaja Erkki Piirtolan kirjoittaman Voima.fi sivulla ilmestyneen jutun Vesa Väänäsestä. Juttu on kirjoitettu 2011 loppuvuodesta. Vesa Väänänen on ammatiltaan puutarhuri ja levyseppähitsaaja, joka jäin työttömäksi 90-luvun lamavuosina ja innostui vääntämään metalliromua ensin kerrostaloasunnossaan. Väänäsen töissä romusta tulee siis ITE-taidetta, jossa on "popmaista surrealismia kirkkaissa väreissä", kirjoittaa Piirtola. Väänäsellä ei ole taiteilijan koulutusta vaan "hän tekee ite" ottaen mallia Joan Mirolta ja Pablo Picassolta.

ITE-taide eli "Itse Tehty Elämä" on itseoppineiden nykykansantaiteilijoiden omaksi ja muiden iloksi luotua taidetta, jolla ei ole mitään akateemisia rajoituksia. Elis Sinistön Villa Mehu on toinen hyvä esimerkki ITE-taiteesta ja sen toteuttamisesta. ITE-taidetta tehdään todella pienellä budjetilla mutta suurella tunteella. Väänäsen käyttämiä materiaaleja näkyi yhden alueella olevan rakennuksen - ehkä hänen pajansa - ulkopuolella. Materiaali saa ihan uuden käyttömuodon Väänäsen töissä. Teoksissa näki autojen ja polkupyörien osia, taloustyökaluja, metallia, puuta, muovia yhdistettynä keskenään. Suurin osa Väänäsen teoksista oli todella värikkäitä mutta oli joukossa sellaisiakin, joissa ruostunut metalli oli jätetty käsittelemättä

Koska Vesa Väänänen asuu, työskentelee ja ylläpitää Dorkin puistoa voisi minusta ajatella myös puistoa kokonaistaideteoksena itsessään. Hän käytännössä on koko ajan ITE-taiteessa myös itse mukana 24/7. Jokainen meistä voi periaatteessa ryhtyä ITE-taiteilijaksi mutta virallisesti ihmisestä tulee ITE-taiteilija vasta sitten kun "joku on hänet keksinyt". Kun ITE-taiteilijalla ei ole koulutusta taiteen tekemiseen eivät he myöskään pidä ammattitaiteilijoita esikuvinaan tai tarvitse ohjausta ja harrastuspiirin tukea taiteen tekemiseen. Ehkä ITE-taiteilijat ovat vähän "yksinäisiä susia" kuten Elis Sinistökin Villa Mehussa. Toisaalta em. ei tarkoita sitä, että he olisivat erakkoja.

Puistossa voi siis vapaasti liikkua ja teoksiin saa myös koskea. Niiden valokuvaaminen ja kuvien jakaminen someen on sallittua ja varmasti myös toivottua. Puisto on avoinna ympäri vuoden. Ehdottomasti jos Heinolassa liikkuu kannattaa viettää 15-30 minuuttia Dorkin puistossa ja hymyillä ellei peräti vähän hohottaa.  Nauru pidentää ikää! Keep smiling :)

Kesäiloa Inkoosta - Galleria Karaija, HUONEetRUM ja Lill-Breds Bärgård & Café

Eilen lomalaista kutsui kesäinen Inkoo! Auton nokka siis kohden tuttua Rannikkotietä 51 ja menoksi. Samaa reittiä on tässä kevään ja kesän aikana matkattu Kopparnäsiin, Störsvikiin, Högbergetin luolaan ja Porkkalanniemelle. Kolmessa vartissa saavuimme tähän 6000 asukkaan kuntaan. Inkoo on jännä yhdistelmä sinisenä kimmeltävää merta, vihreitä metsämaita ja vanhaa kulttuurimaisemaa. Hurmaava kesäpaikka mutta olen myös vieraillut talvella siellä eivätkä maisemat silloinkaan hassumpia olleet.

Tällä kertaa meidän oli tarkoitus piipahtaa Galleria Karaijan ja HUONEetRUMin tiloissa. Olin jo kesäkuun puolivälissä saanut kutsun HUONEetRUMin kesäpuodin avajaisiin mutta työkiireiltäni en sinne valitettavasti ehtinyt. Harmitti mutta nyt oli aika korjata tilanne ja ottaa haltuun myös tiloihin avattu taidenäyttely. Inkoon pappilan 1800-luvun puolivälissä rakennettu entinen, jykevä kivinavetta löytyy osoitteesta Bollstantie 5 eli kun ajat Inkoon keskustaan et voi mennä paikan ohi.

Vinkkaan vielä tuonne postauksen loppuun pari ihan "must to visit" -kohdetta Inkoosta, joissa olen itse vieraillut viime kesinä. 

Galleria Karaija

Galleria Karaija löytyy rakennuksen tienpuoleiselta seinustalta. Kivinavetan vieressä on pieni parkkipaikka ja löysimme vielä mukavan varjoisan autopaikankin. Galleria Karaijalla on jo pitkä historia takanaan. Kaikki lähti liikkelle yhden naisen unelmasta vuonna 1995 kun Raija Toivonen-Kalsola perusti gallerian. Gallerian toimintaa jatkoi vuosina 1999-2010 Annikki Kilpi, jonka aikana galleria löysi lintuystävänsä ja tuli tutuksi kasvavalle joukolle taiteen ja käsityön ystäviä.

Syyskuusta 2010 gallerian toimintaa ja kehitystä on jatkanut Maarit Lassila. Kun viime kesänä vierailin Karaijassa iskin silmäni söpöön keramiikka jänikseen. Pupu ei ollut liikkeen puolella esillä vaan se seisoi melkein juuri tuossa samassa kohdassa missä Maaritin kädet ovat eilen ottamassani valokuvassa. Kysäisin varovasti voisinko ostaa pupun mutta kuulin, että se oli vasta harjoituskappale ja jäniksiä olisi kyllä jossain vaiheessa tulossa myyntiin kun "muoto olisi lopullisesti hahmottunut". 

Loppukesästä 2019 sainkin Maaritilta viestin, että pupuja olisi nyt muutamia liikkeessä eli tervetuloa vierailulle. Syksyn kiireet veivät kuitenkin mukaan ja lopulta pupu hukkui muistin sopukoihin. Kun eilen astuin Karaijanin liikkeestä sisälle bongasin yhden pupun istumassa ikkunalla. Olin ihan varma, että nyt minua onnistu. Tuo pupu olikin osa "pupunpesä teosta" eli myös tuo alaosa ja pupunpoikaset pesässä tulisivat kylkiäisenä. Maarit lupasi, että toivomiani jäniksiä olisi kyllä tulossa ja täytyy nyt hartaasti toivoa, että jo tänä syksynä minulla olisi oma jänis.

Galleria Karaijan valikoimissa on paljon kaunista käyttökeramiikka. Kuvistani saa ehkä sellaisen käsityksen, että kaikki on sinivalkoista mutta muutakin oli tarjolla. Jostain syystä tämä väriyhdistelmä on vain miellyttänyt eilen valokuvaajaa. Tarjolla kuppeja, lautasia, vateja, tarjoiluastioita, kynttilänjalkoja, maljakoita, joissa kaikissa on käsityön leima. Tarjolla myös koruja ja kortteja.

Karaijassa toimii myös taidelainaamo, jonka valikoimissa on maalauksia, grafiikkaa, piirroksia ja veistoksia. Lainattavista teoksista maksetaan kuukausivuokraa, joka määräytyy teoksen hinnan mukaan. Vuokra-aika on korkeintaan kalenterivuosi, Jo maksetut vuokrata vähennetään vuokra-ajan jälkeen jos vuokraaja haluaakin lunastaa taideteoksen itselleen.

HUONEetRUM

Kivinavetan toisesta päästä löytyy HUONEetRUM! Keväällä 2015 tutustuin Kaapelitehtaan Kierrätystehdas -tapahtumassa ensimmäistä kertaa liikettä luotsaaviin Johannaan ja Eevan. Samana keväänä kävin vierailulla heidän pikkuruisessa "asemahuone" liikkeessään Kirkkonummen vanhalla puuasemalla. Vaikka tila oli todella hurmaava jäi se liiketoiminnalle liian pieneksi ja viime kesänä HUONEetRUM avasikin ensimmäistä kertaa kesäkaupan Inkoossa. Tänä kesänä kesäkauppa on avoinna 9.elokuuta saakka Inkoossa ma-pe 10-18, la 10-16 ja su 11-16. 

Poikkeuksellinen koronakevät peruutti myös perinteiset Kevätmessut, joissa HUONEetRUMin oli tarkoitus lanseerata Viherverho-amppelilaatikon uudet värit. Inkoossa on nähtävillä näitä käteviä roikkuvia Viherverho-amppelilaatikoita ja myös nuo uudet värit metsänvihreä sekä valkoinen. Vanha Viherverson väri on mustanharmaa. Laatikon voi siis ripustaa ketjuilla roikkumaan tai ilman ketjuja laatikko toimii myös tasopinnalla. Laatikon voi ostaa valmiiksi istutetuilla kasveilla tai vain pelkän laatikon, johon itse sitten sommittelee oman asetelmansa. Erittäin näppärä tuote! 

HUONEetRUMin valikoimissa on vihersisustamisen lisäksi paljon muutakin kivaa. Käsintehdyt keramiikkaruukut ovat kaikki uniikkeja eli jokaisessa niissä on omanlainen ainutkertaisuus. Ruukut on tehty kotimaisesta kivitavarasavesta ja ne on Suomessa käsityönä dreijattu. Ruukut poltetaan ja lasitetaan vettä pitäväksi. Ritva Salmen keraamiset hedelmät ovat myös herkän kauniita upealla puuvadilla telineessä. 

HUONEetRUM tarjoaa myös kodintekstiileitä, kynttilöitä, piensisustusta, paperituotteita, kirjoja (ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle), saippuoita, koruja ja paljon sellaista pientä kivaa, jota voi vaikka näin kesäaikaan viedä tuliaisena kun piipahtaa ystävän kesämökillä tai grillijuhlissa.

Nämä lasipulloihin tehdyt viheristutukset ovat todella mielenkiintoisia ja kauniita. Saisinko minä pysymään nämä hengissä paria viikkoa pidempään? Ostin nyt Johannalta kivan kukan keittiönikkunalle. Kasvin nimi on Peperomia tetrahylla "Hope" eli suomeksi muorinkukka. Laitan myöhemmin tästä kuvaa teille jos "tämä muori" onnistuu pitämään kasvin hengissä. Mukaan tarttui puodista myös Rautaharakan siis Eevan rautalangasta vääntämä kupu tai kruunu kuten minä sitä aloin nimittämään. Hauska esine ja olin kuolannut tällaista jo jonkin aikaa!

Sauli Iso-Lähteenmäen Luontokuvia 

HUONEetRUMissa on 9.elokuuta saakka esillä myös tamperelaisen Sauli Iso-Lähteenmäen Luontokuvioita -näyttely. Näyttelyn työt ovat kehystettyjä ja niiden luovutus uusille omistajille on vasta näyttelyn loputtua. Jos Saulin työt kiinnostavat niin valikoimita löytyy myös erilaisia vedoksia. Pidin Saulin töistä ja näyttelyn maanläheisistä väreistä. 

Lill-Breds Bärgård & Café

Kyselin Johannalta missä Inkoossa kannattaisi kahvitella ja hän ehdotti Lill-Breds Bärgård & Café nimistä paikkaa. Oli lukemattomia kertoja ajanut tämän marjatilan ohi Rannikkotietä miettien, että "tuolla pitäisi kyllä joskus poiketa". No, eilen sitten poikkesimme ja ihan nappivalinta! Kahviossa oli runsaasti kotitekoista suolaista ja makeaa tarjolla. Me päädyimme ottamaan suklaakakku ja porkkanakakku palaset. Isot, makoisat kakkupalat maksoivat 3,50€/kappale. Siihen vielä kahvia kyytipojaksi ja puutarhaan istumaan ja nauttimaan. Minnie sai oman vesikupin tuoretta vettä. Toki russeliriiviötä kiinnostivat kovasti myös pöydän tarjoilut.

Jos haluat ostaa mukaasi tuoreita vihanneksi, perunoita tai marjoja niin sekin onnistuu. Kahvion ulkopuolella on teltta, jossa myydään vadelmia ja ainakin kolme erilaista mansikkaa. Itse päädyin ottamaan Polkaa ja täytyy sanoa, että näin makeita mansikoita en tänä kesänä ole vielä syönyt. 

Tarjolla myös perunoita ja herneitä. Tuoreita herneitä tekee aina mieli mutta olen niille nykyään allerginen. Tuli mieleen lapsuudesta apposet, joita isoäiti ja isotäti valmistivat. Herneenpalot - muistaakseni sokeriherneet - keitetään siis palkoineen päivineen 2 litrassa vettä, johon on lisätty 2 rl suolaa. Herneetpalot 2 litraa lisätään kiehuvaan veteen ja niitä keitetään noin vartti. Sitten herneet siivilöidään vedestä. Apposia syötiin voisulan kanssa ja ne vedettiin palkoineen "hampaiden välistä". 

Taitaa olla perinteinen hämäläinen kesäherkku, jota täytyy varmaan tänä kesänä kokeilla. 

Tarjolla oli myös porkkanoita, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, kukkakaali, retiisejä, punajuuria ja nauriita. Kyllä tuoreet kasvikset ovat kauniin värikkäitä ja näistä kuvia katsoessa tulee kyllä nälkä. Tarjolla taisi olla myös leivonnaisia ja leipääkin mutta minä en ehtinyt niihin kasviksilta keskittyä. Tänne täytyy kyllä palata uudelleen vielä hankkimaan herkkuja.

Laitan vielä tänne loppuun muutaman Inkoon menovinkin. Fagervikin hurmaava ruukkimiljöö on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Kävin itse siellä syksyllä 2017 ja nyt kesälomalla olisi tarkoitus taas piipahtaa. Myös Fagervikista löytyy kahvila. Toinen ihana paikka on Inkoon Barösund. Lyhyen lossimatkan (285m ja kyytiin mahtuu 14 autoa) päästä löytyy saaristoravintola Scola, jossa voi myös kahvitella ellei halua syödä.

Iloinen Inkoo tarjoaa paljon kesäisiä elämyksiä joten ota suunnaksi Inkoo!

Heinolan Lintutarhalla ja herkkuvohveleilla Harjupaviljongissa

Ensimmäisen kesälomapäivän kunniaksi eilen matkattiin Heinolaan! Virallisesti lomani toki alkaa vasta maanantaina mutta lauantaina oli jo ihan pakko juhlistaa seuraavaa kolmen viikon "ollaan vaan ja hengaillaan" fiilistä. Edellisestä Heinola visiitistä kesältä 2018 olikin jo vierähtänyt aikaa. Päijät-Hämeen vajaan 19000 asukkaan kaupunki Heinola on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Kun ajaa Lahdesta 30 kilometriä koilliseen kannattaa E75 tieltä kääntyä Heinolan suuntaan kurkistamaan kaupunkia.

Minkälainen kaupunki Heinola on? Asutusta Heinolassa on ollut jo keskiajalta. Pieniä kyläyhteisöjä oli Vierumäellä, Jyrängössä sekä Lusissa ja pitäjään rakennettiin kirkkokin jo 1755. Kun kuningas Kustaa III uudisti lääninjakoa 1776 mullistui Heinolan elämä kertaheitolla. Heinolaan nimittäin perustettiin uusi hallintopaikka ja siitä tuli Kymenkartanon läänin maaherran residenssi eli asuinpaikka. Maaherran virkamiehet perheineen muuttivat myös Heinolaan ja heille tarvittiin kipeästi myös erilaisia palveluita. Heinolaan houkuteltiinkin elinkeinonharjoittajia erilaisilla erityisoikeuksilla. Kun lääninjakoa myöhemmin uudistettiin taas Venäjän suurruhtinaskunnan aikana menetti Heinola residenssi asemansa.

Kuva: Heinola Travel 

Heinolan kaupunkikuvassa näkyy purkuvimmasta huolimatta vielä vanhojakin kauniita taloja. Toki monet upeat korttelit taloineen ja pihapiireineen ovat jääneet 60-70 -lukujen aikana puskutraktorien alle. Korvauksena läänin maaherran residenssin menetyksestä keisari Nikolai I myönsi Heinolalle kaupunkioikeudet 1839. Pikkukaupunki jatkoi uneliasta elämäänsä 1800-luvun lopulle saakka kunnes sinne perustettiin Heinolan kylpylälaitos 1891 ja opettajaseminaari 1899.

Kylpylälaitos toimi Heinolassa kesäisin 52 vuoden ajan. Suomalaisten vieraiden lisäksi kylpylävieraita tuli Keski-Euroopasta ja osa vieraista oli venäläisiä aristokraatteja. Heinolan "kesäkaupunki" maine on lähtöisin jo näiltä ajoilta. Vanhaa kylpylälaitosta ei valitettavasti enää ole.

Opettajaseminaari oli toiminnassa aina vuoteen 1972 ja sieltä ehti valmistua yli 3500 opettajaa toimintavuosiensa aikana. Aluksi koulusta valmistui vain naisopettajia mutta sotien jälkeen siellä koulutettiin myös miehiä. Tällä hetkellä upea arkkitehti Selim Savoniuksen suunnittelema arvokiinteistö seisoo tyhjillään. Toivottavasti se ei pääse rapistumaan...

Jo tullessaan Heinolaan huomaa, että tässä kaupungissa on paljon siltoja! Rautatie Heinolaan saatiin 1932 ja kauniista rautatiesillasta onkin muodostunut Heinolan vaakunaan saakka yltänyt symboli. Aikoinaan ennen junia sisävesihöyrylaivat kuljettivat kylpylävieraita ja tavaroita kaupunkiin. Heinolan vesistöihin kuuluu monia järviä, joista suurimmat ovat Ruotsalainen ja Konnivesi, jotka kuuluvat Kymijoen vesistöön. Ruotsalaisesta on myös yhteys Päijänteeseen. Kaupungin luonnonmaisemaa hallitsevat havu- ja sekämetsät.

Heinolan Lintutarha - apua linnuille jo vuodesta 1963

Pöllökioskista voi ostaa virvokkeita ja myös lintuaiheisia tuotteita.

Heinolan Lintutarha on ollut omalla "must to visit" -listallani jo pitkään ja eilen se vihdoin otettiin myös haltuun. Keväinen mustarastaan pesintä omalla parvekkeellani muistutti taas mielenkiintoisesta lintutarhasta Päijät-Hämeessä. Heinolan lintutarha on jo yli 50 vuoden ajan tarjonnut todella tärkeää apua loukkaantuneille linnuille. Ensimmäinen lintujen tarharakennus nousi Kirkkolammen rantaan vuonna 1963, jolloin Anthony Bosley lahjoitti vaimonsa Mirjan kanssa vastavalmistuneen talon lintuineen Heinolan kaupungille. Bosley oli toiminut Heinolan puistotyönjohtajana jo aiemmin mutta lintutalon myötä hän aloitti myös hoitamaan Heinolan Lintutaloa.

Linnuista jo koulupoikana kiinnostunut Anthony Bosley oli syntynyt Karjanlankannaksen Terijoella. Bosley hankki myöhemmin itselleen myös lemmikeikseen erilaisia trooppisia lintuja. Hoitaessaan lintuja hän omaksui myös tavan käsitellä luonnossa loukkaantuneita elämiä. Virallinen lintuhoitolasta tuli vuonna 1977 ja se sai Suomen ensimmäisen sekä ainoan virallisen lintuparantolan tittelin. Hoitola ei valikoinut asiakkaitaan vaan kaikkia pyrittiin hoitamaan. Yle Areenasta löytyy lähes 25 minuuttinen dokumentti vuodelta 1980, jossa Bosley hoitaa loukkaantuneita lintuja. Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä mielenkiintoinen esitys!

Heinolan kaupungin omistaa ja vastaa Heinolan Lintutarhan ylläpidosta. Vuosittain tarhalla vierailee noin 100 000 - 120 000 kävijää ja se onkin Heinolan suosituin matkailukohde. Lintutarhalla on nyt viisi hoitolarakennusta sekä näyttelytila. Kuluvana kesänä 2020 hoitolaan valmistuu uusi kuudes hoitorakennus vesilintuhoitola.

"Heinolan lintutarhalla on tärkeä tehtävä, myös tulevaisuudessa. Liikenteen ja asutuksen leviäminen kaventavat koko ajan lintujen elinoloja.  Ihmistoiminnan aiheuttamat loukkaantumiset kasvavat tulevaisuudessa yhä lisää. Mm. liikenne, voimajohdot ja lasiset pinnat koituvat usein lintujen kohtaloksi. Valtion tulee vastata linnuille ja muille eläimille aiheutettuun hätään, antamalla niille toinen mahdollisuus selvitä hoidosta takaisin luontoon." Heinolan Lintutarha 

Sinikelta-ara (Ara ararauna) 

Sinikelta-ara on maailman suurimpia lentäviä papukaijoja. Lemmikki papukaijoja on päätynyt Heinolan Lintutarhalle pitovaikeuksien kautta. Moni lintua kotieläimekseen miettivä ihastuu papukaijan kauniiseen ulkonäköön mutta lemmikkeinä linnut ovat melko haasteellisia. Linnut elävät jopa 90-vuotiaiksi joten papukaijaan pitää sitoutua loppuelämäkseen. Linnut tarvitsevat myös sosiaalista vuorovaikutusta, läheisyyttä, rakkautta ja vapauttakin opin Eläinystäväni messuilla.

Kanadanhanhi (Branta canadensis) ja viereisessä häkissä valkopostihanhi (Branta leucopsis)

Mustarastas (Turdula merula) toipumassa tarhalla

"Lintutarhan jatko oli vaakalaudalla vuoden 2010 alusta. Heinolan kaupunginhallitus esitti lintutarhan lopettamista, säästösyihin vedoten. Onneksi Heinolassa on ymmärretty lintutarhan tarpeellisuus kaupungin imagon positiivisena ylläpitäjänä. Nyt Heinolassa odotetaan valtion mukaantuloa lintutarhan kustannusten jakoon. Luonnonvaraiset linnut ovat valtion omaisuutta, joten olisi kohtuullista saada luonnonlintujen hoitotoiminnan kustannukset pysyvästi valtion kustannettavaksi." Heinolan Lintutarha

Harmaahaikara(Ardea cinerea) jakoi tarhan...

...yhdessä kurjen (Grus grus) kanssa

Naurukyyhky (Streptopelia risoria) on yksi suosituimpia kyyhkyjä lemmikkilintuna.

Sääksi (Pandion haliaetus) kuvassa vasemmalla toipumassa loukkaantuneen siipensä takia. Sääksi tunnetaan myös nimellä kalasääski sekä vanhemmalta nimeltään kalasääksi.

Mehiläishaukka (Pernnis apivorus) on hiirihaukkaa muistuttava petolintu.

"Mehiläishaukat ovat sateisten kesien uhreja. Aikuiset eivät löydä ravintoa ja pesinnät epäonnistuvat tai jäävät kokonaan väliin. Etenkin nälkiintyneitä nuoria lintuja tulee loppukesällä hoitoon." Heinolan Lintutarha

Heinolan Lintutarhan pihapiiri on idyllisen kaunis. Lintujen lisäksi minua miellyttivät todella kauniit punamultaiset rakennukset sekä runsas kukkaloisto alueella. Myös suloiset rakennuksen seinään kiinnitetyt linnunpöntöt olivat hauskoja! Lintuja katsellaan ulkotarhoissa ja hyvin pystyi myös turvavälit pitämään nyt korona-aikana. Kuntoutuvat linnut eivät ole nähtävillä vaan ne saavat rauhassa toipua ihmisten katseilta piilossa ennen vapautustaan.

Heinolan Lintutarha päivittää ahkerasti kuulumisiaan Facebookiin ja siellä on nähtävillä hellyyttävä video hylätyn linnunpoikaisen (rastas?) syöttämisestä. Kannattaa ottaa seurantaa myös Heinolan Lintutarhan Instagram. Heinolan Lintutarha löytyy osoitteesta A.F. Airon Katu 3 ja parkkitilaa on ihan lintutarhan vieressä. Kannattaa käydä kurkistamassa myös Kirkkolammen lintulammikko, jossa eilen ainakin näkyi myös joutsenia. Suurkiitos Heinolan Lintutarhalle äärimmäisen tärkeästä työstä lintujen parissa ♥

Heinolan Harjupaviljonki

Totta kai lintuelämyksen jälkeen oli nälkä joten otimme suunnaksi hurmaavan Heinolan Harjupaviljongin. Marjon matka vei tähän vuonna 1900 rakennettuun itämaisvaikutteiseen jugend-paviljongiin ihan Heinolan keskustassa 2018 kesällä. Paikan sijainti ylhäällä harjulla sekä itse jugendrakennus saavat haukkomaan henkeä. Myös tarjoilujen runsaus tuottaa melkeinpä päänvaivaa kun haluaisi tilata sekä suolaista että makeaa vohvelia. "Vatsa ei vedä vaikka silmät söisi" kuten edesmennyt isoäitini tapasi sanoa tällaisissa pulmatilanteissa. Mekin päädyimme siis eilen taas makeaan vaihtoehtoon. Ehkä ensi kerralla sitten jotain suussasulavaa suolaista vohveliherkkua Vierailustamme syntyi silloin postaus tänne blogiin joten kurkkaa lisää tästä hurmaavasta paikasta siitä.

Huomioithan, että nyt kesällä kun me suomalaiset olemme löytäneet kotimaan matkailuna - mikä on muuten äärimmäisen hyvä juttu - niin Harjupaviljongissa saattaa olla ruuhkaa. Vohvelit paistetaan tilauksen mukaan joten jonkin aikaa voi pahimmassa ruuhkassa joutua odottamaan omaa annostaan. Meitä ei se haitannut yhtään sillä näissä maisemissa silmä ja sielu kyllä lepäsi. Myös hyvinkäyttäytyvän koiran voi ottaa mukaan ulkoterassille. Minnie odotteli kuitenkin varjossa autossa (ikkunat lähes kokonaan auki) koska ruokailun kannalta se oli ehdottomasti parasta vaihtoehto. Ai, miten niin Minnie ei kerjää pöydästä :) Harjupaviljonki löytyy osoitteesta Kauppakatu 30. Kiitos Harjupaviljonki herkuistanne ♥

Tulossa vielä toinen Heinola postaus joten pysyhän kuulolla ja mukavaa sunnuntaita kaikille ♥