Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna elokuun loppuun

 

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo Vantaan Nissbackassa avautui kesän 2026 osalta 4.kesäkuuta. Pääsin jo päivää aiemmin kutsuvieraana kesäkauden avajaistilaisuudessa aistimaan taas jälleen kerran tämän ainutlaatuisen paikan tunnelmasta. Veistospuisto on hyvin erikoinen kokonaistaideteos, jossa historiallinen maisema ja Laila Pullisen kuvanveistotaide muodostavat äärimmäisen vaikuttavan symbioosin. 

Puistossa käveleminen, luonnon äänien kuunteleminen ja ympäristön kokeminen puhuttelee todella monia aisteja. Kartanopuiston vanhat puut kertovat paikan historista ja ajasta kun Nissbackan kartano on vielä ollut olemassa ennen kuin se valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1934. Ollaan paikassa, josta löytyy monia historiallisia kerrostumia vuosisatojen takaa ja voimakkaita mutta samalla myös herkkiä Laila Pullisen veistoksia sekä sisä- että ulkotiloissa. 

Nissbackan kartano / Kuva Finna. Tästä voit kurkistaa mitä kartanosta on nykyään jäljellä. 

Laila Pullinen, Ensimmäinen Apollo (Magnus Ramsay) 1970

Nissbackan kartano oli kuvanveistäjä Laila Pullisen aviomiehen Magnus Ramsayn lapsuuden koti. Parin sadan metrin päässä veistospuistossa on nähtävillä se kaikki mitä entisestä arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelemasta upeasta kartanosta on enää jäljellä. Vuonna 2015 Vantaan kaupunki ja kaupunginmuseo kunnostivat yhteistyössä entisen kartanon kivijalan, kellarit, portaat ja terassikatoksen pylväineen. Valitettavasti paikka on kärsinyt paljon ilkivallasta ja sekä lukuisista graffiteista, jotka jo lähes peittävät vanhat rakenteet. Surullista! 

Nuori Laila Pullinen veistämässä turenkilaisen valokuvaajan kasvokuvaa vuodelta 1953 - työ oli järjestyksessä vasta Pullisen toinen veistos. 

Talvisodan puhjettua 1939 myös Pullisen perhe joutui jättämään lapsuudenkotinsa Terijoella Karjalankannaksella. Tyyni-äiti oli pakotettu pakenemaan lapsineen Lappeenrantaan. Sota vei perheen kotitalon mutta myös Pullisen miehen ja lapsien isän, joka kaatui taisteluissa sotarintamalla. 

Laila Pullinen sairastui 14-vuotiaana tuberkuloosiin ja hänet jouduttiin lähettämään Ahveniston parantolaan Hämeenlinnaan. Vaikea kuvitella miltä nuoresta tytöstä mahtoi tuntua kun hänen piti muuttaa täysin toiselle paikkakunnalle ja sairaalaympäristöön määrittelemättömäksi ajaksi. 

Minkälaista mahtoi olla kuvanveistäjä naisena? Alina Forsman, Eveliina Särkkä ja Sigrid af Forselles olivat ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä, jotka raivasivat tietä miesvaltaiselle alalle 1800-luvun lopulla. He joutuivat opiskelemaan ulkomailla koska Suomessa opetusta ei järjestetty naisille samaan tapaan kuin miehille. Vasta 1900-luvulla naiskuvanveistäjien määrä kasvoi kun naiset pystyivät saamaan koulutusta omassa kotimaassaan. 

Kuvanveistäjän ammatti oli ja on edelleen fyysisesti erittäin kuormittava työ, joka vaatii keholta monipuolista kestävyyttä, hyvää ergonomiaa ja luontaista hahmottamiskykyä. Materiaalit, joita kuvanveistäjä työstää - kivi, metalli, puu, betoni - sekä myös itse työvälineet ja niiden käsittely vaativat hyvää lihaskuntoa. 

Kesän 2023 näyttelystä "LAILASISYSFOFENIX" - taiteilijan työkalut. 

HAM, Modernia elämää -näyttely 2017, Laila Pullinen "Aurinko tunturissa" räjäytysteos

Laila Pullinen (1933-2015) on ehdottomasti yksi maamme arvostetuimpia kuvanveistäjiä, joka käytti perinteisen kiven ja pronssin rinnalla uraauurtavasti räjäytystekniikkaa kuparilevyjen muovaamiseen. Hän jopa itse ampui kuparilevyjä saadakseen niihin juuri oikeanlaista jälkeä. Ajatellen Pullisen ammatinvalintaa hän keuhko-ongelmistaan huolimatta ryhtyi kuvanveistäjäksi vaikka tuossa ammatissa altistuttiin vaaralliselle kivipölylle, raskaalle työlle sekä myös terveydelle haitallisille materiaaleille. Intohimo ja palo veistostaiteeseen veivät mukanaan.  

Laila Pullisen entisessä Ateljeessa on esillä myös yksi räjäytetty kuparilevy.

Laila Pullinen, Jeanne d'Arctic, pronssi 1974

Pullisen Sisyfos (1987) on valmistettu kivestä ja metallista. Patsas esittää hahmoa, joka kannattelee taakkaa harteillaan. Teosta katsoessaan huomaa heti kiven olevan jatkuvasti vierimässä alas hahmon harteilta. Muistatte varmaan koulun historian tunneilta kreikkalaisen myyttihahmo Sisyfoksen, jonka tehtävänä oli ikuisesti vierittää suunnatonta kiveä ylös vuorenrinnettä ja juuri kun hän on saamaisillaan kiven ylös, se vierähtääkin takaisin alas. 

Keskimmäinen valokuva Petra Piitulainen-Ramsay, muut valokuvat omia 

Ateljee -tilassa esitetään nyt kesäkuussa 2025 elokuussa ensi-iltansa saanutta Rakkauden tekoja -monologinäytelmää, joka on sukellus kuvanveistäjä Laila Pullisen elämään. Viime kesänä en valitettavasti ehtinyt katsomaan näytelmää mutta huomenna pääsen nauttimaan teatteritaiteesta klo 17.30 Ateljee -tilassa. 

"Teatteri Vantaan voimanainen Anne Nielsen pukee yllensä Laila Pullisen työhaalarit antaen samalla äänen kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa. Nissbackan ateljee-galleriassa esitettävä näytelmä Rakkauden tekoja hyödyntää ateljeessa esillä olevia Laila Pullisen työkaluja ja veistämisen eri prosesseihin liittyvää esineistöä."

Tästä Teatteri Vantaan linkistä pääset varaamaan itsellesi teatteriin paikan. Anne Nielsen on Laila Pullisen roolissa, teksti Jean Ramsay ja ohjaus Osku Heiskanen. 

Luonnonkivistä muuratusta Viljamakasiinista löytyy Laila Pullisen pienempiä veistoksia. Kuumana kesäpäivänä tilassa on ihanan viileää. Tilan korkeus kiviseinineen ja ikkunoista sisälle siivilöityvä jännä valo antavat erinomaiset puitteet esittää taidetta. 

Laila Pullinen, Surullinen uni (Magnus Ramsay), pronssi 1974

Laila Pullinen, Istuva (Omaggio à Pericle Fazzini), pronssi 1962 

Laila Pullinen, Makaava, kirjasinmetalli 1957

Kotimuseo esittelee Laila Pullisen yksityiskotia. Esillä on Pullisen töiden lisäksi myös hänen äitinsä Tyyni Pullisen naivistisia töitä paljon. Maalarina Tyyni Pullinen oli täysin itseoppinut. Hänen töissään on todella kauniita värejä ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Kotimuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa taiteen lisäksi. 

Laila Pullinen, Viimeiset (Viimeinen Flora/Viimeinen Apollo) 1970 ja Muinainen meri (Jääkauden jälkeinen ranta) 1987

Yksi minun suosikkini on maareliefi Muinainen meri. Näillä paikoilla ovat aikoinaan iskeneet rantaan Yoldianmeren aallot jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Laila Pullinen on muovannut aallot maahan siihen missä aikoinaan on ollut merenranta. Osana teosta on Viimeiset, jossa Viimeinen Flora ja Viimeinen Apollo seisovat alastomina rannalla.

Laila Pullinen veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna 30.elokuuta asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Opastus klo 14. Ryhmäopastuksia järjestetään varauksesta. Museokorttikohde. Osoite: Sotungintie 4, Vantaa. Aukioloajoista poiketen kohde on kiinni juhannusaattona 19.6. ja juhannuspäivänä 20.6.2026. Kesäkahvila Cafè Anja & Annikki on avoinna museon aukioloaikoina.

 

Iltalenkillä Hanaholmenin merellisissä maisemissa

 

Meillä Espoossa on saari, jossa piipahtaa vähän väliä naapurimaamme Ruotsin kuninkaallisia. Kruunupäät vierailevat saaren kulttuurikohteessa, josta löytyy lähes 300 taideteosta. Teoksia voi nähdä saaren taidepuistossa, kulttuurikeskuksen käytävillä, hotellihuoneissa ja hotellin terassillakin. Ja mikä parasta taidepuistoon on kaikilla vapaa pääsy. Tänä vuonna kulttuurikeskus täytti 50 vuotta - onnittelut! Hanaholmen kongressihotellissa voi yöpyä 66 hotellihuoneessa, jotka tarjoavat merinäköalan lisäksi myös pohjoismaista taidetta joka ikisessä huoneessa.  

Kuva Finnish Design Shop / KOKO3 

Hanaholmen rakennuksen on aikoinaan suunnitellut arkkitehti Veikko Malmio (1918-2000). Hänen päätyönään pidetään juuri Hanasaaren kulttuurikeskusta Espoossa. Ruotsin kuningas vihki aikoinaan kulttuurikeskuksen vuonna 1975. Vuonna 2017 eli 42 vuotta myöhemmin kuningas Kaarle Kustaa oli  muiden pohjoismaiden valtiopäämiesten kanssa tällä kertaa juhlistamassa rakennuksen mittavan peruskorjauksen valmistumista Espoossa. 

Peruskorjauksen arkkitehtonisesta suunnittelusta ja laajennuksesta ovat vastanneet arkkitehdit Mika Penttinen ja Kirsi Korhonen.

Suunnittelutoimisto KOKO3 on Jukka Halmisen johdolla vastannut sisustuksesta ja suunnitellut myös joitakin kalusteita. Kivi ja Tuuli Sotamaa ovat puolestaan suunnitelleet kalusteet noin puoleen yhteensä 66 hotellihuoneesta. 

Kivi ja Tuuli Sotamaan suunnittelemat huoneet ovat raikkaita ja selkeälinjaisia, kun taas Jukka Halmisen suunnittelemat värikkäät KOKO3-huoneet ilahduttavat juuri väreillään. Alkuperäistä pohjoismaista taidetta on esillä kaikisssa huoneissa. 

Kuva Länsiväylä / Laura Okko 

Kesäkuun 1.päivänä 1975 Hanaholmenin eli Hanasaaren avajaisissa olivat paikalla Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen, jotka myös yhdessä vihkivät rakennuksen. 

Kesäkuun 2. päivänä 2025 Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ja kuningatar Silvia sekä Alexander Stubb ja Susanne Innes-Stubb olivat kokoontuneet Espoon Hanasaareen juhlistamaan 50-vuotiasta ruotsalais-suomalaista kulttuurikeskusta. Kruununprinsessa Victoria oli puolestaan yöpynyt huhtikuussa Hanasaaressa kun hän vieraili Suomessa huoltovarmuus seminaarissa. 

Kuva Finnish Design Shop / KOKO3 

Minusta on upeaa, että rakennuksessa näkyy edelleen 1970-luku sekä sen arkkitehtuurissa että myös sisustuksesssa. Rakennus edustaa betonibrutalismia parhaimmillaan ja se on oman aikakautensa tuotos. Joku voisi sanoa, että se on "rumankaunis" mutta osa arkkitehtuurin historiaa.

"Valmistuttuaan Hanasaaren kulttuurikeskusta pidettiin näytteenä suomalaisesta rakennus- ja sisustustaiteesta. Toisaalta sitä myös kritisoitiin persoonallisuuden puutteesta ja arkkitehtuuria kuvailtiin mm. sanoin, ”vaalea ja viileä” sekä ”hillityn asiallinen”. Nykyään voi rakennuksen nähdä jo muistomerkkinä 1970-luvulle ominaisimmista rakennuspiirteistä." 

Senaatti, arvokiinteistöt

Anne Meskanen-Barman, Kahvitauko / Fikapaus 

Anne Meskanen-Barmanin uusi taideteos Kahtitauko (Fikapaus) paljastettiin 28.8. Hanaholmenin taidepuistossa. Teos on Espoon kaupungin lahja Hanaholmenin ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Kaupunginjohtaja Kai Mykkänen toi tilaisuuteen kaupungin tervehdyksen. Me pääsimme Mimmin kanssa näkemään teoksen melko pian nopeasti sen paljastamisen jälkeen. Minusta teos on aika hauska! 

"Hanasaaren historia ulottuu 1600-luvulle asti, jolloin se kuului laajaan Otaniemen tilan maihin. 1800-luvun alussa Otaniemen tila jaettiin kahden von Numersin veljeksen kesken, tuolloin Hanasaari tuli osaksi Clas Johan von Numersin Hagalundin kartanoa. 

Ensimmäiset dokumentoidut rakennustyöt Hanasaaressa tehtiin Krimin sodan aikaan, jolloin Hanasaaren ja Karhusaaren väliseen salmeen rakennettiin väyläesteitä. Clas Johan von Numersin kuoltua 1856, tila huutokaupattiin. Tuolloin kartanon ja sen maat osti Paul Sinebrychoff."  Senaatti, arvokiinteistöt  

Hanasaaressa näkyy myös paljon koiranulkoiluttajia eli myös karvakaverit ovat tervetulleita saareen. 

Kaarina Kaikkonen, Eteneminen 2009 - Kaikkosen takit kiipeävät ruotsalaisen Elisabet Sageforsin Matalaharju -teosta (2009) pitkin. 

Kuva: Hanaholmen 

Hanaholmeniin on tänä kesänä tullut myös uusi ja ainulaatuinen saunakokemus keskelle saaristoluontoa. Uudesta lasisaunasta avautuu 360-asteen näköala sekä kauniiseen meri- ja metsämaisemaan. Sauna on valmistettu täysin peililasista ja se on muutamien askelien päässä uimalaiturista tai sisäuima-altaasta. Lainasin kuvan Hanaholmenin sivulta koska sauna oli käytössä meidän vierailumme aikana. 

Tästä laiturilta voit sitten pulahtaa mereen vilvoittelemaan saunan jälkeen. 

Hanasaaren taidekokoelmaan kuuluu noin 300 taideteosta. Mikä parasta ruotsalais-suomalaisen Hanaholmenin taiteeseen voi tutustua sekä sisä- että ulkotiloissa. Suurin osa kokoelman teoksista on ostettu jo 1970-luvulla, jolloin Hanasaari sai Ruotsin valtiolta määrärahan taidehankintolja varten. Olen ottanut kuvan näistä Kauko Räsäsen "nakupatsaista" kesällä 2014 kun lähdimme Kieltolaki-salakuljetus -risteilylle Algoth Niskan hengessä juuri Hanasaaresta, jonne myös palattiin risteilyn jälkeen syömään kalasoppaa. 

Kuvassa olevat Kauko Räsäsen patsaat ovat Akrobaatin aamupäivä 1995 (vasen ylärivissä), Lintutyttö 1993 (oikea ylärivissä) ja Kruunattu 1994 (oikea alarivissä). Mukana kollaasissa myös Kaarina Kaikkosen Eteneminen -teoksen "takkeja" ja ruotsalaisen Elisabet Sageforsin Matalaharju -teos, jota pitkin "takit" kiipeävät".

ri

Kesän 2014 risteily alkoi ja päättyi juuri Hanaholmeniin. Olin tätä aiemmin käynyt vain kävelemässä Hanasaaren taidepuistossa. Risteilyyn kuului myös kalasoppa ja pannukakku kermavaahdon sekä mansikoiden kera eli silloin pääsin ensimmäistä kertaa myös sisälle Hanasaaren aula- ja ravintolatiloihin. Vahva 70-lukuisuus näkyi edelleen ja minusta paikka oli oman aikakautensa todellinen helmi! 

Jos joskus on vaikea pärjätä lenkillä YHDEN energisen sinne tänne hajujen perässä sinkoilevan russellin kanssa niin mitä jos niitä olisikin NELJÄ? Tanskalaisen Jeppe Heinin teos Fragmented Circle (2018) koostuu kahdesta suorakulmaisesta peilipinnasta, jotka kohtaavat 90 asteen kulmassa. Toisen peilin pinta on täysi sileä kun toisessa on puolestaan pirstaloitunut kuviointi, joka muodostaa puoliympyrän. Olen käynyt Hanaholmenissa myös talvella ja silloinkin tämä taideteos on päässyt myös valokuviin Minnien kanssa ♥

Aurinko oli laskemassa länteen ja kohta se katoaa kokonaan taivaanrannan taakse. 

Hämärä alkoi hiipiä Hanaholmenin ympärille. Oli täysikuun aika tulla esille joten me suuntasimme parkkipaikkaa sekä autoa kohden. 

Onko Hanaholmen eli Hanasaari tuttu kohde? Vaikka Hanasaari sijaitsee vilkaasti liikennöidyn Länsiväylän varrella siellä on hyvin leppoisaa ja rauhallista liikkua meren läheisyydessä. Hanasaaressa voi ihailla sekä auringonnousua että -laskua niin halutessaan koska puistoon on täysin vapaapääsy. Marjon matkassa suosittelee lämmöllä. 

Laila Pullisen veistospuiston 40-vuotisjuhlakesä: Häikäisee – Rasila, Hyvärinen, Kostiainen ja Nielsen

 

Kuva: Laila Pullisen veistospuisto 

Laila Pullisen veistospuistossa Vantaan Sotungissa vietetään tänä kesänä juhlavuotta. Kuvanveistäjä Laila Pullinen (1933-2015) perusti 40 vuotta sitten veistospuiston Vantaan Sotungissa sijaitsevalle historialliselle Nissbackan kartanoalueelle ja taiteilijan kuolemasta tulee kuluneeksi marraskuussa 10 vuotta. Kartanopuistosta ei kartanoa enää löydy mutta maisema on täynnä vanhoja puita ja ilmaisuvoimaisia kuvanveistäjä Laila Pullisen veistoksia, taideteoksia sekä gallerioita unohtamatta ainutlaatuista maareliefiä. Tällä paikalla on täysin oma henkensä ja historian mielenkiintoinen kerroksellisuus. Nissbackassa aikakäsitys katoaa kun antaa ympäristön sekä taiteen puhutella itseään. 

Oma äitini oli lähes saman ikäinen kuin Laila Pulliainen. Äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen 2016 lokakuussa. Harmittaa etten koskaan ehtinyt käydä äidin kanssa veistospuistossa ja kotimuseossa koska taiteellisena ihmisenä hän olisi mielellään tutkinut Pullisen taidetta ja mielenkiintoista veistospuistoa ♥

Kotimuseon olohuoneen seinällä taidemaalari Jaakko Sieväsen maalaus Lemminkäisen äiti. 

Juhlavuoden Häikäisee -näyttelyt koostuvat neljästä eri kokonaisuudesta sekä neljästä taiteilijasta. Minä aloitin kiertämisen Kotimuseosta eli Laila Pullisen taiteilijakodista, jossa on esillä hänen henkilökohtaista taidekokoelmaansa sekä ympäri maailmaa haalittua esineistöä. Esillä kotimuseossa on myös Pullisisen äidin Tyyni Pullisen naivistisia maalauksia, joissa hän kuvaa rajan taakse jäänneitä Terijoen maisemia. 

Kotimuseossa on esillä todella koskettava vantaalaisen valokuvataiteilija ja kirjoittaja Pasi Koistiaisen valokuvanäyttely "Aika hyppy - kuvia perheestä ja luopumisesta". Kostiainen on dokumentoinut kuolevan äitinsä viimeisiä vaiheita suurikokoisin valokuvin. Kostiaisen kuvat ovat hyvin arkisia ja samalla myös hyvin koruttoman kauniita otoksia elämän viimeisistä hetkistä. Minulle nousi kuvia katsoessani kyyneleet silmiini.  

Jaakko Sievänen: Lailan muotokuva, Firenze 1958

Kostiaisen äidin valokuvien vieressä on taiteilija Jaakko Sieväsen Lailasta punaisessa puserossa oleva muotokuva. Kostiaisen äidillä on puolestaan punainen yöpaita omassa valokuvassaan. Jean Ramsay, Laila Pullisen poika jakoi Facebookissa Kirkko ja kaupunki -lehden koskettavan artikkelin, jossa he muistelevat Kostiaisen kanssa omia edesmenneitä äitejään "On tyhjä tila, josta rakas ihminen on lähtenyt."  ♥ Äideille ja heidän muistolleen!

Pullisen entisessä Ateljee tilasta löytyy mielenkiintoinen Mikko Rasilan & Laila Pullisen näyttely "Ei kukaan, tai kuka vaan". Tilaan on asetettu vierekkäin valokuvataiteilija Mikko Rasilan suurikokoisia mustavalkoisia alastonfiguuri valokuvia ja Pullisen Nada-sarjan teoksia 1970-luvulta. Rasilan teoksissa miesvartalo on esitetty kuin abstraktina maisemana tai jonkinlaisena kangastuksena. Pulliaisen työt koettiin vuosikymmeniä sitten pornografisiksi ja myös Rasilan töitä on somessa jopa sensuroitu. 

Vaikea ymmärtää kun alastomuus esimerkiksi patsaissa juontaa juurensa jo taidehistorian uumenista. Antiikin kuvanveisto oli aikoinaan todella tärkeä taiteenlaji, jossa keskityttiin ensin kuvaamaan alastonta mieskehoa ja myöhemmin myös naista. 

Ateljee tilan ikkunoista aurinkoisena kesäpäivänä sisään siivilöityvä valo toi teokset todella kauniisti esille. Rasilan tummat valokuvat ja Pulliaisen puolestaan vaaleat työt olivat äärimmäisen mielenkiintoisia yhdessä. Ateljee tilassa on aina ihan oma tunnelmansa, joka on minusta jollain tavalla maaginen. Tilassa on esillä paljon Pullisen aikoinaan käyttämiä työkaluja, puukengät ja työhaalarikin naulassa joten minusta aina tuntuu siltä, että kuvanveistäjä on hyvin vahvasti läsnä. 

Vasemmanpuoleinen kuva Petra Piitulainen-Ramsay 

Laila Pullisen veistospuiston juhlavuoden kunniaksi Vantaan Teatterin näyttelijä ja teatterin toinen perustaja Anne Nielsen esittää Ateljee tilassa Rakkauden tekoja - monologin taiteesta, naiseudesta ja naistaiteilijaisuudesta Laila Pullisen sanoin. Pullisen poika Jean Ramsay on kirjoittanut monologin äidistään. Anne Nielsen vetää ylleen Pullisen vanhat työhaalari ja puukengät muuntuen samalla itse  kuvanveistäjäksi. Esitys kestää noin tunnin (ei väliaikaa). Paikkoja esityksessä 40. Lippuja voi varata tästä. Näytökset elo-syyskuussa.

Jukka Laajarinne ja Jaana Seppänen, kuva Laila Pullinen veistospuisto 

Laila Pullinen veistospuiston ja kotimuseon kartanopuutarhaan rakennettu LAHOAVA-tila toimii kesällä 2025 näyttämönä nykytanssi- ja musiikkiesityksille, hyönteistietoudelle, runoudelle, esseelle ja performanssitaiteelle. Sävel- ja äänitaiteilija Marika Hyvärinen on vuoden ajan rakentanut sinne karsimismateliaalista elävää installaatiota. Esityksiä järjestetään lauantaisin klo 15.00 elokuun 23.päivään saakka. Kaikki esitykset ovat maksuttomia, mutta paikkoja on rajoitetusti. Paikkavaraukset lahoavatila@gmail.com. Esityksen kesto noin 75 minuuttia ja tästä löydät tarkemmin ohjelmasta. Tapahtumat ovat ulkotiloissa, joten esityksissä on säävaraus. Kulku ja esitystila eivät ole esteettömiä. 

Laila Pullinen, Arktinen Afrodite 1972

Laila Pullinen, vas. Monarkisti Seppo Nummi 1975, oik. Runoilija Lassi Nummi 2009

Viljamakasiinissa on kuumanakin kesäpäivänä ihanan viileää katsella Laila Pullisen upeita töitä. Rakennus on kahden ahvenanmaalaisen arkkitehdin vuonna 1912 suunnittelema ja luonnonkivet ovat läheiseltä pellolta kalkkilaastin avulla yhteen muurattuja. Suomessa vastaavia rakennuksia on vain 12 ja tilasta tulee mieleen Raaseporin linna. Makasiinissa on esillä viitisenkymmentä Laila Pullisen pienempää työtä. Tilassa on jännä tunnelma ja korkeus kiviseinineen antaa sinne upeat puitteet taiteelle.

Laila Pullinen - veistospuisto ja kotimuseon idyllisessä puistomiljöössä on hurmaava kesäkahvila Café Anja ja Annikki, jossa on tarjolla myös mm. Laila Pullisen resepteillä tehtyjä leipomuksia. Tarjolla myös kahvia, teetä ja virvokkeita. Minä herkuttelin raparperi-mansikkapiirakalla ja makoisaa oli. 

Veistospuisto ja kotimuseo ovat avoinna 31.elokuuta asti torstaista sunnuntaihin klo 11-17. Ryhmäopastuksia järjestetään varauksesta. Museokorttikohde. Osoite: Sotungintie 4, Vantaa.