Ihan pieni pyyntö vaan sinne yläkertaan - ei enää lunta kiitos!

 

Viime päivät ovat olleet melkoista taistelua taivaalta satavaa lunta vastaan! Ensilumi satoi pääkaupunkiseudulle 21.11. ja tänä vuonna se pääsi yllättämään minut koska autossani oli vielä kesärenkaat. Nyt on talvirenkaat alla turvallisesti mutta lunta on monin paikoin niin paljon ettei niistäkään ole välttämättä mitään apua. Ensimmäinen auraaja tuli tänä aamuna klo 5.00 puhdistamaan taloyhtiömme parkkipaikan ajotiet ja rappukäytäviin johtavat kulkureitit lumesta. Odottelimme aamulla Mimmin aamulenkille menoa yli vartin ettei hänen olisi tarvinnut tarpoa ihan umpihangessa vain hännänpää näkyvissä. 

Kun seuraavan kerran menin ulos klo 10 pihamaa näytti siltä kuin aurakalusto ei olisi edes käynyt siellä vuorokauteen. Myös oma autoni oli täysin lumen peitossa kuin lumimuumio. Ja taas lapio/kola heilumaan jotta päästää liikkeelle. Hikihän siinä taas tuli ja sukatkin kastuivat kun humpsahdin lumivaipan läpi. Ajomatkalla näin useita autoja, jotka olivat ajautuneet joko tien pientareelta ulos tai kaistojen väliselle viheralueelle.. Toivottavasti henkilövahingoilta oli säästytty. 

Jouduin lähtemään toisen kerran ulos klo 13 jälkeen ja taas sama rituaali. Tuntui siltä kuin olisi urheilemassa todellisissa hikitreeneissä kun pakkaseen pukeutuneen hiki pukkasi päälle. Kääntöpaikalle kujamme päähän oli jumiutunut lumeen koululaisia kuljettava tilataksi mutta en ehtinyt jäädä auttamaan ja onneksi muita riensi jo paikalle. Sain työasiani hoidettu ja kuin ihmeen kaupalla pääsin loivaa mäkeä ylös pihamaalta kahden muuton auton jäädessä sutimaan mäen alapäähän.

Kohta lähden kolmannen kerran ulos ja mietin, että mitenhän tällä kertaa käy. Pelastuslaitos on viime päivinä varoittanut liikkumisesta ulkosalla lumimyräkässä mutta tietyt asiat on pakko hoitaa tuli taivaalta vaikka "vanhoja ämmiä äkeet selässä" kuten vanha kansa aikoinaan kuvasi sitä kun sataa poikkeuksellisen paljon lyhyessä ajassa. Mielessäni takoo sanonta "ei kahta ilman kolmatta" eli lyön vetoa siitä, että sama rituaali tulee toistumaan. Selkä hiestä märkänä ja tukka liimautuneen pitkin otsaa huhkin silti lumet pois, että itse pääsen liikenteeseen. 

Jos muistatte viime talvena Valtteri myrsky iski Suomen 29.1. ja taas oli lunta vähän liikaa normaalin liikenteen sujuvuudelle. En löytänyt mistään nimeä tälle nyt riehuvalle myrskylle mutta vinkatkaa jos sattuu silmiin. Mutta kyllä me nyt olemme täällä Etelä-Suomessa saaneet taas aika miehekkäästi lunta. Helsingin lumen syvyys 44cm kun meillä Espoon Nuuksiossa 47 cm. Mutta kun mennään vielä vähän enemmän sisämaahan niin Hyvinkään Hyvinkäänkylässä lunta on peräti 54 cm. Forecan kartan mukaan Etelä-Suomessa on paksumpi lumipeite kuin Lapissa!

Foreca lumensyvyys 13.12.2022, Foreca

Jo viime talvena saimme lukea meteorologi Markus Mäntykankaan blogista ikäviä uutisia. Suomessa tullaan tottumaan myös tulevina vuosikymmeninä poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Ilmastomuutos ei todellakaan tarkoita meidän leveysasteilla lumettomuutta vaan ihan päinvastoin eli lunta tulee satamaan entistä arvaamattomammin. Yksi ikävä seikka ovat nämä kerralla satavat lumikertymät, joiden on ennustettu vielä kasvavan. Kun ilmasto lämpenee myös sateiden määrä lisääntyy - myös niiden lumisateiden. 

Olen ylpeä siitä, että meillä Suomessa on edelleen neljä vuodenaikaa mutta silti toivon sydämessäni, että Suomen talvet olisivat vähälumisempia. Helsingissä ydinkeskustassa pystyy tällä hetkellä hiihtämään koska lunta on niin paljon. Hiihto ei vain oikein taida sopia tuonne kaupungin vilinään. Eilen sattui useita kolareita ja raitiovaunutkin putosivat kiskoiltaan. Ystäväni soitti hädissään raitsikasta ja pohti ehtiikö hakemaan lapsen tarhasta ennen sen sulkeutumista. Moni lumen ja lumilapion kanssa huhkiva venäyttää selkänsä ja myös verenpaineella on taipumusta nousta kylmällä säällä. Vaikka itse olen super positiivinen tyyppi olen huomannut, että nämä lumimyräkät saavat piponi kiristymään. 

Katsotaan miten auton kanssa käy nyt kun kohta lähdemme Mimmin kanssa sillä liikkeelle. Muistakaa olla varovaisia liikenteessä, pukekaa lämpimästi ylle ja älkää rehkikö itseänne hengiltä. Ja anteeksi tämä valitus säästä koska sillehän me emme voi mitään muuten tehdä kuin pitämällä ilmastomuutoksen paremmassa kurissa. Tsemppiä lumikaaokseen, joka on kyllä kaukana Winter wonderland tunnelmasta. 

Lumi on syönyt kaiken - voihan Valtteri sentään!

 

Eilen jo Instagramin puolella avauduin raivoavan Valtterin talvimyrskyn aiheuttamasta harmista. Onneksi naapuriapu ja auttavat kädet pelastivat minut lumeen juuttumisesta. Ymmärrän toki, että kaupungin katujenhoitoyksikkö on varmasti tiukalla tämän lumimäärän takia mutta edelleenkään meidän vajaa 200 metrin kujaa ei oltu aamulla aurattu. Ylipäätänsä en muista, että kuluneen tammikuun aikana tuota pientä mutta tärkeää sisääntuloväylää oli putsattu lumesta, loskasta tai jäästä kertaakaan.

Kuja saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä asialta isojen valtateiden tai katujen rinnalla mutta tämän väylän kautta kulkee päivittäin lukuisia ihmisiä töihin, kouluun, päiväkotiin ja sieltä myös takaisin kotiin. Laskin, että noin 8-10 pienkerrostaloa kulkee autolla tuon kujanpätkän kautta päivittäin. En osaa arvioida ihmisten määrää mutta kyllä tästä sadoista henkilöistä puhutaan. Lisäksi tuo kujan varrella on kaksi päiväkotia eli vipinää ja vilskettä riittää.

Tänä aamuna pyrin parkkipaikaltamme kääntöpaikan kautta kujalle kun huomasin jo kaukaa, että "nyt on tilanne taas päällä". Kapealle kujalle oli kääntynyt peräkkäin kolme autoa ja niiden edessä oli poispäin pyrkivä auto, joka oli totaalisesti juuttunut lumeen. Hätääntynyt kuljettaja ei saanut autoaan liikkumaan eteen- eikä taaksepäin. Koska nuo päiväkodit ovat vielä englanninkielisiä on kuljettajien joukossa myös varmasti monia sellaisia henkilöitä, joiden talviajotaidot Suomen olosuhteissa voivat joutua koetukselle kun itsekin olin saman tilanteen edessä eilen. Lopulta jumittunut auto saatiin pois tieltä ja kolme muuta pääsivät purkamaan lapsia tarhaan. Tukkona ollut auto päätti vielä kerran tehdä stopin lumen takia mutta sisulla pääsi kuin pääsikin isolle tielle. 

Seuraavaksi toisen auttajan autolle kaivettiin parempaa pitoa hangesta ja kello tikitti koko ajan eteenpäin. Minulla ei ollut tulenpalavaa kiirettä mutta totta kai harmittaa kun vartin matkaa tuhraantui melkein tunti loppujen lopuksi. Kun palasin takaisin kotiin koko hässäkkä oli purkautunut mutta lumet olivat edelleen kujalla. Olen kohta lähdössä ulkoilemaan Mimmin kanssa joten vielä en osaa sanoa uskallanko taas lähteä puskemaan lumen läpi kujalle vai kävelenkö kiltisti kauppaan. Toisaalta autoa tarvittaisiin myös muuhun liikkumiseen tänä iltana. Onko lumi siis vanginnut meidän kujan varrella asuvat lopullisesti?

Yritin aamupäivällä soittaa Espoon kaupungille pyytääkseni aurausapua tuohon kujalle mutta jo 020202:ssa oli tieto ettei "lumenaurauspyyntöjä kannata jättää asiakaspalveluun kun niihin ei ehditä vastata". Hylkäsin suunnitelman ja nyt vain toivon hartaasti, että kuja olisi aurattu ja Valtteri olisi jo rauhoittunut. Joku puhui tänään radiossa Alli-myrskystä mutta virallisesti myrsky nimetään aina sen päivän mukaan, jolloin se saapuu Suomeen eli kyllä se on tänään vielä menee Valtterin piikkiin. 

Kannan myös huolta miten puut pärjäävät tuon tykkylumen painon kanssa. Meidän pihalle on muodostunut kaunis "kunniakuja" mutta pelkää, että vanha tuomi ja vaahtera alkavat kohta rikkoutumaan lumimassan painosta. Mietin kuumeisesti miten saisin vähennettyä lumimassaa oksilta mutta siihen tarvittaisiin kyllä tikkaat tai joku pitkä keppi, jotta oksistoon pääsisi kunnolla käsiksi. Toistaiseksi olen jättänyt tämän homman tekemättä ja toivon, että lumi putoaisin ennen oksien murtumista. 

Lumen vastapainoksi on kotona ensimmäiset tulppaanit maljakossa. Oi, miten ikävä minulla onkaan ollut tulppaaneita! Tiedän, että seuraavat viikot, kuukaudet meillä tulee aina olemaan tulppaaneita maljakossa. Tulppaanit on minusta aina ensimmäinen lupaus keväästä. Siirsin muuten parvekkeelle hyasinttien sipulit ihan vain koristeiksi parvekeistutuksiin. Näyttävät tosin vähän hassuilta kun ne pilkistävät sieltä lumen seasta vihreinä. 

Mimmin juoksut jatkuvat edelleen eli nyt ollaan menossa toisella viikolla. Toivoisin, että tämä tiputteluvaihe loppuisi kohta ja pääsimme eroon juoksuhousuista. Mimmi ei ole kertaakaan yrittänyt ottaa pöksyjä pois vaan hän pitää ne kyllä päällään ihan kiltisti. Mutta ulkoilu juoksuisen nartun kanssa noilla kapeilla poluilla lumen seassa on vähän hankalaa. Yritän toisen koirakon lähestyessä aina huudella "Onko uros vai narttu?" Moni ei ulkona kuule kysymystäni ja sitten kun kohdataan ja vastaan tullut uros alkaa käydä ihan kierroksilla ulkoiluttaja sanoo "Ai, sillä on juoksut kun Jeppe menee ihan sekaisin." Siinä sitten hypätään hankeen tai otetaan koiruus syliin toisen karvakaverin "ylenpalttisen huomion takia". 

Miten te olette selvinneet Valtterista? Onko tehty ahkerasti lumitöitä tai oltu hangessa jumissa auton kanssa? Ehkä joku on käynyt jo hiihtämässäkin? Mukavaa uutta viikkoa ja pliis Valtteri ei enää lunta!