Maaliskuu on tänä vuonna mennyt ihan hurjaa vauhtia. Juurihan se alkoi ja nyt ensi viikon tiistaina on jo ensimmäinen huhtikuuta. En tiedä johtuuko se siitä, että olin viikon 11 talvilomalla vai valon määrän lisääntymisestä mutta sukkelasti ovat viikot kuluneet. Kevätpäiväntasaus oli jo torstaina 20. maaliskuuta 11.01 Suomen aikaan.
"Ihanaa, että valonmäärä tästä eteenpäin juhannukseen saakka vain lisääntyy!" totean kesänlapsena. Ja tulevana viikonloppuna 30.3. aamuyöllä klo 3 kelloja siirretään sitten taas tunnilla eteenpäin. Auringostakin on saatu nauttia monena päivänä vaikka nyt on pari päivää ollut pilvisempää. Autoillessa on ollut ihan tarvetta aurinkolaseille!
Kellon viisareiden veivaamiselle ei taida tulla ihan lähivuosina loppua, vaikka EU-parlamentti äänesti jo vuonna 2019 sen puolesta, että kellojen rukkaaminen lopetettaisiin. Aikarajaksi asetettiin vuosi 2021 mutta sitten alkoi koronapandemia ja Ukrainan sota. Koska kaikki jäsenmaat eivät ole vielä päättäneet kantaansa kellojen siirtämiselle ei asiaa ole käsitelty. Vain Baltian maat ovat pysyneet päätöksessään eli Suomenlahden toisella puolella ollaan koko ajan kesäajassa.
Vuonna 2023 Yleisradio teki kyselytutkimuksen, johon vastasi 10469 ihmistä. Lähes kuusikymmentä prosenttia vastaajista haluaisi käyttöön normiajan eli siis talviajan. En ottanut osaa kyselyyn mutta kuulun kyllä tuohon samaa talviaika porukkaa. Koirataloudessa kellojen siirtäminen laittaa koiruuden ihan sekaisin eikä omistajakaan peukuta vaikka kesäillat ovatkin valoisia todella pitkälle syksyyn.
Viime sunnuntaina onnistuin lapsuudenkotini lähellä olevasta metsästä bongaamaan tämän kevään ensimmäiset sinivuokot! En muista koskaan aiempina keväinä nähneeni sinivuokkoja, jotka mielestäni ovat vasta huhtikuu-toukokuun alun kukkia. Usein äitienpäivänä käytiin poimimassa juuri tuosta samasta rakkaasta metsästä sinivuokkoja mutta toki ihan maltillisesti. Kun seisoin autolla liikennevaloissa niin siinä jalkakäytävän ja ruohikon rajamailla näytti myös olevan jo leskenlehtiä. Harmikseni kuvaa en saanut napattua kun valot jo vaihtuivat ja piti painaa kaasua.
Kevätsunnuntain ja sinivuokkojen kunniaksi nautin myös tämän kevään ensimmäisen jäätelötötterön. Sen verran ahnaasti nautiskelin makunautinnosta maaliskuun auringossa, että unohdin ottaa valokuvan herkustani. Kuten jo Instagramin puolelle kirjoittelin makunautinnostani Helenan Anhavan kevätrunon viisaita sanojen lainaten. "Note to myself! Muista myös valokuvata kevään ensimmäinen jäätelö ennen kuin syöt sen koska muuten jouduit lainaamaan vanhan valokuvan jädenautinnostasi. Malttia ♥" Jäätelö maistui ihan taivaalliselle!
Tulppaanikausi jatkuu edelleen joten meillä myös on ostettu joka viikko uusia kukkia maljakkoon. Olen hurahtanut nyt kerrottuihin tulppaaneihin myös tavallisten lisäksi. Kerrotut tulppaanit muistuttavat minusta ihan pieniä pioneja, joita minä myös rakastan siis sekä isoina että pieninä ♥ Meidän parvekkeelle tai siis tulevaan kesähuoneeseen on jo ostettu myös Pirkka ruukkunarsisseja. Eilen niitä sinne istuttelin ja poistin kuivuneet callunat ja marjakanervat.
Koska tänään ei meillä Espoossa ollut aurinkoa laitan enemmän valokuvia kun aurinko armas on taas esillä. Ja mikä parasta meidän parvekkeella on nähty taas mustarastas koiras ♥ Lainasin oheisen valokuvan keväältä 2021 pesää parvekkeellemme rakentaneensa pariskunnasta. Saa nähdä miten tänä keväänä käy eli tuleeko pesää tai onnistuuko mahdollinen pesintä...
Kun päivä pitenee ja auringonvalo lisääntyy on se myös paljastanut kuinka likaiset meidän ikkunat ovat. Ne suorastaan huutavat pesemistä talven jäljiltä mutta vielä en ole ryhtymässä tuohon puuhaan. Olen ajatellut siirtää tätä vähän tylsääkin puuhaa tuonne huhtikuun puolelle. Vai pitäisikö minun noudattaa arkkitehti Alvar Aallon antamaan fiksua ohjetta? Aalto kun on aikoinaan todennut, että likaisen ikkunan läpi auringonvalo siivilöityy kauniimmin. Ehkä kuitenkin perinteisesti Marttojen ohjeita noudattaen tartun ikkunanpesuun kuitenkin tässä lähiviikkoina. Kyllähän ne pestyt ikkunat ovat aina ihanat - ainakin hetken!
Hiljalleen se luonto heräilee talviunestaan ja todella pulleita silmuja näkyy jo oksissa. Toivotaan ettei tänä keväänä tulee samanlaista takatalvea kuten viime huhtikuun lopussa kun lunta satoi Etelä-Suomessakin lähes 10 senttiä. Minulle tuli vielä työmatka lähes sadan kilometrin päähän mutta onneksi en ollut vielä vaihdattanut talvirenkaita.
Kävimme yhtenä päivää Mimmin kanssa kävelemässä Talvipuutarhan läheisyydessä ja mietin milloin pääsiäinen siellä tänä vuonna alkaa? Netistä en vielä kuitenkaan löytänyt tarkempaa tietoa pääsiäiskoristelusta. Tänä vuonnahan pääsiäinen on vasta 18.-21.4. Mitä todennäköisemmin vasta reilu viikko ennen pääsiäistä Talvipuutarha on koristeltu taas kauniisti. Tämähän on yksi minulle todella tärkeä pääsiäisperinne aina keväällä.
Samalla kävelyreissulla onnistuin näkemään myös pari valkoposkihanhea ja sorsia. Sorsia Suomessa on ympäri vuoden mutta en muista nähneeni valkoposkihanhiakaan aiemmin maaliskuussa. Ehkä nämä yksilöt olivat jo säiden lämpiämisen innoittamina päättäneet rantautua Pohjolaan. Sorsista minulle tuli mieleen onkohan tänä vuonna jo bongattu yhtään mandariinisorsaa? Tavallisesti mandariinisorsia tavataan Suomessa vuodesta riippuen 10-25 yksilöä ja myös meillä pääkaupunkiseudulla tehdään havaintoja lähes joka vuosi mutta nyt 2025 vielä yhtään yksilöä ei ole nähty.
Minähän onnistuin vuonna 2019 näkemään elämäni ensimmäisen kerran mandariinisorsan! Oma kiinnostukseni tähän upean väriseen lintuun lähti jo lapsuuden lintukirjasta. Yritin kuumeisesti etsiä ensin lintua Myyrmäestä ja ystävän vinkkauksen jälkeen se lopulta löytyi Tapanilan urheilupuistosta. Yksi elämäni onnellisempia hetkiä ja oli kyllä todella kaunis lintu!
Miten sinun maaliskuusi on sujunut? Joko ikkunat on pesty ja niistä näkee taas kirkkaasti ulos? Oletko jo löytänyt sinivuokkoja tai leskenlehtiä? Oikein mukavaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikkoa kaikille. Kevät tulee kohisten ja vaikka tulisi vähän vettä tai räntääkin niin vielä yhtenäkään vuonna ei kevät ole jättänyt tulematta ♥
