Jos et vielä ole ehtinyt käydä Purkutaide - Parempi maailma (2025) -näyttelyssä ei hätää sillä tämä huikea tapahtuma on avoinna vielä 2.marraskuuta asti. Näyttely avattiin jo 17.kesäkuuta mutta minä ehdin kiireltäni vierailla siellä vasta 19.syyskuuta ja oli todella mielenkiintoinen, kantaaottava, ajatuksia herättävä sekä värikäs taidepläjäys! Nyt syyskaudella näyttely on avoinna vielä keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-18.
Purkutaide näyttely löytyy Helsingistä osoitteessa Hämeentie 135 ja työt sijoittuvat entisen Taideteollisen korkeakoulun tiloihin. Arabian 135 -kortteli tunnetaan luovien ideoiden ja toteutusten kohtauspaikkana ja osana suomalaisen designin historiaa. Oivallinen lokaatio esittää myös Purkutaidetta!
Muistelen vieläkin koronakesiä 2020 ja 2021 jolloin keravalainen purkukuntoinen kerrostalo muuttui upeaksi Taiteen kotitaloksi, jossa vieraili kesäkuukausien aikana peräti 50 000 kävijää! En yhtään ihmettele suurta yleisöryntäystä koska Keravan Ahjossa sijaitseva Purukutaide -näyttely oli jotain sellaista mitä ei oltu koskaan aiemmin nähty.
Kaikki eivät edes mahtuneet voimassaolevien koronarajoitusten takia välttämättä sisälle mutta sitten tultiin uudelleen seuraavana päivänä jonottamaan Taiteen taloon. Keravan purkutalosta kehittyi melkoinen ilmiö, jota tultiin katsomaan pidemmältäkin Suomesta. Tästä voit kurkata kesän 2020 näyttelyyn ja tästä 2021 näyttelyyn.
Viime kesänä Ihmemaa X (2024) näyttely oli esillä entisessä Anttilan tavaratalossa ihan Keravan ydinkeskustan kävelykadun varrella.
Tervetuloa kanssani kiertämään 5.kerroksessa sijaitsevaa Parempi maailma -näyttelyä! Jokaiselle näyttelyyn osallistuvalle taiteilijalle on annettu yksi entinen toimistohuone näyttelytilaksi. Osa näyttelytöistä löytyy myös käytävätilan seiniltä.
Paula Ikonen "Taiteilijoiden Arabia"
Ikosen työ on minusta kunnianosoitus Arabian kortteleissa työskennelleiden taiteilijoiden monipuolisesta taiteesta ja luovuudesta. Arabian posliinitehtaan ensimmäinen taiteilija oli jo vuonna 1896 työnsä aloittanut koristemaalari Thure Öberg. Vasta 1930-luvulla perustettiin Arabian taideosasto ja ylimmän kerroksen taiteilija-ateljeet valmistuivat 1944. Huoneessa esitellään Arabian sekä entisiä että nykyisiä taiteilijoita.
Kuvassa Pia Keto ja Aleksi Bardy. Keto on tekstiilisuunnittelija ja kuvittaja, joka on suunnitellut Arabian Piilopaikka-astiaston kuvituksen. Elokuvaohjaaja Bardy on puolestaan opiskellut tässä korttelissa päästyään sisälle 1994 viidennellä yrityksellä Taikin elokuvataiteen osastolle.
Heidi Rochier "Ocean / Meri"
Roschier on abstrakti taiteilija ja korusuunnittelija, jonka työssä upeat värit hengittävät ja liikkuvat kuin aaltoileva meri eli työ onkin kunnianosoitus meren liikkeille, elämälle ja syvyydelle. Työ on syntynyt Lontoossa livemaalausperformanssissa, jossa kankaana toimi valkoinen hääpuku. Työ ilmentää meren voimaa ja kauneutta muistuttaen samalla morsiuspuvussa sydämen kohdalla olevalla verisellä jäljellä, että meren suojelu on äärimmäisen tärkeää. Puhutteleva työ!
Marko Heino "Alien labor party"
Heinon työt olivat minusta kivan värikkäitä mutta enempää itse taiteilijasta en tiedä. Kuvatekstissä huoneelle oli seuraava aika mielenkiintoinen toteamus. "Mistakes in multiplication while on a retreat from alienism and watching to much at the mirror."
Kata Palo "Badass Woman"
Palon työt kantaaottavuudellaan olivat ehdottomasti yksi suosikkihuoneeni näyttelyssä! Katariina Palosaari on keminmaalaishelsinkiläinen taiteilija, jonka teoksissa toistuvat rohkeat värit ja vahvat ihmishahmot. Töissä on vaikutteita pop-taiteesta, katutaiteesta ja modernista realismista.
"Miksi naisilta vaaditaan yhä hillittyä käytöstä, kun miehiltä sallitaan enemmän? Miksi Erika Vikmanin esiintymisasusta heräsi kohu, mutta Käärijän, Windows95manin tai Lauri Ylösen paljaasta pinnasta ei?
Badass Woman on kannanotto siihen, miten naisen odotetaan käyttäytyvän ja mahtuvan tiettyihin muotteihin. Teos kuvaa sitä, miten nainen pystyy mihin vaan ja voi olla mitä vaan. Teos on muistutus siitä, että jokainen voi olla rohkeasti oma itsensä ja ottaa tilan haltuun."
Allekirjoitan jokaisen sanana mitä Kata on kirjoittanut! Meidän jokaisen tulisi ottaa samanlainen asenne kuin Minna Canth (1844-1897) jo yli sata vuotta sitten. "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!"
Juha Kuivanen "Kirsikkapuu"
Kuivanen on helsinkiläinen kuvataiteilija ja hänen työnsä toi mieleen ihania muistoja Roihuvuoren kirsikkapuiston hanamista keväällä. Kirsikankukka symboloi uutta alkua ja katoavaisuutta. Kauniit vaaleanpunaiset kirsikankukat kukkivat vain hetken kunnes niiden terälehdet putoavat maahan. Kukat edustavat elämän herkkyyttä ja muistuttavat meiltä ihmisiä arvostamaan ihan jokaista hetkeä. Äärimmäisen kaunis työ!
Ossi Pirkonen "Ystävyyden huone"
Kuivasen työ kysyi "Oletko valmis sukeltamaan luontoo ja olemaan samalla osa luontoa?" Työ koostui kahdesta eri osasta eli ilmassa kelluvista vanerista tehdyistä tintamareskeista ja seinämaalauksista fantasiahahmoineen. Jos mietit mikä on tintamareski niin niitä löytyy mm. huvipuistoista eli ne ovat puulevyjä, joihin asetetaan reiän kohdalle oma pää ja sitten poseerataan kameralle jonkun toisen hahmon "olemuksessa". Kuivasen teoksessa puolestaan voi olla vaikka mehiläinen eli osa luontoa laittamalla oman nassunsa pörriäisen vanerilevyyn. Hauska työ!
Viivi Keskinen "Temuttajan unelma"
Kiiskinen on Etelä-Karjalassa asuva kuvataiteilija, jonka tavaramerkki on pinkki väri. Viivi käyttää töissään hyvinkin erilaisia materiaaleja ja muotoja - kierrätyksestä keramiikkaan, pehmeästä kovaan, koko huoneen valtaavista installaatiosta pikkuruisiin objekteihin. Tässä työssä otetaan kantaan ostamiseen ja siihen liittyvään hysteriaan. "Osta, osta, osta. Kauniita unia."
Janne Parviainen "Dialogi"
Parviainen on helsinkiläinen taidemaalari, valotaiteitelija ja sarjakuvapiirtäjä. Työ on mustavalkoisen pelkistetty ja minun mielestäni jotenkin myös jännän salaperäinen. Ihmishahmot ovat kasvottomia muumioita, jotka ovat kuin paketoitu käärinliinoihin. "Kulje polkua pitkin ja näe kuin alkuperäiset havaintosi teoksesta muuttuvat. Kuten teoksen monet totuudet, myös ihmisten mielipiteet perustuvat oman ympäristön ja elämäntilanteen muokkaamiin näkökulmiin." Sai ajattelemaan monelta eri suunnalta huonetilaa...
Kasvisryhmä - Miia Kallio, Sunna Kangas ja Otto Santala "Pimeyden varjossa"
Kasvisryhmä on vuodesta 2008 toiminut vapaa monitaiteellinen ammattitaiteilijoiden ryhmä, joka on pitänyt yhdeksän erilaista näyttelyä ja he olivat mukana myös Purkutaiteen Taiteen kotitalo -projektissa Keravalla.
"Loputtomia sotia, niiden aiheuttamia massakuolemia ja sukupolvia jatkuvia traumoja ajatellessa ihmiskunta näyttää ahneelta ja julmalta lajilta, joka kykenee käsittämättömään pahuuteen. Kuitenkin jokaisessa kulttuurissa on olemassa sama ehdoton sääntö. Älä tapa! Synkimmässäkin pimeydessä on nähtävissä toivon valonsäde. Pahuuden keskellä viriää myös hyvä - ihmiskunnan on mahdollista valita myös toisin."
Vaikka paininuket kaasunaamareineen olivat todella pelottavia ja seinillä on Suomen sodissa isänmaan puolesta kuolleita miehiä ja naisia oli ikkunalaudalla myös valkoinen rauhan kyyhky. Kaikki riippuu meistä ihmisistä ja meidän teoistamme ♥
Sonja Salomäki "Dynaamiset vaikutukset"
Salomäki on kuvataiteilija ja väitöskirjatutkija, joka käyttää teoksissaan esimerkiksi kudontaa, tuftausta, ompelua tai kirjontaa. Näyttelyssä esillä olevat teokset on tehty käyttäen niittipyssyä ja kynäveistä.
"Taiteellinen työni saa usein inspiraationsa asioista, jotka ärsyttävät tai ihmetyttävät. Olen kiinnostunut ihmisten ja ympäristön vuorovaikutuksesta, tiloista ja antimaisemista, myös ihmisten sielunmaisemista."
Sheikki "Skutsis"
Sheikin tekemä 1:20 pienoismalli, jonka perusteella on toteutettu Parempi maailma -näyttelyteos.
Sheikki eli Jarkko Pajari on espoolainen taiteilija, jonka työt tulivat minulle ensimmäistä kertaa tutuiksi Purkutaiteen 2020 kesän näyttelystä Keravalla. Arabian näyttelyssä on hänen tekemänsä äärimmäisen autenttinen työ liittyen Helsingin metrojunaan, jota on käytetty 1977-1984. Vaikka en ole vuosikausiin ollut metrossa niin hyvin tutulta näytti hylätty vaunu.
"Ihmisen etäännyttyä luonnosta, M100 ajoi viimeisen matkansa keskustan läpi skutsiin. Tässä se lepää samalla paikalla, johon se viimeisen pysähdyksensä teki, luonnon haltuun ottamana.
Vaunussa ennen valitseva urbaani kaupunkitunnelma on vaihtunut ajattomaan hiljaisuuteen, lintujen laulaessa voi enää vain kuvitella ympärillä olevan hälinän. Ihmisen aikaansaannos jatkaa eloaan kasvualustana ja uniikkina galleriana."
Minua huvitti Sheikin jättämä kommentti esittelytekstiin. "Ps. linnunkakka ei ole aitoa kakkaa" 😅
Isabella Chydenius "Dark waters: waves"
Chydenius on monipuolinen taiteilija, joka vaikuttaa Berliinissä, Kapkaupungissa ja Helsingissä. Installaatiosssa on 5 minuuttia pitkän videon lisäksi mukana rikottua lasia, revittyjä vaatteita, silikonia ja ääntä. Taiteilija on referoinut kuuluisan tanssijan, koreografin ja teoreetikko Isadora Duncanin (1877-1927) teoriaa ihmisestä/nykytanssijasta aaltona muiden aaltojen joukossa, liikkuen symbioossa tai sitä vastaan.
Teos oli äärimmäisen vaikuttava ja otin siitä myös videon mutta olen jotenkin onnistunut myöhemmin tuhoamaan sen koska sitä ei enää löydy puhelimeltani. Ainoastaan valokuvia on siis enää jäljellä. Harmittaa!
Meri-Maija "Jartsa" Näykki " 6750"
Näykki on tamperelainen poikkitaiteellisesti työskentelevä ohjaaja-tuottaja, joka oli viimeisillään raskaana kun hän teki tätä näyttelytyötä. Hän on itse kuvaillut työtään seuraavasti.
"6750 on utopistinen tilainstallaatio, joka koostuu noin 6750:stä muistilapussta, pullolllisesta eri keeperiä, kolmesta tuulettimesta ja sohvasta. Tila kutsuu istahtamaan ja vapaasti assosioimaan muistilappujen koreografian äärellä. Teos on jatko-osa 4150 installaatiolle, joka nähtiin kesinä 22-23 osana Mynä-Mynä-Maa yhteisötaidekokonaisuutta Mynämäellä."
Oli muuten todella virkistävää kuumana syyskuun alun päivänä istahtaa tuolle sohvalle hetkeksi viilentävien tuulettimien pyöriessä ja vain katsella muistilappuja - todella nerokas teos!
Jenni Vesanen "Gardener"
Vesanen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka pääasiassa tekee runsaita, myyttisiä ja koristeellisia öljyväritöitä. Gardener on keinotekoisen rakkauden utopia, joka tarkastelee ihannoinnin ja fantasian sekä kontrollin esineellistämisen päällekkäisyyksiä. Minulle tästä tuli myös mieleen jonkilainen itämainen alttarirakennelma "rakkaudelle".
Terhi Adler "Mielentila"
Adler on poikkitaiteellinen graafikko, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, jota kiehtoo tarinankerronta, kokeellisuus, maailman pelastaminen ja kissat mm.
"Astu sisälle universumiin. Leijummeko avaruudessa, olohuoneessa vai aivojesi sopukoissa? Lili, Kiki ja Fifi käsittelevät kukin tavallaan painetta elää nykymaailmassa. Voisivatko asiat olla toisin? Paremmin?"
Eve "What if the bubble burst?"
Eve on valmistunut 2020 muoti- ja vaatesuunnittelijaksi mutta haluaisi kutsua itseään kokoaikaiseksi taiteilijaksi. Teos "What if bulles burtst?" pureutuu ilmastokriisiin sekä ihmisten toimista johtuvaan lajikatoon. Luontoaiheisiin purukumikupliin puhaltavat naishahmot kysyvät: Mitä teemme, jos keikahduspiste sattuukin ylittymään?" Tärkeän asian äärellä siis ollaan.
Laitan Instagramin puolelle vielä kuvia muutaman mielenkiintoisen taiteilijan tekemistä töistä. Näyttely on siis avoinna vielä 2.marraskuuta saakka Helsingissä Arabia 135 -korttelissa keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-18. Lippukassa suljetaan klo 17. Teoksia on ollut toteuttamassa 75 taiteilijaa.
Liput: aikuiset 12 €, lapset 10 € (alle 12v) ja sylilapset ilmaiseksi. Näyttelyssä on todella paljon koettavaa ja nähtävää joten ihan tunnissa ei taida selvitä. Itse taisin viettää melkein kaksi tuntia näyttelyssä sekä katselmassa että valokuvaamassa. Kiitos jälleen kerran Purkutaide ja Jouni Väänänen!
