Lux Helsinki 2026 tuo taas valoa ympäri Helsinkiä

 

Loppiaisena starttasi odotettu Lux Helsinki 2026 ja kävimmekin jo Mimmin kanssa tekemässä ensimmäisen kierroksen talvisessa Helsingissä. Tiistaina sää oli mukavan lauha katsella teoksia ja saimmekin aika monta nähtyä. Loppuviikolle sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia mutta tuskin se kovin paljon vaikuttaa ihmisten intoon osallistua Luxiin. Tänä vuonna valotaidefestivaali laajeni yleisön toiveesta kuusipäiväiseksi ja se on koettavissa 6.-11.1.2026. 

Valotaideteokset sijoittuvat Helsingin ytimeen aina Kansalaistorilta Hietalahdentorille, Vanhaan kirkkopuistoon ja Espanlavalle saakka. Stop time! -teemainen valotaide levittäytyy myös ydinkeskustan ulkopuolelle Kanneltaloon sekä kymmeneen keskustan taidegalleriaan. Lux Helsinki on ehdottomasti yksi minun lempitapahtuma, joka aloittaa vuoden mukavasti Stadissa, rakkaassa pääkaupungissamme. 

Lux Helsinki alkoi jo vuonna 2009 mutta sen edeltäjä Valon vuodenaika käynnistyi jo vuonna 2007. Nimenmuutos Lux Helsingiksi tapahtui 2012. Festivaali järjestetään aina vuosittain tammikuun alussa ja se tuo upeaa valotaidetta vuodenvaihteeseen sekä pimeään aikaan. Ensimmäinen postaus Luxin valotaiteesta on kirjoittu blogiini jo 2014. Aina aina Lux Helsinki vetää puoleensa!

Melek Mazici (TR/FI) - Valon huoneet - Hietalahdentori (Hietalahdenkatu) 

Minusta on upea juttu, että tänä vuonna vuonna on otettu ihan uusia paikkoja mukaan esittelemään valotaidetta. Hietalahdentori on upea paikka tapahtumalle. Ja mikä parasta ollaan myös lähellä merta ja historiallista telakka-aluetta. Telakka perustettiin jo 1865.  Aluksi telakka toimi höyryvoimalla ja laivat rakennettiin käsin. Vuonna 1900 telakka työllisti jo 500 ihmistä ja kuului viiden merkittävimmän suomalaisen telakan joukkoon. Tällä telakalla on rakennettu myös Finnjet, autolauttoja, loistoristeilijöitä ja tutkimusristeilyaluksia. Helsinki Shipyard on maailman johtava jäänmurtajien ja korkean jääluokan alusten rakentaja - hyvä me, hyvä Suomi!

Melek Mazici on turkkilais-suomalainen kuvataiteilija ja taidegraafikko, joka on suunnitellut telakan nostureiden valaistuksen. Helsingin telakka sai valaistuksen ja nosturit, kun se liitettiin vuonna 1880 sähköverkkoon. Teoksessa kohtaavat myös menneisyys ja nykyhetki. 

Minä rakastan nostureita on katselen niitä aina kaihoisasti kun ajan telakan ohi. Lapsena kuvittelin, että nosturit ovat kuin suuria lintuja nokkineen ja niiden silhuetit olivat upeita. Nyt valaistuna eri väreillä Mazici on saanut ne muistuttamaan kuin isoja lyhtyjä tai majakoita. Jotenkin tulee myös sellainen tunne, että ne kommunikoivat keskenään seisoessaan vierekkäin. Teoksen musiikki on mahdollista kuunnella linkin kautta, joka löytyy Lux Helsingin sivuilta. 

Sèbastien Lefèvre (FR) - Soleil nuit Albireo - Hietalahdentori (Lönnrotinkatu 34)

Ranskalaisen Sèbastien Lefèvren Soleil nuit Albireo -työ on melkoisen vaikuttava! Iso pyöreä planeetta/tähti keskellä toria. Kuten Albireo kaksoistähti pohjoistaivaalla. Toisella puolella on aurinko ja toisella yö. Teos on päällystetty molemmin puolin 5000 värillisellä peilillä, jotka heijastavat valoa. Soleil nuit - aurinko yö on mielenkiintoinen veistos, joka leikkii ympäröivällä valolla. Toisaalta se on myös optinen laite, joka tuottaa värivalon purkauksia. Kun tuulee teoksen peilit alkavat värähtelemään ja samalla syntyy tuhansia liikkuvia heijastuksia. Mielenkiintoinen työ ja  mikä parasta tämä työ jää pidemmäksi aikaa Helsinkiin ilostuttamaan kaupunkilaisia. Odotan mielenkiinnolla mihin se tullaan sijoittamaan jatkossa. 

Hietalehdentorin laidalla sijaitsee arkkitehti Selim A. Lindqvistin vuonna 1903 piirtämä punatiilinen Hietalahden kauppahalli. Festivaalin ajan kauppahalli palvelee pidennetyin aukioloajoin eli voit käydä myös nauttimassa ravintolahallin antimista Lux-kierroksen lomassa! Myös hallin ulkopuolelta on mahdollista ostaa ruokaa ja juomia. 

Max Lapinsuo-Sylwén (FI) - Chapters (Abrahaminkatu 1-5)

Torin itäisellä laidalla on puolestaan valtavan suuri 1870-luvulta peräisin oleva uusrenenssanssityylinen rakennus, joka on alun perin ollut Polyteknillisen koulun päärakennus. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Frans Sjöström ja se sijaitsee osoitteessa Abrahaminkatu  1-5. Upea rakennus ja mitä kaikkea se kertoisikaan meille historian havinasta jos vain osaisi puhua! 

Max Lapinsuo-Sywén on valo- ja kuvataiteilija, joka työskentelee live-tapahtumien, näyttämösuunnittelun ja projisointitaiteen maailmoissa. Tätä teosta tuli katseltua monta eri kertaa ja aina yhtä lumoutuneena. Hyvin kerroksellinen ja ajatuksia herättävä teos!

CHIAKI (JP) Momentum (Abrahaminkatu 1-5)

Kuva LUX: Otso Kähönen 

Jouduin lainaamaan yhden kunnollisen valokuvan Vanhan teknillisen korkeakoulun seinään heijastetusta toisesta valoteoksesta. Mimmi alkoi nimittäin tässä vaiheessa vähän hermostua kun torilla on hänen lisäkseen myös paljon muita koiria, joita olisi pitänyt saada haistella ja leikkiä niiden kanssa. Myös kamerani akku alkoi olla melko tyhjä joten vein Mimmin takaisin autoon ja samalla vaihdoin akun. 

Kööpenhaminassa asuvan japanilaisen kuvataiteilijan, kalligrafin ja suunnittelija CHIAKIN työ oli myös todella puhutteleva. Momemtun on kolmiosainen sarja, joka kutsuu katsojan irtautumaan hälystä tähän hetkeen. Sen osat ovat Momentum 1: Solmun Momemtum, Momentum 2: Sanaton Momemtum ja Momentum 3: Rakkauden Momemtum. Hyvin pelkistetty mutta kauniin herkkä työ. 

Anni Laukka (FI) - May Every Child Be Fed, Hietalahden kauppahallin seinä 

Äärimmäisen koskettava työ löytyy heijastettuna Hietalahden kauppahallin seinään (Hietalahdenkatu 4).

Anni Laukka on suomalainen taiteilija, joka tutkii tunteiden maastoa valon ja varjon kautta. Töissään hän käsittelee yhteiskunnallisesti ajankohtaisia teemoja. Laukka käyttää myös epätavanomaisia materiaaleja töissään kuten ukranalaiskodeista pelastettuja leluja tai muovijätettä Japanin rannoilta.  

Työ "May Every Child Be Fed" on myös äärimmäisen nerokas! Lusikoista, haarukoista ja veitsistä muodostuu kauppahallin seinälle varjo, jossa äiti syöttää lastaan. Kovista esineistä syntyy lämpimän pehmeä hetki - ruoka on enemmän kuin ravintoa, se on huolenpitoa, rakkautta ja yhteyttä! Pidin todella paljon ♥

Kaisa Salmi, Isa Niiranen, opiskelijat (FI) - Rauhan polku (Aleksanterin teatteri, Bulevardi 25)

Aleksanterin teatterin varrelta Bulevardilta löytyy Rauhan polku -niminen teos. Tämän teoksen toteutukseen on osallistunut lukuisia Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston opiskelijoita Kaisa Salmen ohjauksessa. Opiskelijat edustavat muotoilun, arkkitehtuurin, taiteen ja median, kuvataidekasvatuksen ja lavastustaiteen laitoksia. Teosten suunnittelussa on korostettu ekologisuutta, esteettisyyttä ja eettisyyttä sekä sekä pääosin kierrätetyn materiaalin käyttöä. Hauskoja töitä ja jännä kulkea niiden alla "Rauhan polulla"! 

Steve Thompson / Custom Fibre Optics (GB) - Vanha Kirkkopuisto (Bulevardi)

Vanha kirkkopuisto oli aivan kuin satumaa! Ensinnäkin itse puisto oli valaistu sähkönsinisellä eli vanhat puut - lehmukset, vaahterat, jalat, tammet - itse kirkkorakennus (1826) ja Bulevardin puolen portti näyttivät todella upeilta tummaa iltataivasta vasten. Vanha kirkko on ollut aikoinaan omien vanhempieni vihkikirkko vuosikymmeniä sitten. 

Brittiläisen valotaiteilija Steve Thompsonin valokuituvalaistus oli luonut Vanhaan kirkkopuistoon ihan uniikin kokonaisuuden Mycelium networkin eli lumen alla oli ikään kuin sienirihmasto tai juuristoa. Tuhannet värikkäät, animoidut valokuitunauhat luikertelivat ja näyttivät ihan siltä kun ne olisivat eläviä. Sienillä on tärkeä merkitys ekosysteemin kannalta eli ne tarjoavat meille ruokaa mutta samalla puhdistavat saasteita, ennallistavat metsiä ja auttavat muita eläimiä sekä kasveja kukoistamaan. Tämä oli vaikuttavan kaunis teos ♥

Upeasti koristelu polkupyöräkin oli päässyt myös loppiaisajelulle!

Kaleider (GB/MX/CA) - Twist & Shine (Lastenlehdon puisto, Ruoholahdenkatu)

Ympäri maailmaa kiertävä Kaleider on kansainvälinen tuotantostudio, joka tekee interaktiivisia teoksia ja pelejä. Puisto oli siis täynnä eri värisiä ja muotoisia valoveistoksia. Ja mikä tästä teki niin erikoista oli se, että niihin sai koskea ja teoksia sai myös liikuttaa. Elementtejä voi siis ihan luvan kanssa kääntää ja vääntää juuri sellaisiin asetelmiin kun itse haluaa. Tämä työ muuttaa koko ajan muotoaan ja siellä saa siis tehdä omaa taidetta. Ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa ja synnyttää omia Lux Helsinki -juttuja. 

Lastenlehdon puisto Ruoholahdesssa oli meidän viimeinen etappi loppiaisena. Kovasti vielä polttelee lähteä katsomaan lisää mutta katsellaan miten pakkastilanne kehittyy ja kuinka tässä ehtii. Kivaa Lux Helsinkiä kaikille ja menkää ihmeessä katsomaan valotaidetta! 

Torikortteleiden taideikkunat nähtävillä vielä 7.1. asti

Matkasimme eilen Mimmin kanssa katselemaan Torikorttelien taideikkunoita, jotka ovat nähtävillä vielä 7.tammikuuta asti. Minun piti alun perin jo Tuomaan Markkinoiden yhteydessä käydä katsastamassa idylliset torikorttelit ikkunoineen mutta koska olin tehnyt ostoksia markkinoilta tuntui viisaammalta mennä autolle kassiensa ja pussiensa kanssa. Eilen -17 C asteen pakkanen ja avomereltä puhaltava kylmä tuuli rajoittivat liikkumista ja karvakaveri nosteli tassujaan siihen malliin, että läheskään kaikkia teoksia emme ehtineet nähdä. Katsotaan ehdimmekö huomenna Lux Helsinki kierroksella piipahtaa vielä Torikortteleissa. Loppiaiseksi on luvattu Helsinkiin vain -6 C astetta!

"Korttelit 28.11.2025 - 7.1.2026 - on uusi ulkoilmataidetapahtuma, joka tuo nuorten taiteilijoiden nykytaidetta Torikortteleiden näyteikkunoihin, parvekkeille ja sisäpihoille, muodostaen 24/7 avoinna olevan ulkoilmagallerian Helsingin ytimeen. Näyttelyn on kuratoinut Miro-Benjamin Lindström."  Torikorttelit / Kaupunkitilat

Torikorttelit tarkoittaa Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin välissä sijaitsevia kortteleita. Alueeseen kuuluu neljä korttelia, katuja, rakennuksia, sisäpihoja, kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä. Alueesta tulee itselleni mieleen Gamla Stan eli Tukholman kompaktin vilkas vanhakaupunki, tosin sen 1600- ja 1700-luvun rakennukset ovat huomattavasti värikkäämpiä. 

Helsingin keskustan korttelit on jo vuodesta 1820 nimetty eläimen tai kasvin mukaan. Lisää näistä kortteleista löytyy postauksestani "Amos Anderson hem". 

Torikortteleiden nimet ovat Elefantti, Leijona, Sarvikuono ja Dromedaari. Torikorttelit jäävät Aleksin ja Pohjoisespan väliin. Kolmen korttelin (Elefantti, Leijona, Sarvikuono) alueella on idyllisen kauniita vanhoja rakennuksia 1700-luvun loppupuolelta. Ollaan siis pääkaupunkimme historiallisessa ytimessä. Kun kulkee talojen ohi huomaa katujen nimen yhteyteen kiinnitettyjä eläinhahmoilla varustettuja sinisiä kylttejä. 

Aleksanterinkadun varrelta löytyy jo Tuomaan Markkinoilla nähty Timo Vartiaisen "Nimetön 2021". Ylempi kuva eiliseltä illalta, alempi joulukuun alusta 2025. Tämä kello ei siis todellakaan näytä "oikeaa aikaa" vaan joten ihan muuta - mielenkiintoinen! 

"Teos muistuttaa numeerista näyttökelloa mutta se ei näytä aikaa totutusti. Kellonäytön kuviot muuttuvat sekunnin välein erilaisiksi abstraktioiksi. Teoksen keskiössä on valo, liike ja ajankulumisen tekeminen näkyväksi. Liikkuvan, planeetan päivä- ja yöaikaan jakavan rajan valon ja pimeyden välillä, voi nähdä teoksessa hämärtyneen. Yö ja päivä ovat sekoittuneet toisiinsa, kuten vuorotyö tai valosaaste."

Toinen työ Aleksin puolelta on Eevan Juutin "The ligh, house, more-than-human". Ihana värikäs työ!

Milja Havas ja Emma Vilppula, Rinnakkaiset (2025)

"Havas ja Vilppula ovat luoneet ikonisesta Stockmannin jouluikkunasta inspiroituneen installaation. Teoksessa puusta veistetyt hahmot näyttävät kukin olevan keskittyneinä omaan toimintaansa. Yhdessä he muodostavat sympaattisen ja omituisen joukkion, jossa kaikki elävät rinnakkain. mutta omissa maailmoissaan."

Ääni: Mikko Joensuu, teoksen ääni on päällä klo 9-22

Taideikkunoita löytyy Unioninkadun, Sofiankadun ja Katrinankadun varrelta sekä myös hurmaavilta sisäpihoilta, jossa todellakin on historian havinaa. Sofiankadun rakennuskanta edustaa tyylillisesti empireä. Kadun pohjoiskulmissa on kaksi Ruotsin vallan aikaista kauppiastaloa, joka on laajennettu ja muutettu empiretyyliseksi 1800-luvun alussa - Helleniuksen talo ja Sunnin talo

Sofiankatu "Huokausten silta" - kuva Finna, valokuvaaja Otso Pietinen, v.1930 

Helsingin Sofiankadun "Huokausten silta" oli Gunnar Taucherin suunnittelema, vuonna 1932 valmistunut yhdyssilta, joka yhdisti kaupungintalokorttelin rakennukset. Se purettiin 1960-luvulla kaupungintalon peruskorjauksen yhteydessä. Silta oli osa kokonaisuutta, jossa hallinto sijaitsi kadun molemmin puolin. Harmi minusta, että on purettu! 

Näkymä Sofiankadulta Etelärantaan. 

Ja toiseen suuntaan Suurkirkkoa ja Senaatintoria kohti. 

Toinen vanha katu on lyhyt Katariinankatu, jota pitkin raitiovaunu ajaa. Kadun länsipuoleinen kortteli oli nimeltään Leijona ja itäpuoleinen Elefantti. Myös tällä kadulla rakennuskanta on empiretyylistä ja se kuuluu kaikista vanhimpaan Helsingissä. Suomen oloissa on harvinaista, että kaikki kadun varrella olevat rakennukset ovat joko 1800- tai 1700-luvulta. Helsingin kaupungintalo (Engel 1833), Bockin talo (1763) ja entinen Kleinehin talo (Granstedt 1815) sekä Sederholmin talo (1757) ovat kaikki upeita rakennuksia. Jouluvalot ovat juuri oikeanlaiset sekä Sofiankadulle että Katariinankadulle - riittävän "vanhanaikaisen tyylikkäät".

Jani Ruscica, The Unruled in old pink (2025)

"Lasimaalaus on tehty poikkeavalla kirjaimistolla, polymorfisilla ja epämuodostuneilla aakkosilla. Hämmentämällä luettavuutta Ruscica palauttaa kirjoituksella lähes alkukantaisen ilmaisullisen ja semanttisen potentiaalin, muuttaen samalla havainnoinin lukemisen leikkisäksi arvoitukseksi." 

Seuraavaksi astuttiin todella jännän siniseen maailmaan Sofiankadun sisäpihalla. Täältä löytyi myös kirkasta pinkkiä ja teos, jossa toistui samoja sävyjä. 

Timo Vaittinen, Bleach 3 (2018-2025) oli upea!

"Bleach 3 yhdistää käsin värjätyt Molton-kankaat ja ristikkorakenteet - materaalit, jotka yleensä jäävät huomaamatta näyttämöiden ja tapahtumien taustalla. Teos kutsuu pohtimaan uudelleen näitä tukea ja peittämistä palvelevia välineitä, antaen niille uuden läsnäolon ja merkityksen, kun ne irrotetaan toiminnallisista rooleistaan ja tuodaan takaisin esiin henkilökohtaisen taiteellisen ilmaisun materiaalina."

Kiva uusi tapahtuma ja toivottavasti saa jatkoa ensi vuonna eli Torikortteleiden taideikkunat palaavat. Sää olisi toki voinut olla vähän lämpöisempi, niin olisimme pystyneet katsomaan vähän enemmän teoksia. Mutta säänjumala oli päättänyt toisin.